Tweety

Kummin tehtävä

68 posts in this topic

Itsellä ei vielä ole lapsia, mutta kummilapsia kyllä.

Kummin tärkein tehtävä on nimenomaan olla läsnä lapsen ja vanhempien elämässä, auttaa ja tukea. Kuitenkin niin, ettei yhteydenpito jää vain kummin harteille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä odotan omien lasten kummeilta tällä hetkellä (pojat reilu 1v3kk) sitä että kummit muistaisivat että heillä on kummilapsi. Lähinnä tarkoitan sitä että jos ei muuten olla oltu yhteydessä hetkeen niin voisi edes kysäistä mitä kuuluu. Tosin ei meillä tässä mitään ongelmaa ole ollutkaan ystäväkummien ja minun suvun kummien kanssa. Miehen sisarukset on sitten asia erikseen...

Sitten vanhempana olisi kiva jos kummi viettäisi joskus aikaa kummilapsensa kanssa, jos ei muuten niin vaikka kerran vuodessa sirkukseen/eläintarhaan/yökylään/pulkkamäkeen tms, mikä sitten omimmalta tuntuu. Itse yritän pitää yhteyttä lasten kummeihin ja kutsua kylään tai pyytää kaupungille tms.

 

Sitten kun katsoo asiaa toiselta puolelta eli kummin näkökulmasta. Veljenpoikaa (1v7kk) tulee nähtyä kerran-pari kuukaudessa. Kovin yritän ottaa kontaktia (esim lukea), mutta siinä vasta "mammanpoika". Arastelee niin kovasti. Viimeksi tosin kun lähtivät meiltä, niin sain heihei-pusun! Jos menee pidempi hetki ettei nähdä niin kuulumisia kyselen. Vanhempana sitten voi poikaa pyytää itsekin puhelimeen. Ja varmasti pääsee meille yksin leikkimään/yökylään tms kun vähän kasvaa.

 

Ongelmana minulla on kummityttö, välimatkaa meillä on noin 2000km. Tyttö täyttää pian vuoden, ristiäisissä oltiin eli kerran ollaan nähty. Eli harvoin tullaan näkemään. Lentoja jo etsin että olisin poikien kanssa lähtenyt synttäreille, mies on niin kiinni töissään ettei pääse. No, vastaan tuli se tosiasia etten saa lentää kahden sylilapsen kanssa... Yritin jos olisin saanut toiselle hoitajan miehen työpäivien ajaksi ja olisin mennyt pitkäksi viikonlopuksi toisen kanssa, mutta ei sitten löytynyt hoitajaa. Nyt olisi siinäkin mielessä ollut hyvä mennä kun omat lapset on niin nuoria ettei maksa lentolipuista, sitten tulee jo taloudellinenkin kynnys kohta eteen.

Nyt olen aloittanut kuukausittaisen kummikirjeen lähettämisen. Joka kuukausi lähetän kirjeen jossa kerron kuulumisia Suomesta ja laitan jotain kuvia, viimeksi oli Ti-Ti Nallesta. Äiti sitten lukee ne tytölle. Ehkä hän joskus sitten ymmärtää, ja sitten vuosien kuluttua voisi vaikka itse joskus vastailla. Tämä on kyllä asia jota pitää miettiä, kovasti kuitenkin haluaisin olla jotenkin läsnä tytön elämässä.

 

Onko muilla pitkä matka kummin ja kummilasten välillä? Miten te olette toimineet?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen varmaan supersurkea kummi mun kahdelle kummilapselle...

 

vanhempi (veljenpoika 11v) asuu hieman lähempänä n130km päässä mutta ekoille synttäreillekkin pääsin vasta kun taisi täyttää tuon 10 vuotta :girl_sad: (aina oli joko työt tai rahatilanne esteenä, tai joku muu este) mutta muuten nähdään useamman kerran vuodessa.

