Nasty

Synnytysasentosi

249 posts in this topic

Esikoisen ponnistin jakkaralla spinaalin vaikutuksen alaisena ja tän toisen myös jakkaralla epiduraalin vaikutuksen alaisena, joten mulla ei puudutus oo onneks estänyt jakkaran käyttöä.

Tän toisen kohdalla sain epiduraalin niin, että tunsin ponnistamisen tarvetta ennen kuin se ehti vaikuttaa. Jouduin siis ponnistamaan aluksi puol-istuvassa asennossa sängyllä, sillä jakkaralle saa mennä vasta puoli tuntia puudutuksen antamisen jälkeen (just siks, että jalat saattaa pettää alta). Puol-istuvassa asennossa en löytänyt oikeata suuntaa, johon ponnistaa, mutta heti, kun pääsin jakkaralle, homma sujui paremmin.

Olen synnyttänyt molemmat lapseni NKL:llä ja siellä onneks otetaan synnyttäjän toiveet huomioon. (Jos kätilö olis kieltäytynyt jakkarasta ilman lääketieteellistä syytä, olisin vaatinut toisen kätilön paikalle).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuosta puoli-istuvasta: mä olen synnyttänyt molemmat lapseni ilman puudutuksia ja kovasti olen kummankin kohdalla ennen synnytystä vannonut, että ponnistan muutoin kuin puoli-istuvana. Niin se vaan on mennyt, ettei voimat ponnistusvaiheessa ole riittäneet mihinkään muuhun kuin ponnistamiseen, mitään muuta asentoa en ole voinut harkitakaan. Yksikään kätilö ei ole tuohon puoli-istuvaan pakottanut, pikemminkin ehdottanut muita asentoja, mutta kyllä muutaman tunnin taukoamatta tulevat supistukset ovat vieneet voiman ja ponnistusvaiheen alkaessa ponnistaisin varmaan päälläni, jos siinä asennossa sattuisin olemaan.

 

Kätilöt ovat yleensä aika luomuhenkisiä (ainakin tuntemani kätilöt), eivätkä missään nimessä halua pakottaa ketään luonnonvastaisiin asentoihin. Synnyttäjä itse päättää, missä asennossa on hyvä :)

 

Ehkä jos kolmas joskus tulee, uskallan puudututtaa itseni ja sitten ehkä pääsen kokemaan erilaisen synnytyksen...?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuva asento meillä oli. Mulle ei muita ehdoteltukaan ja siinä vaiheessa, kun kolmatta päivää kipujen kanssa kärvistelin, ei tullut mieleenkään ruveta miettimään muuta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensin yritin kätilön pyynnöstä kyljelläni, mutta ei siitä mitään tullut. Käynnistetyssä synnytyksessä, ilman kivunlievistystä, tauottomia supistuksia 4,5h... Ei oikein voimat riittäneet kuin raivolla ponnistamiseen puoli-istuvassa asennossa. 10 min ponnistusten alusta ja poika oli ulkona! Tosin episiotomian leikkaus ja kätilön avustus (työnsi vauvaa alaspäin mahan päältä) vauhdittivat hommaa, onneksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun pääsin synnytyssaliin, kiipesin sängylle enkä enää halunnut nousta mihinkään. Epiduraalin jälkeen jalat eivät olisi kyllä kantaneetkaan, ja synnytin puoli-istuvassa asennossa, salissa oltiin 2 h 45 min josta ponnistusvaiheen osuus 14 min. Luultavasti päädyn seuraavallakin kerralla tuohon asentoon, jos saa päättää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piti vain kommentoida siihen, että osa sanoo, ettei jaksanut miettiä muuta, niin mulle oli ihan kamalaa olla siinä sängyllä, joten en siinä ollutkaan muuten kuin silloin, kun piti puuduttaa tai tehdä sisätutkimus. En osannut ottaa kipua vastaan ollenkaan siinä sängyllä. Siks en myöskään halunnut siinä sängyllä olla...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Höpölille kommentoisin, että minulla oli sama tilanne niin kauan, kunnes kalvot puhkaistiin. Makuuasento paikallaan oli ihan kauhea asento kärvistellä supistusten kanssa. Mutta kalvojen puhkaisun jälkeen seurasi pari tuntia aivan tauottomia supistuksia, joiden vuoksi meni jalat alta, kirjaimellisesti. Vaikka joku muu asento olisi saattanut olla parempi, eivät voimat ennen pitkään riittäneet muuhun kuin makaamiseen: jonkun sisätutkimuksen jälkeen en enää jaksanut nousta siitä sängyltä. Mutta kuten sanoin, ainoa iloni oli ilokaasu, joten ehkä olisin kokenut tilanteen eri tavoin, jos puudutuksia olisi ollut :)

