Kummivalinta loukkaa

[Tweety]

No jos siis omiin kokemuksiin vedotaan niin lähden minäkin mukaan

 

Eli minulla siis on kummisetä ja -täti, jotka ovat sisarukset. Kummitätini kummitädiksi valintaa äitini vastusti suuresti, mutta isäni ilmoitti että pakko ku pakko, muuten se loukkaantuu. Äitini sai kuitenkin yhden tahtonsa lävitse, ja sen sijaan että minulle kummiperheen hankki, halusi sitten kummisedäksi kummitätini ydinperheen ulkopuolisen tyypin.

 

Oma todella tieteelleninen kantani on se, että olen todella läheinen kummisetäni kanssa, vaikka hän asuikin kaukana. Kummitädilleni en ole koskaan ollut mitään muu kuin yksi lapsi lisää hänen kummikatraassaan, jota kovasti mainostaa. Hän on niin arvostettu henkilö että niin ja niin moni ihminen on hänestä halunnut lapselleen kummin... (ja pah minunkin äitini pakotettiin haluamaan hänet minun kummikseni). Kummitädille olin aina merkityksetön itsenäni. Koko kummius liittyi vain häneen ja hänen ylivertaisuuteensa. Hän oli niin ihailtu ja arvostettu...

 

Kummisetäni muistaa minua yhä, ja nykyään kirjoittelemme sähköposteja, sillä fyysinen valimatka on entisestään kasvanut. Mutta Kummitätini on kadonnut elämästäni. Hänestä oli todella hedelmällistä tukea teinille. Kummitätini käytti aikansa minun kanssani isäni mustamaalaamiseen. How nice... Minä haluan tuntea kummit niin hyvin ettei edes tällaista vihaspäissä tule tapahtumaan. Ei lasta saa laittaa tuollaiseen asemaan.

 

Johtopäätös: äitini olisi kannattanut pitää kiinni ensituntemuksestaan. Konfirmaatiooni asti on koko perheeni kirjaimellisesti kärsinyt kummitädistäni. Siksi kummin tunteminen on minulle ehdottoman tärkeää...

Edited February 6, 2009 by tweety

[Mirjami]

^^

 

No lähinnä pistin noi omat kokemukset (joita oli siis useempia, kun vaan yks) siks, että ymmärtäisit, että jos sulla on huono(?) tai erilainen kokemus jostain jutusta, niin on vähän erikoista tulla ilmottaan vaan sen perusteella, että täällä asiasta keskustelleilla ihmisillä on jotenkin "idealistisia ja liioiteltuja" odotuksia kummiudesta. En oo mielestäni maininnut, että sun kokemukset olis jotenkin arvottomia tähän keskusteluun.

 

Ja vaikka "varsin monen" kummisuhteet voi olla yhtä huonot(?) kun sulla, niin et sä silti voi siitä päätellä, että se olis sama juttu kaikilla tai edes suurimmalla osalla ihmisistä. Ainakin omat kokemukset (muutkin kun noi mainitsemani) on osoittanut sen, että kyllä se kummisuhde voi olla hyvinkin läheinen, itseasiassa enemmän mä tiedän lähipiiristäni noita läheisiä kummisuhteita, kun tolalsia, mitä sun kokemus on.

 

muoks: väkänen lisää

Edited February 6, 2009 by mimosa83

[Aurora]

Mimosa, edelleenkin sä vetoat omiin kokemuksiisi kumotaksesi mun kokemukset. Tässä on sun mielipide vastaan mun mielipide.

 

Musta muuten tuntuu pahalta, että sä kutsut mun kummisuhteita huonoiksi. Hetkinen, enkö mä jo sanonut, että musta mulla on hyvät kummit, joista mä olin tosi onnellinen lapsena.

Edited February 6, 2009 by Aurora

[Mirjami]

No siellä on se kysymysmerkki perässä.. Mutta syvimmät pahoitteluni, kun loukkasin.

 

Ja edelleenkin sä oot sitä mieltä, että jos sulla on jostain asiasta jonkunlainen kokemus, niin se oikeuttaa sut ilmottaan, että muiden (niiden ehkä omien kokemusten pohjalta realistiset odotukset) on "idealistisia ja liioiteltuja". Että en nyt niin kauheen hedelmälliseks tota sunkaan keskusteluun osallistumista laskis..

