Nasty

Synnytysasentosi

249 posts in this topic

Esikoisen kanssa puoli-istuva, jaloissa oli sen verran voimaa että kätilö hälytti muita kätilöitä lisää paikalle, kun meinasin potkia kaikki kumoon :) Ponnitus 11min, pieni pintahaava.

 

Toinen poika päätti tulla ryminällä (synnytys kesti tunnin), verta tuli kuin hanasta (niagarasta) ja sydänäänet eivät tahtoneet kuulua ja heikkenivät, joten korvissa soi kätilön "täytyy saada äkkiä ulos, sali valmiiksi hätäsektioon"... Täysin makuultaan ponnistin (tuntui ettei mistään saanut voimaa tuohon, ei ikinä tuollaista asentoa) ja tuon kätilön kommentin takia laitoin kaiken raivon ponnistukseen, joka kesti 5min. Poika meinasi kuolla ja minä menetin paljon verta. 7vuotta myöhemmin sain tietää syyn tuohon massiiviseen vuotoon; istukan ennenaikainen irtoaminen. Tätä eivät sairaalassa kertoneet vaikka kysyin, oliko tämä syy. Neuvolapapereista vasta selvisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa asennossa. Ja jalkoja oli tosi vaikea itse pitää takana. Lopuksi sitten mies piti toista jalkaa ja kätilö toista joten oli paljon helpompi keskittyä ponnistamiseen. Muutenkin olin ihan pihalla koko touhussa mutta ehkä seuraavalla kerralla sujuu paremmin. Jos seuraavaa kertaa tulee.. Jouduttiin tekeen eppari.

Edited by lafassa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuva täälläkin. Kätilö ehdotteli myös sivuttaisasentoa, en tainnut oikein lämmetä ajatukselle, joten puoli-istuvalla mentiin. Jaloista kiinnipitäminen oli kyllä ärsyttävää!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistamista aloittelin kyljellään, sitten jakkaralla parikymmentä minuuttia, taas kyljellään ja vauva syntyi lopulta puoli-istuvassa asennossa. Ponnistysvaihe kesti yhteensä tunnin. Parhaalta tuntui ponnistaa jakkaralla, mutta siinä en voinut ponnistaa loppuun asti, koska ponnistusvaihe kesti sen verran kauan. Etukäteen ajattelin, että en halua ainakaan puoli-istuvassa ponnistaa, mutta se olikin ihan ok asento :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sykkeet olivat hyvät vain vasemmalla kyljellä maatessa eli sillä mentiin. Kätilö avusti koko ponnistusvaiheen ajan ja vältyin repeämiltä kokonaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin sekä avautumisen, että ponnistuksen ajan koko ajan kyljelläni. Se tuntui parhaimmalta ja synnytyskin eteni siinä asennossa hyvin :)

Ponnistin 15 minuuttia, repeämiä tuli jonkin verran.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa asennossa, en todellakaan olisi siinä vaiheessa enää jaksanut liikkua siitä sängyltä mihinkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aloitin ponnistamisen kyljelläni ja loppu meni puoli-istuvassa. Yksi harvoja ennakkoajatuksia synnytyksestä oli että en haluaisi ponnistaa puoli-istuvassa asennossa. Se tuntui etukäteen ajateltuna jotenkin sitovalta ja passiiviselta, mutta kakanmarjat! Sain hyvin tehoa ponnistukseen ja vauva syntyikin vartin päästä, ei repeämiä, ei epparia. Mulle sopi siis hyvin se asento, turhaan sitä monesti näkee kritisoitavan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen puoli-istuvassa, kaksi nirhaumaa limakalvoilla, ei repeämiä. Ponnistusvaihe kesti 10min ja ihan ok asento oli ponnistaa.

Kakkonen puoli-istuvassa, suunnitelmissa oli erillaisia ponnistusasentoja, mutta synnytys olikin niin nopea että ei siinä ehditty kuin sängyn pääty nostaa :girl_haha: Ponnistusvaihe 1min ja ei repeämiä, eikä nirhaumia.

Kolmonen piti synnyttää sängyllä joko kyljeltään tai puoli-istuvassa, mulla oli kielto ponnistaa muualla kuin sängyssä tai olla ponnistusvaihe pystyssä (verenvuotovaara), mutta vauva syntyikin sairaalan vessassa, seisoin yhdellä jalalla :P Ponnistusvaihe alle minuutin, 5 tikkiä ommeltiin repeämiin.

 

 

Luulen että mulla on vaikuttanut vauvan koko repeämiin. Kolmonen oli isoin vauva (3880g), esikoinen toiseksi isoin (3720g) ja kakkonen on ollut pienin (3540g) :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisessä synnytyksessä ponnistin alkuun kyljelläni, josta aika pian siirryin puoli-istuvaan asentoon. Eppari tehtiin, ponnistusvaihe oli jotain 40min. Asennossa ei varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta supistukset laantui ja ponnistaminen oli siksi tosi työlästä.

Toisessa synnytyksessä ponnistin taas puoli-istuvassa asennossa ja pieni nirhauma tuli. Ponnistusvaihe oli 6min ja ponnistaminen oli todella helppoa. Vauva vaan puski itsensä ulos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aloitin ponnistamisen kyljelläni ja loppu meni puoli-istuvassa. Yksi harvoja ennakkoajatuksia synnytyksestä oli että en haluaisi ponnistaa puoli-istuvassa asennossa. Se tuntui etukäteen ajateltuna jotenkin sitovalta ja passiiviselta, mutta kakanmarjat! Sain hyvin tehoa ponnistukseen ja vauva syntyikin vartin päästä, ei repeämiä, ei epparia. Mulle sopi siis hyvin se asento, turhaan sitä monesti näkee kritisoitavan.

