Toinen lapsi

[Kia.]

Me ei olla koskaan haaveiltu kauhean pienestä ikäerosta, mutta kieltämättä nyt, kun kakkosen odotteluun onkin mennyt jo aika kauan aikaa, niin alkaa vauvakuume nostaa jo pahasti päätään. Annettiin toiselle lapselle lupa tulla, kun esikoinen oli n. 2,5 vuotias (sitä ennen ei käynyt mielessäkään). Esikoista odottaessa raskaus alkoi lähes heti ja tulinkin sitten heti raskaaksi, kun toisellekin lupa annettiin. Valitettavasti tämä raskaus ei kuitenkaan kestänyt ja nyt odotellessa aika tuntuu tosi pitkältä. Nyt esikoinen on siis 3,5-vuotias.

[Sanni788]

en jaksanu lukea kokok ketjua mut tähän sakkiin kuulun minäkin

Esikoinen on nyt 3,5 kk toisella vuodella (1v3,5kk) vauvakuume kasvaa vaan.

Tuo esikko alkaa jo nyt olla niinku "pikkuvanha";

kävelee varpaillaan näyttääkseen isommalta,

syö itse,

juo itse lasista (auta armias jos yrität auttaa niin seuraa raivari)

Jätti just itse iltamaitopullon pois, eli ei halunnut enää maitoa nukkumaan mennessä leikki vaan pullolla ja halus vaihtaa täyden maitopullon tuttiin. annoin sit pojan itse valita haluaako nukkumaan mennessä tutin vai maitopullon niin jo kolmena iltana on valinnut tutin (siis jos tuo pullojuttu on nyt tässä niin tooooooodella helposti jäi pois, en usko vielä todeks)

Mut hitsi kun tuo miun vauva on jo noin iso (minä ite) niin väkisinkin tässä tulee jo vauvakuume kun ne pienet pipanat on neeeen ehania ♥

[EmilyG]

Meillä pähkäiltiin viitisen vuotta, ennen kuin annettiin periksi. Nyt odotetaan toista syntyväksi joulukuussa 2010. Esikoinen on jo 5v 2kk.

 

Yksi lapsi tuntui pitkään hyvältä ajatukselta, vaikka kaksi on aina ollut se täydellisyys. Tässä sitä nyt sitten ollaan, vähän jälkijunassa, mutta minkäs teet. Ikäeroa sisaruksille tulee noin 5v 10kk. Oman isoveljeni kanssa meillä on 5v 8kk ikäeroa, eipä tuo koskaan ole haitannut ja varsinkin näin aikuisena ei tunnu missään.

[Marsu]

Meille tulee nyt lasten ikäeroksi n. 2v8kk. Kovasti kyllä mietityttää miten sitä sitten pärjää kahden kanssa ja tuleeko paljon mustasukkaisuusdraamaa esikoisen kanssa

Täytyy vain toivoa että tulevat hyvin toimeen keskenään

[PinkSircus]

Meillä tuli lapsille ikäeroa 2 vuotta. Toinen lapsi ei ollut suunnitelmissa, vaan tuli vähän niinku vahingossa, mutta onneksi näin. Oli ihanaa olla taas raskaana ja sain nyt kokea normaalinkin synnytyksen. Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla ja se jäi vähän vaivaamaan, kun en saanut kokea oikeita supistuksia ja yleensäkin synnytystä, kun sitä niin kovasti hehkutetaan naisen elämän suurimpana juttuna.

 

Vauva on vasta pari viikkoa vanha, joten vielä en osaa sanoa, miten rankkaa tämä tulee olemaan. Tähän asti on kuitenkin ollut aivan ihanaa.

[Erin]

Esikoinen täyttää tänä vuonna 4, ja nyt on alkunut tulla sellainen olo että toinenkin lapsi olisi tervetullut.

[Öttiäinen]

Katsotaan milloin ay aloitetaan mutta vähintään neljä vuotta tulee ikäeroksi täällä. Enemmän kuin olisin halunnut mutta aina ei saa mitä haluaa.

