Sign in to follow this  
Followers 0
Vilmasvaan

Taas kotihoidontuesta...

186 posts in this topic

6+6+6 malli ei tule toteutumaan ihan siitä syystä että se tulisi aivan järkyttävän kalliiksi. Kuitenkin yhteiskunnalle edullisimmaksi tulee se, että pienituloisimmat eli naiset nostavat niitä vanhempainpäivärahoja ja sen takia tuo tasa-arvoisempi malli ei etene. Eikä tule etenemään niin kauan kun asioista päättävät enimmäkseen keski-ikäiset miehet. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

6+6+6 malli ei tule toteutumaan ihan siitä syystä että se tulisi aivan järkyttävän kalliiksi. Kuitenkin yhteiskunnalle edullisimmaksi tulee se, että pienituloisimmat eli naiset nostavat niitä vanhempainpäivärahoja ja sen takia tuo tasa-arvoisempi malli ei etene. Eikä tule etenemään niin kauan kun asioista päättävät enimmäkseen keski-ikäiset miehet. <_<

 

Edelleenkin, tämänhetkinen mallihan on mahdollisimman tasa-arvoinen, koska kummallakin vanhemmalla on valtion myöntämä tasa-arvoinen mahdollisuus jäädä kotiin. Siihen, että naiset päättävät käyttää tämän mahdollisuuden useammin kuin miehet on joku ihan muu syy kuin se että muka ei olisi luotu tasa-arvoista mahdollisuutta.

 

Keski-ikäiset miehet tekee varmaan paljon paskoja naisia alistavia päätöksiä, mutta ei mun mielestä niitä voi tästä asiasta syyttää... ei kukaan keski-ikäinen mies tule käskemään sitä pikkulapsen isää töihin, kun se haluaisi jäädä kotiin.

Edited by lobiti

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo, mutta tasa-arvoinen ei kelpaa, siksi tarvitaankin sitä keppiä.. :D . Siis keppiä miehille! Ehkä myös keppiä naisille, jotka omii tämän tasa-arvoisen mahdollisuuden?! 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, siis itse olen varsin tyytyväinen nykyjärjestelmään sillä meillä mies ei ole halunnutkaan jäädä vanhempainvapaalle. Mulle on itseasiassa aika yksi hailea kumpi vanhempainvapaat pitää, kunhan niissä on mahdollisimman paljon valinnanvaraa perheille. Tuo 6+6+6 olisi kiva ihan senkin takia että vanhempainvapaa olisi joka tapauksessa vähintään 12 kk. Mutta keski-ikäisiin miehiin viittasin ihan sen takia että miesvaltaisille aloille tämä nykyjärjestelmä käy varsin hyvin kun miesten työnantajien ei juuri tarvitse vanhempainvapaita miettiä kun valtaosan vapaista käyttävät naiset. Senkään takia se 6+6+6 järjestelmä ei ole kovin suuria jippii-huutoja saanut osakseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 Yhden tuttuni kanssa juuri asiaa sivuten puhuin - pienen mutta vahvasti kasvuhakuisen firman tj, naisvaltaisella alalla, ja sanoi suoraan, että kalliiksi se naisvaltainen ala tulee.. Kaksi on äitiys-/vanhempainvapaalla ja viittä kuulemma vilkuillaan paniikinomaisesti. Tj on itsekin suht tuore äiti, ja inhimilliseltä kannalta toki ymmärrystä riittää, mutta ottaa se silti koville. 

Oon miettinyt tätä, että mitä kustannuksia työnantajalle koituu siitä että nainen jää pois töistä äitiyslomalle+vanhempainvapaalle(+ mahdollisesti kotihoidontuella vielä)? Kun eihän tuolta ajalta makseta palkkaa, ja jos tilalle otetaan uusi työntekijä, niin hänellä yleensä uutena on matalampi palkka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulee mieleen ainakin

- äitiysloman ekat 3kk on palkallista josta kela korvaa vain osan

- harvassa työssä töiden siirto onnistuu niin että sijaisen ei tarvitse olla yhtäaikaa varsinaisen työntekijän kanssa opettelemassa

- äitiyslomalta kertyy normaalisti vuosilomat eli työnantaja joutuu maksamaan periaatteessa 5 viikkoa tienaamatonta palkkaa

