Sign in to follow this  
Followers 0
Vilmasvaan

Taas kotihoidontuesta...

186 posts in this topic

 

väitteet siitä ettei miespuolinen palkansaaja voi jäädä kotiin on ihan puhdasta hevonpaskaa. Kummasti ne vaativia projektitöitä tekevien miesten naispuoliset työkaverit sen perhevapaan handlaavat. Väite myös siitä, että tulot eivät kestä miehen kotiinjääntiä ovat kukkupuhetta pitkälti. Se mies nyt kuitenkin saa ne päivärahatkin tulojensa mukaan, verotus kevenee kotijakojen ajalla ja myöskin jos se perheen äiti käy töissä ja tienaa rahaa tasoittaa tuloja.

 

Näitä järjestelmiä suunniteltaessa on aina katsottavaa isompaa kuvaa ja sitä ei voida tehdä sen perusteella, että mietitään aina ne vaihtoehdot (yksinhuoltajat, yrittäjät tms) joilla homma ei toimi vaan järjestelmää kehitetään massojen tarpeisiin.

No siis ihan samaa mieltä minäkin. Kyse on vain siitä, etteivät perheet (miehet) halua tehdä niin. Mun mielestä ongelma on silloin perheen sisällä, ei varsinaisesti yhteiskunnassa.

 

Amen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies on yrittäjä ja yritys on kasvuhakuinen. Jos mun mies alkaisi vilkuilla "paniikinomaisesti" naispuolisten työntekijöiden vyötäröitä tai ilmoittaisi etukäteen, että seuraava rekrytointi on mies, voin sanoa että kyseessä olisi entinen mies. Tämä ei ole vitsi.

 

Jos mahdollinen mahan kasvu on suurin riski mitä on, niin hohhoijaa. Jos äitiysloma kaataa firman, niin sitten firma ei ole taloudellisesti siinä kunnossa että pystyisi järkevästi palkkaamaan henkilöstöä.

 

Tuossa noita syitä jo lueteltiinkin, mutta kyllähän huomioon pitää ottaa sekin, että jokainen uusi rekry on riski, ja mitä pienempi yritys, sitä isompi riski. Asiantuntijaduuneissa ei vaan marssita sisään ja olla viikon päästä 100 % suorittavaa työvoimaa, vaan koulutus ja hommien omaksuminen saattaa hyvin kestää viikkoja - kuukausia (tuossa firmassa saatan kuvitella, että hyvin menee pari kuukautaa, ennen kuin olet 100 % tehokas). Ja kerro tämä puolella firman henkilöstöstä yrityksessä, jonka tarkoitus olisi nimenomaan kasvaa... Ei vaan toimi. Seuraava rekrytointi on mies, olen siitä melko varma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä en tuossa siis puhunut mieheni firmasta, vaan naisvaltaisella alalla olevasta tuttavastani, mutta kiitos parisuhdevinkeistä :) .

 

muoks. Mun miehen firma on siis se, jossa työntekijän kesälomat menee omien isyysvapaiden ohi kirkkaasti..

 

Mutta en usko, että miehesikään iloisesti vihellellen kouluttaisi henkilöstöä työntekijä toisensa perään vain siksi, että ne jäävät heti miten pois töistä. Kyllä äitityslomat luo ihan todellisia kustannuksia myös yritykselle, ja siksi niitä olisi hyvä tasata eri toimialojen kesken.

Edited by avena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olepa hyvä.

 

Toivottavasti tuttavasi firman seuraava rekrytointi on mies, joka pitää vanhempain- ja hoitovapaata sekä hoitaa sen jälkeen puolet lapsen sairasteluista. Kun tarpeeksi moni toimii niin, eräänä päivänä sukupuolisyrjintää ei rekrytoinneissa ehkä ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Toivotaan näin. Toivotaan myös, että saadaan 6+6+6-malli joku päivä käyttöön ja sen ansiosta tilannetta tasapainotettua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olepa hyvä.

 

Toivottavasti tuttavasi firman seuraava rekrytointi on mies, joka pitää vanhempain- ja hoitovapaata sekä hoitaa sen jälkeen puolet lapsen sairasteluista. Kun tarpeeksi moni toimii niin, eräänä päivänä sukupuolisyrjintää ei rekrytoinneissa ehkä ole.

Ja juuri tämänkin vuoksi olisi tärkeää että myös yhteiskunta tukisi ja ohjaisi isiä ottamaan enemmän hoitovastuuta lapsista. Että päästäisiin eroon noidankehästä äiti hoitaa kotona lapset - työnantaja joutuu tekemään enemmän järjestelyjä - työnantaja preferoi miehiä - miehellä on parempi palkka jne. (tämä taas yleistys, meilläkään ei tilanne ole tämä, mutta faktaa on että kotihoidontuen saajista vain murto-osa on miehiä).

