Tweety

Kummin tehtävä

68 posts in this topic

Meille kummilapsemme vanhemmat eivät esittäneet mitään toivomuksia kummin tehtävistä.

Tai no sen verran he totesivat, etteivät näe kummin tehtäväksi uskonnollista kasvattamista, vaikka lapsi kasteettiin.

Pitkä välimatka toki rajoittaa tapaamisia, mutta lähes kuukausittain tapaamme.

Ikää neitosella ei ole vielä paljoa, joten emme ole vielä hänen kanssaan mitään reissuja tehneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta on varmaan hyvä tehdä tämä selväksi siinä vaiheessa, kun kummiksi pyytää. Ainakin minä kävin lyhyen keskustelun aiheesta. Kerroin mitä itse toivon ja juurikin sen, etten oikeastaan mitään suuria. Vain ihmistä, joka toisinaan muistaa tai tapaa lasta. Mutta ei todellakaan mitään paineita tuosta tehtävästä saa tulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän kummilapsen vanhemmat ovat uskossa ja heille on on tärkeää meidän osallistuminen lapsen elämään, mutta toiveena on ollut myös uskonnollinen kasvatus. Tähän olen lupautunut, vaikka en itse olekaan uskossa (kuulun kuitenkin kirkkoon). Kummilapsemme on vielä sen verran pieni, ettei uskontoa ole otettu vielä esille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En odota kummien olevan kukkaro auki ostelemassa mitään lahjoja.

En edes sillon syntymäpäivinä. :lol:

Odotan että kummit ovat aidosti läsnä lapsen elämässä. Tukevat vanhempia lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa.  Käyvät katsomassa lasta ja vievät vaikka joskus leikkipuistoon yms. On aikuinen jolle lapsi voi puhua asioista joista ei halua tai uskalla vanhemmilleen puhua. :) 

Tulevat syntymäpäivinä juomaan kahvia ja syömään kakkua. Mä oon tottunu siihen että syntymäpäivillä on aina paljon ihmisiä ympärillä, lahjoja ei tarvii tuoda kunhan on läsnä. :)

Meillä kummit käykin vähintään kerran viikossa ja olen aidosti niin tyytyväinen että meillä on niin ihanat kummit jotka ihan oikeasti välittää ja tukee. :lipsrsealed:  :lipsrsealed: 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä odotan kummeilta?

 

Tapaamiset. Niin usein kuin se on mahdollista, mikä ei ole usein välimatkojen vuoksi. Käytännössä 1-3 kertaa vuodessa. Meille saa ilmoittaa, että tultais kylään, sopiiko silloin ja silloin. (Tai kysymistähän tuo kai on eikä ilmoittamista.)

 

Lahjat. Joku lahja ainakin kerran vuodessa olis kiva. Synttäri- tai joululahja. Ei niinkään siksi että tarvittais rojua yhtään enempää nurkkiin pyörimään, mutta se olis pienelle lapselle konkreettinen muisto (muistutus) kummista. 

 

Kummin merkitys. Aikuinen jonka kanssa voi harjoitella sosiaalisia taitoja, esimerkiksi niin että jos kummi muistaa kummilastaan niin siitä kiitetään vaikka kortilla. Aikuinen joka takoo nuorelle järkeä päähän silloin kun vanhempia ei haluta kuunnella. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kummina olen pyrkityt olemaan tukena kummilapseni perheelle. Vielä lapsi on pieni, mutta kun hän kasvaa niin aion olla hänelle aikuiskaverina ja teini-iässä sitten toivottavasti järjen äänenä. Olisi mukava olla hänelle läheinen koko elämän ajan. :)

 

