Sign in to follow this  
Followers 0
Nadda

Kuinka usein kummi(t) tapaa(vat) lasta/lapsia?


77 posts in this topic

Kuinka usein teidän lastenne kummit tapaavat kummilapsiaan? Onko se sopivasti, liikaa vai liian vähän? Entä miten kummit muistavat lapsianne?

 

Teittekö kummin tehtävät ja velvollisuudet selväksi ennen kummiutta vai keskustelitteko edes koko asiasta? Oletteko myöhemmin puhuneet asiasta? Mitä sinä odotat lastesi kummeilta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä lapsia on yksi, jolla on kolme kummia. Mun sisko ja sen mies ovat erittäin paljon tekemississä pojan kanssa (näkee monta kertaa viikossa), tää nyt oli ihan tietokin, koska meillä on heidän kanssa hyvin läheiset välit ja asutaankin samalla kadulla. Nyt kun poitsu on kohta vuoden, on tää kummi-lapsi suhde käsittänyt ihan normaalia yhdessäoloo ja leikkimistä, lapsenhoitoapua, lahjoja ja muita muistamisia. Mun mielestä tää on ollut just sopiva juttu enkä olis parempia kummeja lapselleni voinut toivoo. Tiesin sen kyllä jo etukäteenkin. (ja nyt se mun sisko tulee lukeen tän ja kulkee sitten rinta rottingilla :lol:)

 

Kolmantena kummina on miehen sisko. Etukäteen jo oli tiedossa, että he eivät tuu pojan kanssa lähellekään niin paljoa näkemään toisiaan, koska ei me muutenkaan nähdä kun ehkä muutaman kuukauden välein. Kuitenkin oon ehkä jonkun verran pettynyt, koska todellakin pojan ja tän kummitätinsä näkemiset on ihan yhden käden sormilla laskettavissa. Ja asutaan kuitenkin samassa kaupungissa. Toivoa toki voi, että pojan kasvaessa tilanne muuttuu parempaan suuntaan, onhan isomman lapsen kanssa helpompi lähteä vaikkapa jonnekin ilman vanhempia tai jotain. Eikä tää oo kuitenkaan niin kauheesti haitannut, koska noi kaks muuta kummia onkin sitten niin paljon tekemississä pojan kanssa.

 

Ei me mitään kummien tehtäviä lueteltu heille kun hommaan kysyttiin. Mun siskon ja sen miehen kanssa nyt oli tosiaan aika itsestäänselvää, että paljon ovat tekemisissä, sama juttu kohtapuoliin, kun heidän lapsensa syntyy ja meistä tulee kummeja. Mun sisko on kyllä aina ollut ihan kauhee lahjojen ostaja ja tekee sitä nyt pojankin kohdalla. Se on mun mielestä hauskaa, kunhan ei aikanaan sitten ihan liiallisuuksiin mee. :D Miehen siskolta olisin tosiaan odottanut ehkä hieman enemmän yritystä nähdä poikaa enemmän, mutta kyllä mä edelleen tosiaan elän toivossa, että tilanne tulevaisuudessa muuttuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En vastannut polliin, koska meillä on hyvin erilaisia kummeja.

 

Pojallamme on yhteensä viisi kummia (2 pariskuntaa sekä minun 16 v kummityttöni). Hyvin laidasta laitaan ovat ja saavat sellaisia ollakin. Miehen veli puolisoineen ovat todella aktiivisia sekä näkemisessä että lahjojen tuomisessa ja asuvat samassa kaupungissa, ystäväpariskuntamme kanssa pidetään itsekin tosi paljon yhteyttä ja nähdään ~kerran kuussa, 16 v kummityttöni pitää taas tosi vähän yhteyttä, mutta niin kuin totesin, jokainen on omalla tavallaan ihana kummi.

