Nasty

Synnytysasentosi

249 posts in this topic

Aluksi olin kyljellään, mutta kätilön pyynnöstä siirryin jonkun ajan kuluttua puoli-istuvaan asentoon. Se oli hyvä, koska mielestäni kyljellään oli vaikea ponnistaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jakkaralla synnytin, siinä oli hyvä ponnistaa. Kätilö ehdotti että pitkällään, mutta itse pyysin jakkaraa kun ajatuskin makuulla olosta kauhistutti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistamisen aloitin kyljellään, mutta ponnistusvaiheen pitkittyessä siirryin puoli-istuvaan asentoon ja siinä oli mun mielestä hyvä ponnistaa. Toisen jalan tuin miehen kylkeen ja toisen jalan kätilön kylkeen :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mul luki toisen kohalla muistaakseni gyn ja toisen kohalla (musta oli aika hauska) leikkauspöytä.. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa synnytyksessä yritin ensin ponnistaa jakkaralla, mutta se ei jotenkin luonnistunut. Jatkoin ponnistamista puoli-istuvassa asennossa ja sit pitikin ottaa imukuppi käyttöön, joten ei ollut paljon vaihtoehtoja. Tokallakin kerralla yritin jakkaraa, muttei se taaskaan toiminut ja sit ponnistin kyljelläni ja lopulta puoli-istuvassa asennossa,

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama kuin monella muullakin, puoli-istuva asento. Yritettiin muissakin asennoissa että oltais saatu esikoinen laskeutumaan paremmin, mutta toi oli ainut missä oikeasti sain ponnistukseen voimaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

perinteinen asento. Muuten olisin saanut kokeilla kylkiasentoa, mutta lääkäreillä oli kiire saada B vauvasta ote kun A oli syntynyt, niin vaihtoehtoja ei paljon jäänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi ensimmäistä on syntynyt siinä perinteisessä puoli-istuvassa ja kolmas jakkaralla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jakkaralta ponnistin, tosin sitä ennen kokeilin mm. kontallaan ja seisaaltaan. Ponnistusvaihe kesti melkein kaksi tuntia, joten oli aikaa testailla useampia vaihtoehtoja. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen syntyi puoli-istuvasta asennosta.

Kuopus syntyi seisten, sänkyyn nojaten.

Kolmosenkin ponnistin ulos seisten, sänkyyn nojaten. Alkuun ponnistin polviseisonnasta, mutta jalat suorina sain lantion paremmin rennoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäiseltä olin makuullani..sitä en tiedä, että miksi. Kai kätilö sellasta ehdotti..

Toisen tein puoli-istuvassa. mies tuki tosi hyvin selän takaa. samalla pidin sukista kiinni ja se oli kyllä ihan ookoo. Ei tuntunu yhtään hankalalle..mutta eipä ponnistusvaihe kestänytkään kun muistaakseni 8 min..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen puoli-istuvassa. Ei annettu mahdollisuutta edes muuhun ja en kyllä tykännyt.

Sektio välissä.

Kuopus sitten kyljellään ja se oli tosi hyvä! Mies piti jalkaa ylhäällä ja työnsi vähän taaksepäin. Pidin käsillä miehen lantiosta ja hartiasta kiinni ja siitä otin voimaa ponnistaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli-istuvassa asennossa. Olin kuvitellut ponnistavani jakkaralla, mutta vauvan sydänäänet laskivat ja piti käyttää imukuppia. Enkä kyllä olisi spinaalipuudutuksen jälkeen pysynyt jaloillanikaan niin että olisin noussut sängystä. Ei silti haitannut, että meni eri tavalla kuin olin kuvitellut, kaikki meni tosi tosi hyvin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen mitä synnytyksestä ponnistusvaiheesta muistan taisin aloitella kyljellään ja siitä puoli-istuvaan asentoon?? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäiset kymmenen minuuttia kyljellään, toinen mokoma puoli-istuvassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli istuvassa asennossa. Ponnistaminen kesti 1h 20min ja epparilla.. Koin kyllä aika hankalaksi että piti itse pitää jalkoja ylhäällä. En olisi millään jaksanut ja kädet alkoivat olla niin hikiset ettei ote pidä. Jossain vaiheessa minulla oli jalkapohjat vastakkain ja pidin käsiä ristissä jalkaterien takana jolloin saatoin tavallaan roikkua siinä (kätilöt naureskeli sille kovasti, ei naurattanut kyllä minua mutta oli silti kiva että salissa oli rento tunnelma).. Vasta ihan lopuksi kun meinasivat imukupilla ottaa (poika varmaan kuuli uhkauksen ja tuli samantien kun kuppi mainittiin) laitettiin jalkatuet joihin sai jalat ylös, olisivat saaneet laittaa ne aikaisemmin niin ei olisi tarvinnut energiaa kuluttaa siihen jaloista kiinni pitämiseen..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now