Snazu

Polli: Miten koin synnytykseni


75 posts in this topic

Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin: mun synnytykset on olleet oikeastaan supisteluvaihetta lukuunottamatta kivuttomia (kiitos epiduraalin ja ilokaasun).

 

Ponnistusvaihe oli helpompi kuin supistelu, koska silloin en epiduraalin vuoksi tuntenut oikeastaan mitään (tämä hieman vaikeutti ponnistamista oikeaan aikaangirl_sigh.gif).

 

Avautumisvaihe oli siis kivuliaampi kuin ponnistusvaihe. Toisaalta supistuksiinkin auttoi todella hyvin ilokaasu. Pari tuntia ennen sairaalaan menoa kyllä sattui (kipu veti kippuraan), mutta en oikeastaan enää osaa kuvailla sitä tai verrata sitä mihinkään muuhun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^tossa tuli nyt kuvailtua esikoisen syntymää, mutta samaa kaavaa toisti tää jälkimmäinenkin, paitsi, että tuli sen verran nopeammin, että ponnistusvaihe jäi todella lyhyeksi (ei se kyllä esikoisenkaan kanssa tainnut kestää kuin korkeintaan parikymmentä minuuttia).

Edited by reiki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kommentoinpa nyt sitten vielä toisen synnytyksen jälkeen uudestaan. Eka synnytys kesti 26 h ja toinen sitten alle 3 h. Niinpä avautumisvaihe oli tosi raju ja hirmu kivulias enkä ehtinyt saada minkäänlaista lievitystä. En pystynyt edes laittamaan tohveleita jalkaan kun en pystynyt nostamaan jalkaa sitä puoltatoista senttiä irti lattiasta. Hetken jo pelkäsin myös että vauva syntyy autoon kun tuli niin kiire ja lähdettiin siinä vaiheessa kun en enää pystynyt edes istumaan vaan olin autossa kontallani. Eli vaikka kyseessä oli toka kerta niin edelleen sanoisin että synnytys oli kivuliaampi kuin olin kuvitellut ;) Ponnistusvaihe oli helppo ja kesti 4 minuuttia! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä pollissa ei ole huomioitu suunniteltuja, kiireellisiä tai hätäisiä sektioita. :(

 

- menikö kaikki kuten kuvittelit?: ei todellakaan! Normaali synnytys vaihtui kiireelliseen sektioon.

 

- miten toivuit synnytyksestä?: hitaasti ja kivuliaasti.

 

- jäikö jotain hampaankoloon? : jäi. Kaikki.

 

- pelkäsitkö itsesi tai vauvan puolesta: ehdottomasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytys oli paljon paljon kivuliaampi mitä luulin.

 

Positiivista tässä oli se, että toi törkeä kipu kesti n. 1 tunnin kun avauduin niin nopeasti.

 

Ponnistamisen aikana en tuntenut kipua, mutta rankkaa sekin homma oli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli kivuliaampi mitä luulin.

Ponnistusvaiheessa en tuntenut niin kauheaa kipua, mutta se oli rankka ja tuskainen vaihe.. en tiedä meniskö avautumisvaiheen kivun ohitse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen synnyttänyt neljä kertaa. Yhden ainoan kerran olen kokenut oikeat ponnistussupistukset, ja silloin ponnistaminen oli todella liiankin helppoa. Yksi on keisarinleikattu ja kaksi muuta olen ponnistanut ilman oikeita supistuksia maailmaan... :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen oli kivuliaampaa kuin luulin

Ponnistaminen oli helppoa

Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

 

Pärjäsin aluksi supistusten kanssa jumppapallon ja lämpöpussien kanssa ihan hyvin. Avauduin viiteen senttiin mallikkaasti, mutta sitten supistukset heikkenivät ja jäivät junnaamaan paikalleen, ja niitä lähdettiin vauhdittamaan oksitosiinitipalla. Tämän jälkeen synnyttäminen olikin yllättäen todella, todella paljon kivuliaampaa kuin mitä olin koskaan kuvitellut: tärisin jokaisen supistuksen tullessa kuin mikäkin, ja lopulta päädyin ottamaan epiduraalin. Sain sitä toisenkin annoksen, ja näiden avulla supistukset pääsivät tekemään tehtävänsä ja sain aloittaa ponnistamisen n. 3,5 tuntia ensimmäisen epiduraalin laiton jälkeen. Kalvot taidettiin puhkaista n. tuntia ennen ponnistamisen alkua.

