Synnytysasentosi

[Scarlet]

^Paitsi että kyllähän siinäkin on kätilö auttamassa, tukemassa päätä ja välilihaa.

[Puru]

Mä ehdin mahduttaa 35min ponnistusvaiheeseen monta asentoa: sängyn laitaa vasten polvillani, puoli-istuvassa, jakkaralla, toisella kyljellä ja sitten lopulta vauva tuli ulos puoli-istuvassa asennossa, jossa toinen kätilö ja opiskelija tukivat jaloista. Kätilö suositteli siirtymistä siihen asentoon, vaikka antoi mun kokeilla oman mielen mukaan kaikkia muitakin... Ei olis uskonu, että musta oli sen avautumisvaiheen keston (11h papereissa, lapsivesien menosta yli 40h) jälkeen ollut vaihtelemaan asentoja...

[Ninnuli]

Puru --- varmasti ihan hyvä että jaksoit kokeilla eri asentoja. Just luin paristakin lähteestä, että varsinkin tossa loppumetreillä on hyvä vaihdella asentoa (jos jaksaa), koska se auttaa vauvaa kiertymään ulos lantioluiden välistä.

 

Joo ja samoista lähteistä luin, että liian kova vauhti voi aiheuttaa pystyasennoissa repeämiä, mutta toisaalta ihan suora makuuasento aiheuttaa kaikkein eniten repeämiä ja välilihan leikkaamista, koska siinä vauvan pää painaa välilihaa (tms.). Ihan selällään maaten lantion sisämitta on myös kapeimmillaan -- 30 % kapeampi kuin esim. kyykyssä, mikä selittää osin välilihan leikkaukset, sillä silloin vauva voi jäädä jumiin ja voidaan joutua vetämään ulos imukupilla. Kaikkein vähiten välilihan vaurioita näyttäisi aiheuttavan kyljellään ponnistaminen.

 

Oma synnytys siis edessä ja just toi ponnistusvaihe jännittää aika lailla... Toivon että olen silloin sen verran voimissani että jaksan kokeilla eri asentoja ja löytää sen mulle parhaimman. Mutta siksi just muakin kiinnostaa kovasti missä asennoissa, millä seurauksilla ja ennen kaikkea miksi muut ovat ponnistaneet, niin että lisää kokemuksia peliin, kiitos!

[Kata82]

Jakkaralla synnytin.

[Emmah]

Eka harjoittelua sängyllä kyljellään, varsinainen ponnistusvaihe sängyllä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa, jaloilla mieheni ja kätilön lantioita vastaan tukien ja itse polvitaipeista kiinni pitäen. Ponnistusvaihe kesti 40 minuuttia. Tipasta ja epiduraalin ja minispinaalin aikaansaamasta voimakkaasta puutuneisuudesta johtuen ei nuo etukäteen suunnitellut jakkarat ym. liikkumista vaativat vaihtoehdot tulleet oikein kysymykseen. Luotin kätilöni ammattitaitoon ja ehdotukseen, mikä kannatti. Asento oli hyvä, eikä repeämiä tullut tai välilihan leikkausta tarvittu. Yksi tikki laitettiin pieneen nirhaumaan, mikä parantui muutamassa päivässä ja istumaankin pystyin helposti jo samana iltana.

[Mirjami]

Molemmat perinteisessä puoli-istuvassa.

 

Esikoisesta en olis muuta edes voinut harkita, siinä vaiheessa en olis jaksanut enää liikkua, kun synnytystä oli takana jo vuorokausi. Aluks kyllä harjottelin ponnistusta kyljellään, mutta siitä ei tullut mitään. Ponnistusaika 1h6min. Eppari leikattiin ja lisäks repesin jonkun verran.

 

Toisella kertaa sama asento tuntui myös luontevimmalta ja synnytys eteni sen verran nopeesti, että muuta en ehtinyt edes miettiin. Tällä kertaa ei ollut edes mitään kivunlievitystä, joten niissä ponnistusvaiheen kivuissa ei kyllä ajatus kulkenut sen vertaa, että olis voinut muuta edes miettiä. Ponnistusaika oli 17min. Sotavammoja tuli joku pieni nirhauma, johon pitkän mietinnän jälkeen päädyttiin kuitenkin yks tikki laittaan, lisäks jotain pientä asfaltti-ihottumaa ja istuinkin normaalisti heti synnytyksen jälkeen.

