keskosperheet

[Goomba]

Meidän poika syntyi rv 34+2 ja nyt on ikää vasta 3pv. Mulla oli raju hepatoosi ja olin tarkassa seurannassa, käynnistyksen uhka oli kokoajan päällä. Vauva kuitenkin päätti syntyä spontaanisti ihan itsekseen. Mitat olivat 2520g ja 45,5cm.

 

Vauva voi tällä hetkellä hyvin, tänään päästiin pois tehohoitohuoneesta ja jatkohoitohuoneeseen. Hengityksen kanssa on ollut vähän ongelmia, hermostuessaan ja syödessään pullosta on unohtanut hengittää ja saturaatio on laskenut. Osaa kuitenkin laskut korjata itse. Ollaan eilisestä lähtien harjoiteltu imetystä kovasti ja se on nyt tänään sujunut varsin hienosti, kolme syöttöä on mennyt jopa niin, että ei ole tarvinnut antaa lisämaitoa ollenkaan eikä hengityskään ole unohtunut. Bilirubiinit on koholla ja pikkuinen ottaa nyt vähän sinivalohoitoa, toivottavasti ne laskisivat pian eivätkä nousisi uudestaan

 

Kotiinpääsyä odotellaan kovasti, ei malttaisi odottaa!

[Juustonalle]

Poika syntyi 3.07.10 ja mitat oli 2200g & 44cm RV 33+1. Mitään syytä synnytykselle ei ollut.

 

Vauva ehti saada kortisonit joten hengitys sujuu hyvin. Vielä lämpökaapissa pötköttelee ja suurin osa ravinnosta tulee nenämahaletkusta. Eilen oli vähän keltainen, mutta ei tarvinnut valoa. Äiti kotiutui tänään, mutta pojalle menee vielä ainakin viikko.

[Bambi]

Minä en olekaan tainnut tässä ketjussa vielä esittäytyä. Eli meille syntyi 11/2009 poika, rv 33+3. Käynnistettiin vaikean raskausmyrkytyksen takia (olin viikon osastolla, en onneksi enempää), loppujen lopuksi tehtiin kiireellinen sektio. Pojan mitat oli 1660 g ja 39 cm eli aika pikkuinen kaveri oli. Ja on kyllä vieläkin. Nyt on ikää 8 kk ja mitat n. 7 300g ja 66 cm (en tiiä ihan tarkalleen kun ei ole virallisesti mitattu pariin kuukauteen). Mitään "risuja" ei olla kuitenkaan neuvolasta tai lääkäristä saatu, koska kasvu on ollut ihan tasaista.

 

Poika on hengittänyt alusta alkaen itse eikä saturaatiossa tai pulssissa ollut mitään laskuja. Keltaisuutta oli, ja valohoitoa sai varmaan n. 4-5 jaksossa.

 

Sairaalasta pääsi kotiin rv 36 kohdalla, painoi tuolloin 2000 g. Kotona kaikki lähti sujumaan hyvin, paitsi imetys ei oikein ottanut onnistuakseen. No, kokonaan pullosta on sitten saanut maitonsa n. 4kk iästä eteenpäin. Soseiden kanssa on ollut vähän takkuamista, mutta tällä hetkellä tuo syömättömyys taitaa johtua pelkästään kuumista keleistä (toivottavasti).

 

Mainio pikku poika on meillä, ja kaikki on sujunut hyvin keskosuudesta huolimatta! Se oli kuitenkin aika pieni ajanjakso kun poika oli ihan pikkuruinen, ettei sitä tahdo enää edes muistaakaan.

[Lene]

Meidän kaksoset syntyivät 8.4.10 raskausviikolla 34+0. Vedet menivät a-pojalta vuorokautta aikaisemmin ja synnytys käynnistyi toden teolla yöllä kahden aikaan ja toimitus kesti kokonaisuudessaan 7h15 min. Syntyivät siis spontaanista alateitse, molemmat olivat raivotarjonnassa jo rviikolta 21 lähtien.