[Kristen]

Meidän esikoinen on nyt 2 v. ja välillä tuntuu että ehkä sitä toista lastakin voisi yrittää. Vaan sitten muistuu mieleen, että odotusaika on kamala, synnyttäminen on kamalaa ja vauva-aika on kamalaa. Eli kun nää koetut asiat on näin vahvasti negatiivisena muistissa, niin ehkä aika ei vielä ole kypsä toiselle lapselle. Ikäerokaan ei haittaa, en jaksaisi taas tätä uudelleen. Haaveeni on, että voisin olla kakkosen kanssa kotona kun esikko menee kouluun, silloin ikäeroa on jo jonnin verran, mut so what. Tai sitten ei koskaan, tai sitten hyvinkin pian, kuka tietää mitä on tarkoitettu tapahtuvaksi.

[Guest Jenni Muranen]

Meille nyt tulossa toinen lapsi pienellä ikäerolla. Esikoinen nyt 10 kk ja raskausviikkoja 15+. Ikäeroa tulee n. 1v 4kk. Vähän hirvittää se vauva-aika, kun esikoinen nukkui niin huonosti ja itki ensimmäiset 2kk:tta. Ja minä olin niin väsynyt, masentunutkin:(. Hiljaa toivon, että tuleva vauva on helpompi alussa. Toki olen jo nyt pyytänyt äitiäni avuksi ja ajattelin myös ulkopuolista apua. Mies on työnarkomaani ja harvoin siis kotona.

 

Jännitän myös esikoisen reaktiota, kun on nyt ainakin niin kiinni minussa. Ja toivottavasti minulla riittää rahkeita antaa aikaa myös hänelle kun vauva nukkuu.

 

Eihän tämä raskaus niin suunniteltu juttu ollut, mutta uskon että kaikesta selviää. Ja myöhemmin heistä on varmaan paljon seuraa toisilleen.

[Guest JM]

Ei nyt ollut tarkoitus että ihan oma nimi täällä näkyis, mutta uusi kun täällä olen niin enpä sitä älynnyt

[Guest Noose]

Tässä hiukan jännittää jo valmiiksi miten kahden kanssa selviää, lähinnä koska poikanen (2v2kk) on jättänyt juuri päiväunet pois. Onko tähän jo kahden lapsen äideillä mitään neuvoja tai kokemuksia suuntaan tai toiseen? Eli miten sitä jaksaa. :/

 

Niin ja meilläkin mies tekee kolmivuoroa, joten edessä on viikkoja jolloin aamut, illat ja yöt on hoidettava yksin. Yaiks.

[Tättärä]

^Omaa kokemusta ei ole, mutta hyvällä ystävälläni on ollut juuri tuo tilanne: kolme lasta aina vähän yli 2 v. ikäerolla ja edellinen jätti aina päiväunet pois juuri ennen nuorimman syntymää. Hän jaksoi hyvin, olipa jopa iloinen, ettei tarvitse sovitella eri-ikäisten unia pitkin päivää. Pitivät päivällä kuitenkin aina rauhoittumishetken, jolloin äiti sai levätä ainakin fyysisesti.

 

Oletko toisaalta varma, että unien poisjäänti on pysyvää? Meidän typykällä oli vajaa 2,5 -vuotiaana parin viikon jakso, jolloin ei nukahtanut päiväunille, mutta sitten alkoi yhtäkkiä taas posotella 1,5 h unia.

[Guest Noose]

^En oo varma jättääkö, jos herää aikaisin (viim. kasilta) saan kyllä nukkumaan moneksi tunniksi, mutta jos posottaa yli ysin, on tilanne toinen. Oon vaan ajatellut, että varmaan just sillon jättää, kun tää kakkonen syntyy. :/ Hope not.

