Nasty

Synnytysasentosi

249 posts in this topic

Hei!

 

Minua kiinnostaisi millaisessa asennossa olette synnyttäneet. Saitteko itse valita asennon ja miksi valitsitte kyseisen? Olen jonkin verran lueskellut synnytyskokemuksia ja aika paljon ihmiset puoltavat juuri istuma-asentoa (jakkara tms) koska siinä vauva tulee helpommin ulos eikä repeämiäkään tule niin helposti. Miksi siis ylipäänsä laitetaan synnyttämään pitkällleen? Laita myös lyhyesti kokemuksesi asennosta, tuliko repeämiä tai muita komplikaatioita?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ponnistin ensin konttausasennossa, mutta sitten jostain syystä vaihtelin asentoa ja vauva tuli lopulta ulos puoli-istuvassa. (Koko ponnistusvaihe kesti 56 minuuttia.) Toisen asteen repeämä tuli, vaikka kätilö painoi välilihaa lämmitetyillä pyyhkeillä (Niistä oli muuten hyötyä siinäkin mielessä, että jotenkin tajusi paremmin, mihin suuntaan ponnistaa. Olin siinä vaiheessa synnytystä meinaan varsin tiedottomassa tilassa ja sekaisin.) Omasta mielestäni ei ollut paha juttu tuo repeämä. Parani varsin nopeesti.

 

Asennon sai itse valita ja eri asentoja kokeilla. Makuultaan synnyttäminen on kai mukavin työskentelyasento lääkäreille ja kätilöille. Ja monissa kirjoissa sitä parjataan miehisen kulttuurin tuotteeksi. Että siinä asennossa synnyttäjää on helpompi hallita.

 

Olen itsekin nyt ihan sekaisin tuon ponnistusasennon suhteen. Kaikissa luonnonmukaista syntymää kannattavissa kirjoissahan aina puhutaan puoli-istuvaa vastaan, suositellaan mahdollisimaan pystyä asentoa tai jakkaraa. Tänään olin sitten käymässä Taysin pelkopolilla, jossa lähes 30 vuotta alalla ollut kätilö oli sitä mieltä, että puoli-istuva on paras asento. Osasi vakuuttavasti kertoa, miten jakkaralla vauvan pää painaa kohti peräsuolta, kun taas puoli-istuvassa pää kääntyy kohti ulostuloa ja vauva on kuin liukumäessä. Äh. Miksi on tarjolla niin ristiriitaisia mielipiteitä? :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kai sitä ois saanut asennon valita itse, mutta mulla ei kaiken sen valvomisen jälkeen oma pää toiminu ollenkaan muuta kun just sen verran et tajusin mitä kätilöt kehottivat tekemään :rolleyes: Ensin ponnistin toisellä kyljelläni, ylempi jalka koukussa ja siitä kiinni pitäen...jossain vaiheessa kehottivat kääntymään puoli-istuvaan asentoon, mutta sitten ei vauvalle kulkenut enää happi, käännyin sit toiselle kyljelleni ja sain happinaamarin...Kun vauvan päälaki oli sitten selvemmin näkyvissä niin käännyin taas puoli-istuvaan ja siinä asennossa vauva lopulta saatiin ulos (eppari piti kyl tehä...)

 

Mulle tuo kyl tais olla paras asento synnyttää, olin yksinkertaisesti niiiiiin väsynyt etten voinut kuvitellakaan nousevani mihinkään sängystä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä synnytin puoli-istuvassa asennossa sängyllä jalat telineissä. Siinä asennossa olin kuvitellutkin synnyttäväni enkä edes halunnut kokeilla mitään muuta. Toisaalta tuo oli myös pakon sanelema juttu, sillä epiduraalipuudutuksen takia en tuskin olisi pysynyt missään muussa asennossa. Vaikea kuitenkaan sanoa, mikä ponnistamisessa meni ensikertalaisen ja mikä asennon piikkiin, mutta kyllä se aika tehottomalta tuntui. Tosin ponnistusvaihe ei ollut kuitenkaan mikään hirveän pitkä - vain 20 min. Mä itse ajattelisin, että tuollaisessa rauhallisessa ja hyvin kontrolloidussa synnytyksessä ei pääse repeämään niin pahasti.

 

Synnytysvalmennuksessa meille kerrottiin, että esim. jakkaraa ei suositella ensisynnyttäjille repeämisvaaran vuoksi. Lisäksi jakkara kuulemma vaatii aika paljon voimia jaloista (ja muutenkin), että silloin synnytyksen pitää olla nopea ja äidin virkeä sekä hyvässä kunnossa. Kontallaan synnyttäminen mua oudoksutti tosi paljon ja siinä on vaarana sekin, että ulostaa vauvan päälle. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa asennossa kumpikin. Kummassakaan synnytyksessä ei ollut muita vaihtoehtoja vauvan sydänäänten takia.

