Kummivalinta loukkaa

[Vilhelmiina83]

Meillä oli miehen kanssa selvää, että minun hyvät ystävät, jotka on toki miehen ystäviä kanssa, pyydetään kummeiksi. Oon siis näiden kahden kaverin kanssa ollut yläaste ajoista kuin paita ja peppu. Kumpikin suostui erittäin mielellään kummeiksi. Mutta tätä toista ystävää ei sitten ole paljoa kummilapsi enää ristiäisten jälkeen kiinnostanut.

Nähdään kyllä tyyliin kerran kuukaudessa, ei tosin aina silloinkaan, laitellaan viestiä ja soitellaan. Yleensä kun soitellaan toisillemme, niin tätä kummia ei kiinnosta kummilapsensa kuulumiset eikä niitä kysele ja yleensä vaihtaa puheenaihetta jos itse yritän ottaa lapsen puheeksi.

Välimatkaa meillä ei tämän kummin kanssa ole kuin 15km ja hän käy monta kertaa viikossa meidän kaupungissa, mutta ei kyllä tule kummilasta moikkaamaan. Eikä kyllä minullekaan ilmoittele jos on lähistöllä, että tultais sitten kaupungille pojan kanssa.

Itseäni on pidemmän aikaa alkanut kaduttamaan, että pyysinkin kummiksi ihmisen, joka ennen on ollut minulle niin läheinen ja joka oli kiinnostunut myös minun raskausajasta. Jopa pojan synnyttyä lapsi kiinnosti vielä tuolloin. Ja kummiksi siis pyydettiin jo raskausaikana.

 

Toinen kummi sitten kyllä on kiinnostunut kummilapsestaan ihan toisella tavalla ja sitä me nähdäänkin melkein joka viikko.

Itse odotin, ja kerroin myös kummallekin jo kummiksi pyytäessä, että toivon että ovat pojan elämässä läsnä, mutta kun ei tätä toista kummia tunnu kiinnostavan pätkääkään.

Olenkin yrittänyt pyytää tätä kummia, että tulis edes joku viikonloppu käymään kahvilla tms. mutta aina keksii jotain tekosyitä että ei voi tulla tai on muuta tekemistä. En olisi nimittäin ikinä uskonut tästä ystävästä, että se voi käyttäytyä tällä tavalla.

Jotenkin tuntuu ironiselta antaa tämmöiselle ihmisille kummilapsen 1- vuotis kuva, jota se ei ole nähnyt sitten kohta kolmeen kuukauteen eikä tuona aikana ole edes kuulumisia kysellyt.

[N_D]

Tohon viimiseen lauseeseen liittyen; me ei annettu 1v kuvaa Isännän mummolle juurikin tuosta syystä. Kyseinen mamma ei tykkää minusta, ei ole meidän lapsesta kiinnostunu millään tavalla ja sukujuhlissa ei edes katso meihinpäin. Onneks Isäntä oli samaa mieltä, että mitäpä se sitten valokuvallakaan tekee vaikka muuten on niin ylpeä laajasta sukukuva -kokoelmasta kirjahyllyssään.

[tiksu]

Vilhelmiina83: Voiko ystävälläsi olla esim. lapsettomuutta taustalla, jonka tähden ei halua olla tekemisissä kummilapsensa kanssa? Vai olisiko hän vain sellainen tyyppi, joka ei osaa olla tekemisissä taaperon kanssa? 

 

Mua myös kaduttaa esikoisen kummien valinta edelleen. Valittiin aikanaan mun ja miehen pitkäaikainen ystävätär ja miehen sukulainen kummeiksi. Olivat siihen aikaan lapsettomia ja edelleen ovat ennemminkin omasta halustaan lapsettomia, joten meidän esikoisen jälkeen elämämme on eriytyneet aika tavalla. Esikoisen kummit on ihan pihalla lapsiperhe-elämästä ja heidän oma aika menee pitkälle työssä ja harrastuksissa ja mielenkiinto kummilapsensa muistamiseen on ihan olematon. Mies on tekemisissä sukulaisensa kanssa, mutta silloin ei lapsista puhuta ja minä soittelen harvakseltaan ystäväni kanssa, mutta aina huomaan miettiväni, kuinka ollaankaan niin eri aaltopituuksilla nykyään. Esikoisesta on kyllä aina jotain puhetta, mutta just viime puhelussa kävi ilmi, että kummitäti ei edes muista, koska poitsun syntymäpäivä on. Samoin tämä kummitäti ei muista jouluisin lahjalla, kummisetä taas muistaa ja yleensä lahjat ovatkin olleet aika kalliita. Mä en niin niiden lahjojenkaan perään ole, kiva olisi jos muuten olisivat poitsun elämästä kiinnostuneita ja siinä jotenkin mukana. 

Edited May 26, 2013 by tiksu

[Vilhelmiina83]

Eipäs ole tullut aikohin tällä puolella käytyä, joten anteeksi, että vastaus kestää..