 

Poika painoi syntyessääm 2480g ja oli 44,5cm pitkä, tyttö puolestaan 1935g ja 42cm. Heti synnyttyään joutuivat vastasyntyneiden tarkkailuosastolle ja olivat kaksi ensimmäistä vrk:tta kaapissa lämmittelemässä. Molemmat saivat 3vrk:tta antibioottia ja sokeria alun matalien sokereiden vuoksi. Lisähappea ei missään kohtaa tarvittu eikä apneoita ollut. Kotiin pääsivät rv 36+1 ja kotiinpääsypainot olivat a-pojalla 2580g ja tytöllä 2030g.

 

Pulloruokinnassa ovat alusta asti olleet, sairaalassa oli tietysti nml-letku joka saatiin kotiutumista edeltävänä päivänä pois.

 

Nyt ovat kasvaneet kovasti, kolmikuukautisnlassa mitat olivat seuraavanlaiset: a-poika 5605g ja 57cm, b-tyttö4785g ja 54,5cm.

[SnowWhite]

Heippa

 

Meille syntyi kolme päivää sitten ihana pieni tyttö, rv. 35+6 Painoa 2235g ja pituutta 44cm.

 

Synnytys käynnistettiin, koska vauva ei liikkunut mahassa ja sykkeissä oli häikkää.

 

Vauvalla epäillään jonkinlaista infektiota. Tulehdusarvot oli alkuun korkealla, kuumetta oli, sokereissa ongelmia. Nyt kuitenkin tilanne on ihan hyvä ja tyttö on tervehtymään päin. Syömisen opettelu on seuraava haaste, sillä suurin osa ravinnosta menee nenämaha-letkun kautta. Kotiutumisesta ei vielä tietoa.

[Empsu]

Meille syntyi keskospoika rv 35+2. Mitat olivat 2580 g ja 45 cm. Aluksi poika pötkötteli lämpöpedillä. Sitten joutui keskoskaappiin... Sokereiden pysymisessä oli ongelmia ja verenpaineeseen joutui saamaan sitä nostavaa lääkettä, koska minulla oli ollut rankka verenpainelääkitys raskauden lopussa raskausmyrkytykseni vuoksi. Synnytystä koetettiin käynnistellä rv 35+1, mutta se ei onnistunut, joten päädyttiin sektioon. Poika oli osastolla 18 päivää, johon mahtui turvonneita käsiä ja päitä (tipat eivät vetäneet), sokereiden heittelyä yms. Pojan huono syöminen piti meidät kuitenkin osastolla noin pitkään ja koskaan ei pieni mies oppinut tissiä syömään ja nyt kun voimia olisi tissin syöntiin, ei se onnistu, koska maidontuotantoni hiipui rintapumpun kanssa. Syöminen oli vielä kotiutuessakin hankalaa ja sitä piti harrastaa kolmen tunnin välein, mistä johtuen oli tunne, että poikaa piti vain syöttää kokoajan, kun yksi ruokailu saattoi kestää lähes pari tuntiakin. (Eli jos klo 11 alettiin syödä ja klo 13 lopetettiin, piti poika herättää taas klo 14 syömään..) Alkutaipaletta kotiinpääsyn jälkeen ovat varjostaneet ummetus, maitoallergia, refluksia ja kiveksen vesityrä, mutta muuten poika on kaiketi selvinnyt keskosuudesta, kun pituuskäyrällä menee jo ikäistensä nollakäyrän yläpuolella ja painokäyrällä on vähän nollatason alla. Ainakin toivomme, että mitään uusia ylläreitä ei nyt enää tulisi.

