Äiti töihin, isä kotiin lapsen kanssa

[Doris78]

Minä sain vakityön ollesani vielä äitiyslomalla, sijaisuuksia olin tehnyt aiemmin pitkään. Aloitin työt kun kuopus oli reilu 6,5kk ja mies jäi kotiin lasten kanssa. Mies piti siis loput vanhempainvapaasta, isäkuukauden, lomiaan ja oli 2kk hoitovapaalla. Järjestely toimi meillä kaikenkaikkiaan hyvin. Minä olin kaikista väsynein koska yöimetyksiä oli vielä kunnes poika täytti 8kk ja töissäkin pumppasin pojan seuraavan päivän maidot. Nyt tuo imetyksen jatkaminen tuntuu hullulta ja jälkeenpäin ajateltuna se oli aika raskasta mutta jossain määrin koin että edes tuon imetyksen ylläpitämisellä olin jollain tapaa vielä kotona. Mä itse halusin töihin, mutta oli se myös rankkaa. Mulla on vielä pitkä työmatka jonka vuoksi päivät venyvät melko pitkiksi.

Mies pärjää meillä lasten kanssa paremmin kuin hyvin. Viihtyy kotona mua paremmin ja on nauttinut kotonaolosta. Missään harrastuksissa eivät käyneet mutta muita isiä ja lapsia tapasivat ja ulkoilivat paljon. Esikoinen on ollut 3pv/vko päiväkodissa joka on varmasti yksi syy miksi eivät esim. avoimessa käyneet. Parasta tässä on varmasti ollut se että ollaan vanhempina tasavertaisia.

Minä olen saanut osakseni jonkin verran kauhistuneita ilmeitä ja muutamia kommentteja kun ihmiset ovat kuulleet lasten iät ja tavanneet minut töissä. Yleensä asiaa saa selitellä että lapset ovat isänsä kanssa mutta kyllä silti jotkut ihmettelevät miten äiti voi jättää pienet lapset kotiin.

Jos meille vielä lapsia tulee niin töihin en lähde ennenkuin vanhempainvapaa loppuu. Mä olen ollut todella väsynyt huonosti nukuttujen öiden vuoksi ja voisin jopa olla hetken ehkä hoitovapaallakin. Oma stressinsä tuli varmasti uuden työn aloituksesta ja mun keskeineräisistä opiskeluista joita olen yrittänyt saada valmiiksi perheen ja työn lomassa.. Välillä tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä Onneksi yöt on rauhoittuneet ja muutenkin arki alkanut rullaamaan.

 

muoks. Meilläkin kannatetaan 6+6+6-mallia!

Edited January 15, 2012 by Doris78

[Guest wanda]

Itse en kannata 6 + 6 + 6 mallia, vaikka isien kotoilua kannatankin! Syy tähän on puhtaasti se, että se vaikeuttaa ihan hirveästi imetystä. En sano, etteikö se olisi mahdollista, mutta vaikeaa. Jos nyt suosituksia mietitään, niin 6kk täysimetystä ja sitten äiti palaisi töihin. Vauva on käytännössä katsoen pelkällä rinnalla ainakin kuukauden tästä vielä, joten töissä oleva äiti joutuisi pumppaamaan lapselle maidot päivän aikana jos haluaisi imetystä jatkaa suositeltuun vuoden ikään. Kannatan imetyksen edistämistä vauvan hyvän nimissä vanhemmuuden tasa-arvon yli. Äiti on kuitenkin se vauvan tärkein hoitaja ainakin ensimmäisen ikävuoden. Lisäksi fakta on se, että aika moni 6kk ikäinen vauva valvottaa vielä paljon. Saatikka sitten, kun ikää tulee vähän enemmän ja alkaa liikkuminen ja hampaiden kasvattelu! Ja yleensä se on se äiti joka valvoo. Joku toisenlainen malli olisi parempi... Vaikka 6 +6 + 6 jossa viimeinen osa on varattu isälle, ja ikä 6-12kk vapaasti jaettaviss. Meillä nimenomaan jaettiin vapaasti tämä keskimmäinen 6kk...

 

Itse palasin kouluun kun lapsi oli 6kk, hyvin meni ja imetyskin jatkui koska olin siihen motivoitunut. Pumppasin lapselle aina seuraavan päivän maidot ja isi syötti niitä sitten nokkiksesta kotona. Väsymys oli ihan infernaalista ja päivään kuului ihan normalina osana hirveä hedari ja ikävät rytmihäiriöt.

