Nossis

Voiko kummiudesta kieltäytyä?

51 posts in this topic

Totta kai voi kieltäytyä. Itsekin kyselin vähän arasti ystävääni kummiksi ja aloitin kysymällä, että onko hänellä jo montakin kummilasta. Parempi että kummiksi suostuu henkilö, joka on motivoitunut ja kykenee olemaan mukana lapsen elämässä kuin sellainen, joka ei vain kehtaa kieltäytyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minunkin mielestäni voi ja pitää. Kukapa sitä haluaisi sellaista kummia, jolle se tehtävä olisi epämieluisa ja johon olisi suostuttu pakon edessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen kohdalla erittäin hyvissä ajoin (eli kaavailuvaiheessa) esittämääni pyyntöön kieltäydyttiin. Loukkaannuin, suoraan sanoen. Syyksi sanottiin kummiksi toivotun henkilön aviomiehen suhtautuminen kirkollisiin toimituksiin (kummikaavailu kuuluu kirkkoon, kun taas hänen ja tämän nuivasuhtautujan lasta ei ole kastettu). On se jännää, ettei yli 30-vuotias ihminen joko keksi parempaa syytä tai ole muutoin erittäin itsenäisenä ihmisenä tässä asiassa itsenäinen.

 

Njooo-oh. Tästä ehkä vähän paistoi läpi suhtautumiseni teemaan. Nuivasuhtautuja pitää kirkkoon kuuluvia ihmisiä älyllisesti köyhinä, joten sovitaan sitten niin.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

On se jännää, ettei yli 30-vuotias ihminen joko keksi parempaa syytä tai ole muutoin erittäin itsenäisenä ihmisenä tässä asiassa itsenäinen.

...

Nuivasuhtautuja pitää kirkkoon kuuluvia ihmisiä älyllisesti köyhinä, joten sovitaan sitten niin.

Olisikohan tässä käytetty kuitenkin sitä aviomiehen suhtautumista keppihevosena sille ettei koe roolia kirkollisena kummina mielekkääksi? Itse uskonnottomana ymmärrän sen ettei kummin rooli mm. sen uskonnollisen kasvun tukijana ole kaikille mieleinen.  :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä toivon että ihmiset osais kieltäytyä. Meillä on lapsille jostain syystä kertynyt hirveesti kummeja  :grin: joista kaks on sellaisia jotka ei ikinä käy, ei ota yhteyttä kysyäkseen lapsen kuulumisia vaan asia on aina tyyliin "ootteko lähdössä baariin?". Toinen näistä käy jouluna ja synttäreiden alla heittämässä hirmu säkin lahjoja, ihan kuin se nyt ois se pointti, sisälle asti on eksynyt ehkä kerran tytön synttäreille. Toisella taas on huoli, että "ei kai se mitään lahjaa vielä tarvitse?". Ei ois ihan ekana tullut mieleen näitäkään pyytäessä, että se oma aika on niin arvokasta ettei paria kertaa vuodessa samassa kaupungissa asuessa voi käydä lapsen luona, krääsää nämä kyllä saa isovanhemmiltaan, että lelujen puutteen vuoksi ei olla ketään kummiksi pyydetty.  :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

On se jännää, ettei yli 30-vuotias ihminen joko keksi parempaa syytä tai ole muutoin erittäin itsenäisenä ihmisenä tässä asiassa itsenäinen.

...

Nuivasuhtautuja pitää kirkkoon kuuluvia ihmisiä älyllisesti köyhinä, joten sovitaan sitten niin.

Olisikohan tässä käytetty kuitenkin sitä aviomiehen suhtautumista keppihevosena sille ettei koe roolia kirkollisena kummina mielekkääksi? Itse uskonnottomana ymmärrän sen ettei kummin rooli mm. sen uskonnollisen kasvun tukijana ole kaikille mieleinen.  :girl_sigh:

 

 

Voi olla, mutta on hän kertaalleen (n. vuotta aiemmin) nöyrtynyt uskonnollisen kasvun tukijaksi, joten siinä mielessä pidän hänen syitään lähinnä tekosellaisina. Ajattelen asiaa myös siten, että kirkosta sopii kyllä erota, jos homma ei toimi omaan arvomaailmaan peilaten, mutta sitä hän ei ole tehnyt, jota tosin pidän kyllä suurena ihmeenä, miehen kannan huomioiden.