[Ninni90]

Mä ilmoittaudun mukaan ja linkkaan ny saman tekstin minkä kirjotin maalismuruihin ku en jaksa kirjottaa uusiks

 

Perjantaina yöl 12tuli hieman vertavalkovuodon mukana (vain pyyhkies),mut minä kovapää päätin et nukun ny kumminki aamuun ku väsytti nii kauheesti.No heräsin sit puol 6 aikaan kipeään supistukseen,jotka ei ottanukkaa loppuakseen,joten soitin polille ja käskivät lähtee tarkastukseen.Äitin kans päästiin sit 7 aamul Seinäjoelle,jossa sain litran vettä juotavaks josko se rupeis helpottaan.Siinä sit 2 tuntia kittasin vettä ja supistuksia tuli kyl mut ei nii tiheesti. 9 sit pääsin lääkärille joka rupes tekee sisätutkimusta,mutku sai testipuikkonsa kätee huomasin sen ilmeen ku se oli vähä et " Mitäs vittua?" Paniikis sit tietysti odotin et kertois jo mitä tapahtuu. No se jätti testit ottamatta ja kokeili sormin vain ja sano et tää on 3cm auki. Siinä sit vaatteiden vaihtoa,piikkien ja supistusten estotipan laitto ja ambulanssin odottelua. Miehelle soitin heti ja se oli iha tiltis ku heräs vasta mut äitiki soitti sille sitte vielä et "nyt on mies leikki kaukana lähes saman tien seinäjoelle" Ambulanssi tuli 10 ja matka meniki hyvin ilman yhtäkää supparia.

 

Tampereelle päästiin vähä jälkee 12,jos suoraa gynelle tutkimukseen taas.No muuten kaikki hyvin mut auennu 1cm lisää matkalla.Verikokeiden jälkee mut sit siirrettiinki synnärille ja käyrille samantien.Siinä sit vaa oltii ja ihmeteltii ja vaihdeltii tippapulloja. Joskus klo:13 jälkee äiti ja mies sitte tuli sinne ja voi sitä helpotusta ku sai ne sinne!

 

Sit mä vähä hyppään ku näin mentiin maanantaihin asti.Et verikokeet 3krt päiväs ja nukuin pääalaspäin.

 

Maanantaina sit aamulla 9 lopetettiin estotippa ku tuli 48h täyteen.Sain sit heti perään kyl supistuksia rauhottavan lääkkeen. No se päivä meni siinä niinku muutki.Käyrälle ei toki piirtny puoletkaa suppareista mitä tuli ja sillä sit oltii siirtämäs vähä väliä osastolle mut lääkäri ei antanu onneks.Sit siinä n.19.30 alko tulla kipeitä suppareita,jotka ei piirtyny käyrälle joten rupesin kellottaan ite.Mies oli just sillo tupakil ja syömäs,mut onneks tuli nopsaa takas.Ja minäku edelleen kovapää,odotin ainaki 30min ennenku soitin kätilöä paikalle et mitäs tehtäs.No se soitti sit lääkärin ultraamaan ja sano et joo siirrytään synnytyssängylle et kalvotyöntyny lisää ulos. (Mul oli siis kalvopullahtanu jo emättimeen puolelle seinäjoella.) No nopsaa siirto toiseen sänkyyn ja kärvistelyä siinä ku toiset kyselee tarvinko kivun lievitystä mut mä oo saanu sanaa suustani,tuskaillu vain Sit tuli se mitä pelkäsin eli tarve saada ponnistaa ja tietysti kätilö kielsi ku ei ollu ehtiny kattoa kohdunsuun tilannetta. No onneks katto pian ja sano et joo ponnista ihmees hetiku siltä tuntuu tää on iha täysin auki jo. No ponnistin samantien sit ku siltä tuntu jne..

Kalvot ei puhjennu pirullakaa ja tuntu et se oli se pahin ponnistaa Ku sitä ei sit puhkastu vaan annettiin vaavin tulla sen sisäl niin kauan ku tulee.No se sit tuliki hyvin,ja mies parkaki kastu kans sit ku se räjähti nii paineel sit ulos.Ja sen jälkee kertahuuto ja pien oli maailmas!

Ja onneks saatii ääni merkkiki

 

Synnytyksenkesto 1,5h: Vaihe I:1h15min Vaihe II:2min Vaihe III: 13min lapsiveden menosta syntymään 1min

[Claudia]

^Onnea pikkuisesta ja kovasti voimia tulevaan!

