Taas kotihoidontuesta...

[avena]

^Totta kai se on vaikeaa (vaikka se hoitopaikka pitäisi tosiaan saada 2 viikossa, kun tilanne tulee yllättäen, niin kuin itsekin sanoit). Ja totta kai se tuntuu helpommalta. Siksi juuri siihen onkin ihan hyvä välillä kiinnittää huomiota, että siinä tilanteessa töihin paluu ja töiden haku voisi kuitenkin olla ihan hyväkin vaihtoehto, siis pitkällä tähtäimellä, ts. että sillä helpolla vaihtoehdolla voi olla pitkällisiä seuraamuksia.

^ Mutta eihän sillä ole väliä ammattitaidon kannalta, onko kotona 10 vuotta vakituisesta työsuhteesta vai ilman työpaikkaa. Siksi musta on kummallista saada käyttää vanhempain- ja hoitovapaita ollakseen kotona vuosikausia, usein jopa ihan hyvillä päivärahoilla. Tähän pitäisi mun mielestä panna jonkinlainen raja, jolloin myös ilman vakituista työpaikkaa olevat olisivat jossain vaiheessa tasapuolisemmassa tilanteessa työnhaussa. Tässäkin suhteessa olisin valmis rajoittamaan subjektiivista päivähoito-oikeutta. Kotihoidon tulisi mielestäni taas olla lähtökohta, jonka rinnalle sitten perheet halutessaan voisivat katsoa muita vaihtoehtoja.

Ei niin, eihän se ammattitaito yhtään vähemmän rapistu siltä, joka on hoitovapaalla virkasuhteesta. Sillä on kuitenkin se työpaikka odottamassa, eli pitkäkään poissaolo ei vaikuta mahdolliseen työllistymiseen negatiivisesti. Sitä mä en nyt ihan ymmärrä, miten kotihoito on ensisijainen vaihtoehto ja samaan aikaan vanhempain- ja hoitovapaata pitäisi rajata? Siis kotirouvamalli Pohjoismaiseen tasa-arvovaltioon?

Edited March 29, 2013 by avena

[Nadda]

^ En tarkoita kotirouvamallia ollenkaan. Tarkoitin sitä, että minusta ei ole reilua, että toiset saavat yhteiskunnan turvin olla vanhempain- ja hoitovapaalla useita vuosia putkeen ja silti heillä on työpaikka odottelemassa. Musta tähän voisi tulla jokin raja, että töissä on välillä käytävä, jos aikoo työpaikkansa pitää. Tai sitten luovuttaa paikkansa kenties sille työttömälle työtä haluavalle. On henkisestikin eri tavalla kuormittavaa olla hoitovapaalla, kun ei ole mitään tietoa tulevasta työstä (mitä, missä, milloin) kuin hoitaa lapsiaan kotona tietäen, että voi parhaaksi katsomallaan hetkellä palata työelämään. Nykyistä systeemiä pystyy siis käyttämään hyväksi niin, että pitää itsellään työpaikkaa, johon ei ehkä ole enää aikomus koskaan palatakaan tai ei ainakaan moneen vuoteen.

 

Kotihoidon ensisijaisuutta perustelen taas sillä, että musta meillä Suomessa on itsestäänselvyys se, että lapsi menee jossain vaiheessa hoitoon. Minusta lähtökohdan pitäisi olla kotihoidon suosiminen niin, että päivähoitopaikan hakeminen on aina se toiseksi paras vaihtoehto eikä missään nimessä ykkösvaihtoehto. Edelleen tullaan siihen, että perheitä ja tapoja on erilaisia, mutta musta on erittäin kummallinen ajatusmalli, että jokaisen lapsen pitäisi päästä hoitoon ja että se olisi jopa parempi vaihtoehto niillekin lapsille, joiden perheissä ei ole ongelmia. Kärjistettynä siis jotensakin niin, että miksi tehdä lapsia, jos ei niitä aio itse hoitaa.

 

Päivähoitosysteemin puolesta kuitenkin olen siinä mielessä, että kuinka tyhjän päällä moni perhe olisikaan, jos tätä vaihtoehtoa ei olisi ollenkaan. Nyt siitä on kuitenkin vähitellen muodostunut itsetarkoitus niin, että lapsi laitetaan hoitoon, kun se on kerran mahdollista eikä siksi, että on oikeasti tarve.

[Ida-Mari]

^ En tarkoita kotirouvamallia ollenkaan. Tarkoitin sitä, että minusta ei ole reilua, että toiset saavat yhteiskunnan turvin olla vanhempain- ja hoitovapaalla useita vuosia putkeen ja silti heillä on työpaikka odottelemassa. Musta tähän voisi tulla jokin raja, että töissä on välillä käytävä, jos aikoo työpaikkansa pitää. Tai sitten luovuttaa paikkansa kenties sille työttömälle työtä haluavalle. On henkisestikin eri tavalla kuormittavaa olla hoitovapaalla, kun ei ole mitään tietoa tulevasta työstä (mitä, missä, milloin) kuin hoitaa lapsiaan kotona tietäen, että voi parhaaksi katsomallaan hetkellä palata työelämään. Nykyistä systeemiä pystyy siis käyttämään hyväksi niin, että pitää itsellään työpaikkaa, johon ei ehkä ole enää aikomus koskaan palatakaan tai ei ainakaan moneen vuoteen.

