SPD-symphysis pubis dysfunction

[pom]

Usean laakarin mukaan kivut nivusissa ja hapyluun alueella ovat normaaleja, ja kuuluvat raskauteen. Nivelsiteiden venyminen on raskaushormonien aikaansaamana normaalia, ja joillakin siihen valitettavasti liittyy jonkinasteista kipua. Tahan voi ottaa paracetamolia ja kivun ei pitaisi kestaa kovin montaa viikkoa.

 

Tuo kuvailemani on kai aika tavallista, mutta onko kukaan muu karsinyt ylla mainitusta SPD:sta, eli siita kun tuo kipu hapyluun alueella on tuskaista, ja valissa jopa sietamatonta? Minulla kivut alkoivat viikon 20 paikeilla. Alussa hapyluu ja sen seutu olivat turran kipeita, enimmakseen sattui portaita noustessa, sangyssa kylkea kaantaessa ja sukkia tai kenkia jalkaan laittaessa. Parin-kolmen viikon paasta kipu hellitti lahes kokonaan -tassa 'hyvassa vaiheessa' kuvailisin kivun niin, etta joku olisi viikko sitten maiskinyt halpyluuni pesismailalla pirstaleiksi ja nyt se koko alue olisi rustottunut ja mustelmainen, mutta aika turta- mutta nyt viimeisen parin paivan aikana kipu on tullut takaisin. Valissa, ehka kerran, pari paivassa kipu yltyy sietamattomaksi. Eka kerralla kun tallainen kohtaus tuli, luulin sita supistuksiksi ja olin jo lahella sairaalaan lahtoa. Polte sateili vatsaan ja sisareisiin asti muutaman sekunnin kestavina sykayksina joita kesti ehka 15-20 minuuttia. Jokainen noista sykayksista oli niin kivulias etta kyyneleet kirposivat silmiin ja pystyin vain ahisemaan tai kiljumaan vuorotellen. Lopun aikaa kipu on vaan sita turtaa jomotusta ja sekin vaikeuttaa oloa. Yolla kyljen kaantamiseen sangyssa menee useampi minuutti kun yritan liikkua niin varovasti etten arsyttaisi tuota seutua.

 

Olen loytanyt netista jonkin verran tietoa. Ilmeisesti jotkut laakarit antavat lahetteita fysioon tai osteopaateille, mutta toiset laakarit eivat tunnusta koko vaivan olemassaoloa. Pahimmissa tapauksissa odottavat aidit ovat joutuneet kavelemaan loppuraskauden kavelykeppien avulla, ja se voi myos vaikuttaa synnytykseen niin paljon etta aaritapauksissa sektio on ainoa vaihtoehto (siksi etta epiduraalin ansiosta ei tunne omaa kipurajaansa ja voi tehda todella pahaa tuhoa hapyluulle tietamattaan).

Itse olen nyt miettinyt osteopaatille menoa. Kuulemani mukaan sielta voisi saada pysyvan avun tahan vaivaan. Pystyn kylla elamaan taman kanssa, mutta juuri synnytysta ajatellen haluaisin korjata vaivan jos se vaan on mahdollista.

 

Jos joku tietaa SPD:lle suomenkielisen nimen, vinkatkaa niin vaihdan sen tuohon otsikkoon

Edited October 30, 2008 by pom

[Viljatuuli]

^En ole ihan varma, onko ihan samasta kyse, mutta liitoskivuista ja symfuusikivuista olen kuullut puhuttavan.

[Elsa001]

Oireet kuulostaa tutulta. Olen yrittänyt hakea tietoa netistä, mutten ole tiennyt ongelman nimeä.

Pahimmillaan kivut on olleet lenkkeilyn jälkeen. Nyt on taas muutama viikko mennyt ilman kipuja.

Tiedätkö Pom, mitä noille kivuille tehdään osteopaatilla? Täytyypä ottaa puheeksi ensi lääkärikäynnillä.

[pom]

^ En tieda viela, mutta tuolla otsikon nimikkeella loytyy netista ainakin pilvin pimein Englanninkielista tietoa. Ja perjantaina aion kysya kun meidan mammajoogapaikassa toimii myos osteopaatti, joka on kuulemma ennenkin korjannut tata vaivaa.