 

Muuutta joo, nyt eteen tulee se vaihtoehto, että tämän mahdollisen toisen lapsen kohdalla varmaan päädytään pyytämään kummeiksi paria, joiden pojan kummeja olemme. Ihan kivojahan he ovat, mutta eivät ensimmäinen vaihtoehtoni. No, näillä mennään.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tottakai voi, tosin itse ainakin jos kieltäytyisin koittaisin tarjota jotain selitystä, oli se sitten liiallinen kummilasten määrä tai epäilys siitä että esim välimatkan vuoksi ei pysty olemaan kunnolla osana lapsen elämää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Munkin mielestä kummiudesta voi kieltäytyä, mutta silloin on fiksua tarjota rehelliset perustelut asialle. Jenny-Marian tapausta hiukan ihmettelen, tekosyyltä hiukan kuulostaa minustakin perusteleminen miehen näkemyksillä. Itse olen yksin ystävieni lasten kummi, mieheni kieltäytyi hyvin perustein, jotka ystävänikin ymmärsi. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kammoan kaikkia ylimääräisiä velvollisuuksia joten toivon ettei ikinä pyydetä kummiksi. Muun muassa tästä syystä en kuulu kirkkoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun miehelläni on jo 4 "kummilasta", joista yksi on yhteinen kummilapsemme (ja tämä kummilapsi on minulle ainoa). Hassuinta on, että mieheni ei ole koskaan kuulunut kirkkoon. No, tiedämme kyllä että näiden kummilasten vanhemmat eivät ole halunneet miehestäni mitään uskonnollista kasvattajaa, vaan ihan vain aikuisen ystävän lapselle.

 

Nyt kun noita kummilapsia on miehelleni kertynyt jo noin monta, toivon että hän voisi kieltäytyä jatkossa kummiudesta... Hän on nimittäin semmoista sorttia, ettei oikein osaa sanoa "ei". Aivan kuten monet ovat aikaisemmin jo maininneet, mitä enemmän kummilapsia on, sitä vähemmän heitä näkee -> pätee meilläkin. Valitettavasti osalle näistä kummilapsista miehestäni on tullut sellainen "lahjakummi", jota näkee vain synttärinä ja joulun alla. Hävettää sanoa, mutta se sellainen "kummius" ei ole muuta kuin rahanmenoa meidän talouteen ja se harmittaa varsinkin nyt, kun odotamme itse esikoistamme. Itseasiassa hieman loukkaannuin miehelleni viimeksi kun häntä oltiin pyydetty kummiksi ja hän ei kysynyt minun mielipidettäni asiaan.

 

Voi olla, että kuulostan jonkun mielestä typerältä, mutta tässä yksi näkökanta asiaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ja pitää kieltäytyä jos ei halua kummiksi. En ainakaan haluaisin omalle lapselleni kummia joka on ottanut tehtävän pakosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mun mielestä saa ja pitääkin kieltäytyä, jos kummius tunnu omalta jutulta. Jos pyydämme tulevalle lapselle kummia, niin toivon että kieltäytyvät jos eivät tehtävää oikeasti halua ottaa vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni kummiudesta voi kieltäytyä. Itse ainakin toivon kummeja pyydettäessä, että ihmiset miettisivät tarkkaan tehtävään ryhtymistä. Tiedän liian monta tapausta joissa kummiksi suostutaa, vaikka homma ei voisi vähempää kiinnostaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nuorena kieltäydyin, mutta enää en varmaan kehtaisi. Mutta tähän huomiona, että minulle kummius ei ole koskaan merkinnyt sen kummempaa kuin muistamista merkkipäivinä ja muissa isommissa lapsen juhlissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti saa, ja kuuluukin kieltäytyä, jos kummius ei tunnu hyvältä ajatukselta. Minua ei ole pyydetty kummiksi (no, en kuulu enää kirkkoonkaan), mutta jos pyydettäisiin, varmaankin kieltäytyisin. Eri asia tietysti, jos kyseessä olisi erittäin läheisen ystävän tai sisarukseni lapsi, jolloin lapseen saa muodostettua läheisen siteen. En halua olla vain lahja-automaatti.

