Coordinator

Äiti töihin, isä kotiin lapsen kanssa

66 posts in this topic

Meillä on vahdinvaihto edessä maaliskuussa.

 

Mie lähden töihin maaliskuun 15.pv, ja mies jää siitä viikon talvilomalle, sit isäkk:lle, ja vielä pariksi viikoksi hoitovapaalle.

Eli kaikkiaan 7vk on tytön kanssa kotona, ja päiväkotiin on tarkoitus tyttö laittaa toukokuun alussa. Tyttö silloin 1v3kk.

 

Mulla ottaa tosissaan päähän lähteä töihin, ei sen takia kylläkäkään etten vois tyttöä jättää isänsä kanssa kotiin, vaan siksi,

että en pidä työstäni, suoraan sanottuna. Kolmivuorotyötä teen, ja työpiste vaihtuu vielä siitä mikä se oli kun jäin

äitiyslomalle joulukuussa -08.

 

Uskon kyllä että tyttö pärjää aivan mainiosti isänsä kanssa kotona, ja niinku joku aiemmin totesikin, niin mua helpottaa se että tyttö

on kotona ensin isänsä kanssa kun äiti lähteekin töihin eikä ole joka päivä kotona.

Mies on jaksanu kyllä tosi hyvin olla illat tytön kanssa tämän vuoden ajan, vaikka töissä on ollutkin (säännöllinen työaika 2viikon

vuoroissa, pääsee kotiin joko klo.15 tai 16:30). Vähän pelottaa että kuinka sitä itse jaksaa olla skarppina kotona vielä

työpäivän jälkeen, meillä on miehen kanssa kuitenki niin erilaiset työpaikat ja työnkuvat (mies huoltoasentaja, minä lähihoitaja).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun mies on hoitanut poikaa kotona nyt 2 kk. Jatkaa vielä puolisen vuotta, siihen asti että poika on 3-vuotias, tosin välillä jaamme hoitovastuun puoliksi minun työtilanteen mukaan. Meillä myös isovanhemmat auttavat ja hoitavat poikaa 1-2 päivänä viikossa mieheni opiskellessa, siinä mielessä mies ei siis ole täysipäiväinen koti-isä, vaikka kantaakin kyllä suurimman vastuun pojan hoidosta arkisin.

 

Olen aina ajatellut, että koti-isyys on ihan loistava asia, ja näkemykseni on entisestään vahvistunut. Minusta tärkeintä tässä on se, että molemmat kokevat käytännössä, millaista on olla päivät lapsen kanssa kotona, hyvine ja huonoine puolineen. Toki pidän tosi tärkeänä myös sitä, että lapselle kehittyy läheinen ja luottamuksellinen suhde molempiin vanhempiin.

 

Itselläni on myös vertailukohtaa kodin ulkopuoliseen hoitoon, sillä ennen miehen kotiin jäämistä poika kerkesi olla myös perhepäivähoidossa, ja pidän kyllä nykyistä tilannetta miljoona kertaa helpompana. Ei tarvi raahata lasta minnekään aamuisin, eikä tule niitä itkuja erotessa. Kun kerron pojalle lähteväni töihin, hän vain toteaa iloisesti "isi hoitaa". Poika ei myöskään pura päivän aikana patoutuneita tunteitaan minuun iltaisin kuten hoitajalla ollessaan.

 

Mies toimii monissa asioissa kotona ollessaan vähän eri tavalla kuin minä itse, mutta arvostan hänen tapaansa hoitaa lasta. Ainoastaan kaaos kotona töistä tullessani tympäisee, itse kun siivoilin päivän mittaan koko ajan silloin kun olin kotona.