 

Juuri tämä kummityttöni oli melkein paniikissa kun pyysimme häntä kummiksi ja kun sanoin ettei hänen tarvitse olla lapsemme huoltaja jos meille käy jotain, hän oli selvästikin helpottunut. :lol: Painotin hänelle ettei meillä ole mitään kaavamaisia odotuksia millainen hänen pitäisi olla (olen itse ollut tosi aktiivinen juuri tämän kummilapsen kanssa), tärkeintä olisi että hän olisi oma itsensä. En halua että kummius on kenellekään taakka tai rasite. On kiva että pojallamme on yksi nuorempikin kummi, eikä kaikki ole "ikäloppuja tätejä ja setiä" :P siinä vaiheessa kun poikamme on esim teini-ikäinen, vaikkei se nyt mikään tärkeä valintakriteeri ollutkaan.

 

Olemme olleet tosi tyytyväisiä kaikkiin kummeihin. s020.gif

Edited by Ninja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisella on 5 kummia, joista kaksi muodostaa pariskunnan, kolmas on minun pikkusiskoni, neljäs miehen pikkuveli ja viides on meidän bestman.

 

Loogisesti minun siskoni ja mieheni veli näkevät neitokaista useammin. Pariskunta tulee aika hyvänä kakkosena toinen 3-6 kertaa puolessa vuodessa ja sitten on meidän bestman, joka toivon mukaan tulee olemaan kuvioissa nyt vähän ahkerammin kun muutti kotisuomeen.

 

Kummit leikkii neidin kanssa ja tietysti joskus tuo jotain ylimääräistä lahjuksia, mutta emme me luetelleen mitään "vaatimuksia" kun kummiksi pyydettiin.

 

Nyt tälle toiselle on tulossa 4 kummia, eli yksi ystäväpariskunta ja miehen pikkusisko miehensä kanssa. Tiedän että he tulevat olemaan vauvelin kanssa tekemisissä kerran kaksi kuukaudessa.

 

En ole edes olettanut että kummin pitäisi pitää joka viikko yhteyttä.

 

Itse olen nähnyt vanhimman kummilapseni vajaa puoli vuotta sitten, mutta ennen koulun alkua lähetin hänelle "yllärinä" kyniä, vihkoja, kumeja ym. muuta koulussa tarvittavia juttua. Oli tosi mielissään kun oli saannut paketin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
En vastannut polliin, koska meillä on hyvin erilaisia kummeja.

 

Polli on monivalinta sen vuoksi, että siihen voi laittaa raksin useampaan kohtaan erilaisten kummien varalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saako myös kummit vastata tähän kummin näkökulmasta? :) Itse kun haluisin olla hyvä kummi ja nää asiat kiinnostaa kovasti. :)

 

Itselläni on kolme kummilasta. Yksi on sukulainen ja kaksi muuta tuttavien lapsia. Kukaan kummiksi pyytäneistä ei käynyt läpi mitenkään mitä kummeilta odottavat, joten oletan, että mitään kummallisempia odotuksia ei ole vaan saan hoitaa tehtävän niin kuin parhaaksi näen.

 