 

nuorempi on nyt öööh, 3vuotias ja oon nähny ristiäisten jälkeen about 3-4krt (oon sylikummi)

Mua pyydettiin kummiksi jo tämän pojan isoveljelle mutta silloin kieltäydyin ja tätäkin harkitsin pitkään, mutta kuulema ei ollut sukulaisia jotka olis ollu rippikoulun käyneitä niin piti joku saada suostumaan :girl_to_take_umbrage2: . Mun oletetaan aina käyvän heillä kylässä (matkaa täältä on n.300km/suunta) ihan vaan sillä perusteella, että mun kotipaikka on siinä matkan varrella (jos ajetaan hitaampaa reittiä, mitä tehdään nykyisin aniharvoin)olenki sanonut, että meille on yhtä pitkä matka kuin meiltä sinne. meilläkin saa tulla käymään.

 

kyllähän musta olis kiva osallistua enemmänkin kummilasten elämään, varsinkin tämän nuoremman kun niin harvoin nähdään, mutta kyllä tuo välimatka on aikamoinen rajoittava tekijä :( varsinkin kun sieltäpäin ei olla tulossa tännepäin koskaan vaan aina oletetaan mun käyvän siellä... Koen siis olevani myöskin epäonnistunut kummina kun musta ei ole sitä läheistä ihmistä hänelle tullut (veljenpojalleni olen, sen tiedän)

 

 

 

omalle lapselle kummeja valittaessa meillä ei ollut sen kummoisempia kriteereitä, kuin, että kunhan joskus pitävät yhteyttä ;) Mun isoveli, mun paras kaveri ja miehen serkku puolisoineen.

 

uudelle tulokkaalle on pyydetty kummeiksi mun kaasoa ja mun vanhempaa veljenpoikaa joka just nyt sunnuntaina pääsee ripille.

Kaasokin asuu reilun 300km päässä mutta on tosi innostunut ajatuksesta saada oma kummilapsi ja on jo paaponut meidän esikoistakin kovasti aina kun nähneet :) Mulle henk.kohtaisesti kummivalintaan vaikuttaa enemmänkin se, että kyseinen ihminen on sellainen jonka koen itselleni niin läheiseksi, että tahdon oman lapsenikin tutustuvan häneen. Samalla toivon myöskin, että saan pitää kyseisen läheisen ihmisen mukana elämässäni vielä mahdollisesti vuosikymmeniä. Ei se, että kummin pitäisi aina olla tavoitettavissa lapsenvahdiksi tai, että asuu melkein naapurissa. Jos kummi itse tahtoo joskus ottaa lapsen hoitoonsa, niin toki saa niin tehdä, mutta ketään ei velvoiteta mihinkään. Tärkeintä on edes se henkinen läsnäolo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen ja minun yhteinen kummityttö joka on myös veljentyttö, asuu vanhempiensa kanssa miehen synnyinpaikkakunnalla 400km päässä. Näemme tyttöä noin kaksi kertaa vuodessa, tytön vanhemmat on meidän pojan kummeja joten näkevät poikaakin yhtä harvoin. Pidän pojalle blogia josta kummit ja muut sukulaiset voivat lukea kehityksestä ja näkevät tuoreita kuvia, me taas emme rehellisesti tiedä yhtään mitään tytöstä, hiukan hankalat välit ainakin toistaiseksi tytön vanhempiin.

 

Minulla on toinen kummilapsi (ei miehen), pieni poika joka asuu tuossa suht lähellä vanhempiensa ja siskonsa kanssa. Minua pyydettiin kummiksi kun vanhemmat kotoisin pohjoisesta ja olen yksi niistä harvoista ketä äiti tuntee ja on viikoittain tekemisissä. Melkein uskon että homma toimii niin kauan kun he asuvat täällä päin. Kastejuhliin en päässyt juuri siksi kun juhlat päätettiin pitää Kolarissa vanhempien synnyinkunnalla.

