Nuka

NKL

415 posts in this topic

Mulle sanottiin siellä, ettei niitä koruja tartte riisua edes leikkauksen yhteydessä, mutta että sairaanhoitajat ei ehdi katsomaan, jos joku tippuu tmv. Eli sai olla omat korut päällä, mutta just tosta syystä, että jos tippuu tai jää jonnekin, ne suositeltiin jättämään kotiin. Mulla oli korvikset päällä koko synnytyksen ajan. Kellon olin jo ottanut pois, kun välillä tuntui, että turvotuksen takia se oli vähän ahdas ja samoin oli käynyt sormusten kanssa. Kello ja rannekorut kannattaa muuten ottaa pois, kun on aika todennäköistä, että jossain vaiheessa laitetaan tippa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on tosi vaihtelevia kokemuksia NKL:sta. Pelkopolikäyntejä oli kolmelle lääkärille, joista yksi oli aikamoinen persoona. Tuhahti heti ovelta että sullehan on annettu näitä aikoja tiuhaan ja että yleensä tänne tullaan vasta viikolla 36. Samainen lääkäri totesi kysyessäni että onko napanuora sikiön kaulan ympäri, et ethän sä nyt kaikea voi pelätä. Kaksi muuta lääkäriä olivat onneksi mukavia.

 

Synnytyssalissa kätilöt olivat mahtavia, mutta vuodeosastolta jäi aika paha maku suuhun. Olin tosi yksikseni, puhelinta ei saanut käyttää edes kellona vaikken sektion jälkeen ylettänyt pöydällä olevaan puhelimeen, saati päässyt käytävään puhumaan. Syöminen ei onnistunut kun tarjotin tuotiin liian ylös pöydälle (haavakipu oli niin voimaksata etten päässyt nousemaan ylettääkseni syömään) ja imetyksen kanssa olisin kaivannut apua. Vasta kolmantena päivänä yksi kätilöistä otti asiakseen selvittää että saako pikkuneiti ruokaa vai ei (kun me molemmat oltiin itketty siihen asti) ja ei saanut. Siitä huolimatta lisämaidon saaminen oli jotenkin kumman hankalaa jos kansliaan ei sattunut juuri omahoitaja. Omat kokemukseni ovat onneksi harvinaisen pahoja ja annoinkin niistä palautetta.

 

Jos meille joskun on tulossa toinen lapsi, en tiedä mihin sairaalaan haluaisin synnyttämään. Ehkä kaikista tärkein paikka oli kuitenkin synnytyssali ja sen henkilökunnasta ei ole todellakaan pahaa sanottavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä on ihan positiiviset kokemukset Naistenklinikasta vuodelta 2007.

 

Vaikkakin kohtelu oli välillä vähän etäistä, hoito on kuitenkin ensiluokkaista ja se lienee pääasia. Olin menossa synnyttämään toisaalle, mutta koska oli riski, että vauva pitäisi pikaisesti leikata syntymän jälkeen, sairaala vaihtui. Ei Naistenklinikka syyttä ole juurikin riskisynnyttäjien paikaksi nimetty, siellä on valmiudet kaikkeen mahdolliseen (mm. siellä ollessani syntyi 670 g keskonen, joka hyvällä hoidolla selvisi). Vaikkakaan emme tarvinneetkaan leikkausapua, sokeritipassa lapsen piti olla useita päiviä, jonka ajan minäkin sain olla osastolla (vaikka olisin voinut muuten kotiutua jo) ja käydä lasta katsomassa 4 kertaa päivässä valvontaosastolla. Myös ns. perhehuone järjestettiin, kun vauvakin pääsi osastolle, olimme jossain tyhjästä varasto/hoitohuoneesta tehdyssä tilassa (jossa ei kylläkään ollut siis kuin kaksi sairaalasänkyä, mutta saipa olla oman perheen kesken) pari yötä.

