Kuinka usein kummi(t) tapaa(vat) lasta/lapsia?

[Adalemina]

Tähän on hankala vastata.

 

Esikoisen kummit tapaa häntä niin usein kuin on mahdollista pitkien välimatkojen vuoksi. Osallistuu lapsen elämään soittelemalla, kortein. Olemalla mukana elämässä.

 

Toisen lapsen kummit. Niin no. Ristiäisten jälkeen emme ole heitä nähneet, emme ole olleet yhteydessä. 1v.-synttäreille keksittiin tekosyy jäädä pois. Oli muka työpaikkakoulutus. Mutta silti FB:ssä luki jotain muuta. Tämä käytös johtuu varmaankin paljolti siitä, että toisen lapsen kummeista kaksi on ns. pakanakummeja, joita he eivät hyväksy ja se, että heistä kumpaakaan emme pyytäneet sylikummeiksi vaikka lähipiiriin kuuluvatkin. Mutta enivei. Kyllä omalta osaltamme suututtaa. Tyttärellämme on kuitenkin kolme muuta kummia, jotka ovat hänen elämässään mukana ja siitä olemme iloisia.

[Kukka-Maari]

Meillä on yksi lapsi ja hänellä kolme kummia. Kaksi kummeista on pariskunta, miehen ystävä ja hänen vaimonsa ja kolman kummi minun paras ystäväni. Lapsi on vasta puolivuotias, joten merkkipäiviä ei ole ollut vielä, ristiäislahjan on toki kummeilta saanut. Olen hiukan pettynyt kaikkiin kummeihin. Emme asettaneet mitään vaateita, mitä kummin pitäisi tehdä, mutta toisaalta kyllä ajattelimme, että kummit olisivat otettuja tästä ja olisivat jossain määrin kiinnostuneita pojan elämästä. Paras kaverini on ollut lapsenvahtina kerran ja tulee kyllä, jos pyydetään ja häntä näemme pari kertaa kuussa. Miehen kaveripariskuntaa näemme vain, jos soitamme heille, että tultais kylään. Kaikki kummit ovat tänä aikana matkustaneet useamman kerran, tuliaisia eikä korttia ole tullut.. Minua harmittaa, ettemme sittenkin pyytäneet toista pariskuntaa, jotka ovat jo tähän mennessä olleet kiinnostuneempia pojan elämästä kuin kumminsa.. Noh, ehkäpä sitten kun poika kasvaa, niin hänen kanssaan on "helpompi" olla?

[Sippura]

Laitoin nyt vastauksen aktiivisten kummien osalta. Tytöllä on neljä kummia, joista kahta hän näkee lähes kuukausittain joissain merkeissä. Kummit muistavat merkkipäivinä lahjoin ja muuten ihan vaan olemalla läsnä ja leikkimällä. Varmaan sitten lapsen kasvaessa käyvät jossain lastentapahtumissakin ja ottavat yökylään. Tällainen luonteva yhteydenpito on mielestäni ihan riittävä. Kummeilla on kuitenkin itsellä pieniä lapsia ja etäisyyttäkin meihin hiukan.

Toiset kaksi kummia vastaavasti eivät ole missään tekemisissä lapsen kanssa, mikä on sinänsä harmi, mutta eihän ketään voi siihen pakottaakaan. Kyseessä on miehen sisarukset ja oletin kyllä, että kummius merkitsisi heille muutakin kuin titteliä, mutta aina ei vaan voi mitään. Itse en heitä olisi kummeiksi halunnut, mutta mies ei voinut mielestään pyytää ketään kavereitaan ns. sisarustensa ohi.

 

 

 

 

[Millivanilli]

Lasten kummit ja me asutaan 60 km säteellä toisistamme. Omasta mielestäni lapset näkevät kummejaan liian vähän koska näkevät vain synttäreinä ja jouluna.

[ameliina"]

Yhtä kummia tavataan lähes viikoittain. Muita (3 kpl) noin kerran kuussa. Sopivat tapaamisvälit, kun otetaan huomioon etäisyydet ja kaikki muut jutut. Enkä pahastuisi, vaikka kummit olisivat vähemmänkin tekemisissä, mutta kun nähtäisiin ilman lastakin kaikkia tuo suunnilleen kerran kuussa, on vain mukavaa, että juuri nämä ihmiset ovat kummeja. Ja toki osin sitä varten juuri näihin päädyttiinkin.

