Drusilla

Toinen lapsi

147 posts in this topic

Meillä taitaa ikäeroksi tulla lähemmäs kolme vuotta. Tuntuu melko isolta, mahtaakohan löytyä yhteisiä leikkejä? Olisin halunnut toisen lapsen jo aiemmin, mutta opintojeni vuoksi ollaan odoteltu tähän asti. Sinänsä ei kyllä haittaa, että opinnot olivat etusijalla hetken - valmistun varmemmin ja nopeammin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin mies on paljon töiden takia pois ja siksikin mietityttää että miten kahden kanssa pärjää yksin. Kyllähän me miehen kanssa nämä hommat saadaankin hoidettua, mutta mites kun pitäisi revetä kahteen suuntaan.. :rolleyes: Pitää opetella imettämään kantoliinassa... :lol:

 

Tosin luotan kyllä että nämä hommat saadaan luistamaan vaikka sitten väkisin.. Onhan tässä maailmassa ennenkin ollut lapsia pienellä ikäerolla ja joissain perheissä kymmenenkin! :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kanssa nyt sit alkaa se kakkosen toivominen olla tosi ajankohtaista koska perjantaina loppuu ehkäisy.

 

Mä olen kans näitä "yksinhuoltajia avioliitossa" kun Ukkokulta on työnsä takia välillä tosi paljon pois.

Mietityttää kans että miten ikinä sitä pärjää kahden pienen kanssa (siis jos nyt tärppäis piankin niin ikäero ois alle kaks - kaks vuotta). Mut kuten Little Elf totesi, onhan sitä maailman sivu ollut pienelläkin ikäerolla lapsia, joten eiköhän se siitä.

Pitää käyttää mielikuvitusta vaan sit että saa kaikki iltatoimet ja muut hoidettua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

täällä kakkosesta kuumeileva äityli. poika on syntynyt -04 ja nyt alkaisi tuntua hyvälle ajatus vauvasta. yritystä todennäköisesti pian aloitellaan... pojan odotus meni hyvin ja ongelmitta sekä ilman pahoinvointeja tms vaivoja. synnytys olikin sitten raastava ja repivä ja kamala :huh: mutta ehkä se siitä kun psyykkaa oikein itseään :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi että, kun on tuttuja pohdintoja pikkukakkosen tiimoilta. Meillä esikoinen syntyi 1/07 ja on nyt 1,5 vee pieni neitonen. Mulla vaihtelee mun vauvakuumeilu päivittäin ja kamuille syntyvät toiset kääröt eivät ainakaan helpota yhtään asiaa.. Toisaalta on ihan tosi kiva olla töissäkin ja toisaalta sydäntä raastaa pitää esikoista hoidossa.. Raskausaikaa odotan todella paljon, toivottavasti pystyn nauttimaan siitä yhtä paljon kun eka raskaudesta, ihanaa! Ultrat, massu, potkut ja synnytyskin, ihania kokemuksia kaikki.

 

Tällä hetkellä kriteereinä olisi kakkosen yritykselle sellaisia asioita kun työkuvioiden vakiintuminen, esikoinen poltalle ja vieroitus tutista ja tuttiplosta. Toisaalta siinä voi sitten vierähtääkin tovi ensin yrityksessä ja mahdollisessa raskaudessa, joten kovasti tekisi mieli alkaa jo yrittelemään..

 

Tällä hetkellä suunnitelma (argh, minä oon aina niin inhonnut suunnitelmia, mut tässä sitä ollaan :rolleyes: ) olisi sellainen, että ensi ensi vuoden alusta ehkäisy jäisi pois eli ikäeroa tulisi noin kolme vuotta. Se tuntuu kaikin puolin ihan mukavalta, mutta vauvakuume vaan pilkistelee aina välillä ja ensi vuoteen on aikas pitkä aika vielä..