 

Sellainen kuva kyllä jäi, että jos halusi opastusta/tietoa/keskustella tms.m, eli muuta kuin varsinaista sairaanhoitoa, niin se piti ilmaista selvästi ja kovaa. Muuten sitä ei saanut. Toki sairaalassa oli hirveä ruuhkakin juuri silloin, jouduin odottelemaan käynnistettävää synnytystäkin 2 yötä. Eli hyvää hoitoa siellä saa, mutta opastusta ym. pitää kyllä osata pyytää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä synnytin toisen lapseni naikkarilla elokuussa -08. Salin puolelta erittäin hyvät kokemukset, mutta osastolla jäin kyllä oman onneni nojaan :unsure: . En tiedä johtuiko se siitä, että tämä oli toinen lapsi, mutta ei mua kukaan ollut neuvomassa ollenkaan. Yksi kätilö kysyi että tarttenko apua, ja pyysin häntä näyttämään mulle vauvan navan puhdistuksen, mutta ei tämä kätilö tullut ollenkaan. En tiedä oliko unohtanut vai mikä oli <_< . Lähtöaamuna osui kohdalle sitten tosi ihana kätilö, jonka kanssa sain vielä purkaa läpi synnytyksen ja hän neuvoi asioissa joissa koin tarvitsevani vielä ohjausta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä synnytin esikoiseni Naistenklinikalla toukokuussa 09. Olin etukäteen skeptinen Naikkarin suhteen, kun olin kuullut tarinoita tylyistä kätilöistä ja liukuhihnatoiminnasta.

 

Itse olen ihan huipputyytyväinen NKL:n tomintaan. Kokemusta on niin synnyttämättömien osastolta 42, synnytysosastolta kuin lapsivuodeosastolta (perhehuoneista) 61. Meidän kohdalle sattui ainoastaan supermukavia kätilöitä ja lastenhoitajia, joilta sain (saimme) tarvittavaa tukea ja hoitoa. Olin valmistautunut siihen, että perhehuoneessa ei hirveästi opastettaisi, mutta meitä kyllä neuvottiin ihan riittämiin ja jos joku asia jäi epäselväksi, soitin kelloa ja pyysin apua, jolloin sitä sai yleensä heti.

 

Erityisen hyvä fiilis jäi synnytysosaston yhdestä kätilöstä. Synnytyssalissa sattui olemaan kuulema yksi kevään hiljaisimmista päivistä, joten ihanalla nuorella kätilöllä oli meille runsaasti aikaa. Lisäksi hän oli tosi avoin minun ajatuksilleni kivunlievityksestä ja muutenkin siitä, mitä kannattaisi tehdä, mutta ei epäröinyt antaa omaa suositustaan, jos niin halusin. Osastolla 61 sattui myös olemaan hirveän mukava kätilö koko sairaalassa olomme ajan yövuorossa, joten keskellä yötäkin apua uskalsi soittaa rohkeasti.

 

Mikäli san lisää lapsia, haluan ehdottomasti synnyttää ne NKL:lla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käytiin tänään synnäritutustumisessa Naistenklinikalla, eikä harmikseni päästy katsomaan lapsivuode- ja perhehuoneosastoja. Osaisitteko neuvoa löytyykö jostain kuvia näistä huoneista?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^En tiedä onko missään kuvia, ehkä googlella ihmisten "kotialbumeista" löytyisi, mutta voin kuvailla lyhyesti perhehuoneosaston huoneita. Siellä on kaksi puolta, ns. uusi ja vanha. Huoneet on pienen hotellihuoneen kokoisia. Uudella puolella on parisänky ja wc+suihku, vanhalla puolella kaksi erillistä sairaalasänkyä ja wc (suihku käytävällä). Lisäksi kummassakin huoneessa on hoitotaso, perinteinen pyörillä liikkuva vauvansänky ja pari tuolia. Vanhan puolen vauvanhoitopöytä on parempi kuin uuden, koska siinä on oma lavuaarinsa vieressä, mutta uudessa tietysti suihku on bonusta. Me oltiin vanhalla puolella - itse olin tyytyväinen kun sain säädettävän sairaalasängyn, sillä istuminen pystyssä oli episiotomian takia ikävää ja ekana vuorokautena imetin, söin ja ylipäätään tein kaiken kyljellään puoli-istuvassa asennossa. Jos en olisi ollut kipeä, oltais tietysti otettu parisänky mieluummin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noista osastoista ja huoneista ei valitettavasti oo kuvia ja johdon taholta on tullut määräys että potilashuoneissa ei saa kierrättää vaikka tyhjiä huoneita olisikin. Käytäviä toki saa näyttää, mutta eipä noissa käytävissä ja hissiauloissa nyt kauheasti nähtävää oo... Nettiin tuleva esittely on kyllä suunnittelussa, mutta kosa on vielä suunnittelun asteella, ei kyllä ihan heti valmistu... En tiedä mihin tuo huoneissakäynti kielto perustuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on aika huonot muistot Naistenklinikasta esikon sektion jälkeen ja nyt kyselen teiltä apua. Onko kukaan sektioäiti päässyt osastolle 51? Ja jos niin millaista kohtelu oli? Saiko kelloa soittaa, saitteko syötyä ja saako siellä pitää kännykkää äänettömällä kun/jos alkuun ei kykene nousemaan siihen omaan yöpöydällä olevaan puhelimeen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tarkoitatko nyt osastoa 51 vai 61? 61 on tuo perheosasto ja sinne ei sektion jälkeen pääse. Osastot 51 ja 52 jakaa sektiot aika lailla tasan. Se mille osastolle päädyt riippuu päivästä. Suunnitellut sektiot menee vuoropäivinä ja kiireelliset sektiot samoin.