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Pitää myös tuosta aiheesta sanoa, että en mäkään kipujen kanssa voinut maata! Torstai-aamulla oon herännyt ihan normaalisti nukutun yön jälkeen ja sen jälkeen en ole nukkunut ennen lauantai-iltaa. Lauantaina päivällä tyttö oli maailmassa. Kyllä siinä väsytti ja itketti jo sekin, kun ei jaksanut seistä/kävellä, edes pitää silmiä auki, mutta en voinut hetkeäkään maata.. Lopuksi mulla kuitenkin epiduraali vaikutti ihanasti joten siinä sitten aika lailla rauhassa ruvettiin ponnistamaan, kun tilanne tuli. Mutta ei siinä vaihees silti tullut mieleen enää ruveta asentoa miettimään ja toki se tuntui hyvältä :) En olisi varmaan muuhun siis päätynytkään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytin puoli-istuvassa asennossa poikkipöydällä. Vauvan epämääräisen KTG-käyrän vuoksi täytyi varmistaa, että vauva saadaan tarvittaessa nopeasti ja turvallisesti ulos. Jakkaraa olin toivonut ja olisin halunnut välttää puoli-istuvaa asentoa. Oma vointi olisi oikein hyvin sallinutkin muun synnytysasennon, mutta siinä tilanteessa ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa kätilön päätöstä, koska kyse oli vauvan turvallisuuden varmistamisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa. En ehtinyt saada puudutuksia ja kivut tuntuivat vähemmän pahalta pystyasennossa tai nelinkontin, mutta sydänäänikäyrän takia piti ensin olla kyljellään ja sitten selällään kun ei saatu sydänääniä kunnolla kuulumaan. Sitten kätilö sanoikin että aletaan ponnistaa ja siinä oltiin loppuun asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikkea kokeiltiin: seisoen, kontallaan, kyljellään. Jouduin lopulta perinteiseen asentoon selälleni (puoli-istuvaan?), vaikka sitä yritin välttää viimeiseen saakka. Onneksi kokeilin sitäkin, koska ponnistamista haittaavat selkäkivut loppuivat kuin seinään. Olisin halunnut jakkaralle, mutta kätilö ei pystynyt siihen asentoon. Ponnistaminen kesti 2 tuntia ja päättyi juuri ennen leikkaussalia imukupin avulla onnellisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sängyllä olin koko ponnistusvaiheen ajan. Kätilön ehdotuksesta vaihtelin ponnistusasentoja: puoli-istuvassa asennossa, kyljelläni sekä siten, että jalkani nojasi kätilön lonkkaan. Ainoastaan kontallaan ponnistamisesta kieltäydyin, sillä epiduraalin vuoksi toinen jalkani ei kävellessä kantanut ja sen vuoksi en "uskaltanut" kokeilla konttausasentoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäki kysyin asentoja,mut sanottiin heti et sul ei vaihtoehtoja ole,joten puoli istuvas mentiin. Toki kyljelläni sain alotella koska se oli mulle parempi asento eikä tuntunu nii pahalta. Tiä sit oliko keskosuuden takia et ei saanu valita asentoa. Mut pääasia et kaikki meni hyvin ja ehin vähä hengitellä ilokaasua :) ja kaikki yllättävän nopeesti ohi (1h30min,ensisynnyttäjä) :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

sängyllä puoli istuvassa asennossa on kaikki syntyneet :) En siinä vaiheessa ikinä oo ees ajatellu muuta asentoa. Tuntunut jotenkin parhaalle asennolle ponnistaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen molemmta synnyttänyt puoli-istuvassa, edellisellä kerralla ihan siksi ettei oikein muuta ehtinyt. Seuraavalla kerralla haluaisin kokeilla jakkaraa, jos vain mahdollista. Piti sitä jo viimeksi yrittää, mutta kaikki menikin niin vauhdilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin ponnistaessa jo niin väsynyt, etten edes harkinnut muuta kuin puoli-istuvaa asentoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen syntyi puoli-istuvasta asennosta. Tuolloin ei annettu vaihtoehtoja; vihreän lapsiveden takia piti lääkärin ja kahden kätilön päästä hyvin vastaanottamaan lapsi maailmaan (ponnistusaika 45 min).

