Snazu

Polli: Miten koin synnytykseni


75 posts in this topic

Miten koit oman synnytyksessä verrattuna etukäteismietteisiisi. Oliko se sitä mitä olit kuvitellut. Vai helpompaa, ihanampaa, rajumpaa, tajuttomampaa tai vaikeampaa?

Edited by Snazu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut synnytyksessä yllätti eniten ehkä sellanen tajunnantilan muutos. Sitä kutsutaan kai synnytysregressioksi? Musta oli aluksi pelottavaa se tunne, että olin vajoamassa jonnekin omaan sisäiseen maailmaani kipujen kanssa ja tappelin kovasti sitä vastaan. Helpompaa ois varmaan ollut, jos ois antanut vaan tunteelle periksi.

 

Ponnistaminen oli vaikeaa ja kamalaa. Avautumisvaiheen suppareita kestin aika hyvin (kätilöt sanoivat samaa, että olin kuulemma selvästi "sinut" suppareiden kanssa). Lopussa vaan jouduin pidättelemään noin kolme varttia; oli kova tarve ponnistaa, mutta kohdunsuu ei ollu vielä tarpeeksi auki. Pompin sitten vaan peppuni päällä ja paruin :( Sitten kun lopulta sain luvan ponnistaa, en saanutkaan heti käännettyä lihastyötä toiseen suuntaan. Tuntui vaan että koko alapää oli ihan krampissa.

 

Mun synnytyskokemus ei ollut mitenkään mukava tai ihana, mutta en mä voi sanoa synnytystä pelkääväni. Enemmän pelkään sairaalaa ja sen henkilökuntaa. Kätilöistä jäi ikävät mielikuvat. Mutta parin kuukauden päästä on tiedossa toinen synnytys - toiveissa on saada hiukan parempi kokemus kuin eka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen oli paljon helpompaa ja kivuttomampaa, kuin olin kuvitellut. Osansa on tietty puudutteilla. ;) Eka synnytys ei niiden johdosta sattunut yhtään ja toka synnytys ehti sattua ennen puudutusta, mutta ei niin paljoa, kuin olin kuvitellut.

 

Ponnistus oli ihan lasten leikkiä. Esikoinen tuli muutamalla supistuksella (9min) ja tokaa kun autettiin imukupilla, niin se oli yksi supistus. Koska puudutteet on vaikuttaneet vielä ponnistusvaiheessakin, niin ne eivät ole sattuneet.

 

Vaikka synnytyksissä oli omat ongelmansa (sydänäänet) ja ekassa oltiin lähdössä leikkuriin ja tokassa kaivettiin se imukuppi jo ponnistustarvetta odotellessa esiin, niin mä olen sitä mieltä että olen päässyt todella helpolla. Kummankaan synnytyksen jälkeen ei oikein edes fyysisesti tuntunut siltä, että on juuri synnyttänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paljon kivuliaampaa kuin olin kuvitellut, mutta siitä huolimatta voisin myös sanoa että oli silti omalla tavallaan myös hienompi kokemus mitä olin odottanut.

 

Ponnistukseen en vastannut mitään, koska en vaan oikeesti muista minkälaista se oli. Joka tapauksessa helpompaa kuin avautuminen.

Edited by Annika

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakin synnyttäminen oli kivuliaampaa kuin luulin (vaikka olin kyllä omasta mielestäni varautunut aika pahaan kipuun), mutta ponnistusvaihe taas helpompi kuin luulin - mikä tosin johtui silloin päällä olevasta epiduraalista (jonka sain vasta avautumisvaiheen lopussa, kumma kyllä, vaikka olisin halunnut jo paljon aiemmin) :) Ja em. syyn takia avautumisvaihe onkin jäänyt aika kauheana mieleen, ponnistuvaihe sen sijaan enimmäkseen positiivisena...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin positiivisesti yllättynyt, ettei ponnistaminen sattunut lainkaan epiduraalin ansiosta. Yllättynyt olin myös siitä, että synnytys sujui suhteellisen nopeasti ja helposti. Sen sijaan avautumisvaihe oli kivuliaampi kuin kuvittelin, mutta osansa oli varmasti oksitosiinitipalla, koska synnytys oli käynnistetty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin

- Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin

- Ponnistaminen oli helppoa

- Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

 

Olin odottanut jotakin sietämätöntä kipua, joka saa hokemaan vähintäänkin itsekseen "en kestä enää!". Missään vaiheessa ei tällaista kuitenkaan ilmennyt. Tosin se täytyy sanoa, että yhdessä kohtaa meni tässä suhteessa päinvastoin kuin olin ennalta ajatellut: olin olettanut, ettei episiotomian leikkaamista huomaa tai ettei satu, mutta erittäin väärässä olin, joskaan tuntemus ei ollut täysin sietämätön.

