Sign in to follow this  
Followers 0
Vilmasvaan

Taas kotihoidontuesta...

186 posts in this topic

On, mutta siis kaikenikäisistä naisista juuri päiväkoti-ikäisten lasten äideillä on parhain työllisyystilanne. Ja sekä miehistä että naisista eniten töitä tekevät juurikin alle kouluikäisten lasten vanhemmat.  Ylipäätänsä olen sitä mieltä että työelämä vie jo ihan liikaa perheiltä.

 

Olisikohan syynä se, että työnantajat arvostavat nuoruutta, yleensä koulutus on kunnossa, palkkataso on maltillinen ja ei ole kangistuttu kaavoihin? Viimeisestä lauseesta yleisesi samaa mieltä tai ennemmin niin, että työuralla joustoja ei ole tarpeeksi. En kyllä miten sitä tilannetta parannettaisiin.

 

 

 

 

 

 

No mutta mikä tästä tekee huonon promoottorin? Tuntuu olevan kotihoidontuen "vastustajilla" melkoisen yleinen argumentti, että sitä vaan ollaan kotona kolme vuotta putkeen - tai pidempäänkin.

Mä olen nostanut kotihoidontukea putkeen kohta 2 vuotta (toki välissä sitten kausi vanhempainvapaalla), ja samalla opiskellut ja käynyt osa-aikatöissä koko ajan. En siis mitenkään syrjäytynyt, eristäytynyt tai pudonnut auttamattomasti kelkasta. Ja jos vaan tilanne sallii, niin jatketaan tällä linjalla mahdollisimman pitkään, koska melkoinen win-win-tilanne;

Tähän kommentoisin, että ei Alkon toimari huono promoottori ole, mutta onko hän edustava esimerkki kotona 7v putkeen olleesta? Uskoisin, että kotihoidontuen ongelmatapauksia ovat ne, jotka eivät opiskele, käy osa-aikatöissä tai pidä yllä ammattitaitoa millään tavalla. Kaikilla aloilla se ei ole tarpeen, mutta joillain olisi. 

Vähän sama, kuin sana maahanmuuttaja? Kuka hän on? Jenkki, joka tulee Suomeen töihin? Pakolainen? Elintasopakolainen? vai joku muu? Ongelmatapauksia ovat harvemmin ne EU-peräiset maahanmuuttajat tai esim. Jenkit. Yleensä keskusteluun pääsee, jos ei ole länsimaista alkuperää.

 

 

Jos ruvetaan puhumaan Alkon TJ:stä kotihoidontuen promoottorina, niin mitäs muuta hän tekikään kotona ollessaan? ;) Olikos se väikkäri/lisuri ja muita "pikku"projekteja? Kyllä ne taitaa ihan hyvin päivittää ammattitaitoa? Kotiinjäämisen suurin syy taisi olla miehen kiipeäminen urahississä ja tarve olla kotona/pyörittää arkea. Muistaakseni olisivat maksaneet vaimolle myös eläkevakuutusta tulonmenetystä kompensoimaan...

 

Noooo, en tiedä, en tunne ko. henkilön tilannetta yksityiskohtaisesti, mutta ymmärtääkseni aloitti lisurin "vasta" ekan (pidemmän) kotihoitopätkän jälkeen... En epäile yhtään, etteikö ko. henkilö olisi onnistunut näissä "pikku projekteissaan" melkein missä vain olosuhteissa. Ja mä en myöskään ymmärrä, miksi pitäisi sitten vaieta siitä, että myös ykköstason johtopallille voi päästä, VAIKKA olisi ollut aktiivisesta työvoimasta pois pidemmänkin pätkän (7 vuotta ei kuitenkaan ole mikään ihan lyhyt aika).

 

On eri asia olla 7v kotona ja tehdä erilaisia hyödyllisiä asioita kuin olla kotona ja sitten yrittää päästä työelämään ja valittaa, kuinka maailma on julma paikka. ¨Hieno asia, että tällaisiakin asioita tapahtuu, eli että kotona olon jälkeen pääsee takaisin töihin JA hyviin hommiin sekä saa haasteita. Valitettavasti monesta kotonaolijasta ei tähän olisi erinäisten syiden takia.

Ja kuitenkin alle 3-vuotiaiden lasten äideistä töissä on 66 % kun taas yksin asuvista miehistä se 56 %...? Pointtina nyt lähinnä se, että kun sanotaan että kotihoidontuki syrjäyttää naiset työelämästä niin kuitenkin pienten lasten äitien työllisyysaste on kaikilla mittareilla mitattuna hyvä.

Yksin asuvien miesten työllisyyttä pienentää se, että he eivät olisi yksin, jos olisivat toisenlaisia. Yksin oleminen voi siis ilmentää erilaisia asioita, kuten sitä, saatko vaimoa, perhetta, kunnon koulutusta, onko sinulla oikea asenne työelämään, oletko valmis muuttamaan jne. Eikö tämä porukka ole se huolestuttava syrjäytyvien joukkoa, josta halutaan työntekijöitä?

Jos sitten verrataan pienten lasten äitien työssäkäyntiastetta muihin pohjoismaihin, niin kyllä se meillä on huomattavasti pienempi. Pienten lasten äitien työssäkäyntiastetta oli syytä verrata myös isien vastaavaan eikä yksin asuvien miesten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Aika harvasta meistä on muutenkaan Alkon toimariksi tai vastaavan tason pestiin. ;) Periaatteessahan ton veromaksuluokan ihmisiä ei kannattaisikaan "päästää" hoitovapaalle. Mutta jos hoitovapaa sidottaisiin jollain tapaa sen kannattavuuteen (onko vanhemman - huom! ei ädiin, vaan vanhemman - kansantaloudellisesti järkevämpää olla töissä vai hoitaa lapsia kotona), niin se vain voimistaisi tuota jutussakin mainittua welfare mothers -ilmiötä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaisa Liski kun ilmoitti tekevänsä töitä mahdollisimman nopeasti synnytyksen jälkeen, niin siitä nousi kohu. Miten voi olla kansantaloudellisesti järkevämpää olla kotona, ottaa kotihoidontukea 300€/kk ja säästää päivähoitokuluissa 1000€/kk kuin jos Liski olisi 250 000€ tuloilla 50% veroasteella töissä -> veroja n.125k€ per vuosi ja 10000€/kk? Vedin mutkat suoriksi tieten tahtoen noiden lukujen kanssa. 

 

Jos tehtäisiin muutoksia tuohon kotihoidontuen kannattavuuteen kansantaloudellisesti, niin todennäköisesti luokkajako syventyisi. Olisi niitä, jotka ovat kotona, vaikka heidän lastensa ehkä pitäisi olla hoidossa. Ne jotka olisivat töissä, niin olisi hyödyllistä olla kotona. 

 

Näistä pohdinnoista päästään seuraavaan kuumaan perunaan? Pitäisikö lasten saaminen olla subjektiivinen vai objektiivinen oikeus? 