 

muoks. ilmeisesti osteopaatti voi jotenkin manipuloida lonkka-ja pelvisluita ja selkaa, minka pitaisi sitten auttaa kipuihin. Myos itsetehdyilla harjoituksilla pitaisi voida auttaa. Mulla tuo mammajooga on ainoa paikka missa kipua ei ole ollenkaan. Siella ilmeisesti siis tulee pidettya luut ja lihakset oikeassa asennossa.

Edited October 14, 2008 by pom

[Snazu]

Voi miten tutun kuuloista! Mä kun luulin, että mua nyt vaan sattuu ja paljon raskauden aikana ja kaikki kuuluu asiaan, kuten lääkäri sanoi. Mulla siis oli tuossa häpyliitoksen kohdilla aivan järkyttävät kivut loppuraskauden (n. rv 29-loppuun 38). Monesti päivässä tuli kiljuttua tai huudettua tuskaa, silmiin kirposi kyyneleet.

 

Yöt sängyssä oli kamalia ja niitä mä pelkäsin jo etukäteen, mä vihasin mennä sänkyyn. Mä en voinut vaihtaa asentoa kyljeltä pois ilman pyörryttävää kipua, usein mies aina iltaisin käänsi mut. Öisin joskus heräsin puutumiseen kun pitäis vaihtaa asentoa ja en vaan uskaltanut, jolloin saatoin maata vaikka kuinka kauan siinä kerätessäni voimia tulevaan kipuun.

 

Sen voin sanoa, et synnytyksessä en muista lantiooni sattuneen lainkaan. Synnytyksen jälkeen se sama paikka vihloo vähän väliä, joskus niin pahasti et mä hakkasin sitä limsapullolla turruttaakseni kivun, mut ei se mitään toiminut Mut siis tosiaan sitä oli vain 2kk synnytyksen jälkeen.

[pom]

. Synnytyksen jälkeen se sama paikka vihloo vähän väliä, joskus niin pahasti et mä hakkasin sitä limsapullolla turruttaakseni kivun, mut ei se mitään toiminut Mut siis tosiaan sitä oli vain 2kk synnytyksen jälkeen.

 

Ai hitti, kuulostaa pahalta. Mita oon lukenut netista niin pahimmat tapaukset ovat tosiaan joutuneet kaveleen keppien avulla, tai jopa rullatuoliin. Ja joitakin tapauksia on korjattu leikkauksella. Etta ei ilmeisesti mikaan ihan pieni vaiva. Useimmiten sen pitaisi kai kuitenkin kadota synnytyksen jalkeen.

 

Ihmettelin jo etta olenko ainoa maailmassa joka tasta karsii, kun ihmisille puhuessa kaikki vaan sanoo etta raskaudessa kuuluu olla kaikenlaisia kipuja. Oikeesti. En oo useinkaan kuullut raskaana olevien kierineen lattialla itku silmissa ja kipujen olleen just niin kuin Snazu sanoit, etta ne pelottaa jo etukateen.

Ma kun viela ajattelin etta olen sen verran ronski tytto etta kestan kylla yhden raskauden vaivat helposti, hehkun vaan ulospain ja nautin olostani kun lyllertelen menemaan isoine mahoineni. Just joo. Olo on kuin jollain ***keleen alatisairaalla, vali-vali ja aikunsattuu, koko ajan

[Indigo]

Meinasin just aloittaa uuden ketjun aiheesta LIITOSKIVUT ja kysyä että eikö tästä hulluudesta kukaan muu kärsi.. mutta nyt löytyikin kohtalotovereita! Ja nyt seuraa avautumis-ruikutusta:

 

Tää on ihan hirveetä! Vaiva on ollut olemassa jo useamman viikon ja ensin ajattelin että no kuuluu asiaan ja kyllä tää on vaan kestettävä. Mutta särky ja tuska on vaan yltynyt kovemmaksi koko ajan ja tää viikko on ollut ihan yhtä tuskaa. Aluks fiilis oli suunnilleen samanlainen, kuin on sillon kun käy pitkästä aikaa pyöräilemässä. Nyt musta tuntuu siltä, että joku on lyödä läväyttänyt mua lekalla tai krikettimailalla tarkasti tähdäten koko jalkovälin matkalta... Eilen suunnilleen väänsin itkua jo useampaan otteeseen, kun sattuu vaan niin hulluna koko ajan. Vaapun kävellessä kuin ankka ja linkkaan millon kumpaakin jalkaa, riippuen siitä kummalle puolelle sattuu enemmän.