- varmaan puolet äideistä jää ennenaikaiselle sairaslomalle äitiyslomallaan ja muutkin saattavat pitää sairaslomapätkiä - tällaiset yllätykset vaatii yleensä yhtäkkisiä paikkaamisia jotka tulee kalliiksi etenkin jos pitää esim. vuokrafirmoja hyödyntää

- kaikkiin töihin ei niin vaan löydy riittävän osaavia sijaisia koska hyvät on vakinaisissa tehtävissä

- puhumattakaan opettelevan sijaisen työtehosta, virheiden määrästä jne.. tehtävästä riippuen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eikä se rekrytointikaan ihan ilmaista ole, muistelen että kustannus yritykselle on keskimäärin muutaman tonnin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ei kaikilla ole ekat 3kk palkallista. Se riippuu työehtosopimuksesta ja ehkä työnantajastakin (?)

 

Jotkut kysyy täällä, että miksi isät ei halua olla kotona lastensa kanssa, mutta aika usein tilanne on se, ettei äidillä ole töitä, joihin palata ja silloin ei taloudellisesti ole mahdollista, että isä jää kotiin vanhempainvapaalle ja äiti on työttömänä. Mä olin ajatellut, että olis ihan kiva, jos mies voisi jäädä isäkuukaudelle, mutta mulla ei ollut töitä tiedossa, niin ei se ollut mahdollista, kun isäkuukaudesta pitää ilmoittaa 2 kk etukäteen ja mun työt olis tullu n. 2 viikon varoitusajalla...

Aika monet tekee myös niin, että äiti pitää pitämättömät lomansa sillä aikaa, kun isä on isäkuukaudella ja sit on kiva matkustella koko perheen kesken 5 viikon ajan. Tää tuntuu olevan ainakin mun tuttavapiirissä yleistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- äitiysloman ekat 3kk on palkallista josta kela korvaa vain osan

 

Entä jos määräaikainen työsopimus päättyy juuri äitiysloman alkuun?

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

- äitiysloman ekat 3kk on palkallista josta kela korvaa vain osan

 

Entä jos määräaikainen työsopimus päättyy juuri äitiysloman alkuun?

Sitten työnantajalle ei tule kustannuksia äitiyslomasta. Sehän selittää, miksi nuoret naiset aika usein saavat vain pätkätöitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

aika usein tilanne on se, ettei äidillä ole töitä, joihin palata ja silloin ei taloudellisesti ole mahdollista, että isä jää kotiin vanhempainvapaalle ja äiti on työttömänä.

 

Täähän ei oo asia mitä pystyisi millään 6+6+6 -malleilla korjaamaan.

 

EDIT. Josephine, tarkoitin, että mikä taloudellinen seuraus siitä on raskaana olevalle. Eli jos on työsopimus saa palkan täysimääräisenä ja jos ei ole työsopimusta saa sen n. 90 % palkasta - vai?

Edited by lobiti

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Olen aiemmin tässä ketjussa jonkin verran puoltanut lasten kotihoitoa, koska omasta näkökulmastani se antaa mahdollisuuden hyvään ja kiireettömään yhdessäoloon vanhemman kanssa. En missään nimessä lähtisi arvottamaan hoitomuotoja esimerkiksi käyttämällä sanaa laadukkuus. Mitä ihmettä sekin pienen lapsen kohdalla edes on?! Inhottaakin pelkkä ajatus siitä, että lapsia kasvatettaisiin alusta lähtien jonkinlaiseen suorittamiseen ja ulkoiseen tekemiseen: sen arvoinen olet, mitä enemmän osaat tehdä. Perustaidot on hyvä hankkia, mutta aina vähän vastustusta minussa aiheuttaa pienten lasten kohdalla sellainen "pakko tehdä kun kerta muutkin" -asenne. Kyllä sitä ihan riittävästi ehtii siinä oravanpyörässä olla sitten kouluiässä ja myöhempänäkin.

Pakko vielä kysyä tästä, että tarkoitatko tuolla ajatuksella laadukkuudesta sitä että lasta päivähoidossa jotenkin painostetaan suorittamaan ja arvostetaan häntä vain osaamisen perusteella? Koska kyllä sitä voi tapahtua aivan yhtä hyvin myös kotona, jopa ihan niissä normaaleissa perheissäkin joissa kaikki on sinänsä ihan hyvin. Meillä ei ole vielä kokemusta päivähoidosta mutta uskon että noin yleisesti ottaen varhaiskasvatuksen ammattilaiset osaavat tukea lapsen itsetunnon ja psyyken kehitystä ihan hyvin.

