Pihlajainen

Lapsettomuudesta kertominen läheisille

109 posts in this topic

Meillä on pääasiassa miehen kanssa kahdestaan puhuminen ja asian käsittely riittänyt. Yksi serkku tietää koska on kokenut saman, ja uskon että hän ei tietoa eteenpäin levitä. Lisäksi yksi kolleega tietää koska heilläkin lasten saanti oli vaikeuksien takana. Muut ei tiedä eikä tarvitse tietää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei olla kerrottu kummankaan vanhemmille. Mä olen kertonut parille ystävälle, samoin mies.

 

Välillä tuntuu että olisi kiva jos voisi avoimesti puhua kaikille, mutta jotenkin sitä vaan hannaa ja haluaa pitää kaiken omana tietonaan. Tosin välillä ärsyttää kun pari kaveria tietää ja joskus kysyy jotain tosi typerää josta ei todellakaan haluaisi just silloin puhua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle aihe on ollut todella arka jo vuosia, mutta viime aikoina olen oppinut puhumaan asiasta avoimemmin. Minun äitini tietää, samoin miehen äiti, useat mun kaverit ja työkaverit. Nykyään saatan sanoa asian jo vieraammassakin porukassa jos joku asiasta rupeaa puhumaan. Itse en ota lasten saamista ikinä puheeksi oudommassa porukassa.

 

Miehelle kerroin heti meidän tutustumisen alkuvaiheessa. Miehen äiti sitten kommentoi mulle meidän ensitapaamisella jotain tyyliin: "Kiva kun saat näiden minun lastenlasten kanssa harjoitusta omia lapsia varten!" mies oli tästä jälkeenpäin äidilleen sanonut että vois vähän miettiä mitä puhuu ja että ei kaikki voi saada lapsia vaikka haluaisi. Olin aika yllättynyt, että mies oli asiasta sanonut äidilleen, minä en nimittäin sitä pyytänyt.

 

--

Lisään vielä sen verran, että osa kavereista tietää hyvinkin tarkkaan että mikä vaihe menossa ja mitä seuraavaksi tehdään, osa tietää vain että ei noin vain tule onnistumaan.

Edited by wii

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun sisko tiesi jo pidemmän aikaa että yritettiin lasta. Mä kerroin mun äidille, kun hakeuduttiin tutkimuksiin. Mies ei halunnut kertoa vanhemmilleen. Nyt kun vauva on tulossa, oon anopille aika ympäripyöreesti sanonu että pidemmän aikaa on ollu tilauksessa.

 

Mulle asia on ollu tosi henkilökohtanen, enkä usealle ihmiselle siitä halua kertoa. Mutta helpotti kyllä oloa kun pystyi siskon ja äidin kanssa puhumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies ei ole kertonut kenellekkään, luulen ettei hän osaa/halua puhua tästä asiasta

Itse olen kertonut vain yhdelle kaverilleni. Tämä on niin arka asia (ainakin minulle) etten halua puhua asiasta esim. töissä. Toki on käynyt mielessä että kertoisin vanhemmilleni mutta kun en osaa puhua näin kipeästä aiheesta heille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on menty askel eteenpäin tässä aiheessa. Mun äiti tietää, että kävin PCOS:n seurantaultrassa viime viikolla, samalla sit kerroin, että meidän tiedot on siirretty lapsettomuuspolille. Sanoin äidille vielä et "Sinne ollaan syksyllä yhteydessä jos tarve vaatii." eli varmasti tajusi, että yritys on päällä. Äiti oli hetken hiljaa ja tuumasi, että: "Niin... niin! Hyvähän se on että tietää mihin olla yhteydessä sitten jos tarvii :) "

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerrottu on "vaihtelevasti", toisen vanhemmille on kerrottu, mutta toisen ei. Ajattelen niin, että itse voi omille vanhemmilleen kertoa, jos haluaa. Tietysti saattaisin sanoa myös toisen vanhemmille, enkä välttämättä niin nätisti, jos sieltä tulisi kovaa painostusta "lasten hankkimisen" suuntaan. Osalle ystävistä on kerrottu ja saatu myös vertaistukea, joka onkin mielestäni tärkeää. Ehkä tuossa kertomisessa jännittää se, että minkälaisia kommentteja/neuvoja/ohjeita ihmiset antavat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa ja tokassa hoidossa (jotka päättyivät onnellisesti elävän lapsen synnytykseen), kerroin hoidoista lähisukulaisille ja lähimmille kavereille ja joillekin luotettaville työkavereille. Ihan vaan sen takia, että jos jotain ikävää tapahtuu, ei tarvitse selittää siinä sitten kaikkea alusta lähtien.