 

Meillä pojan suhtautuminen äitiin ei ole kyllä juurikaan muuttunut. Äiti on edelleen ykkönen, kun tarvitaan lohduttajaa tai rahoittelijaa. Muuten isi kelpaa kaikkeen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies jäi kotiin ja mä menin töihin, kun poika oli vähän alle vuoden ikäinen (paria viikkoa vajaa vuoden). Mies on nyt ollu vähän yli 3 kuukautta kotona ja kaikki on sujunut hyvin. Vaikeinta tää on mulle, kun mä haluaisin olla kotona pojan kanssa, mutta vaihtoehtoa ei ollu. Miehellekin on välillä rankkaa se, että on ainoa isä kaikissa kerhoissa. Vaikka kaikki suhtautuu positiivisesti siihen, että siellä on isä mukana, tehdään siitä usein numero (tyyliin, "meillä on täällä isäkin tänään" tai "kiva, että täällä on isäkin") ja sitä tuntee itsensä ulkopuoliseks.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies oli yhteensä kolme kuukautta kotona (olin kyllä itekin samaan aikaan kotona...tai oikeastaan oltiin ulkomailla koko perhe). Piti putkeen isyysloman, osan vanhempainlomasta ja siihen päälle isäkuukauden. Töissä lähinnä pomo hämmästeli, kun mies ilmoitti olevansa noin kauan vanhempainlomalla.

 

Tuohon kerhoasiaan täytyy kommentoida. Miehen kolmivuorotyön takia hän pystyi usein osallistumaan pojan kanssa muskariin ja vauvauintiin ja oli joka paikassa melkein ainoa miespuolinen. Onneksi ei tullut mitään tuollaisia kommentteja kuin höpöli kertoi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä menen töihin jo pojan ollessa hieman alle puolivuotias ja mies jää kotiin yhteensä puoleksi vuodeksi (vanhempainvapaa, isyyskuukausi ja vuosilomat vielä perään). Hiukanhan tuo tuntuu haikealta kun imetyskin todennäköisesti sitten jää joko osittain tai kokonaan pois mutta meille tämä oli paras ratkaisu. Minun on ihan oman osaamisen ja kouluttautumissuunnitelmien vuoksi hyvä palata aikaisin töihin ja mies puolestaan tekee niin toivottoman pitkiä päiviä että hän missaisi käytännössä koko lapsen varhaislapsuuden jos ei tekisi ihan reilusti tuollaista irtiottoa. Toisaalta miehen työ on myös senlaatuista että pelkästään muutaman kuukauden pätkää varten ei ole järkeä kouluttaa sijaista kun työtehtäviin perehtyminen kuitenkin ottaa aikansa. Miehen töihinpaluun jälkeen suunnitelmat ovat vielä vähän auki, jos hyvä hoitopaikka järjestyy niin varmaan kikkaillaan se "ylimenokausi" isovanhempien avustuksella, muuten minä jään todennäköisesti vielä joksikin aikaa kotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies toimii monissa asioissa kotona ollessaan vähän eri tavalla kuin minä itse, mutta arvostan hänen tapaansa hoitaa lasta. Ainoastaan kaaos kotona töistä tullessani tympäisee, itse kun siivoilin päivän mittaan koko ajan silloin kun olin kotona.

 

 

Miehellekin on välillä rankkaa se, että on ainoa isä kaikissa kerhoissa. Vaikka kaikki suhtautuu positiivisesti siihen, että siellä on isä mukana, tehdään siitä usein numero (tyyliin, "meillä on täällä isäkin tänään" tai "kiva, että täällä on isäkin") ja sitä tuntee itsensä ulkopuoliseks.

 

Meillä mies on pojan kanssa kotona. Hän jäi työttömäksi pojan ollessa vajaan vuoden ikäinen ja melkein samoihin aikoihin minä aloitin opinnot. Mies on nyt sitten ollut pojan kanssa kohta vuoden kotona ja minä arjet koulussa ja viikonloput töissä. Osaahan se vähän harmittaa, kun on joutunut luopumaa siitä perinteisestä äidin roolista, mutta kuten monella muullakin, tämä järjestely on toiminut meillä parhaiten.