 

En tarkoita, ja ymmärrän kyllä, että samaa painostamista voi tapahtua kotonakin. Päiväkodissakin työskennelleenä tiedän, ettei siellä ketään mihinkään edes painosteta ja päivä on ollut hyvä, jos kaikki lapset ovat asianmukaisesti hoidettuja vielä päivän lopussakin. Toimintatuokiot ovat yleensä vain se lisämauste, ja lasten hengissä pitäminen päätavoite, vaikka kuinka varhaiskasvatussuunnitelmaan olisi joitain korkealentoisia tavoitteita kirjattu.

 

Aiempi kommenttini kirposikin lähinnä siitä, kun päivähoitoa tunnutaan pitävän asiana, jota ilman ei voi tulla toimeen. Että sieltä saa niitä ihmeellisiä virikkeitä tai oppeja tulevaan elämään (=laadukkuutta), joita ei muualta (esim. kotihoidosta) voi saada. Ja se, että lähdetään lasta kiikuttelemaan kodin ulkopuolelle siinä toivossa, että nyt ei ainakaan jää väliin mitään elintärkeää, vaikkei hoidontarvetta varsinaisesti olisikaan tai hoitoaikaa voisi rukata, niin silloin mennään mielestäni vaaralliselle alueelle. Vaikka itsekin vierastan säilytyspaikkaa päivähoidosta käytettynä sanana, niin silti haluaisin korostaa sitä, että päivähoito on sananmukaisesti ensisijaisesti hoitoa - ei jotain, missä päivät olisivat lapselle jotain ihanaa ja ihmeellistä. Ei niitä tutkimuksia päiväkodin kuormittavuudesta lasta kohtaan varmaan tekaistu ole. Stressi taas mielestäni on avaintekijä siinä, miten tämä yhteiskunta vaikuttaa meihin ja millaista aikuisen elämä on. Kukapa meistä ei joskus olisi stressiä kokenut työelämän tai muiden yhteiskunnan velvotteiden vuoksi. Jos siis sieltä lapsuusvuosista saa vähänkin vähennettyä kuormittavuutta, niin sehän on vain plussaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Olen aiemmin tässä ketjussa jonkin verran puoltanut lasten kotihoitoa, koska omasta näkökulmastani se antaa mahdollisuuden hyvään ja kiireettömään yhdessäoloon vanhemman kanssa. En missään nimessä lähtisi arvottamaan hoitomuotoja esimerkiksi käyttämällä sanaa laadukkuus. Mitä ihmettä sekin pienen lapsen kohdalla edes on?! Inhottaakin pelkkä ajatus siitä, että lapsia kasvatettaisiin alusta lähtien jonkinlaiseen suorittamiseen ja ulkoiseen tekemiseen: sen arvoinen olet, mitä enemmän osaat tehdä. Perustaidot on hyvä hankkia, mutta aina vähän vastustusta minussa aiheuttaa pienten lasten kohdalla sellainen "pakko tehdä kun kerta muutkin" -asenne. Kyllä sitä ihan riittävästi ehtii siinä oravanpyörässä olla sitten kouluiässä ja myöhempänäkin.

Pakko vielä kysyä tästä, että tarkoitatko tuolla ajatuksella laadukkuudesta sitä että lasta päivähoidossa jotenkin painostetaan suorittamaan ja arvostetaan häntä vain osaamisen perusteella? Koska kyllä sitä voi tapahtua aivan yhtä hyvin myös kotona, jopa ihan niissä normaaleissa perheissäkin joissa kaikki on sinänsä ihan hyvin. Meillä ei ole vielä kokemusta päivähoidosta mutta uskon että noin yleisesti ottaen varhaiskasvatuksen ammattilaiset osaavat tukea lapsen itsetunnon ja psyyken kehitystä ihan hyvin.

