Coordinator

Äiti töihin, isä kotiin lapsen kanssa

66 posts in this topic

Jotkin meistä ovat varmaan tehneet sellaisenkin ratkaisun, että äiti menee töihin ja isä jää kotiin hoitamaan lasta. Kuulisin mielelläni, miltä tällainen järjestely on tuntunut vanhempien ja lapsen kannalta.

 

Entä jos äiti lähtee töihin jo vanhempainvapaan aikana ja isä tulee "tilalle"?

 

Onko teidän äitien ollut vaikea luovuttaa isälle paikkaa lapsen arjen keskipisteenä?

 

Miten lapsi on suhtautunut muutokseen? Onko esimerkiksi äidistä tullutkin se suosikkivanhempi, kun on vähemmän kotona, ja isästä "tylsä"? Muuta, mitä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä äiti lähti opiskelemaan ja isä jäi kotiin. Itse olin kotona siihen asti kun tyttö täytti 10 kk.

 

Mulle on kieltämättä ollut aika rankkaa se, etten olekaan kotona. Välillä olen jopa kateellinen siitä, että mies saa olla kotona ja minä en :rolleyes: Mies pärjää paremmin kuin loistavasti ja nauttii todellakin olostaan lapsen kanssa. Vaikka haluaisinkin yhä olla kotona, olen silti tyytyväinen päätöksestämme. Isän ja tyttären suhde on lujittunut ja syventynyt entisestään, ja uskon että sitä ei olisi tapahtunut ilman isän jäämistä kotiin. Samalla olen tietenkin onnellinen miehen puolesta, että hän saa kokea kotona olemisen ihanuuden kaikissa muodoissaan ;)

 

Meillä isä on lapselle in, mutta vielä toistaiseksi äidinkin syli kelpaa hyvin harmituksen tullessa. Itse olen huomannut myös sen, että aiemmin itse en ollut sellainen riehujaleikittäjätyyppi ollenkaan. Nykyään me kuitenkin tytön kanssa peuhataan ja riehutaan, eli ehkäpä mulle on tullut huomaamatta sitä isän roolia..

 

Jos nyt pitäisi päättää kuka jää kotiin ja milloin, tehtäisiin ihan varmasti sama ratkaisu. Tuntuu että kaikki ovat voittaneet, kun isä jäi kotiin. Haaveissa olisi että isä olisi vähän kauemmin kotona (kuin vain tämän syksyn), mutta se ei taida olla taloudellisesti mahdollista, kun itse olen tosiaan opiskelija. Jossain vaiheessa mietin jo vuokralle muuttoa ihan vain siksi, että mies voisi olla kauemmin pois töistä. Muuttoa ei varmaan toteuteta, mutta jo sen miettiminen kuvastaa sitä, kuinka arvokkaana meidän perhe on tätä aikaa pitänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tulee ens viikon alusta meneen työ- ja kotikuviot vähän uusiks. Mä palailen osittain töihin ja poika jatkaa edelleen kotihoidossa joko isänsä tai mun kanssa. Meillä on siitä loistava tilanne, että miehen työajat sallii mun osa-aikasen työnteon. (mulla siis 8-16 työ) Tähän asti mä oon ollu kotona.

 

Nyt tuntuu pelkästään ihanalta töihinpaluu. Oon alkanut kaipaan sitä aikuisten kanssa olemista, aivojen käyttöö ja sitä työn mukanaantuomaa "arvokkuuden"tunnetta, mikä mulle siitä tulee. Missään tapauksessa en vielä olis valmis kokopäiväseks enkä laittamaan poikaa hoitoon, joten tää järjestely tuntuu ainakin toistaseks erinomaiselta.

 

Kuitenkin muakin riipi sydäntä se, että en enää oo aina koko päivää pojan kanssa. Ja varmasti tulee noita kateuden hetkiä myös. Mutta se, että poika on isänsä kanssa tuo siihen sen plussan, että oon valmis näille työhaluilleni antaan osittain periks. Se on kuitenkin arvokasta, että isä ja poika pääsee kans syventään suhdettaan ja että mies pääsee kunnolla näkeen sitä lapsen arkea, kun en ite oo koko aikaa siinä vieressä häsäämässä.

 

Näillä fiiliksillä tällä hetkellä. Ens viikolla oon ehkä jo viisaampi siinä, miten homma on lähtenyt pyöriin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin mies on jäämässä tytön kanssa kotiin vuoden vaihteessa tytön ollessa 1v2kk. Muakin kiinnostaa muiden kokemukset tästä "vahdinvaihdosta".

