Nasty

Synnytysasentosi

249 posts in this topic

Kummassakin aloitin ponnistelun kyljellään ja lopulta pojat syntyivät kun olin puoli-istuvassa asennossa. Ekassa leikattiin eppari, tokassa ei mitään.

 

Eroja näissä kuiutenkin oli niin, että ekassa synnytyksessä kumpikin asento tuntui hyvältä ja ponnistaminen sujui helposti, tokassa synnytyksessä koko mun kroppa kirkui "nouse pystyyn!", mutta supistuksia tuli niin tiheään, etten pystynyt asentoani muuttamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnytyksessä ponnistusvaihe kesti melkein tunnin ja ehdin sen aikana kokeilla ponnistamista kyljellään, kyykyssä sängyllä ja puoli-istuvassa asennossa. Kätilö kehotti etsimään hyvää asentoa ja antoi ponnistaa omaan tahtiin. Pieni ensimmäisen asteen repeämä tuli. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen ponnistin puoli-istuvassa samoin kuin kuopuksenkin mutta toisella kertaa hakeuduin vähän pystympään puoli-istuvaan asentoon. Ekassa ommenltiin kaksi "kosmeettista" tikkiä pieneen repeämään varmuuden vuoksi, tokassa selvisin täysin vaurioitta.

Edited by Phlox

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin alunperin ajatellut haluavani ponnistaa jakkaralla, mutta kun h-hetken aika oli sängystä poistuminen ei käynyt mielessäkään. Olin aika naatti ja sänky tuntui jotenkin turvalliselta ja pesämäiseltä. Aloitettiin kyljeltään, josta vaihdettiin sitten nelinkontilleen nojaten kohotettuun sängynpäätyyn. Siitä sitten takaisin kyljelleen ja lopulta puoli-istuvaan. Viimeisin, vaikka monessa yhteydessä parjattu asento onkin, tuntui minusta parhaimmalta noista muutamasta, joissa olin. Hommasta selvittiin mitättömän pienellä limakalvon nirhaumalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista olenko ekasta kommentoinut, mutta silloin ponnistin ens kyljellään kätilön ehdotuksesta (ei tuntunut toimivalta) ja sitten lopulta puoli-istuvana. Olin ajatellut kyllä alunperin jotain aktiivisempaa.. Ponnistusvaihe oli pitkä ja lopulta tuli pienellä imukuppinykäisyllä. Taisi olla hieman virheasennossa vauva..

 

Toisen synnytin altaassa nelinkontin. Ihan mahtava asento ja vesi vielä pehmensi syntymää  :tender: alle 5min ponnistusvaihe, jossa en oikeastaan edes muista ponnistaneeni, se vauva vaan tuli kaikki hienot rotaatiot tehden..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aloittelin seisaaltaan, sitten kokeilin jakkaraa ja kyljellään ponnistamista. Lopulta vauva syntyi ihan perus puoli-istuvassa asennossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisessa synnytyksessä ponnistus alkoi ihan yllättäen kun anestesiologi oli laittamassa epiduraalia. Siinä tuli pari karmeaa supistusta, seuraavilla aloin tuntea painetta takapuolessa ja sitten huusinkin että nyt on muuten pakko ponnistaa, voinko yhtäkkiä olla täysin auki. Ja olinhan minä (avauduin 6 cm puolessa tunnissa) ja ponnistin sitten kylkiasennossa, jossa olin kun epiduraalin laitto jäi kesken. Tällä kertaa se tuntuikin hyvältä asennolta koko nopean ja helpon ponnistusvaiheen ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ihmettelin, etteivät k'tilöt muuta ponnistusasentoa ehdottaneet vaan nimenomaan vaativat minut puoli-istuvaan asentoon...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me aloitettiin ponnistaminen puoli-istuvassa asennossa, kokeiltiin sen jälkeen kyljellään mutta palattiin taas puoli-istuvaan. Vauva laskeutui hitaasti isosta koostaan johtuen, joten ponnistusvaihe pitkittyi kun jouduin ponnistamaan sitä niin ylhäältä. Tunnin ponnistelun jälkeen vasta lääkäri pääsi paikalle ja tehtiin poikkipöytä imuvetoa varten. Se oli kamalaa, en saanut mitään voimaa ponnistuksiin jalat telineillä ähkiessä. Voimattomuuteen saattoi kyllä vaikuttaa myös kohdun väsyminen, lopulta vauva syntyi imukupilla ponnistusvaiheen kestettyä 1h 24min.

 

Olin alunperin ajatellut että haluaisin kokeilla jakkaraa tai Relax birth-laitetta, mutta rv 41+6 käynnistetyssä synnytyksessä siihen ei oikeen ollut mahdollisuutta. Vauva oli niin iso että kätilöiden mukaan repeämisvaara olisi ollut liian kova, lisäksi piuha-arsenaalia oli sen verran että missä tahansa muualla kuin sängyssä ponnistaminen olisi ollut hankalaa. Eipä siinä oksitosiinisuppareiden keskellä lopenuupuneena kyllä olisi missään muualla jaksanutkaan yrittää...