 

Ymmärrän tämän pointin hyvin, sillä tiedän parikin tapausta, jotka vaan venyttää ja venyttää perhevapaita, ilmoittaa työnantajalle jatkosta aina ihan viime tipassa ja sijaisella ärsyttää, kun jatkosta ei ole pidemmällä tähtäimellä mitään tietoa virallisesti (tai siis sijainen tietää, ettei ko. äiti aio palata työpaikkaan koskaan, muttei itse voi saada vakkaripaikkaa koska äiti ei ole irtisanoutunut). Samaan kastiin menee mun mielestä se, että ilmoittaa työnantajalle raskaudesta vasta silloin ihan viime tingassa, vaikka näkis esimiestä päivittäin eikä edes yrittäis peittää vatsaa, eli työnantaja näkee että pitää kohta hakea sijaista mutta ei voi, koska virallista ilmoitusta ei ole. Systeemin hyväksikäyttöä kyllä ja osoittaa kyllä mun mielestä aika hyvin sen arvostuksen työnantajaa kohtaan...

 

Joku tommonen raja vois olla mun mielestä ihan hyvä, mutta paljonko se sitten olis? 3 vuotta ei ole kovin pitkä aika, jos haluaa vaikka kolme lasta pienillä ikäeroilla. 5v?

[Josephine]

 Samaan kastiin menee mun mielestä se, että ilmoittaa työnantajalle raskaudesta vasta silloin ihan viime tingassa, vaikka näkis esimiestä päivittäin eikä edes yrittäis peittää vatsaa, eli työnantaja näkee että pitää kohta hakea sijaista mutta ei voi, koska virallista ilmoitusta ei ole. Systeemin hyväksikäyttöä kyllä ja osoittaa kyllä mun mielestä aika hyvin sen arvostuksen työnantajaa kohtaan...

Onkohan tuollainen kovinkaan tavallista? Kun ihan lain mukaan äitiyslomasta pitää ilmoittaa viimeistään 2 kk ennen vapaan alkua. Harvemmin sijaista sitä aiemmin lähdetään etsimään.

[Nadda]

Joku tommonen raja vois olla mun mielestä ihan hyvä, mutta paljonko se sitten olis? 3 vuotta ei ole kovin pitkä aika, jos haluaa vaikka kolme lasta pienillä ikäeroilla. 5v?

 

Tämmöinen systeemi tietenkin vaikuttaisi niihin kotihoidontukimahdollisuuksiin eli jos tämmöinen otettaisiin käyttöön, niin sitten kullekin lapselle ei voisi enää korvamerkitä sitä kolmea vuotta kotihoitoa. Ehkä se viisi vuotta voisi olla hyvä. Siinä sitten jokainen voisi tehdä sen verran lapsia kuin haluaa, kunhan ottaa huomioon, että viimeistään viiden vuoden täyttyessä pitää olla takaisin työelämässä. Näin nuorimman lapsen kanssa ei automaattisesti saisi olla kolmea vuotta kotona, jos lapsi on syntynyt lähellä viiden vuoden täyttymistä.

 

Vaikka tämä työntekijän näkökulmasta tuntuisi hyvältä ratkaisulta, niin näen tässä kyllä itsekin sen ongelman, että koska lastentuloa ei voi aina ennustaa, niin olisihan se sitä lasta kohtaan väärin viedä häneltä mahdollisuus kolmen vuoden kotihoitoon. Siinä olisi sitten vanhempi sen valinnan edessä, että luovuttaako työpaikkansa toiselle vai jatkaako lapsen kotihoitoa eikä sekään nyt ihan reilua olisi.

 

No, tämähän on vain tämmöistä pohdintaa enkä usko, että tulee meillä Suomessa koskaan toteutumaankaan. Mieluummin lähtisin tosiaan rajoittamaan päiväkotien ryhmäkokoja ja lasten hoitoaikoja.

[Ida-Mari]

 

 Samaan kastiin menee mun mielestä se, että ilmoittaa työnantajalle raskaudesta vasta silloin ihan viime tingassa, vaikka näkis esimiestä päivittäin eikä edes yrittäis peittää vatsaa, eli työnantaja näkee että pitää kohta hakea sijaista mutta ei voi, koska virallista ilmoitusta ei ole. Systeemin hyväksikäyttöä kyllä ja osoittaa kyllä mun mielestä aika hyvin sen arvostuksen työnantajaa kohtaan...

