Mirjami

Montako nimeä?

283 posts in this topic

Itse kannatan kahta nimeä ja yhdysnimet ei oikein iske muhun. Joskus kolmekin nimeä on ihan ok, mutta monesti tulee vähän tunkemisen maku. Jos ajatellaan lapsen jäävän ainoaksi niin sitten täytyy näköjään antaa mahdollisimman monta kivaa nimeä. Mutta makuasia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minä taidan olla outolintu, sillä olen aina ajatellut, että omille lapsilleni haluaisin kolme etunimeä, koska itse olen aina ollut varsin tyytymätön omaan vaivaiseen kahteen :rolleyes:

 

Täällä toinen outo! Mun molemmilla vanhemmilla on kolme nimeä, mutta minulla ja veljelläni vain kaksi. Olisin aina nuorempana halunnut että minullakin olisi kolme nimeä! :P

Eli siis jos meille lapsi joskus tulee hän saa ehdottomasti kolme nimeä ja ensimmäinen niistä on kutsumanimi! Kaksiosaisia nimiä vierastan joten semmoista ei tule. Miehellä on vain yksi nimi koska hän on pudottanut ensimmäisen nimensä pois. Se kun aina virallisissa papereissa tuli automaattisesti hänen nimekseen ja häntä ei koskaan sillä nimmellä ole kutsuttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse pitaisin kahdesta nimesta (kuten minullakin on), mutta mies halusi kolme. Pelkaan etta vaikutelma saattaa olla vahan mahtipontinen kun kaksi nimista on aika pitkia... Mutta kivoja nimia olivat kaikki kolme. :)

 

Seuraavalle sitten "symmetrian" vuoksi (mistahan tuokin ajatus tulee?) myos kolme nimea.

 

Ensimmainen nimi on kutsumanimi, muuten menee mielestani liian hankalaksi ja yhdysnimista en henkilokohtaisesti erityisemmin pida.

 

Vannotin myos miehelle etta jos lapselle todellakin annetaan noin pitka etunimi niin se pitaa sitten olla kutsumanini eika mitaan lyhennelmia ja vaantelyita. Ne voi jattaa suosista sinne teini-ikaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä haluaisin lapselle useamman kuin yhden etunimen, mutta minulle on aivan sama, onko nimiä kaksi vai kolme, tämä riippuu niin kokonaisuudesta, jonka nimet muodostavat. Minäkään en kauheasti pidä yhdysnimistä, ainakaan silloin jos kolmesta etunimestä yksi on vielä yhdysnimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pojalla kaksi nimeä, samoin minulla, samoin miehellä. Kaikilla sama sukunimi. Me tykätään perinteisistä suomalaisista nimistä. Lyhyistä ja ytimekkäistä versioista. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ja miehellä on molemmilla kaks nimeä ja ekat nimet kutsumaniminä.

 

Esikoiselle on nimet jo valmiina. Pojalle tulisi kaksi nimeä, jotka mies on ihan itse saanut päättää. Mutta meille todennäköisemmin tulee tyttö ja hänelle on valmiina kolme nimeä. Anopilla ja mun äitillä on sama toinen nimi ja sitä ajateltiin käyttää. Miehen suvusta löytyi sattumalta nimi, johon ihastuin tyystin ja halusin sen ehdottomasti meidän tytölle. Mutta näistä kahdesta kumpikaan ei ollut se nimi, jolla haluisin lasta kutsua, joten sitten keksittiin se ensimmäinen nimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me annettiin kaksi nimeà, lyhyt etunimi ja pitkà toinen nimi. Kolme olisi mielestàni hieman liikaa, vaikka voisinkin sità seuraavan lapsen kohdalla harkita, jos vaan sopiva yhdistelmà sattuisi lòytymààn. Miehellàni on vain yksi lyhyt nimi ja minusta se oli aluksi kummallista, kun ei ollut toista nimeà. Itse olen tàysi-iàn kynnyksellà ottanut kutsumanimeksi toisen nimeni, vaikka osa sukulaisista vielà kutsuukin minua etunimellàni. Kaksi (tai kolme) nimeà on tàstàkin syystà hyvà olla, sattumoisin molemmat mummoni ja yksi tàtini ovat myòs ottaneet aikuisena kàyttòònsà toisen nimensà! Mutta siità en pidà, jos annetaan vaikka kolme nimeà ja se kolmas on heti syntymàstà làhtien kutsumanimenà. Mielipideasioita nàmàkin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tytöllä on 2 nimeä. Itse olisin halunnut 3 nimeä tytölle mutta emme löytäneet nimeä joka olisi sopinut jo valmiina oleviin nimiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jostain syystä olen aina halunnut lapselle kolme toisiinsa sointuvaa nimeä. Yhdysnimistä en minäkään kovin paljon pidä, koska ne usein lyhenevät käytännössä tai "korvataan" lempinimillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mielestäni kaksi nimeä esim. Anna Aurora sointuu kivasti eli kaksitavuinen etunimi ja kolmitavuinen toinen nimi.