Vanhinta kummilastamme olen nähnyt parin kuukauden välein. Hän on miehen lapsuudenystävän toinen lapsi ja heidän perheensä asuu noin 250 kilometrin päässä meistä. Emme siis näe kovinkaan usein, koska välimatkaa on ja vapaa-aikaakin on rajoitetusti (sekä meillä että myös heillä). Koska nähdään harvoin, panostamme näkemisiin enemmän eli olemme heidän perheen kanssa koko päivän. Olemme mm. käyneet kylpylässä, Puuhamaassa ja urheilukilpailuissa heidän kanssa. Olen muistanut tätä kummilastamme ristiäisissä ja jouluna lahjalla. Ja tietysti myös tulevana synttärinä vien lahjan. Yritän panostaa lahjan ajatukseen (myös muiden kummilasten kohdalla) ainakin tässä vaiheessa, kun lapsi vielä ei ole itse tarkka saamista lahjoistaan. Myöhemmin tulee varmasti ostettua leluja, joita lapsi "on aina halunnut", vaikka en itse kyseisistä leluista niin vakuuttuisikaan. :) Viemisiä en ole hänelle juurikaan vienyt vielä tässä vaiheessa. Varsinkaan kun olen äitinsä puheista ymmärtänyt, että "roinaa" on jo ihan tarpeeksi. Toisaalta en myöskään halua opettaa kummilapselleni, että aina saa jotain. On sitten mukava ylläri hänelle, jos viemme jotain pientä mennessämme. Muuten olen muistanut häntä lähettämällä postikortteja (reissuista+joulukortit) hänen nimellään ja lisännyt loppuun sitten muun perheen. Näin olen toiminut myös muiden kummilasten kohdalla, koska itse ainakin olin pienenä ikionnellinen, jos tuli kortti, jossa oli nimenä minun nimi + muu perhe...

 

Keskimmäinen kummilapsemme on sitten sukua. Hän asuu viereisessä kaupungissa ja näemme melko usein. Jotenkin tosin tuntuu, että hän on jäänyt kuitenkin etäisemmäksi kuin tämä vanhempi kummilapsi. Olenkin ajatellut, että meidän pitäisi viettää myös hänen kanssaan sitä paljon puhuttua laatuaikaa eli panostaa ennemmin näkemisten tasoon kuin määrään. Lahjat ja kortit kuten yllä. Myöskään häntä emme lahjo muuten, koska olen paljon keskustellut aiheesta hänen äitinsä kanssa. Hänen äitiään ärsyttää isovanhemmat, jotka koittavat ostaa heidän vanhemman lapsensa huomiota lahjomalla jatkuvasti karkeilla ja leluilla. Itse en halua sortua tähän samaan, vaikka sillä varmaan hetkellisesti suosiota saisikin. Joten yritän parhaani, että kummilapsi tykästyisi minuun muista syistä. Joskus jotain viedään, mutta taaskaan ei opeteta siihen, että aina sieltä kassista jotain löytyy....

 

Nuorin kummilapsemme on myös miehen ystävän lapsi. Tunnen isän hyvin, mutta äiti on minulle täysin vieras. Ja tämä se ongelma onkin... Olen yrittänyt tutustua äitiin parhaan taitoni mukaan, mutta hänellä ei tunnu olevan mielenkiintoa tutustua minuun, ei esim. vastaa viesteihin tms. Tulee itselle todella turhautunut ja epäonnistunut olo ja mietityttää miksi he pyysivät minut kummiksi? Ei sitä toista puoliskoa ole pakko pyytää, jos oikeasti haluaa vain miehen kummiksi. No ei tälle nyt enää mitään voi. Jatkan sinnikästä yritystä, mutta jossain vaiheessa loppuu halut yrittämiseen. Hulluinta on se, että kyseinen perhe asuu noin puolen kilometrin päässä, joten periaatteessa voitaisiin nähdä vaikka joka päivä! En vain viitsi enää enempää itseäni tyrkyttää ja mielestäni myös heillä olisi velvollisuus kutsua meitä kylään. Ei kai kummin oleteta olevan ainoa aktiivinen osapuoli? En kuitenkaan halua "kostaa" tätä lapselle, joten yritän parhaani mukaan täyttää velvollisuuteni. Muistan häntä lahjoilla ja korteilla, kuten muitakin kummilapsiani, mutta näkeminen on ikävän vähäistä.