[Eeva]

-

Edited July 29, 2011 by Eeva

[toloppa]

Meillä käy ainakin joku tyttären kolmesta kummista viikoittain kyläilemässä.

Auttavat mielellään tytön hoidossa ja soittelevat kuulumisia. En tiedä meneekö muilla kummien kanssa yhtä mukavasti?

[VIP]

.

 

 

Edited May 30, 2011 by Vilmairmelipetteri

[Annma]

Mä taidan olla hieman poikkeava tässä kummiasiassa, kun en edes toivo mitään ihan jatkuvaa yhteydenpitoa . Meillä siis yksi lapsi jolla neljä kummia ja ketkään heistä eivät ole pariskunta keskenään. Haaveissa on myös toinen lapsi ja hänelle alustavasti kaavailtu myös neljää kummia, mutta heistä taas yksi pariskunta. Jos siis toinen lapsi tulee ja tapaisimme jokaista kummia kerran kuussa, tarkoittaisi tämä sitä, että suunnilleen kaksi kummia tavattaisiin joka viikko!! Mä olen melko sosiaalinen ihminen ja omaan paljon ystäviä, ja pidän heitä tärkeinä. Mutta en vaan yksinkertaisesti ehdi treffaamaan ihan koko ajan, enkä koe mitään tarvetta, että pitäisi jotain tiettyä ystävää tavata monta kertaa kuukaudessa. Näin ollen ahdistuisin suunnattomasti, jos joku lapsen kummi kyläilisi meillä joka viikko tai odottaisi meitä kylään joka viikko. Kun kuitenkin haluan ehtiä tavata muitakin ihmisiä kuin vaan lasteni kummeja .

 

No niin, mutta nykytilanteesta: yksi kummi asuu 20km päässä ja häntä tapaamme noin kerran kuukaudessa. Toinen kummi, minun siskoni, asuu reilun 100km päässä ja häntäkin tapaamme noin kerran kuukaudessa. Monesti ollaan kyläilemässä vanhemmilla samaan aikaan tms. Kolmas kummi on asunut vauvavuoden ulkomailla, mutta jatkossa asuu meistä vajaan 100km päässä. Uskoisin, että parin kuukauden välein suunnilleen tullaan tapaamaan. Samoin neljännen kummin kanssa parin-kolmen kuukauden välein on aika realistinen arvio jatkossa.

 

Kaikki kummit ovat lapsesta kiinnostuneita ja heidän kanssaa pidetty yhteyttä ihan samalla lailla jo ennen lastakin. Tämän neljännen kummin kanssa tosin yhteydenpito lisääntynyt taas lapse myötä, mikä on kiva juttu. Välissä oli useampi vuosi, että näimme vain pari kertaa vuodessa. Kaikki muistivat jouluna ja ekoina synttäreinä ja ainakin osa muistaa myös nimppareina, sen tiedän jo nyt. Itse laitan kummeille viestejä ja kuvia lapsen vaiheista aina välillä ja toki myös vastavuoroisesti annan heille joulu- ja synttärilahjat.

 

Olen tyytyväinen nykytilanteeseen, enkä tosiaan tämän tiiviimpää yhteyttä kaipaakaan. Yksi kummeista (ainoa, jolla itsellään lapsi) oikein odottaa, milloin saa lapsen hoitoonsa. Joskus kun hän tulee meille, voitaisiinkin tehdä niin, että lähdetään miehen kanssa kaksin esim syömään ja lapsi saa olla kumminsa kanssa kaksin.

 

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että nykyisin ihmisillä tuntuu olevan melko kovat odotukset kummiudesta. Tämä käsityksen olen saanut nettipalstoja / vauvalehtiä lukiessa. Mulla ei ole kummilasta, mutta jos olisi, niin en tosiaan tajuaisi olevani "huono kummi", jos pidän yhteyttä esim 2kk:n välein, enkä lähetä matkalta korttia. Näistä odotuksista kannattaa siis ihan oikeasti keskustella jo kummiksi pyytäessä, koska ei tosiaan ole mikään automaatio, että molemmat osapuolet näkisivät kummin velvollisuudet samoin.

[ester]

Meillä on yksi lapsi, jolla on kaksi kummia. Toinen on miehen sisko ja toinen minun veljeni, joista kummallakaan ei ole omia lapsia ja molemmat ovat melko nuoria (parikymppisiä).