 

Naistenklinikan lapsivuodeosastoilla saa pitää kännykkää päällä äänettömällä ja sitä suositellaankin. Tuon huonepuhelimen käyttö maksaa ja siihen tarvitaan erillinen koodi. Tosin jos soittaa talon sisäisiä puheluita niin sitten ei maksa (esim lastenklinikalla tai vvo:lle). Itse olin sektion jälkeen osastolla 51 ja ainakin minulle ruoka tuotiin huoneeseen niin kauan kunnes pääsin itse sitä hakemaan. Soittokelloa soitin silloin kun en itse päässyt vielä ylös. Myöhemmin kävelin kansliaan kun oli asiaa, niin sai samalla vähän liikuntaa. Olin kahden hengen huoneessa ja perhehuonekin olisi järjestynyt kun tilaa sattui olemaan. Tämä siis esikoisen syntymän jälkeen -07. Kiireellisellä sektiolla synnytin. Eikä nuo käytännöt nyt juurikaan oo muuttuneet tuon jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Helea: Kiitokset! Mä olin osastolla 52 ja siellä ei olisi saanut pitää puhelinta edes äänettömällä. Ruokatarjotin taas tuotiin niin ylös, etten ylettänyt syömään kun mulla ei ollut sähköllä nostettavaa sänkyä. Kelloa soitin kerran kun vesilasi oli liian kaukana ja oli lääkkeenottoaika. Nakkelivat siitäkin niskojaan ja yökkä varsinkin kun pyysin imettäessä apua (neiti huusi toista tuntia ja hommasta ei meinannut tulla mitään.) Piti kuulemma mennä kansliaan. Nämä noin pikaisesti, tuli maalismasuissa vuodatettua muistoja enempikin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lauantaina oli kuulemma sulku päällä sekä NKL:lla että Kättärillä.

Osaako kukaan sanoa mitä silloin tapahtuu (jos sulku on päällä) eli kerrotaanko synnärille soitettaessa minne pitää suunnata synnytykseen vai saako vaihtoehtoisen sairaalan itse valita?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Sieltä kuulemma ehdotetaan paikkaa, jonne soittaa, mutta itse saa päättää. Oon kuullu, että jotkut on soittanu joskus ekaks kättärin, sit naistenklinikan, sit Jorvin (josta on sanottu, etteivät mielellään ota Helsingistä ketään). Jotkut on joutunu lähtemään Hyvinkäälle. Itse NKL:n ja Kättärin jälkeen olisin suunnannut Tammisaareen...

 

Muoks. Noi sulut on usein aika lyhytkestoisia, eli jos voit odottaa vielä kotona, niin voi olla, että parin tunnin päästä pääsee jo sinne ekaan sairaalaan, jossa se sulku oli.

Edited by höpöli

Share this post


Link to post
Share on other sites

^mulle kerrottiin juuri kuten Höpölille. Jos suinkin voi olla kotona esim. tunnin/pari esim. suihkun ja kipulääkkeen voimalla, niin on melko varmasti sulku siihen mennessä ohi.

 

Mulla olisi muuten nuo paikka valinnat mennyt samoin kuten sulla, Höpöli.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla on aika huonot muistot Naistenklinikasta esikon sektion jälkeen ja nyt kyselen teiltä apua. Onko kukaan sektioäiti päässyt osastolle 51? Ja jos niin millaista kohtelu oli? Saiko kelloa soittaa, saitteko syötyä ja saako siellä pitää kännykkää äänettömällä kun/jos alkuun ei kykene nousemaan siihen omaan yöpöydällä olevaan puhelimeen?