 

Ja miten taas sitten muuten muistan kummilapsiamme... No tietysti ajattelen heitä suunnilleen joka päivä. :) Mutta noin muuten teen jokaiselle kummilapselle valokuva-albumia, joihin laitan kuvia ja tarinoita meidän yhteisistä hetkistä. Lisäksi meidän kirjahyllyssä on 3 säästöpossua, jotka saavat kuukausittain rahaa syödäkseen. Annamme nämä heille sitten vanhempana. Jos albumit ja possut antaisi esimerkiksi silloin, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, olisi rahaa kertynyt noin 500 euroa jokaiselle. Saa vaan nähdä onko 500 euroa enää mitään siinä iässä vai onko inflaatio tehnyt tehtävänsä. :)

 

Pahoittelut pitkästä viestistä ja hieman ohi aiheen kirjoittamisesta. :) Toivottavasti tänne tulisi vielä enemmän vastauksia, jotta näkisi mitä muut vanhemmat odottavat kummeilta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei periaatteessa ollut kovin suuria odotuksia kummien aktiivisuudsta, sillä en ole itsekään kovin (lue tarpeeksi) aktiivinen kummitäti kuudelle kummilapselleni. Mutta silti aktiivisuus on yllättävän vähäistä. Etenkin niiden kummien osalta, joilta odotin enemmän. Meillä aktiivisin taitaa olla miehen kaveri, jonka on kaikista innostuinein kummilapsestaan ja jaksaa poikaa leikittää silloin kun näkee. Muuten mennään lähinnä synttärilahja-joululahja-akselilla.

 

Tosin pitäisi varmaan itsekin tehdä enemmän töitä kummisuhteen muodostumiseksi. Soitella, pyytää käymään jne. Alussa laitoin kyllä tekstiviestillä ja sähköpostilla ns. kummitiedotteita pojan kehittymisestä ja kuulumisista mutta nyt sekin on vähentynyt. Noihin tiedotteihin tuli myös aina jotain kommenttia miespuolisilta kummeilta, naisilta ei mitään :mellow:.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pojalla on kolme kummia. Yksi niistä on siskoni jonka kanssa ollaan viikottain hyvin tiiviissä yhteydessä. Saatamme nähdä monta kertaa viikossa toisiamme. Siskoni lahjoo poikaani hirveästi, ostaa hyvää hyvyyttään sitä mitä tarvitsemme ym. saamme myös hänen poikansa vanhoja lähes käyttämättömiä vaatteita kiertoon. Myös siskoni hoitaa poikaa aina pyydettäessä. Parempa kummia/siskoa en voisi toivoa.

 

Pojalla on myös kummipariskunta, joiden kanssa olimme aluksi ihan tiiviisti yhteydessä. Yhteisen etelänmatkan jälkeen yhteytemme katkesi erimielisyyksien vuoksi, harmi. Eivät ole ottaneet minkäänlaista yhteyttä kysyäkseen mitä kummilapselleen kuuluu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tytöllä, nyt vuosi 2kk on kaksi kummia.

Serkkuni, jota typy tapaa aina, kun ollaan kylässä vanhemmillani (sama paikkakunta). Suunilleen kerran kaksi kuussa. Kummi tulee koko päiväksi/useammaksi tunniksi ja viettää aikaa tytön kanssa todella mielellään. Lukevat, keinuvat tanssivat jne.

Vauvasta asti olen tytön antanut olla kumminsa kanssa "omissa oloissaan". Serkullani ei ole omia lapsia ja hän on aivan tohkeissaan, kun saa ottaa vastuuta turvallisesti.

 

 

Ihan kahdestaan eivät ole olleet, mutta jos sitä ehdotettaisiin en epäröisi.

 

Toinen kummi taas on nähnyt tytön vasta kahdesti. Tämä oli meillä etukäteen tiedossa asiasta puhuttiin ja sovittiin, ettei paineita oteta. Kun asuu osanvuodesta ulkomailla ja elää lähinnä töissä ei aikaa juuri ole.

Halusimme joka tapauksessa hänet kummiksi, sillä koemme, että voimme luottaa häneen ja kun neito tuosta kasvaa on 30v sinkkumiehen helpompaa keksiä touhua.