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, onneksi kaikkea ei mitata kansantaloudellisesti. Sen lisäksi suurin osa kotiinjäävistä ei liene ihan Liskin tuloluokassa, eli koska itse olen matalapalkka-alalla niin päivähoitomaksujenkin jälkeen verohyöty kunnalle olisi aikalailla plusmiinusnolla, jos veisin alle 2-vuotiaankin hoitoon.  

 

Miksi mä olen kokonaan missannut ne 7 vuotta kotona olleiden kotiäitien tilitykset, missä ne itkee maailman julmuutta ja työelämän epäoikeudenmukaisuutta? Voisko joku linkittää pari esimerkkiä tänne, kun niitä kerran käytetään keskustelussa argumenttina? Ja samalla väitetään melko oudolla logiikalla, että Alkon toimari olisi joku täysin marginaalinen poikkeustapaus kun on hyödyntänyt kotonaoloaikaa muutenkin kuin hiekkalaatikolla. Onko ikävä tosiasia, että urakehitykselle ei ollutkaan välttämätöntä laittaa lapsia vähän päälle vuoden vanhana päivähoitoon ja no shit, pari vuotta pois työelämästä ei muutakaan cv:tä vessapaperiksi? 

Kotona lastaan hoitavat ovat melkoisen heterogeeninen joukko, joista marginaaliin sitten mahtuu varmasti Alkon toimarin lisäksi ne ongelmatapaukset, eli päihdeäidit ja maahanmuuttajat. Jotka kyllä varmasti löytäisivät sosiaaliturvasta sen porsaanreiän kotonaoloon vaikka kotihoidontuki lakkautettaisiin.

 

Totta kai olen sitä mieltä, että työelämän ja perheen yhteensovittamista pitäisi helpottaa, lisää joustoja, osa-aikaisuuden ja etätyön mahdollisuuksia. Ja että isät kotiin kanssa. Mutta tää kotihoidontuen käyttäminen keppihevosena ja "naisen etu" perustelut naurattaa, koska se ei varmasti vaaranna kansantaloutta eikä kenenkään henkilökohtaista urakehitystä että antaa lapselle edes pari ekstrakuukautta kotona ennen melko stressaavaa tarha-aikaa, joka jatkuu sitten aikuisuuteen asti se rumba. Sitten on ihmisiä, jotka jäävät kotihoidontuelle lusmuilemaan, mutta se edellyttää joko melko alhaista tulotasoa lähtee päälle (jolloin voidaan miettiä niitä todellisia sosiaalisia ongelmia, mitkä ko. tapauksella on) tai sitten rikasta aviomiestä, joka mahdollistaa kotileikin - kumpaankaan tuskin kotihoidontuen poisto vaikuttaa millään lailla. Harmi ettei ihan tällä volyymilla mietitä sitä, että joka päivä muistaakseni 4 nuorta ihmistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle, yleensä masennuksen yms. takia. Pikkasen eri luokan ongelma kuin se, että joku haluaa viettää enemmän aikaa lapsensa kautta saaden siitä valtiolta vähemmän kompensaatiota kuin työttömät ihan hengailustaan. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naputtelin tähän pitkän tarinan, mutta Windows 8 oli vähän eri mieltä....no, ei väkisin.

 

Keskustelussa risoo eniten se, että äiti ei osaa itse mieltää poissaolon vaikutuksia omaan uraansa, vaan "jonkun tahon" täytyy tehdä se äidin puolesta. Kuten Armis tuossa ylempänä totesi, kotona lapsiaan hoitavat ovat heterogeeninen joukko.

 

Tosin, ajattelumalli "mulla odottaa virka" (ajalta, jolloin lähes kaikki kuntatyöt olivat virkoja, ei toimia) on aika vaarallinen, koska mikään työpaikka ei ole kiveen hakattu. Itse pitäisin omana velvollisuutenani sitä, että seuraan kotona ollessani muutakin kuin saippuauusintoja (, vaikka niitä rakastankin ;) ) ja vauvapalstoja, ts. pidän edes jollain tavalla itseni työelämäkartalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, onneksi kaikkea ei mitata kansantaloudellisesti. Sen lisäksi suurin osa kotiinjäävistä ei liene ihan Liskin tuloluokassa, eli koska itse olen matalapalkka-alalla niin päivähoitomaksujenkin jälkeen verohyöty kunnalle olisi aikalailla plusmiinusnolla, jos veisin alle 2-vuotiaankin hoitoon.  

 

Miksi mä olen kokonaan missannut ne 7 vuotta kotona olleiden kotiäitien tilitykset, missä ne itkee maailman julmuutta ja työelämän epäoikeudenmukaisuutta? Voisko joku linkittää pari esimerkkiä tänne, kun niitä kerran käytetään keskustelussa argumenttina? Ja samalla väitetään melko oudolla logiikalla, että Alkon toimari olisi joku täysin marginaalinen poikkeustapaus kun on hyödyntänyt kotonaoloaikaa muutenkin kuin hiekkalaatikolla. Onko ikävä tosiasia, että urakehitykselle ei ollutkaan välttämätöntä laittaa lapsia vähän päälle vuoden vanhana päivähoitoon ja no shit, pari vuotta pois työelämästä ei muutakaan cv:tä vessapaperiksi? 

 

 Sitten on ihmisiä, jotka jäävät kotihoidontuelle lusmuilemaan, mutta se edellyttää joko melko alhaista tulotasoa lähtee päälle (jolloin voidaan miettiä niitä todellisia sosiaalisia ongelmia, mitkä ko. tapauksella on) tai sitten rikasta aviomiestä, joka mahdollistaa kotileikin - kumpaankaan tuskin kotihoidontuen poisto vaikuttaa millään lailla. 

Soininvaaran laskelmien kotiin kannattaisi jäädä alle 3300€ kuukausituloilla. http://www.soininvaara.fi/2012/03/03/onko-kotihoidon-tuen-lyhentaminen-saastotoimi/

 

Jos suomalaisten naisten keskipalkka on n.2500€/kk, niin kyllä Liski on marginaalinen henkilö tässä joukossa. Samoin on Alkon toimari. 

Veikkaan kyllä, että keskiverrosti kotona oleva, kotihoidontukea nauttiva henkilö ei varmasti käy kouluja, ole osa-aikatöissä tms. 

 

Pari vuotta kotona ei varmasti romuta CV:tä, mutta kuinka monella se pysähtyy 2 vuoteen? 

 

Löysin pari gradua kotihoidosta:

http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu05186.pdf Sivulta 34 alkaen, ja sivu 48.

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8889/G0000576.pdf?sequence=1 sivulta 85 alkaen.