 

En tarkoita, ja ymmärrän kyllä, että samaa painostamista voi tapahtua kotonakin. Päiväkodissakin työskennelleenä tiedän, ettei siellä ketään mihinkään edes painosteta ja päivä on ollut hyvä, jos kaikki lapset ovat asianmukaisesti hoidettuja vielä päivän lopussakin. Toimintatuokiot ovat yleensä vain se lisämauste, ja lasten hengissä pitäminen päätavoite, vaikka kuinka varhaiskasvatussuunnitelmaan olisi joitain korkealentoisia tavoitteita kirjattu.

 

Aiempi kommenttini kirposikin lähinnä siitä, kun päivähoitoa tunnutaan pitävän asiana, jota ilman ei voi tulla toimeen. Että sieltä saa niitä ihmeellisiä virikkeitä tai oppeja tulevaan elämään (=laadukkuutta), joita ei muualta (esim. kotihoidosta) voi saada. Ja se, että lähdetään lasta kiikuttelemaan kodin ulkopuolelle siinä toivossa, että nyt ei ainakaan jää väliin mitään elintärkeää, vaikkei hoidontarvetta varsinaisesti olisikaan tai hoitoaikaa voisi rukata, niin silloin mennään mielestäni vaaralliselle alueelle. Vaikka itsekin vierastan säilytyspaikkaa päivähoidosta käytettynä sanana, niin silti haluaisin korostaa sitä, että päivähoito on sananmukaisesti ensisijaisesti hoitoa - ei jotain, missä päivät olisivat lapselle jotain ihanaa ja ihmeellistä. Ei niitä tutkimuksia päiväkodin kuormittavuudesta lasta kohtaan varmaan tekaistu ole. Stressi taas mielestäni on avaintekijä siinä, miten tämä yhteiskunta vaikuttaa meihin ja millaista aikuisen elämä on. Kukapa meistä ei joskus olisi stressiä kokenut työelämän tai muiden yhteiskunnan velvotteiden vuoksi. Jos siis sieltä lapsuusvuosista saa vähänkin vähennettyä kuormittavuutta, niin sehän on vain plussaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Josephine, tarkoitin, että mikä taloudellinen seuraus siitä on raskaana olevalle. Eli jos on työsopimus saa palkan täysimääräisenä ja jos ei ole työsopimusta saa sen n. 90 % palkasta - vai?

Jos ei saa sitä kolmen kuukauden palkkaa, saa Kelan maksaman äitiyspäivärahan, jonka määrä selviää äitiyspäivärahapäätöksestä ja Kelan laskurista. Jos saa sen kolmen kuukauden palkan, kolmen kuukauden äitiyspäiväraha maksetaan työnantajalle. Palkka maksetaan täysimääräisenä.

Edited by Josephine

Share this post


Link to post
Share on other sites

6+6+6 mallilla yritetään saada isiä jäämään enemmän kotiin -> myös isät olisivat enemmän kotona -> nuoria naisia palkattaisiin töihin paremmin kun osa hoitotaakasta jakautuisi miehillekin. Tuo olisi ainakin alku yrittää saada miehiä kotiin. Toimii ymmärtääkseni Ruotsissa. 

 

Tuo artikkeli kannattaa lukea. Siinä kerrotaan taustoja, miksi kotihoidontuki on kehitetty; sillä oli Keskustalle suuri puolueellinen merkitys 80-luvulla. Tuolloin tehtiin muitakin poliittisia päätöksiä ja kotihoidontuki oli Keskustan tärkein tavoite. Kotihoidontuella pienviljelijänaiset saivat lisätuloja ja heidänkin työpanostaan maatiloilla arvostettiin. Nythän pientilallisia ei juuri ole. Saati heillä monilapsisia perheitä. Tuossa artikkelissa nimenomaan sanottiin, että kotona saa sekä huonointa että parasta hoitoa. Kaikilla lapsilla kotona ei ole niin hyvää hoitoa mitä yleensä kotioloissa on. Syrjäytyneet ja maahanmuuttajat tuosta järjestelmästä kärsivät. Ei  tuossa puhuttukaan meistä jotka saavat sen 1,8 lasta. Vaan niistä jotka voivat tehdä lapsia kuinka paljon tahansa millä olosuhteilla tahansa. Nuo naiset jäävät tämän yhteiskunnan ulkopuolelle, sillä heidän ei tarvitse mitenkään osallistua koko yhteiskuntaan. Nykymaailma on kaukana pienviljelijäyhteiskunnasta. Eihän tuo kotihoidontuen poistamisehdotus johdukaan meistä jotka vievät lastamme kerhoihihin, muskareihin, askartelemme kotona jne. vaan noita joilla ei mene niin hyvin. Minusta on ihan hyvä että muitakin vaihtoehtoja pohditaan. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää nyt on ihan turhaa triviaa, mutta meidän duunissa peruspalkka on n.70% todellisesta ansiosta, ja siihen päälle lisät.