 

Nyt kun lähdimme kolmatta ja viimeistä yrittämään, en ole kertonut kenellekään lähipiiristä. Siksi tämä palstailu onkin niin tärkeää, että saa purkaa tuntojaan johonkin. Nyt ei olla tekemässä enää uusia stimulaatioita isolla otteella, vain lääkkeellistä PAS:ia ja siinä näen riskit niin erilaisina. Jos sitten yksikään pakastealkio ei selviä eikä raskautta saada alkuun, voi sitten vaan todeta, että nyt on pakkanen tyhjennetty. Jos taas onni on myötä ja raskaus alkaa, haluan kerrankin pitää tämän salassa hieman pidempään, ilman että kaikki odottaa uutisia siirtopäivästä +xx päivää. Ja ollaan jo mietitty, että jos niin ihanasti käy, että kolmas ilmoittaa tulostaan, haluan kertoa sen hieman eri tavalla kuin ennen ja yllättää lähisukulaiset. He ovat jo varmaan luopuneet toivosta että vauvoja enää meidän suvussa nähtäisiin.

 

Jaa - kyse taisikin olla lapsettomuudesta kertominen. Noh, se on tehty jo aikanaan ja helpotti kyllä kovasti varmaan kaikkia osapuolia. Mutta enemmän tuossa tuli kerrottua miten olemme hoidoista kertoneet.

Edited by Annie77

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lähimmät ystävät tietää tilanteen kokonaisuudessaan. Muille olen vastannut kysyttäessä, että emme voi saada lapsia. Helpompi niin, ei tule turhia uteluita ja mahdollinen vauva on sitten iloinen ylläri. Vanhemmat ei tiedä yrityksestä, elleivät oo itse arvanneet, mutta tietävät PCOS-diagnoosista ja siitä, että lasten hankkiminen ei tule meille olemaan helppoa. Yhteen jokoon olen törmännyt, mutta se ystävä tiesi vain kevään keskenmenosta, joten siinä luontevasti kerroin sitten uusimmat lääkärikuulumiset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei oo suunitelmissä kertoa kenellekään yhtään sen enempää kuin pakko on. Tiedän ainakin mun oman äidin kohdalla, että maailma romahtaisi jos on epäilystäkin että niitä lapsenlapsia ei tule. En todellakaan tarvi sitä lisäpaine kun muutenkin on jo epätoivonen olo ja stressi päällä. 

 

Mieheni saa sitten tehdä omaa päätöstä haluaako hän puhua omien vanhempien kanssa asiasta tai ei. Mutta veikkaisin ettei, kun ei edes halunnut kertoa että on yritys päällä  :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me (tai lähinnä minä, mutta miehen suostumuksella toki) ollaan kerrottu hyvin avoimesti kaikille ja toisinaan se rassaa kun tulee kyselyitä että missä vaiheessa mennään tai miten projekti etenee. Parempi kuitenkin niin, koska olisin varmaan seko jos kaiken joutuisin pitämään sisälläni ja salailemaan lääkärikäyntejä. Töissäkin moni tietää ja ymmärrystä kyllä tuntunut löytyvän poissaoloihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Meillä sama juttu, töissä tosi moni tietää ja hyvä niin, oon mm. saanu luvan tehdä plussatunteja ja pitää pois jos esim.polikäyntien vuoksi tarvii.

Sen verran on meillä päivittynyt tilanne, et mies on jotekin paremmin sisäistänyt sen että ollaan oikeasti hoidoissa ja hän esitti toiveen ettei puhuta hoidoista enää "uusille ihmisille" eli vaan niille, jotka tietää jo muutenkin.