Näitä kommentteja kotielämän rankkuudesta voi lukea myös täältä, jos kukaan ei uskalla hiekkalaatikolla puhua suoraan:

http://www.meidanperhe.fi/keskustelu/200443/ketju/_mika_kotiaitina_olemisesta_tekee_rankkaa_teidan_m

Omassa kaveripiirissäni löytyy tapauksia, että kotona on oltava 3v, vaikka hampaat irvessä. Osa tajuaa luovuttaa, osa keksii muuta tekemistä, mutta kotona olemisen hohdokkuudesta pidetään kiinni :D

 

Jos sitten puhutaan elämän julmuudesta, niin yllättäen nuoret naiset tekevät paljon pätkätöitä -> äitiysloman pelko -> kolme vuotta kotona -> uusien opettaminen. Mikä se lasikatto sitten oli? Miten sitä naisten asemaa parannetaan työmarkkinoilla? Mistä saadaan niitä haasteita, hallituspaikkoja, myyntivastuuta jne, jotka omalta osaltaan vaikuttavat etenemiseen? Aiheet eivät kosketa pelkästään kotona olevia ja sieltä palaavia. On myös niitä, joiden uskotaan käyttäytyvän samalla tavalla, kuin se joka jäi kolmeksi vuodeksi kotiin.

 

Ja lopuksi, itse en kadu esikoisen laittamista hoitoon 11kk ikäisenä. Seuraava on tekemässä saman tempun. Ehkä kotona olossa on jotain sellaista, mitä en ole itse tajunnut tai jäänyt kaipaamaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja lopuksi, itse en kadu esikoisen laittamista hoitoon 11kk ikäisenä. Seuraava on tekemässä saman tempun. Ehkä kotona olossa on jotain sellaista, mitä en ole itse tajunnut tai jäänyt kaipaamaan :D

 

Et ehkä sinä, mutta entäs sun lapset?

 

Mutta tää on mun ihan perustavalaatuinen ongelma; en ymmärrä ihmisiä, joilla on mahdollisuus olla kotona ja antaa lapselle mahdollisuus vähän rauhallisempaan ekaan vuoteen tai jopa kahteen, mutta eivät sitä halua käyttää. Riittääkö oikeasti omien lasten kanssa arkisin se tunti-kaksi aamulla ja illalla ja sitten viikonloput? 

Mä yritän ymmärtää, että kaikki eivät jaksa kotona jne., mutta en pääse siitä yli että se hämmentää.

 

Naisten asemaa työmarkkinoilla voidaan parantaa varmaan muutenkin kuin heikentämällä lasten asemaa.

Koska oikeasti. Kun kunnallisen päivähoidon ryhmäkoot ja resurssit on mitä on, niin ne itsekin myöntävät ongelman sen varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Esimerkiksi mun pojan ryhmässä on 21 lasta ikähaarukalla 11kk-5 v, ja meininki on sen mukainen. 

 

Naisten menestymiseen ja etenemiseen vaikuttaa vähän muutkin asiat kuin pari kotona vietettyä vuotta.

Esimerkiksi hyvä veli-meininki, sovinismi ja vanhanaikaiset asenteet naisten ammattitaitoon liittyen. Myös se, että usein työelämässäkin olevat naiset priorisoivat - omasta halustaan tai perhetilanteen takia - perheen uran edelle eivätkä lähde aggressiivisesti pyrkimään huipulle. 

Jos naiset haluavat lähteä "parantamaan tasa-arvoa" heikentämällä kanssasisarten valinnanmahdollisuuksia, niin mikäs siinä. Se varmaan auttaa ihan tosi paljon. 

 

Mä tienaan 2100e/kk bruttona. Päivähoito olisi meille kahdelle lapselle liki ilmaista, ja alle 3-vuotiaiden hoito ei hirveen halpaa palvelun tuottajalle. Mun matikalla se ei olisi kovin kannattavaa kunnalle. 

Edited by Armis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja en nyt todellakaan tarkoita, että kaikkien pitäisi olla kotona kunnes lapsi on 3-vuotias. Tai että lapsi menee pilalle päivähoidossa. Asioita voi tehdä muutenkin; mun kotiäitivuosien parhaimpia ystäviä on naapurin isä, joka oli lapsensa kanssa kotona 2,5-vuotiaaksi kun perheen äiti teki uraa. Ei me joka päivä lasten kanssa askarreltu, laulettu tai retkeilty metsässä, mutta ei sitä muuten tehdä joka päivä tarhassakaan. Sen sijaan meillä joka päivä siivottiin, laitettiin ruokaa ja ulkoiltiin, ja vaan oltiin paljon yhdessä. Minä nautin, mutta varmasti kaikki eivät. Siltikään en haluaisi olla se äiti, joka sanoo että oman taaperon on oikeasti parempi olla päiväkodissa kuin kotona.

 

Mikä mua tässä asetelmassa nyt eniten kiristää on se, että eniten näitä "kotihoito ei muuten ole kovin laadukasta"-kommentteja tuntuu tulevan äideiltä, jotka on tehneet toisen valinnan. Keittiöpsykologina sanoisin, että nähdään tarvetta korostaa sitä oman ratkaisun paremmuutta. Mikä on ihan luonnollista; kaikki haluavat lastensa parasta. Mutta kumman paljon energiaa käytetään siihen, että analysoidaan Hesarissa sivutolkulla mikä mättää kotihoidossa, eikä keskitytä esim. päivähoidon ongelmiin ja niitä todistaviin tutkimustuloksiin. Tai sitten kaikki "uraäidit" on vaan kovaksi keitettyjä feministejä, joiden sydän itkee verta kun verorahoja käytetään näinkin iso osa siihen, että jotkut valitsevat pari vuotta kotona lapsen/lasten kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kaipaan lisää joustoa työelämään. Joustavampia työaikoja, osapäivätyötä, joustavampia hoitomuotoja... Kotihoidontukea voisin laskea kahteen tai 2,5 vuoteen, ETENKIN jos se nostaisi tukea sinne puoleentoista-kahteen ikävuoteen asti. Näinollen useammalla olisi mahdollisuus olla kotona se kriittisin aika. Ne joille on kovin tärkeää hoitaa lastaan pitkään kotoa, voisivat hoitaa sen muulla rahoituksella.

 

Omat lapset ovat päiväkodissa, mutta opiskelijana minulla on mahdollisuus viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Onnekseni myös ryhmä ja päiväkoti jossa ovat, ovat pieniä ja yksilölliset tarpeet huomioidaan hienosti. Olen erittäin tyytyväinen meidän tilanteeseen, ja koen että koko perhe hyötyy järjestelystä. Jos olisin työelämässä, haluaisin varmasti tehdä lyhyttä päivää tai ainakin lyhyttä viikkoa. Harmi, että siihen ei monilla aloilla ole tarpeeksi mahdollisuuksia, eikä sitä toisaalta markkinoidakaan äideille. muoks. Ja vaikka se mahdollista olisikin, se on tehty kannattamattomaksi. Moni laskee, että hehän saavat miltei saman verran käteen hoitomaksun, ja toisaalta kotihoidontuen lisäämisen jälkeen, jolloin on helpompi "vain maata" kotona, vaikka työelämä sinänsä kiinnostaisikin.

Edited by Roosi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Löysin pari gradua kotihoidosta:

http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu05186.pdf Sivulta 34 alkaen, ja sivu 48.

