nania

Missä iässä isojen sänkyyn ja kuinka kauan tottuminen kesti?

40 posts in this topic

Hämmästyttävän helppoja ja hyvinsujuneita siirtoja tässä ketjussa suurin osa! Olisi varmaan itsekin pitänyt siirtää lapsi aikaisemmin lastensänkyyn, koska meillä varmasti temperamentin lisäksi siirtohankaluuksia pahentaa 2v uhma. 

 

Poika oli siis 1v9kk kun tuossa helmikuulla hankittiin lastensänky. Lapsi oli sängystään tosi ylpeä ja mielellään sinne kiipeää itse nukkumaan. Heti alusta pitäen on viikonloppuisin päikkärit nukkunut kiltisti sängyssään, ja silloin yleensä rauhoittuu aika helposti sänkyynsä. On toki aamu-uninen muutenkin, ja tyypillisesti päikkäriaikaan on jo selvästi väsynyt. Yöunet on meillä se suuri ongelma edelleen, 2 kk sängyn hankinnasta. Aluksi koitin mennä asiassa vähän lapsentahtisesti, eli jos ja kun poika ei rauhoittunut lastensänkyyn ja marisi haluavansa pinnikseen, hän pääsi pinnikseen. Saattoi kuitenkin kulua pari-kolmekin tuntia ensin takutessa lastensänkyyn nukuttamisen kanssa, ja sitten pinnikseen päästyään nukahti välittömästi. Kyllästyin tähän, ja purettiin pinnasänky kolmisen viikkoa sitten. Ollaan nyt yritetty mennä pienillä askelilla asiassa eteenpäin, eli ensin tavoitteena oli saada muksu tottumaan nukkumaan sängyssään keinolla millä hyvänsä. Ollaan siis ängetty viereen esittämään nukkuvaa sinne 115 cm sänkyyn. Tämä yleensä auttaakin siihen, ettei tuo lähde karkailemaan sängystä, mutta silti saattaa satujen ja valojen sammuttamisen jälkeen riehua vieressä sen pari tuntia tai kauemminkin.

 

Kyllästyin olemaan muksittavana ja mätkittävänä huonossa asennossa pienessä sängyssä, ja olen nyt siirtynyt lattialle esittämään nukkuvaa, mutta tämä saa pojan heti pomppimaan pois sängystään. Olen yrittänyt olla tarkkana siitä, että hän ei saa enää valojen sammuttamisen jälkeen temppuilullaan ylimääräistä huomiota, eli ei juttelua ja koitan välttää jopa katsekontaktia palauttaessani naperoa sänkyynsä, mutta vaikeaahan noista on aina pitää kiinni jos kolmatta tuntia joka ilta palauttelee lasta sänkyynsä sen pari tuhatta kertaa. Eikä toistaiseksi merkkiäkään siitä, että alkaisi nukutustaistelut kestoltaan lyhenemään. Rutiinit on tarkasti samat joka ilta, ja on ollut ihan aina. Poika näyttää ja tuntuu väsyneeltä, ja usein käy niin, että iltasatua kuunnellessa tuo pilkkii ja silmät lurppaa, mutta heti kun satu loppuu, rävähtää silmät selälleen ja jostain tuo generoi akun täyteen virtaa. Tuntuu, kuin poika välillä ihan väkisin ja tietoisesti taistelisi unta vastaan. Yöllä jos poika sattuu heräämään, niin se juoksee kyllä meidän luokse, mutta yleensä riittää kun sen kantaa omaan petiinsä ja etsii puput kainaloon ja tökkää tutin suuhun, niin jatkaa kyllä sitten uniaan.