 

Meidän pojalla on neljä kummia, kaksi on siis miehen veli ja hänen vaimonsa ja näkeminen vähän niin ja näin, synttäri ja joululahjat kyllä saa ja silloin ainakin näkeekin. Kolmas kummi on serkkuni joka on nyt syntymän jälkeen osallistunut ehkä eniten elämään, asuu 100km päässä. Kolmesti ollut vkl hoidossa serkun aloitteesta, käy meillä usein vkl kylässä leikkimässä pojan kanssa ja muutenkin kyselee pojan kuulumisia ja juttelevat jo puhelimessakin viikoitain. Neljäs kummi on veljeni, asuu tuossa ihan 10km sisällä ja näkee noin kerran kuukaudessa poikaa. Poika menee ihan sekaisin veljeni näkemisestä, juoksee suoraan syliin ja riehuvat sitten kunnolla aina :)

 

Tälle tulee kaksi kummia, serkkuni (ei niin lapsirakas mutta jo nyt innoissaan tulevasta sylikummin pestistä) joka asuu noin 300km päässä (välillä menee ulkomaillekkin opintojen takia) ja miehen toinen veli (asuu 10km päässä). Serkkuni hiukan arkailee pieniä vauvoja joten haluaa kuulemma hoitaa sitten vasta kun vauva on saman ikäinen kuin veljensä nytten. Miehen veljellä on oma tyttö (10v) joten lapsenhoito on hallussa, poikakin on ollut hänen hoidossa muutaman kerran joten saattaa joskus ottaa tulevan vauvan itselleen hoitoon siksi aikaa kun poika on omilla kummeillaan hoidossa ja vanhemmat saavat vapaa aikaa ilman lapsia.

 

Tulipas kamala sepustus taas :blush:

Edited by OltsunÄippä

Share this post


Link to post
Share on other sites

En odota, että kummit tapaisivat lastamme joka viikko eikä välttämättä edes joka kuukausi, mutta toivoisin kuitenkin, että useammin kuin synttäreillä. Katsotaan kuinka tilanne etenee, kun syntymästä on sen verran vähän aikaa.

 

 

No, neiti on juuri täyttänyt vuoden ja synttäreitä vietetty kahtena peräkkäisenä päivänä, jotta mahdollisimman moni läheinen on päässyt menoiltaan osallistumaan. Sen verran olisin kaikilta kummeilta odottanut, että olisivat syntymäpäivän viettoon osallistuneet, mutta yksi kummeista ei muistanut lasta mitenkään... ei kyläilyllä, ei lahjalla, kortilla, tekstiviestillä tai puhelinsoitolla. Ja kyseessä oli kuitenkin miehen veli, joka asuu samassa kaupungissa. Tyttöhän ei tuosta vielä mitään ymmärrä... harmittaa vaan, jos jatkossakin kummi jää tuntemattomaksi, kun ei ole ristiäisten jälkeen nähnyt tyttöä kuin kaksi kertaa. Miksi suostua kummiksi, jos ei aio edes tutustua lapseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi suostua kummiksi, jos ei aio edes tutustua lapseen?

 

Ehkä ei kehdannut kieltäytyä?

 

Tai ehkä lapsenne kummi ei vaan osaa olla kummi. Kenties hänen kumminsa eivät ole häntä muistaneet lahjoilla tms, ja siksi ei ymmärrä mitä häneltä odotetaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tahtoisin irtisanoa meidän neidin yhden kummipariskunnan :girl_mad: Asutaan samassa kaupungissa, mutta he ovat käyneet meillä ainoastaan tasan kaksi kertaa neidin syntymän jälkeen - meidän kutsusta. Meitä ei ole kutsuttu sinne, he eivät muistaneet neitiä jouluna millään lailla kuten ei neidin synttäreitäkään.

 

Tämän ekan vuoden aikana olen lähetellyt heille kuvia neidistä jouluna, ystävänpäivänä, pääsiäisenä - sekä ollaan muistettu heitä lahjalla jouluna. Mutta he eivät ole muistaneet meitä mitenkään.