Onkohan tuollainen kovinkaan tavallista? Kun ihan lain mukaan äitiyslomasta pitää ilmoittaa viimeistään 2 kk ennen vapaan alkua. Harvemmin sijaista sitä aiemmin lähdetään etsimään.

 

2kk ennen vapaata -> n. 3kk ennen laskettua aikaa -> silloin ollaan yleensä aika tukevasti raskaana eli vatsa näkyy. Ja kyllä mulla ainakin henk. koht. esimiehenä vois jäädä aika kuran maku suuhun, jos näkisin ko. työntekijää päivittäin ja sokea pitäis olla jos ei tajuais raskautta, mutta ilmoitusta ei vaan tule ja kysyä ei saa. Ja pienemmillä paikkakunnilla päteviä sijaisia ei noin vaan 2kk varoajalla välttämättä saa, joten hakua vois olla hyvä aloittaa jo aiemmin, mutta ei voi jos virallista ilmoitusta vapaasta ei ole suoraan äitiyslomalaiselta tullut.

[Josephine]

Kysymys olikin, onko tuo kovin tavallista. En ole koskaan kuullut, että kukaan salailisi raskautta niin pitkään, että ilmoittaisi siitä vasta 2 kk ennen äitiyslomaa. Eli joskus rv 25 jälkeen. Eihän siitä ole odottajalle mitään hyötyäkään, päinvastoin, neuvolakäynnit ovat monessa paikassa palkallisia, joten salailu ei ole kovin viisastakaan. Yritän vaan sanoa, etten oikein tajua, miksi kukaan ihan silkkaa ilkeyttään pimittäisi työnantajalta raskauden.

 

Muoks. Pahoitteluni, että vein keskustelua pois itse aiheesta ihan sivuraiteelle. Tällä ei taida olla mitään tekemistä kotihoidontuen kanssa.

Edited March 30, 2013 by Josephine

[Ida-Mari]

Juu en minäkään tajua, mutta niin vaan on tällaisiakin tapauksia monta tullut vastaan. Meitä on moneen junaan

[Scarlet]

Mä en myöskään jaksanut lukea artikkelia kokonaan, tuo vääntö alkaa jo tympiä. Jos suomalaisnainen synnyttää keskimäärin 1,8 lasta, niin ei niitä taida kovin montaa olla, jotka olisivat yli 5 vuotta kotona lasten kanssa. Käytännössähän valtaosa 2-vuotiasta on jo päivähoidossa. En millään jaksa uskoa, että se yksi ylimääräinen vuosi pilaisi naisen koko urakehityksen, talouden ja eläkkeen.

 

Mutta joo, itse palasin töihin kun kuopus oli 1v3kk. En olisi halunnut, mutta ei sillä kotihoidontuella elä, jos on asuntolainaa ja mies häthätää keskituloinen. (vaikka siitä ei nyt taida ollakaan kyse) Vakityöpaikka mulla oli odottamassa, vaikkei sitä nyt miksikään uraksi voi kutsua. Ja olen osa isoa tiimiä, niin ettei mulle palkattu omaa sijaista. Kuopuksen kanssa molemmat itketään niinä aamuina, kun on mun vientivuoro, ja minä lähden merkityksettömältä tuntuvaan työhöni ja lapsi jää saamaan virikkeitä päiväkotiin. Mutta tää on nyt mun henkilökohtainen ongelmani, varmasti työhön meno tuntuisi mukavammalta, jos työ olisi mielekkäämpää. Ehkä sen takia tää keskustelu mua niin tympiikin, kun itse haluaisin olla kotona lasten kanssa, ja olisinkin, jos taloudellinen tilanne antaisi myöden.

Edited March 30, 2013 by Scarlet

[Ida-Mari]

Juu ehkä munkin on tässä vaiheessa sanottava, että jos vaan voisin valita, olisin kotona tai korkeintaan tekisin osa-aikatyötä. Mutta en vaan voi, koska mies ei tienaa niin paljoa että pärjättäisiin. Tai no, juuri varmaan pärjättäisiin, mutta sitten pitäisi luopua monesta asiasta joista ei haluta luopua (miehen kelkka-/mopo-/muut romuharrastukset, ruoan laatu, uudempi auto, ehkä jopa talo jne). Joten näillä mennään. Ja mun työ on mielekästä, tytön päiväkoti ihana ja mitään ongelmia ei ole ollut, eli ei oo edes tollaset seikat puoltamassa kotiinjäämistä.

[ingenjoor]

 

Tuossa jutussa todettiin mun mielestä hyvin aiheellisesti, että Suomessa valitettavan vähän arvostetaan tai ylipäätään ymmärretään sitä, että ei se päiväkoti ole pelkkä säilytyspaikka vaan se on ihan oikeasti tavoitteellista toimintaa. 

 

 

>Ida-marin viestiin jatkaisin, että kotona oleminen ei ole aina laadukkaampaa kuin hoidossa oleminen. On erilaisia äitejä, tapoja ja jaksamista. Ei kaikki jaksa leikkiä, askarrella, laulaa, tehdä asioita, näyttää maailmaa tms. lasten kanssa. Osa jättää heitteille myös kotioloissa vaikka olisikin ns.ongelmaton perhe.

