Mirjami

Montako nimeä?

283 posts in this topic

Tuolla Lapsiesi nimet-ketjussa pohdiskeltiin sitä, miksi jotkut antaa lapselleen useemman, kuin yhden etunimen tai vaan sen yhden nimen. Entä jos antaa yhdysnimen, kutsutaanko lasta koskaan koko nimellään? Täällä voidaan siis keskustella kaikesta etunimien määrään liittyvästä.

 

Itselläni on yhdysnimi ja sen lisäksi vielä yksi nimi. Mua on aina kutsuttu koko yhdysnimellä tai sitten lempinimellä.

 

Meidän pojalla on kaks nimee ja muillekin lapsille tulee enemmän kuin se yksi nimi. Ihan vaan siksi, että musta ja miehestä on kiva niin. Jokaiselle lapselle tulee yhdeksi nimeksi jonkun kuolleen läheisen nimi. Esikoisella on ensimmäisenä nimenään mun vaarin nimi ja jatkossa annettavaksi tulee mun isän ja miehen äidin nimet. Niitä en kuitenkaan halua ensimmäisiks nimiks, joten ne tulee toiseks tai kolmanneks nimeks.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tytöllä on kolme nimeä, koska miehelläkin on. Mulla on vain kaksi nimeä. Mulle oli oikeastaan ihan sama annetaanko kaksi vai kolme nimeä, mutta kun kolme nimeä oli miehelle niin tärkeä juttu, niin siihen sitten päädyttiin. Mahdollisille tuleville lapsillekin on mietitty jo nimiä ja kolme nimeä ois silloinkin tulossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Törmäsin nimihirviöön tossa taannoin, nimiä en muista oikein, mutta tälläinen se oli

 

Sirkka-Liisa Lahtinen-Virtanen Metsä-Mäkinen

 

Eli siis etunimi ja molemmat sukunimet olivat tuplia.. huh sanon vaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoisella on kolme nimeä ja niin myös toiselle annetaan kolme. Molemmilla vanhemmilla "vain" kaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jospa mä nyt sitten avaan sen Pandoran lippaani, kun "vuodatin" jo tuolla toisaalla ;)

 

Eli siis minulla on yhdysnimi ja kuitenkaan kukaan ei ole ikinä käyttänyt tätä yhdysnimeä, vaan kaikki ovat aina kutsuneet minua sillä ekalla nimellä. Ainoastaan pienenä, jos tein tuhmia ja äiti komensi, niin sitten sielä tuli koko nimi - litania sukunimen kera :rolleyes: Ainut "cooli" asia tässä nimessä on se, että olen ainut sen niminen koko Suomessa. Nimet ovat kyllä aivan tavallisia pohjoismaisia nimiä muuten.

 

Meidän lapsella on siis vain yksi nimi, koska emme oikein tajua tätä kahden tai kolmannen nimen merkitystä. Eihän sitä / niitä käytetä missään. Jos alan miettiä esim. sukulaisteni tai ystävieni nimiä, niin en todellakaan tiedä / muista puolienkaan koko nimiä. Nimilitaniassa kyse on siis varmaan sen "kauneudesta".. "kun ne nyt sopii hyvin yhteen". Kai?! Niin ja ymmärrän kanssa, että jonkun sukulaisen muistoa "kunnioitetaan" toisella nimellä. Itse antaisin sen vaan lapsen ensimmäiseksi nimeksi, jotta se "saisi kunniansa". Mutta ymmärrän siis, jos nimi ei niin hirveästi miellytä ja se annetaan toisena nimenä ;)

 

Suurintä hämmästystä minussa aiheuttaa nimet, jossa on vaikka 3 nimeä (esim. Ritva Taina Kyllikki) ja kutsumanimenä käytetään vaikka kolmatta nimeä (Kyllikki).

 

Pitää näköjään hommata toinen lapsi, kun mulla näköjään on aikaa miettiä liikaa :D

 

Niin ja painotan siis vielä, että nämä ovat MINUN pohdintojani ja ajatuksiani, eikä kritiikkiä kenellekään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla itelläni on yhdysnimi, ei muita nimiä. Enkä ole kyllä kaivannutkaan muita nimiä. Yhdysnimi sinällään on kauheen epäkäytännöllinen, kun minua kutsutaan vain sillä yhdysnimen ekalla nimellä. Ja allekirjoitukseenkaan en osaa sitä toista nimeä laittaa. Ainoastaan jotkut sukulaiset kutsuvat minua tällä koko nimellä (ja yks työkaveri kiusoitellakseen :rolleyes:).