 

Isot respectit höpölin miehelle, kun kuitenkin viitsii käydä lapsen kanssa kerhoissa. Minä en miestä saisi puhuttua tollaseen toimintaan varmaan mitenkään. Siksi allekirjoitankin ton fleurin kommentin siitä, että tosiaan vähän eri tavalla pyörii arki, kun vertaa minun ja miehen tapoihin. Jokainen tehkööt kuitenkin omat ratkaisunsa ja samaan tapaan fleurin kanssa arvostan kyllä miehen tapaa hoitaa poikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on myös suunnitelmissa että palaan töihin pojan ollessa noin puolivuotias, vielä ei ole mitään tiettyä aikaa löyty lukkoon. Mies jää sitten pitämään loput vanhempainvapaat, vuosilomat, isyyskuukauden ja sitten vielä hoitovapaata kunnes poika on 1v 2kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tulee ens viikon alusta meneen työ- ja kotikuviot vähän uusiks. Mä palailen osittain töihin ja poika jatkaa edelleen kotihoidossa joko isänsä tai mun kanssa. Meillä on siitä loistava tilanne, että miehen työajat sallii mun osa-aikasen työnteon. (mulla siis 8-16 työ) Tähän asti mä oon ollu kotona.

 

Nyt tuntuu pelkästään ihanalta töihinpaluu. Oon alkanut kaipaan sitä aikuisten kanssa olemista, aivojen käyttöö ja sitä työn mukanaantuomaa "arvokkuuden"tunnetta, mikä mulle siitä tulee. Missään tapauksessa en vielä olis valmis kokopäiväseks enkä laittamaan poikaa hoitoon, joten tää järjestely tuntuu ainakin toistaseks erinomaiselta.

 

Kuitenkin muakin riipi sydäntä se, että en enää oo aina koko päivää pojan kanssa. Ja varmasti tulee noita kateuden hetkiä myös. Mutta se, että poika on isänsä kanssa tuo siihen sen plussan, että oon valmis näille työhaluilleni antaan osittain periks. Se on kuitenkin arvokasta, että isä ja poika pääsee kans syventään suhdettaan ja että mies pääsee kunnolla näkeen sitä lapsen arkea, kun en ite oo koko aikaa siinä vieressä häsäämässä.

 

Näillä fiiliksillä tällä hetkellä. Ens viikolla oon ehkä jo viisaampi siinä, miten homma on lähtenyt pyöriin. :)

 

Toi systeemi pyöri aikanaan oikein mallikkaasti, noilla eväillä mentiin kolmisen kuukautta ja sitten olin kolme kuukautta täyspäiväisesti töissä (poika oli silloin päiväkodissa n.3pvä/vko) ja jäin sitten taas äitiyslomalle ja poika mun kanssa kotiin.

 

Kotona olin kunnes kuopus oli reilut 1v 3kk ja nyt oon ollut töissä kolme kuukautta. Mies jäi nyt vuodenvaihteesta vuorotteluvapaalle ja on koti-isinä 7kk. Aivan loistava ratkaisu, koko perhe nauttii tästä ihan kympillä. Mulle tulee välillä sellasia haikeushetkiä, kun tekis itekin vielä mieli olla noiden ipanoiden kanssa, mutta ne menee aika nopeesti ohi, töissä on kuitenkin kivaa ja on tärkeetä, että mieskin saa olla lasten kanssa kunnolla kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olin tytön kanssa ensin yhtäjaksoisesti 1 v 1 kk kotona, jonka jälkeen menin töihin ja mies jäi kuukaudeksi kotiin. Tämän jälkeen aloimme miehen kanssa tehdä kumpikin 50% työaikaa, eli olimme vuorotellen töissä ja kotona tytön kanssa. Tämä 50% vuorottelu oli aivan mahtavaa, olisin voinut jatkaa sitä vaikka kuinka kauan! Miehen kanssa me kumpikin saimme viettää ihania päiviä tytön kanssa kotona ja olla todistamassa hänen kehitystään, saimme kumpikin kuitenkin myös työelämän tuomaa vastapainoa ja työelämän tuomia älyllisiä haasteita sekä lisäksi tyttö tämän ajanjakson jälkeen aivan selvästi alkoi pitää minua ja isäänsä tismalleen tasaveroisina hoitajina, mikä on ihanaa! Tätä 50% vuorottelua kesti 5 kk ja kuten sanottu, olisin mielelläni jatkanut pitempäänkin, mutta työnantajien kannalta se olisi ollut hankalaa.