[Empsu]

Onnea Ninni90!

[arvoitus]

Esittäydyn myös..

 

Mulla alkoi verenpaineet kohota kunnolla joskus rv 20 tienoilla, aloitettiin verenpainelääkitys. Ramppasin vähän väliä kätilöopistolla verenpaineen vuoksi, lääkitystä lisättiin jokaisen lääkäritapaamisen yhteydessä.

Sokerirasituksessa todettiin raskausdiabetes. Sit olikin olo sekava, toisaalta puhuttiin pienestä vauvasta jos istukka lakkaa toimimasta, toisaalta taas isosta vauvasta sokereiden vuoksi.

Olin noin kuukauden välein osastolla makoilemassa verenpaineiden vuoksi, välillä pari päivää ja välillä vähän pidempään.

Selvisin töissä suunilleen rv 30 tienoille, jouduin taas vaihteeksi osastolle käytyäni työterveydessä. Tuli vähän "mene vankilaan, mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta" fiilis monopolin henkeen. Eli lääkäriltä tuli lappunen sairaslomasta äitiysloman alkuun asti ja lähete kätilöopistolle päivystykseen, verenpaineet oli jotain 180/120 luokkaa. Pääsin vihdoin jouluaaton aattona kotiin, luulin jo viettäväni joulun sairaalassa. Onneksi pääsin kotiin.

Monet kyyneleet itkin tuossa viikon aikana, vauvan ja itseni puolesta.

Kävin neuvolassa verenpainekontrolleissa viikottain, selvisin hyvin rv 35 alkuun asti. Silloin verenpaine lähti kohoamaan entisestään, mulle meni jo kolme eri lääkettä kolme kertaa päivässä.

16.1. päädyin osastolle päivystyksenä kun päänsärky yltyi niihin mittoihin etten voinut kuin oksentaa.

Siellä seurattiin tilannetta, verenpainemittari hurisi vähän väliä ja vauvan sydänkäyriä tarkkailtiin. Lääkärit puhuivat käynnistyksestä ja mahdollisesta sektiosta.

Tiistaina 18.1. (rv 35+1) tilanne huononi yhtäkkiä, en saanut enää henkeä ja tärisin holtittomasti. Tehtiin kiireellinen sektiopäätös, ihmeen kaupalla mies ehti mukaan.. tuli sopivaan aikaan vierailulle.

Diagnoosina raskausmyrkytys ilman merkittävää proteiiniureaa.

Sektiosta muistan lähinnä tiukasti kapaloidun, silmät tiukasti kiinni pitäneen valkonaamaisen pojan joka hävisi lähes samantien hoitohenkilökunnan mukaan. Kysyin seuraavana aamuna pojan mitat ja tiedot, 2550 g, 47 cm, pää 34 cm.

Seuraavat pari viikkoa poika oli lastenosastolla vahvistumassa.

Ylipainehappihoidossa, jonka jälkeen lämpölampun alla, nenämahaletkussa. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä poika jaksanut syödä itse. Sokerit heitteli ja bilirubiiniarvot kohosivat.

Onneksi osastoaika jäi loppuviimein vain kahteen viikkoon vaikka se ikuisuudelta tuntuikin, en olisi uskonut miten pahalta tuntuu jättää oma vauva osastolle ja lähteä itse kotiin.

 

Sellainen tarina meillä. Jopa tuli pitkä sepustus..

[Elli1976]

Meille syntyi pikkuprinsessa kiireellisellä sektiolla 30.6.2011 rv 35 + 4. Syntymämitat: paino 2505 g, pituus 44 cm, pipo 34,5 cm. Sektiopäätös tehtiin, kun multa oli puolitoista vuorokautta aiemmin menneet vedet, mulle nousi kuume ja crp nousi yli sadan sekä oksitosiini ei aukaissut kohdunkaulaa kuin vaatimattomat 3 cm.