 

Mies kokee, että ei halua koko ajan kyselyitä siitä missä vaiheessa mennään jne., sanoi kuitekin ettei missään nimessä mitenkään häpeä hoidoissa olemista tms. ja sit jos/kun tärppää. niin sit voidaan hänenkin puolesta kertoa että hoidoilla on saatu lapsi aikaan. Itse olisin ollut avoimemmalla kannalla, mutta miehen kans juteltua ymmärsin kyllä hänenkin kantansa ja kunnioitan miehen toivetta koska kyse on kuitenkin yhteisestä asiasta, vaikka fyysisesti hoidot rajoittuu tällä hetkellä vaan minuun. :) Kahden kauppaahan se on tämäkin. Onneksi meidän tilanteesta tietää jo niin moni, että mulla on kyllä ihmisiä kelle kertoa. Ja kieltämättä välillä tuntuu, että olen kertonut ehkä liian monelle. :unsure: Joskus nimittäin tuntuu että ei jaksaisi taas selittää jollekin mitä tämä ja tämä nyt tarkoittaa ja missä nyt mennään. Mutta toisaalta, en myöskään jaksaisi mitään "jokos teillä kohta on vauva?"-kyselyitä.

 

On tämä naisena oleminen vaikeaa, mikään ei ole koskaan hyvä :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

On iso juttu kertoa jotain näin henkilökohtaista kenellekään. Me teimme sen siinä vaiheessa, kun meillä oli kaksi epäonnistunutta siirtoa takana. Siinä vaiheessa tuntui tarpeelliselta, että ihmiset lakkaisivat kyttämäästä vatsaani ja odottamasta uutisia. Siitä oli siihen apua, mutta sitten muutama taho halusi tarpeettoman usein raporttia hoitojen edistymisestä, eivätkä meinanneet ymmärtää, etten olisi jaksanut montaa kertaa puida epäonnistumista. Sitä oli henkisesti vereslihalla. Eikä hoidoista tietäviltä saanut pitää salassa plussakaan, vaan piti "iloita" ennen kuin oli valmis siihen.

 

En kuitenkaan kadu kertomista. Paljon helpompi näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla sattu viikko sitten tosi ikävä tilanne tän asian kans. Meillä oli työpaikan pikkujoulut kun yks työkaveri yhtäkkiä kesken ruokailun rupesi supattamaan mulle et: "No, miten teillä? Mikä on tilanne?"

Ei siinä, itse olen kertonut ja hänelle voin kertoakin, koska hän on itse käynyt samat asiat läpi ja saanut hoidoilla kaksi lasta. Mutta ei näitä asioita ruveta kesken pikkujouluruokailun kyselemään :o Yritin soperrella jotain "päivä kerrallaan"-tyyppistä vastausta, mutta kyllä meni itsellä olo vaikeaksi. Varsinkin kun mua vastapäätä istui raskaana oleva ja hoitovapaalla oleva työkaveri, jotka ei kumpikaan mun tilanteesta tiedä :(