Työehtosopimuksessa on sovittu, että se 3 kk palkka on pelkkä peruspalkka. Silloin Kela maksaa siitä "puuttuvan osan", jotta lopullinen äitiyspäiväraha vastaisi sitä 90% todellisista ansioista. Ja hyvittävät sen peruspalkan osuuden työnantajalle, jolloin ne palkkakulut ovat melko nimelliset.

 

Mutta sitä en kiellä, etteikö monessa työssä sitten rekrytointi, koulutus, sairaslomat jne. toisi reippaasti lisäkustannuksia - meidän liukuhihnaduunissa otetaan vaan uusi apina tilalle, ja siksi firmassa onkin työllistetty mukavasti nuoria naisia (joista tällä hetkellä taitaa olla 10% perhevapailla). 

Share this post


Link to post
Share on other sites

EDIT. Ja ehkä oman miehen asenteen vuoksi mun on oikeasti vaikea ymmärtää sitä, miksi isät eivät haluaisi jäädä kotiin. Myös lähipiirissä monet isät ovat hoitaneet lapsia kotona pitkiäkin aikoja, myös oma isäni hoiti minua aikanaan. Uskon että myös isälle on suuri rikkaus saada tutustua lapseensa ja viettää aikaa hänen kanssaan ja saada viettää välillä hetki toisenlaista elämää poissa työelämän paineista, siksi onkin vaikea ymmärtää miksi isät suostuvat siihen vain ns. "pakotettuina".

Komps. Meilläkin mies haluaisi jäädä kotiin lasten kanssa, mutta yksinyrittäjä /pienyrittäjäperheessä se on täysi mahdottomuus, että molemmat hyppäisivät vuorotellen töissä ja hoitovapaalla. Asiakkaat saisimme hankkia molemmat jokaisen tauon jälkeen taas uudestaan. Eikä siinä ole mitään järkeä.

Nyt pyrimme järjestämään mahdollisimman paljon yhteistäaikaa perheen kesken ja mieheni puuhastelee lähes kaiken vapaa-aikansa lasten kanssa, ihan omasta halustaan. Tästä syystä en myöskään voi ymmärtää sitä, jos lasten kotona hoitaminen on siitä kiinni, etteivät vanhemmat ole valmiita laittamaan jotain kallista harrastettaan muutamaksi vuodeksi tauolle.

 

En tiedä miksi yhteiskunnan pitäisi taas holhota ja pakottaa, jollain systeemeillä (6+6+6) perheitä samaan muottiin, jos perheen sisällä ei keskenään osata asioista sovussa sopia ja joku sen takia kokee olevansa huonommassa asemassa. Kustannukset vanhempainvapaista ja hoitovapaista pitäisi mielestäni jakaa molempien/kaikkien työnantajien kanssa tasan (juu, en ole aikeissa palkata ketään, kun tulee työnantajamaksut muutenkin niin kalliiksi), näin ei tuollakaan enää ratsastettaisi tasa-arvonnimissä. Mä näen oikeasti punaista kaikista kiintiöistä ja korvamerkeistä jne. Ihmiset päättäköön itse asiat heille parhaiten sopivaksi, työpaikka pätevimmälle jne.

 

Te ketkä kannatatte tuota 6+6+6 ehdotusta, oletteko palkansaajia? ja eikö teillä miehet omaehtoisesti haluaisi olla hoitovapaalla? Vai onko ongelma järjestää näitä vapaita työnantajan kanssa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

 

Olen aiemmin tässä ketjussa jonkin verran puoltanut lasten kotihoitoa, koska omasta näkökulmastani se antaa mahdollisuuden hyvään ja kiireettömään yhdessäoloon vanhemman kanssa. En missään nimessä lähtisi arvottamaan hoitomuotoja esimerkiksi käyttämällä sanaa laadukkuus. Mitä ihmettä sekin pienen lapsen kohdalla edes on?! Inhottaakin pelkkä ajatus siitä, että lapsia kasvatettaisiin alusta lähtien jonkinlaiseen suorittamiseen ja ulkoiseen tekemiseen: sen arvoinen olet, mitä enemmän osaat tehdä. Perustaidot on hyvä hankkia, mutta aina vähän vastustusta minussa aiheuttaa pienten lasten kohdalla sellainen "pakko tehdä kun kerta muutkin" -asenne. Kyllä sitä ihan riittävästi ehtii siinä oravanpyörässä olla sitten kouluiässä ja myöhempänäkin.