 

Me ollaan ihan 100% tasa-arvoisia vanhempina, kysellään puolin ja toisin ja neuvotellaan paljon lapsenhoidosta ja rutiinien muuttamisesta. Syy tähän on varmasti enimmäkseen se, että ehdin olla ainoastaan 3kk yksikseen pojan kanssa kotona, kunnes miehellä alkoi kesälomat ja vanhempainvapaa Mies on ihan yhtä luonteva hoitaja lapselle kuin minäkin, mutta molemmat tiedostaa sen, että äiti on kuitenkin jollain todella korkealla jalustalla vauvan silmissä tissiensä kanssa... Kyllä äitiä siis edelleen "suositaan" isin yli, vaikka suurimman osan lapsen elämästä isi on osallistunut 100% panoksella hoitoon, usein enemmän kuin äiti. Eroahdistuskin on kohdistunut äitiin, vaikka isä on ollut enemmän fyysisesti läsnä hetkittäin.

 

Koulunkäyntini on aika rentoa, joten olemme olleet paljon molemmat kotona, mikä on ollut ihan ehdoton rikkaus! Nyt olen taas kesään asti pojan kanssa kaksin kotona, kun mies on töissä. Uudet tuulet puhaltaa taas kesällä, kun mies jää lomailemaan ja syksyllä taas hoitovapaalle kun poika on 1,5 vuotias. Tällöin menen suorittamaan hoitoalan harjoitteluita koko syksyksi, joten olen vähän niin kuin kokopäivätöissä, ilman palkkaa tosin Sitten onkin taas keväällä pojan täyttäessä kaksi minun vuoroni olla kotona, hyvin on kyllä mies kantanut kortensa kekoon tässä "projektissa", ei voi muuta sanoa!!!

Edited January 16, 2012 by wanda

[Guest vieras_]

Vaikka 6 +6 + 6 jossa viimeinen osa on varattu isälle, ja ikä 6-12kk vapaasti jaettaviss.

 

Eikös se 6+6+6 malli, jota yleisesti ajetaan tänne ole juuri tuollainen? Tai oikeammin vielä joustavampi, kun ei ole määriteltynä missä järjestyksessä pätkät tulevat. Määriteltäisiin vain, että 6 kk äidille, 6 kk isälle ja viimeiset 6 kk vapaasti jaettavissa.

 

Itse en osaa oikein kannattaa tuota 6+6+6 mallia, vaikka toisaalta sen edut näenkin. Meillä ei vaan ole järkevää vaihtaa tässä vaiheessa osia, eikä käytännössä oikein mahdollistakaan. Jos tuo 6+6+6 malli olisi todellisuutta, miehen kannattaisi siirtää kirjansa vaikka vanhempiensa luokse ja minun ruveta virallisesti yksinhuoltajaksi tuon viimeisen 6 kk ajaksi. Enkä usko, että olisimme läheskään ainoa perhe, joka näin menettelisi. Ja tuossa sitten taas ei monessakaan suhteessa olisi yhteiskunnan kannalta järkeä. Mieluummin sitten pidennetään vanhempainvapaata yleisesti tai vaikkapa korotetaan alkuvaiheen kotihoidon tukea, jotta saadaan kotona oloa pidennettyä.

[Chimelli]

Minä kannatan 6+6+6-mallia. Jos kotihoidontuki olisi silti edelleen voimassa, niin eihän isän olisi sitten pakko sitä viimeistä pätkää pitää vaan äiti voisi jäädä hoitovapaalle. Jos oikeasti joku ajattelisi sen takia siirtävänsä miehen kirjoille eri paikkaan huijatakseen olevansa yksinhuoltaja, niin miksei sitten tee sitä muutenkin saadakseen yksinhuoltajakorotuksia ja asumislisiä yms.? Ihan järjetön ajatus.

 

Minusta se 6+6+6-malli olisi tärkeä juuri siksi, että saataisiin ne miehet, joiden "ei ole mahdollista jäädä kotiin" jäämään kotiin. Eihän kukaan sano, että vanhempainvapaan pitäisi olla kokonaan miehen käytettävissä, koska on olemassa yrittäjä-äitejä, jotka eivät voi jäädä kotiin. Tottakai äidin on pakko jäädä vauvan kanssa kotiin, vaikka "ei voi". Eli tottakai isäkin silloin voi, ainoa mikä todella estää on väärät asenteet, ja 6+6+6-malli auttaisi korjaamaan niitä. Ei, se ei tapahtuisi sillä sekunnilla kun uusi malli tulisi voimaan, vaan hiljalleen asenteet muuttuisi. Joidenkin asenne ei varmaan sittenkään muuttuisi, mutta ei ole tarpeenkaan.