 

Ensi kuun Kaks Plus lehdessä on juttua isät hoitovapaalla aiheesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän poika oli 8,5 kk, kun mä palasin töihin ja mies jäi kotiin pariksi kuukautta. Oli tosi hieno päätös kaikkien kannalta. Mä sain niin paljon energiaa, kun en ollut kotona koko aikaa (mä olin tosi huono ottamaan mitään omaa aikaa ikinä) ja imetys lähti sujumaan heti paremmin, kun siihen asti oli melkein koko ajan uhkana, että imetys loppuu. Mies ja poika saivat tosi ihanan yhteyden sinä aikana. Ja hämmentävintä: pojan päivärytmistä tuli heti mahtava, kun mä lähdin töihin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poika oli 6kk kun menin töihin ja mies jäi kotiin.

Työni ei ole 8-16 työtä, vaan opettajana päivät

ovat usein lyhempiä. Aamulla imetin ennen töihin lähtöä ja heti ensimmäisenä

kun tulin. Väsymystä kyllä oli monestikin kun yöt eivät aina menneet

herätyksettä (ei kuitenkaan yösyöttöjä enää siinä vaiheessa ollut).

 

Minulle (eikä miehelle) tuo järjestely ollut mikään ongelma, päinvastoin.

Mies oli vauvan syntymästä asti samalla tavalla ollut pojan hoidossa mukana

kuin minäkin, eikä se muutos näinollen ollut mikään suuri. Ainoa harmittava

asia oli että toin suunnittelutöitä kotiin tehdäkseni ne illalla, koska halusin

työpäivän jälkeen mahdollisimman nopeasti kotiin. Sekin koetteli jaksamista

joskus kun pojan nukahdettua oli vielä alettava hommiin..

Kun poika oli 1,5v, hän aloitti päiväkodissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olisi tarkoitus, että olemme aluksi molemmat osittaisella vanhempainvapaalla ja imetyksen salliessa mies jää kokonaan kotiin ja itse siirryn kokopäiväisesti työelämään. Saa nähdä kuinka varsinainen toteutus onnistuu. Riippuu niin paljon lapsesta, että mitään ei ole vielä lukkoon lyöty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt päätetty niin, että minä pidän vanhempainvapaan kokonaan (miinus kaksi viikkoa, jotta saadaan isäkuukausi). Mies pitää isäkuukauden ja pari kuukautta hoitovapaata, kunnes tulee heinäkuu ja kesäloma. Poika menee hoitoon ilmeisesti elokuussa, kun ikää on noin vuosi ja kaksi kuukautta.

 

Mies on osallistunut tosi paljon pojan hoitoon koko ajan (ei voi oikeastaan edes sanoa "osallistunut", koska on kantanut kyllä vähintään puolet vastuusta aina kun vaan on ollut kotona). Uskon, että kaikki menee hyvin, jos vain pojalla ei juuri mun töihin mennessäni ole ihan kamalaa "äiti, äiti, äiti" -vaihetta. Ehkä sellaista ei edes tule, kun poika on tottunut siihen, että hänellä on kaksi yhtä "hyvää" (ns. keskenään vaihtokelpoista?) hoivaajaa kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päädyttiin myös siihen ratkaisuun, että vanhempainvapaan loppuessa mies jäi ensin isäkuukaudelle ja sen jälkeen hoitovapaalle. Kaiken kaikkiaan mies on kotona 9kk ajan ja sitten viedää neiti hoitoon. Tähän asti (ensimmäiset 5kk siis) kaikki on mennyt loistavasti. Missään vaiheessa neidillä ei ole ollut kauheaa äidinikävää, vaan mun kannalta kaikki on mennyt melkein liiankin sujuvasti ;).

 

Neidillä on nyt tosi hyvä suhde molempiin vanhempiin, ja kummankin kanssa on myös ihan omia juttuja. Lisäksi mies on nähnyt, että mitä elämä on lapsen kanssa kahdestaan, ja minä olen nähnyt mitä elämä on töissäkäyvän vanhemman kannalta. Suosittelen kyllä tätä ratkaisua lämpimästi kakille, mikäli taloudellinen tilanne vaan suinkin antaa myöten!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Neidillä on nyt tosi hyvä suhde molempiin vanhempiin, ja kummankin kanssa on myös ihan omia juttuja. Lisäksi mies on nähnyt, että mitä elämä on lapsen kanssa kahdestaan, ja minä olen nähnyt mitä elämä on töissäkäyvän vanhemman kannalta. Suosittelen kyllä tätä ratkaisua lämpimästi kakille, mikäli taloudellinen tilanne vaan suinkin antaa myöten!