 

Alkaa vähän harmittaa tämä siirto pikkuhiljaa. Meillä siis otettiin aivan älyttömästi takapakkia nukahtamisen kanssa, sillä pinnasänkyyn pojan sai pitkän aikaa vain heittää pupujen ja tutin kanssa, ja toivottaa hyvät yöt. Siellä kalterien takana se useimmiten nukahti vartin sisällä itsekseen, joskus saattoi leikkiä höpötellä sen parikin tuntia sängyssään itsekseen, mutta ei ole pitkään aikaan tarvinnut meitä nukuttamaan itseään. Kaikki hyvät neuvot ja etenkin vastaavanlaisen taistelun läpikäyneiden kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. Itseltä alkaa tosiaankin usko loppua vähitellen.  :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö siis on nukkunut aina omassa sängyssä. Ensin sivuvaunupinniksessä, josta nostin sitten yöllä rinnalle ja takaisin ja sitten n.6 kk vanhasta omassa huoneessa pinnasängyssä ja kävin sitten siellä huoneessa yöllä imettämässä. Täydet yöt on nukkunut n.8kk vanhasta asti jolloin lopetettiin yösyötöt.

 

Nyt reilu 2-vuotiaana oppi itse kiipeämään pois pinnasängystä ja vaihdettiin siis lastensänkyyn. Ekat pari viikkoa meni tosi hyvin ja sänkyyn ei tarvinnut palauttaa kuin muutaman kerran. Nyt on nukkumishommat menneet aika mahdottomiksi. Nukkuu siis hyvin kun ensin nukahtaa, mutta nyt on muutaman viikon palautettu sänkyyn iltarutiinien jälkeen 5-20 kertaa/nukahtaminen. Eli nukkuu vielä päikkärit ja ne selkeästi tarvitsee, mutta niille käyminen tuntuu olevan välillä työn ja tuskan takana. 

 

Ei siis ole koskaan nukkunut meidän sängyssä. koska mieheni on muutenkin uniongelmainen eli herää n.10 kertaa yössä. Tyttö tulee aamulla siis kuuden maissa meidän huoneeseen ja sit noustaan ylös. Ei haluta opettaa tuohon perhepetiin sillä, että otettaisiin aamulla viereen kun pelätään että alkaa sitten pyrkimään sinne keskellä yötä.

 

Meidän taktiikka on ollut se että joka ilta samat iltarutiinit eli puuro, iltapesu, 1 kirja, unilaulu ja sit toivotetaan hyvää yötä ja jätetään tyttö sänkyyn hakemaan unta. Pinniksessä saattoi höpötellä itsekseen ja sitten nukahti n.15 min jälkeen (joskus nopeamminkin). Nyt lastensängyssä jää ihan tyynesti sänkyyn, mutta hetken päästä tulee ovelle kuikkimaan tai jopa käytävään asti. Heti kun huomaan tän niin menen ja vien takaisin ja ekalla vientikerralla sanon että "nyt on uniaika" ja sit seuraavilla kerroilla en puhu mitään vaan vien vaan. Nyt on siis pari viikkoa menty noin ja mietin et kauankohan tuon ramppaamisen loppumiseen menee ja missä vaiheessa pitäisi kokeilla jotain muuta?

 

Tyttö osaa puhua tosi hyvin ja yksikin ilta kun olin jo päättänyt, että annan valvoa hieman pidempään ,jos sillä saisi sen ramppaamisen vähenemään niin tyttö ilmoitti iltapesun jälkeen että "minua väsyttää, minä menen nukkumaan" ja sit kun meni niin silti tuli 8 kertaa vielä pois sängystä. Vaikeinta on tuossa itse pysyä tyynenä, vaikka jonkun 15 palautuskerran jälkeen kuinka sisällä kiehusi. Tällä viikolla oon ollut vielä keskiviikko aamusta asti tytön kanssa kaksin kun mies on työreissulla, josta palautuu vasta huomenna. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