[alannee]

Komppaan vaan edelleen Auroraa. Olen edelleen sitä mieltä, että on lapselle todella ihanaa, jos hänellä on yksi tai useampi "hyvä kummi", määritellään se nyt miten tahansa. En silti ymmärrä, mitä haittaa siitä voi olla, jos näiden "hyvien kummien" lisäksi hänellä on yksi lahja-automaattikummi, eli etäinen ja yhdentekevä kummi.

[Aurora]

En kai mä väittänyt mitään totuutta edustavani. Mä sanoin että "mun kokemuksen pohjalta", "mun katsontakannastani käsin" tollaiset odotukset on idealistisia ja liioiteltuja.

 

Sä puolestasi kielsit mun oikeuden omien kokemuksieni pohjalta muodostuneeseen mielipiteeseen. "Ei noin voi sanoa, koska mun kokemukset on päinvastaisia". Sä siis nostit omat kokemuksesi mun kokemuksiani paremmiksi ja todemmiksi.

 

Yritän sanoa, että ei ole kovin järkevää kieltää toisen kokemuksen arvoa, jos voi vedota vain omiin kokemuksiinsa.

 

Me ei tiedetä totuutta ennen kuin saadaan jotain tutkimusta ja tilastoa pöytään.

[Mirjami]

Mun mielestä taas ei oo kovin järkevää ilmottaa, että toisten odotukset on "idealistisia ja liioiteltuja" vain omien kokemustensa pohjalta.

[jenni81]

Eihän siitä yhdestä -einiintärkeästäkummista- mitään haittaa ole, mutta itse en ymmärrä miksi sellainen ihminen pitäisi valita?Itse en olisi voinut kuvitellaakaan että meidän pojalle olisi tullut kummi jota en tunne,oli hän sitten miehen parhaan kaverin vaimo tai ei. Jos joku haluaa valita lapselleen sellaisen kummin niin siitä vaan, jokainenhan sen oman päätöksen tekee niin kun itse parhaaksi katsoo.

 

Itselläni omat kummit sattuu olemaan mitä on, joten ehkä jo senkin takia kiinnitän huomiota 100% lapseni kummien valintaan.Jotka oikeasti tulee olemaan lapsen elämässä vaikka tulisi eroja sun muita.Ja nyt nämä ihmiset on sellaiset.Ja vaikka en kovin uskonnollinen ihminen olekaan niin tässä asiassa kuitenkin olen, eli haluan että se kummi osaa olla tehtävässään mukana myös kasvatuksellisesti jne...vaikka päävastuu onkin tietysti vanhemmilla.

[Katz]

Sorry nyt OT mut jätetäänkö noi "mun mielipide on parempi kuin sun mielipide" -jutut jonnekin muualle ja jatketaan keskustelua asialinjalla?

 

Tässä ketjussa on tullut hyviä kommentteja puoleen ja toiseen, hyvä niin. Lienee kuitenkin syytä jokaisen muistaa että itse kukin varmasti kirjoittaa omien kokemustensa pohjalta eikä jostain naapurinkumminkaiman serkulta kuultua. Ja että täällä tuskin voi muuttaa toisten mielipidettä/suhtautumista asiaan.

[Kiisu]

Komppaan vaan edelleen Auroraa. Olen edelleen sitä mieltä, että on lapselle todella ihanaa, jos hänellä on yksi tai useampi "hyvä kummi", määritellään se nyt miten tahansa. En silti ymmärrä, mitä haittaa siitä voi olla, jos näiden "hyvien kummien" lisäksi hänellä on yksi lahja-automaattikummi, eli etäinen ja yhdentekevä kummi.

 

Miksi sitten ylipäätänsä tällaisen henkilön pitäisi olla kummi? Kenelle siitä on iloa, hyötyä?

 

Tää on mennyt jo aika naurettavaksi keskusteluksi.

[alannee]

Alunperin kyse oli siis siitä, pitääkö puoliso pyytää kummiksi, jos hänen kanssaan ei ole niin läheinen. Mielipiteeni oli, että joo, jos muuten tulee loukanneeksi puolisoa. Perusteena tuo, ettei siitä mitään haittaakaan ole.

 

No joo, tämä lienee melko turha keskusteluin suunta.

[Tweety]

Tämä olisi jo mennyt polli tasolle eipäs-juupas jutuillaan. Tavallaan keskustelu lakkasi jo jokin aika sitten kehittymästä...