 

Jos teillä on kokemuksia vauva-arjen pyörittämisestä kolmivuotiaan esikoisen kanssa niin mielelläni kuulisin lisää ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me suunniteltiin alunperin, että 1,5 vuotta olisi hyvä ikäero lapsille. No esikoista väännettiin sitten työllä, tuskalla ja kellon kanssa lähes 1,5 vuotta ja kun hän sitten syntyikin sektiolla, niin tuo suunnitelma hylättiin. Piti odottaa vuosi ennen toisen yrittämistä ja ajalteltiin, että toivottavasti tärppiin ei mene yhtä pitkää aikaa kuin edellisellä kerralla. No, luonto tekikin kepposensa ja yllätysplussa tehtiin samana päivänä, kuin esikoinen täytti 10 kk. Eli juuri tuo 1,5 vuotta on tulossa lasten ikäeroksi. :D

 

Mä en ehtinyt lainkaan kuumeilemaan, joten vähän oli aluksi hämmentynyt olo. Toisaalta mieluummin näin, kuin pettymystä kuukaudesta toiseen. Sekin kun on koettu. Nyt on aika rankkaa, kun itseä vaivaa väsymys, pahoinvointi, huimaus ja edelliseltä kerralta puuttunut itkuisuus. Poika taas on todella energinen pakkaus. Joko tekee kaikkea luvatonta tai sitten roikkuu puntissa kiinni. Onneksi miehellä alkaa loma kahden viikon päästä ja sen jälkeen alkuraskauden vaivat pitäisi olla jo takana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä on nyt toinen tulossa ja esikoiseen ikäeroksi tulee n vuosi ja 10 kk. olin jo aiemminkin raskaana, mutta se meni kesken...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanan tuttuja ajatuksia täällä. Mä olen meidän vauvan imetyksen kanssa ollut vähän niinkuin sidottuna sänkyyn, mutta voihan se toisen vauvan kanssa mennä paljon paljon helpomminkin. Ehkä tämä on niitä asioita, joita ei kannata kauheasti etukäteen turhaan murehtia. :)

 

Meidän vauva on nyt 9 kk ja toisesta vauvasta on puhuttu enemmän tai vähemmän se 9 kk. :P Loppukeväästä tai alkukesästä jätetään varmaan ehkäisy pois ja toivotaan, että se meidän haaveilema noin parin vuoden ikäero toteutuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä on puhetta kolmannesta, syksystä meillä on lapset 3 ja 4v. ikäeroa siis 1v3kk päivälleen =)

esikoisen raskausaika oli semihankalaa, toisen raskausaika hankalaa kun oli paikat auki, kohdunsuu lyhyt ja pehmeä tosi ajoissa, ja ajoissahan se lapsi meinasi syntyä kun taaperon kanssa oli huono levätä yhtään (mies matkatöissä). näin kolmatta ajatellen varmaan olisi lopussa lapset päiväkodissa jos menee saman kaavan mukaan kuin ennen, en haluaisi edes miettiä että lapsi syntyy joskus vkolla 30 :huh:

saati että elämä on yhtä samanlaista helvettiä kun kuopuksen vauva-aika, innolla odottaen koska sillä kolmosella on ollut lupa tulla jo vuoden!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen on nyt puolivuotias ja tämä vauvapalstan lukeminen kyllä viimeistään alkaa pukkaamaan kuumetta pintaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ketjun aloittajana täytyy todeta, että meillä on edelleen vain yksi lapsi eikä tilausta laiteta luultavasti ainakaan ennen kesää vetämään, luultavimmin odotetaan ensi vuoteen. Ainakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidan poika on puolivuotias, eika viela ole minkaanlaisia suunnitelmia uudesta vauvasta. Ehka parin vuoden paasta. Sektion takiakin pitaisi vahintaan vuosi odotella ennen seuraavaa raskautumista, mutta ei meilla kylla mikaan kiire ole.