 

Olin osastolla 52 (samanlainen kuin 51) samassa huoneessa useamman sektioäidin kanssa, ja heitä kyllä hoidettiin erittäin hyvin, vaikka sairaalassa oli ihan mieletön ruuhka ja henkilökuntavaje. Kännykän sai pitää päällä, kelloa soittaa (ja apu tuli nopeasti), ruoka tuotiin viereen, suihkuun autettiin jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Helpottavaa kuulla että myös osastolla 52 voi saada inhimillistä hoitoa! Meinaan pyytää omien kokemuksieni vuoksi päästä osastolle 51, mutta jos se ei onnistu, on kiva tietää ettei mun kokemukset ole ihan normaaleja ja näinollen eivät välttämättä toistu.

 

Mä en kyllä tajua miksi mulle sanottiin et kännykkään saa puhua vain käytävällä. Mies hiukan avautui kun ei saanut muhun mitään yhteyttä ja sain sit luvan puhua. Silti yksi vanhempi kätilö ei tykännyt. Mulla oli hänen käydessään puhelin äänettömällä tyynyt yläpuolella kellona (rannekello unohtui) ja hän oli näreissään puhelimesta "kun sulla on tuo vauvakin tuossa".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytin naikkareilla -07, ja siitä jäi ihan hyvä fiilis ja aijon nyt mennä sinne uudestaan. Ainut mikä oikeasti ärsytti, oli se että kätilö ja kätilö opiskelija puhuivat keskenään ruottia kun kursivat mua kasaan synnytyksen jälkeen ja minähän en siitä ymmärtänyt mitään ja olin sen verran kipeenä, etten jaksanut asiasta mainita.

Nyt sitten kyllä aijon mainita, että mun kuullen puhutaan vaan sellasta kieltä mitä ymmärrän :rolleyes:

Perhe huone oli ihana, ja sielläkin sain sen verran hoitoa kuin tarvitsin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katsoin silmät ymmyrkäisenä jotain sairaalaohjelmaa pari päivää sitten, kun siinä sektion jälkeen mies ja lapsi ohjattiin tarkkailuhuoneeseen odottamaan äitiä, joka kärrättiin sinne leikkaussalista. Vauva pääsi heti heräämössä tissille. Parin tunnin jälkeen pääsivät sitten yhdessä osastolle. Naistenkilinikalla mies sai odotella mua vauvan kanssa kahdestaan kolme tuntia, ennen kuin pääsin osastolle. Eli ensin olin tunnnin leikkaussalissa kasaan kursittavana ja sitten 2 tuntia heräämössä. Vaikka synnytyksestä on jo kaksi vuotta, niin taas pistää vihaksi. Miten erilaisia toimintatapoja sitä onkaan:

 

*sektion takia emme saaneet perhehuonetta (Ainakin Jorvissa sen saa jos vaan on tilaa)

*en saanut salissa vauvaa mahan päälle ollenkaan (Kättärillä siskoni sai jo 13 vuotta aikaisemmin. Jorvissa ihmettelivät Naistenklinikan toimintaa tässä asiassa)

*jouduin odottamaan yksin heräämössä 2 tuntia (Ainakin Taysissä mies ja vauva pääsevät mukaan ja vauva pääsee siellä tissille)

*opastus eri osastoilla vaihtelee, ei ole minkäänlaisia yleisiä käytäntöjä vaan homma riippuu täysin osastosta ja hoitajasta

*osastolla suurin osa hoitajista oli joko kielipuolia (ulkomaalaisia) ja/tai koulutukseltaan perushoitajia. Kätilön taisin nähdä tasan kerran.

 

Kuopus syntyikin Jorvissa ja siitä ei ole mitään pahaa sanottavaa ;).

Edited by Rogue

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kättärillä on sama käytäntö, ettei isä ja vauva pääse heräämöön. Kälyni on synnyttänyt molemmat lapsensa sektiolla Kättärillä ja myös kironnu sitä, että on joutunu sit olemaan yksin heräämössä vaikka kuinka kauan...

Share this post


Link to post
Share on other sites
*sektion takia emme saaneet perhehuonetta (Ainakin Jorvissa sen saa jos vaan on tilaa)

*en saanut salissa vauvaa mahan päälle ollenkaan (Kättärillä siskoni sai jo 13 vuotta aikaisemmin. Jorvissa ihmettelivät Naistenklinikan toimintaa tässä asiassa)

*jouduin odottamaan yksin heräämössä 2 tuntia (Ainakin Taysissä mies ja vauva pääsevät mukaan ja vauva pääsee siellä tissille)

*opastus eri osastoilla vaihtelee, ei ole minkäänlaisia yleisiä käytäntöjä vaan homma riippuu täysin osastosta ja hoitajasta

*osastolla suurin osa hoitajista oli joko kielipuolia (ulkomaalaisia) ja/tai koulutukseltaan perushoitajia. Kätilön taisin nähdä tasan kerran.