[SnowWhite]

Meille on tulossa lapsille pieni ikäero, noin 1v 4kk tai riippuu jos tää nyt syntyy vähän aiemmin...pieni ikäero oli toivottu asia, mutta ei odotettu että ois tärpännyt niin nopeasti. Esikoista yritettiin pidemmän aikaa, niin oikeastaan toisen kohdalla yritys aloitettiin just siksi, että jospa siinä taas vierähtää aikaa enemmänkin. Mutta hyvä näin.

 

Tietysti moni asia mietityttää ja sitä tuntee epävarmuuttakin siitä, miten sitä pärjääKaiken lisäksi suurin osa ihmisistä kauhistelee aina tätä pientä ikäeroa ja vakiokommentti on "no teillä sit hulinaa riittää, miten meinaat pärjätä?" No enhän mä voi tietää etukäteen miten asiat menee, mutta en mä myöskään halua maalata piruja seinille, koska mun on PAKKO pärjätä. En mä voi alkaa tässä vaiheessa voivotteleemaan sitä kaaosta, mikä on edessä. Joo, mua pelottaa itseänikin, mutta toivottavasti mä voisin myös yllättyä positiivisesti ainakin ajoittain, että ihan hyvinhän tässä pärjätään!

[Vilperiina]

Meillä ikäeroa on 1 v 10 kk, mikä ainakn tähän asti on tuntunut oikein hyvältä ikäerolta. Aina ollaan miehen kanssa toivottu, että lasten ikäeroksi tulisi pari vuotta ja oikein iloisia ollaan, että näin kävi.

 

Alkuun oli aikamoista hässäkkää, mutta nopeasti arki alkoi rullaamaan sujuvasti. Eniten mua alkuun stressasi nukkumiset, kun esikoinen reagoi herkästi vauvan itkuun ja saattoi herätä kesken unien tai ainakin alkaa itkemään unissaan. Ja heräämiset, kun yleensä kävi aina niin että vauva heräsi syömään juuri silloin, kun esikoinen heräsi päiväunilta ja kaipasi myös syliä.

 

Päiväunista: meillä esikoinen nukkuu päiväunet, mutta siltikään minä en nuku... Jos pikkuneiti sattuukin nukkumaan samaan aikaan kuin esikoinen, hän äkisee sen verran tiuhaan että en saa nukutuksi. Ja yleensä valvoo juuri silloin, kun esikoinen nukkuu. Toisaalta se on kiva, koska esikoisen ollessa hereillä hän on niin innokas siskon hoitaja, että on koko ajan touhuissa mukana ja vauva saakin ihan omaa äiti-aikaa vain esikoisen nukkuessa.

[Eppa]

Meillä on ikäeroa 2v 5kk ja nykyään se tuntuu jo hyvältä ikäerolta, mutta alkuun se tuntui vähän pieneltä (vaikkei edes ole mikään kauheen pieni ikäero!).Meillä oli silloin tilanne niin, että esikoinen nukkui vielä päikkyjä, ei pitkiä mutta kuitenkin, ja äidin tähtihetkiä oli tietysti ne, kun molemmat muksut sattui nukkumaan yhtä aikaa Vaikka toisen lapsen kanssa monet asiat oli paljon helpompia, imetys sujui paremmin ja itse olin itsestäni varmempi äitinä, niin silti mulle on aika sumuisia ne ekat kuukaudet... Meillä kun tämä kakkonen ei juuri nukkunut öisin, vaan huusi tunnin-kahden välein, niin siinäpä oli melkoinen babyblues valmis... No, hänen huutojen syyksi paljastui sitten myöhemmin refluksi ja lääkityksen saatuaan vuoden ikäisenä alkoi se ihana kokonaisten öiden autuus...

 

Nyt tuntuu, että koko ajan helpottaa arki poikien kanssa. Nyt on siis pojat 4v 9kk ja 2v 4kk ja touhuavat jo paljon keskenään ja ovat toistensa seurana. Mä jotenkin nautin enemmän tästä ajasta, kun lasten kans voi jo tehdä kaikkee, eikä ole enää sitä vauva"rajoitusta". Kolmas lapsi on jossain takaraivossa välillä, mutta sen aika ei ole vielä... Mä kun pidän tuota kaksvuotiastakin vielä ihan vauvana! Ja sit taas voi käydä niin, että tuleeko kolmatta haluttua,kun on jo niin helppoa kahden ison kanssa... Who knows.