 

Ponnistamista en sanoisi ensisijaisesti helpoksi, mutta koska se ei tuntunut myöskään vaikealta tai kamalalta ja aikakin meni siinä vaiheessa nopeasti, vastasin että oli helppoa.

 

Avautumisvaiheen supistukset olivat kamalampia kuin ponnistaminen. Ehkä tässä ajatuksessani jotain tekoa on sillä, että avautumiseen meni aikaa ihan kiitettävästi, kun taas ponnistaminen oli kuitenkin suhteellisen lyhyessä ajassa ohitse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin, että synnyttäminen oli kivuliaampaa kuin luulin, ponnistaminen oli vaikeaa ja että ponnistusvaihe oli pahempi.

 

En tosin tiedä, oliko synnytys kivuliaampi kuin olin kuvitellut, en vaan ollut osannut kuvitella niitä synnytyskipuja. Lisäksi en ehtinyt saamaan puudutteita, mikä vaikutti tuskan määrään. Siitä huolimatta ponnistaminen oli kamalampaa kuin avautumisvaihe, luultavasti siksi, että ponnistusvaihe kesti niin kauan, supistukset melkein loppui siinä vaiheessa eikä mulle missään vaiheessa tullut sitä paljon mainostettua ponnistamisen tarvetta. Niinpä ponnistaminen oli ainoastaan kauheata ja vastenmielistä, ja tuntui ettei homma etene mihinkään vaan mä joudun työntämään sitä lasta ulos ikuisuuden. Avautumisvaiheessa oli koko ajan toivoa paremmasta (kohta pääsee sairaalaan ja saa puudutuksen, ja sitten kun kohdunsuun oli todettu olevan niin auki, ettei mitään puudutusta enää ehdittäisi antaa, tiesi että kohta alkaa se "nopea ja helpompi" (ja hah) ponnistusvaihe).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Supistukset kestin ihan hienosti ja keskityin ainoastaan hengittämiseen, mitä kätilöt kehuivat. Kipukaan ei ollu niin paha epiduuraalin takia. Kipeetähän se tietty teki, mutta siedin sen ihan hyvin ja en alkanut huutamaan tai itkemään niin kuin aluksi pelkäsin.

 

Ponnistus oli rankkaa! Kesti kaksi tuntia ja imukupilla. Mulla oli supistushäriö eli liian lyhet ja liian nopeasti tulevat supistukset, jotka eivät riittäneet ponnistamiseen. Siinä sitten tulikin huudettua ja filmi katkesi jossain vaiheessa kivun takia. Olin kuulema kiroillut ja kiljunu todella kovaa. Se oli niin kammottavaa, että vannoin etten synnytä enää koskaan.

 

Nykyään toivotaan toista lasta, mutta pelkään sitä seuraavaa synnytystä ja varmasti joudun menemään sinne pelkopolin kautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en pysty oikein vastaamaan koska ponnistusvaihetta kesti niin vähän aikaa ennekuin jouduin hätäsektioon eli siis mulle ei löytyny sopivaa vaihotehtoa. Minkä mä muistan niin mä en kyllä tuntenut kovinkaan kovaa kipua, ainoastaan supparit oli suht.kovia ja nekin siedettäviä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin varautunut siihen kipuun, mä olin aatellut et se on aivan kauheaa kipua, jotain aivan tajuttoman kipeää. Silti se sai mut haukkomaan henkeä miten iso ero mun odotuksissa ja todellisuudessa oli. Se oli jotain niin paljon kamalampaa kuin mielikuvitus voi ikinä keksiäkään (olen niin ihanan positiviinen :rolleyes:Mut niin se vaan meni).

 

Avautumisvaihe oli paljon kamalampaa kuin ponnistaminen, ponnistaminen olikin hieman helpompaa kuin olin ajatellut etukäteen. Vaikka jossain kohtaa tuntui, ettei tässä edistytä, oli se vain pieni hetki ja muuten vauva tuli hyvää vauhtia. Avautumisvaiheessa menin tiheiden supistusten aikaan ihan muihin maailmoihin, en tajunnut mistään mitään enkä niistä muistakaan paljoa. Niiden jälkeen aina heräsin kuin joka kerta uudelleen sinne synnytyssaliin ja muutaman kerran ihmettelinkin, että missä mä olen. Ponnistusten aikaan en enää kadonnut, vaan sain keskitettyä voimani oikeaan asiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on (ihan aikuisten oikeasti) tosi korkea kipukynnys, joten ajattelin synnyttämisen olevan hiukan kivuttomampaa :rolleyes: Eipä se sitten ollut. Ponnistaminen oli vaikeaa, koska vauva oli virhetarjonnassa (avosuinen tarjonta). Avautumisvaihe taasen oli kivuliaampi kuin ponnistusvaihe, koska sinnittelin niin kauan ilman kivunlievitystä (tai siis näillä aquarakkuloilla, homeopaattisilla lääkkeillä yms ;)) Ponnistaminenkin toki sattui aivan yhtä paljon, mutta oli silti nopeammin ohitse (2h :rolleyes: ) vrs avautumisvaihe (10h).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin

- Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin

Olin kuvitellut suurin piirtein, että taju lähtee ja se tuska vaan jatkuu ja jatkuu

- Ponnistaminen oli vaikeaa

Oli vaikeaa! Välilllä tuntui, etten tiennyt yhtään mitä tehdä, puhisin vaan. :P Eikä oloa helpottanut se, että tuntui koko ajan, että jos vielä ponnistan, pusaan ulos jotain muutakin kuin vauva (jälkeen päin kuulin, että se on ihan normaalia)

- Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

Toisaalta kamalampaa kuin ponnistaminen, koska en voinut muuta kuin huutaa. Tuntui oikeasti, että hajoan ja repeän pieniksi palasiksi

- Ponnistaminen oli kamalampaa kuin avautumisvaihe

Siinä vaiheessa, kun voimat tuntuivat loppuva ja mitään ei tuntunut saavan aikaiseksi, tuntui ettei tätä kamalampaa voi olla

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin

Migreenikkona olen "tottunut" melkoiseen kipuun ja luulin että synnytyskivut olisivat migreeni potenssiin kolme. Vaan eipä ollut. Alkuun pärjäsin pitkään hengittelemällä, kun mentiin yli neljän sentin, lääkkeistä sain ilokaasua, myöhemmin sitten petidiiniä (ei vaikutusta) ja lopulta kohdunkaulanpuudutteen. Asteikolla 1-10 kipu pysytteli 7 tai 8 tienoilla koko ajan. Tuskallisin hetki oli pieni repeämä virtsaputken suun vieressä, ainoa hetki kun sanoin (en huutanut) että nyt sattuu. :P

 

- Ponnistaminen oli helppoa

Kohdunkaulanpuudute teki tehtävänsä, kipu oli poissa mutta ponnistustarve oli tallella. En edes ajatellut mitä tein, vaisto hoiti homman. Hymykin irtosi pojan pään ollessa puolivälissä! :D

 

- Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

Yksinkertaisesti siitä syystä, että kesti niin pitkään ponnistamiseen verrattuna (n. 12h vs. 26min.). Ja ponnistusvaiheen aikana tiesi että kohta tämä on jo ohi.

 

Edit. Parin tunnin moka avautumisajassa. :D

Edited by Rozie

Share this post


Link to post
Share on other sites

-Synnyttäminen oli kivuliaampaa kuin luulin

 

-Ponnistaminen oli helppoa

 

-Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

 

Olin varautunut siihen, että ponnistusvaihe on ihan kamala, mutta avautumisvaiheen kestää vaikka päällään. (Oon kärsinyt tosi kivuliaista menkoista.) Kävi kuitenkin niin, että avautumisvaiheen kipu yllätti ihan täysin ja oli jotain ihan kamalaa. Siinä vaiheessa kun meni taju, sain epiduraalin ja kivut rupesi helpottamaan.

Ponnistusvaihe oli osittain varmasti epiduraalin ansiosta niin kivuton, mutta muutenkin ponnistaminen tuntui todella helpolta eikä kestänyt kuin 10 min (ensisynnyttäjällä.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin. Enkä mä oikein tiedä kumpi oli pahempaa, ehkä avautuminen. Mulla on hirveän vahva mielikuva siitä, että synnytys meni mukavasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vastasin

- Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin

- Ponnistaminen oli helppoa

- Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

 

Samat. Olin jotenkin kuvitellut synnyttämistä ihan hirvittävän kivuliaaksi tapahtumaksi mutta sitä se ei ollutkaan. Eka synnytys meni lähes kivuitta epiduraalin ansiosta, tosin ponnistusvaihe venyi reilu tunnin mittaiseksi. Tokassa ja kolmannessa synnytyksessä en tarvinnut puudutteita ja ponnistuksetkin kestivät vain muutamia minuutteja. Mun mielestä synnyttäminen oli jopa hauskaa :rolleyes: . Voisin synnyttää vaikka kuinka monta kertaa vielä mutta raskaana en haluaisi enää olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistaminen oli helppoa

Ponnistin ilman supistuksia. En tiedä tuntuiko tuo ponnistaminen helpolta, koska viimeinen

tunti avautumisessa oli helvetillisen tuskaisa. 'Mikään ei tuntunut enään miltään' sen jälkeen.