 

Meilla on tiedossa, etta toinen lapsi haluttaisiin sitten joskus, mutta valilla minua jotenkin ahdistaa, etta uuden lapsen saaminen olisi jotenkin vaarin tata meidan poikaa kohti, etta se jotenkin veisi hanelta mahdollisuduen olla ja kollia meidan silmaterana (tietty tassa on osana se, etta han on viela niin pieni muutenkin). Enka osaa kuvitella, etta toinen lapsi olisi niin upea ja ihana kuin tama esikoinen, etta olisi vaarin hankkia ei-niin-erikoinen lapsi. Loogisesti ajatellen tiedan, ettei se nyt ihan niin mene, mutta minkas sita tunteilleen voi. Onko muilla ollut vastaavanlaisia ajatuksia toista lasta pohtiessa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli alun perin suunnitelmissa odottaa siihen asti, että tyttö on ainakin parivuotias. Mieli muuttui tytön syntymän jälkeen ja päätettiin, että halutaan aloittaa toisen lapsen yritys paljon aikaisemmin ja yritys suunniteltiin alkavaksi nyt alkusyksystä. Tässä kuukausi sitten puhuttiin miehen kanssa ja päätettiin aikaistaa toisen lapsen yritystä yhä enempi ja jätettiin samalta istumalta ehkäisy pois. Halutaan esikoiselle ja toiselle lapselle pieni ikäero. Tärppiä odotellessa. :)

Edited by Edwina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä baby nro.2 on hakusessa.

Esikoinen täytti juuri 4-vuotta.

 

Yritystä on ollut kyllä jo reilut pari vuotta, mutta en minä näemmä saa mitään aikaiseksi. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on 1v9kk vanha poika.

 

Mä en osaa päättää haluanko mä lisää lapsia vai en. Mies haluaisi pojalle sisaruksen, mutta ei välttämättä ihan heti. Kai mäkin noin periaatteessa haluaisin...

 

Musta raskaana olo ei vaan ole kauhean mukavaa ja synnytys oli rankka.

 

Lisäksi musta tälläinen taapero on vaan niin ihana ja uusi vauva sotkisi kuviot.

 

Voisin sanoa niin että mä haluaisin kyllä jossain vaiheessa sen toisen lapsen, mutta en välttämättä ihan pientä vauvaa. ;)

 

Ehkä parin-kolmen vuoden päästä.

 

Muoks. Ja kyllä mäkin olen miettinyt että voiko sitä toista rakastaa niin paljon kuin tätä ekaa...mutta kyllä sitä rakkautta kuulemma riittää. :)

Edited by Marthe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt kotona 11 kk ikäinen neitokainen ja olen 18 viikolla raskaana. Ikäeroa sisaruksille tulossa reilu 1v 4kk. Alkuraskaus oli vaikeaa kun esikoinen kaipasi huomiota ja itse pahoinvoinnin keskellä olisin vaan halunut olla paikallani ettei huono ole pahene entisestään. Nopeasti ne pahoinvoinnin viikot kuitenkin menivät. Myös väsymys oli alkuraskaudessa todella hurjaa, mutta nukuin sitten esikoisen kanssa kahdet päiväunet päivän aikana niin kyllä sillä selvisi! :)

 

Meillä oli useita syitä saattaa pikkukakkonen alkuun näin nopeasti:

1) Lyhyellä ikäerolla yhteisleikit onnistuvat

2) Töihin meno ei huvita vielä, mutta toisaalta ei huvita olla kotona vain kotihoidon tuellakaan.

3) En halunnut jättää esikoista vielä hoitoon (nyt tosin joutuu olemaan hoidossa 1,5kk kun olen sen ajan töissä), joten nyt esikoinen saa olla kotona pidempään.