 

Jollemme olisi saaneet noita kahta kummeiksi emme olisi halunneet ketään. He eivät ole parhaita ystäviämme vaan aikuisia joilla on sellaiset arvot, harrastukset ja elämäntavat joista uskomme tytön "hyötyvän" ja saavan sekä iloa, että turvaa.

 

Etukäteen puhuimme molempien kummien kanssa ja painotimme, ettei lapsesta todellakaan tarvitse ottaa stressiä. Me emme odota lahjoja tai postikortteja. Jos jotain sellaista mistä tyttö tulee mieleen näkee sen saa tuoda.. Ainoa mitä "vaadimme" on se, että ihan oikeasti haluaa olla niissä puitteissa joihin kykenee lapselle tärkeä ja omaitsensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toinen kummi käy kuukauden, parin välein (sopivasti) ja toinen n. kerran puolessa vuodessa (liian vähän tältä jälkimmäiseltä).

 

Kummi(t) muista(vat) lasta...

lahjoin

tuliaisin

postikortein

sähköpostein

soittamalla

leikkimällä lapsen kanssa

 

 

Tuossapa nuo muistamistavat. Poikapuolinen kummi lähinnä soittelee, tyttö taasen tekee noita muitakin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin vastaan kummina. Yhtä kummilasta näen ihan liian harvoin, koska asumme niin kaukana toisistamme. Kaksi muuta sitten onneksi asuvat lähempänä ja näemme sopivasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minäkin vastaan kummina. Yhtä kummilasta näen ihan liian harvoin, koska asumme niin kaukana toisistamme. Kaksi muuta sitten onneksi asuvat lähempänä ja näemme sopivasti.

 

Minä vastaan myös kummina. Nään omaa kummityttöäni aivan liian harvoin (noin kerran tai kaksi kuussa) ja nimenomaan pitkän välimatkan takia. Tilanne on onneksi muuttumassa, sillä perhe on muuttamassa lähemmäs!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummina vastaan minäkin - mielelläni näkisin kummilapsia reippaasti enemmän.

 

Molemmat asuvat sen verran kaukana, että reissua pitää erikseen suunnitella ja nykytilanne hankaloittaa näkemistä vielä entisestään kun viikonloput ovat oikeastaan järjestään toistaiseksi kiinni... Normaalitilanteessa kummilapsia näkee muutaman kuukauden välein.

 

Yhteyttä yritän kyllä muuten pitää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on pojalla neljä kummia. Yksi asuu 5min kävelymatkan päässä, toinen tunnin junamatkan päässä ja kaksi muuta (aviopari) 4tunnin junamatkan päässä.

 

Veljeni (5min) näkee aika harvoin kummipoikaansa vaikka asuu näin lähellä, mutta ei se oikeestaan haittaa. Korvaa pitkän välin leikkimällä ja juttelemalla, kerran viennyt mummolaan pojan vkl ajaksi ja muutaman kerran vahtinut kauppareissun aikana.

 

Toinen kummi ja serkkuni (tunti), on aivan hulluna kummipoikaansa. Tulisi useemmin jos opiskelijabudjetti antaisi periksi. Mutta viikottain puhumme puhelimessa pojasta. Noin kerran kuussa tulee täällä käymään, ja kaksi kertaa on ollut poika vkl hoidossa tädillä.

 

Kolmas ja neljäs kummi (miehen vanhin veli ja aviovaimo) käyvät täällä IKEAn varjolla kummipoikaa tapaamassa :D . Me olemme heidän esikoistytön kummeja miehen kanssa. Tahtoisimme kyllä nähdä useemmin, mutta välimatka ei anna periksi kun tavata vaan muutamia kertoja vuodessa.