Edited by wii

Share this post


Link to post
Share on other sites

wii, inhottava tilanne. Ymmärrän, että asia kiinnostaa, mutta välillä toivoisi tilannetajua ihmisiltä. Pikkujouluissa yms. tilanteissa pitäisi saada rauhassa pikkujouluilla ja edes yrittää pitää ajatukset erossa kipeästä tilanteesta. Mutta eiväthän he pahaa tarkoita, ovat vaan tuskaisen ajattelemattomia. Sen vuoksi me pidetään alkava toisen yritys salassa (ja siksi rekisteröidyin foorumille, mihin voin purkaa kuumeiluani ja mahdollisia iloja ja pettymyksiä.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen omien sisarusten kanssa tosi läheisissä väleissä ja oon aika avoimesta puhunut lapsettomuudesta. Myös muutamille ystäville ja joillekkin miehen sisaruksille, mutta osalle aika ympäripyöreästi. Kaikki tietää ainakin että on ongelmia ja osa sitten tietää yksityiskohtiakin. Mutta joo, tuo on just vähän inhottavaa että sitten vähän liian innokkaasti kysellään "no mites teillä nyt?" kun ei joka välissä jaksa selittää, tai jos kysytään just jossain ihmisten ilmoilla. Ei näistä niin halua yleisesti puhua. Herkkä aihe on, ja pelkään että anoppi juoruaa miedän asioista.. en ole varsinaisesti saanut sitä kiinni siitä, mutta semmonen tunne on jäänyt. Minä puhun aika avoimesti kenelle puhun, ja kenelle en puhu niin hänen ei tarvitse siitä tietää. Mies ei kauheasti ainakaan tietääkseni koe tarvetta  puhua asiasta kuin minun kanssani vaikka olen häntä siihen kannustanutkin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Blogin takia olen avoin kaikille lapsettomuudestamme. Omilla kasvoillanihan sitä kirjoitan, ja kuka tahansa tuttu voi sen löytää. Olen kuitenkin kertonut avoimesti asioista äidilleni, ystäville ja sisrauksilleni. Myös todella moni sukulainen tietää asiasta. Eipähän ole ainakaan tullut kyselyitä siitä koska meille on perheenlisäystä tulossa. Miehenpuolelta ei varmaankaan kukaan tiedä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritysvaiheessa me puhuttiin kumpikin tahoillamme vain yhdelle hyvälle ystävälle. Oli siis joku jonka kanssa jakaa asioita. Muutama oma kaveri tiesi että lasten saaminen ei tule olemaan helppoa, mutta ei juurikaan enempää. Kun sitten plussa tulikin melko nopeasti, niin avauduin äidilleni enemmän asiasta. Muille ei olla juurikaan asiasta puhuttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äidilleni, siskolle ja yhdelle kaveripariskunnalle kerrottiin siinä vaiheessa kun olin jo raskaana, että pari vuotta tässä jo ehdittiinkin odotella hyviä uutisia ja tutkimuksissakin oltiin jo käyty, tuloksena selittämätön lapsettomuus. Toisen raskauden kohdalla taisi olla asiasta seuraavan kerran puhetta, sanoin että tällä kertaa lapsi saatiin aikaan lääkäreiden avustuksella. Mulla ei oo mitään tarvetta puhua asioistani ihmisille muutenkaan, niin sama linja jatkuu myös tässä asiassa. Yhdellä netin keskustelupalstalla olen kyllä puinut asioita, varsinkin aikojen alussa. Joskus olen varmaan jollekin muulle tuttavalle kuitannut kommentteja että ei se lasten saanti ole aina niin helppoa, ehkä ovat sitten ymmärtäneet yskän tai sitten ei...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika hiljaa - tai oikeestaan tosi hiljaa - ollaan oltu asiasta. Mun lähin kaveri tietää, pakko se oli jollekin saada jakaa. Mulla ei pää kestäis, jos en ollenkaan voisi asiasta puhua :) Siksipä tänne foorumillekin eksyin ;) Oon kyllä moneen kertaan miettinyt, että olisi ehkä kiva, jos sisko ja äiti tietäisi. Mutta toisaalta haluaisin paljon mieluummin kertoa raskaudesta, enkä siitä, että raskautuminen on vaikeaa.. Kyseessä olisi mun vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi. Sitten joskus, kun toivottavasti on hyviä uutisia kerrottavana, ollaan varmaan tosi avoimia sen suhteen, että tätä on muuten sitten yritetty :D

 

Jos tosi moni tietäisi, luulen, että ahdistavaksi kävisi se vatsan tuijottelu ja tekemisten kyttäys... Kun mulla saattaa herkästi mahaa turvottaa silloin tällöin ja olla vähän huono olo sen takia, niin en halua, että heti alkaa supina. :wacko: Onhan tää ehkä osittain ihan omaa mielikuvitustakin, mutta silti :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen kertonut yrityksestä yhdelle ystävälle. On raskasta, ainoastaan tämä yksi tietää lääkäreiden ja miehen lisäksi edes km:sta. Mutta koen etten halua näistä puhua vaikka välillä tuntuu raskaalta ja että olisi jokin suuri salaisuus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan kerrottu vain läheiselle ystäväpariskunnalle yrityksestä ja nyt hoitoon lähdöstä. Muille ei olla kerrottu, mutta moni on varmasti arvaillut oikeaan suuntaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yrityksen aloittamisesta tuli mainittua lähimmille ystäville ja sittemmin kohdunulkoisesta raskaudesta kerrottiin lähimpien ystävien lisäksi myös molempien vanhemmille ja sisaruksille. Hoitojen aloittamisesta ollaan kerrottu edelleen lähimmille ystäville, mutta ei ainakaan vielä kummankaan perheelle (hoidoissa ollaan oltu nyt pari kuukautta). Toisaalta varmasti perheenjäsenet arvaavat ilman kertomistakin, ettei lapsi ainakaan helpolla tule, kun tuo kohdunulkoinenkin oli jo vuonna 2015 ja sen jälkeen onkin ollut hiljaista tällä saralla.