 

Mies meinas alkaa eilen humoristiseks mutta yritin tehdä mahdollisimman asiallisesti selväks että ei tästä aiheesta, ei just tästä! Alkaa vaikuttaa jo yleiseen mielialaan, kun särky on läsnä joka hetki. Lantiovyöstä ei oo mitään apua, kun eihän sitä tonne haaroihin laiteta. Eilen kokeilin lämmittää kaurapussia ja se helpottikin illaks. Tänä aamuna taas ei ollut vaikutuksesta jäljellä mitään. Sukkia tai housuja ei voi pukea seisaaltaan, koska yhdellä jalalla seisominen aiheuttaa viiltävän kipuaallon. Öistä allekirjoitan tuon Snazun kommentin täysin.

 

Nyt rupes pelottamaan tuo pom:n mainitsema tuho, mitä voi saada aikaseks synnytyksessä.. voi hitto! Mitä tälle pitää siis tehdä ennen synnytystä, ettei häpyliitos repeä/venähdä/murru (tai mitä ikinä sille voikaan tapahtua?)? Mitä siellä osteopaatilla tehdään?

[pom]

Kavin eilen ensimmaista kertaa osteopaatilla, ja kipu tuntuu hellittaneen vahan. Vielakin sita sarkee mutta ei niin tajuttomasti kuin aiemmin. Sain tana aamuna sukat jalkaan ensimmaista kertaa pitkaan aikaan vinkaisematta.

Se vaan vaanteli mun jalkoja ja selkaa, ja paineli, hieroi ja runnoi mua eri paikoista. Ja vahan sita osteopatian hokkuspokkus-puolta, eli se keinutti mun lantiota kun makasin selallani ja kuunteli mita mussa tapahtuu (liikeratoja, energioita yms). Kun kerroin sille pitaneeni myos joskus kauratyynya kipeassa kohdassa, se sanoi etta on parempi pitaa kylmaa, vaikka pyyhkeeseen kaarittyja jaita. Syyna tahan se etta tuon kivun vuoksi ainakin mulla se koko seutu on vahan turvoksissa (osteopaatin mukaan tuntui mustelmaiselta, vaikka ei silta nayttanytkaan), ja lampo vaan keraa sinne lisaa nestetta, kun taas kylma laskeuttaa turvotusta.

Mun kohdalla se sanoi osasyyna olleen mun oikean jalan, joka oli vaarin sijoillaan. Mulle sanottiin joskus pari vuotta sitten fysiossa etta mun oikea kinttu on noin sentin lyhyempi kuin vasen. Nyt paljastui ettei se lyhyempi ollut, vaan se vain istui vaarassa paikassa jotenkin oudosti. Osteopaatti-seta sitten renklas senkin ulos ja oikealle paikalleen. Mutta tama vaarin 'istunut' jalka kuulemma kanssa aiheutti vaaryytta ja kieroutta muissakin luissa, ja varsinkin tuossa hapyluussa. Ja nyt raskauden aikana kun hormonit loysyttavat paikkoja, aityi se niin pahaksi etta siita tama koko vaiva.

Mun pitaa menna siine 10 paivan paasta uudestaan. Mutta olen aika hyvassa toivossa etta tastahan saattaa viela parantuakkin. Kuulemma myos fysioterapeutit voivat tata pirullista vaivaa korjata, jos hyva sellainen lahelta loytyy.

[pom]

Mulla ehti taas aitya tuo kipu aika inhottavaksi. Yolla sangyssa kaantyminen alkoi olla hankalaa ja kaveleminenkin teki jo tiukkaa. Housujen ja sukkien jalkaan laittokin oli aina melkoinen operaatio, ja alkoi ottaa tosissaan pannuun. Tanaan kavin taas osteopaatilla, ja nyt ainakin tuntuu etta se auttoi vahan. Se vaanteli mun alaselkaa ja paineli hapyluuta, ja sita tehdessaan sanoi etta yhtakkia tunsi kuinka ne luut 'irtaantuivat' toisistaan. Saa nahda onko tuosta sitten pysyvaa apua, toivotaan.

