Pukamat

[Emy]

Suosittelen erittäin lämpimästi Vi-Siblin kuituvalmisteen (saa apteekista) käyttöä; se sopii sekä ummetukseen että löysään vatsaan ja tekee ulosteesta juuri sopivaa (muutaman päivän käytön jälkeen helpottaa vessassa käynti peräpukamien aikana). Sitten rasvoista Scheriproct, siinä on edes jonkin verran vaikuttavia aineita, Händesanissa tai siinä AC3:ssa ei ole oikein mitään.

Lisäksi lämpimällä vedellä suihkuttaminen pari kertaa päivässä tai lämpimässä kylvyssä istuminen. ja tätäkin voi jatkaa pidempään. Liikunta auttaa ja pitkä pinna, vaiva on todella ikävä

[Ihmetys]

Voi kauhia paikka, niin tämäkin vaiva on vielä odotettavissa Itelläni ollut kerran kaks, ekan kerran 18v. Inhottava vaiva on! Eroon pääsin salvoilla ja puikoilla, nimeä en nyt muista. Eipä niistä ihan täysin eroon pääse, kyllä sinne sellaset "tyhjät" nahkapussit jää. Jos tullut sit haavaumia varmaan niistä johtuen just.. Voi kiesus miten kamalalta kuulostaa, kaikkea sitä höpöttääki Mutta joo, odotettavissa varmaan joka ikisellä. Mitenköhän ne vois välttää? Ei varmaan muuta ku ruokavaliolla ja vähäisellä pöntöllä istumisella

[sussu79]

Itselläni ei ole kokemusta peräpukamista, mutta mun äiti on saanut peräpukamat mua synnyttäessä. Ne on ollut siitä lähtien vaivana ja niitä on sidottu varmaan 5 kertaa.

Eli hirtetty narulla peräsuolen sisäpuolelle kiinni.

 

Tämä tarkoittaa sitä että kun ne hirtetään, niin ne rupee kutistumaan itestään ja sitten kun on tarpeeks kutistunu, hirttonaru poistuu itestään.

Sitten taas sama rumba alusta jossainvaiheessa.

 

Monesti tähän toimenpiteeseen liittyy paksusuolen tähystys ja yleensä myös kuulemma henkilö joka kärsii peräpukamista, kärsii myös ärtyneestä suolesta.

Lääkäri oli antanut hyvän neuvon siitä että miten pitäisi toimia esim. kakatessa.

ei pitäisi kuulemma koskaan päkistää naama punasena ja tehdä tällä painetta suoleen, vaan ihan rauhassa.

[Blixen]

Nosto... Oisko kohtalotovereita? Esikoisen odotuksessa oli sama vaiva, ja meni ohi noin pari kuukautta synnytyksestä. Nyt menossa 38+2 ja tilanne pahempi kuin viimeksi, siedettävä sentään vielä. Mutta taidan eniten odottaa synnytystä siksi, että tästä toipuminen voisi alkaa... Ja tosiaan, toivottavasti tälläkin kertaa häviäisivät voiteilla itsestään!! Kaveri kävi siinä leikkauksessa ja olihan se kamalaa jälkeenpäin pitkään. Vaikka eihän siinä sitten muu auta, tosi inhottava tämä vaiva on.

[Damanda]

Joo mulle tuli tämä vaiva raskauden ja synnytyksen ja imetyksen aikana. Raskaus ja synnytys luonnollisesti pahentavat, ja imetyksen aikana mun maha ei vaan toiminut normaalisti. Niin "huomasin" tän vaivan vasta monen kuukauden päästä synnytyksestä. Mulla auttaa se, kun vessassa asioidessa nojaudun ihan eteenpäin eli en istu pystysuorassa... Mulla vaiva ei ole pahimmasta päästä siis, mut jospa eivät pahenisi tästä... (Jos toisen lapsen saan, niin silloinhan se pukamien paheneminen on odotettavissa, ou jee...)

Edited February 20, 2014 by Damanda

[Kasma]

Tää on nolo juttu,mutta multa tulee verta. Terveyskirjastossa puhuttiin ummetuksesta, mutta se ei ole mun ongelma. Sen sijaan epäilen, että kätilö paikkas repeämän vähän liiankin tiukkaan. Vessassa arpea kiristää ja tulee ikävästi synnytys aina mieleen. Mitä tälle voi tehdä?

[Sour Puss]

*

Edited November 18, 2015 by Sour Puss

[chaste]

Hello! Onkohan täällä kohtalotovereita. Mulla kaksi lasta ja kummassakin raskaudessa tullut pukamat. Mutta viimisen raskauden jälkeen (4v sitte) ne ei sitten enää lähtenytkään veke! Tai oikeastaan on vaan yks sellanen ns. pussukka mikä siellä roikkuu. Ihana mielikuva :/

Kävin puoltoista vuotta sitten jo yhen kerran kumilenkkihoidossa mutta kokemus oli niin kivulias että en uskaltanu mennä uudestaan. 2 viikkoa tuntui kuin olisi ollut ponnistuskipuja. Mitään selvää apua siitä ei ollu. Nyt uskaltauduin uudelleen ja tällä kertaa sama lääkäri sano että ei se enää 'normaaliksi' tule koskaan. Eli ellei leikata niin aina tulee sellanen uloke olemaan. Ja mun kivut tos hoidon aikana ei ollu kuulemma normaalia että mun kroppa selvästi tosi kipuherkkä. Tällä kertaa laitettiinkin vaan yks kumilenkki etten oo taas ihan sika kipeenä.

Pukamavaiva ei sinänsä satu mitenkään, lähinnä mulla on sellanen olo ku jollain vanhalla koiralla että joutuu sikana pyyhkimään ja jotain sieltä ns. falskaa  taas nätti mielikuva.

Onks kellään muulla vastaavaa ja ootteko mihinkään leikkaushommiin lähteny? Toisaalta kun ei sen ihmeempää vaivaa ole niin ei kiinnostais riskeerata että tulee joku arpi jos se vielä pahentais menoa, mutta toisaalta on tää tällanen ylimääränen turha vaiva.