Viime viikolla NKL:lla sektiolla synnyttäneenä haluan kommentoida näitä.

- Leikkaussalissa sain vauvan rinnalleni sen jälkeen, kun hänet oli tarkastettu. Ehdin pitää häntä hyvän aikaa siinä samalla kun muut toimenpiteet mahassa jatkuivat.

- Heräämössä vierähti lähemmäs kolme tuntia, ja olihan se kurja olla erossa pienestä, vaikka tiesikin miehen olevan hänen kanssaan. Vauva ei Naistenklinikalla pääse heräämöön, koska siellä on paljon muitakin potilaita kuin synnyttäneitä ja nämäkin halutaan ottaa huomioon. Mun mielestä on täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi syöpäleikkauksesta toipuvien ei tarvitse kuunnella vauvan itkua ja toisten onnea. Tokihan itselle olisi mukavampi pitää lasta heti alusta alkaen lähellään, mutta muutama tunti on kuitenkin lyhyt aika. Mä ainakin itse siinä vauvankaipuussani ajattelin, että mä sentään olen terve ja uuden, terveen vauvan äiti. Monilla muilla siellä on ihan oikeita ja vakavia ongelmia, joista ei pääse muutamassa tunnissa eroon.

- Osastolla (52) kätilöt olivat todella ammattitaitoisia, avuliaita ja mukavia. Kovin paljon ei edes itse tarvinnut kysellä, kun opastivat niin hyvin pyytämättäkin. Ainakin kaikki mun kohtaamat hoitajat oli nimenomaan kätilöitä tai erikoissairaanhoitajia. Kieliongelmia ei myöskään ollut, ei myöskään muiden samassa huoneessa olleiden kohdalla, joilla oli usein eri hoitajia kuin itselläni.

 

Olen kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen NKL:n lapsivuodeosaston ja leikkurin toimintaan, kaikki meni oikein hyvin. Ainoa vähän harmillinen juttu oli se, että sektion jälkeen ei perhehuoneen mahdollisuutta ollut ja ensimmäisenä yönä olin samassa huoneessa kolmen muun äidin ja heidän vauvojensa kanssa. Yön aikana ei siis monta hiljaista hetkeä ollut. Tämä oli sikäli kurjaa, että itse en vielä leikkauksen jäljiltä päässyt edes sängystä ylös ja olisin kaivannut kipeästi kunnon yöunia monta yötä valvottaneiden supistusten vuoksi. Vauva puolestaan vietti ensimmäisen yön hoitajien kanssa, miltä olisi vältytty, jos mies olisi voinut olla yötä sairaalassa.

 

Erikoista musta on se, että kolme päivää myöhemmin toinen sektiolla synnyttänyt (ja täälläkin palstaileva) äiti sai perhehuoneen. Ehkä se on kiinni kätilöstä ja toisaalta myös siitä, miten hyvin tilaa on. Joka tapauksessa sairaalassa ollaan niin lyhyen aikaa, että ei ainakaan mun maailma siihen kaatunut, vaikka samassa huoneessa muita olikin. Tulipahan lähdettyä nopeasti kotiin. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites
Erikoista musta on se, että kolme päivää myöhemmin toinen sektiolla synnyttänyt (ja täälläkin palstaileva) äiti sai perhehuoneen. Ehkä se on kiinni kätilöstä ja toisaalta myös siitä, miten hyvin tilaa on.

 

Hip hei, mä kanssa olen oikein tyytyväinen NKL:n osaston 51 erittäin hienoon ja ammattitaitoiseen hoitoon! Minä olen siis tuo erikoinen perhehuoneen saanut äiti ja pakko nyt tähän kommentoida, että meillehän sitä huonetta ihan tarjottiin. Ei oltu mitenkään etukäteen varattu tai edes kysytty mahdollisuutta perhehuoneeseen, eikä todellakaan oltu varauduttu siihen, että perhehuoneeseen päästiin. Meillä sattui vaan käymään erittäin hyvä tuuri! :)

 

Os:lla 51 niitä perhehuoneita on kaksi kappaletta ja molemmat sattuivat olemaan vapaana os:lle saapuessani. Minut heräämöstä hakenut kätilö kysyi haluammeko perhehuoneeseen, niin minulta kuin mieheltänikin erikseen ja pääsimme sinne kun se huone oli juurikin vapautunut edellisen asiakkaan jälkeen..