 

Tähän ei mitään lisättävää :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me aloitettiin ponnistaminen puoli-istuvassa asennossa, kokeiltiin sen jälkeen kyljellään mutta palattiin taas puoli-istuvaan. Vauva laskeutui hitaasti isosta koostaan johtuen, joten ponnistusvaihe pitkittyi kun jouduin ponnistamaan sitä niin ylhäältä. Tunnin ponnistelun jälkeen vasta lääkäri pääsi paikalle ja tehtiin poikkipöytä imuvetoa varten. Se oli kamalaa, en saanut mitään voimaa ponnistuksiin jalat telineillä ähkiessä. Voimattomuuteen saattoi kyllä vaikuttaa myös kohdun väsyminen, lopulta vauva syntyi imukupilla ponnistusvaiheen kestettyä 1h 24min.

 

Olin alunperin ajatellut että haluaisin kokeilla jakkaraa tai Relax birth-laitetta, mutta rv 41+6 käynnistetyssä synnytyksessä siihen ei oikeen ollut mahdollisuutta. Vauva oli niin iso että kätilöiden mukaan repeämisvaara olisi ollut liian kova, lisäksi piuha-arsenaalia oli sen verran että missä tahansa muualla kuin sängyssä ponnistaminen olisi ollut hankalaa. Eipä siinä oksitosiinisuppareiden keskellä lopenuupuneena kyllä olisi missään muualla jaksanutkaan yrittää...

 

Niin ja repeämistä, en revennyt kun lääkäri teki episiotomian.

Edited by Myy84

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistukseen otettiin tuntumaa kyljellään ja siitä siirryttiin puoli-istuvaan asentoon. Ponnistusvaihe pitkittyi ja jalat heivattiin jossakin vaiheessa telineille. Se vei voimia ponnistuksesta. Imuvetoon päädyttiin, kun vauva ei millään tullut pihalle. En revennyt, eppari tehtiin.

Edited by Retiisi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen synnyttänyt esikoisen kyljellään (puoliso piti päälimmäistä jalkaa ylhäällä) ja toisen lapsen selinmakuulla. Toisen kohdalla kylkimakuu tuntui tosi huonolta vaikka ekan kanssa se oli tosi hyvä. Sain valita asennot itse, ekalla kerralla en voinut synnyttää pystyssä tai jakkaralla koska olin niin uupunut, ja makuuasennoista kylkimakuu tuntui parhaimmalta. Toisessa synnytyksessä päädyin selälleen koska vanha tuttu kylkimakuu ei toiminutkaan eikä ollut aikaa hakea muuta asentoa kun vauvalla oli kiire tulla. :D Kummassakaan synnytyksessä ei tehty epparia, ekassa repesin.  Luulen, että se johtui siitä, että oli esikoinen eikä niinkään asennosta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sängyllä olin koko ponnistusvaiheen ajan. Kätilön ehdotuksesta vaihtelin ponnistusasentoja: puoli-istuvassa asennossa, kyljelläni sekä siten, että jalkani nojasi kätilön lonkkaan. Ainoastaan kontallaan ponnistamisesta kieltäydyin, sillä epiduraalin vuoksi toinen jalkani ei kävellessä kantanut ja sen vuoksi en "uskaltanut" kokeilla konttausasentoa.

Tyttöä synnyttäessä puoli-istuvassa asennossa. Ei ehtinyt asentoa vaihtaa kun kolmella ponnistuksella vauva oli syntynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aluksi vasemmalla kyljellä, jolloin vauvan sykkeet olivat parhaimmat. Sitten hetki jumppapallolla ja itse ponnistaminen puoli-istuvassa. Kaksi pientä nirhaumaa ja yksi pieni repeämä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistusvaihe kesti 70 minuuttia ja siinä ehdin kokeilla ponnistaa seisten, synnytysjakkaralla, kyljellämaaten ja lopuksi puoli-istuvassa asennossa. Parilla nirhaumalla selvisin.

Edited by shantia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa asennossa. Olisin halunnut ponnistaa jakkaralta, mutta liki 24 tunnin valvomisen ja 12 tunnin salissa olon jälkeen (mulla käynnistettiin synnytys, siksi kesti kauan) en jaksanut muuta kuin kellahtaa selälleni. En kuollaksenikaan muista, että oliko mulla jalat telineissä. Ainakin mua kehotettiin pitämään reisistä kiinni ja synnytyksen jälkeen jalat oli telineissä. Aktiivinen ponnistusvaihe kesti puolisen tuntia, sitä ennen olin harjoitellut ponnistamista tunnin, harjoitukset aloitin kontallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kokeilin olla kyljellään, kontallaan nojaten sängyn nostettuun päätyyn, puoli-istuvassa ja synnytysjakkaralla. Paras paikka ponnistaa oli synnytysjakkara, mutta koska siinä ei saanut olla kuin max 30min kerrallaan, lopulta poika syntyi puoli-istuvassa asennossa. Kokeiltiin montaa eri asentoa, kun poika ei meinannut tulla millään ulos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvin vähän aikaa aluksi kyljellään, loppuaika puoli-istuvassa asennossa. Tai no, ponnistaessa jalat oli vedettävä korvien viereen :rolleyes: Ponnistuksien välit jalat telineessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurimman osan ajasta ponnistin kyljellään, pari viimeistä ponnistusta puoli-istuvassa. Puolisen tuntia kesti, pieni repeämä tuli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now