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8889/G0000576.pdf?sequence=1 sivulta 85 alkaen.

Näitä kommentteja kotielämän rankkuudesta voi lukea myös täältä, jos kukaan ei uskalla hiekkalaatikolla puhua suoraan:

http://www.meidanperhe.fi/keskustelu/200443/ketju/_mika_kotiaitina_olemisesta_tekee_rankkaa_teidan_m

Omassa kaveripiirissäni löytyy tapauksia, että kotona on oltava 3v, vaikka hampaat irvessä. Osa tajuaa luovuttaa, osa keksii muuta tekemistä, mutta kotona olemisen hohdokkuudesta pidetään kiinni :D

 

Mun tuttavapiirin mutsit - osa työssäkäyviä, osa kotona - ovat varmaan harvinaisen fiksuja kun kaikki ovat kyenneet puhumaan valintojensa positiivisista ja negatiivisista puolista ihan avoimesti.

 

Että kotona on välillä kamalaa. Tekee mieli heittää lapsi seinään. (Tosin uhmaikäisten kanssa siltä tuntuu varmaan vaikka lapsi olisi sisäoppilaitoksessa vuoden ympäri?). Ei huvita pukea ja riisua lasta 10 kertaa päivän aikana. Että oikea ruokis ois kiva. Jutella aikuisten kanssa muustakin kuin välikausihaalareista. Että väsyttää. Että tuntuu että oma persoona katoaa. (Tai sitten voi muuten olla tosi kivaa ja tuntea elävänsä elämän parasta aikaa!).

 

Vastaavasti työelämässä olevat usein puhuvat arjen hektisyydestä, ikävästä lapsia kohtaan, siitä että aika menee liian nopeasti eikä ehdi todistaa tarpeeksi lasten kasvua ja huonosta omatunnosta, joka syntyy siitä jos haluaa sitten esim. viikonloppumatkalle kaksin miehen kanssa jos lapsilla on jo pitkä tarhaviikko takana.

 

En usko että on absoluuttista oikeaa ratkaisua. Vanhemmuus on varmaan loputon riittämättömyyden suo, jossa jokainen ratkaisu tuo mukanaan sivuvaikutuksensa. 

Edited by Armis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikä mua tässä asetelmassa nyt eniten kiristää on se, että eniten näitä "kotihoito ei muuten ole kovin laadukasta"-kommentteja tuntuu tulevan äideiltä, jotka on tehneet toisen valinnan.

No mutta onhan tässä kääntöpuolena se, että ne jotka haluaa jäädä kotiin ajattelee päinvastoin. Ei voi ehkä niin suoraan syyllistää sitä toista puolta jos itse on yhtä "jyrkkä" omassa mielipiteessään.

Mulla kaksi työkaveria tuli tosi nopeasti, eli heti vanhempainvapaan jälkeen takaisin töihin, kun ei vaan ollut varaa olla kotihoidontuella (eikä kyseessä ole uraohjukset). Ja sitä pelkään itsekin, etten voi olla kotona niin kauan kuin haluaisin. Asuntovelka ja omakotitaloasumisen kulut ei ole halpoja. Ja onhan siinä aika iso ero että tienaako siinä 300e/kk kotihoidontuella vai 2700e/kk töissä. Jälkimmäisellä summalla maksetaan enemmän laskuja ja ostetaankin ehkä jotain. Toki mies käy töissä ja tuo rahaa, mut hemmetin tiukille menee silti, kun ilmeisesti lapseenkin sitä rahaa jonkin verran uppoaa, näin olen kuullut. Mä lähtisin ennemmin sille linjalle et kotihoidontuki pitäis nostaa, vaikka edes työmarkkinatuen kanssa samalle tasolle, vaikka paljon ei ole sekään (kokemusta itselläni opintotuesta, työmarkkinatuesta, toimeentulotuesta ja ansiosidonnaisesta ja siitä kun mies opiskelee ja mun palkalla on maksettu kaikki lainakulut ja laskut, eli jonkin verran tiedän siitä kun raha on ollut tiukilla).

Sitä en oikein ymmärrä että miksi ne äidit, joilla ei ole töitä mihin palata, on sillä kotihoidontuella?

Eikö työmarkkinatuki ole kuitenkin enemmän? Ja rutkasti enemmän jos sattuu saamaan ansiosidonnaista. Esim mun työkaverilta, joka saa lapsen samoihin aikoihin mun kanssa, loppuu sopimus äitiysloman alkuun. Ja sillä tulee todellakin olemaan aika paljon paremmat kolme vuotta tiedossa kuin mulla. Eka äityislomalla niillä rahoilla (vai mikä vanhenpainvapaa onkaan) mitä siitä saa, sitten työttömäksi ja saa olla vielä 3 vuotta ansiosidonnaisella sen jälkeen, joka sekin on mukava summa.

Ja kokemuksesta tiedän että ei sieltä työkkäristä töitä löydy (itse en aikoinaan ainakaan saanut sitä kautta edes yhden ainutta työhaastattelumahdollisuutta tai vinkkiä sopivasta työpaikasta, vaan itse löysin etsimällä nykyisen työni eikä siinä työkkäri ollut apuna yhtään). Työhaastatteluissa etupäässä (ikäväkyllä) suositaan lapsettomia, eli jos ei halua töihin mennä ja pysyä työmarkkinatuella/ansiosidonnaisella, on se oikeasti helppoa, viimeistään sen haastattelun voi ryssiä tahallaan, tai sitten homma voi kaatua päivähoitopaikan saamiseen siinä tahdissa kuin työt alkaisi. En todellakaan kannusta ketään toimimaan näin, mutta varmasti niinkin toimitaan. Että ei se ongelma pelkkään kotihoidontukeen rajoitu, jos siinä ongelma halutaan nähdä. Syrjäydytään sitä työelämässäkin, työttömänä ja kotihoidontuella; ei se ole maksajan osoitteesta kiinni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Totta.

Toisaalta kotiäidit argumentoi lapsen edulla, töihin palanneet naisten. Näin karrikoidusti.

 

Ja mä tiedostan, että meillä (ja muilla pienituloisilla) tämän mahdollisuuden pohjalla on nimenomaan se, että ei ole asuntolainaa tai isoja menoeriä, joten osa-aikatöiden tuloilla ja kotihoidontuella pystyy kituuttamaan. Jos oikeasti pelkkä kotihoidontuki riittää, niin kumppanilla on oltava kohtuullisen hyvät tulot tai sitten sitä rahaa saadan muuta kautta valtiolta. 

 

Ja lopussa tiivistät hyvin sen, mitä yritin ajaa takaa siinä syrjäyttämistekijässä; maahanmuuttajanaiset, jotka eivät osaa kieltä, ja päihdeäidit löytävät kyllä tavan olla kotona vaikka kotihoidontukea lakattaisiin maksamasta. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Lasten kotihoito on oma valinta, työttömyys (yleensä) ei. Siinä on iso ero, ja siksi ne eivät ole samalla tasolla, eikä niiden kuulukaan olla.