[Tubbs]

Meidän muksu täyttää jo 5 ja elämä sen kanssa on ihanan helppoa, kun ajattelee taaksepäin vauva- ja etenkin taaperoaikaan. Oli tarkoitus yrittää toista lasta, mutta sitten väliin tuli kaikenlaista ja tässä ollaan. Muksulla on vauvakuume, mullakin vähän, mutta ihan vielä ei ole mahdollisuutta tai uskallusta yritystä aloittaa. Ikäeroa tulee siis hyvässä lykyssä seitsemänkin vuotta. Toisaalta tyhmää kun lapsille tulee iso ikäero, mutta toisaalta uskon että ainakin esikoiselle pikkusisaruksesta tulisi kovin rakas joka tapauksessa... Ja itsellä on kuitenkin sellainen olo, että perheestä puuttuu joku. Vaikka pelottaakin ajatus joutumisesta taas suihkutissien, vaippapyykin, yöheräämisten ja kaiken sen härdellin keskelle. Osaisikohan sitä ottaa rennommin toisella kierroksella, vaikka väliin jääkin useampi vuosi...?

[Lilypad]

Mäkin nyt ilmottaudun tänne, vaikka onkin mahdollista, ettei meille koskaan toista tule. Haave toisesta on mulla kuitenkin olemassa, vaikka itsekin myönnän kovasti miettiväni ja pelkäävänikin uutta vauva-aikaa, kun on tuo esikoinenkin hoidettavana. Ja kun esikoisen kanssa on alkanut jo helpottaa, niin kaiken aloittaminen alusta, äh... Onkin ollut ihanaa lueskella täältä hyvin samansuuntasia ajatuksia omieni kanssa Ja myös kokemuksia siitä, miten kaikesta kuitenkin on selvitty.

 

Jotenkin vaan on tällä hetkellä sellanen fiilis päällimmäisenä, että ehkä tätä ei pitäskään niin kovasti miettiä... Vaan antaa lapselle mahdollisuus tulla ja jos tulee, niin aivan varmasti siihen sopeutuu ja siitä selviää. Jos jotakin esikoinen on opettanut niin sen, että aika kuluu varsin äkkiä ja se varsinainen vauvavaihe on tosi lyhyt. Eiköhän siitä selviäis, vaikka sitten värväämällä hyvät tukijoukot.

 

Ikäeroa mä en juurikaan mieti, meillä painaa enemmän mun ja varsinkin miehen ikä tässä asiassa. Jos ei niitä tarttis ottaa huomioon, ihanneikäero musta voi ollakin joku 5+. Lähipiirissä on sisaruksilla kaikenlaisia ikäeroja enkä mä ainakaan osaa pistää niitä mitenkään "paremmuusjärjestykseen".

[Maria Corona]

Nostan mielenkiintoista aihetta, vaikkei itselle olekaan toista vielä suunnitteilla.

[Munkki]

Meillä esikoinen täyttää tämän vuoden puolella 5v, ja nyt toivotaan pikkusisarusta tulevaksi. Ihan näin isoa ikäeroa ei suunniteltu, tai oikeastaan ei suunniteltu mitään, elämä vaan soljui eteenpäin ihan huomaamatta. Uskon että esikoisesta tulisi ylpeä ja suojeleva isoveli josta olisi äipälle apuakin.