 

Ponnistaminen oli helppoa ja kivutonta, ja löysin siihen nopeasti rytmin ja suunnan.

 

Kaikkiaan ponnistusvaihe (20min) oli äärettömän paljon helpompi kuin avautumisvaihe (19h10min).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen oli kivuttomampaa kuin luulin. Ponnistamisen koin aika vaikeaksi, mutta tämä saattoi johtua siitä, että lapsi ei kiertynyt oikeaan asentoon vaan jouduin ponnistelemaan hänet ensiksi alas ja sitten ulos. Hoin paljon mielessäni "kipu on ystävä", "jokainen supistus vie tilannetta eteenpäin", "kipu on vain tunne, se ei vahingoita" jne. Ne auttoivat jaksamaan avautumisvaiheen pitkät yksinäiset tunnit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmmm, vastasin etta synnyttaminen oli kivuliaampaa kuin luulin vaikka en ponnistusvaiheeseen ikina paassytkaan, mutta jumakauta ne supistukset olivat kamalia! Ma supistelin kipeasti noin 12 tuntia ennenkuin vauva syntyi hatasektiolla silla supistusten tiheydesta ja kipeydesta huolimatta en avautunut ollenkaan.

 

Piti viela tulla lisaamaan etta jos tilanne olisi edistynyt vahan nopeammin olisin kestanyt kipua paremmin mutta olin jo valmiiksi vasynyt huonosti nukutun edellisen yon jalkeen ja minuutin valein tulevat minuutin kestavat supparit veivat kylla kaikki voimat jatkuessaan tuntikausia.

Edited by Fifi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo väsymys kyllä tekee paljon siihen kivun sieto kykyyn. Minä en pelännyt synnytystä enkä ajatellut sen olevan ">niin kipeä". Ylläri tulikin jo alku avautumis vaiheessa kun en meinannut kunnolla avautua. Lapsiveden menon jlk kipu muuttui sietämättömäksi.. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kipu ei varmaan olisi ollut niin kova jos en olisi pidättänyt hengitystä ja odottanut seuraavaa supistusta ihan jäykkänä pelosta.. :) mutta minkäs mielelleen voi jos pelottaa :D

Edited by inkeri__

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin.

-Kiitos epiduraalin <3

 

Ponnistaminen oli helppoa.

-Aluksi en kyllä ollut varma, että ponnistinko edes oikein, mutta kätilöt kehui, että hyvin ponnistin joten jatkoin vaan.

 

Avautumisvaihe oli kamalampaa kuin ponnistaminen

-Ponnistusvaihe oli niin nopeasti ohi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen teki juuri niin kipeää kuin uskoinkin. Kipu vaihteli ensimmäisten tuntien lievästä tosi kauheaan mutta oli kivunlievitysten avulla siedettävissä. Synnytys kesti reilun vuorokauden, joten ehdin miehen sanojen mukaan kokeilla melkein "huvipuiston kaikkia laitteita". Lämpö ja epiduraali auttoivat eniten. Avautumisvaihe (23h) oli ehdottomasti ponnistusvaihetta (1h 5min) kivuliaampi, vaikkei ponnistaminenkaan helppoa ollut niin kauhean kipeää se ei tehnyt. Ponnistin loppuvaiheessa täysin ilman supistuksia. Repeäminenkään ei tuntunut missään. Vaikka synnytys oli pitkä ja rankka, sanoin miehelle jo heti tikkaamisen jälkeen, että hyvin meni, traumoja ei jäänyt ja voisin varmasti synnyttää uudestaankin. ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin "Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin" ja muut kohdat jätin tyhjäksi, ponnistaa kun en oikeastaan ehtinyt, kun sektiopäätös ehti tulla. Avautumisvaihe oli pitkä ja tylsä, mutta ei yhtään niin kipeä, kun olin alkuun ajatellut, kun olin saanut pahoinvointilääkkeen niin homma helpottui huomattavasti, vaikka odottelinkin epiduraalia vielä 4 tuntia sen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen ei ollut niin kivuliasta kuin luulin

Joo sattui ihan *** , mutta supistukset olivat kestettävissä.