 

Niin ja repeämistä, en revennyt kun lääkäri teki episiotomian.

 

Täytyy tähän laittaa vertailuksi toisen synnytyksen ponnistusasento. Kesken epiduraalin laiton alkoi ponnistuttaa ja istuma-asennosta kyljelle kääntyessä vauva alkoi vaan tulla ulos. Tarrasin itseäni reidestä kiinni ja jäin kyljelleni ponnistamaan, siinä asennossa se oli helppoa kuin heinänteko. Jotenkin vaan keho ohjasi oikeaan asentoon ja oikeanlaiseen työskentelyyn tällä kertaa. Ponnistusvaihe kesti 5min enkä saanut naarmuakaan. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuva asento. Kaksi kätilöä piti jaloista kiinni loppuvaiheessa, josta sain lisää voimaa ponnistuksiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyljelläni olin koko ponnistusvaiheen. Mulla tuli supistukset tosi harvakseltaan (ponnistusvaihe kesti 45 minuuttia), joten välissä laskin aina jalan alas toisen jalan päälle ja lepäsin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa asennossa, en todellakaan olisi siinä vaiheessa enää jaksanut liikkua siitä sängyltä mihinkään.

Toisen ponnistin synnytysjakkaralla maailmaan. Koin sen huomattavasti paremmaksi asennoksi kuin puoli-istuvan. Ensimmäisellä kerralla ponnistus kesti 1h 10min ja tehtiin eppari, nyt ponnistus 6min ja yksi pieni nirhauma...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuva täälläkin. Kätilöharjoittelija piti toista ja mies toista jalkaa koukussa. Kokeilin ponnistella jakkaralla ja seisaallaan, mutten oikein osannut. Seuraavassa synnytyksessä toivon, että voisin kokeilla jotain muutakin asentoa. Ja ettei tarvitsisi olla kaikkia mahdollisia piuhoja roikkumassa joka paikassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnytyksessä oli pitkä ponnistusvaihe, joka päättyi imuvetoon, joten synnytysasento oli lopulta ns. gynekologinen. Se ei ollut millään tavalla miellyttävä kokemus, enkä siitä sen enempää viitsikään kirjoittaa.

 

Toisessa synnytyksessä aloitin ponnistamisen seisaaltaan sängyn reunaan nojaten, enkä olisi halunnut asentoa vaihtaakaan, mutta vauvan sydänäänten heikkenemisen takia kätilöt halusivat mut sängylle kyljelleen, että vauva saataisiin tehokkaammin ulos (ja episiotomia leikattua syntymän nopeuttamiseksi). Jotenkin onnistuin sängylle pääsemään ja synnytin siis lopulta kyljelläni maaten, jonkun (mies tai kätilö, en todellakaan tiedä) tukiessa ylempää jalkaani. Lopulta asento ei tuntunut mitenkään huonolta, vaikka en sitä olisi itse valinnutkaan. Sain tehokkaasti ponnistettua ja tunsin vauvan liikkumisen alaspäin. Synnytyssalissa ehdin viettää vain 10 minuuttia, joista kyljellään ponnistamista muutama minuutti, joten vauva syntyi todella nopeasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka synnytys puoli-istuvassa, kun siihen mut ohjattiin, vartin kesti ponnistus.

 

Tokasta olin etukäteen miettinyt polviseisontaa, kun puoli-istuvassa oli ekassa synnytyksessä vaikeaa pitää itse toista jalkaa ylhäällä. Ponnistin alkuun kyljellään mutta mut käskettiin puoli-istuvaan, jossa vauva syntyi. Ponnistusvaihe kesti 5 min. Hyvin sujuin noinkin, polviseisontaan en ois kivuilta päässytkään.

 

Edit. Puoli-istuvaan piti pyrkiä vauvankakkaisen lapsiveden takia, vauvan suuta puhdistettiinkin imemällä putkella. Itellä ei oo tuosta vaan muistikuvaa, mies kertoi kun mietin tuota asentojuttua joku kerta ääneen.

