Onko ei-suunniteltu raskaus tabu?

[Kurukulla]

Nykyisin monet raskaudet ovat tarkkaan ja huolella suunniteltuja, vaan eivät kaikki.

 

Miksi ei-suunniteltua raskautta pidetään jotenkin nolona? Miksi niistä ei puhuta?

 

Oletko saanut ikäviä kommentteja sen vuoksi ettei raskaus ollut tarkkaan ajoitettu? Mikä mielestäsi on näiden ihmisten oikeutus sellaista sanoa.

 

Historiallisestihan elämme ihan uudessa tilanteessa, jossa vanhemmat suunnittelevat milloin jälkikasvunsa saavat. Aina ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Lapsi ei välttämättä tule silloin kuin sitä itse toivoo ja toisaalta edelleen osa lapsista syntyy suunnittelematta. Miten näin nopeasti on tultu siihen tilanteeseen, että ei-suunniteltu lapsi on jotenkin nolo asia? Ja miksi kenelläkään olisi oikeutta sitä mitenkään ikävästi kommentoida?

 

Kuulisin mielelläni myös tarinoita miten ei-suunniteltu raskaus oli kuitenkin onnellinen juttu.

[muimui]

Mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia ei toivotuista raskauksista, mutta lähipiirissä niitä on muutama. Kaikissa tapauksissa alkujärkytyksen jälkeen vanhemmat ja muut läheiset ovat nauttineet raskaudesta ja keskittyneet odottamaan yllätystä onnellisina. Eräät vanhemmat olivat vasta 17 v ja 20 v, mutta silti kaikki meni hyvin ja vanhemmat yhä yhdessä ja toinen vauva suunnitelmissa.

 

Luulisin tuon "nolouden" liittyvän typerään käsitykseen siitä, että "vahinko" lapsi (mieluummin itse käytän sanaa yllätys) olisi jotenkin vähemmän rakastettu tms. Jokainen toki järjellä tietää, ettei moinen pidä paikkaansa. Varmaan myös riippuu paljolti siitä, missä olosuhteissa "vahinko" tapahtui. Pariskunnalle, sinkulle..

Nykyään myös tunnutaan ajattelevan, että ihmisellä pitäisi olla tietynlainen elämäntilanne, jotta voi kasvattaa lapsen. Vakityö, opiskelut takana ja omakotitalo. Jos näin ei ole, kummeksutaan lapsen hankintaa (oli sitten suunniteltu tai ei..).

 

Mun mielestä kellään ei ole oikeutta kommentoida ikävästi lapsen saamista. Jos vanhemmat ovat päättäneet lapsen pitää, niin oikeus on vain onnitteluihin ja kannustukseen. Omat negatiiviset mielipiteet voi pitää ihan itsellään, toisen loukkaaminen harvoin tuo itsellekään hyvää oloa.

[Ida-Mari]

HEP!

 

Meillä siis tyttö on saanut alkunsa hyvin helposti ja puoliksi vahingossa. Kauheasti ei olla asiasta kyselty, lähinnä sellaista "olitteko kauankin suunnitelleet"- kommenttia ja kun oon sanonut että ei ollenkaan, niin reaktiot on vaihdelleet suunnilleen naamallesylkäisyistä (tahattomasti lapsettomat) muka-hauskoihin "ettekö te tiiä miten ehkäisyä käytetään"- naureskeluihin. Suurinta osaa ei vain ole kiinnostanut koko juttu, ehkä siksi kun oltiin naimisissa jo ja mulla just vakipaikka saatu ja miehelläkin työkuviot kunnossa niin ehkä kaikki oletti että seuraava askel on vauva. Jos asia on tullut jotenkin ilmi, niin reaktioita on tosiaan ollut monenlaisia. Täältäkin voi monestakin ketjusta lukea, kuinka iskuja vyön alle juuri meidänlaiset tapaukset on ja ne tunteet heille suotakoon, täysin ymmärrettäviähän ne on. Yhden tahattomasti lapsettoman pariskunnan kanssa ollaan etäännytty toisistamme ja se harmittaa, mutta tottakai tajuan miksi näin on. Parhaani yritin hienotunteisuudessa mutta se ei riittänyt ja sille en voi mitään.

