Nasty

Synnytysasentosi

249 posts in this topic

Makasin vas. kyljelläni ja ponnistin siinä pitäen oik. jalasta kiinni. Tää oli mun toive, jota ei tarvinut edes pyytää kun tuntui että kätilö olisi lukenut ajatuksiani. :)

En tiedä voisinko kuvitellakaan itseäni puoli-istuvaan asentoon punnaamaan. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin ensin kätilön ohjeesta kyljelläni niin että kätilö piti ylempää jalkaa, mut en saanut ponnistukseen yhtään voimaa. Siirryin puoli-istuvaan (tosin itestä tuntu että olin niin linkussa, selkä pystyssä ja jalat tiukassa koukussa sängyllä, että voiko sitä enää "puoli"-istuvaks sanoo :D) ja siinä onnistu hyvin. Kätilö tais pitää polvesta, mies vaan kädestä :) koko ponnistusvaiheen pituus oli 18min ja kahdella tikillä selvittiin. Teoriassa voisin kokeilla olla seisaallaan jos jaksaisin, tuntuuhan se luonnolliselta työntää alaspäin. Oikeesti varmaan pelkäisin että vauva tippuu lattialle... kontillaan taas tuntuu jotenkin oudolta ja "voimattomalta" asennolta, jakkarakin jotenkin huteralta vaikkei varmaan oikeesti oo, eihän siinä sentään yksinään tarvi toimia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa, melkein maaten ja olikin kyllä ihan vihoviiminen asento synnyttää. :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurimman osan ajasta ponnistin kyljellään, pari viimeistä ponnistusta puoli-istuvassa. Puolisen tuntia kesti, pieni repeämä tuli.

 

Tokasta kans ponnistin kyljellään ja nyt tuli myös ulos siinä asennossa, ponnistusvaihekin oli vaan 5 min.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisessa synnytyksessä ekat ponnistuksen kyljellään ja sitten puoli-istuvassa niin että sain jaloille tukea kätilöiltä molemmin puolin. ( oli hiljaista joten loppuvaiheessa salissa oli kaksi kätilöä).

Ei epparia, ei repeämiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensin ponnistin kontillani, sitten hetken kyljelläni, ja lopulta kätilö totesi, että siirrypä puoli-istuvaan, että saadaan lapsi ulos, ja siinä syntyi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka oli puoli-istuvassa ja kaks vikaa kyljellään. Toi kylki asento oli mulle hyvä kun sai puskettua "ylemmällä" jalalla voimaa ja supistukset tuntu vähiten kivuliailta kylkiasennossa (jo ennen ponnistusvaihetta siis).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyljellään kokeiltiin, vauva ei liikkunut mihinkään. Puoli-istuva toimi hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin suurimman osan synnytyksestä kontillaan, selinmakuullaan olo oli ihan kauheaa enkä olisi varmaan pystynyt siinä asennossa ponnistamaan. Ponnistusvaiheen olin kokonaan kontillaan ja sain ponnistettua siinä hyvin. Repeämiä tuli mutta paranivat hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmat puoli-istuvassa. Se asento tuntui parhaalta ja muuta en edes halunnut kokeilla. Toisen synnytyksessä kätilö koitti saada mua ponnistamaan kyljeltään ja kerran taisin kokeilla jos oikein muistan, mutta pyysin päästä takaisin puoli-istuvaan ja siinä asennossa sainkin tytön ulos muutamalla ponnistuksella. 

Ekassa synnytyksessä leikattiin eppari ja tuli vähän repeämää, toisessa ei damagea.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin sängyllä polvillaan ja halasin säkkituolia. Etsiydyin asentoon supistusten aikana ja jotenkin puolivahingossa jäin siihen, kun tuntui parhaalta, ilokaasumaskin käsittely onnistui ja rentoutuminen oli helppoa. Vauva oli perätilassa, mutta onneksi asentooni ei puututtu, haettiin vaan toinen lääkäri ja kolmas kätilö paikalle kaiken varalta :D Ei tullut mitään korjattavaa, ponnistus kesti kolme minuuttia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistelin useammassa asennossa, kontillaan ja hetken jakkarallakin, mutta vauva tuli ulos puoli-istuvassa (vaikka sitä oli alun perin ajatuksena välttää ;)). Asento oli kuitenkin yllättäen paras kaikista kokeilemistani, siinä sai ponnistukseen voimaa kun veti samalla reisien takaa käsillä ja kätilöt tukivat jalkoja. Ja kätilöt näkivät koko ajan tilanteen ja pystyivät tsemppaamaan ja ohjaamaan ponnistamista, mikä tuntui tärkeältä siinä vaiheessa, kun itse olin jo ihan uupunut ja epätoivon vallassa. Ponnistusvaihe kesti puolisen tuntia ja sain melko lievät 2. asteen repeämät, olisiko tikkejä tullut 6-7. Ja esikoista siis synnytin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin etukäteen toivonut voivani ponnistaa pystyasennossa ja sainkin kokeilla olla seisaallaan ja kontillaan sängyllä. Lopulta kuitenkin puoli-istuva oli kaikista parhain asento. Eppari jouduttiin tekemään, mutta se ei johtunut asennosta vaan vauvan isosta koosta ja virhetarjonnasta.

Koin ponnistusvaiheen kaikista kivuttomimpana ja helpoimpana vaiheena koko synnytyksessä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka: kyljellään ja puoli-istuva (jossa myös vauva syntyi)

Toka: puoli-istuva

Kolmas: selällään makoilin tuhannen mutkalla ( :D ) ja lopulta siirryin enemmän puoli-istuvaan (sain ite valita asentoni niiden kamalien supistuskipujen aikana)

 

Edited by Tepsa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa puoli-istuvassa. En tykännyt, kun sänky oli liian kohoasennossa, koin ponnistamisen vaikeaksi.

Tokassa ponnistin kylkiasennossa ja se oli paljon parempi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kylkiasento, puoli-istuva, taas kylki ja lopulta finaaliin puoli-istuvassa sukista kiinni pitäen. Oli vähän pitkä ponnistusvaihe kun vauva syntyi käsi poskella ja lopussa tarvittiin eppari, ei olisi siis onnistunutkaan muuten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alunperin halusin synnyttää kontillaan/seisaallaan mutta loppujen lopuksi puoli-istuva oli ainoa, mikä tuntui hyvältä. Ponnistus kesti puoli tuntia, oli työlästä muttei kivuliasta. Ei tullut repeämiä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa asennossa synnytin. Siihen mut ohjeistettiin ja se tuntui luontevalta. 8min kesti ponnistusvaihe eli oli nopeasti ohi. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kokeilin ensin ponnistaa kummallakin kyljellä, mutta lopulta kätilö totesi, että siirrypä puoli-istuvaan asentoon, että saadaan lapsi ulos ja siinä asennossa vauva myös syntyi. Ponnistin yli kaksi tuntia, joten tiedän todellakin ponnistaneeni :P Lapsi nimittäin oli suht isokokoinen ja kudosvastukseni kuulemma suurta. Pieni eppari jouduttiin tekemään, jolla kuulemma vältettiin hallitsematon, suurempi repeäminen sekä tarve käyttää imukuppia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun molemmat synnytykset päättyivät kiireelliseen sektioon, eli leikkauspöydällä makasin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now