 

Tämä pariskunta on miehen ystävä + vaimo. Nyt mulle kyllä riitti! :girl_cry2:

 

Onneksi neidillä on toinenkin kummipariskunta - joka on aivan ihana kaikinpuolin ja muistavat neitiä miten milloinkin (ja he asuvat toisella puolella maata) :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä kummit valitaan sekä lapselle että vanhemmille. Kyllä mä haluan lapselleni sellaiset ihmiset kummeiksi, joiden haluan pysyvän lapsen elämässä ja meidän aikuistenkin elämässä pitkään. Ja synttäreille ja nimppareille kummit saavat kutsun ja muutenkin saa kyläillä mutta mitään sen isompia odotuksia ei ole.

 

Mielestäni hyvin sanottu! Haluan, että lapseni kummit ovat osana elämää ja tärkeimpänä se kun lapsi kasvaa niin hän voi kummeille jakaa ajatuksiaa, soittaa kuulumisia ja pyöräillä mehulle. :lipsrsealed::girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on pakko tunnustaa, etten mä ainakaan tiedä, mitä multa ja mieheltä kummeina odotetaan. Ollaan siis tuttuni lapsen kummit, muita kummilapsia ei siis vielä ole. Tilanteen tekee mielestäni hankalaksi se, että kummilapsen äiti ei ole erityisen läheinen ystäväni -> keskustelu kummin roolista olisi varsin paljon helpompaa ja molemminpuolista aidosti tutun ihmisen kanssa.

 

Olen vähitellen kysellyt, millaisia ajatuksia tutullani on kummiuteen liittyen, mutten ole saanut mitään selkeää vastausta. On vaikeaa hahmottaa, mitä meiltä odotetaan: miten aktiivista kanssakäymistä, millaista osallistumista, millaisia lahjoja merkkipäivinä, pitäisikö jokaiseen tekstiviestiin neuvolakäynneistä ja niiden sisällöistä jollakin lailla reagoida jne. Näemme tuttuni kanssa noin kerran parissa kuukaudessa, ja puhelimessa jutellessamme puhutaan kyllä kummilapsen asioista.

 

Omat kummini eivät juurikaan osallistuneet elämääni, sylikummini ei käytännössä ole ollut ikinä kiinnostunut elämästäni eikä ole muistanut edes korteilla. Toinen kummini puolestaan oli aktiivisempi, mutta siirtyi ajasta ikuisuuteen monia vuosia sitten. Miehelläkään kummit eivät ole ottaneet osaa häneen elämäänsä juurikaan.

 

Niin, ja oltiin varsin yllättyineitä, kun meitä kummeiksi pyydettiin. Itse en omille lapsilleni pyytäisi kummeiksi kuin erittäin läheisiä ystäviä tai lähisukulaisia.