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Toivottavasti tuttavasi firman seuraava rekrytointi on mies, joka pitää vanhempain- ja hoitovapaata sekä hoitaa sen jälkeen puolet lapsen sairasteluista. Kun tarpeeksi moni toimii niin, eräänä päivänä sukupuolisyrjintää ei rekrytoinneissa ehkä ole.

Heh! Tai palkkaa vanhempi mies tai nainen. Mitäs os iso pyörä heittää? Joutuu onnettomuuteen? Sairastuu syöpään? Jne? Ne nuoret miehet voi myös herkemmin lähteä hakemaan uutta paikkaa ja parempaa palkkaa. Perhevapailla oleva nainen tulee todennäköisemmin takaisin vapailta ja pysyy firmassa kauemmin kuin "uraohjus" mies.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy sohaista tähän muurahaispesään :) Ensinnäkin, Ingenjoor, puhut asiaa kotihoidosta ja työssäkäynnistä. Olen pitkään pohtinut näitä hoitoasioita, ollut väkisin hampaat irvessä lasten kanssa kotona, syyllistänyt itseäni töihinmenosta ja viimein hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Olen lapsesta asti ollut tosi puuhakas touhottaja, joka tykkää älyllisistä haasteista ja kahden lapsen jälkeen olen todennut, että parhaiten pysyn itse tasapainoisena ja onnellisena, kun saan käydä töissä. Ja miten tämä littyy lasteni onneen: on olennaista havaita, että lasten onnellisuus ja tasapainoisuus on suoraan riippuvainen siitä, kuinka onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen äiti heillä on. Maailma ei ole mustavalkoinen ja vaikka monille kotonaoleminen sopii ja on paras ratkaisu, hyvä äiti ja vanhempi voi olla monella tavalla. Kadehdin kaikkia äitejä, jotka jaksavat monta vuotta kotona, mutta meidän perhe on onnellisempi näin ja se heijastuu myös lapsukaisiin. 

 

Minusta keskustelun alkutaipaleella nostettiin esiin olennainnen, koska olennaista ei ole, että joku muu päättää vanhempien puolesta, mikä malli kullekin perheelle sopii. Olennaista on, että erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla ja erittäin olennaista olisi, että suomalainen päivähoito muuttuisi lasten säilyttämisestä varhaiskasvatukseksi. Meidän perheelle kävi lottovoitto, kun saimme hoitopaikan pienestä yksityisestä päiväkodista, jossa ryhmät ovat pieniä ja käsiä aina riittävästi. Minusta laadukkaan hoidon pitäisi olla perusedellytys kaikissa päiväkodeissa. Tästä voidaan sitten edetä siihen paljon haastavampaan keskusteluun, mikä oikeasti on yhteiskunnan tehtävä. Miten lapsia kuuluu kasvattaa? Varastoidaanko lapset vanhempien hoitopäivän ajaksi vai annetaanko hyvää hoitoa ja laadukasta varhaiskasvatusta? Tärkeä keskustelu karkaa yleensä nopeasti päivähoidon laadusta kotiäiti-uraäiti juupas-eipäs -keskusteluun. Minusta on kummalista, että tässä kotiäiti-uraäiti -keskustelussa aina kaivaudutaan omiin poteroihiin ja tuomitaan muiden valintoja. Olisiko hyvä joskus yhdistää voimat ja tuoda todellisia ratkaisuehdotuksia (ja vaatimuksia äänestäjänä), miten meidän omia lapsia ja heidän leikkikavereitaan oikeasti pitäisi hoitaa, sinä aikana, kun vanhemmat ovat töissä? Ja miten kaikille perheille voidaan taata riittävä valinnanmahdollisuus?

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Olen lapsesta asti ollut tosi puuhakas touhottaja, joka tykkää älyllisistä haasteista ja kahden lapsen jälkeen olen todennut, että parhaiten pysyn itse tasapainoisena ja onnellisena, kun saan käydä töissä. Ja miten tämä littyy lasteni onneen: on olennaista havaita, että lasten onnellisuus ja tasapainoisuus on suoraan riippuvainen siitä, kuinka onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen äiti heillä on. Maailma ei ole mustavalkoinen ja vaikka monille kotonaoleminen sopii ja on paras ratkaisu, hyvä äiti ja vanhempi voi olla monella tavalla. Kadehdin kaikkia äitejä, jotka jaksavat monta vuotta kotona, mutta meidän perhe on onnellisempi näin ja se heijastuu myös lapsukaisiin. 

 

 Ja miten kaikille perheille voidaan taata riittävä valinnanmahdollisuus?

Mä nyt törkeästi leikkaan ja lainaan vain pätkän tekstiäsi. Mielestäni kirjoitit niin osuvasti. Et tainnut varsinaisesti kommentoida tuohon 6+6+6 malliin tai siihen miten isätkin saataisiin osallistumaan. Mielestäni tuo on silti se ydinkysymys tässä kaikessa tasa-arvopelleilyssä, naisten työurista vouhottamisessa.