 

Mutta jokainen kummi on tähän mennessä muistanut kummipoikaansa. Juuri meille tärkeellä asialla, ajalla. Ovat vahtineet heille sopivan ajan lasta, leikkineet ja jutelleet, ja olleet meille tukena erillaisissa asioissa. Itselleni on tärkeää että kummit on sukua. Omat kummini (4, joista 1 kuollut) ei koskaan oikeen minun kanssani aikaa viettänyt lapsena, saati aikuisena. Yhdeltä sain onnittelu kortin pojan syntyessä, mutta siinä se mitä viimesen 10v aikana heistä on kuulunut. Joten valitsimme kummit jotka pitävät yhteyttä ja ovat muutenkin osa elämäämme joko joka päiväsenä tai osittain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen kummina on mun veli vaimoineen ja miehen sisko miehineen. Nähdään niin kuin sukua nyt muutenkin nähtäisiin, vaihtelevasti. Kuopuksen kummina on sit mun sisko ja serkku miehineen. Serkku muistaa aina korteilla ja muutenkin, olisi kiva nähdäkin useammin.

 

Meille ei kummallakaan lapsella ole erityisen läheistä suhdetta kummiinsa (johtuu varmaan juuri siitä, että suurin osa kummeja on enoja tai tätejä, ja ovat siten läheisiä molemmille).

 

Omia kummilapsia on kolme, joista vanhinta en ole nähnyt varmaan pariin vuoteen, asuu sen verran kaukana, ja aina kun on vähän yrittänyt suunnitella reissuntynkää puolin tai toisin, on tullut jotain eteen. Hänelle lähetän lahjat, ja kyselen kuulumisia äidiltään. Toinen kummilapsi asuu vähän lähempänä, mutta kuitenkin niin, että kyllä sitä pitää ihan asiakseen ottaa ja lähteä, ja koko päivähän siihen menee. Häntä näen vähän useammin, mutta synttäreille sentään pääsen ihan livenä. Kuten myös kolmannen, sama etäisyys. Häntä näen vähän useammin, koska on tuon nuorimman lapsen kummin tytär, eli ainakin kahdet synttärit vuodessa nähdään ja sitten pari kertaa vieraillaan muuten.

 

Itse en kummina voi hirveästi antaa laatuaikaa, omat lapset on syntyneet samana vuonna kahden ekan kummilapsen kanssa, joten aika sähellystä ne visiitit vielä on. Ei puhettakaan, että voisin esim. leikkiä kummilasten kanssa, jos omat muksut on mukana. Pari kertaa oon käynyt itekseni näitä nuorempia kattomassa, se on kyl ollut sit ihan mukavaa vaihtelua. Saas nähdä, miten sitten vanhempana. Aikomus ainakin on sitten ottaa varsinkin tää kaukana asuva kummilapsi kyläilemään sit ihan itekseen, kunhan vähän vielä kasvaa (on nyt kuus vee) ja pääsee esim. lentämään yksin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoisella on neljä kummia, joista kaikki suvun ulkopuolelta ajatuksena saada pienen suvun lisäksi lisää luotettavia aikuisia lapsen elämään. Sylikummi lähettää jouluna ja synttärinä kortin ja niiden välissä 5-20€ lahjarahaa. Tavanneet ovat viimeksi lähes 7 vuotta sitten, joten muistaa tosiaan kumminsa vaan nimeltä ja valokuvista. Toinen kummi lähettää hyvällä tuurilla jouluna tekstarilla "Hyvää joulua", viimisestä tapaamisesta on yli 8 vuotta, joten lapselle ei ole oikein minkäänlaista kuvaa kummistaan. Kolmas kummi saattaa jopa vaivautua synttäreille asti ja joulun alla tekee yleensä alle 10 minuutin pikavisiitin. Viimeinen kummeista onkin sitten ehdottomasti paras. Saattaa käydä useamman kerran vuodessa muutenkin kuin synttäreillä ja joulun alla ja käydessään antaa lapselle oikeasti aikaansa, on oikeasti kiinnostunut kummilapsensa kuulumisista. Kaikkiin kummeihin on välimatkaa lähemmäs 200 km. Olemme lapsen kanssa yrittäneet itse pitää yhteyttä, mutta kun ei kiinnosta niin mitäs me asialle voidaan?