 

Olen samaa mieltä ja mies on myös, suosittelen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä olen kotona siihen saakka kunnes tyttö on 1v3kk. Sen jälkeen mies hoitaa tyttöä kotona. Hiukan etukäteen harmittaa (ja olen ehkä kateellinen), että joudun palaamaan töihin ja mies saa nauttia tytön kanssa olosta. Tosin vuorostaan näin päin varmastikin on hyvä, sillä nyt mies joutuu olemaan pitkiäkin pätkiä työn takia poissa kotoa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan suorittamassa vahdinvaihto muutaman viikon päästä, helmikuussa, kun minä menen takaisin töihin ja mies jää kotiin kolmeksi kuukaudeksi. Tyttö tulee olemaan silloin 7kk. Itse odotan töihin paluuta, mutta pistos tuntuu jo sydämessä kun ajattelen miten paljon mun ja tytön yhteinen aika vähenee. Mutta niin kuin mimosa83 jo sanoikin, se että isän ja lapsen suhde paranee ja syvenee tämän järjestelyn johdosta, helpottaa tuskaa ja olen varma että tämä on oikea ratkaisu. Sitten kun mies menee takaisin töihin tyttöä hoitaa ensin miehen vanhemmat, sitten mun serkku ja viimeiseksi mun äiti kunnes lokakuussa 1v 3kk vanhana tyttö menee hoitoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vaihtui "vahtivuoro" viikko sitten kun palasin töihin ja mies jäi tytön (1v2kk) kanssa kotiin(7kk ajaksi).

 

Ensimmäiset päivät töissä tuntui ihan kamalalta kun oli niin kova ikävä kotiin. Mutta vaikka nyt saisin valita, en vaihtaisi tätä järjestelyä. Koen että miehen ja typyn yhteinen aika on niin tärkeä juttu.

 

Meillä mies jatkaa typyn kanssa muskarissa. Lisäksi he käyvät MLL perhekerhossa kerran viikossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tarkoitus kakkosen kohdalla tehdä niin, että olen itse kotona äitiysloman ajan (käytännössä joudun tekemään töitä jonkin verran tänäkin aikana) ja mies koko vanhempainvapaan. Pystyn tekemään usein töitä kotona ainakin osan päivää, joten mahdollinen imetys ei ole ongelma. Onko kellään kokemusta tällaisesta? Ottaa varmaan aika ajoin voimille, mutta uskoisin että onnistuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ei vielä, mutta suunnitelmissa on :rolleyes: . Mun muuttuneiden työolosuhteiden takia tämä kakkonen vaatii vaan paljon enemmän suunnittelua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta isien kotiin jääminen on ihan mahtava juttu ja toivon todella että meillekin se olisi mahdollista jos/kun joskus saamme toisen lapsen.

 

Tuosta eroahdistuksesta äidistä sen verran, että olen tuttavapiirissä huomannut että se ilmenee kyllä tosi vaihtelevasti eri lapsilla ja aika laajalla aikavälilläkin, toisilla alkaa jo puolivuotiaana, toisilla vasta yli 1-vuotiaana. Siihen ei välttämättä pysty vaikuttamaan, ettei se tulisi, vaikka isä osallistuisikin paljon lapsen hoitoon. Meillä ei ollut sellaista selkeää eroahdistusvaihetta ollenkaan, mutta joidenkin kavereiden lapsilla (joiden isät on myös ollut paljon mukana) se on ollut kovinkin voimakas vaihe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies oli hoitovapaalla 1,5 kk kun minä menin töihin. Lyhyt aika, mutta opettavainen ;)

 

Onko teidän äitien ollut vaikea luovuttaa isälle paikkaa lapsen arjen keskipisteenä?

Ei ollut, mutta kyllähän minä koitin kovasti ohjeistaa.

 

Miten lapsi on suhtautunut muutokseen? Onko esimerkiksi äidistä tullutkin se suosikkivanhempi, kun on vähemmän kotona, ja isästä "tylsä"? Muuta, mitä?

Kyllä isä nostatti suosiotaan selkeästi tuon jakson aikana. Aikaisemmin aina tarvittiin just äitiä jos joku asia harmitti. Tuona aikana alkoi isä kelpaamaan entistä paremmin.

 

Mut tärkeää oli myös se, miten isä oppi lapsiperheen todellisesta arjesta. Myönsi itse yllättyneensä miten täydellisesti pikkulapsi vie vanhempansa huomion.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä mies jää nyt hetkeksi kotiin ja mä palaan töihin. ensin mies on kuukauden kesälomalla ja sen jälkeen hoitovapaalla 1,5kk. mä en millään malta odottaa!!! :P uskon, että mies pärjää siinä missä minäkin. tosin ei aio mll:n kerhossa kuulemma käydä...vaikka toisaalta nyt kun kuitenkin kesä-aika niin eipä tuolla ole mitään väliä, aika hiljaista sielä on muutenkin ja muutakin tekemistä varmasti löytyy :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä lähdin töihin, kun poika oli 7kk. Isä jäi pojan kanssa kotiin. Tai oikeastaan me tehdään kumpikin töitä: minä 6-14 ja mies 14 eteenpäin. Onhan tämä parisuhteen kannalta tosi rankkaa ja muutenkin kun mun pitää nousta jo ennen viittä.. mutta onneksi tämän kestää, kun ietää et tää on vaan väliaikaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehen yht 7kk hoitovapaa alkaa olla nyt loppumetreillä ja voin jo tänne kokemuksia antaa.