Neuvolasta lupasivat antaa mulle viela lahetteen fysioterapeutille, mika on ilmaista (tuo osteopaatti on yksityinen), joten katotaan koska sinne paasee ja oisko siita lisa apua.

[Elsa001]

Mulla on kans tuo kipu palannut pitkän tauon jälkeen takaisin. Se tuntuu lähinnä kävellessä tai lenkin jälkeen ja housuja/sukkia jalkaan laittaessa. En ole vielä ottanut mitään lääkettä tuohon vaivaan, mutta kohta on pakko alkaa vetään panadolia vähintään.

Pitää kyllä mainita seuraavalla neuvolakerralla tuosta, josko pääsis vaikka fysioterapeutin puheille.

[Miinanen]

Jaa tähän olisi jotain apuakin voinut saada? Ja minä vaan kärsin No, ensi kerralla sitten. Olisikohan se ollut osasyynä noihin kipuihin, että minulla on koko lantion ja alaselän lihakset ihan epätasapainossa, kun en osaa istua suorassa. Aina istun vaan toisella kankulla. Tuli vaan mieleen tuosta pomin osteopaattiselostuksesta

[Indigo]

Mä sain neuvolalääkäriltä 2 viikkoa sairaslomaa liitoskipuihin ja kyllä tää lepo on onneks auttanutkin. Saikulle jäädessä istuminen oli pahinta myrkkyä ja tosiaan käveleminen oli ihan vaivaista, nyt sitten on makuulla oleminen se juttu, missä ne viiltävimmät kivut tuntuu. Tietenkään en enää laita sukkia/housuja seisoalteni, kun en edes halua tietää viiltäiskö... Puoli-istuva rönötysasento sohvalla on ihan paras Olen kyllä aktiivisesti yrittänyt pyrkiä liikkumaan, etten ihan sohvautuis! Koiran kanssa on tehty pitkiä kävelylenkkejä, onneks tahti on rauhallinen (koira varmaan ihan ihmeissään kun saa kerrankin haistella kaikki tienpenkkojen haisut aivan kaikessa rauhassa ) joten ei tunnu niin pahalta. Ahdistavinta tässä on varmaan se, ettei koskaan voi tietää etukäteen millainen päivä kipujen suhteen tulee. Välillä ei tunnu juurikaan mitään ja välillä on sitten tosi kivuliasta. Pakko vaan sopeutua aina kulloiseenkin hetkeen.

 

Työterveyslääkäri, joka on aiemmin toiminut neuvolalääkärinä kertoi tapauksesta, jossa äiti oli loppuraskauden joutunut kävelemään kepeillä ja lopulta lapsi oli sectioitu rv:lla 33! Tosi aikaseen, mutta kivut olivat kuulemma olleet suorastaan h**vetilliset. Et vois tää pahempaakin sit olla...

[Naan]

Myos mina tulin juuri etsimaan aiheesta tietoa ja vertaistukea. Hapyluun kivut alkoivat eilen (18+3), ja ovat kylla aikamoisia! En arvannut pelata viela etta pahemmaksikin voi kayda.. Apua! Jalan nostaminen on valilla melkoista tuskaa, ja vaatteiden pukeminen menee tosiaan parhaiten istualtaan. Taidan ottaa katiloon yhteytta ja kysella vahan jumppaohjeita seka mahdollista lahetetta fysiolle.

[ndnd]

Mulla alkoi kipuileen oikea nivunen oikein urakalla ja käyn muutenkin fysioterapiassa ja pyysin apua tähän vaivaan. Selvisi, että lonkan koukistaja ja lähentäjä olivat jäkissä ja niiden aukihieronta auttoi ainakin nyt vähäksi aikaa. Kuulemma tuosta seuraavat asteet on se, että ojentaja ja häpyliitoksen alue tulevat hyvin kipeäksi. Voi johtua ainakin toispuoleisena siitä, että vauva tykkää kölliä jossain sellaisessa kohtaa, jossa se pääsee tuota koukistajaa painamaan.