 

muoks. tämä siis vieraalle.

Edited by Roosi

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Ja lopuksi, itse en kadu esikoisen laittamista hoitoon 11kk ikäisenä. Seuraava on tekemässä saman tempun. Ehkä kotona olossa on jotain sellaista, mitä en ole itse tajunnut tai jäänyt kaipaamaan :D

 

Et ehkä sinä, mutta entäs sun lapset?

 

Mutta tää on mun ihan perustavalaatuinen ongelma; en ymmärrä ihmisiä, joilla on mahdollisuus olla kotona ja antaa lapselle mahdollisuus vähän rauhallisempaan ekaan vuoteen tai jopa kahteen, mutta eivät sitä halua käyttää. Riittääkö oikeasti omien lasten kanssa arkisin se tunti-kaksi aamulla ja illalla ja sitten viikonloput? 

 

Esimerkiksi hyvä veli-meininki, sovinismi ja vanhanaikaiset asenteet naisten ammattitaitoon liittyen. Myös se, että usein työelämässäkin olevat naiset priorisoivat - omasta halustaan tai perhetilanteen takia - perheen uran edelle eivätkä lähde aggressiivisesti pyrkimään huipulle. 

 

:D :D Ekaa en ota henkilökohtaisena. Pakko kommentoida, että mistä ne tietävät muusta, kun eivät ole tottuneet muuhun :D Itse olen ollut 6v, kun menin eskariin. IHAN LIIAN MYÖHÄÄN! 

Hoitoon viennin kanssa olisi tietty toinen tilanne, jos lapsi ei sinne menisi -> olisin valmis tekemään jonkin verran "temppuja", että se mieleinen hoitopaikka löytyisi.

 

Haen esikoisen hoidosta n.klo 16, mennään puistoon, ollaan kotona, syödään, kokkaillaan, leikitään yms. Ei mun tarvi suorittaa kotona, kun olen sen tehnyt jo töissä. Mun lapsen ei tarvi suorittaa tiettyjä asioita tai ansaita kehuja osaamalla. Lapset ei ole identiteetin jatke, koska kärjistettynä se identiteetti on töissä. Se lasten oleminen riittää minulle.

 

Verkostot yms voivat kertoa siitä, että naisia ei ole ollut työelämässä pitkään. Naisten olisi syytä perustaa vastaavia verkostoja, kannatella muita naisia (jos on esim.pomo) oppimaan uusia asioita, saamaan haasteita, haastamaan itsensä ja ajattelunsa, jotta joskus 30v päästä tilanne olisi toinen. 

 

Mua ei hämää, että toinen valitsee olla 3v kotona, mutta ei tarvi tulla motkotamaan omista valinnoistani ja siitä kuinka vääriä ne on ja kuinka ne tekee hallaa lapselle ja kuinka se kohta otetaan huostaa, kun äiti käy töissä jne. :D 

 

 

Löysin pari gradua kotihoidosta:

http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu05186.pdf Sivulta 34 alkaen, ja sivu 48.

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8889/G0000576.pdf?sequence=1 sivulta 85 alkaen.

Näitä kommentteja kotielämän rankkuudesta voi lukea myös täältä, jos kukaan ei uskalla hiekkalaatikolla puhua suoraan:

http://www.meidanperhe.fi/keskustelu/200443/ketju/_mika_kotiaitina_olemisesta_tekee_rankkaa_teidan_m

Omassa kaveripiirissäni löytyy tapauksia, että kotona on oltava 3v, vaikka hampaat irvessä. Osa tajuaa luovuttaa, osa keksii muuta tekemistä, mutta kotona olemisen hohdokkuudesta pidetään kiinni :D

 

Mun tuttavapiirin mutsit - osa työssäkäyviä, osa kotona - ovat varmaan harvinaisen fiksuja kun kaikki ovat kyenneet puhumaan valintojensa positiivisista ja negatiivisista puolista ihan avoimesti.

 

Että kotona on välillä kamalaa. Tekee mieli heittää lapsi seinään. (Tosin uhmaikäisten kanssa siltä tuntuu varmaan vaikka lapsi olisi sisäoppilaitoksessa vuoden ympäri?). Ei huvita pukea ja riisua lasta 10 kertaa päivän aikana. Että oikea ruokis ois kiva. Jutella aikuisten kanssa muustakin kuin välikausihaalareista. Että väsyttää. Että tuntuu että oma persoona katoaa. (Tai sitten voi muuten olla tosi kivaa ja tuntea elävänsä elämän parasta aikaa!).

 

Vastaavasti työelämässä olevat usein puhuvat arjen hektisyydestä, ikävästä lapsia kohtaan, siitä että aika menee liian nopeasti eikä ehdi todistaa tarpeeksi lasten kasvua ja huonosta omatunnosta, joka syntyy siitä jos haluaa sitten esim. viikonloppumatkalle kaksin miehen kanssa jos lapsilla on jo pitkä tarhaviikko takana.

 

Mä kerron kaikille melko avoimesti asioista, jos haluavat tietää. Omassa kaveripiirissä asiat ei ole kaikilla yhtä hyvin kuin meillä. Nautin olla lasten kanssa ja tehdä juttuja. En voi kuvitellakaan olevani 3v kotona, siirtää paineita olla jotain heille (vs. pääsisin päästämään höyryjä töissä), kokea turhautumista, negatiivisia tunteita tms. 

Kotona en suorita mitään. Töissä käynti mahdollistaa tämän. Kun olen töissä, olen töissä. Kun olen kotona, olen kotona. Piste. Olen onnistunut tässä melko hyvin reilut 2v ja tällä meiningillä menen eteenpäin. Epäilijät voi tulla meille tarkkailemaan tilannetta, kuinka huonoja lapset on :D

 

Painotan, että en ota tätä henkilökohtaisesti (taito, jonka olen oppinut töissä :D )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, mä tunnistan kyllä tuon ärsytyksen siitä, että naisia "holhotaan" kertomalla, mikä on niiden oma paras etu. Muistan ärsyyntyneeni siitä suuresti silloin, kun asia tuli ekan kerran pöydälle. Sittemmin olen tullut siihen lopputulokseen, että eipä koske mua, niin kuin ei varmaankaan koske osa-aikatöissä käyvää opiskelijaa tai akateeista vakivirassa olevaakaan. Eipä me varmaan siinä akuutissa köyhyysloukku/syrjäytymisvaarassa olla, joten miksi se myöskään on meiltä pois, että otetaan esiin tukimuodon/elämäntavan mahdolliset vaikutukset jossain muussa tilanteessa?

 

Enkä todellakaan aja sitä, että ihmisten pitäisi tehdä omaa perhettään koskevia päätöksiä kansantaloudellisin perustein. Poliitikkojen kyllä pitää tehdä joitain asioita myös niillä perusteilla, mutta kyllä yhteiskunnassa pitää silti olla tilaa myös muilla perusteilla tehtäviin ratkaisuihin.