 

tiksu: Ei ole hällä lapsettomuutta takana ja sen käsityksen olen myös sen puheista saanut, että ei halua lapsia (ainakaan pitkään aikaan vielä). Ja eihän ne ole kun sen miehen kanssa seurustelleet muutaman vuoden, eikä tää mun kaveri edes halua kihloihin/naimisiin sen ukon kanssa.

Mä epäilen kans, että kun ei sillä kokemusta ole pienistä lapsista, että epävarmuus on siinä pohjalla.

Vaikka tää mun ystävä on nyt jopa vähän enemmän kummipoikaa nähnyt, niin ei se niitten juttu ole vieläkään semmoista luonnollista.

Mut silti vaan ihmetyttää, jos nään kaveriani ilman lasta, niin ei se siltikään sen kuulumisia kysy tai ylipäätään kiinnostaa kummilapsen asiat  

Mutta näin mennään, ehkä se kiinnostus sitten tulee jossain vaiheessa - toivottavasti!

[Philippa]

Hei. En tiedä loukkasiko meidän kummivalinta ketään kovin pahasti mutta vähän sen suuntaista viestiä kyllä tuli, että toisin pitäisi valita. Olisi kuulemma pitänyt pyytää erästä sukulaista kummiksi. Nauroin ääneen kun tuon vaatimuksen kuulin. Eihän tuo ihminen ole koskaan meihin päin missään yhteyksissä ollut. En usko että kummius sitä muuttaisi. Emme pyytäneet. 

[Senna]

Meillä ei vielä ole lapsia edes tuloillaan, mutta oon silti miettinyt kummiasioita. Ollaan kv-pariskunta, joten todennäköisesti tullaan pyytämään lapselle (lapsille) yksi tai kaksi kummia molemmista maista. Mun mielestä pitkäkään parisuhde ei automaattisesti tarkoita, että molempia osapuolia pitäisi pyytää kummeiksi, mutta tällä hetkellä ainakin tuntuu, että kaksi pariskuntaa olisi tulossa. Ensisijaisesti valittaisiin suvun ulkopuolelta - sisaruksethan ovat tätiä ja setiä joka tapauksessa. Varsinkin "mun puolelta" kummien valinta tulee olemaan hankala, koska hyviä ehdokkaita on monta, ja oonkin aika varma, että joku siitä valinnasta (=valituksi tulemattomuudesta) tulee loukkaantumaan.. Täytyy kuitenkin muistaa, että niille seuraavillekin lapsille kummit halutaan, eivätkä kaikki voi olla juuri esikoisen kummeja!

Niin ja kriteereinä meillä on se, että ollaan aktiivisesti tekemisissä, ja että tiedetään tyyppien olevan kiinnostuneita meidän lapsen elämästä ihan muutenkin. Niin ja koska lapsia ei tulla kastamaan, ei kirkkoonkuuluvuudella ole mitään merkitystä (tämähän monien kohdalla on tärkeä kriteeri).

[Jenny-Maria]

Niin ja kriteereinä meillä on se, että ollaan aktiivisesti tekemisissä, ja että tiedetään tyyppien olevan kiinnostuneita meidän lapsen elämästä ihan muutenkin.

 

Tuo on vallan mainio peruste. Muutamassa tuttavaperheessä on valittu vähän "random" kummit sillä ajatuksella, että jos heitä näkisi sitten enemmän jatkossa. No, ei ole näkynyt.

[TuiTui]

Silmiä avaava ketju En oikeasti ennen tätä ollut osannut ottaa kummiutta kovin vakavasti. Esikoisen kummeiksi on valittu miehen ja minun sisaruksia puolisoineen ja varmaan näin tehdään seuraavankin kanssa. En odota kummeiltamme mitään erityistä käytöstä tai säännöllistä yhteydenpitoa, sillä henkilöt ovat meidän elämässä muutenkin sen mitä omalta elämältään ehtivät. Jos lapsemme kummiksi valittaisiin joku ystävistämme, odottaisin varmaan, että hän muistaisi lasta synttäreillä, valmistujaisissa yms. isommissa juhliss, mutta tuon suurempaa osallistumista en osaisi vaatia.

 

Itselläkin kaksi kummilasta on (molemmat sisarteni lapsia), mutta en ole heitä pitänyt sen suuremmassa erityisasemassa kuin muitakaan sisarteni lapsia, joiden kummi en ole. Kyläillään muutaman kerran vuodessa, nähdään synttäreillä ja jouluna, soitellaan ja kysellään sisarusten kanssa normaaleja kuulumisia ja samalla puhutaan lapsista, mutta näin toimittaisiin, vaikkei kummeja oltaisikaan.

 

Itsestä tuntuu melko hurjalta, kun osa täällä on odottanut, että kummi esim. kävisi kylässä kerran kuussa! Minusta tuo on ihan älyttömän usein, sillä ainakin itsellä on tusina kyläpaikkaa, joissa en aivan oikeasti ehdi ja jaksa käydä kylässä kuin pari-muutaman kerran vuodessa, vaikka henkilöt olisivat kuinka läheisiä ja ihania.