Sitä joko haluaa olla lasten kanssa kotona tai ei halua. Hyvin yksinkertaista. Miksi halutaan pakottaa miehet kotiin, koska suurin osa ei selkeästikään halua olla kotona. Tai vastavuoroisesti pakotetaan ne ihmiset töihin, jotka sen muutaman vuoden haluaisivat olla lastensa kanssa kotona. Valinnanmahdollisuudet ovat nyt hyvät, ja toivottavasti myös pysyvät sellaisina, ilman mitään korvamerkintöjä ja muita pakottimia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^anteeksi nyt, mutta eikö täälläkin jo todettu että 6+6+6-malli ei PAKOTA ketään mihinkään - kenenkään ei olisi pakko jäädä kotiin ja käyttää noita vapaitaan ja toisaalta kotiin voisi jäädä pidemmäksikin aikaa jos rahaa ja intoa löytyy (ja ihan sivuhuomiona, jos jäi havaitsematta: tuo malli antaa PIDEMMÄN äitiysvapaan mahdollisuuden kuin nykymalli) vaan olisi yhteiskunnan tarjoama keino ja kannustin saada isätkin osallistumaan lastenhoitoon enemmä ja samalla tukea tasa-arvoisemman ilmapiirin edistymistä yhteiskunnassa. Ikävää jos se koetaan pakottamisena ja tasa-arvopelleilynä, koska sitä se ei vähimmässäkään määrin ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen täysin samaa mieltä Mamabarban kanssa siitä että syyttely puolin ja toisin ei ole lainkaan hedelmällistä: syyllistäminen ei saa yhtäkään työssäkäyvää äitiä jäämään kotiin eikä toisaalta yhtäkään kotiäitiä palaamaan töihin. Paljon järkevämpää olisi keskustella päivähoidon laadun parantamisesta ja toisaalta keinoista joilla lastenhoidon vastuuta perheen sisällä saadaan tasa-arvoistettua. Kannatan tietenkin perheen sisäistä valinnanvapautta, mutta se ei tarkoita sitä etteikö yhteiskunta voisi kannustaa tasa-arvoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Eikö isän ole nykyisinkin mahdollista käyttää iso pätkä vanhemmille tarkoitetuista vapaista (koko vanhempain vapaa + hoitovapaa). Mitä ilmeisimmin miehet eivät niitä käytä, eivätkä myöskään kaikki naiset halua olla hoitovapaalla. Mä en vaan oikeasti näe miten tuo toimisi silloin kannustimena, Olisiko "korvaus" mahdollisesti suurempi?

Millään tavalla pidempihän tuo ei silloini olisi jo kotihoidotuki tuon myötä haudattaisiin, kuten väläytelty.

 

Mä en tajua mikä himo on saada niitä ihmisiä kotiin hoitamaan lapsia, jotka eivät siellä selvästikään halua olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^kyse on laajemmasta ilmiöstä, kulttuurin ja asenneilmaston hitaasta muuttumisesta, jossa yhtenä kannustajana toimii yhteiskunnan tuki. Ei siitä ettäkö isät haluavat tai eivät halua jäädä kotiin - koti-isyys ei vain nyky-yhteiskunnassa ole normi, ja sen vuoksi moni isä ei edes ajattele sitä vaihtoehtona. Ihan samalla tavalla monet muutkin asiat vaativat isompaa ja yleisemmän tason asennemuutosta muuttuakseen.

Edited by johannem

Share this post


Link to post
Share on other sites

johannem kirjoittaa asiaa, kyse on varmasti nimenomaan asenneilmastosta ja kulttuurista, jossa miesten on helpompaa olla töissä ja naisten helpompaa olla kotona. Toinen kysymys on, voidaanko yhteiskunnan ohjauksella vaikuttaa tähän asenneilmastoon? Pelkäävätkö miehet, että koti-isyys tuomitaan lällyksi ja kaveriporukan saunailloissa saa aina selitellä valintaansa? Vai mistä on kyse? Olen miettinyt miksi oma mieheni tuntuu poikkeavan normista ja haluaa ehdottomasti jäädä kotiin lapsen kanssa (vaikka viihtyy työssään eikä varmasti kaipaisi työelämästä mitään taukoa sinänsä). Ehkä osasyy on se, että mieheni on sairaanhoitaja ja on työskennellyt myös päiväkodeissa ja on jo näiden valintojensa myötä joutunut käymään läpi, kestääkö hänen miehisyytensä ihmisten epäilyt, naurut ja varmaan myös pohdinnat seksuaalisesta suuntautumisesta. Ehkä sen jälkeen on helpompaa myös jäädä koti-isäksi, kun on jo "testannut" miehisyyttään. Varmaan on paljon muitakin syitä, mutta ehkä siihen perinteiseen miehen malliin ei sovi koti-isyys, joka koetaan jotenkin pehmeäksi ja naiselliseksi asiaksi.