 

Mun mielestä kotihoidon tukea ei pitäisi rajata (koska se on kuntataloudellisesti liian rankkaa). Toisaalta, mun mielestä sitä ei ole mitään järkeä nostaakaan (okei, joku pieni indeksikorotus voisi olla paikallaan, mutta max joku 10 %). 

 

Mikä mua eniten rassaa on se, että keskusteltaessa päivähoidosta, sen laadusta ja kehittämisestä, ei koskaan tunnuta oikeasti kuitenkaan keskusteltavan päivähoidosta, vaan siitä, kuinka paljon parempaa kotihoito on. Ja siihen päälle vaatimus parantaa avoimia palveluja ja kunnan kerhotoimintaa (koska jotenkin mystisesti ne neljän tunnin kerhot on paljon autuaampia paikkoja kuin esim. 6 tunnin päivähoitopäivä..) Keittiöpsykologina sanoisin, että tarkoitus on vaan nostaa niitä omia ratkaisuja jalustalle. Varmaan puolin ja toisin (?). 

 

Tosin mun mielestä on ihan täyttä roskaa, että kunnallinen päivähoito on yksioikoisesti laadutonta ja päiväkoti kamala paikka. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Onglemia päivähoidossa varmasti usein on, toisilla paikkakunnilla isompia kuin toisilla, mutta jos halutaan keskustella päivähoidon kehittämisestä, ei se ratkea sillä jankkauksella, että kotihoito on parempaa - piste.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Juu eivät tietysti ole sama asia, mutta jos ajatellaan nyt pelkkää rahaa, niin silloin sillä on eroa ja merkitystä. Enemmän kuuluisi saada valinnasta olla lasten kanssa, kuin valinnasta olla työtön, mun mielestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikä mua eniten rassaa on se, että keskusteltaessa päivähoidosta, sen laadusta ja kehittämisestä, ei koskaan tunnuta oikeasti kuitenkaan keskusteltavan päivähoidosta, vaan siitä, kuinka paljon parempaa kotihoito on. Ja siihen päälle vaatimus parantaa avoimia palveluja ja kunnan kerhotoimintaa (koska jotenkin mystisesti ne neljän tunnin kerhot on paljon autuaampia paikkoja kuin esim. 6 tunnin päivähoitopäivä..) Keittiöpsykologina sanoisin, että tarkoitus on vaan nostaa niitä omia ratkaisuja jalustalle. Varmaan puolin ja toisin (?). 

Halleluja! Samaa mieltä! Mua naurattaa aina välillä, kun kerrotaan, että lapsi on kotona ja käydään ma kerhossa x, sitten ke ryhmässä y, perjantaille on vielä z. Missä se kiinteä ryhmä on? Missä se kiintymysvanhemmuus tässä toteutuu? Ei tuttuja kavereita. Ei tuttuja ohjaajia. Ei samaa ryhmää joka kerta. Vaan eri ohjaajat, eri lapset, ei tilat, eri meininki jne. Mut jees, päivähoito on huono ja kerhot on tosi jees asia :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen keskustelunaihe. Itse olen luokattoman huonosti perehtynyt kotihoidontuen systeemiin, koska aihe ei ole toistaiseksi ajankohtainen. Jos kuitenkin olen ymmärtänyt systeemin oikein, niin en usko, että minulle/meille kunnallinen päivähoito tai kotihoito tulee olemaan eettinen tai kansantaloudellinen valinta, vaan perustuu ihan raakoihin henkilökohtaisen talouden realiteetteihin :( En usko, että pärjäisimme vuosikausia vain toisen aikuisen tuloilla (+ sillä n. 300 eurolla kuukaudessa, mitä kotihoidon tuki käsittääkseni on). Ei kumpikaan meistä ole niin hyvätuloinen, että tuloilla elättää kaksi aikuista ja lapsen. Ja emme kuitenkaan ole mitenkään huonotuloisia, vaan ihan keskituloisia kumpikin. Meillä on päivittäisten menojen lisäksi asuntolaina maksettavana, lapsen saadessamme ehkä lisäksi autolaina, ja eipä niitä lyhennellä kovin pitkään yhden ihmisen tuloilla ja niillä ankeilla säästöillä, mitä meillä on. Todennäköisesti taloudelliset seikat johtaisivat siihen, että lapsi päätyisi päivähoitoon jo noin vuoden iässä, viimeistään siinä 1 v 3 kk iässä. Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä, miten pidempään kotona olleet ovat pärjänneet taloudellisesti, koska toivoisin kovasti, että pystyisimme hoitamaan lasta aikanaan hieman pidempään kotona.

 

EDIT. Lisätään vielä tähän, että me saisimme kotihoidon tukeen vielä Espoon kuntalisän, joka kasvattaa tukea ihan mukavasti. Kyllä tulot silti jäisivät reilusti alle sen, mitä kaksi aikuista tienaa, vaikka otettaisiin huomioon säästyvä päivähoitomaksu.

Edited by lobiti

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itse ymmärrä ollenkaan sitä että haukutaan kotihoitoa laaduttomaksi ja muistutetaan että jotkut on jopa heitteillä kotona. Heitteillejättöä kun ei ratkaista sillä että lapset laitetaan päiväkotiin päiviksi vaan kyllä se on sit ihan lastensuojelun juttu kokonaan. Otamassa mielessä päiväkoti on ennen muuta säilytyspaikka (ja oma lapsikin on ollut 5kk ja itse olen työskennellyt 3kk) ja ihmeitä ei tarvita että saa samat virikkeet lapselleen kotona. Vaikka itse en ymmärrä sitä ollenkaan että joku ohjattu toiminta vain mielletään virikkeiksi tai askartelu tai jotain. Omassa arvomaailmassa on ihan yks hailee oppiiko lapsi käyttämään saksia 2, 4 vai 6-vuotiaana, sillä ei ole siis mitään valtakunnan merkitystä. Eikä silläkään ole merkitystä onko päivähoitoo laadukasta tai onko kotihoito laadukasta, ei me minkään hoidon takia lapsia kotona pidetä vaan turvallisuuden tunteen, stressittömämmän ja aikatauluttomammam elämän. Se on meidän mielestämme lapsuutta isolla L:llä. Aikatauluihin ja stressiin ehtii tottua myöhemminkin. Sen huomaa kyllä että päivähoidossa käyvien lasten vanhemmat tuntuut hirveen suojelevilta monissa sellaisissa asioissa, jotka meidän mielestä taas on ihan sopivan kokoisia pettymyksiä tommosille leikki-ikäisille.


 

Surullisinta tässä ketjussa on että vaikka ketju sijaitsee äiti-palstalla niin tässäkin ketjussa on käytetty useampaan kertaan sanoja kotona lusmuilu kun on puhuttu kodinhoidotuen käytöstä. On kaamea että äidit (jotka ilmeisesti itsekin ovat oikeasti halunneet äidiksi) pitävät pahana asiana sitä että osa oikeasti haluaa olla niiden lastensa kanssa paljon.