 

Kuulemma radikaalissa tilanteessa lantion alueen lihasten tuki on kaikki kadonnut ja koko lantio lepää lonkan ojentajan varassa.

 

Eli pienetkin kivut kannattaa katkaista hyvissä ajoin, ennenkuin ajautuu kierteeseen.

 

Mulla ex-naapuri käveli 2 viimeistä kuukautta kepeillä ja oli sairaslomalla eli olen nähnyt pahankin tapauksen läheltä. Sillä osasin pyytää heti apuja tuolla fyssarilla käydessä.

[Naan]

Mä kirjoittelen viestiä täältä sängyn pohjalta Olin pari päivää kurssilla, jonne oli jonkinmoinen kävelymatka juna-asemalta. Tää city-tallaaminen sateisilla ja liukkailla laatoilla on nyt ärsyttäneet mun häpyalueen aivan tuskaisen kipeäksi! Kävely ja varsinkin ylös nouseminen sattuvat aivan sietämättömän paljon. Yritän levätä omalla lomalla tämän päivän, ja katson sitten miten sujuu. Otin alkuviikosta kätilöön yhtyettä, ja odottelen nyt soittoa fysiolta. Pakkohan tähän on jotain apua saada! Ei voi olla niin, että jo vajaasta puolesta välistä alkaa tällainen invalidisoituminen!?

[pom]

^ Mulla nuo kivut alkoivat siella viikon 20 paikkeilla, en tarkkaan muista. Viimeisen parin viikon aikana ovat helpottaneet vahan, ennen kuin taas sunnuntaina tulivat takaisin yhta paihoina kuin alussa. Viime yona sangyssa kaantyminen kesti aina kymmenen minuuttia ja ohjelmaan kuului aaniefekteja prkleesta itkuun.

Annoin jo perkisi oman osteopaattinikin kanssa, kun kolmen kerran jalkeen se ei auttanut kuin aina valiaikaisesti ja maksoi hitosti. Maanantaina kavin fysiolla ja se auttoi taas ihan vahan, mutta sekin totesi etta kauheasti sille ei voi mitaan tehda. Kuin yrittaa olla levittamatta jalkoja mihinkaan suuntaan. Eli perun puheeni tuolta alkuviesteista missa kehuin etta se on hoidettavissa, sori. Fysio sanoi etta joillakin se loppuu muutaman viikon jalkeen, joillakin synnytykseen ja nuo hoidot (fysio, osteopatia ym) eivat sita valttamatta poista, mutta voivat kylla helpottaa kipuja paljonkin. Fysiossa annettuja liikkeita tehdessa mulla ainakin kipu helpottaa kummasti, tosin vain valiaikaisesti, joten olen sitten tehnyt niita useaan otteeseen joka paiva. Ja sitten katilon suosituksesta paracetamolia tosi kovaan kipuun. Se auttaa aina pariksi tunniksi jos ei muuten pysty vaikka nukkumaan.

[Elsa001]

Sanoin tästä vaivasta eilen neuvolassa, ja se sano vaan että häpyliitos venyy tuosta edestä antaen tietä vauvalle, joten ei kuulemma tarvitse panikoida.

Mulla on kipu vähentynyt eikä sitä ole nyt vähään aikaan ollut lainkaan..jospas se tästä.

[Naan]

Voi kurjuus Pom ettei osteopatiasta ja fysiosta ole ollut enempää apua Mä niin toivoin/toivon että jotain on vielä tehtävissä. Ärsyttää että menin sinne kurssille junalla vielä ekankin päivän jälkeen (jouduin myös seisomaan täpötäydessä junassa melkein 40min kotiin tullessa, mikä oli yhtä helvettiä... Alue ei olisi varmasti ollenkaan näin ärtynyt jos olisin ottanut iisimmin!

 

Nyt makaan sängyssä kylmäpussi haarojen välissä Nukkuminen onnistuu vielä joten kuten, joskin herään aina kääntymistä varten. Varovasti kun menee niin vältty kivulta.