 

En muuten usko, että ainoa syy siihen miksi nuoria naisia ei haluta vakivirkoihin on itse vanhempainvapaat; varmaan pelätään myös sitä työhönpaluun jälkeen koittavaa lapsen sairastelukierrettä, joka johtaa runsaisiin poissaoloihin. Äidit taitavat edelleen jäädä useammin kotiin sairaan lapsen kanssa kuin isät?

 

(Äidiltäni muuten kysyttiin työhaastattelussa joskus 80-luvulla, kun olin pieni, että mitenkäs hän ajatteli työt hoitaa kun on tuo lapsikin hoidettavana ja jos se vaikka sairastelee. Yleensä niin hillitty äitini oli vastannut pisteliäästi "lapsella on myös isä". Go äiti! :D )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän töissä on käytäntö, että jos äiti jää sairaan lapsen kanssa kotiin niin pitää isän työnantajalta olla todistus isän työssäolosta sekä perustelut, miksi isä ei ole voinut jäädä kotiin hoitamaan lasta. (Meillä on niin naisvaltainen työpaikka, mutta toki vastaavaa vaadittaisiin myös äidiltä jos se olisi joku miespuolinen kollegani joka jäisi kotiin). Se alentaa aika hyvin kynnystä valita aina äiti jäämään kotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oman mieheni kohdalla oli selvää, että hän haluaa jäädä kotiin ja sen mukaan toimittiin heti raskauden alkumetreiltä alkaen. Tuo kotiinjääminen ei vaan ollut kovin helppoa. Miehelle ei palkattu töihin sijaista, tosin ei oltu palkattu myöskään edellisenä kesänä kun miehen työkaveri jäi äitiyslomalle samoihin aikoihin minun kanssa. Miehen jäädessä kotiin käytännössä neljän hengen tiimistä kaksi teki neljän työt, joka johti siihen, että ne ehtivät hoitaa vain kiireellisimmät ja kun mies jäi kotiin heinäkuussa ja palasi töihin tammikuussa odotti sitä työpaikalla oikeastaan ne kaikki samat työt. Esimies suhtautui asiaan ymmärtäväisesti, esimiehen esimies puolestaan antoi ymmärtää suoraan, että mies on velliperse kun jää ämmien töitä hoitamaan. Veikkaan, että tuossa asenneilmastossa aika moni olisi järjestänyt tilanteen toisin.

 

Meidän kohdalla mies ei ole koskaan joutunut muuten selittämään tilannetta. Monesti itseasiassa miehet sanovat, että hekin olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta kun se ei vaimolle sopinut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Toivottavasti tuttavasi firman seuraava rekrytointi on mies, joka pitää vanhempain- ja hoitovapaata sekä hoitaa sen jälkeen puolet lapsen sairasteluista. Kun tarpeeksi moni toimii niin, eräänä päivänä sukupuolisyrjintää ei rekrytoinneissa ehkä ole.

Heh! Tai palkkaa vanhempi mies tai nainen. Mitäs os iso pyörä heittää? Joutuu onnettomuuteen? Sairastuu syöpään? Jne? Ne nuoret miehet voi myös herkemmin lähteä hakemaan uutta paikkaa ja parempaa palkkaa. Perhevapailla oleva nainen tulee todennäköisemmin takaisin vapailta ja pysyy firmassa kauemmin kuin "uraohjus" mies.

Mä en siis edelleenkään ole palkkaamassa ketään, mulle riittää että itseni elätän :) .

 

Mutta niinhän se menee - ne työntekijän sairaus-, päihde- ja parisuhdeongelmat on kovin helposti myös pienyrittäjän ongelmia. Mutta tämä nyt on ihan OT, on vaan joskus käynyt mielessä, kun joustoja aina vaaditaan työnantajalta, että kun tulee joustoa jouston perään, niin missä vaiheessa ei enää ole työnantajaa, jolta vaatia.. Mutta ymmärrän, että näen tän asian hyvin eri tavalla kuin suurin osa, joka voi ottaa monta asiaa itsestäänselvyytenä. Ja kyllähän moni fiksu työnantaja jo mahdollistaa osa-aikaisen työskentelyn. Enkä toisaalta todellakaan ole sitä kiistämässä, etteikö osa-aikaisuusjärjestelyissä ole isoja ongelmia (samoin kuin työaika-asioissa muutenkin).

Share this post


Link to post
Share on other sites

^kyse on laajemmasta ilmiöstä, kulttuurin ja asenneilmaston hitaasta muuttumisesta, jossa yhtenä kannustajana toimii yhteiskunnan tuki. Ei siitä ettäkö isät haluavat tai eivät halua jäädä kotiin - koti-isyys ei vain nyky-yhteiskunnassa ole normi, ja sen vuoksi moni isä ei edes ajattele sitä vaihtoehtona. Ihan samalla tavalla monet muutkin asiat vaativat isompaa ja yleisemmän tason asennemuutosta muuttuakseen.

Nimenomaan. 

