Nossis

Voiko kummiudesta kieltäytyä?

51 posts in this topic

Siinähän se tulikin otsikossa. Toisten mielestä kummin tehtävästä ei sovi kieltäytyä, mutta toisaalta monet myös harmittelevat sitä, että haluttoman oloiset kummit ovat alun perin suostuneet tehtävään. Mitä siis tehdä jos pyyntö kummiksi tulee yllättävältä taholta eikä haluaisi ryhtyä läheisiin tekemisiin perheen kanssa - ja tietää ettei pelkkä lahja-automaatin rooli tule ko. lapsen vanhempia miellyttämään? Onko loukkaavaa kieltäytyä kohteliaasti ja kertoa, ettei katso olevansa sopiva tehtävään? Millaisia kokemuksia täältä löytyy: onko joku kieltäytynyt kummiudesta tai saanut omaan pyyntöön kieltävän vastauksen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

voi ja pitää kieltäytyä, jos kokee, ettei ole syystä tai toisesta sopiva kummiksi. itse en kuulu kirkkoon eikä mua ole siitä syystä varmaan pyydettykään kummiksi. mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että miettisin todella tarkkaan, jos mua kummiksi pyydettäisiin. en siis suostuisi ellen todella siihen tehtävään itse haluiaisi, koska haluan olla läsnäoleva kummi enkä pelkkä lahjantuoja. juuri tällä hetkellä, kun itsellä pienet lapset, en pystyisi antamaan enää kenellekään mitään.

 

parasta aikaa työn alla oman lapsen kummiksi pyytämiset. en aio pistää välejä poikki, jos joku kieltäytyy, mutta toivon todella, että juuri ne ihmiset, jotka haluaisimme kummiksi, suostuvat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

voi kieltätyä, hyvällä omalla tunnolla :) siksihän siihen kysytäänkin. kieltäytyisin itsekin joissain tilanteissa, vaikkakin kummiksi pyytäminen aina mieltä lämmittävä teko onkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huojentavaa kuulla ettei kieltäytyminen ole synti... Mutta olen myös miettinyt sitä, että jos kieltäytyy ja vaikka yrittää ilmaista asian mahdollisimman kohteliaasti, käykö siinä silti niin, että tuttavuus kärsii pysyvästi? Voisin kuvitella, että jos itse olisin pyytäjä niin kyllä sitä vähän tulisi loukkaannuttua kun on tulkinnut tuttavuuden laadun niin, että ao. henkilö olisi sopiva.

 

Ehkä ongelma nykykummiudessa on se, että moni odottaa aika vakavaa omistautumista asialle. Vanhempieni lapsuudessa ja ehkä omassanikin on ollut hyväksyttävämpää kuin nykyään se, että kummius on enemmänkin muodollisuus eikä kummi välttämättä häärää arjessa mukana. Siksi kai monet vanhemmat ihmiset eivät näe mitään hyväksyttäviä syitä kieltäytyä. Itse olen vaan kuunnellut tuttavapiirissä jatkuvaa selän takana arvostelua milloin kummien ja milloin kummivanhempien vääränlaisesta toiminnasta. Kummin/kummivanhempien tehtävät määritellään ennalta vähän niin kuin työsuhteessa, ja jos työn jälki ei miellytä niin herneitä menee nenään. Sellaiselle sanon ei kiitos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meidän lapselle kummiksi kysytty henkilö kieltäytyi tehtävästä, hän perusteli miksi ei kummiksi "halua" ja oli arvellutkin meidän kysyvän asiaa, muistan hetken olleeni vähän hämilläni, mutta en loukkaantunut eikä asiasta jäänyt mitään väleihin. hän kieltäytyi, perusteli ratkaisunsa ja asia oli siinä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä kummiudesta voi miunkin mielestä kieltäytyä. Itse harmittaa näin jälkikäteen, kun en kieltäytynyt erään kummilapsen osalta, kun olin vasta 15 kun kummiksi päädyin. Tekemisissä en perheen kanssa juurikaan ollut ennen kummiutta, enkä sen jälkeenkään. Merkkipäivät ja joulut olen muistanut. Välimatkaakin on useita satoja kilometrejä, joten nähdään lähinnä sukujuhlissa kummilapseni kanssa. Harmittaa kauheasti kun en ole enenpää tekemisissä lapsen kanssa, mutta aina vain vaikeampaa se tuntuu olevan kun lapsi kasvaa enkä kunnolla häntä tunne. Tuntuu myös epäreilulta kun kolmea muuta kummilastani näen kuitenkin useammin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi kieltäytyä. Ja mielestäni pitääkin kieltäytyä jos kokee ettei ole valmis kummiksi. Tai että tietää ettei tule olemaan niin paljoa tekemisissä. Minä ainakin loukkaantuisin enemmän jos kummiehdokas suostuu kummiksi eikä olekkaan oikeasti läsnä lapsen elämässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän yksi kummivaihtoehto kieltäytyi pitkällisen mietinnän päätteeksi kummiudesta.