 

Tyttö voi alusta asti hyvin, ei tarvinnut olla lastenosastolla. Bilirubiinikin laski, kun vauva oli vuorokauden lamppujen alla. Paino on kehittynyt hienosti (sen kyllä huomaa neitokaisen reisistä ja poskista, että ollaan oltu syömäaikaan kotona ) ja nyt ollaan mitoissa 4000 g, 50 cm ja pipo 37 cm. Ja äitikin on toipunut sektiosta erinomaisesti.

Edited August 12, 2011 by Elli1976

[June]

Meillä myös keskospoika, syntyi rv 35 (sairaalassa tosin joka paikkaan merkitty 34+6). Syntymämitat 2225g ja 44cm, hurjalla tahdilla otti kiinni kokoa, ja 5kk neuvolassa paino oli jo 8kg ja pituutta ~64cm. Sairaalassa oli pari viikkoa, kaikki sinänsä oli koko ajan hyvin, syömistä vain piti opetella ja muutaman kerran tuli apnea-kohtauksia joihin piti puuttua. Sinivalohoitoa sai yhden vuorokauden verran. Kehityksessä tuo ennenaikaisuus näkyy jonkin verran, aika moni juttu on tullut suunnilleen kuukauden viiveellä jos ajatellaan keskiarvoja, mutta tietysti muutenkin kaikki on niin yksilöllistä. Vaikka onkin tällainen aika iso keskonen, niin siltikin itsellä edelleen aika usein mietityttää tuo synnytys ja kaikki siihen liittyvä, varsinkin kun mitään syytä ennenaikaisuuteen ei ole osattu kertoa, poika vain yhtäkkiä päätti haluta maailmaan melkoisella vauhdilla. Itsestä vaan olisi kiva tietää miksi, mutta näinhän se usein menee että ei sitä tiedä.

[Junibea]

Meillä on kolme tyttöä joista 2 nuorimmaista on syntyneet keskosina.

Keskimmäisen kohdalla meni vedet rv33 aamulla ja tyttö syntyi samana päivänä. Kokoa oli 2105g/43cm.

Kuopus syntyi rv32+1. Vesiä alko lorhadella rv31+5 ja yrittivät useamman päivän estellä. Tulehdusarvot vaan nous niin piti antaa tytön tulla. Hän oli 1910g/41,8cm.

 

Nyt odotan meidän neljättä lasta ja raskautta seurataan tarkemmin. Lääkärit on puhuneet siitä että on todennäköistä ettei tälläkään kertaa mennä täysaikaiseksi asti.

Huojentavaa että tilannetta seurataan, mutta ikävää se että asialle ei voi tehdä mitään. Vesien menoa kun ei voi mitenkään estää.

 

Tänään asia on suorastaan kauhistuttanut ja pelottaa vesien meno. 15.5 ois äippäpolille aika. jospa siellä sais kuulla jotain lohdullista. Sen tiedän jo että kortisonipiikit tullaan laittamaan jokatapauksessa.

Edited May 2, 2012 by Nene

[pikkurinsessa]

Hei. Meille syntyi 11.8 hätäsektiolla poika rv 31+0. Mitat viikkoihin nähden keskikäyrällä (1720g, 40cm) ja kortisonit ehti saada juuri pari päivää ennen. Nyt on lasten teholla hengityskoneessa, keuhkotilanteen lisäksi muita suuria ongelmia ei ole vielä ilmennyt. Vähän kuitenkin lääkärin mukaan eletään veitsenterällä, eikä ihan vielä uskalla huokaista.

 

Meidän esikoistyttö syntyi reilu vuotta aiemmin rv 37 ja painoi tuolloin 2600g/45cm, mutta hänellä ei ollut mitään ongelmia vaan pääsi vierihoitoon hetimiten.

[Gabriel]

Meillä keskostyttö vm-03 syntyi hätäsektiolla rv34+4 1340g. Istukan vajaatoiminnan vuoksi.

Nyt tyttö 9v4kk. Terve ja reipas. Huomattavasti sirompi kuin ikätoverinsa, mutta pituus sama kuin muilla.

 

Piti vielä lisätä että tyttö oli 1,5kk ensin teholla ja sitten lasten osastolla ennen kotiutumistaan, lähtö päivänä painoi 2000g.