 

 

Samaa mieltä. Siksi ymmärrän myös sen että lasta kutsuttaisiin toisella nimellä eikä ekalla. Jos haluaa lapsensa kutsumanimeksi esimerkiksi juuri Auroran eikä Annaa, niin Anna Aurora sointuu silti paremmin kuin Aurora Anna. Ymmärsiköhän kukaan? (Mulle muuten kuulemma harkittiin nimikombinaatioksi juuri Anna Auroraa kun synnyin.)

 

Itse olen harkinnut juuri kahden nimen yhdistelmiä. Pidän tavallisista perusnimistä ja meillä on hyvin tavallinen sukunimi, joten jos lapsella on myös toinen nimi täyskaimoja ei ole ihan niin paljon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on yhdysnimi, ja aina olen kaivannut sitä kolmatta nimeä. :rolleyes: Miehellä on kolme nimeä. Pojalle annettiin kolme nimeä ja jos meille vielä joskus lapsia siunaantuu, niin heille varmasti myös tullaan antamaan kolme nimeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ja mun veljellä on kaksi etunimeä, silleen että lyhyempi ekana ja sit pidempi ja sointuvampi tokana nimenä. Kait sen takia se tuntuu musta "parhaimmalta" vaihtoehdolta. Toisaalta voi olla että päädytään antamaan kolmekin nimeä, jos ei osata päättää ja löytyy kivoja nimiä... Mutta väliviivalla olevaa nimeä en halua antaa kutsumanimeksi ainakaan enkä myöskään silleen että eka nimi ei olisi se kutsumanimi. (Vaan mistä sitä tietää sitten kun itsellä lapsi jos vaikka teenkin just päinvastoin mitä nyt aattelen! :lol: )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on miehen kanssa molemmilla kaksi nimeä, ensimmäinen kaksitavuinen napakka kutsumanimi. Jos joskus saamme sen jälkeläisen aikaiseksi, niin noudatamme samaa linjaa lapsen kanssa eli kaksi nimeä, etunimi lyhyt ja napakka.

 

Meillä on töissä Anne-Mari, Ann Mari, Anne-Maj, Anna-Katariina sekä Anna-Liisa ja näiden kanssa jatkuvasti sekoillessani olen todennut etten itse halua antaa lapselleni kaksiosaista nimeä. Kauniita nimiä kaikki, mutta itse pysyttäydyn yksinkertaisissa, silti kauniissa nimissä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni myöskin yhdysnimi ja lapselleni en halunnut yhdysnimeä antaa. Olen itse kokenut nimeni hieman hankalaksi ja etenkin allekirjoituksissa ym. on ollut ärsyttäviä tilanteita, kun tila loppuu jne. (onneksi on pienet murheet). Itselläni ollut aina koko nimi käytössä, jonka vuoksi en enää viitsi toista tiputtaa poiskaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirkkoherranvirastossa ollessani töissä löysin paljon kivoja nimiä jotka olen kirjoittanut ylös. En ole vielä edes raskaana, nyt kuumeillessa olen alkanut taas miettimään nimiä, mutta todennäköisesti valinta tapahtuu sitten vasta kun nähdään itse vauva :lol: eka nimi on "ulkomaalainen" kuitenkin, koska lapsen isä on belgialainen (sukunimen takia) toinen nimi tulee olemaan suomalainen :) Kolmannesta nimestä tapellaan koska avokista se on ihan liikaa, ja minä olen Galentin tapainen "nimifanaatikko" :P

 

Ja kaikkein pahinta tuossa työssä kyllä oli kun papit joskus kastoivat "ihan minkä nimisiä vaan" mikä heistäkin kuullosti kivalta tai hyväksyttävältä ja minä sitten jouduin soittamaan vanhemmille että sori, tämä nimi ei ole ihan lainmukainen... ja se ei todellakaan ollut kivaa tai helppoa, kun oli papin moka kuitenkin, ja minä sain huuudot <_< Maistraatista, kirkkoherranvirastosta tai väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta voi tarkistaa hyväksytäänkö nimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja kaikkein pahinta tuossa työssä kyllä oli kun papit joskus kastoivat "ihan minkä nimisiä vaan" mikä heistäkin kuullosti kivalta tai hyväksyttävältä ja minä sitten jouduin soittamaan vanhemmille että sori, tämä nimi ei ole ihan lainmukainen... ja se ei todellakaan ollut kivaa tai helppoa, kun oli papin moka kuitenkin, ja minä sain huuudot <_< Maistraatista, kirkkoherranvirastosta tai väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta voi tarkistaa hyväksytäänkö nimi.