Edited by Tassukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun ponnistusvaihe alkoi, kätilö ohjasi kääntymään kyljelle. Siinä asennossa pysyin, kunnes kätilö käski kääntymään selälleen (ilmeisesti ohjatakseen vauvan asentoa tms.) ja siinä vauva syntyi yhdellä tai kahdella ponnistuksella. Ponnistusvaihe kesti 18 min. Muutama nirhauma tuli ja niihin sain tikit, mutta isompia repeämiä ei tullut, eikä episiotomiaa leikattu. Olin etukäteen ajatellut, että haluaisin olla pystymmässä asennossa, mutta kylkiasento tuntui hyvältä, enkä enää tuossa vaiheessa edes ajatellut vaihtamista. En kyllä tiedä, olisiko ollut mahdollistakaan epiduraalin vuoksi. Voi olla, että jos olisi vauhdikkaammin mennyt, olisi vauriotkin olleet isommat. Kyseessä siis mun eka lapsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ahdistaa ihan kauheasti tuleva synnytys, kun edellisellä kerralla asento tuntui todella huonolta. Tai itse asennossa ei varsinaisesti ollut vikaa.. Olin siis puoli-istuvassa asennossa, mutta olin niin väsynyt, etten oikeasti meinannut jaksaa kannatella jalkojani ja ponnistaa yhtä aikaa. Olisin kyllä tarvinnut jonkinlaista tukea jaloille ja sen takia jäi koko synnytyksestä huono fiilis. Jäin vain pohtimaan, että eikö oikeasti ole mitään telineitä minne jalat voisi nostaa.. Ponnistusvaihe kesti melkein tunnin ja repesinkin ihan kivasti.. Ja koko ponnistusvaiheen ajan kätilö antoi ymmärtää että vika on mussa ja pitäs vaan ponnistaa paremmin ja kovemmin. Kokonaisuudessaan synnytys kesti noin 30h ja olin niin väsynyt ja kipeä, että kaikki apu ois ollu tarpeen. Nyt sitten pohdin mikä asento ois tulevaa koitosta ajatellen parempi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Olipa ikävä kätilö! Synnytin siis myös puoli-istuvassa asennossa ja mäkään en siis ite jaksanu pysyä oikeessa asennossa (plus mun kroppa käski pikemminkin vastata ponnistusvaiheessa supistuksiin just päin vastoin eli vetämällä itteni suoraksi). Mulla kätilöt oli molemmin puolin niin, et painoin jalkoja heidän kylkiinsä (tai olkapäihin, en tiedä, oli keskittyminen vähän muualla :P ), ja mies pään takana, niin et nosti käsineen tyynyn alla mun yläkroppaa, et mä sain rauhassa ponnistaa ja painaa kämmenillä vasten sänkyä. Ja kyllähän niihin sänkyihin mun mielestä saa kiinni jalkatuet, et voisko niitä vasten painaa? Ja eikös synnytysjakkaran avulla pyritä saamaan just tuon puoli-istuvan asento ilman, et tarvii ite jaksaa pitää asentoa? En siis tiedä, tuo on vaan mututuntumaa. Voishan tuota kysyä ihan neuvolassakin, jos sais vinkkejä "ammattilaisilta". :) Meillä ainakin neuvolan terkka kyselikin odotusaikana ihan, et oonko pohtinu asentoja, mut esikoisen odottajana ei oikein ollu vertailukohtaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No on tosiaan ollut inhottava kätilö Caralla. :girl_mad: Toivottavasti toinen synnytys ei kestä yhtä pitkään kuin ensimmäinen, mutta jos olet toisellakin kerralla ponnistusvaiheessa puhki niin olisikohan kylkiasento hyvä? Musta kylkiasento tuntui hyvältä kun ensimmäisessä, todella pitkässä synnytyksessä ponnistin, siinä ei tarvitse kannatella mitään muuta kuin päälimmäistä jalkaa, ja sitäkin on aika mahdoton kannatella itse, joten kätilön tai tukihenkilön pitää hoitaa kannattelu. Itse voi uupuneena maata rauhassa ja keskittyä ponnistamiseen.

Edited by Smultron

Share this post


Link to post
Share on other sites

No tosiaan, olipa kurja kätilö. Kylkiasento tuntui mustakin aika helpolta siinä, että kätilö hoiti mun jalan kannattelun ja mun tarvi vaan ponnistaa. Lisäksi synnytysvalmennuksessa meille sanottiin, että kyljellään ponnistaessa vaurioita tulee yleensä vähiten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisen synnytys kesti melkein vuorokauden. Olin flunssasta, väsymyksestä ja kivusta aivan puhki ja jalat ei edes kantaneet. Makasin vaan ja koitin nukkua kaikki kivuttomat välit. Puoli-istuvassa saatiin vauva lopulta maailmaan.

 

Toisen synnytys kesti vaan vajaa 9 tuntia, josta synnytysosastolla 4 tuntia. Epiduraali poisti tuosta kahdeksi tunniksi kivut kokonaan, jonka jälkeen käytiin kävelyllä. Kun kätilö antoi pikkuhiljaa luvan ponnistaa ja mennä sänkyyn, en päässyt enää. Vauva syntyi kun seisoin sitä sänkyä vasten. Ja tuo asento tuntui itsestä aivan taivaalliselta! Paljon parempi kuin se puoli-istuva. Pieni repeämä tuli kuulemma siitä kun vauva tuli niin vauhdilla ulos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jakkaraa olin ennakkoon miettinyt haluavani kokeilla, mutta siinä tilanteessa ei ollut aikaa sen enempää kokeilla eri ponnistusasentoja. Kätilö kysyi kyllä, että haittaako kun/jos jakkara jää nyt pois. Ponnistin puoli-istuvassa asennossa ja se tuntui ihan hyvältä asennolta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa asennossa synnytin, jostain syystä siinä tilanteessa kaikki muut asennot tuntuivat jotenkin luonnottomilta ja vaikeilta edes kokeilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now