 

Omia kummejani en ole tavannut ainakaan 10 vuoteen, enkä heitä enää edes tunnistaisi. Toisia kummeistani en ole tavannut pikkulapsiajan jälkeen ja sainkin vasta aikuisena tietää, että minullakin on neljä kummia eikä vain kaksi. Ehkäpä tämä kummipöllöys johtaa siis juurensa tuolta, vai olenko tosiaan ainoa, kenelle kummius ei ole mikään iso ja merkittävä juttu?

[Kippara]

Miehen Exän epäilin haluavan kummiksi, ei ole mieheni kanssa nykyään tekemisissä muuta kuin minun kautta/pakosta, meillä kun on yhteinen "harrastus" ja lähes päivittäin olen exän kanssa puheissa, harvoin on päivää milloin ei soita. Edelleen haikailee miestäni takaisin, vaikka heidän erostaan jo vuosikymmen, jos toinenkin aikaa. Viikonloppuna käviessä kyseli kautta antain kummi asioista ja sanoin miehelle, että kärkkyy kummiksi, mies ei sitä uskonut...

 

Eilen exä soitti ja puhelun lopussa vaihtoi asian yks-kaks kummipuheisiin, hänen äitinsä oli kuulemma ollut satavarma, että pyydämme häntä (miehen exää) kummiksi. Minä pyörittelin puhelimessa vain silmiäni ja ilmeisesti exä tajusi puheistani, että sellaista ei tule ikinä tapahtumaan, oli loukkaantuneen kuuloinen ja jatkoi sitten, että onhan teillä molemmilla niitä sisaruksiakin..

 

Kokemus on myös opettanut omasta piiristä, että jos kummi ei ole sukua, ei myöskään pidä yhteyttä :/ Vaikka oltaisiin oltu kaveripiiristä yms kouluajoista asti tekemisissä.

[Lazara]

Ystäväpiirini on hyvin pieni ja vasta yksi näistä on lisääntynyt. Ja tämä lisääntymisen tuotos on kummipoikani. Meillä tilanne meni oikeastaan niin että minä nimitin itseni kummiksi.   Toisaalta tietääkseni olen kummipojan äidin pitkäaikaisimpia (ellen pitkäaikaisin) ystäviä, tulkkasin hänen kanssaan (silloin tulevan kummipojan) pissatikkuja ja tuin häntä synnytyspelkojen käsittelyssä. Olemme edelleenkin päivittäin yhteyksissä, minua kiinnostaa olla kummipoikani elämässä mukana jne. ja jo ennen raskautta kummipojan äiti oli lukeutunut parhaisiin ystäviini yli kymmenen vuoden ajan. Haluan uskoa, että jos ystäväni olisi miehensä kanssa päätynyt siihen, että olisivat halunneet jonkun toisen kummiksi, olisin syytä varmasti tiedustellut, mutta uskon vahvasti siihen että olisin asian hyväksynyt. "Kostona" ystäväni sitten nimesi itsensä minun ensimmäisen lapseni kummiksi, ja tämä sopii minulle todella hyvin.

 

Itse ajattelen kummin roolin sellaisena, että kummi on sellainen ihminen, jonka vaikutuksen katson toivottavaksi lapseni elämässä. Ihminen, joka on minulle läheinen ja jonka uskon välittävän sekä meidän vanhempien, että kummilapsen hyvinvoinnista. Ja myös sellainen ihminen, joka tarvittaessa sanoo että "kannattaisko nyt miettiä uusiksi, metsään näyttää menevän". Omasta puolestani olen jo melkein kummallekin toiveissa olevalle lapselle kummit miettinyt, miehelle jääköön oma sanansa siitä, ketä hän tähän virkaan haluaisi pyytää. 

 

En myöskään näe mitään pakkoa siinä, että jos pariskunnan molempia osapuolia pitäisi pyytää kummiksi. Omaa siippaani ei pyydetty kummilapseni kummiksi, siippani kummina on minun tietojeni mukaan hänen enottarensa (enon vaimo), mutta ei eno itse, vaikka hänkin läheisesti suvussa pyöriikin. Lähipiiristä löytyy myös esimerkkejä siitä että kohteliaisuudesta pyydetään pariskunnan kumpaakin osapuolta kummiksi - siskoni ei tietääkseni tähän päivään mennessä ole tavannut yhtä kummiaan, kun hänen setänsä silloinen tyttöystävä pyydettiin myös kummiksi. 

[virtahepo]

mä oo kehittänyt kummia asiasta aivan valtavan ongelman yksi mun kummeista on mulla todella läheinen kotona kun asuin vietin kummin luona lähes kaikki lomat, viikonloput yms. kotoa muutettuani asuin jopa kummini luona puolivuotta. soitellaan edelleen viikoittai ja kylässä käyn vähintään kerran kuussa. kun itse olin vauva kummini vietti meillä kaikki lomat. Joten haluan omalle lapselle samaa! jonkun luitettavan aikuisen joka vilpittömästi haluaa lapsen kanssa aikaa viettää. omassa kaveri piireissä olen ensimmäinen äiti ja luultavasti näin on monta vuotta eteenpäinkin miehen kavereista yhdellä on lapsi.. hmm onneksi suurin osa on vakavissa parisuhteissa joten olisivat turvallisia vaihtoehtoja toisin kuin bilettäjä sinkut? äh