 

Meillä lapsi käy kerhossa ja käydään perhekahvilassakin. Kerho kestää 3h ja siellä on jo toista vuotta pääosin samat lapset ja toki ohjaajat. Perhekahvilassa taas on äiti/isä mukana. Jos joku oikeasti ei ymmärrä miten tämä eroaa päiväkodista niin huhhei.. Harrastuksia varten ei tarvii herättä lapsia aamulla, saati hoputtaa. Niihin ei tarvii lähteä jos ei huvita tai jos on jotain hauskempaa mielessä tai jos väsyttää ja sieltä voi lähteä kotiin sit kun ei enää huvita. Niiden ainut tehtävä on tuoda lisää iloa arkeen. Ja kun äiti/isä on mukana niin kiintymysvanhemmuus toteutuu täysin. Lapsi saa istua sylissä vaikka koko reissun jos ei uskalla muuta touhuta, touhuaa sit kun uskaltaa.


 

Ja pitikös sitä sitten miettiä sitä lapsen etua vai eikö pitänyt. Jalustalle nostetaan äiti joka opiskelee tai tekee osa-aikatöitä tai mielellään molempia hoitovapaalla ollessaan (kyllä mäkin nyt olen ylpeä kun kuulun tähän joukkoon!!). Yleensä tämä (meillä ainakin) johtaa kyllä just siihen hoidontason huonontumiseen kun äiti lukee tenttiin lasten syödessä ja hyödyntää tavallista enemmän lasten aamuohjelmia telkkarista ;) Itse en siis suinkaan olis nostamassa hattua sille että hoitovapaa pitäs jotenkin käyttää tehokkaasti, kyllä se mun mielestä on ensisijaisesti niin että lasten takia ollaan kotona jos ollaan. Kyllä mäkin pääosin iltayöstä opiskelen, mutta kyllä se univelkakin sit lapsissa näkyy eli emmä nyt sitä opiskelua todellakaan minään hyveenä ja tavoittelun arvoisena niin pitäs.

 

Me ei eletä erityisen pihisti, mutta kyllä meillä toinen vanhemmista olis kotona ilman kodinhoidontukeakin vaikka molemmilla on sellaset keskitason just ja just kolmosella alkavat tulot. En siis ymmärrä sitä ainaista lässytystä siitä taloudellisesta pakosta. Jos mies tienais alle 2000 niin sit olis varmaan taloudellinen hankkia lisärahaa jollain systeemillä muttei se sittenkään olis mikään täyspäiväinen työ. Meillä siis arvovalintana on kyllä selvästi että lapset on kotona jomman kumman vanhemman kanssa, sillä ei ole niin väliä kumman mut mieluumin molempien ajallaan tietysti. OK-talosta lainaa tietenkin on, mutta lapset ei kulje ticketeissä, ei se sen kummempia ratkaisuja vaadi.

 

Näissä politiikkakeskusteluissa unohdetaan lisäks yks tärkeä pointti. Nimittäin se että nykyään monikaan ei halua tehdä samaa uraa ja työtä koko elämäänsä vaikka mikä ois. Itsekin olen akateemisesti koulutettu ja 10 vuotta asiantuntija-uraa takana mutta ei mua huvita koko elämäää samaa alaa koluta, että en minä ilman lapsiakaan olis koko ajan töissä ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikä mua eniten rassaa on se, että keskusteltaessa päivähoidosta, sen laadusta ja kehittämisestä, ei koskaan tunnuta oikeasti kuitenkaan keskusteltavan päivähoidosta, vaan siitä, kuinka paljon parempaa kotihoito on. Ja siihen päälle vaatimus parantaa avoimia palveluja ja kunnan kerhotoimintaa (koska jotenkin mystisesti ne neljän tunnin kerhot on paljon autuaampia paikkoja kuin esim. 6 tunnin päivähoitopäivä..) Keittiöpsykologina sanoisin, että tarkoitus on vaan nostaa niitä omia ratkaisuja jalustalle. Varmaan puolin ja toisin (?). 

Tää nyt oli varmaan suoraan mulle tarkoitettu kun peräänkuulutin sitä avointa toimintaa ja kerhoja. Kerhoilla tarkoitan suunnilleen samaa kuin meidän lapsilla eli 2 tuntia kerralla kahtena päivänä viikossa ja se riittää mun mielestä ihan vallan mainiosti. En nyt mielestäni mitenkään omaa ratkaisua jalustalle nosta :huh: vaan ihan mietin kustannustenkin kautta näitä juttuja. Kun sitä laadukasta varhaiskasvatusta voisi saada muullakin tavalla kuin lapset 8-16 päiväkodissa ja äiti saman ajan kaupan kassalla tai toimistolla virkistäytymässä. Ja maahanmuuttajia mä kauhean mielelläni houkuttelisin koko perheen voimalla avoimeen toimintaan "integroitumaan ja sosialisoimaan paikallisväestön kanssa". Eli sii joo, ihan hirveän mielelläni näkisin lisää kerhoja ja avointa toimintaa, omasta perhetilanteesta riippumatta.

 

Muoks. ^^ Ja amen as well. :)

Edited by ireis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hibi, mistä muista asioista taloudellisesti olette tinkineet, että lapset on mahdollista pitää kotona? Mua ihan vilpittömästi kiinnostaa koska haluaisin mahdollistaa sen lapselleni joskus aikanaan ja silti taloudelliset realiteetit tuntuu musertavilta aina välillä. En mä usko että se on kuitenkaan pelkästään lasten (tai aikuisten) merkkivaatteista kiinni. Mun miehellä bruttotulot alkaa 2:lla ja mulla kuukaudesta (= lisistä) riippuen 3:lla tai 4:llä, käteen tulee sitten miehellä ihan just ja just yli 2000 e/kk, mulla sellainen 2800-3000 e/kk, kyllä verottaja ottaa omansa. Kuitenkin se oiskin todennäköisesti mies joka jäisi kotihoidontuella lasta hoitamaan. Kyllähän meillä nyt jää rahaa säästöön, mutta ei niin paljon, että siitä ois varaa karsia se 1500 kuussa (jos oletetaan että mies olisi kotona ja kotihoidon tuki + kuntalisä ois se n. 500 e/kk). Tietty veroprosentti laskee myös jne mutta kuitenkin. Kyllähän meidän asuminen on varmaan kalliimpaa kuin monilla pk-seudun ulkopuolella, asuntolaina on ihan järkyttävä vaikka meillä on vaan rivari eikä sekään missään merenrannalla, mut ei me eletä mitenkään leveästi tällä hetkellä, joten vaikea nähdä miten saataisiin tuo 1500 e karsittua menoista varsinkin kun lapsen hankintoihinkin menee oma summansa. Voihan olla, että sitten kun/jos saa lapsen niin huomaa että pärjääkin taloudellisesti ihan hyvin, mutta näin etukäteen ahdistaa miten me pärjätään. Kaikki lapsen hankinnat (vaunut, autokaukalot jne.) on myös jo halvimmillaankin niin järkyttävän kalliita :girl_cry2:

 

MUOKS. Haluan vielä korostaa että en todellakaan yritä taloudellisilla näkökohdilla perustella sitä, miksi laittaisin lapseni päivähoitoon vuoden ikäisenä, vaan ihan oikeasti haluaisin kuulla rohkaisevia tarinoita siitä miten ja millä keinoin olette pärjänneet kotihoidon tuella, vaikka tulot väistämättä laskevat verrattuna kahden työssäkäyvän aikuisen talouteen.