No saattaa olla vähän turha toivo että se ylipäätään lopettaisi tuon ramppaamisen ainakaan ennen kouluikää. Meillä vielä neljävuotiaskin jatkuvasti nousee sängystä. Lapset on vaan sellaisia ettei ne meinaa malttaa ruveta nukkumaan. Tosi hienosti ja johdonmukaisesti olet kyllä jaksanut toimia, että voihan olla että lapsi oppii kumminkin menemään kiltisti nukkumaan. On meilläkin välillä ollut kausia jolloin lapset nukahtavat nätisti riehumatta, mutta viimeisestä sellaisesta alkaa kyllä olla jo aikaa... Itse en ole ihan noin johdonmukaisena ja rauhallisena jaksanut pysyäkään. Tuossa iässä uhkailin unilelujen poistamisella kun en jaksanut sitä kahtakymmentä kertaa viedä takaisin, mutta kyllä varmaan yksinkertainen rauhallinen takaisinvienti on parempi jos siihen vain pystyy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ei Chimelli  :grin: Toivottavasti ei nyt ihan noin kauaa menisi. Musta jotenkin tuntuu ettei 2-vuotiaan kanssa vielä oikein noi perusmetodit (uhkailu, lahjonta,kiristys) toimi. :) Mutta nyt tuolla hakee päiväunta ja on hetken jo höpötellyt sängyssä, mutta ei ole vielä kertaakaan tullut pois. Wish me luck!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin no meillä se toimikin niin että otettiin se lelu sitten pois ja annettiin lapsen parkua sängyssä jonkun aikaa ja sitten mentiin tekemään sopimus että saat sen takaisin jos et lupaat sitten pysyä sängyssä. Yleensä toimi jo kerrasta, koska meillä ainakin jos lapsen saa itkemään niin se nukahtaa todennäköisemmin, mutta se ei ehkä ole kauhean kiva tapa  :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika siirtyi pinnasängystä isojen sänkyyn (ihan normi 80x200cm kokoiseen) hieman jälkeen 2-vuotissynttäreiden, eikä kyllä ollut oikeastaan mitään siirtymisvaikeuksia. Onkohan koko aikana (nyt siis vajaan vuoden aikana) pitänyt kaksi kertaa palauttaa illalla sänkyyn, ja silloinkin taisi olla kyse siitä, että luuli että on jo aamu - me ei siis oltu vielä menty nukkumaan miehen kanssa tuossa vaiheessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen meni omaan huoneeseen 10kk iässä, isojen sänkyyn vasta 2,5v. Hyvin nukuttu, pari kertaa tipahti mutta yöt nukkuu tosi hyvin. Joskus mustis kohtauksen aikana haluis pikkuveljen pinnasänkyyn.. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä omaan huoneeseen 6kk iässä ja isojen sänkyyn 1v6kk iässä. hyvin on tottunut poika heti muutoksiin :

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen siirtyi isojen sänkyyn suunilleen 2v iässä. Olisi saanut nukkua pidempäänkin pinniksessä, mutta tarvitsimme pinnasängyn vauvalle. Siirto sujui hyvin, mutta päiväunille nukahtaminen oli aluksi hankalaa. Poika karkasi sängystä ensimmäisinä päivinä kymmeniä kertoja. Karkailu onneksi loppui ja päiväunetkin alkoivat sujua noin viikon totuttelun jälkeen.

 

Keskimmäinen oli 1,5v kun hän ensimmäisen kerran kiipesi itse pinnasängystä pois. Emme uskaltaneet enää nukuttaa pinnasänkyyn, koska pelkäsimme pojan tulevan sieltä yöllä pois. Siirsimme pojan samalla samaan huoneeseen isoveljen kanssa. Siirto oli vaikeampi kuin esikoisella, koska poika karkaili sängystä useaan otteeseen iltaisin. Lisäksi ensimmäiset kaksi kuukautta poika heräili öisin ja vaati päästä meidän sänkyyn. Onneksi heräily loppui ja vajaa 2v iässä nukkui täysiä öitä omassa sängyssä heräämättä.