 

Miehen siskon valitsimme, koska hän on myös tyttäremme serkun kummi ja olemme huomanneet hänen selvästi nauttivan kummiudesta. Tytärtämme hän hoitaa aina kun näemme ja kyselee kuulumisia sopivaan tahtiin. Ei aivan viikottain, mutta hän kuuleekin ison osan niistä muiden sukulaisten kautta. Lahjoja kummitäti ostelee merkkipäivien lisäksi muutenkin, lähinnä vaatteita kun löytää kivoja. Välimatkaa on parisataa kilometriä ja siihen nähden olemme kyläilleet puolin ja toisin ihan kiitettävästi. Tosin nyt kummi asuu Espanjassa, mutta on muistanut kortilla ja kysellyt tytön kuulumisia

 

Veljeni valitsimme koska hän on veljeni ja juuri siinä iässä, että kummilapsi voisi tehdä hyvää aikuistumisen kannalta Toki halusimme myös tyttärelle miespuolisen kummin jonka kanssa voi tehdä hieman muutakin kuin tyttöjen juttuja. Veli asuu yli 300km:n päässä, mutta olemme häntäkin nähneet ihan kiitettävästi. Hän kyselee kuulumisia aika harvoin, eikä ostele ylimääräisiä lahjoja. Hän on myöskin aika arka oma-aloitteisesti pyytämään tyttöä syliin, mutta ottaa kyllä kun tarjotaan. Uskon että veljeni ei oikein tiedä mitä kaikkea kummin kuuluisi tehdä, sillä hänellä itsellään on suoraan sanottuna ollut ihan paskat kummit. Emme ole kummin tehtävistä oikein keskustelleetkaan, vaan toivon että asiat etenisivät omalla painollaan, jottei painostuksen tunnetta tulisi. Veljen kihlattu on vähän rohkeampi ottamaan tyttöä oma-aloitteisesti syliin ja hoidettavaksi, joten uskon että mallia katsomalla velikin oppii. Lasten kanssa hän osaa kyllä olla, sillä meillä on tytärtäni vuoden vanhempi pikkusisko, mutta kummina oleminen jostain syystä vielä arkailuttaa.

[Dacoit]

Meillä on yksi lapsi ja hänellä on kaksi kummia: minun pikkusiskoni ja miehen pikkusisko. Jo valintaa tehdessä tiedettiin että näkeminen voi jäädä vähiin, sillä välimatkaa on niin paljon. Mutta nyt kun huomaa, miten ne harvatkin näkemiset on tärkeitä molemmille osapuolille ja miten he niistä nauttivat, en osaa valittaa yhtään.

 

Siskoni pitää minun paljon yhteyttä ja minä häneen, puhelimitse ja netissä. Hän kysyy usein mitä pojalle kuuluu ja minä kertoilen pojan toilailuista Lähetän myös silloin tällöin valokuvia joko teetettyinä postin kautta tai sähköpostilla. Kummit ovat muistaneet synttärit ja joulut, ja se muistaminen onkin minusta tärkeämpää kuin lahja.

 

Miehen sisko asuu nyt ulkomailla joten näkeminen on tosi vähäistä. Meidän syytä on se, ettei ole saatu ostettua uutta webbikameraa rikki menneen tilalle ja poika ei näe kummiaan edes skypessä. Pitää ryhdistäytyä siis.

 

 

Meille kummin tehtävä oli selvä: olla lapselle tärkeä, läsnäoleva aikuinen. Siis ei välttämättä fyysisesti läsnä, vaan henkisesti olemassa. Että jos teini-ikäistä lastamme suutututtaa vaikkapa me vanhemmat, hän voisi luottamuksella puhua kummeilleen tai tukeutua myös heihin.

[Qtamo]

Meidän lapsen kummit (5kpl kun paniikissa kahmittiin kummeiksi kaikki jotka haluttiin, synnytys oli niin rankka kokemus että oltiin n.kk sitä mieltä että esikoinen jää ainokaiseksi... ) ovat olleet todella laiskoja käymään/ottamaan meitä vierailuille! Sylikummi (veljeni) ei ole käynyt joulun jälkeen, sitä ennen kävi n. kerran kuussa. Miehen sisko on käynyt n. kerran/2kk, miehensä ei kertaakaan (!!!). Paras ystäväni on käynyt noin kerran kuussa, mikä on ihan ok kun on tosi kiireinen. Miehen paras kaveri on käynyt myöskin viimeksi jouluna, sitä ennen kaksi kertaa.