Edited by lobiti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Bruttotuloista minäkin puhuin eli verottaja käy kyllä kylässä :) Kyllä mä oon huomannut jo opiskeluaikana että meillä on vaan elämäntapa vähemmän kuluttava, monet ei tajua kuinka paljon sitä rahaa valuu sormien välistä, sillon sitä on tosi vaikea selittää.   Tuo ticketti kuvaa sitä jollain tavalla koska se homma ei ulotu siihen pelkkään haalariin vaan yleensä kaikkiin vaatteisiin ja lastentarvikkeisiin. Ostettiin edellisen kauden briot esikoiselle 300 eurolla uutena. Ne mustit Emmaljungan vaunut olis maksaneet lähes 1000 euroa. Kyllä sillä 700 eurolla saa aika paljon käyttörahaa kitukuukausille ;)  Siinä vaiheessa kun saa herätä rauhassa lasten kanssa maanantaiaamuun, ei haittaa yhtään vaikkei ole saanut uuden kauden haalaria tai lapselle käyttämätöntä upouutta polkupyörää.

 

Kyl se avain taitaa olla siinä ennakoinnissa. Eli kun on vielä töissä ja ostaa vauvakamaa niin on rahaa käytettävissä ja tuntuu kivalta jopa tuhlata vauvanvaatteisiin, sittereihin jne.. Jos ostaa harkiten ja luopuu monista kutkuttavista hankinnoista niin saa helposti säästettyä satoja ellei paljo enemmän. Mutta ne nyt mitä voi sanoa niin Tjottailu-, yritys- ja raskausaikana ja taidettiin itseasiassa äitiysloman ansiosidonnaisista laittaa joka kuukausi 200-1000e säästöön. Vaikka sais säästettyä vaikkapa 1500 euroa  niin sekin tekee vuoden ajaksi yli 100e/kk lisätuloa. Me saatiin säästettyä useampi tuhat euroa, joiden avulla on sit tehty ulkomaanmatkaakin lasten kans. Lisäksi me on puolitettu asuntolainan lyhennykset siksi aikaa kun toisen tulot on vaan sen 300 (eli ei äitiysloman ajalta) paitsi ekalla kierroksella taidettiin pitää lyhennysvapaatakin.

 

Ja ei ne tulot sitten toisen lapsen jälkeen niin maireat ole vaikka töisssäkin olis kun kahdesta lapsesta maksaa sen 500euroa hoitomaksuja ja sit vielä menee työmatkoihin rahaa, monesti tarvii hankkia vielä toinen auto jne..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hibi, mahtavaa tekstiä. :)

 

Meilläkään kotihoidontuelle tippuminen ei ole vielä ajankohtaista, mutta (liian) pian on. Olemme kuitenkin jo tehneet muutamia taloudellisia etukäteisvalmisteluja tulevaa ajatellen:

 

- luovuin autostani. Täällä pikkukaupungissa kuljen pyörällä/kävellen, Hesaan pääsee junalla. Neuvola, kauppa, esikoisen eskari/ tuleva koulu yms. ovat niin lähellä, että pääsemme niihin kävellen. Vakuutus/huolto/bensakuluissa säästää pitkän pennin, vaikka olisihan se kauppakassi kätevä olla olemassa. Isommat ostokset hoidetaan siis iltaisin miehen autolla.

 

- muutimme kehä kolmosen ulkopuolelle. Mies kulkee päivittäin Helsinkiin töihin, mutta matkakulut ovat huomattavasti edullisemmat kuin saman kokoinen asunto Helsingistä, Vantaalta tai Espoosta. Liikenne on ihan ok sujuvaa kehälle saakka ja junallakin pääsisi.

 

- meidän piti alkaa rakentamaan omakotitaloa, mutta viime hetkellä vetäydyimme hankkeesta. Me ( = kaksi aikuista, kohta kolme lasta ja koira) asumme nyt paritaloneliössä. Lapsille ei ole omia huoneita, mutta ajatuksena on nyt mahtua tähän kunnes pienimmätkin lapset ovat n. kolme vuotiaita. Omakotitalon aika tulee ehkä joskus tulevaisuudessa, kun lapset ovat koululaisia, tai sitten toteutamme haaveemme isosta kerrostaloasunnosta läheltä Hesan keskustaa. :D

 

- Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa; Facebookin nettikirpparit ja huuto.net ovat aarreaittoja. Käytetty Polarn o. Pyretin haalari maksaa 50-60€, mutta se ei mene käytössä juuri miksikään ja siitä saa melkein omansa pois, kun sen myy eteenpäin. Tai se menee mainiosti vielä pikkusisaruksillakin, jos valitsee unisex sävyn. Sen sijaan marketin 40€ "halpispuku" ei kestä edes yhtä talvea siistinä, eikä siitä saa kirpparilla kuin 5€ jos hyvä tuuri käy. Luultavasti on roskiskamaa kuitenkin.

 

Haaveena olisi kotoilla kunnes nuorin lapsista on 3v ja jonkinlainen opiskelu tänä aikana/ tämän jälkeen.

Edited by Schnappi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sekä miehen että minun tuloni (kun oli vielä töissä) alkavat 2:lla mutta ihan kohtuullisesti tässä pötkitään.

 

Mutta, me ihan suoraan sanottuna muutimme toiselle puolelle Suomea mm. siksi että minulla olisi varaa olla kotona. Meilä on siis melkein puolet pienempi asuntolaina nyt kuin mitä pk-seudulla oli. Meillä on vanha, pienehkö rivarin pätkä jota ollaan remppailtu pikkuhiljaa. Lapsia on 3 ja makuuhuoneita 3 mutta omia huoneita nuo eivät vielä pitkään aikaan tarvitse, jos koskaan. Eli siis asumiskulut ovat meillä pienet. Myöskin miehen työmatka on kymmenesosan siitä mitä se ennen oli eli bensakuluissakin ollaan säästetty huimasti. Mutta kyllä se yhden henkilön tuloilla talouden pyörittäminen väistämättä tekee sen ettei rahaa ole juuri muuhun kuin ihan välttämättömimpiin eli asumiseen, ruokaan ja liikkumiseen.

 

Lapsiin saa laitettua ihan niin paljon rahaa kun haluaa mutta mitään uutta tarviketta me ei olla ostettu, rattaat sun muut ollaan ostettu tai saatu käytettyinä. Vaatteita saadaan uusina isovanhemmilta. Alle kouluikäisten lasten harrastukset ovat onneksi aika edullisia. Matkustelu rajoittuu kotimaan reissuihin mutta eipä me muualle oikein haikaillakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0