 

Mieheni ei tykännyt käydä tytön kanssa esim. muskarissa, koska hän koki itsensä oudoksi linnuksi siellä mammojen keskellä. Sitä vastoin hän teki tytön kanssa esim. pyöräretkiä läheisille kotieläintiloille, kävi metsässä kävelyllä, teki retkiä kirjastoon jne. Leikkipuistoissa he kävivät myös usein. Minä olen niin sosiaalinen, että minun pitää saada tavata muita äitejä ollessani lapsen kanssa kotona ja sen vuoksi kävin muskarissa ja perhekerhossa jne. Miehelleni tämä taas ei ollut lainkaan tärkeää, hän viihtyi paremmin tytön kanssa kaksistaan ja tyttö tuntui pitävän kummastakin tyylistä. :)

 

En voi kylliksi ylistää sitä, että myös isä on lapsensa kanssa kotona. Minua ärsyttää suunnattomasti äiti-keskeinen lähestymistapa lastenhoitoon enkä voi käsittää isiä, jotka eivät halua viettää lastensa kanssa aikaa! Lapset ovat pieniä niin kiitävän lyhyen hetken ajan, kyllä sinne työelämän imuun ehtii vaikka muutaman kuukauden olisi lapsensa kanssa kotonakin! En myöskään oikein sulata tätä perinteistä "kyllä meilläkin mies jäisi kotiin, mutta kun hänellä on niin hyvä palkka"-kommenttia. Se ei vain voi olla yhdestä/muutamasta kuukaudesta kiinni. Meidänkin perheessä miehellä on selvästi parempi palkka kuin minulla, muttei se ole ollut esteenä sille, että mieheni on ehdottomasti halunnut viettää kotona aikaa esikoisensa kanssa. Toki ymmärrän perustelun silloin, jos äiti on työttömänä tms.

 

Minusta oli luonnollista/helppoa että olin kotona niin kauan kun imetin (13 kk). Sen jälkeen taas näen isän tasaveroisena hoitajana lapselle.

 

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Palasin töihin, kun nuorin oli lähes 7 kk ja mies on hoitovapaalla siihen asti tai ainakin hyvin lähelle sitä, kun tyttö täyttää 3 v. Esikoisen kanssa mies oli 5 kk kotona, kakkosen kanssa vain kuukauden. Lapsista vain esikoinen käy tarhassa ja hänkin aloitti vasta nyt vuoden alussa, kun alkoi turhautua kotona.

 

Mies on käynyt lasten kanssa avoimessa päiväkodissa ja mammamiiteissä siinä missä minäkin. Naisvaltaisella alalla tyskentelevänä se ei ole ollut hänelle ongelma :grin:

 

Mielestäni on hienoa, että mies haluaa olla kotona ja saa viettää aikaa lasten kanssa, kun ne ovat pieniä.

 

Mutta järjestelyssä ärsyttää yksi asia: mulla ei välillä tunnu olevan mitään sananvaltaa lasten asioissa. Mies tietää mielestään kaiken niin paljon paremmin ja jään jyrän alle. Tuntuu, että en enää uskalla antaa iltapalaakaan kysymättä häneltä, etten vaan anna väärää ruokaa tai väärään aikaan. Kritiikkiä tulee milloin mistäkin ja tuntuu, että on vaan parempi häipyä vaikka pesemään pyykkiä ja antaa herran häärätä. Imetän tyttöä edelleen ja miehen mielestä olisi aika lopettaa, mutta jos en muusta enää saa päättää, niin tasan tarkkaan imetän just niin kauan kuin huvittaa. Olemme aikaisemmin puhuneet, että kakkonen voisi aloittaa tarhan syksyllä, mutta nyt siinäkin mies on yksipuolisesti ajatellut, että ainakin vielä vuoden saisi olla kotona. Välillä toivon, että mies kyllästyisi kotona oloon ja menisi töihin sekin :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tilanne oli se, että olin työttömänä ja sain töitä, kun neiti oli 7 kuukautta. Mies jäi sitten kotiin 3 kuukaudeksi (vanhenpainvapaa, isäkuukausi ja hoitovapaa) ja neiti meni kunnalliseen päivähoitoon ollessaan 10,5kk.