 

 

Mun on aina kauhean vaikea ymmärtää tätä, että lapsi pitäisi laittaa kodin ulkopuolelle oppimaan jotain suurta ja mahtavaa. Tai että lapsella pitäisi olla päivissään valtava määrä tavoitteellista ja ohjattua toimintaa. Mihin unohtuu se, että lapsi kehittyy kehittämättäkin tai että tärkeintä loppujen lopuksi on kiireetön yhdessäolo ja tunne siitä, että on vanhemmilleen tärkeä?

 

En tiedä, millaiseen perheen arkeen esimerkiksi ingenjoor viittasi, mutta ei kai heitteillejättöä ole se, ettei lapsen kanssa leiki, askartele tai laula? Kuten todettiin, on erilaisia tapoja eikä kaikki ole edes jaksamisesta kiinni, vaan siitä, mitä pitää lapselle hyödyllisenä. Minä en pidä lapselle kovinkaan hyödyllisenä esimerkiksi muskaria (vaikka musiikki mahtava asia onkin), mutta pihatöiden tekeminen koko perheen voimin voi olla hyvinkin antoisaa.

 

Postasin aiemmat kännykällä. Olisi pitänyt laittaa heitteille jättö näin "heitteille jättö". Siis en tarkoittanut, että leikkin, laulun ja laskennon puuttuminen tekisi perheestä ongelmallisen. En myöskään usko, että päivähoito opettaa mitään suurta ja mullistavaa.

Sen sijaan olen sitä mieltä, että on laadukasta ja laadutonta hoitoa kotona, sekä päivähoidossa. Heitteille jättö tarkoitti tuossa yhteydessä sitä, että lapsen kanssa ei vietetä kiireetöntä arkea, ei laatuaikaa tai ei oikeastaan mitään. Kotona ollaan sen takia, että "se on kivaa/ei tarvi mennä töihin". Vanhempi elää elämäänsä lapsen kanssa, mutta lapsi joutuu olemaan liian paljon yksikseen, vanhempi surffaa netissä, ei ole henkisesti läsnä jne. Olisiko tuo sitten laadukasta kotona oloa? Mitä tietoja ja taitoja lapsi oppii tuolloin kotona? Olisiko hyötyä olla muiden lasten kanssa leikkimässä? Siinä vasta kysymyksiä.

Monet vanhemmat varmasti panostavat kotona ollessaan lapsiin. Käyvät ulkona, tutustuvat eri henkilöihin, käyvät paikoissa, opastavat uusiin temppuihin/taitoihin jne. Valitettavasti on myös niitäkin, jotka eivät näin tee.

 

Itse koen, että lapsen on osattava käyttää saksia, kyniä, mielikuvitusta, noudattaa sääntöjä, tuntea joitain lauluja ja toimia muiden LASTEN kanssa (HUOM: ei vaadi muskaria, askartelukerhoa tms.). Leikki, laulu ja askartelu vaativat noita taitoja ja olisihan se mielenkiintoista ruveta opettelemaan noita koulussa, kun muut ovat harjoitelleet 2-3-vuotiaasta alkaen. Pientä etumatkaa muille? Kirjoitin lasten isolla, koska jos ei opi tulemaan ikäistensä kanssa toimeen, niin koulussa voi olla vähän hankalaa. Aikuisten maailma on kuitenkin se, jossa voi yrittää keskustella. Lasten maailmassa pätevät toiset säännöt. Ne on opittava, ennemmin tai myöhemmin.

Ei lapsia voi valmentaa oppimaan asioita aiemmin kuin on "normaalia". Tuskin kukaan saa lastaan puhumaan lauseita 1v. ikäisenä vaikka kuinka yrittäisi järjestää virikkeitä? Oppiminen vaatii hyvän ympäristön, toistoja ja aikaa. Monelta taitaa se unohtua nykypäivänä. Lapset oppivat eri asioita eri ikäisenä ja tuskin kukaan "normaali" lapsi on jälkeenjäänyt, vaikka oppisi asioita myöhemmin. Vaatii ehkä vanhemmalta ulkopuolisen paineen sietämistä, kun kysellään, että eikö teidän xx osaa vieläkään sitä ja tota taitoa? Oppimista tuskin edistää kilpavarustelun ja hoputtamisen ilmapiiri.

 

Tuntuu siltä, että yksi äitiyden mittareista; mahdollisimman pitkään kotona, rupeaa pikkuhiljaa murtumaan. Ehkä se ei ole itsetarkoitus tässä elämässä. Ihme olisi, jos emme lähivuosina näkisi lainsäätäjien puuttuvan tähän asiaan.