Me ei miehen kanssa olla läheisiä omien kummiemme kanssa. Mies ei asiasta ole moksiskaan, mutta itse kaipaan kummiani, mutta hän ei ole minusta kiinnostunut enää.  :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esirukous, vanhempien tukeminen kristillisessä (yleisesti normaalissa, hyvässä) kasvatuksessa, olemalla lapsen aikuinen ystävä. Meillä lähellä asuvat kummit tukevat kasvatustehtävässä ihan käymällä kylässä ja siinä sivussa viettämällä aikaa kummilasten kanssa. Itse samalla tavoin toimin nuoremman kummilapseni kanssa (vanhempaa en ole nähnyt kuin pari kertaa vauvana ennen huostaanottoaan). Esirukoilen omien kummilasteni puolesta iltarukouksen yhteydessä lasteni kanssa. Kaikilla lapsillani on yksi Jumalaan uskova kummi, jonka olen erityisesti velvoittanut rukoilemaan lapseni puolesta. Aikuisena ystävänä toivon kummien olevan varsinkin lasten ollessa isompia. Toivon, että omat kummilapseni voivat uskoutua minulle, käydä kanssani vaikka elokuvissa tai Lintsillä jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paljon puhutaan kummien velvollisuuksista ja tehtävistä, mutta mua kiinnostaisi tietää miten te, joilla on jo lapsia, otatte kummeja mukaan lapsen elämään? Täällä tuli mainittua jo, että kutsutte kylään, mutta miten muuten?

 

Itse olen kummi siskoni 8-vuotiaalle tytölle. 

 

Kummilapseni vauva-aikana yritin kovasti tarjoutua lapsenvahdiksi tälle tytölle, myöhemminkin, oikeastaan oon sitä tehnyt siihen saakka, että tyttö meni kouluun. Kertaakaan mua ei ole pyydetty lapsenvahdiksi, aina on sanottu, ettei tarvita lapsenvahtia, koska viikonloput on perheen yhteistä aikaa, ja silloin ei vanhempia kuulemma huvita edes lähteä kahdestaan esimerkiksi leffaan. No, oon myös aina vieraillessani yrittänyt jutella tytölle, leikkiä tämän kanssa ja kysellä kuulumisia, mutta suurimman osan hänen elämästään hän on minua vierastanut. Tyttö on perusluonteeltaan todella arka ja ujo, mutta lämpenee aina tapaamisen lopuksi ja juttelee jo vähän reippaammin. Joka kerta kuitenkin joudun tehdä kovasti töitä, että juttu alkaisi luistaa ja välillä se turhauttaa. Tiedän, ettei tämä ole lapsen vika, mutta itse en jaksaisi välttämättä aina yrittää voittaa tyttöä puolelleni ja luoda häneen suhdetta aina alusta asti.

 

Siskoni ei ota yhteyttä minuun koskaan oma-aloitteisesti, viimeiset vuodet olen joutunut kysellä joka kerta koska tytön synttärijuhlia vietetään, että tulisin kylään. Tänä vuonna kysyin sitä 4 kertaa, koska synttärit on näin joulun alla ja olisin halunnut tietää ajankohdan hyvissä ajoin, että saan omat menoni sumplittua sitten myös. Meillä on välimatkaa n. 80 kilometriä.

 

Olen myös ottanut siskon kameralla kuvia tytöstä, tai pyytänyt siskoa ottamaan meistä yhdessä kuvia (tytön ollessa pieni), olisi ihanaa kehystää kuva meistä kahdesta. Sisko ei ole lukuisista pyynnöistä huolimatta lähettänyt minulle kuvan kuvaa. Äidilleni sisko lähettää lapsistaan koulukuvat, minulle ei siis ole lähettänyt tytöstään kuin yhden päiväkodissa otetun kuvan tytön ollessa 4.

 

Haluaisin kovasti olla tytön elämässä mukana, mutta koska sisko ei sitä oikein mahdollista, en tiedä miten minun tulisi toimia. Lahjoja ostan aina nimpparina, synttärinä ja jouluna, kesäisin yritän keksiä jotain kivaa (tänä vuonna vietiin tyttö sisarustensa kanssa eläintarhaan, mutta sisko halusi tulla miehensä kanssa mukaan). Yökylään ottaisin tytön tosi mielelläni, mutta tyttö ei uskalla olla kotoa yötä pois, ei ainakaan kuulemma ole koskaan ollut missään yötä. Olen myös ehdottanut, jos tyttö tulisi edes päiväksi tänne meille, mutta ilmeisesti sekään ei onnistu. 