 

Meille itelle raskaus oli shokki, kun sitä ei tosiaan suunniteltu yhtään. Lapsista oltiin puhuttu asenteella "sitten joskus" ja se joskus oli mun opintojen loputtua eli silloin parin vuoden päässä. Kuitenkaan abortti ei ollut vaihtoehto ja ruvettiin sitten vain etsimään isompaa asuntoa ja muutenkin järjestelemään mun opinnot ja työt niin ettei äitiysloma katkaissut mitään.

 

Nolous varmaan lähtee siitä, että se vahingon sattuminen oletetaan suoraan johtuvan siitä, ettei ehkäisyä osata käyttää oikein. En minä tiiä. Meille ei ole sillälailla vihjailtukaan siitä että raskaus olis ollut jotenkin noloa, ehkä just siksi kun puitteet oli ns. kunnossa. Just niinkuin muimui sanoi, sinkun vahinkoon voidaan suhtautua ja varmaan suhtaudutaankin hyvin erilailla kuin (naimisissa olevan) pariskunnan. Ja tosiaan kun eletään maailmassa, jossa jokainen lapsi on tarkkaan aikataulutettu niin ehkä se vahinko on vain tosi kummallinen.

 

Itsehän siis myös olen vahinkolapsi Mutta äidillä oli ehkäisykapseli kyllä, että oon vähän erilainen vahinko.

[nykerö]

Minulle on tullut muutama todella inhottava kommentti tyyliin "no tepä ette ole ainakaan aikaileet". Ja päivitellään kun niin nopeasti ryhdyttiin perhettä perustamaan. Jotenkin ihmiset tuntuvat vaativan selityksiä tälle tilanteelle, mikä on kyllä minusta aika outoa. Ollaan kuitenkin kolmenkympin molemmin puolin kumpainenkin, eiköhän me osata tehdä omat ratkaisut ihan itse.. Kylmintä kyytiä tulee lapsettomuudesta kärsiviltä, mutta heille annan vittuiluoikeuden vaikka pahalta se tuntuukin.

 

Meillä siis yhteiseloa kesästä -11 alkaen ja tässä paraikaa synnärillä näpyttelen tätä viestiä. Lapsi on periaatteessa sellainen tietoinen riski. Mulla oli edellisessä suhteessa vaikeuksia tulla raskaaksi (yritystä n 1,5v), mutta nyt olikin "laaki ja vainaa". Heti napsahti. Tätä onnea pitäisi sitten muka anteeksi pyydellä, kun ei ole mennyt oppikirjojen mukaan.

[Annis_]

Peikkis oli silkka vahinko. Emme me ehkäisyäkään käyttäneet exän kanssa, mutta kuvittelin epäsäännöllisten kiertojeni ja PCO-tyyppisten munasarjojeni torppaavan raskausmahdollisuudet nätisti, etenkin kun takana oli vielä kosolti syömishäiriöpelleilyä. Laaki ja vainaa tuli kuitenkin kerrasta. Harmi vain, ettei homma mennyt sitten ihan putkeen, ja oman lapseni hautaamisen jälkeen teemme tekemällä uuden mieheni kanssa lasta...

 

Muistan saaneeni selän takana aika katkeriakin kommentteja osakseni kun odotin Peikkistä, joku jopa toivoi että minulle kävisi pahasti enkä saisi vauvaa syliini. No, helvetin hienoa, se toive toteutui.

[Toffeepallo]

^Miusta tuo Anniksen saama kommentti on ihan järkyttävää. Miten ihmiset kykenevät toivomaan toiselle tietoisesti pahaa? Ei oo paljon siinä nupissa järki pyöriny, sori vaan, en vaan pysty antamaan tuollaisille kommenteille yhtään myötätuntoa !

[Annis_]

^Miusta tuo Anniksen saama kommentti on ihan järkyttävää. Miten ihmiset kykenevät toivomaan toiselle tietoisesti pahaa? Ei oo paljon siinä nupissa järki pyöriny, sori vaan, en vaan pysty antamaan tuollaisille kommenteille yhtään myötätuntoa !