Ponnistusvaihe kesti 14min. (esikoinen)

 

Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

Avautumisessa viimeinen tunti oli hirveä. Sain silloin oksitosiinia vauhdittamaan avautumista ja olin todella kipeä. Odotin kuin kuuta nousevaa sitä alkukantaista voimaa, josta olen kuullut. Tai sitä 'tajuttomuuden' tilaa, johon voi vaipua kipujen kanssa. Niitä vaan ei koskaan tullu... :rolleyes: Mies tosin on tästä minun kanssani aivan eri mieltä. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin

- Ponnistaminen oli vaikeaa

- Ponnistaminen oli kamalampaa kuin avautumisvaihe

 

Olin varautunut kovempaan kipuun. Mulla avautumisvaihe oli helppo ja nopea. Toki supparit teki kipeää, muttei ollut sietämättömiä. Kestin koko synnytyksen ilman kivunlievitystä ja voisin tehdä saman uudestaankin. Ei jäänyt siis mitään kammoa. Ainoa hetki, jolloin teki sietämättömän kipeää oli kun pojan pää syntyi. Kätilö leikkasi samalla hetkellä välilihan ja gyne murjoi mun mahaa, jotta poika saatiin ulos. Se oli kuitenkin tosi lyhyt hetki koko synnytyksestä.

 

Ponnistaminen oli vaikeaa, siksi että tuntui ettei asia etene ollenkaan. Ponnistin kuulemma ihan oikein, mutta mun kudokset ei antaneet yhtään periksi ja ponnistusvaihe kestikin yli 1,5 tuntia.

 

Ponnistaminen oli kamalampaa, koska mulla tosiaan avautumisvaihe oli helppo. Ei niinkään se kipu, mutta jotenkin voimaton olo, kun ponnistin ja ponnistin eikä musta mitään edistystä tapahtunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin

Kipu oli ihan siedettävissä. Olin kuvitellut toivovani kuolemaa ja pärjäsin hyvin ilman epiduraalia.

 

Ponnistaminen oli helppoa

Ponnistamisen tarve oli niin valtava, ettei tarvinut juuri pohtia, ponnistaisiko ja miten ponnistaisi. Kroppa teki työn. Supistusten välin makasin jossain ihan omissa maailmoissani.

 

Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

Ponnistusvaihe kesti lyhyen aikaa ja oli nopeasti ohi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkään en voi kunnolla vastata, sillä synnytys päättyi kiireelliseen sektioon enkä ehtinyt ponnistusvaiheeseen saakka.

Supistukset ennen epiduraalin laittoa olivat kuitenkin suunnilleen sellaisia mitä olin kuvitellutkin, eli kivuliaita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin

 

Ponnistaminen oli helppoa

 

Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin:

 

Synnyttäminen oli kivuliaampaa kuin luulin

Ponnistaminen oli helppoa

Ponnistaminen oli kamalampaa kuin avautumisvaihe

 

Koko avautumisvaiheen aikana kivut ei kertaakaan olleet ihan sietämättömiä kiitos epiduraalin, jota sain yht. 3 kertaa. Mutta ponnistusvaihe oli jotain ihan järkyttävää ja vaikka se kesti vain 7 minuuttia ja oli suht helppo, niin silti kivut oli tosi kovia. Olen katsellut "rauhallisia" synnytyksiä joissa äiti ei itke tai kiemurtele tuskasta Sairaala-ohjelmassa ja olenkin miettinyt, miksi oma ponnistusvaihe oli niin kivulias. Luulin saaneeni viimeisen epiduraalin vähän ennen ponnistusvaiheen alkua, mutta katoin uudestaan papereista ja olinkin saanut sen n. 3 tuntia aikaisemmin. Olisko sen vaikutus sitten jo hävinnyt?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin

 

Ponnistaminen oli helppoa

 

Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

 

 

Näin juuri!

Share this post


Link to post
Share on other sites

synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin

 

ponnistaminen oli siltäväliltä

 

ponnistamisvaihe oli kivuliaampaa kuin avautumisvaihe. avautumisvaihe oli lähes kivuton ilokaasun ansiosta epiduraali vei periaatteessa kivun kokonaan, mutta en auennut tarpeeksi pojan päätä varten joten pään ulostuleminen oli erittäin tuskaisa vaihe. paine oli aivan järjetön. muttei kestänyt kauaa ja toivon vielä lisää muksuja ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now