 

Tällä hetkellä olen siis kummi, joka muistaa lasta lahjoilla ja näkee sen pari-kolme kertaa vuodessa. Elättelen toiveita, että kun tyttö kasvaa ja alkaa "ajatella omilla aivoillaan", saan ehkä luotua häneen läheisemmän suhteen. Itse nimittäin koen, että kummi on lapsen elämässä oleva läheinen aikuinen, mutta jos lapsen vanhemmat eivät ota yhteyttä eivätkä kerro lapsen kuulumisia, niin kummin on hyvin vaikeaa yrittää yksin tehdä suhteen eteen jotain.

 

Kummallista tässä on se, että meidät on siskon kanssa opetettu lähettämään jo pienestä pitäen kummeillemme joulukortteja, nimipäiväkortteja ja synttärikortteja. Joskus joltain lomamatkalta lähetettiin myös postikortit omissa nimissämme. En ymmärrä miksi sisko ei voi tehdä samoin, vähän edes rohkaista tyttöä olemaan yhteydessä omaan kummiinsa..? Kerran olen myös kertonut siskolle, että koen olevani vähän turhan etäinen tän lapsen kanssa, etten sitä oikein tunne. Sisko tästä tietysti loukkaantui. 

 

Itse olen nyt raskaana ja mietin kuumeisesti kummeja lapselleni. Olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä, että siskoni ja miehensä olisivat jonkun lapseni kummit, mutta nyt olen alkanut epäröidä. En halua lapselleni kummeja, jotka eivät välitä yhtään.

 

Edit. Minulla on myös itselläni ollut sellaiset kummit, jotka kävivät kylässä kerran vuodessa tuomassa lahjan. Minkäänlaista suhdetta ei näihin kummeihin tänä päivänä ole, jätin heidät myös häälistalta pois, koska meidän suvun ollessa koolla, kummini eivät edes tervehdi minua... Tuntuu tosi kurjalta, että siihenkö tämäkin on menossa.. :( Veljeni on siskon toisen lapsen kummi, ja hänen kanssaan tilanne on aivan sama. Kumpaakaan meistä ei oteta perheen arkeen millään lailla mukaan.

 

Edit. Tää puusilmä ei sitten huomannut, että tuolla oli keskusteltu jo aiheesta Toimiiko kummius molemmin päin? 

Edited by Engelina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me teimme kummivalinnat sillä perusteella ketkä tulevat olemaan lapsen elämässä mukana ja ketkä ovat aidosti kiinnostuneita lapsen asioista. Ja kummivalinnat osuivat nappiin vaikka yksi kummeista tosi harvoin käy (asuu toisella paikkakunnalla). Hän kuitenkin soittelee usein ja kyselee kuulumisia yms. Noita asioita arvostan enemmän kuin mitään lahjoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pidän tärkeänä sitä, että kummi on läsnä lapsen elämässä ikätaso huomioiden ja on lapselle yksi luotettava aikuinen lisää. Kummin ei tarvitse olla mikään lahja-automaatti. Jos kummi asuu kauempana, voi yhteyttä pitää esim. netin välityksellä ainakin isomman lapsen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä toivon kummien olevan lapselle kavereita. Tarvittaessa ihmisiä joiden puoleen voi kääntyä. Toivon, että näkisivät sen verran usein, että voisivat luottaa.

Jos kummi haluaa lasta viedä jonnekin (leikkipuistoon. leffaan, huvipuistoon tai vaikka ottaa yökylään) niin mukava lisä. 

En odota lahjoja lapselle, en jouluna enkä synttärinä. En oleta varsinkaan kummin ostelevan lapselle jatkuvasti jotain tai soittelevan koko ajan.

Kummeillakin on oma elämänsä, ja jos vaikka kuukausikin väliä näkemisissä, mun maailma ei siihen kaadu. Jos lapsi ikävöi kummiaan, toivon että me voidaan kummille soittaa tai mennä/pyytää kaffelle.