 

Onko teidän äitien ollut vaikea luovuttaa isälle paikkaa lapsen arjen keskipisteenä?

Kyllä oli vaikeata jättää lapsi isänsä hoitoon, kun en aluksi luottanut riittävästi miehen kykyyn hoitaan lasta. Ei ollut kuin kerran ennen hoitanut neitiä useamman tunnin ilman minun läsnä oloa. Ja muutenkin hoitanut neitiä hyvin vähän.

 

Miten lapsi on suhtautunut muutokseen?

Muutos meni yllättävän kivuttomasti lapsen kohdalla. Mies hemmoitteli neitiä ja toinen sai lähes kaiken haluamansa läpi :girl_sigh:

 

Onko esimerkiksi äidistä tullutkin se suosikkivanhempi, kun on vähemmän kotona, ja isästä "tylsä"?

Meillä ei "paremmuus" järjestys muuttunut. Neiti on aina ollut sellainen äidin tyttö ja on sitä vieläkin. Isä kelpaa silloin kun äiti ei ole paikalla.

 

Muuta, mitä?

Mies joutui kasvamaan tuon kolmen kuukauden aikana henkisesti enemmän kuin oli varmaan koko elämänsä aikana kasvanut. Joutui aikuistumaan ja oikeasti tajusi, että on vastuussa sen pienen ihmisen elämästä. Opimme molemmat myös luottamaan siihen, että kyllä se isäkin pärjää sen neidin kanssa.

 

Meillä mies ei harrastanut neidin kanssa mitään ja oli todella vähän kontaktissa ulkopuoliseen maailmaan ja aikuisiin ihmisiin, jonka kyllä huomasi. Miestä alkoi loppu vaiheessa ahdistamaan kotona olo, kun päivän ainoa aikuinen kontakti saatoin olla minä. Itse kuitenkin kävin avoimessa päiväkodissa ja mammatreffeillä, joten aikuisia kontakteja oli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Palasin itse töihin pojan ollessa 6kk. Vuoroteltiin miehen kanssa 3pvä viikossa töissä -rytmillä kolmisen kuukautta ja mies jäi sitten kotiin. Piti vanhempainvapaata ja isäkuukautta.

Mies on kommentoinut, että olisi voinut olla yhtäjaksoisesti kotona pidempäänkin, esim.3-4kk. Kummatkin tykättiin osapäiväviikosta. Mies myös palasi mielellään töihin. Kuulemma töissä on helpompaa kuin kotona, minkä voi itsekin allekirjoittaa. Mies on kyllä välillä miettinyt, että pitäisikö hoitovapaata kesällä... :girl_wink:

Poika oli miehen perään jo ennen isäkuukautta ja tunne vahvistui sen aikana. Nyt kun poika on hoidossa ja kummatkin on töissä, niin pojalla on tullut äiti, äiti , äiti -vaihe. Mies ei kelpaa mihinkään, jos äiti on läsnä.

 

Jos meille tulee toinen niin ajateltiin kokeilla osittaista hoitovapaata aika pian. Se ratkaisu oli meille paras ja kummatkin tykättiin. Tosin, jos/kun vanhempainvapaa osuisi kesään, niin kummallakin on houkutuksena olla kesä kotona. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Palasin töihin, kun poika täytti vuoden. Mies jäi ensin lomille ja sitten puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Isäkuukauden mies piti vanhempainvapaan lopussa, minä puolestani vuosilomailin samaan aikaan :) Muutama kuukausi pidettiin kesälomia vuorotellen + poika oli muutaman viikon mummolahoidossa meidän molempien ollessa töissä.

