Lapsettomuudesta kertominen läheisille

[Minikiki]

Nyt kun hoidot on virallisesti aloitettu, niin kertominen niistä muille tuntuu helpommalta. Aiemmin lapsettomuuteen on minullakin liittynyt paljon ristiriitaisia tunteita ja epäonnistumisen tunnetta. Hoitojen alettua asiaa on ollut helpompi käsitellä ja sitä on oppinut hyväksymään hoitojen tarpeellisuuden kun lasta toiveista huolimatta ole tullut. Emme toisaalta vieläkään kovin avoimesti kuuluta hoidossa olosta, mutta kysyttäessä on helpompi kertoa totuus, kuin kierrellä tai valehdella suoraan.

[Aurelie]

En tiedä nyt missä vaiheessa sitä pitäisi alkaa kutsua vielä lapsettomaksi itseä/meitä, mutta tekisi kyllä mieli kertoa ongelmista. Yritystä alle vuosi mutta ilm hormonaalista ongelmaa mulla. Vielä ei ole tullut mitään luontevaa tilannetta esille. Varmaan jo pelkkä vauvanyritys olisi ihmisille yllätys mutta jotenkin tuntuu hassulta että asia joka vie niin paljon omia ajatuksia on vielä piilossa perheeltä ja kavereilta. Luulen että pikkuhiljaa jossain kohtaa kerron koska haluan että tämä ei ole tabu ja toisaalta helpompi purkaa ajatuksia jos kaikki ei meekään nappiin heti. 

[nappinen]

Miksi omalle äidille kertominen voi olla näin vaikeaa? Jopa naurettavaa, etten ole kyennyt mainitsemaan sanallakaan toisen lapsen yrittämisestä saati sitten mahdollisista hoidoista. Muuten oikein hyvät ja lämpimät välit, mutta tabuja tuntuu olevan enemmäin kuin olen tiedostanutkaan.

[Aurelie]

Mun mielestä on kanssa tosi vaikeaa aloittaa sitä keskustelua. Tuntuu että ei halua pilata ilmapiiria tälläsellä ikävällä asialla, aiheuttaa huolta muille.. Aina etukäteen mietin että voisin kertoa mutta en oo pystynyt perheelle sanomaan. 

[Aurelie]

Täytyy nyt jokunen kuukausi myöhemmin lisätä, että tällä hetkellä aika moni jo tietää vaikeuksista. Ja vaikka ensin perheelle kertomisen jälkeen ärsytti ja harmitti kun tuli sitten vähän liikaa huomiota ja reaktiota asialle niin loppujen lopuksi uskon että oli parempi. Osaavat varautua paremmin äksyilyyn aina kun menkat alkaa  mutta perheen lisäksi olen myös nyt lähimmille kavereille ja yhdelle työkaverille kertonut. Koin tosi vaikeaksi kertoa kuulumisista kavereille ilman että kertoo, tuntui koko ajan siltä että valehtelee kun ei kerro alakuloisuudesta tai negatiivisista tunteista. En edelleenkään jaksa jauhaa asiasta hirveästi muiden kanssa mutta se että muut on tietoisia on se merkittävin juttu. Osaavat myös sitten ehkä jonkin verran tahdikkaammin puhua tai kommentoida asioita... 

[Lyhty]

Ensimmäistä lasta yrittäessä en juuri halunnut kertoa asiasta. Se tuntui jotenkin liian yksityiseltä asialta, jota en halunnut monelle jakaa. Hoidoista tiesi vain sisko ja yksi ystävä. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen kerroin myös äidilleni. Se helpotti kyllä omaa oloa valtavasti! Saimme ensimmäisen lapsen kahden vuoden yrittämisen jälkeen.

Nyt toivomme kovasti toista lasta ja olemme taas hoidoissa. Tällä kertaa ja jo ensimmäisen lapsen synnyttyä on asiasta ollut hieman helpompi puhua sopivassa tilanteessa. Varmasti vaikuttaa se, että meillä on jo yksi lapsi ja siten tietää, että on täysin mahdollista saada joskus vielä myös toinen.

[mrs jiipee]

Kun vasta ensimmäistä lasta yritetään, en ole kokenut luonnolliseksi kertoa kenellekään. Jotenkin ajattelen, että ensimmäisen lapsen saaminen on niin iso harppaus verrattuna toiseen jne.  lapseen, että ehkä ensimmäisen jälkeen jo itse vanhempana voisi olla helpompi kertoa haaveista kuin nyt lapsettomana. Yhdelle ystävälle välillä päivittelen kierron epätasaisuutta, mutta enemmänkin vain siltä kannalta, että hän toisena naisena ymmärtää minua. Omat vanhempani vihjailevat lapsenlapsista nyt, kun olemme miehen kanssa naimisissa ja yritän olla kuin en ymmärtäisi vihjailua. Vihjailu tuntuu pahalta ja omaa oloani helpottaisi varmasti, jos kertoisin suoraan omista pitkistä kierroistani, jos he ymmärtäisivät lopettaa. Äidille olen joskus yrittänyt asiasta mainita, mutta en usko hänen ymmärtäneen, koska en uskaltanut sanoa suoraan.

[Pahakka]

Nyt kun on jo niin isot lapset ja meillä on se ”täydellinen perhe” (=äiti,isä, poika ja tyttö ns. oikeassa järjestyksessä ja alle 2v ikäerolla) on ollut helppo puhua siitä että lapset on saatu hedelmöityshoidoilla. Olen halunnut siitä puhua koska kukaan ei varmaan arvaisi että millainen tarina on taustalla ja haluan tuoda esiin sen että nuoret ja ulospäin helposti lisääntyvätkin voivat kärsiä lapsettomuudesta. 

[Timjami]

Mä oon läheisimmille kavereilleni kertonut yrityksestä, mutten vielä siitä, että ollaan menossa tutkimuksiin (lähete lapsettomuuspolille saatiin tällä viikolla). Mies ei ole omille kavereilleen puhunut ja haluaisi ilmeisesti pitää asian vain meidän kahden välisenä, joten en sen takia halua kertoa tässä kohtaa asiasta muille. Sitten jos hoitoihin mennään, niin varmaan kerron niille kavereille, jotka asiasta kyselevät.