 

Kakkosella on myöskin neljä kummia, joista "vahingosta" viisastuneena valitsimme kaksi ihan suvusta. Miehen sisko ei oikein ole kyläilyihmisiä ja muutenkin elää vauhdikkaampaa elämää, mutta näkee kyllä kummilastaan useita kertoja vuodessa ja muistaa lapsia tuliaisilla, pääsiäismunilla jne. sekä touhuaa jos aikaa vaan on. Toinen suvun kummeista käy muutaman kuukauden välein leikkimässä ja on jokusen kerran hoitanutkin. Kaksi muuta kummia onkin sitten pariskunta, jota nähdään synttärijuhlien ohella jokusen kerran vuodessa ja hoitoon kuulemma lapsen ottavat jos vaan aikataulut passaa.

 

Toisinaan esikoisen tilanne harmittaa. Me emme pyytäneet kummeja lahjojen takia ja kiinnostuksen puutteen vuoksi olisimme myös hyväksyneet kielteisen vastauksen. Toivoimme edes hieman aikaa ja aitoa kiinnostusta lasta kohtaan, tunnetta lapselle, että hänellä on tukea kodin ulkopuolellakin.

 

Itselläni on vain miehen kanssa yksi kummilapsi. Aina ei aikaa niinkään kyläilyyn ole, mutta tavatessamme sylimme on aina avoin ja leikki- tai pelituokio kyllä järjestyy. Hoitoon ja yökylään otamme mielellämme ellei meillä ole ennalta suvittuja menoja. Toisinaan "kaappaamme" lapsen mukaan myös esim. lastentapahtumiin. Lahjoin, tuliaisin ja korteinkin toki muistamme, mutta yritämme itse ennemmin panostaa yhdessäoloon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kolme kummia lapsella. Pariskuntakummit käyvät meillä noin joka toinenviikonloppu, eli ihan sopivissa määrin. Tosin he asuvat tuossa 20 km päässä. kolmas kummi sitten käykin vähemmän, toki ymmärrän häntä kun on yritys johdettavana, mutta voisi sitä käydä hieman useemmin meilläkin. Toki hän kyllä näkee poikaa useemmin kun me käydään katsomassa omaa kummipoikaa joka on hänen poikansa.

 

Ja mulle on tärkeintä pitää tuo pojan näkeminen ykkös juttuna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummallakin lapsella on kaksi kummia (pariskunnat, joista toinen osapuoli on mieheni tai minun sisarus). Kummit näkevät lapsia todella harvoin ja nyt syntymäpäivillekään ei päässyt kuin yksi kummi paikalle. Toisen lapsen kummit olivat lomamatkalla, jonka olisivat tosin voineet pitää milloin tahansa muulloinkin. <_< Toisen lapsen toinen kummi oli sentään työmatkalla, eikä siksi päässyt paikalle.

 

Muistaminen on yleensä joko kuulumisten kysymistä tavattaessa tai syntymäpäivälahja. Mielestäni kiinnostusta kummilasta kohtaan voisi olla hieman enemmän ja toivonkin, että lasten kasvaessa kasvaisi myös yhteydenpito kummien kanssa. Toiset kummit asuvat sentään samassa kaupungissa (!), toiset hieman kauempana.

 

Toisaalta en itsekään ole mikään esimerkillinen kummi ja yhteydenpitoni kummilasteni kanssa on melko vähäistä suurista välimatkoista johtuen. Synttärit ja joulut kuitenkin yritän muistaa, ja aika-ajoin kyselen uusia valokuvia ja kuulumisia sähköpostitse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kolme lasta joilla kaikilla on kolme kummia. Yksi esikoisen kummeista on mun paras ystävä joten hän näkee kummilastaan lähes viikoittain. Häneltä esikoinen saa myös tuliaisia ja kortteja matkoilta. Muita kummeja lapset näkevät harvemmin, toisia oikeastaan vain synttäreillä ja/tai joulun aikaan.