 

Kuopus on 2v ja nukkuu vielä pinnasängyssä. Kesän aikana aiomme hankkia lastensängyn. Tyttö nukkuu hyvin pinnasängyssä omassa huoneessa eli kiirettä ei ole. Tyttö ei onneksi ole edes kokeillut sängystä pois kiipeämistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsemme siirtyi nukkumaan isompaan sänkyyn n. 1 v. 9 kk iässä, tosin tarhassa oli kuukautta-paria aikaisemmin siirrytty nukkumaan päiväunet isompaan sänkyyn, joten varmaankin tästä syystä kotona nukkuminen erilaisessa sängyssä sujui alusta alkaen hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä siirryttiin kaksi päivää sitten isojen sänkyyn, ja tottui sinne oikeastaan heti. Kerran palautettiin (ekoilta päikkäreiltä) sänkyyn ku ei uni tullut heti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmat lapseni kieltäytyivät pinnasängystä n. 8 kk iässä (jonkin sortin kalterikammo), jolloin siirtyivät isoon sänkyyn. Osasivat siis itsekseen kiivetä sänkyyn ja sängystä pois, eivätkä onnistuneet unissaankaan putoamaan, vaikka varuiksi alkuun pantiinkin pehmusteita lattialle sängyn viereen. Heti alkoivat unet maistua paremmin, kun pääsivät pois kaltereiden takaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

2 v 5 kk, itse ilmoitti että haluaa ison pojan sänkyyn nukkumaan. Pinnishän siirrettiin oitis pois ja sai ruuvata iskän kanssa turvalaidan paikalleen. Sänky oli ollut nelisen kuukautta huoneessa tutustuttavana sitä ennen. Viikko meni hyvin, sitten oli muutama ilta ramppaamisongelmaa ja uudestaan uhmaiän alettua 2 v 7 kk iässä.

Edited by pikku-haisu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä siirryttiin pinnasängystä isojen sänkyyn vähän yli 2 vuotiaana. Ei ollut mitään ongelmia. Omassa huoneessa on nukkunut puolivuotiaasta lähtien.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isompi oli 1v 10kk. Ekan yön hämmästyksen ja siitä seuranneen ihmenukahduksen jälkeen oli kyllä melkoista taistelua saada pysymään sängyssä... Mutta ei se niinkään sängystä johtunut muuten kuin siinä, että nyt pääsi karkuun. Taistellut oli pinniksessäkin, ei vaan voinut laidoille mitään. (Oppi muuten kiipeämään niiden yli siinä hetkessä, kun karkailusta epätoivoisina yritettiin laittaa takaisin pinnikseen. Ei sitten laitettu. :D ) Karkailu sittemmin helpotti, kunnes taas tuli karkailuvaihe, joka helpotti, ja niin edelleen. :D Nyt 2,5 vuotta myöhemmin useimpina iltoina karkaa kerran.

 

Pienempi vaihtoi pinnasängystä kerrossängyn alakertaan n. 1v 7kk iässä. Haluttiin siirtää ennen kuin kiipeäisi itse laitojen yli, ennakoitiin sen tapahtuvan aiemmin kuin isosiskollaan. Lapsi selvästi jännitti uutta sänkyä, pari ekaa iltaa vaan käytiinkin makoilemassa uudessa sängyssä mutta laitettiin sitten nukkumaan pinnikseen. Joku päivä sitten vietiin pinnis pois kiusaamasta ja aika pian loppuikin jännitys ja alkoi karkailu. Kuukauden tai pari taisi pahempi karkailuvaihe kestää, kun tajusi tuon hienon mahdollisuuden. Sen jälkeen on karkaillut vaihtelevasti, enimmäkseen ihan hyvin menee ollakseen kaksivuotias, vaikka useimpina iltoina saa edes kerran palauttaa. Koko ajan on hyvin nukkunut, kunhan vaan on nukahtanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now