 

Poika aloitti päiväkodissa ollessaan 1v9kk ja mies aloitti samaan aikaan 4-päiväistä viikkoa, jota teki 4 kk. Nyt teen minä vuorostani 4-päiväistä viikkoa toistaiseksi ja yksi päivä viikossa on pojalla mummolapäivä, joten päiväkotipäiviä tulee pojalle 3 viikossa. Tämä on meille tosi hyvä systeemi ja viikoissa on hyvä rytmi :)

 

Meillä on ollut itsestään selvää, että molemmat ovat pojan kanssa kotona ja en ole kokenut mitenkään menettävänä osaaniarjen keskipisteenä, koska en koe, että sellaista asemaa mulla ei ehkä imetysaikaa lukuunottamatta edes ole ollut :grin: Mies ja poika nauttivat täysillä kotiajasta yhdessä ja touhusivat kaikenlaista, välillä mua harmitti lähteä töihin :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä palaan opintojen pariin puoleksi vuodeksi syksyllä kun poju on 6kk. Päivät nyt on tosi lyhyitä mulla useimmiten (3h+matkat), mutta harjoittelun aikaan teen täyttä 40h työviikkoa. Silloin poika on onneksi jo 8kk vanha. Isä hoitaa poitsua sitten kotona ja suorittaa iltaopintoja koulussaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä palaan opintojen pariin puoleksi vuodeksi syksyllä kun poju on 6kk. Päivät nyt on tosi lyhyitä mulla useimmiten (3h+matkat), mutta harjoittelun aikaan teen täyttä 40h työviikkoa. Silloin poika on onneksi jo 8kk vanha. Isä hoitaa poitsua sitten kotona ja suorittaa iltaopintoja koulussaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies oli 5 kk kotona pojan kanssa siitä lähtien kun poika täytti vuoden. Minusta tuntuu, että kotona olo sujui mieheltä luontevammin kuin minulta - hänellä on siihen sopivan rento ote, pyykkivuoret eivät ahdista eikä sotku haittaa. Hän kävi myös pojan kanssa muskarissa ja perhekerhossa, eikä yleensä edes ollut ainoa mies paikalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä palasin tänään töihin, neiti täyttää huomenna 6kk. Mies on ollut loppusyksystä lähtien työtön/ilta-aikuisopiskelija joten ollaan päivät oltu kotona yhdessä neidin kanssa tähän asti.

 

Meillä tämä päätös oli noin 95% taloudellinen. Eli oikeasti muuta vaihtoehtoa ei vaan ollut jos halutaan pysyä nykyisessä asunnossa ja saada ruokaa pöytään, mies kun ei saa työttömyystukea. Mua ei ole hetkeäkään huolettanut se etteikö mies pärjäisi neidin kanssa koska on alun jännityksen jälkeen ollut tosi paljon neidin kanssa. Rehellisesti sanottuna on jopa mua parempi hoitaja koska omaa pitkän pinnan ja leikkisän luonteen. Ainoa vaan että mies tuntuu olevan vähän epävarma osaamisensa suhteen mutta saahan tässä alussa nyt soiteltua ja tekstailtua jos tulee jotain kysyttävää. Varmaan se itsevarmuuskin syömisten ja vaatteiden suhteen kasvaa miehellä koko ajan kun ottaa yksin sen vastuun neidistä.

 

Kevään mittaan saa nyt nähdä että innostuuko mies etsimään jotain isä-vauvaseuraa vai jääkö pelkästään kotiin. Ja jos ei ennen aikuisopintojen loppumista saa työpaikkaa niin jää sitten hoitovapaalle kun vanhempainrahakausi päättyy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mie palasin (vaki)töihin kun neiti oli n.10kk, eli vanhempainvapaan ja kesäloman jälkeen. mies jäi kotiin muksun kaa, koska ei ollut järkeä laittaa neitiä hoitoon miehen ollessa työtön ja osittain vielä opiskelija. nyt mies on saanut opintonsa loppuun ja etsii vakinaista työtä jolloin muksu menis todennäköisesti osittaishoitoon ainakin.