 

Mä suosisin ajatusta mallista 6+6+6 ja siihen päälle 18 kk mahdollisuus kotihoidon tukeen (vanhemmasta riippumatta - tai vaikka ilman vanhempaa, niin kuin nytkin). 

 

Katsantokannasta se varmaan sitten riippuu, näkeekö sen keppinä vai porkkanana isille ja osin äideillekin - ei kai kyse ole usein siitäkään, että isä ei haluaisi jäädä kotiin, vaan äiti vaan haluaa enemmän ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä (ja onhan tässäkin keskustelussa useampi jo "tunnustanut", että työt ei kiinnosta ja kiva olla kotona ;) ).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oman mieheni kohdalla oli selvää, että hän haluaa jäädä kotiin ja sen mukaan toimittiin heti raskauden alkumetreiltä alkaen. Tuo kotiinjääminen ei vaan ollut kovin helppoa. Miehelle ei palkattu töihin sijaista, tosin ei oltu palkattu myöskään edellisenä kesänä kun miehen työkaveri jäi äitiyslomalle samoihin aikoihin minun kanssa. Miehen jäädessä kotiin käytännössä neljän hengen tiimistä kaksi teki neljän työt, joka johti siihen, että ne ehtivät hoitaa vain kiireellisimmät ja kun mies jäi kotiin heinäkuussa ja palasi töihin tammikuussa odotti sitä työpaikalla oikeastaan ne kaikki samat työt. Esimies suhtautui asiaan ymmärtäväisesti, esimiehen esimies puolestaan antoi ymmärtää suoraan, että mies on velliperse kun jää ämmien töitä hoitamaan. Veikkaan, että tuossa asenneilmastossa aika moni olisi järjestänyt tilanteen toisin.

 

Meidän kohdalla mies ei ole koskaan joutunut muuten selittämään tilannetta. Monesti itseasiassa miehet sanovat, että hekin olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta kun se ei vaimolle sopinut.

 

Meillä onneksi on molemmilla sellaiset työt, että niitä ei voi jättää odottelemaan vanhempainvapaalta paluuta :D Tai siis, työtä tehdään päivän - viikon sykleissä, eikä niinkään kuukausien - vuosien mittakaavalla. Voin kuvitella että etenkin monissa asiantuntijatehtävissä minkä taakseen jättää sen edestään löytää - samaan kaatuvat yleensä hyvät yritykset tehdä osa-aikatyötä, mikä on sääli sinänsä. Tosin samaan ongelmaan törmäävät varmaan niin miehet kuin naisetkin.

 

Tuohon toiseen pointtiin voisikin muuten se 6+6+6-malli toimia, mutta tämähän keikauttaa asian ihan päälaelleen - miehiä ei pidäkään suojella yhteiskunnan asenteilta ja heidän omalta urasuuntautuneisuudeltaan, vaan naisilta! ;)

 

EDIT. Piti vielä mainita, että siinä mielessä kannatan 6+6+6 -mallia, että kyllähän se pidentäisi joka tapauksessa mahdollisuutta vanhempainvapaaseen mikä olisi mielestäni ihan tervetullutta. Mutta miten siihen sitten rahat, kun tuskin kukaan haluaa verojakaan korottaa. Valtion kassa ei ole pohjaton :( Karu fakta on kuitenkin se, että jonkun pitää ansaita ja sitten veroina maksaa ne rahat, jotka näihin etuuksiin käytetään. (Ja disclaimerina sanon että koen että lasten kasvattaminen on ehdottoman tärkeää työtä ja vanhemmat ovat jokaisen pennin ansainneet, mutta se on vaan fakta, että jostain niiden rahojen pitää tulla.)

Edited by lobiti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eikö helpoin ja suoraviivaisin vaihtoehto olisi silloin jakaa vanhempainvapaiden ja lasten sairastelusta johtuvien poissaolojen kustannukset kaikkien työnantajien kesken. Siis niin, että taas tulisi yksi ylimääräinen maksu, jota jokaisesta (myös lapsettomasta) työntekijästä maksetaan. Tällöin se olisi täysin tasa-arvoista. En tosin näe tätä ihan äkkiä tapahtuvaksi...

 

Minäkin olen käsittänyt, kuten Rilla ja avena tuossa jo mainitsivatkin. Eli miehet ehkä haluaisivat jäädä kotiin, mutta vaimot ovat halunneet sitä vielä enemmän, Tämä on sitten taas mielestäni sellainen asia, joka tulisi ratkaista perheen sisällä.

 

Kuinka monella on ollut tuollainen yllä mainittu tilanne? Tai jos mies ei nyt ole käyttänyt osaakaan vanhempain- tai hoitovapaasta, niin uskotteko että hän innoissaan käyttäisin tuon "oman" 6kk, jos systeemi muuttuisi? Se ei varmasti ole lapselle hyväksi, jos häntä hoitaa ihminen joka haluaisi oikeasti tehdä jotain ihan muuta.