 

Mutta joo. Ite en ymmärrä sitä, että lapselle annetaan kauheen monta nimeä. Varsinkin semmoisia, joissa on yhdysnimi ja lisäksi vielä kaksi muuta nimeä. Ihan turhaa. Hankaloittaa vaan elämää siinä vaiheessa, kun jotain Kelan lappusia täytellään :P.

Meidän muksulla on kaksi suht lyhyttä nimeä. Jos tulee muita muksuja niin kahden nimen linjalla jatketaan. Pärjättäis periaatteessa yhdelläkin nimellä, mutta onpahan sitten valinnan varaa kutsumanimissä, jos ei vaikka eka nimi miellytäkään muksua ;).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuolta toisesta ketjusta lainaan itseäni;

 

Mie oon aina aatellut sen niin, että edes sitten ne toiset nimet erottaa ihmisen jostain toisesta samannimisestä.

Meidän lapselle on jo nimi valmiina, ja kolme nimeä tulee olemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on vain yksi nimi ortodoksisen perinteen mukaisesti. Samoin on äidilläni ja siskollani. Nykyisin monet ortodoksilapset saavat useamman nimen. Mekin olemme miettineet kolmea nimeä, tulee lapsesta sitten ortodoksi tai luterilainen.

 

Minä en myöskään ymmärrä sitä että kutsumanimi on yhdistelmästä se toinen tai kolmas. Miehen mielestä tärkeintä on että lapsesta käytettävä nimi on sitten yksi hänelle annetuista eikä joku aivan muu (hänellä on näin, nimeä voi kyllä pitää lempinimenäkin, mun suuhun se ei kuitenkaan istu, eikä kukaan perheestäni/ystävistäni tunne häntä tuolla nimellä) :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua hiukan huvittaa, kun kasteilmoituksissa näkee suhteellisen paljon kolme etunimeä omaavia lapsia. Ajattelen sen niin, että yhdelle lapselle on pitänyt saada tungettua kaikki mahdolliset nimet, jotta suku olisi tyytyväinen tai jos muita lapsia ei tulekaan/hankitakaan. Erityisen huvittavia ovat sitten nämä useampinimiset rimpsut, joissa nimiä on yhdistelty viivalla. :rolleyes:

 

Itse suosin siis lyhyesti ja ytimekkäästi kahta etunimeä, joissa ei ole yhdysviivoja. Jos lapselle antaa yhdysviivallisen nimen, niin silloin se mielestäni on se koko kutsumanimi eikä sitä viivan jälkeistä osaa tiputeta pois. Vähän sama asia kuin nimestä Jonna sanoisi vain Jon. :P Kuitenkin jos yhdysviivallisen nimen antaa kutsumanimeksi, niin pelkkä kaksiosainen nimi tuntuu vajaalta ja lapsi tarvisi myös sen kolmannen nimen toimittamaan sen toisen, ei-kutsumanimen virkaa. ;)

 

Haluan myös antaa kaikille mahdollisille lapsilleni saman määrän nimiä ja mahdollisuuksien mukaan myös antaa ne nimet samassa järjestyksessä niin, että kaikkia kutsutaan joko ensimmäisellä tai sitten toisella nimellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun esikoisella on kolme nimeä. Ja oikeastaan siihen oli syynä vain se että ne kuulosti keskenään hyvältä. :)

 

Mahdolliselle seuraavalle lapselle olisi tulossa todennäköisesti vain yksi nimi ortodoksiperinteen mukaisesti. (Mieheni on siis ortodoksi).

Alkuun tämä kyllä vaati itseltäni sopeutumista (niin hassulta kun se jälkeenpäin kuulostaakin) kun jotenkin on aina ajatellut että nimiä "pitää" olla vähintään kaksi. Vaan tarkemmin ajatellen, miksi ihmeessä "pitäisi" :rolleyes:

 

Aika näyttää miten tulee käymään, mutta tälläiset pohdinnat on tällä hetkellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimet on tietysti päätetty meillä jo ajat sitten :rolleyes: Eli kolme nimeä tulee - on sitten tyttöjä tai poikia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni yhdysnimi ja kolme kaimaa suomessa. Mua taas ärsyttää ihmiset jotka pudottaa mun automaattisesti mun toisen nimen pois. Jos mun nimi olisi Marja-Liisa, niin kaikki kutsuu mua Marjaksi. Miksi näin?? Millä oikeudella muutetaan toisen nimeä? Mulla ei ole muita nimiä yhdysnimen lisäksi, joskus olisin halunnut kun kaikki kysyy ja olettaa että on.