[Emni]

Meillä tämä pikkukakkosasia on ollut enempi ja vähempi pinnalla tässä kevään ja kesän aikana. Esikoinen on nyt 8kk. ja tässä kesän aikana alkoi ihan lähipiiristä ja vähän etäisemmiltäkin tuttavilta tulemaan kyselyitä, että no koskas toinen lapsi. Nyt tuntuu, että pieni ikäero ei ole tavoitteissa. On vielä niin ihana keskittyä vain tuohon yhteen lapseen ja odotella rauhassa taaperoikää ja kaikkea, mitä se tuo tullessaan. Töihinkin on kiva palata myöhemmin. Suurin pointti on se, että haluaisimme esikoisen saavan olla tarpeeksi kauan pieni, ei tarvitsisi itsenäistyä liian aikaisin sen takia, että syntyy toinen lapsi. Kuitenkin toinen lapsi on jossakin vaiheessa haaveissa, mutta en usko, että alle 3 vuoden ikäero on meidän perheelle hyvä. Toisaalta taas kovin pitkäkään ikäero ei ole erityisesti toiveissa, koska olisi mukava saada perhe kasaan ja pikkulapsi ja -vauva-aika suhteellisen nopeasti ohi, että olisi sen jälkeen lasten kasvettua hieman aikaa keskittyä mm. talon rakentamiseen, töihin ja matkusteluun.

[A.O]

Esikoisen vauva-aikana ei ollut tippaakaan vauvakuumetta, oikeastaan vasta reilu vuosikkaana alkoi pieniä oireita tulla, lähemmäs 1½vuoden ikää. Nyt 1.8v ja kuume on kova ja toive kevätvauvasta iso

Pieni ikäero

[Saurusmamma]

Meillä kun esikoinen alkoi lähestymään vuoden ikää, niin alkoi ihmiset kysellä et koskas teille tulee toinen. Sitten kun tyttö lähestyi kahden vuoden ikää ja meni ylikin, niin jutut muuttui sillai et "ai, te ette taida halutakaan ku ton yhden". Tollanen vihjailu sattu hulluna kun ite olin jo kauan haaveillut toisesta ja halunnut lapsille pienen ikäeron, mut ei vauvaa heti kuulunut. Ja kerran kävi niinkin et heti alussa vuoti pois

Ja kerran sitten kun joku muori taas kysyi et eikös teille enempää tuukaan ja lässyn lää, niin mähän näin punasta ja tuumasin kovaan ääneen : (keskellä täyttä kauppaa) Niitä lapsia ei kuule ihan niin vaan saakaan, ne annetaan lahjaksi! Kuinkas monta lastenlasta teillä jo on?!!

(Kyseisellä rouvalla on kaksi tytärtä, kaikilla puoliso mut ovat sen oloisia etteivät ikinä hanki lapsia.) Kyllä suututti. Sen takia en ikinä kysy kenenkään vauvasuunnitelmista tai jos kysyn, niin hyvin varovasti ja kautta rantain, etten koskaan pahoittaisi kenenkään mieltä samalla tavalla kun mulle tehtiin.

[_NcV_]

Ja kerran sitten kun joku muori taas kysyi et eikös teille enempää tuukaan ja lässyn lää, niin mähän näin punasta ja tuumasin kovaan ääneen : (keskellä täyttä kauppaa) Niitä lapsia ei kuule ihan niin vaan saakaan, ne annetaan lahjaksi! Kuinkas monta lastenlasta teillä jo on?!!

(Kyseisellä rouvalla on kaksi tytärtä, kaikilla puoliso mut ovat sen oloisia etteivät ikinä hanki lapsia.)

 

Ihan oikein tällainen herätys! tuollaiset kyselijät ovat vaan niin .. Jos ei ihmiset hyvällä tajua olla hiljaa, niin sitten on vain pakko sanoa suoraan.

[Nerppa]

Meillä nautitaan vielä tovi tästä ainokaisesta ja katsellaan ehkä ensi vuoden aikana jos toinen saisi alkunsa.

Alunperin ennen esikon syntymää ajateltiin että ikäeroksi lapsille voisi tulla n. 2vuotta. Esikko tuli ja päätimme toisin ;D

Ehkäpä näille tulee ikäeroksi jotain 4 vuotta.

Musta tuntuu hyvälle se että voin tarjota jakamatonta huomiota tälle ukkelilleni, kun hän sitä vielä niin kovasti kaipaa.