Näistä asioista kertominen on vähän kaksiteräinen miekka: toisaalta se helpottaa kun saa puhua tunteitaan ja tilannettaan auki, mutta toisaalta se myös välillä ahdistaa, kun useasta suunnasta sitten tietenkin kysellään, että mikä nyt on tilanne, joten vähän väliä saa selittää saman asian uudelleen ja uudelleen. Lisäksi joidenkin läheisten varmastikin pohjimmiltaan hyvää tarkoittavat, mutta lopulta vähän turhan ylimalkaiset neuvot eivät aina osu oikein maaliin... jos esimerkiksi itse muhkeasti raskaana oleva ystävä koittaa neuvoa minulle, että sun ei saisi miettiä koko asiaa ja sitten varmastikin raskaudut, niin johan siinä vähän metsään mennään. Jokainen tässä rumbassa vuosia pyristelevä tietää, ettei se kyllä enää pelkästä stressaamisesta johdu, ettei onnistu. Ja toisaalta, miten helppoa tuota neuvoa "ole miettimättä" on ylipäätään käytännössä edes noudattaa, kun jatkuvasti joutuu laskemaan jotain: kierron alkua, yhden lääkkeen aloitusta ja lopetusta, ovulaatiota, toisen lääkkeen aloitusta ja lopetusta jne.

Sen olen kyllä tässä tilanteessa huomannut, että keskimäärin vaikeudet lasten hankkimisessa ovat todella vaiettuja aiheita. Itsellänikin on tiedossa useampi henkilö, jotka eivät omien sanojensa mukaan ole puhuneet esimerkiksi keskenmenoistaan muille kuin yhdelle henkilölle - eli itselleni ja minullekin vasta sen jälkeen, kun olen ensin itse selittänyt heille kohdunulkoisesta raskaudestani. Siinä mielessä suosittelisin kyllä puhumaan omien voimien mukaan asiasta edes yhdelle läheiselle luottohenkilölle, kun vierestä olen myös nähnyt yhden ystäväni todella pahan masennuksen tämän asian kanssa, kun hän pyrki pitkään pitämään kaiken yksin sisällään ja esittämään urheaa. Mutta eipä näissä kertomisissa / kertomatta jättämisissä yhtä ainoaa "oikeaa" tapaa ole, vaan jokainen valitsee oman persoonaansa parhaiten sopivan... voimia siis kaikille kohtalotovereille, onneksi meillä on kuitenkin myös tämä foorumi, jossa voi tarvittaessa keventää sydäntään sekä saada vertaistukea :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin oltu hoidoissa jo pari vuotta ennen kuin lähdettiin kertomaan kenellekään edes yrityksestä, saattoi yksi tai kaksi kaveria tietää.

 

Kun näytti ettei mitään ala tapahtua ja kyselemiset kävi hermoon niin pikkuhiljaa kerrottiin myös muille hyville kavereille ja joillekin perheenjäsenille.

 

Nyt vuosia myöhemmin, kun vieläkään ei lasta kuulu, kerron lapsettomuudesta melko avoimesti. On ihmisiä joiden kanssa en ota puheeksi, mutta esimerkiksi useampien työkaverien kanssa olen jutellut asiasta. En nyt mitenkään asiaa kättelyssä täräytä, mutta jos tulee lapset puheeksi niin saatan kertoa ja vastailen myös mahdollisiin kysymyksiin.

 

Jotenkin olen itselleni kokenut tämän avoimuuden helpompana kuin jatkuvan kiertelyn ja kaartelun aiheeseen liittyen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now