Edited November 11, 2012 by Gabriel

[Junibea]

neljäs tyttö syntyi 11.8.2012 rv30+4 1470g/39,7cm.

Jatkaa kasvuaan vielä sairaalassa.

[Gabriel]

Paljon voimia teidän perheelle, Nene.

[Kamilla]

Onnea pikkuisesta tyttärestä Nene! Pitkää pinnaa ja jaksamista sairaala-aikaan. Onko kaikki mennyt ok tähän asti?

[Fifi]

Onnea Nene, toivottavasti kaikki menee niin hyvin kuin mahdollista!

 

 

Meidan viikoilla 34+6 syntynyt (2,1kg/43cm) poikamme tayttaa tanaan jo 5kk. Alun hankaluudet ja 3 viikon sairaala-aika tuntuu lahinna unelta vaikka silloin tuntui ettei se ikina lopu enka tainnut kolmen viikon aikana kertaakaan lahtea sairaalasta itkematta. Poika on ottanut hyvin kiinni taysiaikaisia niin kooltaan kuin taidoiltaan, pituudessa jopa siina maarin etta kuulemme usein kommentia kuinka isokokoinen vauva on ikaisekseen

[Kamilla]

Fifi, meidän 32+3 syntynyt esikoinen otti kolmikuisena kiinni ikätoverinsa ja on ollut selvästi isompi kuin meidän täysaikainen kuopus =) Taitojen puolesta oli ikäisiään vähän hitaampi, mutta kun oppi kävelemään 1,5v iässä niin sen jälkeen on ollut ihan ikätasollaan. Ja kai tuo kävelytaitokin oli sallitussa vaihteluvälissä.

[Suukkosiili]

Hei, tulenpa tännekin esittäytymään.

Meillä siis täysiaikainen esikoinen, mutta kuopus syntyi 29+2 vesien mentyä jo 23+2. Syntyi perätilan takia sektiolla 1340g ja 37cm. Hengityskoneessa oltiin pari tuntia, jonka jälkeen viisi päivää c-papissa. Tämän jälkeen siirryimmekin omaan keskussairaalaan, jossa olimme vielä 6 viikkoa. Sairaalassa siis yhteensä 7 viikkoa. Olisimme päässeet varmaan aiemmin kotiin, tyttö painoikin jo 2500g kotiinpäästessä, mutta saturaatiot eivät tahtoneet pysyä ilman virtausta. Emme siis tarvinneet edes lisähappea enää viimisillä viikoilla, ainoastaan happivirtauksen suoraan nenään... Mutta kotiin lopulta päästiin.

Aluksi syöminen onnistui ainoastaan pullosta, tyttö ei jaksanut imeä tarpeeksi voimakkaasti( vaikka imuhalut heräsivät heti syntymän jälkeen! ) Kuukauden kotona olon jälkeen oli pienellä kuitenkin voimaa jo niin paljon että päästiin pulloista eroon. Nyt neiti on reilu 1v5kk ja vasta puolitoista kk ollaan oltu ilman tissiä...

Aivan alussa epäiltiin mahdollisesti olleen pieni aivoverenvuoto, mutta oli kuulemma aivan minimaalinen. Tyttö on kirinyt ikäisensä kiinni kutakuinkin kaikessa paitsi koossa Puhuu jo sanoja, juoksee, kiipeää, syö itse jne. Olemme siis olleet eirttäin onnekkaita.

 

Onnea Nene! Täytyy kysyä, että alkoiko viimeisinkin synnytys vesien menolla ja onko sinulla koskaan löydetty mitään selittävää tekijää vesien menoille? Itselläni oli pariin kertaan sairaala-aikana jotain tuntemattomia vasta-aineita, joita ei sitten tutkittu kuitenkaan > Nyt olisi itsellä raskautumistoive ja toiveen täyttymys päätyikin keskeytyneeseen keskenmenoon, joten väkisin tuli mieleen... Tsemppiä uuteen vauva-arkeen!