 

Toisaalta harmittaa, kun kummiasiasta kuitenkin keskusteltiin kummien kanssa, mua ei olisi yhtään haitannut kieltäytyminen. Mutta toisaalta en haluakaan, että lapseni ovat kenellekään mikään taakka joten näillä mennään. Onneksi lapsilla on isovanhemmat, joiden kanssa saavat viettää aikaa melkein päivittäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin vastailen kummina. Näen kummilastani ehkä hyvä jos 4 kertaa vuodessa, en aina niinkään usein. Välimatka ei kilometreissa ole mikään päätähuimaava, mutta autottomana julkisia käyttäen matkustamiseen menee suuntaansa 6 tuntia, autolla matkan hurauttaisi parissa tunnissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummit näkevät lastamme pitkähkön välimatkan vuoksi vaan muutaman kerran vuodessa. Lastenhoitoapuna tmv. eivät oikein siis voi olla. Soittelevat kyllä useamman kerran kuukaudessa, että pysyvät menossa mukana. Nähdessään tuovat usein tuliaisia ja merkkipäiviin osallistuvat aina lahjoineen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tytöllä on viisi kummia (2 pariskuntaa ja yksi lähisukulaisemme). Pariskunnat näkevät tyttöämme noin 1-2 kuukauden välein, joskus useammin. Valitsimme heidät juuri sen vuoksi, että heihin tulee pidettyä muutenkin yhteyttä ja kummius on luontevaa. Tiedämme, että he välittävät tytöstämme ja haluavat olla häneen yhteydessä. Meidän kaikkien elämä on tällä hetkellä sen verran kiireistä, että se väistämättä vaikuttaa näkemisen tiheyteen. Jossain vaiheessa olisi kiva, jos tyttö ja kummit näkisivät toisiaan vieläkin enemmän, mutta tähän voimme itsekin vaikuttaa. Hänen kuulumisia kysellään ja häntä muistetaan merkkipäivinä. Olemme todella tyytyväisiä kummivalintaamme heidän osaltaan. Yksi tytön kummeista ei ole pitänyt oma-aloitteisesti mitään yhteyttä meihin, kysellyt tytön kuulumisia tai muistanut merkkipäivänä. Voinette arvata tunnelmat tältä osin. Asia ei onneksi vaivaa niin paljon, koska tytöllä on kuitenkin neljä muuta ihanaa ja aktiivista kummia. Mielestäni kummiudessa ei ole tärkeintä välttämättä se, kuinka useasti nähdään, vaan aito kiinnostus pienen ihmisen elämää kohtaan.

Edited by Anni

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummit näkevät poikaamme muutamia kertoja vuodessa. Toinen pariskunta asuu kaukana ja siksi nähdään melko harvoin, toinen asuu kyllä samassa kaupungissa mutta silti eivät tapaa lasta kuin korkeintaan kerran kuussa. Merkkipäivinä ja muina kyllä muistavat ja välillä soittelevatkin joten en kauheesti pahaa näe siinä että suht harvoin nähdään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meijän lapsella on 4 kummia. Miehen pikkusisko, Mihene kaveri ja mun kaksi kaveriani. Kummit tapaavat tyttöä 2-4 kertaa vuodessa koska asuvat erittäin kaukana. Tosin miehen sisko asuu ihan lähellä ja tapaa melkein joka päivä. Ja ihan tyytyväinen olen kummeihin tosin ne kauempana asuvat voisivat pitää enemmän yhteyttä itsekkin pidän aika paljon yhteyttä mutta se aktiivisuus on enmmän minun puoleletani :girl_mad: no mutta onneksi sentään antaa tytölle lahjoja jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0