 

Ponnistaminen oli helppoa

Ponnistusvaihe keski vain 16 min ja onnistui hyvin, varmaan epparinkin takia

 

Ponnistaminen oli kamalampaa kuin avautumisvaihe

Vaikka ponnistus meni nopeasti ja ponnistaminen oli helppoa, niin se työ ja tuska!! Siis se paineen tunne oli jotain aivan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen oli kivuliaampaa kuin luulin

Mulla oli ruusuinen mielikuva siitä että kunhan ponnistusvaiheeseen päästään niin sitten on vaan sitä "positiivista kipua", mutta se tunne että p**se repee, oli vaan pahinta mitä olen ikinä kokenut.

 

Ponnistuskipu oli pahempaa kuin avautumiskipu.

Ks. yllä. Avautumisvaihe oli mulla lyhyt ensisynnyttäjäksi, ja eteni nopeasti, ja oikeastaan vasta vesien menon jälkeen (puoli tuntia ennen vauvan syntymää) tulleet supistukset olivat niin kipeitä että itketti. Ponnistuskipu tuntui siltä että siihen kuolee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen oli kivuliaampaa kuin luulin

Mulla oli ruusuinen mielikuva siitä että kunhan ponnistusvaiheeseen päästään niin sitten on vaan sitä "positiivista kipua", mutta se tunne että p**se repee, oli vaan pahinta mitä olen ikinä kokenut.

Veit sanat suustani. Mulla oli vielä pitkittynyt ponnistusvaihe joka päättyi imukupilla ulosauttoon. Siinä vaiheessa kun olin ollut kolme tuntia 10cm auki ja saanut ponnistella "omien tuntemusten mukaan", sen jälkeen ponnistanut aktiivisesti hullun lailla tunnin tuloksetta ja kätilö lähti hakemaan lääkäriä avuksi, mietin että tämä ei vaan voi tulla täältä ulos ja etten vaan PYSTY enää ponnistamaan yhtään.

Sieltä se kuitenkin saatiin imukupilla nopeasti ulos, mutta kun ponnistaminen supistuksen aikana sattui ja supistusten aikana tuntui siltä että ratkean liitoksistani niin se ponnistusvaiheen kipu ei todellakaan ollut mitään positiivista ja voimauttavaa kipua. :wacko:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama homma täällä.. Se ponnistamisen p**rseen repeämis kipu ja tunne oli kaikkein järkyttävintä koko hommassa vaikka ei se kauan kestänytkään .)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen oli kivuliampaa kuin luulin

Joo ja ei, lähempänä olisi ehkä "kipu oli sitä mitä kuvittelin", kuvittelin sen juuri niin kipeäksi kuin olikin, joka kerralla.

 

Ponnistusvaihe oli helppo

Kyllä! Joka synnytyksessä ponnistus on ollut helppo ja nopea.

 

Ponnistamisvaihe oli helpompaa kuin avautumisvaihe

Kyllä. Ponnistusvaihe on ollut nopeasti ohi ja ponnistamisesta seuraa se helpotus kivullekin. Avautumisvaiheessa ei niin pysty aina hallitsemaan ja keskittymään kipuun ja välillä huomaa jännittävänsä koko kroppaa kivusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sattui enemmän kuin luulin - ja meitä sektiolaisiahan ei sen kummemmin tässä huomioidakaan. :grin:

 

Meikäläisellä kun supistukset tuntuivat pääosin kohdunsuulla ja voi elämä kun teki kipeää... syynä todennäköisesti kivuliaisuuteen oli juuri se missä ne tuntuivat. Ja uskoisin, että jos kohdunsuu olisi alkanut aukeamaan kunnolla ja laskeutunut sinne minne olisi pitänyt supistukset olisivat tuntuneet muualla eivätkä olisi olleet niin pahoja.

Ponnistamisesta ei ole toistaiseksi tietoa koska kohdunsuu aukeni tasan kolmeen senttiin ballongilla ja poika sitten tuli ulos leikkaussalissa.