 

Aiemmin kirjoitettiin, että kotona olo ei romuta ammattitaitoa. Ei ehkä, mutta jääkö nainen todennäköisemmin kotiin pidemmäksi aikaa, jos a. ei ole työpaikkaa b. ei ole ehkä koulutusta/väärälle alalle koulutus c. ei ole "kunnianhimoa" edellä mainittuihin? Nuo seikat ihan ilman lapsiakin ennustavat matalampaa palkaa ja sitä kautta köyhyyttä. Voisiko myös olla niin, että kun lapsiperheköyhyys on lisääntynyt, niin lapsia "hankkivissa" yliedustettuina ovat sellaiset henkilöt, jotka olisivat muutenkin köyhyysloukkuun taipuvaisia? Tilastollisesti lapsiluku pienenee mm. koulutuksen ja palkan kohotessa. Köyhemmillä on tilastollisesti enemmän lapsia kuin varakkaammilla. KUmpi on siis ensi muna vai kana?

 

Muistahan lukiessasi, että teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja sarkasmia viljellen.

[avena]

^ Älä nyt, hyviä pointteja sulla on (tai ainakin mä olen monesta samaa mieltä). Mä näen kyllä kotihoidon tukijärjestelmän säilyttämisen ihan järkevänä, ensisijaisesti kuntataloudellisista syistä. Mutta mä en näe lasten kotihoitoa työnä, ja musta on aikamoinen etuoikeus, että on mahdollista jäädä työsuhteesta kotiin niinkin pitkäksi aikaa JA että siitä vielä maksetaankin.

 

Se on ihan totta, mitä Scarlet sanoi, että tuskin se yksi vuosi "ylimääräistä" tuhoaa kenenkään eläkekertymiä ja uraa, mutta kysehän oli nimenomaan niistä, jotka ovat vaarassa jäädä jalkoihin jo muutenkin. Vastapainona voi esimerkiksi nostaa Alkon melko tuoreen TJ:n, joka on olllut yhteensä seitsemän vuotta kotona lasten kanssa (kahdessa pätkässä muistaakseni). Ihan hyvin silläkin sitten kuitenkin meni.. 

 

Eniten mua näissä keskusteluissa edelleen se Silvferberginkin sivuama "familiamismi" ja sen sokea korostaminen, että lapselle on aina oma koti ehdottomasti paras hoitopaikka JA muut huonoja. 

[Guest ireis]

Aiemmin kirjoitettiin, että kotona olo ei romuta ammattitaitoa. Ei ehkä, mutta jääkö nainen todennäköisemmin kotiin pidemmäksi aikaa, jos a. ei ole työpaikkaa b. ei ole ehkä koulutusta/väärälle alalle koulutus c. ei ole "kunnianhimoa" edellä mainittuihin? Nuo seikat ihan ilman lapsiakin ennustavat matalampaa palkaa ja sitä kautta köyhyyttä. Voisiko myös olla niin, että kun lapsiperheköyhyys on lisääntynyt, niin lapsia "hankkivissa" yliedustettuina ovat sellaiset henkilöt, jotka olisivat muutenkin köyhyysloukkuun taipuvaisia? Tilastollisesti lapsiluku pienenee mm. koulutuksen ja palkan kohotessa. Köyhemmillä on tilastollisesti enemmän lapsia kuin varakkaammilla. KUmpi on siis ensi muna vai kana?

 

Tämä on varsin asiallista ja mielenkiintoista pohdintaa. Mua itseäni vaan hämmästyttää tämä kohina tästä kotihoidontuen naisia syrjäyttävänä tekijänä kun kuitenkin esimerkiksi tuossa aiemmin tänne postaamassani uutisessakin todetaan, kaikista naisista juuri 3-6 vuotiaiden lasten äidit tekevät eniten töitä. Että missä vaiheessa se kotihoidotuki sitten syrjäyttää työelämästä?

[avena]

^ Olihan siinä se n. 20 %, joka oli työelämän ulkopuolella. Oletettavasti eivät kaikki vapaaehtoisesti?

[ingenjoor]

Jos ruvetaan puhumaan Alkon TJ:stä kotihoidontuen promoottorina, niin mitäs muuta hän tekikään kotona ollessaan? Olikos se väikkäri/lisuri ja muita "pikku"projekteja? Kyllä ne taitaa ihan hyvin päivittää ammattitaitoa? Kotiinjäämisen suurin syy taisi olla miehen kiipeäminen urahississä ja tarve olla kotona/pyörittää arkea. Muistaakseni olisivat maksaneet vaimolle myös eläkevakuutusta tulonmenetystä kompensoimaan...

 

Näissä kotihoitokeskusteluissa mua hämää eniten se, että miksi ihmeessä ne työn joustot on vain ekoina vuosina? Kyllä ne teini-ikäisetkin tarvitsevat kiintymysvanhempia tai ainakin niitä jotka kuuntelevat heitä. Se side luodaan ajan kanssa ja läsnäololla. Ei teini mieti sitä, että olipas kiva kun mun kanssa oltiin kolmevuotiaaksi kotona. Enemmän se miettii, kuka kuuntelisi minua, kun tulen koulusta? Jos ne kuuntelijat eivät ole vanhempia tms., niin kyllä juoksupoikia tarvitaan esim. huumebisnekseen. Ehkä heillä tai vastaavilla on aikaa "kuunnella" pikkuhommia vastaan...