 

Kyseessä oli siis yhden tutun blogi, josta ko. kommentin bongasin. Ymmärrän että hänellä oli vaikeaa tahattoman lapsettomuuden yms. paskan kanssa, mutta Peikkiksen kuoleman jälkeen ajattelin, että nyt tyyppi on varmasti tyytyväinen kun tuli kirjoittaneeksi oikein ultimate jinxaukset blogiinsa. Myöhemmin hän saikin sitten elävän lapsen, ja minä olen tahattomasti lapseton, katkera p*ska ämmä.

[Guest Pikkuinen13]

Tämä raskaus oli melkoinen järkytys kun oli tehnyt sen kolme raskaustestiä. En pitänyt raskautta edes mahdollisena.

Söin yhditelmäpillereitä, eli siis oli ehkäisy käytössä mutta siitä huolimatta tulin.

Muutamia viikkoja keskusteltiin mitä tehdään, aborttia en pitänyt hyvänä vaihtoehtona mutta en halunnut ryhtyä kaikkeen

yksin. Odotin siis lähinnä mitä mieltä toi mies on kun vaan selvisi alkujärkytyksestä.

Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen mikä oli joskus vkolla 6-7, Päätettiin että ollaan onnellisia.

Melko pitkään pidettiin kuitenki salassa, pelättiin aika paljon sitä miten muut suhtautuu tai että saadaan kauheasti arvosteluja siitä että eikö me tiedetä ehkäisystä mitään. Tosin yhdeltä ihmiseltä ainoastaan tuli sellainen kommentti mutta oli melko hiljaa sen jälkeen kun kerrottiin että ehkäisystä kyllä pidettiin hulta mutta..

Ja olen kyllä ihan avoimesti kertonut että oli vahinko, en ole asiaa mitenkään häpeillyt.

Raskaus kuitenkin tosi ihana ja onnellinen asia.

[Ensimmäinen]

Kai se suunnittelemattomuus vaan on niin omituista kaikella tavalla nykyaikana. Lapsia suunnitellaan ja tekemällä tehdään. Se sopii elämäntyyliin paremmin, kun kaikki muutenkin on niin suunniteltua ja aikataulutettua.

 

Ehkä toiset kokee ei-suunnitellun raskauden nolona, riippuu ihmisistä. Meillä molemmat raskaudet ovat olleet ei-suunniteltuja, mutta se ehkä on ollut jo itsessään "suunnitelma", että niitä ei suunnitella. Tai ainakaan tätä toista... Ensimmäinen sai alkunsa tapaamisen alkukiimasta ja laskentateknisistä syistä johtuen raskausviikkoja oli koko ajan enemmän kuin oltiin edes tunnettu toisiamme Siitä huolimatta emme olleet asiasta noloina ja kerroimme tarinaa huumorilla, hyvällä itsetunnolla ja tietysti onnellisina. Yhtään poikkipuolista kommenttia ei saatu ainakaan itsellemme.

 

Toinenkin sai alkunsa suunnittelematta, tosin nyt oltiin jo naimisissa ja se esikoinen olemassa, että varmaan vielä vähemmän se herättää enää kummastusta, kuinka nyt naimisissa oleville ihmisille voi käydä "vahinko". Helppohan asia olisi ollut väistää ja esittää asia suunniteltuna, mutta se ei olisi ollut totta, ja toisaalta eipä tämä näinkään sen enempää nolota. Rakkauslapsia molemmat, vaikkeivät suunniteltuja olleetkaan.

 

Mutta kerran tässä nyt ollaan näin hedelmällisiä, niin tämän toisen syntymän jälkeen täytyy kyllä alkaa pitää tarkemmin huolta, ettei perhekunta paisu pullataikinan tavoin.

 

Ehkä mun omaan suhtautumiseen vaikuttaa sekin, että olen itse vahinkolapsi ja tiennyt sen aina (tai siitä asti kun nyt ymmärsin asian päälle mitään), koska vanhempani eivät ole koskaan eläneet yhdessä syntymäni jälkeen. Se on kuitenkin ollut ihan luonnollinen asia eikä itsellenikään mikään nolouden aihe. Sellaista sattuu. Ei se vanhempien rakkauden määrää (onneksi) ole vähentänyt yhtään, vaikkei tässä peruskaavalla ollakaan menty. Kai se oma rento suhtautuminen asiaan on vaikuttanut myös muihin, ettei tosiaan mitään kommentteja ole tullut.