 

Pakko myöntää, että siellä salissä kärvistellessäni oli iloinen, ettei mies ollut näkemässä sitä alennustilaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen oli kivuliaampaa kuin luulin

Ponnistaminen oli vaikeaa

Ponnistaminen oli vaikeaa

 

PALJON kivuliaampaa! Tosin kivuliaita oli ihan eri asiat kuin luulin. Supistukset oli siedettäviä (paitsi 40min automatkan sairaalaan kun ei pystynyt liikkumaan), Epiduraalin laittaminen ei sattunut yhtään, epiduraalin jälkeen avautumisvaihe ei tuntunut ollenkaan, eppari ei sattunut (en sitä edes huomannut), istukan käsin irroitus ei sattunut yhtään, tikkaaminen ei sattunut.. mutta.. poika oli tulossa pää vinossa jonka takia ponnistusvaihe kesti 1h 20min ja se oli kamalaa, ensimmäiset 20min oli suht siedettäviä mutta se niin autuaasti kivut poistava epiduraali poisti myös ponnistamisen tarpeen kokonaan, Lisäksi se kuinka rankkaa ponnistaminen voikaan olla! Olin väsynyt ja ponnistaminen sattui paljon, oli ihan tajuttoman kuuma ja olin ihan varma ettei vauva tule ulos ikinä. Olisin varmaan vastannut ettei synnyttäminen ollut niin kivuliasta kun luulin jos ponnistusvaihe olisi sujunut "normaalisti" (normaali sana on synnytyksestä puhuttaessa vähän outo, kai kaikki synnytykset ovat kai omalla tavallaan ihan normaaleja).

 

On kyllä uskomatonta että vaikka olikin kivuliaampaa kuin olisin voinut kuvitella, myös kivunsietokykyni oli korkeampi kuin olisin ikinä voinut arvata. Jotenkin siinä tilanteessa ei ole aikaa kärsiä kivusta, keskittyy vaan siihen että ulos se on saatava ja jälkeenpäin vasta tajuaa miten rankka kokemus olikaan ja silloin sillä ei enää ole niin väliä kun se oma vauva antaa sille kaikelle syyn <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin kuvitellut, että on kivuliaampaa. Toki mulla epiduraali vei kipua pois.

Ponnistaminen oli vaikeaa.Kadotin välillä oikean suunnan, vauva jumitti johonkin mun luuhun (?), ponnistusvaihe pitkittyi ja olin loppuvaiheessa aika väsy.

Avautuminen sattui huomattavasti enemmän kuin ponnistaminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelenpa tätä vanhaa postausta koska aihe on mielenkiintoinen :)

 

Eka synnytys yllätti kivuliaisuudellaan ja sillä kuinka ajantajun kadotti supistusten alkaessa. Olin myös kuvitellut synnyttäväni luonnollisesti mutta eipä synnytys todellakaan mennyt niin. Katsotaan miten seuraavassa menee ;)

 

Ponnistaminen ei ollut kivuliasta kuin vasta pään kohdalla, mutta se "repeän kokonaan" -tunne oli aikamoinen. En uskaltanut ponnistella tarpeeksi kovasti sen vuoksi.

Edited by pinkula

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnyttäminen oli kivuliaampaa kuin luulin

En ollut liiemmin tehnyt mitään etukäteispohdintoja asiasta. En nyt ollut sitä helpoksi odottanutkaan, mutta ei siihen vain esikoisen aikana voi varautua. Ei se kamalinta maailmassa ollut, mutta ei sitä huvin vuoksi viittisi viikottain tehdä. Ei ole pelkoa lähteä joskus uudelleen.

 

Ponnistaminen oli helpompaa kuin luulin

Olin jotenkin ajatellut, että ponnistaminen voi olla vaikeaa, enkä tiedä mitä teen. Koin, että se oli olettamaani helpompaa, koska yllätti, miten kroppa vaan tiesi. Eli piti vaan kuunnella itteään :) Oma ponnistusvaihe oli puolisen tuntia, mutta tuntui jälkikäteen vartilta - elämäni pisimmältä vartilta, mutta vartilta.

 

Avautumisvaihe ja ponnistaminen olivat melkolailla samaa.

Poika syntyi vasta 6. käynnistyspäivänä ja kyllä se 5. käynnistyspäivä oksitosiinitipassa oli melkoinen helvetti supistuksineen kaikkineen (ja ilman mainittavaa edistystä), mut silti sanoisin, et melkolailla samaa. En kieltäytyisi käynnistyksestä tulevaisuudessakaan, vaikka se aikaa otti ja yksi päivä oli kamala. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now