[Ida-Mari]

 

Näissä kotihoitokeskusteluissa mua hämää eniten se, että miksi ihmeessä ne työn joustot on vain ekoina vuosina? Kyllä ne teini-ikäisetkin tarvitsevat kiintymysvanhempia tai ainakin niitä jotka kuuntelevat heitä. Se side luodaan ajan kanssa ja läsnäololla. Ei teini mieti sitä, että olipas kiva kun mun kanssa oltiin kolmevuotiaaksi kotona. Enemmän se miettii, kuka kuuntelisi minua, kun tulen koulusta? Jos ne kuuntelijat eivät ole vanhempia tms., niin kyllä juoksupoikia tarvitaan esim. huumebisnekseen. Ehkä heillä tai vastaavilla on aikaa "kuunnella" pikkuhommia vastaan...

 

Jep, mulla häiritsee sama asia. Ihan kuin se lapsi ei tarvitsisi läsnäoloa ja yhteistä tekemistä sen jälkeen, kun menee kouluun tai viimeistään sen jälkeen kun siirtyy yläasteelle... ei olis ollenkaan paha asia, että noissa nivelvaiheissa saisi vanhempi tehdä lyhennettyä työaikaa vaikka kuukauden ajan. 

[ingenjoor]

Edelliseen lisätäkseni, monesti kuulen vanhempien sanovan 3v kotihoidon jälkeen, että olipas hyvä että panostin lapsiin silloin kun ne olivat pieniä. Nyt voi panostaa töihin/opiskeluun/omaan aikaan jne. Ne lapset tarvitsevat vanhempia myös koulussa, teineinä jne.

 

Tuleeko se kotona olo muuten siitä, että vanhemmat ikäpolvet sanovat, että olkaa kotona lasten kanssa. Ne on pieniä vain hetken tms.

[Guest ireis]

^ Olihan siinä se n. 20 %, joka oli työelämän ulkopuolella. Oletettavasti eivät kaikki vapaaehtoisesti?

On, mutta siis kaikenikäisistä naisista juuri päiväkoti-ikäisten lasten äideillä on parhain työllisyystilanne. Ja sekä miehistä että naisista eniten töitä tekevät juurikin alle kouluikäisten lasten vanhemmat. Ja siksi juuri tämä kohina ja pohina äitien työtä tekemättömyydestä on täysin turha kun esimerkiksi nuorisotyöttömyys on paljon vakavampi ja verotulojen kannalta pahempi ongelma. Mutta ehkä tässä on vaan huomattu että työuria on hyvin hankalaa pidentää alusta ja lopusta eri tahojen vastustuksen takia joten keskitytään siihen kesiosioon kun siellä ihmiset on niin kiireisiä etteivät kerkeä juuri oikeuksiaan perätä...

 

Ja olen täysin samaa mieltä tuosta että lapset tarvitsevat sitä läsnäoloa ihan koko sen ajan kun vanhempiensa kanssa asuvat. Ylipäätänsä olen sitä mieltä että työelämä vie jo ihan liikaa perheiltä.

[Armis]

Jos ruvetaan puhumaan Alkon TJ:stä kotihoidontuen promoottorina, niin mitäs muuta hän tekikään kotona ollessaan? Olikos se väikkäri/lisuri ja muita "pikku"projekteja? Kyllä ne taitaa ihan hyvin päivittää ammattitaitoa? Kotiinjäämisen suurin syy taisi olla miehen kiipeäminen urahississä ja tarve olla kotona/pyörittää arkea. Muistaakseni olisivat maksaneet vaimolle myös eläkevakuutusta tulonmenetystä kompensoimaan...

 

 

No mutta mikä tästä tekee huonon promoottorin? Tuntuu olevan kotihoidontuen "vastustajilla" melkoisen yleinen argumentti, että sitä vaan ollaan kotona kolme vuotta putkeen - tai pidempäänkin.

Mä olen nostanut kotihoidontukea putkeen kohta 2 vuotta (toki välissä sitten kausi vanhempainvapaalla), ja samalla opiskellut ja käynyt osa-aikatöissä koko ajan. En siis mitenkään syrjäytynyt, eristäytynyt tai pudonnut auttamattomasti kelkasta. Ja jos vaan tilanne sallii, niin jatketaan tällä linjalla mahdollisimman pitkään, koska melkoinen win-win-tilanne;

lapset saa paljon läsnäoloa (esikoinen käy osa-aikaisesti päivähoidossa jotta saan levättyä yövuorojen jälkeen ja kyllä, keskityttyä myös välillä kuopukseen), mä voin harrastaa ja nähdä ystäviä ilman että tuntuu että se on pois lapsilta tai perheeltä, kodinhoito ei stressaa samalla tavalla kuin jos molemmat vanhemmat olisi töissä ja sitten nähtäisiin lapsia pari tuntia aamulla ja illalla ja yritettäisiin hoitaa taloutta jossain siinä välissä.