 

Onko teidän äitien ollut vaikea luovuttaa isälle paikkaa lapsen arjen keskipisteenä?

Kyllä alussa oli kieltämättä aika kateellinen olo siitä että mies saa olla tytön kanssa päivät kotona. Osittain tämä oli äidin ikävää. Mies on aina hoitanut tyttöä paljon joten ei ollut mitään huolta pärjäämisen tms kannalta.

 

Miten lapsi on suhtautunut muutokseen? Onko esimerkiksi äidistä tullutkin se suosikkivanhempi, kun on vähemmän kotona, ja isästä "tylsä"? Muuta, mitä?

Tyttö ei ole koskaan ollut erityisemmin kummankaan vanhemman perään, mutta nyt 1,5v iässä on tullut aivan selvä äiti-vaihe. En tiedä olisiko tätä tullut jos olisin päivät kotona.

 

Mies on jaksanut puuhailla tytön kanssa yllättävän paljon. He ovat käyneeet muskarissa ja kyläkerhossa. Sen lisäksi käyvät paljon uimahallissa ja ulkoilemassa.

 

Olen alusta asti tietoisesti yrittänyt olla neuvomatta ja kommentoimatta miehen ja tytön tekemisiä (koska tiedän että annan monesti kommenttia vähän liiankin herkästi). Mutta nyt huomaan monesti kysyväni mieheltä esim viikonloppuisin että mitä typylle kannattaa laittaa päälle tai mitä se nyt söisi. Kun ei ole siinä arjessa enää niin tiiviisti mukana niin huomaan toimivani ihan samalla tavalla kuin mies silloin kun minä olin kotona.

 

Mulle tämä töissäolojakso on ollut tosi opettavainen. Huomasin kuinka vähän typyn kanssa ehtii viettää aikaa (n 3h illassa) ja tein päätöksen siitä että jään vielä hoitovapaalle ja typy ei mene päiväkotiin. Mies aloittaa työt elokuussa ja on äärettömän tyytyväinen siitä että on saanut viettää näin paljon aikaa tyttärensä kanssa.

Edited by Glenda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ollut nyt 1,5 kk kotona ja minä saman verran työssä... Nämä havainnoit voin allekirjoittaa:

 

Kyllä alussa oli kieltämättä aika kateellinen olo siitä että mies saa olla tytön kanssa päivät kotona. Osittain tämä oli äidin ikävää. Mies on aina hoitanut tyttöä paljon joten ei ollut mitään huolta pärjäämisen tms kannalta.

- -

Mutta nyt huomaan monesti kysyväni mieheltä esim viikonloppuisin että mitä typylle kannattaa laittaa päälle tai mitä se nyt söisi. Kun ei ole siinä arjessa enää niin tiiviisti mukana niin huomaan toimivani ihan samalla tavalla kuin mies silloin kun minä olin kotona.

 

Mulle tämä töissäolojakso on ollut tosi opettavainen. Huomasin kuinka vähän typyn kanssa ehtii viettää aikaa (n 3h illassa)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies jäi pojan kanssa kotiin 4 kuukaudenksi kun mie lähin töihin.

 

Heillä on aika mennyt hyvin ja mies on viihtynyt kotona todella hyvin. On tykännyt siitä että sai jäädä koti-isäksi. Itse lähdin mielellään töihin kun mun ei muuten tule lähdettyä kotoa mihinkään. Mies osaa jotenkin paremmin ottaa myös sen oman ajan. Vaikka isä oli todella paljon kotona silloinkin kun mie olin, niin kyllä isistä on tullut pojalle vielä suurempi suosikki kuin ennen oli. Tosin molemmat kelpaa pojan lohduttajaksi jos harmi tulee. Vain niinä aamuina kun mie oon kotona pojan herätessä (eli viikonloput) on poika selvästi enemmän mun perään.

 

Olen kanssa huomannut sen, että tulee viikonloppuisin kyseltyä poja rytmistä yms kun ite ei ole enää niin selvillä siitä (on ehtinyt muuttua tässä 3 kuukaudessa paljon).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eikö täältä oikeasti löydy yhtään ihmistä, joka olisi jakanut vanhempainvapaan puolittain puolison kanssa (osittainen vanhempainvapaa). Kokemuksia, kun haluaisin kuulla...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta oli tosi ikävä kuulla erään miehen kommentti, kun toinen mies kertoo olevansa koti-isänä vaimonsa ollessa töissä. Ensin hän naurahti ja sen jälkeen sanoi "otan osaa". Toivottavasti tällainen asenne on vain vähemmistöllä miehistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now