4)Ikää on jo paljon ..kohta 33v, joten kun haaveilemme vielä yhdestä tai kahdesta lapsesta lisää niin ei tässä niin kovasti niitä hedelmällisiä vuosia enää ole edessä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli tästäkin asiasta miehen kanssa puhetta, kun pähkäilin, ostanko ja asennutanko Mirenan vai en. Päädyimme sitten siihen ratkaisuun, että ehkäisemme kondomeilla tämän imetysajan loppuun ja hankin sitten taas yhdistelmäehkäisypillerit, jos ehkäisylle on tarvetta. Jos en vuoden sisällä pääse koulutustani vastaaviin töihin, elelemme taas tjot-meiningillä. Esikoinen on nyt viisi kuukautta, joten ikäeroa tulisi vähintään kaksi vuotta, todennäköisesti enemmänkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ahdistaa eniten ajatus raskaudesta :( Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys, sitten pari kuukautta hyvää oloa ja sitten liitoskivut ja supistukset. Helppojahan noi noin jälkikäteen ajatellen oli esikoista odottaessa, nyt täällä on vauhdikas taapero. Ei pitäisi kai miettiä ja suunnitella liikaa, asioilla on kumminkin tapana järjestyä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi helvata mitä nää hormonit ihmiselle tekee :girl_crazy:

Minähän olin ekan vuoden sitä mieltä että varmasti ei meille toista lasta tule ainakaan viiteen vuoteen, jos koskaan. No niin se vaan kummasti alkaa vauvakuume nostaa päätään ja kaikki se väsymys ja muu karmeus on unohtunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä sitten taas ajattelen niin, kun tämä väsymys (ja muu karmeus :girl_haha: ) on vielä käsillä, niin haluan sen toisen melkein tähän samaan syssyyn... Ennen kuin muistan taas, miten ihania kokonaan nukutut yöt onkaan. :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites
valilla minua jotenkin ahdistaa, etta uuden lapsen saaminen olisi jotenkin vaarin tata meidan poikaa kohti, etta se jotenkin veisi hanelta mahdollisuduen olla ja kollia meidan silmaterana

 

Mulla on aika samansuuntaisia ajatuksia! Tää on aivan tajuttoman ristiriitaista. Halutaan lapset pienellä ikäerolla, jotta heistä tulisi mahdollisimman läheiset toisilleen ja hyvät leikkikaverit. Kuitenkin juuri tuo ajatus, että uusi raskaus ja vauva vievät huomiota esikoiselta, pyörii mielessä. Vaikka kuinka yritän järkeillä, että kyllä sitä huomiota ja rakkautta varmasti riittää kahdelle (ja vielä useammallekin!) lapselle ihan kylliksi, niin silti jotenkin harmittaa viedä esikoiselta paikka meidän ainoana silmäteränä.

Toisaalta, mitä vanhemmaksi esikoinen on kasvanut ja alan huomata, että lapsi kaipaa selvästi muutakin seuraa ja tapahtumaa kuin äiti ja isä, on ajatus sisaruksesta alkanut tuntua paremmalta.

 

Meillä esikoisen ekat kuukaudet olivat aika rankkoja, joten mua pelottaa myös kahden lapsen kanssa jaksaminen. Jos toinen lapsi on yhtä vaativa vauva kuin tämä esikko, niin mun mielestä on parempi, että esikko on silloin jo vähän isompi ja itsenäisempi toimija.

 

Suurin syy toisen lapsen "hankkimisen" lykkäämiselle vauvakuumeesta huolimatta on kuitenkin mun opinnot, jotka haluan saada päätökseen ennen uutta raskautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilla on tiedossa, etta toinen lapsi haluttaisiin sitten joskus, mutta valilla minua jotenkin ahdistaa, etta uuden lapsen saaminen olisi jotenkin vaarin tata meidan poikaa kohti, etta se jotenkin veisi hanelta mahdollisuduen olla ja kollia meidan silmaterana (tietty tassa on osana se, etta han on viela niin pieni muutenkin). Enka osaa kuvitella, etta toinen lapsi olisi niin upea ja ihana kuin tama esikoinen, etta olisi vaarin hankkia ei-niin-erikoinen lapsi. Loogisesti ajatellen tiedan, ettei se nyt ihan niin mene, mutta minkas sita tunteilleen voi. Onko muilla ollut vastaavanlaisia ajatuksia toista lasta pohtiessa?