Olin kyllä hieman yllättynyt, mutta se antoi mahdollisuuden pyytää kummiksi sitten toista henkilöä, joka otti tehtävän erittäin mielellään vastaan. Parempi, että lapsi sai kummikseen ihmisen, joka todella sitoutuu tehtävään ja haluaa olla läsnä.

 

Itselläni on yksi kummilapsi ja kolme on maksimi. Sen jälkeen alan kieltäytyä, ellei toiset kummilapset ole jo ylittäneet 15-vuoden iän.

Olisi mukava olla läsnä kaikille ja muistaa synttärit yms. ja kun on omiakin lapsia, niin kyllä se kolme on mun maksimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tietenkin voi kieltäytyä, parempi niin kuin ottaa pesti vastaan ja unohtaa tyystin kummin tehtävät.

Näin kävi meikäläisen kohdalla, tosin vanhemmat fiksusti pyysivät kummeiksi lähimmät naapurit ja muutettiin sitten alueelta pois :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kieltäytyisin, jos olisi yhtään sellainen tunne, etten kuitenkaan olisi kovin aktiivinen. On mukavampaa, että lapsella on asiaan sitoutunut kummi. Itse ainakin oon ilonen kummista, joka on mun elämässä vahvasti läsnä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on yksi kummilapsi (jo 13-vuotias) ja yhden kerran olen kieltäytynyt. Tämä siksi, että kyseisessä tilanteessa minua ei asiallisesti pyydetty kummiksi, vaan painostettiin ja lopulta ilmoitettiin että olen kummi, halusin tai en. En sitten suostunut. Ikävä tunne siitä jäi joksikin aikaa, mutta en ole kieltäytymistä katunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kieltäytynyt kummiudesta useammankin kerran, koska perhe ei ole ollut läheinen. Myöhemmin elämät ovat menneetkin eri suuntiin ja vieneet eri paikkakunille/maihin, joten en ole katunut asiaa, vaikka hieman kiusallista ja ikäväähan se oli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Välillä mietin, että olisinpa kieltäytynyt kummiudesta yhden kummilapseni kohdalla. Tää kummilapseni on tosi ihana, vaan en ole paljon tekemisissä hänen äitinsä tai koko perheen kanssa muutenkaan. Eli jos nyt joku ei niin läheinen henkilö pyytäisi mua kummiksi, niin luultavasti kieltäytyisin. Eihän sitä tiedä, vaikka joskus vielä olemmekin enemmän tekemisissä tämän perheen kanssa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni voi kieltäytyä. Itsekin tiedän muutaman tapauksen, joissa kummiudesta on kieltäydytty varsin perustellusta syystä, itsekin olen kerran kieltäytynyt ja hyvä niin. Ei kummiksi pidä ruveta vasten tahtoaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä voi. Joissain tapauksissa se voi loukata kysyjää, mutta parempi sekin kuin jostain syystä taakaksi muodostuva tai laiminlyöty kummius.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummius on vähän kuin luottamustehtävä, siitä voi kieltäytyä, mutta mielestäni pitää olla ihan oikea syy ja kieltäytyjällä paljon pokkaa. Sanoisin siis että ei ole väärin kieltäytyä, mutta myönnän etten ole niin suuri ihminen ettenkö kuitenkin loukkaantuisi jos joku pyytämäni kieltäytyisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi kieltäytyä ! Itse kieltäydyin kun olin aika ikävässä välikädessä siinä parisuhde hässäkässä mihin lapsi syntyi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tottakai saa ja pitääkin kieltäytyä ellei tehtävä tunnu mieluisalta tai jos tuntuu ettet ole valmis kummiksi tai tiedät, ettet pysty olemaan lapsen elämässä läsnä niin paljon kuin kummius vaatisi. Toki vanhempia niinkuin kummejakin on erilaisia, eivätkä kaikki odotakaan aktiivista osallistumista, mutta näistä asioista on mielestäni syytä keskustella kun aihe on esillä, ettei tule pettymyksiä ja väärinkäsityksiä puolin tai toisin. Kieltäytyminen osoittaa mielestäni vastuullisuutta, eikä siitä pitäisi kenenkään ainakaan välejä katkaista! Parempihan se on lapsellekin, että on kummi joka välittää aidosti, ja on tarvittaessa myös tuoreiden vanhempien tukena :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Aivan samaa mieltä.

Velvollisuudentunnosta tai "siksi, kun kerta on pyydetty" kummiksi ryhtyminen ei varmaan pidemmän päälle vahvistaisi mitään tiivistä kummisuhteen syntyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Armiannikki vei sanat suustani. Toki kummiudesta saa kieltäytyä. Kunniatehtävänä minäkin sen nään enkä ehkä itse kehtaisi siitä kieltäytyä, mutta toisaalta en usko kenenkään minua pyytävän ellei katsoi minun siihen sopivan :P

Edited by sarah-87

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now