 

Millaista työtä te muut teette? Onneksi mun päiviin kuuluu pääosin istumista. Vähän huolestuttaa se, että jos en pääsekään tuolista ylös session loputtua, ja pelottelen potilaitani kärsivillä ilmeillä...

[mamma84]

Löydän itseni ja alkaneet kipuni monesta viestistä..

 

Tiistai iltapäivänä oltiin miehen kans lähdössä synnärille tutustumaan ja yritin pukea housuja päälle, seisaaltaan, ja kun nostin toista jalkaani, niin ai prkl mikä vihlaisu kävi haarovälissä! Sinnikkona (vai masokistina..?) kokeilin vielä pari kertaa uudestaan, ja lopulta oli pakko istua ja vetää housut jalkaan. Loppujen lopuksi en saanut oikeaa jalkaani enää nostettua senkään vertaa että olisin kengät saanut jalkaan, joten mies kumartui ja puki kengät minulle. (Heh..tuhkimo.. )

 

Eilisen päivän olin vapaalla ja lepäilin, tosin lenkillä käydessäni pientä pistosta tuntui häpykukkulan seudulla. Ja tänään töissä (olen lähihoitajana palvelukodissa), ainakin aamusta, "lujaa" vauhtia kävellessä tuntui pientä kipua samaisellakin alueella.

 

Kokeneemmat (lue=jo synnyttäneet) työkaverini vain naureskelivat (hyvällä) että kuule, ne on niitä p***unrepimiskipuja että niitä kuule tulee vielä monen vuoden päästäkin!? Että kuntosalilla ei kärsi tehdä kuin hyyyyvin varovasti jotain reisilihasten liikkeitäkään..

 

Noh, toivottavasti tää ei tästä pahene..? Auttaako kipuun särkylääkkeet? Niitäkään ei turhan takia kuitenkaan popsis..

[Naan]

Mulla on talla eraa vahan helpompi olo. Yksi paiva vuodelepoa ja jatkuva kylmapussi jalkojen valissa tuntuvat laskeneen turvotusta. Joskin eilen loppupaivasta (olin taas toissa) kipu alkoi taas yltymaan. Lepo on selvastikin kova sana silloin kun kivut ovat pahoina. Odottelen edelleen lahetetta fysiolle, ja sen tuomiota asiasta.

 

Mamma84 - Ma en ole ottanut mitaan sarkylaaketta toistaiseksi, koska olen kuitenkin saanut nukuttua. Ideahan on tietty se, etta mika tahansa mika vahentaa turvotusta alueella pitaisi olla hyvasta. Ibuprofeiinia ei kaiketi saa kayttaa - en tieda minka verran paracetamolilla on tuota turvotukseen vaikuttavaa ominaisuutta?

[Ninnu]

Tässä kärsitty nyt kohta 3 viikkoa, joista 1 viikon sairaslomalla. Aivan kamalia nämä kivut. Välillä ei meinaa päästä liikkumaan olenkaan. Ja kyllä ottaa luonnon päälle kun liikkuminen on kuin vanhalla mummolla. Koiratkin ovat joutuneet tyytymään takapihalla juoksemiseen, kun en pääse kunnon lenkkejä tekemään. Onneksi on tuo mies ettei koirat joudu kärsimään liikkumattomuudesta, kuten emäntänsä...

 

Minun liitoskivut ovat olleet lantion ja alaselän kohdilla, mutta nyt ovat laajentuneet tuonne häpyluun kohdalle.

 

Koskakohan tämä helpottaa? Viikon päästä uudestaan lääkärille, vielä ei lepo eikä tukivyö ole minua auttanut. Mennyt vaan pahempaan suuntaan. Eniten pelottaa mitä jos joudun jäämään sairaslomalle vielä pidemmäksi aikaa. Nyt on kuitenkin vasta 22+0 menossa...

[Naan]

Otan osaa Ninnu

 

Myös mua pelottaa kovasti että kuinka pahaksi nää voikaan ärtyä. Mulla on hädin tuskin puoliväli vielä näkyvissä.