 

En tiedä onko os:lla 52 perhehuoneita ylipäätään. Luulenpa, että kun osastoillekin sijoitellaan vuorojärjestyksessä, eli parillinen pariton päivä systeemillä, menee huoneet varmaan vähän samalla periaatteella ja potilaan kunnon mukaan.

 

Leikkurissa kaikki sujui minun mielestäni erittäin hienosti, samoin heräämössä. Sain vauvan rinnalleni hetkeksi, jonka jälkeen mieheni lähti kätilön seurassa hoitamaan pientä.

Itse vietin sitten siellä heräämössä muutaman tunnin, ennen kuin pääsin os:lle, mutta en kokonut tätä mitenkään sen kummoisempana asiana, sillä tiesin jo etukäteen, kuinka siellä meneteltäisiin.

 

Perhehuoneeseen pääseminen oli kertakaikkiaan unelmien täyttymys täytyy sanoa, etenkin kun tuo mahdollisuus tuli niin yllättäen. Olin itse kärsinyt raskausmyrkytyksestä jo muutaman vkon ennen synnytystä ja olin kertakaikkisen loppu kaikkine turvotuksineni , verenpaineineni ja kipuineni joten olen ikuisesti kiitollinen, sille korkeammalle voimalle joka meidät siihen huoneeseen johdatti. Ennen synnytystä olin viettänyt jo viitisen päivää kerrosta alempana os:lla 42 pre-eklampsian hoidossa ja olin ollut kotona puolitoista päivää ennen kuin tulin sairaalaan sektiota edeltävänä iltapäivänä supistusten takia, eli vietin viimeisen yöni ennen toimenpidettä os:lla 42 seurannassa supistusten vuoksi. Mulle sektio tehtiin siis perätilan takia.

 

En tiedä miten olisin pärjännyt ilman mieheni uskomatonta tukea ja apua ensimmäisten vuorokausien aikana. Melihiilelle pakko vielä sanoa, että vaikka olinkin yksityishuoneessa ei se uni paljon munkaan silmiä painanut ensimmäisen yön jälkeen... sen verran olin pää pyörryksissä ja pahoinvoiva ja kipeä ja kaikin puolin ihmeissäni kaikesta, että eipä siitä nukkumisesta oikein tullut mitään. Vasta nyt neljäntenä päivänä kotona voin sanoa nukkuneeni ensimmäisen kerran hyvin toimenpiteen jälkeen...

 

Meillä oli myös erittäin hyvä tuuri hoitajien suhteen. Saimme aivan fantastisen ystävällistä ja kaunista kohtelua osaksemme tuolla osastolla ja siitä valtavan suuret kiitokset koko os:n henkilökunnalle, täytyy käydä muistamassa heitä jotenkin, kunhan vointi tästä vielä hiukan kohene.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
vanhalla puolella kaksi erillistä sairaalasänkyä ja wc (suihku käytävällä).

 

Me olimme vanhalla puolella ikkunat sisäpihalle ja meillä oli oma suihku huoneessa. Eli osassa vanhoistakin huoneista on oma suihku.

 

Jossain sanottiin että vauvan pitää olla yli 3kg että pääse perhehuoneeseen, mutta sekään ei pidä paikkaansa, koska meillä neiti oli 2,8kg, mutta muutoin kaikki oli ok, joten sekin taitaa olla tapauskohtaista.

 

Tiedän että sektiomammoja on ollut perhehuoneissa mm. suhteiden avulla. Tuntevat kätilön tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lauantaina kotiuduttu NKL:lta ja olin synnytystapana sektio koska raju raskausmyrkytys.

 

Leikkaus tiistaina ja osastolle 52 siirryttiin keskiviikko iltana. Torstaina kysyin perhehuonetta ja se oli vapaana. Ainoa ehto oli kuulemma että isän pitää olla 24 h paikalla, että sellaisen saa.Ja meillähän se ei ollut ongelma.

 

Perhehuoneeseen pääsy oli kyllä pelastus, olisin tullut hulluksi yhteishuoneessa vielä yhdenkin yön jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko nkl:llä ihan normaalit vierailut sallittuja, kun joissain sairaaloissa on evätty muiden kuin isän ja vauvan sisarusten pääsy laitokselle possunuhan takia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now