 

Meillä mies hoiti esikoista yhden kesän vanhempain- ja hoitovapaalla esikoisen ollessa 8-11 kk. Nyt kuopuksen synnyttyä ei taida hoitaa ollenkaan. Lähinnä siksi, että miehellä on työpaikka ja minulla ei, mutta ei se ole mikään oikea este. Jos 6+6+6-malli olisi olemassa, olen aika varma, että mies olisi jäänyt kotiin ja minä olisin hankkinut itselleni töitä. Siitä huolimatta, että se olisi ehkä taloudellisesti ollut huonompi ratkaisu kuin se, että minä olisin jatkanut hoitovapaalla (niin kuin nytkin). Se olisi lopulta kuitenkin ollut meidän perheen kannalta parempi ratkaisu. 6+6+6-malli olisi auttanut siinä, silloin olisi tuntunut siltä, että miehen kuuluu jäädä kotiin, ja se olisi järjestetty niin. Minusta kaikkea ei voi mitata rahassa, joten minusta 6+6+6-mallin huonoutta ei voi perustella sillä, että joku perhe saisi silloin vähemmän rahaa jonain aikana.

Edited January 16, 2012 by Chimelli

[Rilla]

6+6+6 tosiaan tarkoittaa, että kummallekin vanhemmalle on korvamerkkittynä se puoli vuotta ja viimeisen perhe jakaa miten parhaaksi katsoo, mutta niin, että kotona oltaisiin yhtäjaksoisesti eikä useassa pätkässä. Eihän tuollainen poukkoilu mitenkään helpottaisi työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Kuvittelisin, että tuossa tyypillinen ratkaisu menisi niin, että ensin äiti on vuoden kotona ja sitten isä jää kotiin tai niin että kumpikin on 9 kk kotona.

[Guest vieras_]

Minä kannatan 6+6+6-mallia. Jos kotihoidontuki olisi silti edelleen voimassa, niin eihän isän olisi sitten pakko sitä viimeistä pätkää pitää vaan äiti voisi jäädä hoitovapaalle. Jos oikeasti joku ajattelisi sen takia siirtävänsä miehen kirjoille eri paikkaan huijatakseen olevansa yksinhuoltaja, niin miksei sitten tee sitä muutenkin saadakseen yksinhuoltajakorotuksia ja asumislisiä yms.? Ihan järjetön ajatus.

 

Onhan se järjetön ajatus, mutta näin se vaan on. Puolessa vuodessa ehtii tulla iso ero siitä saako kotihoidontukea vai vanhempainrahaa. Samalla tosiaan saisi yksinhuoltakorotuksenkin. Pidemmän päälle se ei houkuttelisi, koska hyöty olisi vain yksinhuoltajakorotus, joka ei niin paljon ole. Puolessa vuodessa ei ehtisi kyllästyä muihin mahdollisiin hankaloittaviin tekijöihinkään.

 

 

Minusta se 6+6+6-malli olisi tärkeä juuri siksi, että saataisiin ne miehet, joiden "ei ole mahdollista jäädä kotiin" jäämään kotiin. Eihän kukaan sano, että vanhempainvapaan pitäisi olla kokonaan miehen käytettävissä, koska on olemassa yrittäjä-äitejä, jotka eivät voi jäädä kotiin. Tottakai äidin on pakko jäädä vauvan kanssa kotiin, vaikka "ei voi". Eli tottakai isäkin silloin voi, ainoa mikä todella estää on väärät asenteet, ja 6+6+6-malli auttaisi korjaamaan niitä. Ei, se ei tapahtuisi sillä sekunnilla kun uusi malli tulisi voimaan, vaan hiljalleen asenteet muuttuisi. Joidenkin asenne ei varmaan sittenkään muuttuisi, mutta ei ole tarpeenkaan.

 

Ehkäpä tuo pidemmän päälle toimisi asenteen muuttajana. Mutta en täysin ymmärrä mitä se auttaisi, että saataisiin äidit aiemmin töihin ja lapset hoitoon? En siis pidä 6+6+6 mallia mitenkään läpeensä pahana, pidän sitä vain ongelmallisena.