Edited by Grenada

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä halusin kummeiksi läheisiä ihmisiä, joihin pystyy luottamaan. Meidän tytöllä on kummeina mieheni veli ja "kummimummi" eli miehen isän naisystävä. Kummimummi on juuri sellainen kun itse toivoinkin. Hän on hyvin kiltti, mukava ja lämmin ihminen. Kummimummi asuu kaukana, mutta soitellaan kuulumisia ja lähetän säännöllisesti kummitytöstä kuvia. Hän muistaa neitiä muutenkin kun jouluna vaikka näkeekin tyttöä harvoin. Miehen veli on ihan surkea kummi. Asuu suht lähellä, mutta ei ole tullut omasta halusta kertaakaan katsomaan kymmityttöään. Kerran ollaan pyydetty. Ei soittele eikä kysele kuulumisia vaikka puhuttiin näistä asioista silloin kun veljeä kummiksi pyydettiin. Halusi vielä miettimisaikaa jotta voi suostuessaan olla kuulemma hyvä kummi. Ei näy eikä kuulu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole omia lapsia, mutta olen itse yhden lapsen kummi. Koen kummiuden siten, että tehtäväni on olla lapsen ystävä ja tukea elämän eri tilanteissa. Yhtä tärkeäksi kummin tehtäväksi koen sen, että olen vanhempien tukena lapsen kasvattamisessa ja myös ihan perusarjessa. Mielestäni kummiuteen kuuluu siis myös vanhempien tukeminen, oikeastaan ei vain lapsen kasvattamisessa vaan myös heidän muussa elämässään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta kaksi kummilasta on. Itse koen epäonnistuneeni toisen kummilapseni kummina, koska en ole nähnyt häntä kovin usein. Olin 14-vuotias kun mua ja veljeäni pyydettiin serkkumme lapsen kummiksi. Äitini oikeastaan suostui puolestani, koska olihan se selvä että hän tietenkin kustansi kaikki lahjat ja muisti päivät jne. Emme serkkuni perheen kanssa olleet mitenkään hirveän läheisiä, nähtiin n. 2 kertaa vuodessa. Lapsen ensimmäisen parin vuoden aikana näimme useammin kyllä kuin 2 kertaa vuodessa, mutta sitten se vähän jäi mun sairauden takia. Lähetin kyllä ystävänpäiväkortteja, pääsiäiskortteja, nimipäivälahjoja ja kaikenlaista postia lapselle, lahjan äitini ja isäni toimittivat joka joulu ja syntymäpäivä. Viimeksi olen nähnyt tämän kummilapseni vuosi sitten hänen syntymäpäivänään, koska muutin 200 kilometrin päähän hänestä niin näkeminen on ollut entistä vaikeampaa. Kortteja ja pieniä lego-paketteja ja muuta olen joskus lähettänyt postissa.

 

Mutta mua vähän surettaa, että en ole IKINÄ saanut lapsen vanhemmilta MITÄÄN infoa pojasta. En koskaan ole saanut kuvia esim sähköpostiin enkä muutenkaan, ei ikinä mitään esim piirustusta lapselta, ei yhtään mitään. Kiitostekstiviesti on tullut vain syntymäpäivälahjojen kohdalla. (Kerrottakoon, että kyseisellä lapsella on myös kaksi muuta kummia jotka ovat häneen paljon enemmän yhteydessä, eli ei ole jäänyt ihan ilman kummeja tämä lapsi.)

 

Olenko liian vaativa, kun toivoisin myös sieltä kummilapsen puolelta jotain yhteydenottoja tai ihan mitä vaan infoa lapsesta? Itse ainakin haluaisin lähettää sitten joskus omien lasteni kummeille paljon lapsen kuvia ja piirustuksia varsinkin jos ei nähdä usein. Ja omien lasteni kummeilta en toivo missään nimessä paljon lahjoja lapselle, mutta kyllä tietenkin saa muistaa syntymäpäivänä ja jouluna lahjoilla. Enemmänkin toivon esimerkiksi kirjeitä ja vaikka kuviakin kummeista ettei lapsi unohda heitä, jos ei nähdä. Mutta tärkeintä tietenkin olisi se, että kummit antaisi aikaa sille lapselle kun se on vielä lapsi.

 

Toisen kummilapseni (jonka täti myös olen) kanssa olen viettänyt erittäin paljon aikaa ja nimenomaan juuri sellaista leikkiaikaa mitä vanhemmat eivät aina jaksa työpäivien jälkeen lapselle antaa. Ja myös olen toiminut lapsenvahtina, vanhempien ollessa esimerkiksi harrastamassa ja muuta. Tällaista toivoisin itsekin sitten joskus omien lasteni kummilta!

 

 

Edited by Takaintialainen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummien tarkoitus on varmaan muuttunut vuosien saatossa melko paljon.

Meillä kummien tarkoituksena on olla lapsen tukena muutenkin kun kristillisen kasvatuksen osalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole omia lapsia, mutta olen itse yhden lapsen kummi. Koen kummiuden siten, että tehtäväni on olla lapsen ystävä ja tukea elämän eri tilanteissa. Yhtä tärkeäksi kummin tehtäväksi koen sen, että olen vanhempien tukena lapsen kasvattamisessa ja myös ihan perusarjessa. Mielestäni kummiuteen kuuluu siis myös vanhempien tukeminen, oikeastaan ei vain lapsen kasvattamisessa vaan myös heidän muussa elämässään.