 

OT:

_ _ _ _ _

Sama pollina

 

Kummiasioista saa loukkaantua

Kummiasioista ei saa loukkaantua

Kummiasioista pitää ehdottomasti loukkaantua aina

 

Kummiksi pitää pyytää pariskunta aina ja ehdottomasti

Kummiksi pitää pyytää pariskunta jos puoliso ei ole loukkaava, vaikka onkin tuntematon

Kummiksi ei tarvitse pyytää tuntematonta puolisoa

Kummiksi ei missään nimessä saa ottaa pariskuntaa

 

Kummi on kuitenkin vain lahja-automaatti lapselle

Kummi on koirtein ja lahjoin muistava tuttu

Kummi on lapsen turvahenkilö tarvittaessa

Kummi on lapsen pääasiallinen kasvattaja

 

Minä olen oikeassa

Sinä olet oikeassa, vaikka en sitä enää kehtaa myöntää

Minä olin väärässä

Minä olin oikeassa, mutta vahdoin keskustelun vuoksi kantaani ja olen yhä oikeassa

_ _ _ _ _

 

Hyvää viikonloppua kaikille

[Tiinuska]

^Tuosta puuttuu vaihtoehto että kummiksi pitää pyytää pariskunta jos kummankin osapuolen kanssa ollaan hyviä ystäviä/kavereita

[Katz]

Hyvä tweety , asiaa!

[Guest Miaka]

Minusta pariskunnat otetaan pareina kummeiksi jos heitä nähdäänkin parina. Ja jos heillä on lapsia niin kummilapsellehan ideaalitilanteessa koko tästä perheestä tulee kummiperhe, tukiperhe elämään.

Jos taas hyvän ystävän, kummiehdokkaan puolisoa nähdää harvoin tai harvemmin kuin tätä ystävää, on silloin ihan ok ottaa vain toinen puolisko kummiksi.

 

Minäkin ajattelen näin, mutta ehkä lisäksi niin, että sen pariskunnan suhteen tulisi olla varmalla pohjalla eli joko niin, että ovat naimisissa, on yhteisiä lapsia, asuvat yhdessä, ovat seurustelleet pitkään tai ovat kihloissa. Kuitenkin pointtina, että näyttää todennäköiseltä, että molemmat kummit tulevat myös tulevaisuudessa kuulumaan kummilapsensa elämään.

 

Eräs ystävä perusteli kummivalintansa näin: että pitäisimme yhteyttä varmasti läpi elämän....

 

Meillä on jokaisella lapsella kummeina lähisukulaisia ja kavereita. Kavereiden pyytämisessä ajatuksena ja toiveena on ollut juuri tuo yhteyden säilyminen.

 

Loppuun vielä tapaus, josta todellakin loukkaantuisin ja josta olen surullinen kaikkien asianosaisten vuoksi. Mun läheisen ihmisen puolison lapsuuden parhaalle kaverille syntyi vauva. Pariskunta pyysi kummiksi pelkästään läheiseni avopuolisoa, eli eivät siis ole naimisissa, tosin olivat asuneet yhdessä jo yli 6 vuotta ja jonkin aikaa ristiäisten jälkeen mies vihdoin kosikin. Läheiselleni olisi ollut ihan ok, ettei häntä pyydetty myös kummiksi, mutta hieman häntä jo loukkasi se, ettei missään vaiheessa toivotettu edes tervetulleeksi ristiäisiin. Todellinen jymypaukku paljastui sitten ristiäisiä edeltävänä päivänä: lapsen kummiksi oli pyydetty läheiseni puolison ex-tyttöystävä. Nyt vaikuttaa siltä, että lapsiparalle ei olisi kannattanut läheiseni puolisoa pyytää sitten lainkaan kummiksi, sen verran pahasti ottivat tämän tempauksen, ja mun mielestä aiheesta.

[Guest Miaka]

Tyhmä kysymys: kun kirkko ei aseta kummien määrälle rajaa, miksi vanhemmilla on niin tarkat omat rajat siitä montako kummeja pitää olla. Miksi kuusi kummiperhettä olisi huono juttu kolmeen kummiperheeseen verrattuna? Miksi kummeja pitää olla juuri kaksi eikä esimerkiksi neljä?

 

Mistä ihmeestä meidän sukuun on tullut käsitys, että kirkko rajoittaa kummien määrää? Mulla on aina ollut siis sellainen luulo, että virallisia kummeja voisi olla maksimissaan kuusi.

[Kiisu]

"Kastettavalla tulee olla vähintään kaksi kummia, jotka ovat joko luterilaisen kirkon tai niin sanotun Porvoon yhteisön jäsenkirkon konfirmoituja jäseniä. Kummien määrälle ei ole annettu ylärajaa."