 

Meillä mies tuskin jäisi kotiin vaikka tuo toteutuisikin. Kyse ei meillä ole asenteesta. Kyllä meillä nykyiselläänkin mietittiin tosissaan miehen mahdollista väliaikaista kotiin jäämistä, mutta loppujen lopuksi se ei vaan meidän tilanteeseen sovi. Mulla ei ole työpaikkaa mihin mennä ja nyt nautin mieluummin lapsiarjesta kuin stressaan töiden etsimisestä. Miehellä taas on opinnot kesken ja mieluummin nyt takoo niitä ahkerasti kuin jää kotiin. Voi olla, että ennen kuin meidän perheen kaikki lapset täyttävät kolme on mieskin ollut hoitovapaalla, mutta ei nyt. Me siis todellakin vähintäänkin vakavasti harkittaisiin kirjojen siirtämistä ja ainakin taidettaisiin saada enemmän rahaa jos mä olisin kotihoidon tuella kuin jos mies saisi vanhempainrahaa, ei ainakaan vähemmän.

 

 

Minusta kaikkea ei voi mitata rahassa, joten minusta 6+6+6-mallin huonoutta ei voi perustella sillä, että joku perhe saisi silloin vähemmän rahaa jonain aikana.

 

Mä vain sanon oman mielipiteeni oman tilanteeni ja ajatusteni valossa. Yleisestikin olen sitä mieltä, että tukirahoja pitäisi ohjata enemmän oikeasti vähävaraisten käyttöön mieluummin kuin niiden, joilla sitä rahaa jo on. Tällähän juuri ne enemmän vanhempainrahoja saavat eli enemmän tienaavat hyötyisivät eniten. Perheet, jossa saadaan tukiminimit - ne köyhimmät - eivät hyötyisi lainkaan (tai no sen kolme kuukautta, mutta musta se on huono perustelu, kun voisihan sitten koko vapaan vaan laittaa 18kuiseksi). Jos sitä rahaa riittäisi jakaa niin kyllähän sitä kaikkeen voisi laittaa, mutta kun ei, niin mun ajatusmaailmani mukaan sitä pitäisi entistä enemmän keskittää niille, joilla heikoiten rahallisesti menee.

[rouva Tossavainen]

Ehkäpä tuo pidemmän päälle toimisi asenteen muuttajana. Mutta en täysin ymmärrä mitä se auttaisi, että saataisiin äidit aiemmin töihin ja lapset hoitoon? En siis pidä 6+6+6 mallia mitenkään läpeensä pahana, pidän sitä vain ongelmallisena.

 

Huutelen nyt taustalta sen verran, että tuo 6+6+6-mallihan mahdollistaisi äidin kotonaolon pari kuukautta pidempään kuin nykyinen malli. Nykyään vanhempainvapaa päättyy lapsen ollessa 9-10 kk:n ikäinen (riippuen siitä, miten lähellä laskettua aikaa on syntynyt), ja moni äiti lähtee töihin, koska varaa hoitovapaalla oloon ei vain ole.

[Guest vieras_]

^Tuohon löytyy pieni kommenttini äskeisen viestini lopusta:

 

(tai no sen kolme kuukautta, mutta musta se on huono perustelu, kun voisihan sitten koko vapaan vaan laittaa 18kuiseksi)

[Chimelli]

Jos saa minimitukia, niin eihän sillä ole mitään väliä onko vanhempainrahoilla vai kotihoidontuella, joten eihän tuo niitä auttaisi sitä kolmea kuukauttakaan, pikemminkin haittaisi. Paitsi tietty jos miehellä on hyvät tulot niin ettei saa hoitolisää, mutta jos on hyvät tulot, niin sitten ei kyllä ole vähävarainen.

 

 

Ehkäpä tuo pidemmän päälle toimisi asenteen muuttajana. Mutta en täysin ymmärrä mitä se auttaisi, että saataisiin äidit aiemmin töihin ja lapset hoitoon? En siis pidä 6+6+6 mallia mitenkään läpeensä pahana, pidän sitä vain ongelmallisena.

Ei lapset hoitoon, vaan nimenomaan lapset pidettyä kotona isän kanssa. Se auttaisi naisten työuria. Nykyisellään monet naiset on pätkätöissä ja työttöminä, ja siihen liittyy vanhempainvapaat. Naista ei palkata mieluusti, koska hän saattaa jäädä pitkiksi ajoiksi lapsia hoitamaan. Sitten nainen jää pitkiksi ajoiksi lapsia hoitamaan ja se, ettei ole vakituista työpaikkaa, saa naisen jatkamaan kotona vielä pidempään, koska ei jaksa ruveta hakemaan töitä. Pitkään kotona ollutta naista ei mielellään palkata, koska hänellä ei ole työkokemusta, ainakaan pitkiin aikoihin. Tämä heikentää huomattavasti naisten asemaa työelämässä verrattuna miehiin. 6+6+6-mallissa ensinnäkin miehetkin pitäisivät enemmän vanhempainvapaita, jolloin työnantajalle miehen ja naisen valinnoissa ei olisi niin suurta eroa. Toiseksi naiset pääsisivät aiemmin töihin (ilman että lapsen täytyy mennä hoitoon!) edes vähäksi aikaa, jolloin he pysyisivät paremmin kiinni työelämässä ja työasiat muistissa.