 

Sain eilen kirjeen sairaalan fysiolta. Soitan sinne aikaa maanantaina, ja katsotaan sitten uudelleen. Nytkin koko ajan sattuu vaikka istun vaan tässä koneella. Aamun pienet siivous-sessiot oli selvästikin pahasta... Alanko mä nyt vuodepotilaaksi koko loppu raskaudeksi vai mitä hittoa?!! Ärsyttää todella paljon ettei pääse urheilemaan eikä mitään muutakaan kivaa voi näemmä tehdä.

[pom]

^Naan, mulle fysio (NHS) antoi ilmaiseksi jamakan tukivyon, joka auttaa. Tosin vain nain paljon, mutta apu se on pienikin apu. Kipu ketuttaa taas niin paljon etta pidan kylla ensi viikonkin sairaslomaa, en vaan edes viitsi menna toihin ahkimaan ja voihkimaan kipujani. Nyt ei onneksi tule enaa ollenkaan niita alkuaikojen kauheita kipukohtauksia joissa itkin ja paruin ja kierin lattialla, vaan kipu on vaan sellaista tasaista joko vihlomista tai mustelmaista kipua. Prkleen inhottavaa silti, valissa 2x500mg paracetamolikaan ei auta kipuun yhtaan, mutta sen avulla saa unen paasta kiinni pariksi tunniksi, ennen kuin pitaa herata kaantamaan kylkea.

 

^^Ninnu, mun laakari sanoi etta se yleensa menee ohi parissa kolmessa viikossa. Hmm mulla tata vaivaa on ollut kohta 12 viikkoa, joten sori, mutta se voi todellakin kestaa loppuun asti.

[Indigo]

pom, millaisia liikkeitä se sun fyssari neuvoi sulle, mitä olet nyt kotonakin tehnyt? Ois kiva kokeilla jotain uutta, josko helpottais näitä kipuja.

 

Mä olin viimeisen 1,5 viikkoa töissä sitkeästi, vaikka selvästi istuminen näyttöpäätteen edessä teki hallaa liitoskivulle.. vaihdoin työtuoliakin välillä ja kokeilin eri säätöjä tuoleihin, kyllähän se aina hetkeksi vei kivun pois mutta kohtapa ne palasi uudestaan. Kummallisinta musta tässä on se, että nykyisin mua sattuu eniten vasemman jalan yläreiteen, siihen niveleen mikä liittää reiden lantioon kiinni. Siis tuolla pakaran ja yläreiden liittymäkohdassa on kaikkein tuskaisinta särkyä havaittavissa. Jotenkin tähän alkaa jo tottua, että mua nyt vaan koskee tuonne alakertaan ja sillä hyvä... tosin mietin jo yks päivä ääneen miehelle, että oispa se kummallista, jos synnytyksen jälkeen nää kivut ois simsalabim vaan hävinneet! Toivon parasta!

[pom]

^ Ihan perusliikkeita lantionpohjan lihasten vahvistamiseen. Mita vahvemmin lihakset tukevat noita luita ja nivelia, sita parempi mahdollisuus fysion mukaan on pitaa kipu kurissa. Siis ihan sellaista etta jannittaa ne lihakset ennen kuin esim nousee istumaan, tai etta on nelinkontin lattialla ja jannittaa siita alavatsa- ja lantionpohjalihaksia. Ja seisaaltaan, jalat hieman koukussa 'keinuttaa' lantiota eteen ja taakse jannittaen noita lihaksia. Ja myos kaski pitaa jalat mahdollisimman yhdessa, esimerkiksi sangysta noustessa ja istuessa. Ja kavellessa yrittaa kavella hitaammin ja pienia askeleita. Juoksu ja rintauinti on kokonaan kielletty, ja myos sellaiset joogaliikkeet missa jalkoja pitaa levittaa erilleen. Sori en tieda saatko tuosta sepustuksesta mitaan selvaa.

 

Kavin tana aamuna taas laakarilla, ja se pisti kaksi viikkoa lisaa saikkua. Ja sain reseptin Naproxen-nimiselle laakkeelle. En vaan ole viela varma kaynko hakemassa sita kun se ei kuulemma ole taatun turvallista ottaa raskausaikana, voi aiheuttaa vauvalle jotain keuhko-ongelmia loppuraskauden aikana.