 

Lähde täällä

[SMH]

Loppuun vielä tapaus, josta todellakin loukkaantuisin ja josta olen surullinen kaikkien asianosaisten vuoksi. Mun läheisen ihmisen puolison lapsuuden parhaalle kaverille syntyi vauva. Pariskunta pyysi kummiksi pelkästään läheiseni avopuolisoa, eli eivät siis ole naimisissa, tosin olivat asuneet yhdessä jo yli 6 vuotta ja jonkin aikaa ristiäisten jälkeen mies vihdoin kosikin. Läheiselleni olisi ollut ihan ok, ettei häntä pyydetty myös kummiksi, mutta hieman häntä jo loukkasi se, ettei missään vaiheessa toivotettu edes tervetulleeksi ristiäisiin. Todellinen jymypaukku paljastui sitten ristiäisiä edeltävänä päivänä: lapsen kummiksi oli pyydetty läheiseni puolison ex-tyttöystävä. Nyt vaikuttaa siltä, että lapsiparalle ei olisi kannattanut läheiseni puolisoa pyytää sitten lainkaan kummiksi, sen verran pahasti ottivat tämän tempauksen, ja mun mielestä aiheesta.

 

Tämä on jo kyllä niin huhuhuhuh, että . Tiedän kyllä tapauksissa missä on pyydetty kummiksi vauvan sedän tyttöystävä (nykyisin ex), mutta ei setää, mutta ei se kyllä vedä tuolle vertoja.

 

Niin kuin jo itse olen tässä ketjussa kirjoittanut, olen näitä, joka on näistä asioista loukkaantunut (syvästi). Ja kuten joku jo kirjoittikin, että tämän ketjun perusteella voidaan sanoa, että taitaa olla syynä se, että meistä ulkopuolelle jätetyistä puolisoista ei vaan pidetä . Tosin minäkin olisin tämän asian ottanut huomattavasti kevyemmin, jos minulle tätä asiaa olisi jotenkin selitetty, eikä vaan jätetty totaalisen ulkopuolelle.

 

Ja harmikseni ja häpeäkseni tunnustan myös sen, että minun on edelleen vaikea (lapsi yli 3 v.) elämää tämän asian kanssa. Nyt tämä on kuitenkin vaan minun ongelma, josta on vain päästävä yli. Mutta esim. tunneside lapseen, jolla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, kuoli sillä hetkellä ihan täysin ja on ollut todella vaikea luoda suhdetta lapseen asian jälkeen. En kyllä tätä ole lapselle mitenkään näyttänyt, eikä näin kuulukaan, mutta kyllähän se silti näkyy teoissani.

 

Mutta olen edelleen sitä mieltä, että kummivalinnat on vanhempien. Mutta toivoisin, että ns. ulkopuolelle jäävät puolisot otetaan jotenkin asiassa huomioon.. ellei sitten todella ole kyse siitä, että puolisosta ei pidetä, silloinhan siinä ei ole mitään selitettävää.

[Tweety]

Niin kuin jo itse olen tässä ketjussa kirjoittanut, olen näitä, joka on näistä asioista loukkaantunut (syvästi). Ja kuten joku jo kirjoittikin, että tämän ketjun perusteella voidaan sanoa, että taitaa olla syynä se, että meistä ulkopuolelle jätetyistä puolisoista ei vaan pidetä .

 

Pikasilmäyksen tein tuonne taakseppäin, ja vain kaksi on maininnut, ettei halua puolisoa kummiksi koska ei pidä hänestä. Loukkaantuvat/neet ovat vain enemmän kiinnittäneet näihin huomiota. Yleisempi ajatus mielestäni on ollut se, ettei tunne puolisoa tarpeeksi hyvin, ja haluaa kummeiksi henkilöt, jotka todella tuntee, kun sellaisiakin kummivaihtoehtoja on paljon tarjoolla.

 

_ _ _ _ _

 

Mitä kummeiluun muuten tulee minua henkilökohtaisesti huolestuttaa puoliso-ongelmaa ennemmän se että niin moni omista tutuista tuntuu laitavan eniten arvoa esikoisen kummiudelle, ja todennäköistä on se, että emme todellakaan kaikkia halukkaita kummeiksi nimeä. Silloin mahdollinen kuopus saanee jotain jämäkummeja, kun emme halluaisi kuitenkaan lapsille samoja kummeja.