 

Meillä mies tuskin jäisi kotiin vaikka tuo toteutuisikin. Kyse ei meillä ole asenteesta. Kyllä meillä nykyiselläänkin mietittiin tosissaan miehen mahdollista väliaikaista kotiin jäämistä, mutta loppujen lopuksi se ei vaan meidän tilanteeseen sovi. Mulla ei ole työpaikkaa mihin mennä ja nyt nautin mieluummin lapsiarjesta kuin stressaan töiden etsimisestä. Miehellä taas on opinnot kesken ja mieluummin nyt takoo niitä ahkerasti kuin jää kotiin. Voi olla, että ennen kuin meidän perheen kaikki lapset täyttävät kolme on mieskin ollut hoitovapaalla, mutta ei nyt. Me siis todellakin vähintäänkin vakavasti harkittaisiin kirjojen siirtämistä ja ainakin taidettaisiin saada enemmän rahaa jos mä olisin kotihoidon tuella kuin jos mies saisi vanhempainrahaa, ei ainakaan vähemmän.

No minusta tuo on kyllä yhdenlainen asenne. Ensinnäkin minähän sanoin, että ei tässä ole kyse pelkästään rahasta. Toiseksi, jos miehesi opiskelee, niin ei hän varmaan mitään huippupalkkaa sitten saa? Ja jos saa palkkaa, saa hyvää vanhempainrahaa. Joten, jos hakisit töitä ja menisit töihin, niin ei teillä kovin huonosti rahallisesti menisi. En tiedä tarkoititko, ettet saisi töitä, mutta jos tarkoitit, niin se asia ei todennäköisesti muutu paremmaksi kotonaololla. Nimenomaan tuo on se ongelma, jota 6+6+6-mallilla yritetään ratkaista.

 

Itse olin jo n. puolessa välissä opintoja kun mieheni aloitti samat opinnot. Nyt mies jo valmistuu kohta (toivottavasti tämän vuoden aikana), ja minä en ole edelleenkään valmistunut enkä varmaan hetkeen valmistukaan. Minusta siinä on epäkohta, että mies saa edistettyä opintojaan ja minä en. Tottakai se on oma vikamme, olisimme voineet järjestää asian eri tavalla. Miksi emme niin tehneet? Väittäisin että se johtuu yhteiskunnan asenteista. On niin helppoa toimia niin kuin muutkin, ettei sitä välttämättä tajua edes ajatella. Väitän, että me olemme ajatelleet tavallista enemmänkin, mieshän hoiti esikoista vähän aikaa kotona. Ja esikoinen oli vähän aikaa päivähoidossakin (mikä olisi varmaan pitänyt jättää tekemättä). Siitä huolimatta edistymisessä on huomattava ero, ja en tarkoita tätä nyt yksittäistapauksena, vaan nimenomaan niin että keskimäärin yhteiskunnassa käy juuri näin, tai enemmänkin. Naiset jäävät jälkeen ja huonompaan asemaan. Yksittäistapauksena minulle sillä ei niin kauheasti ole edes väliä, mutta yhteiskunnan kannalta se on aika merkittävää.

[Guest vieras_]

Meillä siis tilanne se, että mies opiskelee ja vain opiskelee. Saisi siis kotiin jäädessään minimitukea. Minä olin töissä ennen äitiyslomaa, mutta työ oli määräaikainen eli ei jäänyt odottamaan. Äitiysrahani ei ollut kovin loistokas mutta selvästi minimiä suurempi silti. Meidän vaihtoehtoja olisi siis:

 

1. Mies jäisi kotiin ja mun pitäisi hankkia töitä. Jos saisin töitä saisimme enemmän rahaa kuin nyt, mutta koska mieluummin tällä hetkellä panostamme tulevaisuuteen, jatkaa mies mieluummin kouluaan kuin minä lähden töihin alalle, jolla ei varsinaisesti uraa kuitenkaan luoda. Voi myös olla, että en saisi töitä vaan olisin huonotuulinen työtön eikä se olisi kenestäkään kivaa. Varsinkin, kun suunnitelmissa on toinen lapsi eikä töissäkäynti olisi pitkäaikaista.