hyvin on mennyt, eli mies on nyt ollut n.4kk kotona ja mitään suurempia ongelmia ei olla kohdattu ;) alkuun kyseli neuvoja erilaisiin tilanteisiin mutta on tässä kotihoidon aikana oppinu yhtä sun toista :)

en oo varma onko lapsi puolueellinen, tuntuu molemmat meistä kelpaavan ihan yhtä hyvin :) kuhan mie vaan en tee liian pitkiä työputkia, mahdollisia ovat jopa 8-10 päivän työputket, onneksi ei niitä nykyisin ole enää ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä palasin töihin viikkoa ennen kuin poika täytti vuoden (pidin siis vanhempainvapaat ja parin vuoden kesälomat ja saldovapaat pois) ja mies jäi ensin isäkuukaudelle ja sen päälle hoitovapaalle viideksi kuukaudeksi. Meillä järjestely oli ihan täydellinen. Mulla stressi töihinpaluusta hävisi kokonaan, isä ja poika saivat aikaa toisilleen ja myös isovanhemmat saivat viettää enemmän aikaa pojan kanssa kun mies reissasi usein pojan kanssa isovanhempia moikkaamaan (olimme pelänneet että pojalle kaukana asuvat isovanhemmat jäävät vieraiksi). Tällä hetkellä olemme pojalle tasa-arvoiset huoltajat. Ei ole väliä kumman syliin juostaan kuhmuja suremaan vaan yleensä mennään lähempään.

 

Mies harrasti pojan kanssa muskaria, taaperokinoa ja värikylpyä ja hengaili naapuruston äitien kanssa. Syksyllä oli aika paljon muitakin tuttuja isiä isäkuukaudella ja toisaalta eipä se mies ikinä valittanut toisen perheittein äitien seurastakaan :D Mä niin toivoisin, että 6+6+6 perhevapaa tulisi Suomeen koska meidän kokemuksella se vaan toimii todella hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä lähdin töihin hiukan ennen kuin poika täytti 6kk. Mies oli kotona siihen saakka että poika täytti vuoden. Minä olin sitten taas kotona kuukauden ja nyt sovitellaan yhteen kolmivuoroa, epäsäännöllistä sairaankuljetusta ja isovanhempien menoja. Poika on siis kotihoidossa edelleen. Me koettiinmeidän ratkaisu oikein hyvänä. Miehestä tuli jo viikossa hyvinkin varmaotteinen pojan kanssa, kun taas mie jouduin kyselemään enemmän (miten te ootte tehnyt tän tai mitä ootte syöneet tilanteessa x). Teki hyvää nähdä itsekin miltä se meno vaikuttaa kun tulee töistä väsyneenä ja kotona on vastassa vielä työsarkaa. Ja toisaalta taas nuo miehet saivat viettää yhdessä aikaa.

Ihmettelyä sitä toki osakseen sai hyvinkin paljon se, että kuinka maltoin palata töihin ja antaa miehen jäädä kotiin. Osin paheksuntaakin, mutta oman pääni pitämällä ei kukaan uskaltanut kovin pahasti ainakaan suoraan sanoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^aika jännä että sä olet saanut paljon ihmettelyä ja paheksuntaa. Ja oikeastaan tosi törkeää koska mitäs se muille edes kuuluu. Mä en töihin palatessa saanut mitään ihmettelyä, joillekin vaan totesin että se on miehen vuoro hoitaa muksua. Mutta eivät sen enempää edes kyselleet. Ja yllättäen kummankaan porukatkaan ei ole antaneet mitään kritiikkiä asian suhteen vaikka olisin niin voinut kuvitellakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Naisvaltainen ala jossa muutenkin jaksetaan jauhaa kakkaa selän takana - onko se paheksunta edes mikään ihme? :girl_mad:

 

Mä olen alkanut oman töihin lähdön myötä kapinoimaan (vaikkakin vain oman pääni sisäisesti) ja mietin sekä ihmettelen aina kun sanotaan ettei halua mennä vielä töihin niin mies ei voi jäädä kotiin. Mitenkäs se miehen halu sitten? Onko vain äidillä oikeus päättää siitä kuka saa olla lapsen kanssa kotona?