[Katz]

^Mulla on sama mielikuva että meitä on vain kaksi tai kolme (yhden käden sormilla laskettava määrä kuitenkin...), ja siis painotan että omalta osaltani tämän pitämättömyyden syynä on se, ettei ko. puolisokaan pidä meistä, vaan jatkuvasti loukkaa meitä ja parjaa mua jopa omalle perheelleni (siis äidilleni ja isosiskolleni sekä jopa hänen lapsilleen, joista toinen on oma kummilapseni). Mä en näe tämän vuoksi mitään syytä miksi mun tulisi pitää hänestä yhtään sen enempää ja näinollen pyytää häntä kummiksi, saatikka sitten selitellä mitään minkä vuoksi emme pyytäneet häntä (eiköhän tuo tiedä sen ihan itsekin).

 

Veljeni takia koitan jaksaa käydä kylässä ja pyytää heitä käymään (molempia), mutta kyllä meillä on ollut sukset ristissä pariin otteeseen ko. emännän takia.

[Rozie]

^^ Minä olen yksi tämän asian tunnustaneista. Ja kuten Katzilla, myös meillä tunne on molemminpuolinen. Melkein kaikesta loukkaannutaan ja niitä asioita sitten saa kuulla paisutettuna ympäri kylää. Ja sanottakoon sekin vielä, etten halunnut poikamme olevan kyseiselle naiselle kummilapsi nro 12, hän kun on niitä kerännyt enemmänkin...

[Guest Vieras_Macilla_*]

Ortodoksi kirkossa kummien määrä on vakiintunut kahdeksi. Siitä poikkeva lukumäärä ei ole perinteiden mukaista.

 

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kummeja pitää olla vähintään kaksi.

 

Kummeja voi erityisistä syistä lisätä kasteen jälkeen, mutta kummiutta ei voi purkaa.

 

Minun henkilökohtainen mielpiteeni tukee (ihme ja kumma) tässä kohtaa kirkon kantaa osittain. Kummin tulee olla ihminen, johon vanhemmat luottavat ja joka joka auttaa lapsen kasvatuksessa. Kummien tulee haluta olla osallina lapsen elämässä olla tälle tärkeä aikuinen ja ystävä johon voi luottaa ja tukeutua.

 

Tästä syystä emme ole pyytäneet kummeiksi ihmisiä, jotka asuvat vakituisesti ulkomailla tai ihmisiä joiden pysyvyydestä meillä ei ole varmuutta. Minä haluan, että suhde lapseen säilyy..

 

Me pyysimme vain kaksi kummia sillä he ovat ihmiset joiden tiedän pysyvän lapseni elämässä, vaikka he syystä tai toisesta vihaisivat meitä vanhempia jatkossa.

 

Minä en halua lapselleni mitään postikortti/joululahja kummia, joka lakkaa olemasta, kun lapsi täyttää 15v. Eihän siinä mitään haittaa ole, mutta kun ei niin ei.

 

Mitä haittaa on siitä, ettei pyydä kummiksi sellaista ihmistä joka haluaa vain tittelin?

[Kiisu]

^No kato kun se tittelin haluaja voi vaikka loukkaantua kun sitä ei kummiksi pyydetä

[Tweety]

Tässä tulevana vanhempana olen tullut siihen tulokseen, että MINÄ tulen loukkaantumaan, jos joku ei lastani hyväksy ilman kummititteliä . Eipä pelkoa silläkään henkilöllä ole siihen, että koskaan häntä myöhemmin edes harkitsen tehtävään. Olisi "kivaa", kun tällainen loukkaantunut sitten kohtelisi omaa kummilastaan paremmin kuin sisarta, jonka kummiksi ei valittu. (Tyyliin ei edes onnea synttäreillä kumminsa sisarelle toivota. En haluaisi että tällainen olisi yhdenkään lapseni esimerkkinä. )

[Aurora]

Se, että jotkut loukkaantuvat kun heidät sivuutetaan kummivalinnoissa, ei tarkoita muuten sitä että kummius olisi tälle henkilölle elämää suurempi juttu. Tulee välillä sellainen olo, kun tätä ketjua lukee, että vanhemmat kuvittelevat koko lähipiirin tavoittelevan kummiutta kuin kuuta nousevaa.

 

Vertaus selventänee asiaa.

 

Maija kutsuu kylään Pekka ja Liisa Möttösen sekä Anna Virtasen. Annan aviomiestä Jussia ei kutsuta. Jussi loukkaantuu, koska hänet ohitetaan, ei siksi että päivällinen Maijan luona olisi upein asia mitä hänen kohdalleen voi sattua.

 

Eli loukkaantumisen aihe on tökerö käytös, ei maailman ihanimman asian menettäminen.