 

Meillä kummit ovat lapsen ikätason mukaan, ottaneet yöksi, viettäneet aikaa lasten kanssa. Tulleet meille käymään ja leikkineet/piirtäneet jne. Jouluna  ja synttärinä muistaneet järkevänhintaisella lahjalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaikki kolme kummia asuvat 250 kilometrin päässä (toisitaan kuitenkin n. 10 kilometrin säteellä :D ) ja tulevat todennäköisesti aina asumaan eri paikkakunnalla. Tämä tiedettiin jo kummeja pyydettäessä. Siksi meillä (tai ainakin minulla) oli pohjalla ajatus, että kummiksi valittu henkilö jota kiinnostaa pojan asiat.

 

Yhtä kummiaan näkee useammin (minun siskoani) kuin muita, mutta aina kun nämä kaksi muuta kummia pojan näkee, ovat he heti aivan täysin mukana - poika saa huomiota, oli se sitten syli, lukuhetki tai hyppyyttävät kädet. Tässä näkyy se, mitä itse pidän kummin tehtävänä, eli kummi saa lapsen tuntemaan olonsa rakastetuksi ja sitä kautta tärkeäksi. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tytöllä on kolme kummia, mun kaksi ystävää ja miehen yksi ystävä. Kaikki kolme aivan ihania kummeina. :) Mun ystävien kanssa on välimatkaa (300km molempiin) ja miehen ystävä kyllä asuu lähellä, mutta töiden ja muun elämän vuoksi harvakseltaan silti nähdään. Jokainen kuitenkin kyselee tytön kuulumisia, tulee käymään kun ehtii ja sitä rataa. Vastavuoroisesti he on saaneet kaikki tytön piirustuksia ja askarteluja, nyt vielä enemmänkin kun tyttö itse ymmärtää piirtävänsä tai tekevänsä jotakin juuri tietylle ihmiselle. Synttärit ja joulun muistavat kaikki myös, ja me myös muistamme heitä kaikkia. Tosin mun ystäviä nyt muistin ennen kummiuttakin merkkipäivinä, mies ei kylläkään omansa kanssa lahjoja vaihdellut. :grin:

 

Meille tärkeintä kummisuhteessa on läsnäolo ja aito kiinnostus. Niin kovasti toivon, että E saa kokea samanlaisen kummiuden kuin minä itse yhden kummisetäni kanssa. Olemme edelleen läheisiä ja hän on mulle todella rakas. Pidetään yhteyttä ja nähdään säännöllisesti. Hänen kanssaan oon päässyt kokemaan ekat festarinikin, haha. Nyt hänellä on pari vuotta nuorempi tyttö kuin meillä ja tytöt tulevat ihanasti juttuun, toivon todella että heidänkin kaveruutensa kantaa. :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikuttaako kummiuteen (virallisesti ja käytännössä) se, että eroaa kirkosta? Pitääkö äidin esim. ottaa virallisesti uusi kirkon kirjoilla oleva kummi, ja katkesiko minulta kummin velvollisuudet (ja sitä myötä oikeudet)? Kaikkea sitä miettii jälkikäteen kirkosta eroamisen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Periaatteessa et ole enää kirkon silmissä kummiksi pätevä, mutta ei sua mistään kirjoista yli aleta pyyhkiä. Sä kuuluit kirkkoon silloin kun olit kummina läsnä kastetilaisuudessa ja se hetki on ainut, jolloin lapsi periaatteessa tarvitsee kirkkoon kuuluvan kummin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kummeja läheltä ja kaukaa. Lähellä olevilta arvostan läsnäoloa ja vähän kauempana asuvilta (joita ei niin usein tavata), kaveruutta. Kaikilta tärkeintä on kuitenkin aito kiinnostus ja halu olla juuri tämän lapsen kummi (joukosta löytyy meillä valitettavasti myös heitä jotka eivät tällaisia ole).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kummit tällä hetkellä asuvat 30-120km päässä. Meillä kummit eivät eroa perhetutuista, koska niitä he ovatkin :) He ostaisivat synttäri- ja joululahjan muutoinkin ja me heidän perheilleen :) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now