[nipunen]

Puoli-istuvassa, jalat kätilöiden lanteilla ponnistin.. 2h!  Kukaan ei edes ehdottanut muita asentoja, enkä kai olisi jaksanutkaan. Sokeritippa jouduttiin mulle laittamaan, koska väsähdin ihan täysin. Eppari leikattiin, tikkien määrää en tiedä.

[Ella]

Aloitin 46min urakan vasemmalla kyljellä ja siirryin siitä puoli-istuvaan asentoon. Aikani ähellettyäni siirryin taas kyljelleen ja siitä sitten vielä puoli-istuvaan asentoon jolloin vauva vihdoin syntyi. Olisin halunnut synnyttää kontallaan, sängynpäätyyn nojaten tai jakkaralla, mutta en päässyt kivuiltani enää siirtymään näihin asentoihin. Ehkä siis seuraavan kohdalla sitten.

[Esmeralda]

Ponnistusvaiheen alussa olin oikealla kyljellä ja siitä sitten siirryin puoli-istuvaan asentoon. Eipä tullut mieleen kysellä tai kokeilla edes muita asentoja, kun kuuntelin vain kätilön ohjeita ja yritin keskittyä hommaan.

[Joy]

Ensin oikealla kyljellä ja lopulta puoli-istuvassa asennossa sukista kiinni pitäen. Oli yllättävän hyvä asento ja ponnistaminen tuntui helpolta. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia.

[Pandora]

Ponnistin synnytysjakkaralla. Oli todella hyvä ponnistusasento ja koko ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia, vaikka olinkin ensisynnyttäjä.

[Sannulini]

Vasemalla kyljellä tuli synnytettyä. Olin tuossa asennossa valmiina saamaan puudutusta (anestesialääkäri selän takana piikin kera), jota ei sitten sattuneesta syystä ehdittykään antamaan kun ponnistutti niin maan perusteellisesti ja pää oli jo tulossa. Eikä puhettakaan, että olisi asentoa enää pystynyt vaihtamaan.

Edited September 25, 2009 by Sannulini

[Edwina]

Puoli-istuvassa synnytin.

[SuskiT]

Jakkaralla, tykkäsin kovasti. Mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada. Selälleen mua ei olis saanut kymmenen miehen voiminkaan, koko loppuraskauden oli ristiselkä sen muotoinen ettei ultrassakaan meinannut kyetä selällään makaamaan ollenkaan, hirveät tuskaisen viiltävät kivut tuli.

 

Yritin ensin ponnistaa kontallaan sängyn päällä mutta siitä ei vartin ähellyksellä tullut mitään. Jakkaralla meni viis minuuttia kun tyttö syntyi. Siinäkin ajassa jouduttiin himmailemaan kun napanuora oli kaulan ympärillä. Jaksoin oikein hyvin ponnistaa jakkaralla, mies oli selän takana ja tuntui että se on ainoa oikea tapa saada lapsi ulos. Viis tikkiä vaatinut pieni repeämä tuli, siinä osasyynä varmaan se että paikat aukesi niin rajun nopeasti (esikoinen ja koko synnytys kesti reilun kolme tuntia).

 

Seuraava ähelletään ulos jakkaralla myös.

[bohemian]

Ponnistin kauan aikaa kontillani sängynpäätyyn nojaten. Vauva ei vaan siinä asennossa laskeutunut sitten tarpeeksi, joten kätilö kehotti kääntymään puoli-istuvaan.

[Ninnukka]

Esikoisen ponnistin sängyssä selällään..olisin tahtonut jakkaran, mut kätilö ei suostunut jos joutuu välilihan leikkaamaan. Ponnistus kesti 58 min ja poika oli 4150g painava.

Tokan synnytin jakkaralla. Ponnistus kesti 2 min ja tyttö painoi 3915g.