 

Melkoisia vellihousuja miehet noin yleisesti sitten ovat, jos itse haluaisivat olla kotona, mutta eivät sitä uskalla tehdä koska työnantaja tai oma vaimo sattuu olemaan toista mieltä....

Share this post


Link to post
Share on other sites

^noh, mun mielestä kyse on edelleen isommasta koko kulttuuriin ja asenteisiin liittyvästä asiasta kuin joidenkin miesten vellihousuisuudesta (melko omituista argumentointia tuo imho). Jos kasvetaan tiettyihin sosiaalisiin normeihin ja toimintamalleihin, niistä poikkeavaan toimintaan voi olla vaikea lähteä tai edes ajatella vaihtoehtoisia toimintatapoja - varsinkin jos ympäröivä yhteiskunta ei kannusta siihen. Muutos kestää toki aikansa ja on monen tekijän summa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulipa vaan mieleen kun mies piti keskimmäisen lapsen syntymän jälkeen 2 viikkoa isyyslomaa ja hänen esimiehensä kutsui sitä työpaikalla "äitiyslomaksi". Suureen ääneen toitotti kuinka vaikeaa hommia on järjestää kun tämä yksi tässä jää äitiyslomalle ja muisti joka välissä mainita ettei hän ole koskaan ollut poissa töistä lasten takia. Että kyllä joillain aloilla on ihan oikeasti aika pitkä matka siihen että voi edes ajatella että mies jää kotiin pidemmäksi aikaa.

 

Mutta tuohon kysymykseen miesten kotiin jäämisestä niin meillä mies on sanonut että hän ei jäisi kotiin vaikka siitä maksettaisiin mitä. Hän on ihan avoimesti sanonut ettei jaksaisi pyörittää arkea kotona enkä kyllä ihmettele sitä yhtään. Joskus ennen esikoisen syntymää hän puhui että voisi olla hetken kotona mutta siperia opetti. :girl_crazy:  Jos minä en olisi kotona viihtyvää tyyppiä niin ei meillä olisikaan kolmea lasta. Mies on myös ihan avoimesti sitä mieltä että naisten "kuuluu" olla kotona sen aikaa kun lapset ovat pieniä. Eli jos tuo 6+6+6 malli olisi olllut käytössä nyt, olisi meillä se miehen osuus jäänyt käyttämättä. Mutta eipä tässä muutenkaan olla kauheasti mietitty mikä on taloudellisesti paras vaihtoehto.

Share this post


Link to post
Share on other sites

EDIT. Piti vielä mainita, että siinä mielessä kannatan 6+6+6 -mallia, että kyllähän se pidentäisi joka tapauksessa mahdollisuutta vanhempainvapaaseen mikä olisi mielestäni ihan tervetullutta. Mutta miten siihen sitten rahat, kun tuskin kukaan haluaa verojakaan korottaa. Valtion kassa ei ole pohjaton :(

 

Mä olen tästä 6+6+6-mallista just tätä mieltä. Hienoahan se olisi, jos vanhempainvapaa olisi pidempi, vaikka se ei kaikille (mm. meille) hyötyä toisikaan. Mutta mistä se raha siihen revittäisiin? Jätettäisiinkö kotihoidon tuki kokonaan pois? Silloinhan tuosta tulisi keppi eikä porkkana. Ja sitten lapset olisi pakko laittaa hoitoon puolitoistavuotiaina nykyisen valinnanvapauden sijaan. Mä kannatan niin vahvasti valinnanvapautta tässä asiassa ja pidän kotihoidontukea niin hienona juttuna, että minkäänlaista kajoamista siihen en tahdo hyväksyä. Ja vaikka ne rahat jostain revittäisiinkin, musta ne käytettäisiin tuossa vähän väärin. Tuosta hyötyisivät eniten rikkaat. Minimituilla lapsiaan hoitavat eivät tuosta hyötyisi joko ollenkaan tai todella vähän. Mun mielestäni ne vähät apurahat käytetään mieluummin vähävaraisiin. Nostetaan vaikka kotihoidontukea niillä varoilla. Saadaan lisää valinnanvaraa ilman korvamerkintöjä ja auttaen niitä huonoimmassa asemassa olevia. Mutta tuskin tuokaan kävisi niille, joiden mielestä kotihoidontuella ovat vain syrjäytymässä olevat tai jo syrjäytyneet.