 

Tää on kuin mun kirjoittama! Tiedän, että vanhemmat rakastavat yhtä paljon kaikkia lapsiaan ja niin rakastaisin minäkin/mekin, mutta silti mietityttää... Mun mietteisiin löytyy ehkä syy siitä, että olen itse ainut lapsi. En ole siis koskaan "jakanut" vanhempien rakkautta, vaikken muuten koekkaan olevani mikään hemmoteltu ainokainen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tungen nokkani tänne, vaikka meillä jo on toinen... :rolleyes:

 

Täällä paljon tuttuja ajatuksia ja tuntemuksia, mitä mullakin oli ennen toista raskautta/tytön syntymää.

Esikon raskaus oli aika rankka 14vkon pahoinvointeineen ja liitoskipuineen joiden takia jouduin kuukauden kävelemään kyynärsauvoilla, synnytys päättyi kiireelliseen sektioon ja kaiken kukkuraksi pojalla oli paha "koliikki" ensimmäiset 6kk. :o Olimme kuitenkin miehen kanssa sitä mieltä, että haluamme mahdollisuuksien mukaan kaksi lasta n.2v ikäerolla. Toki sitä mietti, kun perhe oli ihan niinkin ihana ja kokonainen, että miten sitä oppisi rakastamaan vielä yhtä ihmistä. Pelkäsin, ettei äidinrakkaus syty heti, niinkuin esikoisen kohdalla, vaan perustarpeiden lisäksi olisi pienelle vaikea antaa enempää, kun se "paikka sydämessä" olisi jo varattu Pikku-Ata varten. Raskaus oli rankka, pahoinvointi vieläkin hirveämpää ja kesti pidempään kuin esikoista odottaessa, mutta jotenkin arki, rutiinit ja esikoisenhoito kantoivat eteenpäin. Itse koin sen ennemminkin niin, että A vei huomion raskauden vaivoilta ja aika kului nopeammin, kuin että A olisi jäänyt raskauden takia jostakin kovin paitsi. :)

 

Tunteiden (ja hormonien ;) )myllerrys oli suuri, kun tyttö syntyi ja olin laitoksella 3pv täysin keskittyen pieneen ihmeeseen. Olimme sopineet, että Pikku-A ei tule sairaalaan meitä katsomaan, ettei turhaan pelästy, vaan olimme kertoneet, että äiti on sairaalassa hakemassa pikkusiskoa ja päivänä X isi ja A tulevat hakemaan äitin ja pikkusiskon kotiin. Odotin tapaamista hirmuisesti, oli kauhea ikävä, ja kun vihdoin näimme, en tuntenut mitään! A tuntui vieraalta lapselta ja suojeluvaisto pientä kohtaan nousi huippuunsa rajun isovelin läsnäollessa. Itkeäkin ehdin moneen otteeseen, että miten voin tuntea/ajatella Asta sillä tavalla! Nämä tuntemukset onneksi laantuivat muutaman kotonaolopäivän jälkeen.

Niin vaan se "toinen" lapsi repi heti alussa sijan minun sydämestäni, eikä sitä enää osaa edes ajatella, miten muka ei rakkaus riittäisi. :D

 

Omana mielipiteenäni; vierastan ajattelutapaa, että voi voi kun meidän ainokainen silmäterä ei saa olla enää huomion keskipiste ja äitin ja isin ainoa lellikki... Eihän se toinen lapsi saa sitä samaa koskaan, vaan syntymästä asti on se isompi omansa vaatimassa, eikä kukaan siitä huolta kanna. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosi kiva kuulla kahden lapsen äidin mietteitä, kiitos W_85! :girl_smile:

Miten teillä alkoi arki sujua kun kuopus oli ihan pikkuvauva? Oliko esikoinen esim. mustasukkainen kun hoidit vauvaa, imetit yms?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now