 

Mieheni on kummi yhdelle lapselle, johon hänellä ei ole mitään yhteyttä, hän ei muista tämän koko nimeä edes, eikä syntymäpäivää. Mieheni valittiin tutuntutun lapsen kummiksi joskus 15-vuotiaana, ja hän on vakaasti sitä mieltä, että kummiudesta ei ole sopivaa kieltäytyä. Minusta koko kummiuden idea menee hukkaan juuri tällaisten "lahjakummien" takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen kieltäytynyt kummiudesta. Jotenkin häkellyin pyynnöstä, en ole niinkään lapsirakas (toisten lapsia kohtaan), ja pelkäsin etten osaa ostaa sopivia lahjoja. Silloin ei siis vielä itsellä ollut lapsia, ja juuri tuon materialistisen puolen täyttäminen epäilytti.

Näin jälkikäteen ajateltuna ei se varmaan olisi mitään niin ylitsepääsemätöntä ollut ryhtyä kummiksi ja varmasti olisi ollut kiva kokemus. Eli sinänsä harmi että menin niin jäähän tuosta pyynnöstä (olisin pyytänyt vaikka harkinta-aikaa tai jotain suoran tyrmäyksen sijasta). Oltaisiin varmaan oltu vielä läheisemmissä tekemisissä tämän ystävän kanssa joka mua kummiksi pyysi jos olisin tehtävään suostunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse harkitsin kummiudesta kieltäytymistä, kun veljeni oli tulossa toinen lapsi ja tiesin että minua tullaan kysymään kummiksi. Itse koin, etten mahdollisesti olisi kovin hyvä kummi ja etten osaisi olla oikeanlaisena tukena hänen elämässään. Mutta kun tyttö syntyi ja minua kysyttiin kummiksi, niin suostuin silti. Ristiäisiä edeltävänä iltana ahdisti, kun ajattelin vain, että olisin vain huono kummi ja että en pystyisi täyttämään niitä asioita joita pidän tärkeinä kummiudessa. Ristiäisten jälkeen kadutti hieman, että oli tullut suostuttua juurikin edeltä mainittujen seikkojen vuoksi ja myöskin siksi, että tytölle tuli liuta muitakin kummeja. Tuli vain sellainen olo, että olin vain muodon vuoksi- kummi. Lisäksi muutama muu seikka myöhemmin on vahvistanut tätä mielikuvaa. Tuntuu, että en olisi menettänyt mitään, vaikka olisinkin kieltäytynyt kunniasta olemasta kummi. Minä pystyn olemaan kiva ja rakastava täti veljenlapsille ilman kummi- titteleitäkin.

 

Mielestäni siis kummiudesta voi kieltäytyä. Joskus kummina oleminen ei vain toimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen kieltäytynyt ja ei harmita. Sen jälkeen en ole kieltäytynyt ja valitettavasti joukkoon on sattunut sellaisia että kuhan nyt on joku saatu. Näiden kummilasten vanhemmat eivät ole kutsuneet minua lastensa syntymäpäiville enkä minä ole sitten pahemmin pitänyt heihin yhteyttä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä voi kieltäytyä. Kummiksi ei kannata ryhtyä, jos ei ole varma haluaako kyseisen tittelin itselleen ottaa. Kaikista kurjinta on kaikkien kannalta suostua kummiksi, mutta jättää lapsi täysin ilman huomiota. Tiedän montakin tapausta joissa ollaan suostuttu kummiksi, mutta ristiäisten jälkeen unohdettu koko kummina olo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi kieltäytyä, jos itsestä tuntuu siltä. Se on reilua eikä tarvitse olla "pakosta" tai velvollisuudentunteesta kummina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kieltäytynyt, koska en tuolloin kuulunut kirkkoon (vapaaseen kristilliseen seurakuntaan kylläkin) ja mielestäni pitää voida kieltäytyä. Tehtävässä on iso vastuu joka täytyy voida kantaa. Tarkoitushan on nimenomaan olla lapsen kanssa paljon tekemisissä ja ainakin kirkon oppien mukaan tukea myös kristillistä kasvatusta eikä vaan unohtaa koko kummilasta tai lähinnä jouluna ja synttärinä lähettää lahja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun mielestä voi hyvin kieltäytyä. Meillä on yksi kummilapsi, enkä tiedä kuinka monelle muulle jaksettaisiin olla kummeina. Minulle ainakin on henkilökohtaisesti tärkeää olla lapselle tuttu ja turvallinen lähiaikuinen vanhempiensa ja lähisukunsa ohessa. Pelkäksi lahja-automaatiksi en rupea.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilman muuta voi kieltäytyä. Parempi se on kuin että lapselle tulee kummi, joka ei siihen tehtävään olisi halunnut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now