 

Ekassa odotin kontallani sänkyä, että lähdetään leikkaussaliin ja kun se sänky tuli, niin mua ponnistutti. Lääkäri tutki paikat, käski kääntyä ja ponnistaa. Eppari leikattiin samantien ja ponnistus kesti 9min. Muita repeämiä ei tullut.

 

Tokassa odotin taas kontallani ponnistustarvetta ja kun se tuli, niin käännyin ympäri, kätilö leikkas epparin, lääkäri iski imukupin kiinni ja vauva syntyi sillä yhdellä supistuksella. Ei muita repeämiä siinäkään.

Edited by Prouva

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistin ensin hetken kyljelläni, kun siinä asennossa satuin oleen, mutta siitä ei tullut mitään. Käännyin selälleni ja puoli-istuvaan asentoon. Loppuajan oli jalat telineissäkin, kun en enää jaksanut pitää ite jalkoja ylhäällä. En kyllä mitään muuta asentoa (kun siis toi puoli-istuva) ollut suunnitellutkaan, vaan okin aina ajatellut, että se on se asento. Ja ponnistusvaiheessa olin kyllä niin väsynyt siitä synnytyksestä, että en olis missään muussa asennossa pystynytkään oleen. Edelleenkään mua ei kyllä houkuta synnytysjakkarat tai muut synnytysasennot, luultavasti seuraavan kerran mennään tolla samalla asennolla.

 

Ponnistusvaihe oli kyllä pitkä (1h 6min), mutta se johtuu aika pitkälti siitä, että olin ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja todellakin niin poikki jo, että ei jaksanut ihan niin täysillä, kun olis muuten voinut. Eppari leikattiin ja sen lisäks tuli pari nirhaumaa, joihin tikit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aluksi kyljelteen, mutta se ei tuntunu auttavan ja en saanut siihen ponnistukseen voimaa. Muutenkin ilmassa oleva jalka väsyi siihen. Niinpä loppuajan ponnistin puoli-istuvassa asennossa ja jalat telineellä, että saisin ponnistuksiin lisää voimaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen ponnistusvaihetta sain työnnellä omaan tahtiin kyljellään, mutta sitä ei laskettu varsinaiseksi ponnistusvaiheeksi.

 

Ponnistin sitten puoli-istuvassa asennossa niin, että pidin sukkieni lahkeista kiinni aina ponnistaessa. Kätilöt pitivät polvista ja mies kohotti yläruumistani aina koholle kun ponnistin. Ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia ja repesin 6 tikin verran, mm. toinen pienempi häpyhuuli repesi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa, kun jalat eivät kestäneet synnytysjakkaralle menoa. Jalat olivat kätilön ja miehen kyljissä. Ponnistelua harjoittelin taasen kontalteen sängyllä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensin kyljellään harjoittelin, sitten jakkaralla ja lopuksi puoli-istuvassa asennossa. Ja yksi synnytys siis takana. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoiseni synnytin lähes makuuasennossa, eli siis kutakuinkin puoli-istuvassa.

 

Siinä ei ollut aikaa miettiä synnytysasenoja kun oli ponnistamisen tarve heti kun saliin pääsimme.

 

Poika tuli nopeasti ulos ja ponnistaminen oli helppoa siinä asennossa.

 

Kivunlievityksiä en tarvinnut. Väliliha leikattiin, repeämiä ei tullut.

 

Hyvät muistot :-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Polviseisonnassa sängyllä, otin tukea pystyyn nostetusta sängynpäädystä.

 

Kätilö kyllä käski selälleen ja istumaan, mutten suostunut: oli mielessä joogan ja synnytysvalmennuksen opit, nimittäin.. Tosin en olisi varmaan päässytkään kääntymään, kun otti sen verran kipeää, joten siinä mielessä oli turha komentaakaan.

 