Pakko vielä kysyä tästä, että tarkoitatko tuolla ajatuksella laadukkuudesta sitä että lasta päivähoidossa jotenkin painostetaan suorittamaan ja arvostetaan häntä vain osaamisen perusteella? Koska kyllä sitä voi tapahtua aivan yhtä hyvin myös kotona, jopa ihan niissä normaaleissa perheissäkin joissa kaikki on sinänsä ihan hyvin. Meillä ei ole vielä kokemusta päivähoidosta mutta uskon että noin yleisesti ottaen varhaiskasvatuksen ammattilaiset osaavat tukea lapsen itsetunnon ja psyyken kehitystä ihan hyvin.

En tarkoita, ja ymmärrän kyllä, että samaa painostamista voi tapahtua kotonakin. Päiväkodissakin työskennelleenä tiedän, ettei siellä ketään mihinkään edes painosteta ja päivä on ollut hyvä, jos kaikki lapset ovat asianmukaisesti hoidettuja vielä päivän lopussakin. Toimintatuokiot ovat yleensä vain se lisämauste, ja lasten hengissä pitäminen päätavoite, vaikka kuinka varhaiskasvatussuunnitelmaan olisi joitain korkealentoisia tavoitteita kirjattu.

 

Aiempi kommenttini kirposikin lähinnä siitä, kun päivähoitoa tunnutaan pitävän asiana, jota ilman ei voi tulla toimeen. Että sieltä saa niitä ihmeellisiä virikkeitä tai oppeja tulevaan elämään (=laadukkuutta), joita ei muualta (esim. kotihoidosta) voi saada. Ja se, että lähdetään lasta kiikuttelemaan kodin ulkopuolelle siinä toivossa, että nyt ei ainakaan jää väliin mitään elintärkeää, vaikkei hoidontarvetta varsinaisesti olisikaan tai hoitoaikaa voisi rukata, niin silloin mennään mielestäni vaaralliselle alueelle. Vaikka itsekin vierastan säilytyspaikkaa päivähoidosta käytettynä sanana, niin silti haluaisin korostaa sitä, että päivähoito on sananmukaisesti ensisijaisesti hoitoa - ei jotain, missä päivät olisivat lapselle jotain ihanaa ja ihmeellistä. Ei niitä tutkimuksia päiväkodin kuormittavuudesta lasta kohtaan varmaan tekaistu ole. Stressi taas mielestäni on avaintekijä siinä, miten tämä yhteiskunta vaikuttaa meihin ja millaista aikuisen elämä on. Kukapa meistä ei joskus olisi stressiä kokenut työelämän tai muiden yhteiskunnan velvotteiden vuoksi. Jos siis sieltä lapsuusvuosista saa vähänkin vähennettyä kuormittavuutta, niin sehän on vain plussaa.

Ymmärrän kyllä tämän näkemyksen ja ajatuksen. Omien kokemusten perusteella voin kuitenkin sanoa että asia ei ole niin yksioikoinen, vaan hyvin toimivana päivähoito voi valmistaa lasta ihan hyvällä tavalla niihin elämän muihin stressinaiheuttajiin kuten kouluun ja muuhun kodin ulkopuoliseen elämään. Tärkeintä olisi varmasti se, että lapsi saisi oikeanlaista tukea ja rohkaisua sekä kotona että siellä hoidossa. Enkä tarkoita settä kotihoidossa ei voisi valmentautua muuhun elämään, mutta ei päivähoito automaattisesti ole mielestäni se huonompi vaihtoehto kotihoitoon verrattuna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Te ketkä kannatatte tuota 6+6+6 ehdotusta, oletteko palkansaajia? ja eikö teillä miehet omaehtoisesti haluaisi olla hoitovapaalla? Vai onko ongelma järjestää näitä vapaita työnantajan kanssa?