 

2. Mies jatkaa opiskeluja, minä lähden töihin (olettaen, että niitä saan) ja lapsi hoitoon. Mahdollinen työni olisi niin pienipalkkaista, että menetettyämme kotihoidon tuen täysine hoitolisineen ja vielä ainakin osan asumistuesta jäisimme hyvin vähän plussalle nykytilanteeseen nähden. Ottaen huomioon mahdolliset työmatkakulut sun muut, tuskin oikein ollenkaan.

 

Millään meistä ei tähän tilanteeseen saisi hyvätuloisia. Jäämme joka tapauksessa (jos mies ei keskeytä opintojaan, mitä ei tee) itse asiassa köyhyysrajojen alle. Silti tunnen, että pärjäämme hyvin, enkä yritäkään meille kerjätä rahaa. Mielestäni asenteita nyt vain voi muuttaa muullakin kuin rahan syytämisellä sinne, missä sitä ei ehkä niin tarvita.

 

Jos käytössä olisi 6+6+6 malli, oltaisiin toki saatu mun vanhempainrahaa kunnes lapsi täyttää vuoden. Sen jälkeen joko mies olisi jäänyt kotiin ja saanut suunnilleen saman verran rahaa kuin kotihoidon tuki on. Tai mä olisin jäänyt kotihoidon tuelle ja oltaisiin saatu saman verran. Tai mies olisi siirtänyt kirjat puoleksi vuodeksi vanhempiensa luokse ja oltaisiin saatu mun vanhempainrahat tuon puoli vuotta, tuplasti enemmän samalla vaivalla. Ei olisi kovin vaikea valinta.

 

Mun suurin ongelma tämän mallin kanssa on siis se, että oikeastihan siitä hyötyvät eniten ne, jotka isointa vanhempainrahaa saavat. Eli ne, jotka ovat isopalkkaisimpia. Ne, joille lapsilisän 100 euroa kuussa on naurettavan pieni taskuraha. Eivät ne, jotka sitä mielestäni tarvisivat. Ne, jotka pärjäävät niillä minimeillä saisivat edelleen pärjätä minimeillä. Rikkaimmat rikastuvat. Enkä siis sano, että juuri me sitä tarvitaan. Me pärjätään. Se raha on sitten poissa esimerkiksi julkisesta terveydenhuollosta ja kohta kaikille tarvitseekin olla vakuutukset ja kohta voidaankin muuttaa suoraan Usaan.

 

En myöskään pidä ajatuksesta, että äitien pitäisi mennä töihin, kun lapsi on vuoden. En mä halua eikä mun mies sitä halua. Onhan se siis asenne, mutta ei se ole se asenne, jota tällä systeemillä muutettaisiin. Ei meidän mielestä miesten kotiin jäämisessä ole mitään vikaa tai outoa. Me vaan panostetaan tulevaisuuteen sillä, että mies jatkaa opiskeluja. Jos mulla olisi opiskelut kesken ja mies töissä, olen melko varma, että mies jäisi joksikin aikaa kotiin.

[Guest vieras_]

Sekavan tekstin päätteeksi todettakoon vielä, että olen ehdottomasti sukupuolten välisen tasa-arvon kannalla. Mutta mun mielestä tasa-arvoa ei saavuteta pakolla. Mun mielestä tasa-arvoa ei ole se, että hallituksen johdossa on pakko olla tietty prosentti naisia. Tai että on sitä tasa-arvoisempaa mitä enemmän naisia on mukana, tasa-arvoisempaa jos nais-miessuhde on 60-40 kuin 45-55.

 

Täyttä samanvertaisuutta ei näissä lastenhankinta-asioissa tulla kuitenkaan saavuttamaan. Nainen on raskaana, synnyttää ja imettää. Piste. Siihen menee aikaa. Naiset myös yleensä ovat ne, jotka oikeasti haluavat olla kotona. Joku sisäinen vietti siihen sanelee. Ei aina, mutta yleistäen uskon asian olevan näin. Miksi sitä pitäisi keinotekoisesti muuttaa? Parempi keino työelämän tasa-arvoistamiseen voisi olla, jos työnantajien osaa äitiyslomailevan äidin palkkajana parannettaisiin. Että ei tulisi niitä menoja, jos työntekijä jääkin vuodeksi-pariksi pois.