Kolmosen synnytin myös jakkaralta, ponnistus kesti 1 min..tai siis en ponnistanut vaan melkeinpä yritin laittaa jalat ristiin koska vauva vaan tuli ja SATTUI kamalasti. kätilöt ja mies joutui istuttaan mut takas alas. Tyttö painoi 3985g.

Nelosen ponnistin sängyssä jalat telineissä, vaikka toivoin jakkaraa. Mulla oli raskausdiabetes ja jakkaralle ei päästetty siksi, että tulossa oli iso vauva ja hartioiden ulosauttaminen olisi kuulemma helpompaa tuossa asennossa. en tykännyt asennosta yhtään kun tiesin miten hyvä jakkaralta on ponnistaa..Ponnistus kesti 16 min ja sattui kamalasti koko ajan..Poika painoi 4170g.

Toivon kovasti tämän viidennen ja viimeisen kohdalla päästä jakkaralle, mutta tietenkin taas joudun tuohon telinehommaan, kun on taas raskausdiabetes..

[helmeena]

ponnistin jakkaralla, kesti 10 minsaa ponnistusvaihe. spinaalin ansiosta ponnistaminen oli täysin kivutonta. ennen jakkaralla menoa olin jonkun aikaa miehen kaulassa seisoma-asennossa.

 

en voi kuin suositella

[ryka]

Puoli-istuvassa asennossa. Ei jalat olisi edes kantaneet muuten epiduraalin takia

[delete]

Eka syntyi puoli-istuvassa asennossa ja ponnistusvaihe kesti n 26min. Toka syntyi seisaaltaan kahdessa minuutissa. Kolkki seisaaltaan kahdella ponnistuksella. En kyllä voinut kuvitellakaan muuta asentoa kuin seisaallaan, kolmannessa synnytyksessä en edesä käynyt sängyllä kuin tutkimuksen aikana. No, sairaalassa ehdin ollakaan kuin 1t10min

[hiljaisuus]

Kummatkin ipanat syntyi siinä perinteisessä asennossa. Ja hyvin onnistui. Ponnistusvaiheet kesti ekasta 10min ja tokasta 5min. Ponnistusvaihe ei sattunut kummassakaan synnytyksessä.

[Miinanen]

Olin toivonut synnytysjakkaraa, ja se laitettiin valmiiksi, mutta ponnistusvaiheen koittaessa sikiön syke oli liian tasainen, joten piti synnyttää sängyllä. Ponnistin sitten kontallaan tai polvillani sängynpäätyyn nojaten. 14 min kesti, yritin pitää vauhtia sen sykkeen takia (ei siitä minulle mitään sanottu, mutta arvelin, että parempi hoitaa ripeästi homma loppuun).

[LottaH]

Ponnistin "perinteisessä" asennossa. Olisin voinut kokeilla muitakin asentoja mutta kätilö oli sitä mieltä että tämä asento sopii mulle parhaiten joten sillä mentiin ja 40 min kesti.

[Juli]

Perinteisesti puoli-istuvassa. Muitakin kokeilin, mutta olin siinä vaiheessa niin väsynyt, että tuo tuntui parhaalta.

[Guest Kyllikki-Kaarina]

Puoli-istuva asento täälläkin. Meidän synnärillä on rutiinisti kaikilla käytössä lisäksi iki-ihanat jalkatelineet. Oli kyllä niin tukala asento, että toista kertaa en halua siinä asennossa ponnistaa, jos ei ole jotain erityistä syystä. Onneksi ponnistamisen tarve oli niin valtava, että se peitti alleen kaikki epämukavuudet. Mä olisin ponnistanut vauvan ulos vaikka päälläni seisten.

 

En pystynyt istumaan tai makaamaan muutenkaan koko avautumisen aikana, joten siksi kai koin tuon asennon niin hankalana. Mulle sopi vain ja ainoastaan pystyt ja etukumarat asennot.

[Driini]

Synnytin jakkaralla, jota voin iloisesti suositella Aloitin ponnistamisen ammeessa, mutta en saanut hommaan tarpeeksi voimaa, joten muutaman ponnistuksen jälkeen siirryin jakkaralle ja siinä tyttö syntyi aika nopeasti. Muutama tikki tuli, mutta ei pahaa jälkeä