 

Toivon todella, että tilanne muuttuu kun lapsi kasvaa ja hänen kanssaan voi jo "tehdäkin" jotain. Eniten ärsyttää se, että välimatkaa jokaiseen kummiin on maks 10km, ja pk-seudulla asutaan eli tuo ei ole matka eikä mikään.

 

Seuraavan lapsen kummeiksi otetaan henkilöitä, jotka ovat jo esikoisesta olleet kiinnostuneempia kuin hänen kumminsa. Ei se määrä vaan laatu...

[Guest Zena]

Tytön kaksi kummia näkevät tyttöä lähes viikottain. Kolmas kummi tapaa tyttöä suunilleen kerta/kuukausi.

Mielestäni kummit osallistuvat sopivasti tytön elämään ja arkeen. Tytön kanssa käydään tapahtumissa ja kaupunki/mökki reissujakin tekevät. Lisäksi aina yleensä on innokkaita hoitajia jos tarve vaatii. Lahjoilla tyttöä ei lahjota enkä sitä haluakkaan. Nimipäivänä,synttärinä ja jouluna saa kummeilta lahjat ja se on minusta ihan sopivaa. Joskus saattaa kummit jotakin vaatetta ostaa, mutta turhaa krääsää ei kuitenkaan onneksi ole tullut eikä toivottavasti tulekkaan.

Lisäksi kun neiti oli vauva yksi kummi käytti tyttöä vauvauinnissa ja se oli myös kiva juttu, koska itse en ole kovin innokas uimari.

 

Kummien aktiivisuus on yllättänyt minut positiisesti, koska olen kuullut monta tarinaa miten kummit ovat "unohtaneet" kummilapsensa tms. Toivon että kummien aktiivisuus jatkuu jatkossakin samanlaisena.

[alma-kaarina]

Tripla-kummina täältä vastailen.. kahta vanhempaa kummilasta tapaan pitkästä välimatkasta huolimatta keskimäärin 2kk välein, välillä harvemmin, välillä taas useammin, koska mökkimme on lähellä heitä ja lapset ovat sisarusteni jälkeläisiä. Olen myös kummina ystäväni lapselle, joka asuu "lähellä". En vielä pysty sanomaan, näenkö häntä harvoin vai en, lapsi on alle vuoden ikäinen ja takana on itseni osalta monen muutoksen talvi ja sairasteltukin on. Haluaisin häntä kuitenkin tavata enemmän, koska pelkään vieraantuvani hänestä heti alkuun (kuten itselleni on käynyt kummin kanssa vaikka on sukua) Toivon, että kevättä ja kesää kohti helpottaa, jota tapaan häntäkin enemmän.

[sin]

Pojalla oli kolme kummia, exän 2 lapsuudenystävää ja mun sisko. Yksi kummeista kuoli onnettomuudessa kun poitsu oli 3, onneksi ei ollut ainoa tärkeä kummi-ihminen pojalle. Miespuolista kummia taitaa tavata lähes viikottain, kun asuvat sen verran lähellä. Kummitätiä näkee ehkä parin kk:n välein. Mun mielestä erittäin sopivia kummeja ja tehtävästään tyytyväisiä.

 

Tytöllä on 3 virallista ja 2 epävirallista kummia. Yhtä kummeista tyttö näkee ainakin viikoittain kun asuu lähellä. Yhtä on nähnyt kahdesti ja toista ehkä 2-3kk:n välein. Epäviralliset kummit on jotenkin feidanneet, yhteydenpito on tasoa facebook, eivätkä kysele tytön kuulumisia itse koskaan. Synttäreille eivät tulleet, enkä aio enää kyllä erikseen pyytääkään. Onneksi eivät kuuluneet kirkkoon, niin heitä ei näy edes missään papereissa jos tää nyt oli tässä. Muut kummit on kyllä osoittaneet että elämäntilanteen mukaan mahdollisimman paljon yhteyksissä jo nyt, ja ainakin ton sylikummin uskon kyllä olevan just sellainen aikuinen kaveri, joka vie tyttöä joka paikkaan kunhan vähän kasvaa. On jo odotellut milloin pääsee vaihtamaan vaippaa - ja kyseessä sentään alle kolmekymppinen sinkkumies

 

 

**

Itse olen siskon vanhimman tytön (10v) kummi, ja tapaan systerin perhettä ainakin kerran kk:ssa. Kummitytön kanssa on aika vähän ollut mitään kahdenkeskistä toistaiseksi, pari kertaa olen vienyt leffaan tms. Nyt yritetään sopia molemmille sopiva shoppailuiltapäivä ja ravintolassakäynti Synttäreille ja jouluksi valinnut kummitytölle jonkun vähän paremman lahjan kuin muille lapsille. Aika pientä kuitenkin.