 

Tämän keskustelun perusteella (ja monien muidenkin asiaan liittyvien) mä olen kai syrjäytynyt ja ongelmaäiti, puhumattakaan siitä, että jätän lapseni heitteille ja olen kotona vain siksi, että itse haluan, en lasten parhaaksi. Mulla ei ole työpaikkaa odottamassa ja aion olla kotona suunnilleen siihen asti, että nuorin lapsista täyttää kolme. Lisäksi inhoan askartelua. No sitä heitteillejätöstä voi varmaan olla montaa mieltä. Ja sitä en ymmärrä, miten se kellekään muulle kuuluu, jos mua itseäni ei haittaa aukot cv:ssä. Mä haluan olla kotona, pidän sitä meidän perheelle parhaana ratkaisuna. Kaikille se ei sitä olisi ja sitä kunnioitan ihan täysin. Miksi kukaan haluaa tulla vastapainoksi kritisoimaan mun ratkaisujani? Enkä kyllä ymmärtänyt tässä keskustelussa sitäkään, että pidettiin toisaalta pahana, jos ei työpaikkaa ole odottamassa ja toisaalta sitä, että se odottaa vuosikausia. Ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi kuulosti jäävän aikaisempi töihinpaluu.

 

Aiemmin mainittua enintään viiden vuoden kotonaoloa en ymmärtänyt yhtään. Mikä siinä olisi pointtina? Lapset pitää tehdä viidessä vuodessa tai loput puserretaan heti töihin palaten? Vai miten pitkäksi ajaksi ajattelitte tuon viiden vuoden jälkeisen töihinpaluun? Jos kovinkin pitkäksi, musta se rajoittaisi älyttömän paljon perheenperustussuunnitelmia (puhumattakaan siitä, että ei sitä aikataulua aina noin vain "valita"). Jos taas paluun pitäisi olla lyhyt, kenen etua se palvelisi? Jos itse tekisin pitkää perhevapaan sijaisuutta, kyllä mä mieluummin olisin sen 7 vuotta putkeen samalla sijaisuudella enkä katkaisisi sitä kuukaudeksi tai pariksi viiden vuoden jälkeen. Eikä se sille työnantajallekaan olisi hyväksi.

 

Pitkästä kotonaolosta huolimatta mä en ole maahanmuuttaja eikä mulla ole päihdeongelmaa. Ei myöskään rikasta miestä rahoittamassa kotonaoloa, mies tienaa n. 300 euroa kuussa eli opintorahan. Kai mä sit käytän jotain vähemmän hyväksyttyjä keinoja saada sitä rahaa? No jos yleinen asumistuki sitä on, toki. Sossun luukulla ei olla käyty eikä ole tarpeen. Vanhemmilta saadaan silloin tällöin turvaistuin tai villasukat, mutta niin kai monet muutkin ja ne saataisiin, vaikka tienattaisiin mitä. Oikeasti me siis vaan eletään halvalla. Ollaan tehty päätös elää mieluummin näin, saaden enemmän aikaa perheelle vaikkakin vähemmän lomia ulkomaille ja vaatteetkin ostetaan H&M:ltä Po.pin sijaan. Joku kysyi, miten se tehdään. Ei asuta pääkaupunkiseudulla mutta melko kalliissa kaupungissa silti. Tarkempi asumispaikka on valittu niin, että asutaan sen verran lähellä kaikkea, että päästään kauppaan/keskustaan/harrastuksiin/opintoihin/younameit kävellen/pyörällä, enintään bussilla, mutta silti niin kaukana keskustasta, että on jo halvempaa. Ei omisteta autoa vaan tosiaan kuljetaan jalan sekä kesät pyörällä ja talvet bussilla. Bussilla ei täällä pääse ilmaiseksi edes rattaiden kanssa mutta sarjalippuja käyttämällä kulutetaan paikallisliikenteeseen n. sata euroa vuodessa. Ei osteta sisäfileitä mutta ei jouduta pennejäkään laskemaan ruokakaupassa. Samoin vaatekaupoilla tehdään fiksut ratkaisut, ei kalleinta mutta ei huonoakaan. Tottumiskysymys tämä kaikki. 

 

Niin, sanoin, että meitä ei 6+6+6-malli hyödyttäisi. Meillä ei mies tässä tilanteessa jäisi kotiin, vaikka mikä malli tulisi. No jos tuon 6+6+6:n lisäksi ei olisi kotihoidontukimahdollisuutta, kai se mies ottaisi oman 6 kuukauttaan käyttöön, jotta lasta ei vielä vuoden iässä tarvisi laittaa hoitoon. Mutta se olisi sitten jo se keppi, enkä mä tosiaan pidä sitä fiksuna systeeminä. Mies on opiskelija, joka haluaa saada opinnot pian päätökseen. Ja mä haluan olla kotona. Tää on meidän yhteinen päätös. Mikäli elämäntilanne tässä seuraavan kolmen vuoden aikana muuttuu, mietitään sitten niitä vapaita uusiksikin. Ehkä mies sitten jääkin kotiin joksikin aikaa ja mä lähden jo töihin. Mutta ei meillä siihen vaadita korvamerkintää. Ja niinkuin sanoin, tuo 6+6+6 ei hyödyttäisi vähävaraisimpia. Me taidettaisiin saada enemmän rahaa miehen hoitovapaan kuin vanhempainvapaan aikaan. Kun sitten taas se naapurin normipalkkainen hyötyisi 6+6+6:sta. Onhan siinä oma lehmä ojassa, kun tuota kritisoin, mutta kyllä mietin laajemmastakin näkökulmasta. Musta tuossa vaan mentäisiin vähän väärään suuntaan. Varsinkin, kun kai ne rahat siihen revittäisiin esim. terveyden- tai vanhustenhoidosta tai vaikka siitä kotihoidontuesta.

