Takaisin Suomeen - mitä pitää ottaa huomioon?

[Mini-Me]

Moikka, tässä yli 12 vuotta ulkosuomalaisena olleena mietin paluuta Suomeen englantilaisen miehen ja vaavin kanssa. Oltais muuttamassa pääkaupunkiseudulle ja ajatuksissa on et mies jää kotiin noin kahdeks vuodeks opiskelemaan kieltä ja pitämään huolta vaavista ja minä menen töihin jotta saadaan laskut maksettua.

 

Mies on käyny Suomessa monta kertaa vuosien aikana (vaikka eihän se turistina olo nyt sama asia ole) ja vaikka ymmärtääkin muutaman sanan ei kuitenkaan puhu kieltä minkä takia se menis kaiken maailman kielikursseille heti muuton jälkeen kieltä oppimaan ja ystäviä tekemään.

 

Mitetin tässä mitä kaikkea pitää ottaa huomioon suunnitelmia tehdessä. Ois kiva kuulla sekä hyvistä ja huonoista kokemuksista.

[Modiana]

Kelaanhan kannattaa olla yhteyksissä, täältä löytyy infoa:

 

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/291007105418HS?OpenDocument

 

[Mininas]

Mä lähtisin myös ensiksi liikkeelle noista paperinpyörityksistä, ja vararahastoa varmasti kannattaa alkaa keräämään jo nyt. Noissa kelan tuissa voi mennä pitkäänkin aluksi. Tuttavapariskunta muutti täältä Espanjasta Suomeen siten, että suomalaisella osapuolella (nainen, kuten useimmiten taitaa olla) oli jo uusi työ odottamassa ja onneksi sitä kautta myös järjellisen hintainen työsuhdeasunto valmiina pk-seudulla. Miehensä käy nyt "integrointikurssia", jolla on ns. pakko käydä jos mielii saada maksimituet. Kurssin loputtua on käsittääkseni jonkin sortin työharjoittelu, mikä on mielestäni tosi hyvä juttu.

 

Jos meillä tehtäisiin vastaava päätös, kantaisin kuitenkin eniten huolta psykologisista tekijöistä; nythän muutto ei aiheuta kulttuurishokkia pelkästään sille ulkomaalaiselle osapuolelle, mutta todennäköisesti myös sinulle. Itse ainakin alan nykyisin helposti ärsyyntymään tietyistä asioista jos olen Suomessa yli viikon yhtä soittoa. Lapsi varmasti helpottaa miehesi sopeutumista, ja kotona oleskelu on mielekkäämpää, mutta itse ainakin koin tänne sopeutumisessa todella tärkeäksi, että työn kautta löytyi nopeasti ihan omia kavereita, kun taas ihan alussa olin väkisinkin kuin miehen varjo. Noilta kielikursseilta varmasti löytyy kavereita, riskinä tosin on, että porukka muodostuu toisista maanmiehistä, mikä ei välttämättä ole viimeisen päälle hyvä juttu sopeutumisen kannalta. Kannattaa varmasti vilkaista esim. Suomessa asuvien ulkomaalaisten fb-ryhmiä (espanjalaisilla tällainen ainakin on, varmaan briteilläkin), sieltä varmasti löytyy kokemusperäistä tietoa.

 

Meillä on ollut asiasta puhetta aina silloin tällöin, ei kovin vakavissaan tosin, mutta teoriassa voisi olla mahdollista. Mieheni asusti Suomessa kanssani "kotirouvana" (tosin kävi kielikursseilla myös) 5kk:n ajan ennen kuin muutin tänne, ja olisi kokemuksesta huolimatta valmis asumaan Suomessa toistekin, jos olisi tarve. Mutta ukkoni onkin pertti-peruspositiivinen, itsestäni en ole niinkään varma...