 

Hyvin sanottu!

 

Lapsia ei ole vielä, eikä kummilapsia. Meidän sisaruskatraalla on kyllä kaikilla hyvät kummit. Meillä jokaisella on yksi kummi vanhempien opiskelukaveriporukasta, joka edelleenkin hengaa keskenään tosi paljon. Jokaisella meistä kolmesta on muodostunut erityinen side siihen omaan kummitätiin/-setään siitä porukasta, vaikka kaikki vanhempiemme ystävät ovat meidänkin ystäviä. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Odotan kummilta että hän on lapselle turvallinen ja luotettava aikuinen, osa lapsen elämää.

On olisi mukavaa jos kummit kävisivät kylässä tai veisivät lapsen retkille ym. Minun mielestäni ei ole mitään rajaa, miten usein pitää tavata. Yhteyttä voi pitää muutenkin, etenkin kunhan lapsi kasvaa.

 

En siis halua että kummi on vain "kummi paperilla" joka ostaa "pakolliset" lahjat ym. Haluan että kummi on sellainen kummi kun hän haluaa olla. Tunnen kummit senverran hyvin että tiedän että heillä on aivan erinlainen elämä kuin minulla, mutta ovat silti minulle tärkeitä ja omaavat hyvät arvot elämässä. Haluan että kummit rikastuttavat lapseni elämää tuomalla omaa itseään lapsen elämään.

 

 

...tarpeeksi sekavasti kirjoitettu? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kummina pidän tärkeänä sitä että on aidosti läsnä sen kummilapsen elämässä. Itse näen omaa kummityttöäni muutaman kerran kuukaudessa. Joskus se tapaaminen on vain kotona leikkimistä ja jutustelua kun taas joskus lähdetään esimerkiksi käymään jossain esimerkiksi kaupungilla tai leikkipuistossa. Itse en ole mikään uskovainen, mutta pari kertaa olen tytön kanssa käynyt mukula messussa. Tuo on ainut kirkollinen juttu jossa tytön kanssa olen siis käynyt. Nuo ovat muutenkin pääasiassa vapaampia tilaisuuksia kuin normaalit jumalanpalvelukset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kummien ajatellaan ensisijaisesti olevan kristilliseen uskoon kasvattavia aikuisia (meidän vanhempien ohella). Toivomme löytävämme kummit, jotka aidosti myös muutoin haluavat tulevan lapsemme arjessa olla mukana :) Vaikea olisi vaatia kummia näkemään lasta tietyin aikavälein, mutta toki toivon, että tapaamisia olisi useampi vuodessa, eikä lapsi kasvaessaankaan unohtuisi, vaan suhde kummiin olisi elinikäinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on ihan kamala kuunnella, miten jotkut valittaa itse valitsemiensa kummien "välinpitämättömyydestä", kun eivät itse ole sen vertaa kiinnostuneita, että edes tietäisivät, minkähän takia sitten kummit eivät ole olleet yhteydessä. Ei sitten ole tullut mieleen ottaa itse yhteyttä ja kutsua paikalle, eihän se nyt niin pelkästään mene, että pienen lapsen tapaamisesta vastuussa on ihmiset, jotka eivät edes asu hänen kotonaan. Ehkäpä ne vanhemmat voisivat hiukan katsahtaa peiliin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä odotukset kummeilta on aika yksinkertaiset ja sellaiset jota varmasti monet odottavat, että olisivat tukena ja mukana raskausaikana ja olisivat tukena lapsen elämässä, niin että lapselle muodostuisi mahdollisimman hyvä tukipiiri,väliä sillä ei ole nähdäänkö kerran kuukaudessa tai kahdessa vai kerran viikossa, mutta silloin kun nähdään ja kun he näkevät kummilastaan olisivat läsnä, kuuntelisivat ja leikkisivät tämän kanssa, niin että lapsella kehittyisi kasvaessa suhde muutamaan vanhempaan henkilöön joiden puoleen kääntyä vanhempana jos siltä tuntuu..esim teini-ikä kun tulee niin joskus voi tulla kysymyksiä jotka on noloa esittää omille vanhemmille mutta esim kummit jotka ovat luotettuja voivat olla kuuntelemassa ja vastaamassa ja lähellä teinin elämää..sillain niinkuin itsellä on ollut...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me pyrimme löytämään lastemme kummeiksi ihmisiä jotka olisivat läsnä lasten elämässä. Toivon kovasti, että kummit pysyisivät lasten elämässä mukana pitkään.Toivon myös että he olisivat niitä henkilöitä joiden puoleen lapsi voisi kääntyä silloin kun ei meille vanhemmille halua jotai kertoa. En oleta kummien olevan lahjoja kantavia ihmisä. Enkä todellakaan haluaisi lahjojen olevan kummiuden pääasia.