 

Hassuja yhdistelmiä on myös kun väkisin laitetaan lapselle neljä nimeä, vaikka Minna Terttu Maija-Liisa Virtanen. Siinä loppuu rivit kun pitää lomakkeita täyttää :rolleyes:

 

Meidän pojalla kaksi nimeä, joista toinen on isän ja isooisän perintöä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mein molemmilla lapsilla on kolme nimeä. Oli vaan monta kivaa nimeä, mitkä tahdottiin antaa ja ne kun sopivat keskenäänkin ;). Ja ei me koskaan tulla saamaan niin montaa lasta, että saataisiin kaikki nimet joskus muuten käyttöön :D.

 

Mutta tosiaan, meidän suvussa on tapana antaa perheen esikoistytölle toiseksi nimeksi yksi ja sama. Se nimi on nyt mun ja meidänkin esikoisen toisena nimenä. Ja mun mielipiteenä on se, että nimi kuulostaa jotenkin hassulta, jos ensimmäinen nimi on pitkä ja toinen lyhyt. Meillä olisi käynyt näin kahden ekan nimen perusteella, joten kun löi kolmannen nimen perään se pehmitti sitten kokonaisuutta. Siis esimerkiksi musta nimi Pauliina Anna kuulostaa jotenkin hassummalta kuin Anna Pauliina. Toi jälkimmäinen kuulostaa ainakin mun korvaani paremmalta. Mutta sitten jos tohon ekaan versioon lyö vielä sen kolmannen nimen perään esim Pauliina Anna Katariina niin kuulostaa jo heti taas paremmalta ;). Näin minusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo on totta, jotkut rimpsut kaipaavat sen kolmannen. Mä kuvittelisin että meidän lapselle tulee (ainakin) kaksi nimeä. Ensinnäkin musta nimet on kivoja ja kauniita nimiä on paljon. Toiseksi nimeksi voi myös antaa vähän erikoisemman nimen jota ei välttämättä tohtisi kutsumanimeksi laittaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja mun mielipiteenä on se, että nimi kuulostaa jotenkin hassulta, jos ensimmäinen nimi on pitkä ja toinen lyhyt. Meillä olisi käynyt näin kahden ekan nimen perusteella, joten kun löi kolmannen nimen perään se pehmitti sitten kokonaisuutta. Siis esimerkiksi musta nimi Pauliina Anna kuulostaa jotenkin hassummalta kuin Anna Pauliina. Toi jälkimmäinen kuulostaa ainakin mun korvaani paremmalta. Mutta sitten jos tohon ekaan versioon lyö vielä sen kolmannen nimen perään esim Pauliina Anna Katariina niin kuulostaa jo heti taas paremmalta ;). Näin minusta.

 

Oon ihan samaa mieltä. Toi onkin just yks syy, miks ainakin meidän tytölle tulis kolme nimee. Toiseks nimeks tulee joka tapauksessa miehen äitin nimi, joka on lyhyt. Siihen on laitettava kolmaskin nimi tai se kuulostaa tyhmältä. Ja itseasiassa toiselle pojallekin, koska toiseks nimeks tulis mun isin nimi ja se on kans lyhyt.

 

Mutta noi miljoonalla yhdysnimellä kikkailut kyllä on munkin mielestä typeriä. Siis että yhdysnimillä saadaan lapselle enemmän kun se kolme nimee. Sinänsä tykkään kyllä yhdysnimistä (ja hyvä näin, ettei tarvi omaa vaihtaa), mutta jos meidän lapselle sellanen tulis, niin sitten pitäisin huolen, että sitä koko yhdysnimee käytetään. Ihan niin kun meidän äiti piti huolen siitä, että musta ei missään vaiheessa käytetty pelkkää ensimmäistä nimee, eihän se oo mun etunimi. Kyllähän toi nimen pituus tietysti pieniä ongelmiakin välillä aiheuttaa, esimerkiks just jotkut KELAn paperit ym ja nimmarin kirjotus kestää. Mutta aika pieniä ongelmia ne mun mielestä on. Ja tykkään omasta nimestäni ihan sikana, se on itseasiassa erittäin harvinainenkin (yhteensä vajaa 30 samannimistä) vaikka molemmat nimet on ihan tavallisia suomalaisia nimiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Hassuja yhdistelmiä on myös kun väkisin laitetaan lapselle neljä nimeä, vaikka Minna Terttu Maija-Liisa Virtanen. Siinä loppuu rivit kun pitää lomakkeita täyttää :rolleyes:

 

Hih, multa loppui jo kolmella etunimellä ja piiiitkällä omalla sukunimellä... Kirjaimia nimissä on 5 + 5 + 7 + 13

 

Nykyisellä tai entisellä sukunimellä ei ole ollut niin paljon ongelmia kun oli ensin 8 kirjainta sukunimessä ja nykyisen miehen nimellä on vain 7 kirjainta.