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei olla miehen kans puhuttu siitä vaihtoehdosta, että hän jäisi kotihoidontuelle. Paitsi siinä tapauksessa jos sattuisi jostain syystä työt loppumaan tms, mutta kyllä meidän taloudessa se taitaa olla minä, joka pitää itsestään selvänä minun jäämistä kotiin, haluan taatusti enemmän. Mies haluaa kyllä kaikki mahdolliset vapaat pitää mitä vaan on tarjolla, mutta jo nyt miettii sitä, että varmaan pitää sitten isyyslomalla joinain päivinä töissä kuitenkin käydä. Miehelle kun toi kesäloman ja isyysloman peräkkäin sattuminen tekee jos sen, että joutuu tuollaista miettimään, että joutuu varmaan töissä käymään silti joinain päivinä. Hänen työpaikallaan ei ole ketään joka voisi hänen hommansa täysin tehdä. Elo-syyskuu vielä tuppaa olemaan se kiireisin aika hänelle..

Miehen työpaikalla en usko että tulisi vanhanaikaiset tai sovinnaiset käsitykset miehen kotiin jäämisestä esille, typerää sellainen ajattelu mistä ireis kirjoitti. Mutta ikävä kyllä niin tätä päivää edelleen..

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en kannata 6+6+6 systeemiä koska se tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi ja minusta ei ole perusteita sille että noin pitkään maksettaisiin ansiosidonnaista kotiin. Näen että lapsiperheet ei ole tässä yhteiskunnassa ahtaimmassa kolossa tällä hetkellä. Itse säilyttäisin siis nykyisenpituisena vanhempainvapaan. Isäporkkana olisi sinänsä ihan hyvä, en tiedä voisiko se toimia sitten esim. sellaisena että jos isä pitäisi vanhempainvapaata niin sen ansiosidonnaisprosentti olisi äitiä korkeampi.

 

Ehdottomasti puollan vapaaoikeutta 3-vuotiaaksi mutta jos asiat siitä on kiinni niin sen kodinhoidontuen voi vaikka mun puolesta lakkauttaa kunhan oikeus töistä pois olemiseen säilyy.

 

Vaikka kirjoitin että omassa mielessä päiväkoti näyttäytyy lähinnän säilytyspaikkana ( tai näyttäytyi sillon kun lapsi siellä oli) niin jollekin muulle paikka näyttäytyy jonkinlaisena muuna eikä sanan ollut tarkoitus mollata hoitoa tai muiden valintoja vaan kuvata sitä ettei hoito antanut meille mitään muuta kuin sen että lapsi oli pois käsistä kun oltiin töissä. Itse vaan en osaa arvostaa ns. varhaiskasvatusta jos puhutaan alle 3-vuotiaista, koska mun mielestä lapset ehtii oppia asioita ajallaan eikä ole mikään kiire opetella 2-vuotiaana ryhmätyötaitoja kun lapset pääosin on vielä rinnakkaisleikkivaiheessa.  Se on erittäin hyvä jos ne vanhemmat joiden lapset siellä käy kokee että päiväkotitoiminta on lapselle hyväksi. Meidän lapselle se ei antanut mitään. Oppi käyttämään siellä saksia joita ei ehkä oltas kotona vielä 2,5 vuotiaalle otettu käyttöön mutta oliko se nyt sitten siinä vaiheessa niin tärkeä taito osata? Lisäksi se oppi ripustautumista koska oppi ettei turvalliset aikuiset olekaan aina läsnä. Mun mielestä sen ei olis tarvinnut vielä 2,5 vuotiaana oppia sitä...

 

Meillä mies on aina halunnut olla lasten kanssa kotona oman osuutensa. Ymmärrän kuitenkin että miehelle se on paljon vaikeampaa. En tiedä viihtyisinkö itse miehenä yhtään kotona koska miehille ei ole mitään toimintaa eikä minkäänlaista vertaistukea. Yksinään kotona lasten kanssa en itsekään viihtyisi. Joten se että miesten kotona oleminen yleistyisi reilusti ruokkisi varmasti itsessään miehiä jäämään kotiin yhä useammassa perheessä. Mieheni töissä on myös suhtauduttu erittäin karvaasti vanhempain ja hoitovapaisiin sekä lasten sairaspoissaoloihin miesten osalta, ilmeisesti siksi että ovat aina olettaneet että nainen pitää ne ja ovatkin tosi pettyneitä kun tuleekin kuluja miesten kautta. Ilmeisesti rekrytoinneissakin jonkinverran suosineet miehiä luullessaan ettei näitä "ongelmia" sitten olisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0