En ole itse palkansaaja, vaan yrittäjä, eikä mies tosiaan pystyisi pitämään sitä omaa osuuttaan kokonaan. Mutta mä en ajattele tätä(kään) asiaa oman napani kautta. Laajemmassa mielessä yhteiskunnallisesti se keppi olisi mun mielestä tärkeää, koska painetta saataisiin sirrettyä myös miehille ja miesten työnantajille. Se ei ole huonossa paikassa kiintiöittämistä ja ohjaamista, mun mielestä (huom. ohjaaminen ei ole sama asia kuin pakottaminen).

Edited by avena

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 Yhden tuttuni kanssa juuri asiaa sivuten puhuin - pienen mutta vahvasti kasvuhakuisen firman tj, naisvaltaisella alalla, ja sanoi suoraan, että kalliiksi se naisvaltainen ala tulee.. Kaksi on äitiys-/vanhempainvapaalla ja viittä kuulemma vilkuillaan paniikinomaisesti. Tj on itsekin suht tuore äiti, ja inhimilliseltä kannalta toki ymmärrystä riittää, mutta ottaa se silti koville. 

Oon miettinyt tätä, että mitä kustannuksia työnantajalle koituu siitä että nainen jää pois töistä äitiyslomalle+vanhempainvapaalle(+ mahdollisesti kotihoidontuella vielä)? Kun eihän tuolta ajalta makseta palkkaa, ja jos tilalle otetaan uusi työntekijä, niin hänellä yleensä uutena on matalampi palkka.

Tuossa noita syitä jo lueteltiinkin, mutta kyllähän huomioon pitää ottaa sekin, että jokainen uusi rekry on riski, ja mitä pienempi yritys, sitä isompi riski. Asiantuntijaduuneissa ei vaan marssita sisään ja olla viikon päästä 100 % suorittavaa työvoimaa, vaan koulutus ja hommien omaksuminen saattaa hyvin kestää viikkoja - kuukausia (tuossa firmassa saatan kuvitella, että hyvin menee pari kuukautaa, ennen kuin olet 100 % tehokas). Ja kerro tämä puolella firman henkilöstöstä yrityksessä, jonka tarkoitus olisi nimenomaan kasvaa... Ei vaan toimi. Seuraava rekrytointi on mies, olen siitä melko varma.

 

muoks. ja lisätään nyt sellainenkin näkökanta (vaikka tarkoitus ei ole milään muotoa valittaa), että esim mun mies ei hyvin todennäköisesti pysty ensi kesänä pitämään isyyslomaansa heti, kun vauva syntyy, koska työntekijöiden kesälomat menee "ohi" ja pitää tietysti sopia etukäteen. Ja silloin se on yrittäjäpuolen inhimilinen ratkaisu, että yh-työntekijän loma menee miehen tarpeen ohi, koska lapsen päiväkoti on kiinni. Eli todellinen kulu voi olla miehen firmalle se, että koko pulju on kiinni :D

Edited by avena

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Syrjäytyneet ja maahanmuuttajat tuosta järjestelmästä kärsivät. Ei  tuossa puhuttukaan meistä jotka saavat sen 1,8 lasta. Vaan niistä jotka voivat tehdä lapsia kuinka paljon tahansa millä olosuhteilla tahansa. Nuo naiset jäävät tämän yhteiskunnan ulkopuolelle, sillä heidän ei tarvitse mitenkään osallistua koko yhteiskuntaan. Nykymaailma on kaukana pienviljelijäyhteiskunnasta. Eihän tuo kotihoidontuen poistamisehdotus johdukaan meistä jotka vievät lastamme kerhoihihin, muskareihin, askartelemme kotona jne. vaan noita joilla ei mene niin hyvin. Minusta on ihan hyvä että muitakin vaihtoehtoja pohditaan. 