 

Mutta etukortit sun muut otan yleensä pelkällä ekalla nimellä, ne kun ei millään mahdu muuten korttiin...

 

Mulla on ollut ainakin 3 tuttua joita kutsutaan tokalla nimellä ekan nimen sijasta enkä osaa pitää sitä outona kun on tottunut asiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika samoilla linjoilla Naddan kanssa :)

Meillä ukolla on kaksi nimeä, mun puolesta yksikin olisi riittänyt. En henk. koht. tykkää yhtään kolmiosaisista :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on etunimenä yhdysnimi (27 kaimaa Suomessa) ja sen lisäksi toinen nimi. Jotkut kutsuvat koko yhdysnimellä, esittelen itseni puhelimessa samoin ja allekirjoitukseenkin sen jaksan ihan hyvin raapustaa. Miehellä on kaksi nimeä. Olen melko varma, että meidän lapsille tulee vain kaksi nimeä. Jos vaan päästään yhteisymmärrykseen. :rolleyes: Jotenkin sitä toista nimeä kaipaa, ehkä taustalla on juuri tuo yksilöinti. Että erottaa, jos on samannimisiä muuten. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän esikoisella on kaksi etunimeä ja riittää vallan mainiosti. Eipä sitä sen kummemmin pohdittu, mutta nyt kun miettii, niin onhan meillä molemmilla kaksi etunimeä. Henkilökohtaisesti en oikein noista yhdysnimistä tykkää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla on etunimenä yhdysnimi (27 kaimaa Suomessa)

 

Ollaankohan me erittäin harvinaisia kaimoja, mulla on meinaan kans vaan 27 kaimaa.. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No ei sitten ollakaan, mun nimikirjaimet on M-R. :) mielenkiintoinen yhteensattuma kyllä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me käytiin tästä oikein vääntöä miehen kanssa... Miehen suvussa on tapana antaa kolme nimeä. Mulla on yksi yhdysnimi (kutsumanimenä vain eka puolisko) ja mun perheessä kaikilla muilla on kaksi nimeä. Sikäli mulla ei mitään periaatteellista mielipidettä asiasta ole, mutta tilanne oli se, että meillä oli tytölle kaksi nimeä valmiina mietittynä. Miehen mielestä sinne piti sitten se kolmas saada keksittyä. Mua ärsytti hirveesti, kun mun mielestä se kahden nimen yhdistelmä oli tosi kaunis ja ihan riittävä ilman väkisin mietittyä kolmatta nimeä!

 

No, mä sitten yllättäen annoin periksi :rolleyes: ja lykättiin mun kutsumanimi siihen väliin... puoli tuntia ennenku piti palauttaa kaavake kirkkoherranvirastoon... :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei vielä ole ajankohtaista, mutta varmaan 2 tai 3 etunimeä. :) Yhdysnimiä en ole edes ajatellut. mitä ilmeisemmin sitten lapsen yhtenä nimenä on nimi minun tai miehen vanhemmalta/isovanhemmalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole koskaan ymmärtänyt miksi lapsiparalle täytyy tunkea mahdollisimman monta nimeä, että kaikki kumminkaimatkin varmasti "muistetaan" jollain tavalla nimeämisessä...tai miksi pitää väkisin yrittää keksiä joku elämää suurempi tai the maailman ensimmäinen ja ainut supernimi.

 

En myöskään voi sietää näitä -tytär, -dotter loppuisia patronyymejä jotka on väkisin väännetty isän nimestä, oli se sitten miten hölmönkuuloista tahansa (kauhuesimerkki Pellervontytär, Sebastiansdotter tms. :rolleyes: anteeksi vaan...)

 

Itselläni on kaksi nimeä, ensimmäinen lyhyt ja helppo, jonka vanhemmat valitsivat sen takia, että siitä ei oikein saa väännettyä mitään lempinimeä tai kummallisia lyhennyksiä. Toinen nimi on kulkenut suvussa suoraan äidiltä tyttärelle viimeiset puolitoista vuosisataa, se onkin hieman pidempi ja vanhanaikainen mutta uudessa nousussa. En ole sitä pahemmin käyttänyt muutoin kun kelan papereilla ja ajokortissa, mutta minusta se on kuitenkin mukava muistutus perheen historiasta ja menneistä sukupolvista...

 

Mahdollisesti tuleville lapsille tulemme antamaan kaksi nimeä, miehen kulttuurista kurdilainen ja toiseksi sopivasti sointuva suomenruotsalainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now