 

Mä arvostan Ida-Maria siinä, että sanoi rehellisesti että olisi ehkä voitu ratkaista nykyinen tilanne myös toisin, mutta se olisi tarkoittanut luopumista elintasosta/tärkeistä asioista, kuten moottorikelkasta. Mua ärsyttää kaikista eniten että alle 3-vuotiaiden päivähoitoa perustellaan joko sillä että lapsi tarvitsee sitä (ei varmasti tarvitse kuin poikkeustapauksissa, jolloin perhe kyllä tarvitsee muitakin tukimuotoja kuin päivähoidon) tai taloudellisella pakolla, jos kyse on siitä ettei malteta luopua lomamatkoista tai toisesta autosta tai kalliista harrastuksesta. 

Mä voin rehellisesti myöntää, että kotihoitoratkaisu meillä on tehty myös MUN takia - 10 vuotta putkeen kahta työtä ja opiskelua, niin tälläinen löysääminen (1 työ ja opiskelu) tuntuu ihanalta, sekä tietysti lasten takia.

Nimittäin se kiintymyssuhde ja yhdessäolon traditio luodaan kuitenkin pienenä.

 

Muoks. Ja tiedostan, että ollaan onnekkaita koska ei ole asuntolainaa kun molemmat vielä opiskeluvaiheessa ja mulla joustava työpaikka, mutta olisin valmis tinkimään enemmänkin viettääkseni näitä aikoja lasten kanssa. Ne ovat pieniä vain kerran.

Edited April 1, 2013 by Armis

[avena]

Jos ruvetaan puhumaan Alkon TJ:stä kotihoidontuen promoottorina, niin mitäs muuta hän tekikään kotona ollessaan? Olikos se väikkäri/lisuri ja muita "pikku"projekteja? Kyllä ne taitaa ihan hyvin päivittää ammattitaitoa? Kotiinjäämisen suurin syy taisi olla miehen kiipeäminen urahississä ja tarve olla kotona/pyörittää arkea. Muistaakseni olisivat maksaneet vaimolle myös eläkevakuutusta tulonmenetystä kompensoimaan...

 

Noooo, en tiedä, en tunne ko. henkilön tilannetta yksityiskohtaisesti, mutta ymmärtääkseni aloitti lisurin "vasta" ekan (pidemmän) kotihoitopätkän jälkeen... En epäile yhtään, etteikö ko. henkilö olisi onnistunut näissä "pikku projekteissaan" melkein missä vain olosuhteissa. Ja mä en myöskään ymmärrä, miksi pitäisi sitten vaieta siitä, että myös ykköstason johtopallille voi päästä, VAIKKA olisi ollut aktiivisesta työvoimasta pois pidemmänkin pätkän (7 vuotta ei kuitenkaan ole mikään ihan lyhyt aika).

 

Mitä tulee siihen naisten työllisyysasteeseen, niin ehkä sitä olisi parempi verrata vastaavaan miesten työllisyysasteeseen, joka on kuitenkin 90 %? 

 

Mua ärsyttää näissä keskusteluissa eniten se, että ilmeisesti vaihtoehtoja EI sitten saisi olla, kun se menee valittamiseksi? Siis OK, voidaan joo keskustella tavoista, millä järjestelmää voisi kehittää, ei siinä mitään. Mutta miksi se menee siihen, että perustellaan vain sitä, miksi se oma vaihtoehto on paras ja ainoa oikea? En ymmärrä. Aika monessa maassa olisi ihan toiveajattelua, että on mahdollisuus ensinnäkin jäädä pois töistä ilman, että työsuhde katkeaa (eli ainoa mahdollisuus vanhemman kotihoitoon on käytännössä kotirouvailu) . TAI se, että pieni- ja keskituloisen on  ylipäätään järkevää ja mahdollista mennä töihin (koska päivähoito on niin edullista). 

 

Mä olen myös sitä mieltä, että jo alle kolmevuotias voi hyötyä päivähoidosta myös ihan tavallisen perheen tapauksessa. Ei siis ehkä sitä tarvita, mutta hyvinkin kokea osa-aikaisen päivähoidon positiivisesti. Mutta Suomessahan tämä ei voi pitää paikkaansa, koska kotihoito on pyhää.. 

[Guest ireis]

Mitä tulee siihen naisten työllisyysasteeseen, niin ehkä sitä olisi parempi verrata vastaavaan miesten työllisyysasteeseen, joka on kuitenkin 90 %?