 

Tottakai se on oma vikamme, olisimme voineet järjestää asian eri tavalla. Miksi emme niin tehneet? Väittäisin että se johtuu yhteiskunnan asenteista. On niin helppoa toimia niin kuin muutkin, ettei sitä välttämättä tajua edes ajatella.

 

Mielestäni tämä nimenomaan on väärä asenne. On väärin sanoa, että mekin kun ne muutkin. Eikö maailmaa muuteta omalla toiminnallaan? En tarkoita tätä vain sinulle, olen useamminkin kuullut samaa "kyllä mies jäisi kotiin, jos olisi pakko". Miksi ihmeessä siihen pitäisi olla pakko? Jos se olisi vain pakosta, olisiko siinä mitään järkeä? Nauttisiko siitä kukaan? Ja jos sen haluaa tehdä, eikö voi ajatella omilla aivoillaan ja jäädä kotiin eikä vain toimia massan mukana?

[Chimelli]

En minä ainakaan ole ajatellut, että se olisi mikään pakko. Miestä ei pakotettaisi jäämään kotiin, vaan houkuteltaisiin siihen. On totta, että silloin hyväpalkkaiset saisivat enemmän rahaa, mutta jos eivät saisi, niin ei ne miehet silloin jäisi kotiin. Tuloerojen pienentämiseen pitää olla ihan muut keinot.

 

Meilläkin minä pidän kotonaolosta ja mies pitää opiskeluista ja työssäkäynnistä. Silti koen, että olisi koko perheelle hyväksi, että myös mies hoitaisi lapsia välillä. Kyllä monet miehet haluaisivatkin hoitaa lapsia kotona, kyllä minun miehenikin toisaalta haluaisi. En tiedä onko se äitiyslomailevan äidin palkkaus ainoa ongelma, kyllä taitaa pätkätöihin olla muitakin syitä kuin äitiyslomien pelko. Ei se ainakaan sitä muuta, että kuka haluaisi palkata työntekijän, joka on ollut vuosikausia täysin poissa työelämästä...

 

 

Ja tuo meidän tilanteemme, tiedän, että se on väärä asenne. Minua oikeasti harmittaa, ettei olla saatu itseämme tarpeeksi irrotettua perinteisistä malleista. Jotenkin se päätös oli sellaista mukavuudenhalua, ei osattu välittää siitä, mikä oikeasti olisi järkevää, vaikka se periaatteessa tiedettiinkin Se on niin helppoa ajatella, että "ei mies voi jäädä nyt kotiin, hän on juuri saanut hyvän diplomityöpaikan ja valmistuu pian kun jatkaa siellä, minulla ei ole mitään paikkaa mihin mennä, joten voin hyvin jäädä kotiin, jatketaan vielä entisellään, se on helpointa kun ei tarvitse muuttaa mitään eikä tehdä mitään". Oikeasti minullakin olisi ollut ihan hyvät mahdollisuudet saada diplomityöpaikka ja valmistua. Ja mies olisi hyvin luultavasti saanut ainakin jonkun paikan (todennäköisesti saman) puolen vuoden kotona olon jälkeenkin. Mutta saanko minä enää vuosien kotonaolon jälkeen? No, toivon saavani, muttei se varmasti niin helppoa enää ole (minun onneni on, että alallani on lähes täysi työllistymisprosentti).

No, myönnettäköön, että oikeasti minua harmittaa päätöksemme erityisen paljon sen takia, että nyt olen luultavasti taas raskaana ja laskettu aika juuri silloin kun minun piti mennä töihin. Tämä ei siis ollut tiedossa tämän kevään suunnitelmia tehtäessä, jos olisi ollut, niin hyvin todennäköisesti päätös olisi tehty toisinpäin. Mutta silti, vaikka pääsisinkin syksyllä töihin, mieheltä olisi jäänyt tällä kertaa kokematta se lastenhoito ja lapsilta isän kanssa olo, ja se on minusta tosi surullista.

Edited January 17, 2012 by Chimelli

[Guest vieras_]

Ensinnäkin, suuret onnittelut raskaudesta Chimelli!