 

Kuopus syntyi seisten, sänkyyn nojaten. Ponnistusvaiheen aluksi testasin jakkaraa, mutta sillä istuen jalat alkoivat krampata. Jakkaralta oli tarkoitus siirtyä sänkyyn konttausasentoon, mutta sinne asti en loppujen lopuksi koskaan päässyt... Matkalla sängylle otin yhden supistuksen vastaan seisten. Koska seisten ponnistaminen tuntui loistavalta (sain jalat ja lantion rennoksi), päädyin tähän asentoon loppuajaksi (ponnistusta yht. 15 min).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisen epiduraaliannoksen vaikutuksen kadottua todettiin, että olen täysin auki, mutta lapsi oli vielä vähän ylhäällä. Nousin seisomaan, jotta laskeutuisi nopeammin. Kätilö kehotti ponnistelemaan myös kevyesti ja siinä vaiheessa se helpottikin oloa suuresti.

 

Olin toivonut jakkaraa ja mulle sanottiin, että siinä ei voi sitten ponnistaa kuin 20 minuuttia kerrallaan korkeintaan (joku verisuoni ilmeisesti sen verran puristuksissa tms.), joten kannattaa ensin ponnistella muissa asennoissa ja siirtyä ihan loppumetreillä jakkaralle.

 

 

Siirryin siis sängylle ja kokeilin ponnistaa kyljellään, tuntui aivan luonnottomalta mulle (olinkohan liian suorana?) ja oli tosi vaikea kannatella sitä ylempää jalkaa, eikä ponnistamisesta tullut mitään. Nopeasti vaihdoin polviseisontaan ylösnostettua sängynpäätyä vasten. Siinä oli hyvä ponnistella ja sainkin kalvopussin pullahtamaan ulos. Siinä vaiheessa siirryin jakkaralle. Painetta tuli kyllä alapäähän ja tuntui, että repeän... Muuten oli oikein hyvä ponnistaa ja takana istuvasta miehestä sai tosi hyvin tukea niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kolmella supistuksella poika syntyi. Pieni sisäinen repeämä, jota paikkailtiin noin viidellä tikillä. Olo oli samantien mainio ja istuin jo salissa.

 

--

 

Seuraavalla kerralla voisin ponnistaa kokonaan siinä polviseisonnassa tai seisaaltaan. Tai oikeastaan haluaisin synnyttää veteen, mutta täällä se ei ole mahdollista.

Edited by Chandalina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin alunperin halunnut synnyttää jakkaralla, mutta vauvan sydänäänten laskun takia se ei ollut mahdollista. Aluksi ponnistin kyljellään ja vauva syntyi lopulta puoli-istuvassa niin, että tuin jalat kätilöiden kylkiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä synnytin toisen (esikko syntyi sektiolla) puoli-istuvassa asennossa, niin että mies piti toisesta reidestä ja mä toisesta. Mulle asento tuntui luonnolliselta ponnistaa ja tyttö syntyikin kolmella ponnistuksella ilman epparia tms. suuria repeämiä. Pieni nirhauma tuli johonkin ulkosuulle, mutta tikittä selvisin siitäkin.

 

Alkuun kokeilin harjoitella ponnistamista kyljeltään, kun vielä odotettiin että viimeisetkin reunan rippeet häipyisi, mutta musta se asento tuntui hankalalta. Ylempi jalka tärisi niin paljon, ettei siitä tullut mitään. Siitä siirryin puoli-istuvaan ja homma alkoi tuntua paljon paremmalta. Olin niin väsynyt koko rupeamasta, supistusten alusta synnytyssaliin asti pääsemiseen meni kolmisen päivää, että mitkään jakkarat tms. ei käyneet edes mielessäni. :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

molemmat synty selinmakuultaan ja itse pidin jaloistani kiinni ja ponnistaessa vedin leuan rintaan. Ja veikkaan että niin tulee tämä kolmonenkin maailmaan ellen saa allas-synnytystä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Selälläni sängyllä, mies tuki selästä. Vauva oli avotarjonnassa ja kääntymistä ajateltiin helpottaa katetroinnilla (ei onnitunut) mutta kesken toimenpiteen vauva kierähti ympäri (mies näki tämän, kätilöt ei) ja vauva pongahti (mamman avustuksella) melkeen puoli päätä pihalle ennen kuin kätilöt tajusi edes tavaroita alkaa laittamaan valmiiksi. Jäi sitten sängyn päätykin nostamatta mutta mies tuki hyvin selästä.:grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

kaikki kolme puoli-istuvassa :) viimeisessä synnytyksessä en jostain syystä meinannut saada hyvää asentoa siinä, mutta en usko että mikään muukaan asento olis tuntunut kovin hyvältä.. :)

ekassa synnytyksessä eppari, kahdessa viimesimmässä ei pienintäkään nirhaumaa alapäähän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyljellään, toista jalkaa itse koholla pitäen. Oli sen verran vauhdikas meno, ettei ehditty edes harkitsemaan mitään muuta vaan synnytin siitä asennosta missä olin sillä hetkellä. Toiveissahan oli jakkara, mutta ehkä ensi kerralla sitten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now