 

Kristillinen- ja kirkollinenkasvatus eivät ole meille kovinkaan tärkeitä asioita. Emme siis velvoita emmekä oleta kummien käyttävän lapsia kirkossa tai huolehtivan erityisesti kristillisestäkasvatuksesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samoja säveliä, kummin tehtävä on olla läsnä lapsen elämässä. Teimme kummivalinnan itse siten, että ko. pari oli jo muutenkin aktiivisesti elämässämme mukana (naapurit). Sen sijaan en pidä kovin onnistuneena ajatusta kummivalinnasta siten, että kummit olisivat jatkossa aktiivisemmin yhteydessä, jos valitaan kummeiksi, niin tuskin todellisuudessa käy.

 

Kristillisyys on läsnä kodissamme seurakunnan kerhon, alueen kinkerereiden ja satunnaisten kirkollisten toimitusten (esim. kodin siunaus) merkeissä, joihin myös lapsemme kummit osallistuvat.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poikamme viralliset kummit ovat minun pikkusiskoni ja miehen isosisko. Epävirallisena kummina myös miehen siskon mies (ei kuulu kirkkoon). Emme odota heiltä minkäänlaista kristillistä kasvatusta tms. Riittää, että on läsnä lapsen elämässä, sen minkä pystyy. Oma siskoni näkee kummilastaan enemmän, sillä asuu samassa kaupungissa (pian ihan naapurissa), mutta miehen sisko asuu toisella puolen Suomea, jonka vuoksi emme näe kovin usein. Emme myöskään odota heiltä lapsenhoitoapua, mutta mielellään he sitä isovanhempien ohella tarjoavat. Liiaksikin. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen hoitanut kummin tehtäviä ihan vain viettämällä aikaa kummilasten kanssa. Valitettavasti kaikki asuvat aika kaukana (300-600km), joten näkeminen on rajallista. Välillä olen isommille laittanut esimerkiksi postikortin tai jotain pikkuterveisiä postissa. Isoimman kanssa on tehty vähän reissujakin, mm. käyty Särkänniemessä ja Disney jääshowssa. Tämäkin riippuu paljon siitä, millaiset suhteet on kummilapsen perheeseen. Osan kanssa on luontaisesti läheisemmät välit kun ovat muutenkin sukua, osan kanssa vähän etäisempää eikä yhtedenpito ole niin tiivistä. Kuitenkin toivon, että yhteys säilyy!

 

Samaa odotan tulevien lasteni kummeilta myös itse. Ehkä juuri se suhteen luominen ja yhteyden pitäminen eli lapsella olisi sellainen kuva, että voi turvautua ja luottaa kummiinsa. Plussaa on, jos ehtii joskus käydä leikkimässä tai tehdä jotain muuta kivaa yhdessä. Me ei aiota ottaa kummiksi omia sisaruksiamme, koska ollaan muutenkin aika läheisiä, niin ajatellaan että he ovat lapsen elämässä muutenkin todella isona osana, ilman kummiuttakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now