[arvoitus]

Tulin kertomaan iloisia kuulumisia vaihteeksi..

Poikanen on alkanut nyt kasvaa! Näyttää siltä, että refluksi on nyt saatu hallintaan ja allergiadieetti on sopiva.

Heinäkuun jälkeen pituutta on tullut n. 5cm, 1,5-vuotismitat olivat 81,5cm ja 11305g. Siinäkin vaiheessa 1v käynnistä oli jo alkanut hurja kehitys (allergioiden toteaminen ja refluksin toteaminen). Nyt mitat olivat 86cm ja 12700g! Vau.

Poika alkaa myös toistelemaan sanoja pikkuhiljaa, oon tosi huojentunut. Ehkä tää tästä pikkuhiljaa iloksi muuttuu.

[chaste]

Heippa! Täällä myös yksi keskospojan äiti. Poika syntyi rv 31+4 yllättäen. Lapsivesi alkoi tihkua kaksi päivää aikaisemmin ja synnytys käynnistyi ihan tietämättäni samalla kun pojan sydänäänet alkoivat tippua. Poika syntyi alakautta ja oli mitoiltaan 1980g ja 42,6 cm. Teholla vietti 3 päivää ja siirtyi sitten Jorviin L2:lle ja kotiin päästiin sitten 3 viikon päästä rv 35.

 

Tällä hetkellä poika on 5kk vanha ja painoa löytyy jo 7kg. Poika on kasvanut todella hyvin, mutta meillä on alusta asti ollut riesana itkuisuus. Aluksi oli todella paljon vatsavaivoja ja poika itki aina ilmavaivoja tai röyhtäyksiä. Itkuisuutta on yritetty selvitellä tässä jo vähintään 3kk ajan. Itku on sellaista kipuitkua, eli poikaa sattuu johonkin jatkuvasti. Allergialääkärillä on käyty ja itselläni eri ruokadieettejä kokeiltu. Maitoallergia todettiin maitoaltistustestillä, mutta maidoton ruokavalio ei silti vienyt itkuja pois. Lisäraudan pois jättäminen ei myöskään vaikuttanut mitenkään vointiin. Vyöhyketerapiassa käytiin ja siltikään itkut eivät hellittäneet. Nyt vihdoin vielä kokeilussa refluksilääkkeet jotka tuntuvat vähän auttaneen itkuihin ainakin hetkellisesti. Toivottavasti siinä olisi ratkaisu tähän jo kauan kestäneeseen kipuitkuun.

 

Vaikka meillä ei mitään synnynnäisiä sairauksia tai vikoja olekaan ja kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, on silti kova huoli koko ajan pojasta ja uskon että muut keskosten vanhemmat voivat yhtyä siihen samaan huoleen mikä koko ajan pyörii takaraivossa. Itse olen ollut todella huolestunut pojan syömisestä että syökö hän nyt tarpeeksi, vaikka ruoka onkin aina maistunut (viime aikoina vähän liikaakin). Mutta jotenkin se alkuvaiheen ruokien millimäärien mittaaminen on jäänyt mieleen. Samoin sairaala-aika on jäänyt vähän kummittelemaan, vaikka kaikki menikin hyvin, mutta se sellainen jatkuva ääretön huoli ja avuton olo kun ei pysty mitään tekemään lapsensa eteen on ainakin mulle jättänyt jälkensä.

[Elli1976]

Jaan tuntemuksesi, chaste. Vasta nyt, kun lapsi on puolitoistavuotias, en enää päivittäin huolehdi/ ajattele asiaa.

[Smultron]

Hei! En tiedä, onko tämä oikea ketju kysyä, mutta en löytänyt sopivampaakaan. Ystävälleni syntyi tänään vauva 29.viikolla, puolikiloinen pieni. Mietin, miten voisin olla tukena ja mitkä sanat olisivat ne oikeat. Onko jotain tiettyä asiaa, jonka tiimoilta pikkukeskosten vanhemmat kaipaisivat tukea?

Edited April 11, 2013 by Smultron