 

Kävipä vielä esikoisen raskauden aikana niin, että olin juuri tutustunut silloin erääseen pariskuntaan, jotka saiva tietää odotuksestamme ja selvisi, että he ovat yrittäneet saada lasta tuloksetta, ja että se oli kipeä aihe. Mutta onnellisesti kävi kuitenkin niin, että meistä tämän molemminpuolisen "paljastuksen" myötä tuli läheisiä ystäviä aiemmista tuttava-asemista, ja vielä onnellisempaa on, että hekin saivat oman lapsen loppujen lopuksi.

[Katju]

Ensimmäinen tekemällä tehty. "Tekemiseen" meni muutamaa kuukautta vaille 8 vuotta. Tämä toinen. No en osaa ehkä sanoa vahinko kun tietää mitä käy kun ehkäisyn jättää pois mutta ekasta laaki. Ei osattu pienimmissäkään ajatuksissa ajatella niin. Joten meille tämä on vahinko.

 

Ja kyllä. Mä olen sen ihan rehellisesti myöntänyt. Hetki siinä meni sulatellessa. Varmaan menee vieläkin.

[Guest hämmästynyt]

Onko ihmiset oikeesti niin törppöjä että kyselevät, onko raskaus/lapsi suunniteltu vai suunnittelematon? Minusta se on jokaisen yksityisasia. Jos joku haluaa itse ottaa asian puheeksi, se on tietysti oma päätös, mutta on epäkohteliasta mennä siitä kyselemään.

[Katju]

Onko ihmiset oikeesti niin törppöjä että kyselevät, onko raskaus/lapsi suunniteltu vai suunnittelematon?

 

On. Ja hyvin monet.

 

Kiva on kuunnella myös kysymyksiä "ettekö te osaa ehkäisyä käyttää?" "eikö teille oo kerrottu mikä on ehkäisy?"

[Katju]

Tuplat pois.

Edited December 17, 2012 by Katju

[Vicsu]

Meidän lapsemme sai alkunsa suunnittelematta ja "puolivahingossa", vaikka kyllähän se tiedettiin mitä voi tapahtua jos ei ehkäisyä käytä... Onneksi meiltä ei ole kukaan kysellyt asiasta, ja todellakin on mielestäni erittäin tökeröä mennä keneltäkään utelemaan moista asiaa. Ehkä meidänkin kohdallamme vauvan tulo ei ollut mikään ihmetyksen aihe lähipiirissämme, olimme olleet yhdessä reilut kolme vuotta, molemmilla vakityöt jne. joten kukaan ei varmaan pitänyt vauvan tuloa mitenkään kummallisena. Ja olimme itsekin todella onnellisia vauvasta, itselläni oli ollut vauvakuumetta jo jonkin aikaa, joten mukava yllätyshän se oli.

[Nuuk]

Meillä kolmas oli "vahinko". Käytän mieluummin sanaa ylläri

Oltiin kyllä puhuttu että kolmas saa tulla sitten jossainvaiheessa, kun elämäntilanne on rauhoittunut (olin juuri toipunut vaikeasta masennuksesta), mutta seuraavassa kierrossa sitten raskauduin. Tiedettiin kyllä oviksen olevan tuloillaan ja sen vuoksi me käytettiinkin kumia, mutta näin nyt kävi ja uskon että sillä oli tarkoituksensa, ollaan tosi onnellisia uudesta perheenjäsenestä  

Mutta siis kaikki oli ensin järkyttyneitä, varsinkin siitä että siinä vaiheessa elämää tapahtui sellainen vahinko. Koko raskauden ajan tuli useammaltakin taholta kommenttia "Tämähän on sitten viimeinen?", "Ettekö olisi voineet ehkäisyä käyttää?", "Miten aikuisille voi käydä vahinko?"

 

Ollaan saatu joka lapsen kohdalla ilkeää kommenttia (vaikka kaksi ensimmäistä on ihan suunniteltuja ja harkittuja), tuskin jaksan odottaa mitä ihmiset sanovat jos meille vielä neljäs lapsi suodaan..