Ja kuitenkin alle 3-vuotiaiden lasten äideistä töissä on 66 % kun taas yksin asuvista miehistä se 56 %...? Pointtina nyt lähinnä se, että kun sanotaan että kotihoidontuki syrjäyttää naiset työelämästä niin kuitenkin pienten lasten äitien työllisyysaste on kaikilla mittareilla mitattuna hyvä. Ja kotihoidontuki kuitenkin säästää kunnilta pitkän pennin päivähoidon kustannuksista. Mun mielestä tämä kotihoidontuesta räksyttäminen (viittaan nyt Anuun ja Virpiin) on täysin turhaa sillä jos lapsenkin etua peräänkuulutetaan niin miksei rummuteta enemmän avoimia päiväkoteja, kerhoja ja avointa toimintaa koko perheelle?

[Sama vieras]

Kun mä jään äitiyslomalle, niin mun tilalle otetaan toinen työntekijä. Työllisyys periaatteessa lisääntyy siksi aikaa kun mä olen kotona. Ja sitten joskus kun mä menen takas töihin, on tämä mun seuraaja saattanut saada jalan jo niin tukevasti oven väliin että on ehkä vakinaistettu hänetkin. Ja ne veroeurot kilahtelee kassaan koko ajan. Eli pitkällä äippälomalla ja sitä seuraavalla kotihoidontuen jaksolla saattaa olla myös työllistävä vaikutus. Ja jonkun muun eläke karttuu, vaikka mun ei kartukaan (sikäli sitä oikeasti enää edes saadaan siinä vaiheessa kun ollaan eläkkeelle jäämässä).

Se kotihoidontuki on niin pieni, etten edes tiedä kuinka kauan mulla on varaa sillä olla. On ollut jo pakko nyt alkaa tinkimään ja säästämään sitä hetkeä varten, kun sille tuelle tipun.

Haluan jäädä kotiin, haluan olla kotona, haaveilen kaikesta mitä voin tehdä lapsen kanssa (just noi askartelut yms) ja haluan ihan itsekkäistä syistä olla pois töistä, mä käyn siellä vain rahan takia, ja sitten kun mulla on lapsi, niin kotona on jotain paljon  arvokkaampaa kuin raha.

 

Jos siitä varhaiskasvatuksesta ollaan oikeasti huolissaan, niin miksein vaikka aina ennen uuden tukijakson myöntämistä vaikka joku testi lapselle että kehittyykö kotona vai tartteeko pistää tarhaan.

[Nadda]

Jos siitä varhaiskasvatuksesta ollaan oikeasti huolissaan, niin miksein vaikka aina ennen uuden tukijakson myöntämistä vaikka joku testi lapselle että kehittyykö kotona vai tartteeko pistää tarhaan.

 

Apua. Toivottavasti tämä oli vain heitto etkä tosissasi ole tätä mieltä.

[Sama vieras]

 

Jos siitä varhaiskasvatuksesta ollaan oikeasti huolissaan, niin miksein vaikka aina ennen uuden tukijakson myöntämistä vaikka joku testi lapselle että kehittyykö kotona vai tartteeko pistää tarhaan.

 

Apua. Toivottavasti tämä oli vain heitto etkä tosissasi ole tätä mieltä.

Joo, sillein kieliposkessa ilmoille heitetty, kun asian tiimoilta kaikenlaisia muitakin ideoita tuntuu olevan. Mut ainahan sitä erilaisilla ajatuksilla voi leikkiä.

Enkä usko että kovinkaan tärkeänä päättäjät pitävät tuota varhaiskasvatusta, jos kotihoidontukea aletaan leikkaamaan. Eiköhän se ole se raha mitä siinä halutaan säästää ja mitä halutaan veroina kerätä pian työelämään palaavilta äideiltä.

 

Muoks. Ja tällä: "Työllisyys periaatteessa lisääntyy siksi aikaa kun mä olen kotona" tarkoitan siis sitä, että vaikka mä en ole töissä, niin en ole koristamassa myöskään työttömyystilastoja, ja mun tilalle tuleva henkilö on saman ajan pois niistä tilastoista. Vaikkei suoraan työtöntä mun tilalle otettaisi, vaan joku meiltä töistä, niin hänen paikkansa pitäisi ainakin paikata, ja näissä tilanteissa on yleensä sitten otettu ihan uusi työntekijä taloon. Mun poissaoloajan työllistyy siis periaatteessa kaksi

Edited April 1, 2013 by Sama vieras

[avena]

^ Joo, mä en myöskään ymmärrä sitä logiikkaa, että ne työt jäisi sitten tyystin tekemättä ja palkat (eli verot yms) maksamatta siltä ajalta, kun työn tai viran varsinainen hoitaja on poissa.. Suurimmassa osassa hommia kuitenkin joudutaan johonkin kohtaan sijainen hankkimaan. Silti musta on vähättelyä vaan ummistaa silmät ja korvat siltä, että joissain tapauksissa pitkä kotonaolo altistaa köyhyydelle. Se ei tarkoita sitä, että jokaisen pitää alkaa selittelemään omaa järjestelyään parhaimmin päin. Mutta kyllä se pitää voida sanoa ääneen.