Eli juu, 6+6+6 malli saa hyvinkin paljon kannatusta täältä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös nyt jää isi kotiin ja äitin vuoro mennä töihin. Aluksi piti tehdä toisin, mutta sitten isi halusikin jäädä kotiin ja mikäs mä olen estämään vaikka taloudellisesti se tarkoittaa kitumista. Nämä ensivuodet lapsen kanssa ovat niin arvokkaita, että kiva kun isälläkin on mahdollisuus nauttia niistä ja pyörittää sitä arkea kotona. Menen itse hyvillä mielin töihin kun tiedän, että lapseni saa jäädä kotiin toisen vanhemman kanssa.

 

Toi 6+6+6 malli ei mun mielestä ole se oikea, koska se vaan onnistuisi välttämättä esim yrittäjäperheessä, mutta mielestäni tulisi enemmän tukea isien kotiin jääntiä ja pitää sitä tosiaan ihan yhtä hyvänä vaihtoehtona kuin äitiä. Tuntuu tosiaan omassakin kaveripiirissä, ettei isään hoitajana edes kaikki äidit luota. :huh: Itselle kun ei tulisi mieleenkään epäillä miehen kykyä huolehtia omasta lapsestaan ja jos ei jotain osaa niin oppiipahan nyt! :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on vanhempainvapaan jälkeen poikaa hoidettu niin, että ollaan oltu miehen kanssa molemmat osittaisella hoitovapaalla. Eli molemmat tekee lyhennettyä viikkoa, mä 3 pvä/vk ja mies 2 pvä/vk. Meillä tää on ollut ihan loistava ratkaisu.

 

Oikeastaan ajatus osittaiseen hoitovapaaseen lähti siitä, että halusin jäädä hoitovapaalle. Yritin kuitenkin ola reilu miestä kohtaan, ja kysyin miltä hänestä tuntuu, haluaisiko hän jäädä hoitovapaalle mun sijasta. Ja se halusi. Mä en ollut oikein valmis palaamaan täysipäiväisesti töihin, joten päädyttiin osittaiseen. Molemmat ovat olleet järjestelyyn tyytyväisiä. :)

 

Töissä osittainen työ vaatii aikamoista tiukkuutta ja omista oikeuksista kii pitämistä, mutta onnistuu kyllä jos työnantaja lähtökohtaisesti tukee ratkaisua. Kyllä mä joudun aika paljon yhteistyökumppaneille selittämään poissaolojani ja pitkiä reagointiaikoja, mutta mitään negatiivista palautetta en ole koskaan saanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä satuin saamaan tosi hyvän sijaisuuden, joka alkoi lapsen ollessa 1 v 1 kk. Isä jäi kotiin ja aikoo olla siihen asti kun lapsi on 2. Suurin syy meillä oli se, että minulla ei ole ollut vakituista eikä aina edes kovin lähellä alaanikaan olevaa työtä ja miehellä taas pitkä työhistoria takana ja vakituinen työ. Mies pärjää ja viihtyy kotona hyvin ja olen myös huomannut, että monet jutut kuten nukuttaminen käyvät häneltä paremmin. Itselläni on huono omatunto pitkän työmatkan aiheuttamista pitkistä päivistä ja iltaan sijoittuvasta työajasta. Työnantajani on aika konservatiivinen työajan suhteen, joten siihen toivoisin enemmän joustoa.

 

Äitinä olen kyllä oppinut olemaan jämptimpi työelämässä, eikä minun pätkätyöläisenä tarvitse enää suostua ihan kaikkeen kunhan vaan saa olla töissä. Olen huomannut, että moni asia on vaan järjestelykysymys, jos uskaltaa kysyä. Ja monelle todellakin saa selittää ihan juurta jaksaen, että mies on ihan oikeasti poissa työelämästä, sellaisella kun hoitovapaalla, ja ei, lapsi ei ole osapäivähoidossa eikä meillä ole mummua/kummia/lastenhoitajaa/hyvää haltijatarta kotona lisäapuna. Eikä siivoojaa tai sisäkköäkään, vaikka ne olisi kyllä tosi kivat. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now