 

Siis tarkoitatko, että jouduit soittelemaan heille sen jälkeen, kun lapsi oli jo kastettu? Kuulostaapa harmilliselta. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Juu, eli lapsi oli jo kastettu mutta nimeä ei vielä oltu rekisteröity, ja oli kamalaa soittaa jälkeenpäin lapsen vanhemmille :unsure: ja usein omasta mielestä nimi oli kiva, nätti tai erikoinen mutta enhän puhelimessa saa omia mielipiteitä laukoa vaan ihan asiallisesti ilmoittaa että lasta ei voida nimetä näin :unsure:

 

Ja papin syistä, miksei ole sanonut mitään jos on saanut viimetingassa vanhemmilta tiedon lapsen erikoisesta tulevasta nimestä, voisi kirjoittaa vaikka romaanin. Mutta jokatapauksessa he ovat hirveän vaikeassa tilanteessa sillä hetkellä kun lapsi pitäisi kastaa, ja nimi on selvästi lainvastainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mina olen suunnitellut kolmea etunimea lapselle: ensimmainen mahdollisimman kansainvalinen, ja peraan reilun suomalainen ja reilun englantilainen nimi. Eli etta ensimmaista, kutsumanimea, ei tarvitsisi sen kummemmin tavata kavi lapsi koulua sitten Uuden Seelannin ulkosaaristossa, Keravalla tai Egyptinkorvessa, mutta etta toinen ja kolmas nimi toimisivat jonkinlaisina 'juurimuistutuksina'.

 

Yhdysnimien peraan en oikein ole, joskaan ei niissa sinansa mitaan pahaakaan ole. Tosin kaveri harmitteli ottaneensa yhdysnimen (toki suku- eika etunimen) avioliiton jalkeen , koska harvinaisen usein nimea sai olla yhtenaan tavaamassa - eika kysymys "How do you spell 'Hyphen'?" ollut hanelle ollenkaan vieras. :lol:

 

Taalla tulee valilla vastaan outoja tavaamisvariaatioita, joita taas en ymmarra alkuunkaan. Ei riita, etta nimeaa lapsensa Georgiaksi, vaan se pitaakin tavata Jorja. Tai etta kelttilainen Siobhan kirjoitetaankin Shevaughn (!). Tallaista nimiblogia on tullut valilla selattua, ja siella jossain vaiheessa huomioitiin, etta Euroopassa lapsen nimi on lapsen omaisuutta, ja vanhemmat antavat lapselle nimen lapsen tulevaisuutta ja persoonallisuutta silmallapitaen. Amerikassa (ja ilmeisesti yha useammin taalla ausseissakin) lapsen nimi on usein vanhempien persoonallisuuden ilmentajana, eli naita erikoisia kirjoitusasuja ja uusia nimia keksitaan koko ajan lisaa, ilkeasti sanoen vanhempien egon takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi nimeä. Molemmilla vanhemmillakin on kaksi nimeä. Kolmekin on minusta ok, mutta me emme enää keksineet kolmatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tutullani oli kaksoisnimi eikä ollenkaan "toista" nimeä. Häntä se harmitti aina ja muutenkin nimellä kutsuminen aiheutti ainakin kouluaikoina ongelmia. Muutenkaan hän ei pitänyt yhdistelmästä ja muuttikin aikuisiällä etuosan etunimekseen ja jälkimmäisen osan toiseksi nimekseen, toisin sanoen jätti siis viivan välistä kokonaan :rolleyes: Meillä on molemmilla kaksi nimeä ja niin tulee lapsillekin, ilman väliviivoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi nimeä myös meidän lapselle, näillä näkymin. Meillä molemmilla on näin myös.

Tytölle haluan antaa toiseksi nimeksi oman toisen nimeni, se on perinne äidiltäni. Tosin jos tyttöjä tuleekin joskus tulevaisuudessa useampia, en tiedä mitä sitten teen tuon perinteen kanssa... ;)

Mutta pojan nimet ovatkin vielä hakusessa.. :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä luulen, että kolme nimeä tulee... mutta sen näkee sitten...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi nimeä on tulossa. Miehelläni myös kaksi ja minulla kolme. Muutenkaan ei ole pitkiä nimiä tulossa tai nimiyhdistelmiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now