 

Olet käsittääkseni sen verran nuori, että sulla on vuosikymmeniä aikaa vielä tehdä uraa. Tiedän, että tuntuu, että aika loppuu kesken, mutta ei niin ole vielä vähään aikaan käymässä. Ei sinulle eikä edes minulle, vaikka vähän vanhempi olenkin. (Tämä on tarkoitettu kömpelöksi lohdutusyritykseksi )

 

Siinä vaiheessa, kun Suomella rahaa on, olen ensimmäisenä jakamassa sitä lapsiperheille ja parantamassa lasten kotihoidon tukia. Mutta tässä vaiheessa, kun leikkauksia tehdään mm. terveydenhuollosta ja koulutuksesta ja suunnitellaan lisääkin peruspalvelujen karsimista, en ole sitä vähää rahaa 6+6+6 malliin laittamassa. Mielestäni tuo on asiana vähän sama kuin se, että opintotuen tulorajoja halutaan poistaa. Molemmissa halutaan jollain tapaa, monelle sopivallakin tavalla, auttaa vähävaraisia. Mutta kumpikaan ei ihan kohteeseensa osu. Toivoisin, että näitä asioita ajavat selvittäisivät hiukan paremmin kuinka paljon nämä uudistukset kansalle maksaisivat ja kertoisivat sitten mistä ne varat niihin otetaan.

 

Itse mieluummin käyttäisin nuo rahat vaikka nostaakseni alempia vanhempainrahoja, pidentääkseni vanhempainvapaata vapaammin, nostaakseni kotihoidontuen perusosaa tai sekä korottaakseni hoitolisää että nostaakseni sen tulorajoja, muutaman esimerkin mainitakseni.

[Chimelli]

Kiitos "kömpelöstä lohdutusyrityksestä" Joo, enköhän ehdi mennä töihin sitten myöhemminkin, ja mieskin ehtii sitten hoitaa lapsia ehkä. Itse asiassa mies on jo ilmoittanut, että jää kotiin hoitamaan lapsia sitten kun uusi vauva (jos sitä tulee) on kolme kuukautta Se voi olla jo vähän liian aikaisin, kun en kuitenkaan haluaisi imetystä häiritä sillä, ja sen ikäiselle ei oikein voi vielä kiinteitäkään syöttää, mutta tästä päättelen että mieskin olisi kyllä halunnut olla kotona. No, eiköhän siihen tule vielä mahdollisuuksia.

 

Olet oikeassa myös noissa muissa. Erityisesti tuo opintotukijuttu koskettaa, kun mies on osa-aikatöissä opiskelun ohella, mutta me ei jäädä siitä kovin paljon plussalle, kun kaikki tuet vähenee... Opintotukea ei voi nostaa (ehkä muutaman kuukauden), asumistuki laskee, hoitolisä laskee ainakin kesällä kun työt on täysipäiväisiä jne. Silti olen sitä mieltä, että tuet on tarkoitettu vähätuloisille, joten on ihan oikein, että kun tienaa paremmin, niitä ei saa.

 

Voisihan siihen 6+6+6-malliin ottaa vaikka rahat verottamalla hyvätuloisia Ne ei vaan taitaisi olla samaa mieltä No, jätän poliitikoiden mietittäväksi, ehkä se tapahtuu joskus kun aika on sopiva

Edited January 19, 2012 by Chimelli

[Guest vieras_]

Itse asiassa mies on jo ilmoittanut, että jää kotiin hoitamaan lapsia sitten kun uusi vauva (jos sitä tulee) on kolme kuukautta

 

Vois olla mies siinä vaiheessa vähän eri mieltä, jos tulee huonosti nukkuva vauva ja joutuukin sitten heräilemään yöllä pulloa lämmittämään. Mut kiva, kun halua kotona oloon löytyy.

 

Erityisesti tuo opintotukijuttu koskettaa, kun mies on osa-aikatöissä opiskelun ohella, mutta me ei jäädä siitä kovin paljon plussalle, kun kaikki tuet vähenee... Opintotukea ei voi nostaa (ehkä muutaman kuukauden), asumistuki laskee, hoitolisä laskee ainakin kesällä kun työt on täysipäiväisiä jne.

 

Tämä nyt menee jo ihan OT, mutta pakko vielä sanoa. Tuolla jossain opiskeluketjussa joku ehdotti, että nuo opintotuen tulorajatkin voisivat olla perhekoosta riippuvaisia. Tätä mä kannattaisin aivan ehdottomasti! Itse asiassa kovasti aloin ihmetellä, miksi näin ei jo ole. Onhan monessa muussakin tuessa perhekoolla merkitystä.

[Chimelli]

^ Miehen haluun jäädä kotiin vaikuttaa ilmeisesti se, että se kuvittelee olevansa siinä parempi kuin minä Sitä ärsyttää kun me vaan sotketaan ja sitten töistä tullessa täytyy siivota No, senkun yrittää, minä olen kyllä tyytyväinen jos onnistuu!

 

Totta, kumma kun ei opintotuessa vieläkään ole saatu huomioitua niitä joilla on lapsia...