 

Mun on kauhean vaikea ajatella että jos kotihoidontuki poistettaisiin, nämä ongelmatapaukset sitten kirmaisivat heti tukka hulmuten töihin ja integroitumaan yhteiskuntaan. Tuota kotihoidontuen syrjäyttävää vaikutusta liioitellaan ihan älyttömästi ottaen huomioon että se on about alhaisin tukimäärä mitä voit edes saada mistään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kannatan 6+6+6-mallia. Olen myös palkansaaja, kuten myös mieheni. Meillä käytännössä toteutettiin tuo kannattamani malli. Minä palasin töihin lapsen ollessa kolme päivää vajaa vuoden vanha ja mies töihin pojan ollessa vuoden ja viisi kuukautta. En kuitenkaan kannata järjestelmää siksi, että se meillä toimi vaan siksi, että tuolla yhä useampi lapsi ei joutuisi kodin ulkopuolelle hoitoon alle vuoden ikäisenä, perhevapaiden kustannukset jakautuisivat tasaisemmin, isät saisivat isompaa roolia perheessä ja lasten hankkiminen ei niin radikaalisti vaikuttaisi kummankaan vanhemman osaamisen kehittymiseen.

 

Ymmärrän että yrittäjäperheissä kotiinjääminen voi vaatia niin suuria ponnisteluja, ettei se ole järkevää, mutta väitteet siitä ettei miespuolinen palkansaaja voi jäädä kotiin on ihan puhdasta hevonpaskaa. Kummasti ne vaativia projektitöitä tekevien miesten naispuoliset työkaverit sen perhevapaan handlaavat. Väite myös siitä, että tulot eivät kestä miehen kotiinjääntiä ovat kukkupuhetta pitkälti. Se mies nyt kuitenkin saa ne päivärahatkin tulojensa mukaan, verotus kevenee kotijakojen ajalla ja myöskin jos se perheen äiti käy töissä ja tienaa rahaa tasoittaa tuloja.

 

Näitä järjestelmiä suunniteltaessa on aina katsottavaa isompaa kuvaa ja sitä ei voida tehdä sen perusteella, että mietitään aina ne vaihtoehdot (yksinhuoltajat, yrittäjät tms) joilla homma ei toimi vaan järjestelmää kehitetään massojen tarpeisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Ei vaan pohditaan muitakin vaihtoehtoja. Eihän nämä nyt mainitut vaihtoehdot ole mitenkään varmaksi päätettyjä. Nyt pohditaan nykypäivän ongelmia ja siihen sopivia ratkaisuja. Mulla ei siis itselläni ole mitään kotihoidontukea vastaan - mulla kun on työpaikka odottamassa ja muutenkin koulutus. Minusta on vain hyvä että mietitään onko olemassaolevat ratkaisut parhaimpia. Varsinkin kun niitä ongelmia on olemassa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kannatan siis 6,6,6-mallia, olen itse palkansaaja ja jos se ei käynyt selväksi niin mies piti isäkuukauden ja jäi hoitovapaalle 9 kk:ksi. Uskon vain aika vakaasti että yleinen tilanne ja asenteet koti-isyyttä kohtaan eivät tule muuttumaan jollei yhteiskunta vähän yritä tuuppis muutosta eteenpäin. En näe tätä holhoamisena (onko muu yhteiskunnan tarjoama tuki, jota jaetaan tietyin perustein, holhoamista)tai pakottamisena vaan nimenomaan tasa-arvoistavana ohjaamisena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

väitteet siitä ettei miespuolinen palkansaaja voi jäädä kotiin on ihan puhdasta hevonpaskaa. Kummasti ne vaativia projektitöitä tekevien miesten naispuoliset työkaverit sen perhevapaan handlaavat. Väite myös siitä, että tulot eivät kestä miehen kotiinjääntiä ovat kukkupuhetta pitkälti. Se mies nyt kuitenkin saa ne päivärahatkin tulojensa mukaan, verotus kevenee kotijakojen ajalla ja myöskin jos se perheen äiti käy töissä ja tienaa rahaa tasoittaa tuloja.

 

Näitä järjestelmiä suunniteltaessa on aina katsottavaa isompaa kuvaa ja sitä ei voida tehdä sen perusteella, että mietitään aina ne vaihtoehdot (yksinhuoltajat, yrittäjät tms) joilla homma ei toimi vaan järjestelmää kehitetään massojen tarpeisiin.

No siis ihan samaa mieltä minäkin. Kyse on vain siitä, etteivät perheet (miehet) halua tehdä niin. Mun mielestä ongelma on silloin perheen sisällä, ei varsinaisesti yhteiskunnassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0