Ei tullut repeämiä, ei tarvittu välilihan leikkausta ja polviseisonta tuntui ainakin minusta tosi luonnolliselta ja hyvältä asennolta. Sitä voisi kokeilla uudestaankin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyljellään. Olisin halunnut kokeilla muitakin asentoja, mutta kivuilta en kyennyt suunnilleen liikahtamaankaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu eli jalat telineissä sängyllä. Aluksi tutkittiin että juu 6-7cm auki.. et saa muuta kuin spinaalipuudutteen jos tahdot... ihan hetken huokaisemiseen oli mukava vaihtoehto. Eivät ehdotelleet asentoja synnyttämiseen kätilöopistolla, mutta kehoittivat aukenemisvaiheeksi mennä keinutuoliin istuskelemaan. Mun mielestä se jalat telineissä oli mukava asento. Sai lantion oikeantuntuiseen asentoon ja telineistä tukea jaloille. Ponnistelut kesti noin 20min ja kyllä siinä tietenkin aika väsynyt oli. Tilaa joutuivat vauvan päälle leikkaamaan, mutta silti kaikki tuntui menevän kivasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa jalat telineissä. Muita asentoja ei edes ehdotettu kun vauvan sydänääniä tarkkailtiin anturoilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jakkaralla. Oli ihan superhyvä asento mulle, en olisi malttanut maata sängyssä ja jakkaralla ponnistaminen tuntui luonnolliselle ;) (en tiedä tuliko ulos muutakin kuin vauva, mutta ei siinä tohinassa kannata sitä miettiäkään) Mulla oli epiduraali päällä, ja se ilmeisesti toimi tosi hyvin sillä ponnistaminen ei tehnyt kipeää, mutta esim. jalat kantoivat hyvin. Repeämiä tuli pari pientä pinnallista etupuolelle (saattoi johtua siitä että vauvalla oli pinni päässä) ja välilihaan ei mitään. Vauva syntyi muutamassa minuutissa, joten "turhaan" ei tarvinnut ollenkaan ponnistella. Suosittelen kyllä kokeilemaan jakkaraa, jos vaan vähänkään siltä tuntuu. Eikä siinä tarvi ihan omin voimin keikkua, nojasin mieheeni, joka istui mun takana tavallisella tuolilla ja piti kainoloiden alta kiinni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa asennossa selällään minäkin, jalat kätilöiden lanteilla (ei ollut telineitä siinä pedissä) ja hyvin onnistui. Jakkaraa en nähnyt (olisin halunnut kokeilla), mut eipä kyllä olis jalat kantaneetkaan enää siinä vaiheessa kahden epiduraalin lisäannoksen jälkeen...

 

Niin ja repeämiä tuli jonkun verran, mut lähinnä sen takia että vanhempi kätilö kieltäytyi tekemästä epparia :o . Mukana ollut kätilöopiskelija (joka hoiti käytännössä koko synnytyksen tosi mallikkaasti) ihmetteli asiaa ja sen verran tolkuissani olin, että ymmärsin kun hiljaa koitti sanoa opiskelijalle että punapäät vuotaa helpommin, parempi antaa revetä "luonnollisesti" niin paranee paremmin/nopeammin. Ihmettelen suuresti, mut oli ja meni noin, minkäs sille enää voi.

Edited by Katz

Share this post


Link to post
Share on other sites

molemmat puoli-istuvassa :) ekaa koitin kyljellään mut se oli ihan hirvee asento :D toista synnyttäessä ei kerenny paljoa miettimään asentoja :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa, muuta ei edes keretty koittaa kun tarkoitus oli mennä hätäsektioon, mutta päätettiinkin yht äkkiä kiskoa vauva imukupilla pikasesti ulos!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytin jakkaralla. Se oli mun mielestä todella hyvä asento. Jalkalihaksia ei tarttenu yhtään. Onneks, sillä siinä vaiheessa olin ollu hereillä 36 tuntia ja synnytys oli kestäny jo 17 tuntia. Mulle oli laitettu spinaali siinä vaiheessa, kun olin 10 senttiä auki ja silti pääsin jakkaralle. Mies tuki selästä ja nojasin häneen. Pari pientä nirhaumaa tuli ja 3 tikkiä laitettiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jakkaralla repeää helpommin kuin esim. sängyllä puoli-istuvassa, toisaalta olen hoitanut vauvan maailmaan jakkaralla, painoi melkein 5500g ja ei yhtään repeämää. On niin yksilöllistä ja kudoksista kiinni. Totta sekin, että aidot punapäät vuotaa helpommin. ja totta sekin, että luonnollinen repeämä paranee paremmin kuin leikattu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kerro mulle mihin tuo aidot punapäät vuotaa helpommin perustuu, ei ymmärrä...? Sama biologia meillä punapäillä tietääkseni on, eikä hiusten väri käsittääkseni vaikuta mitenkään veren hyytymistekijöihin ym.

 

Sori OT.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut kokeilla mitä tahansa muuta kuin perinteistä selällään sängyssä -synnytystä, mutta siihenhän se lopulta meni. Koko avautumisvaiheen olin liikkeessä ja ponnistusvaiheessa kokeiltiin ensin kylkiasentoa. se ei kuitenkaan tuottanut mitään tulosta, joten sitten sain kehotuksen siirtyä selälleni. Lopulta vauva syntyi imukupilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensin yritin ponnistaa sängyllä ns. sukka-asennossa, mutta ponnistin aina vaan päähän. Tuntu, että silmät pullistuu ulos ponnistuksen aikana. Sain sitten siirtyä jakkaralle, joka oli minusta todella luonnollinen asento. Mies tuki selän takan, eikä ponnistaminen tuntunut yhtään niin raskaalta kuin sukka-asennoossa. Repeämiä ei tullut, pieni viilto tehtiin välilihaan. Samana päivänä pystyin jo istumaan kovalla penkillä ilman tuskaa.

 

Toivonkin, että myös nyt saisin synnyttää jakkaralla, mutta en tiedä miten sitten tuo synnytykseen tuleva antibioottitippa vaikuttaa tahän.

Edited by silkkipusero

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now