Edited May 3, 2011 by sin

[Nipsi]

Meidän tytöllä on kaksi kummia, joista toinen asuu ulkomailla ja toinen samassa kaupungissa kuin me. Ulkomailla asuvaa kummitätiään typy luonnollisesti ei näe kovin usein, kummitäti käy Suomessa muutaman kerran vuodessa ja on aina silloin tullut katsomaan kummityttöään. Ja joku tuliainenkin sieltä on usein tullut mukaan. Kummisetä taas asuu samassa kaupungissa kuin me ja häntä typy näkee kerran kuukaudessa tai joka toinen kuukausi. Voisihan sitä ehkä useamminkin nähdä, mutta molemmilla perheillä on omia kuvioita ja heillä nyt pieni vauvakin niin tuon useammin ei tule nähtyä. Tosin mieheni on nyt heidän tyttövauvansa kummisetä niin ehkä tulee nähtyä vähän enemmän, varsinkin kun vauva vielä vähän kasvaa ja voi ruveta leikkimään meidän typyn kanssa. Mutta ollaan tyytyväisiä typyn kummeihin ja ovat olleet juuri niin hyviä kummeja kuin haluaisinkin kummien olevan, ei turhaa lahjontaa ja aina tavatessa leikitään ja otetaan typy huomioon ihanasti.

[Guest Bonaqua]

Mä näen kummilapsiani vähintään joka kuukausi ja yhtä melkein viikoittain.

[Jondi]

Kummankin lapsen paras kummi on mun sisko. Käy meillä viikottain (joskus montakin kertaa viikossa) leikkimässä lasten kanssa ja joskus on lastenhoitoapuna jos tarttee vaikka asioita käydä hoitelemassa. Pari kertaa on lapset sillä yökylässä. Muistaa synttärit ja nimipäivät ja ostaa sillontällön muullonkin jotain.

 

Sitten ne muut kummit..

On sellasia jotka käy vaan synttäreillä. Joku saattaa käydä ehkä kerran vuodessa synttäreiden lisäks. Millään muulla tavalla ei muista kummilastaan. Ja yks kummi on sellanen ettei ostanu ees ristiäislahjaa, ei käyny ekoilla synttäreillä eikä joulunakaan muistanu. Ei ois sillon uskonu et tehtiin noin huonot kummivalinnat..

[Jondi]

Niin ja mulla on yks kummilapsi. Asutaan kauempana joten ei ihan joka kuukausi ees nähdä mutta muistan lahjalla jouluna ja käyn synttäreillä. Pääsiäisenä ja ystävänpäivänä ainakin lähetän kortin.

[Caprica]

Itsellä on kolme kummilasta, joista kahta pienempää ehtii nähdä vaihtelevasti muutaman kuukauden välein. Aina viedään jotain tuliaisia ja muistetaan synttäreinä ja jouluna. Nimipäivät tahtoo unohtua...

[Pihlajainen]

Mun mielestä koko kummius on hiukan outoa. Itselläni on kaksi kummilasta ja miehellä kolme. Omia lapsia ei vielä ole.

 

Ensinnäkin, mä en ymmärrä miksi kummin pitäisi muistaa lasta synttäreillä, nimppareilla, jouluna yms. Eihän se kummius kai pelkästään lahjojen ostamista ole? Eikö tarkoituksena ole vanhempien apuna vastata lapsen hengellisestä kasvusta ? Itse ostan synttäri- ja joululahjat toiselle kummilapselleni, sillä hän on veljeni lapsi ja näemme usein. Toinen kummilapsi on taas mieheni ystävän lapsi ja näemme paljon harvemmin pitkästä välimatkasta johtuen. Synttärilahjan olen aina ostanut ja kun siellä päin olen käymässä käyn häntä moikkaamassa. Tuntuu vaan oudolta, että alkaisin yhtäkkiä matkustelemaan heille harva se kk, kun en ole niin ennen lastakaan tehnyt. Lapsen vanhemmat kuitenkin odottavat enemmän ja en osaa oikein heille kertoa miten itse asian koen. Kaiken lisäksi he eivät pidä lainkaan yhteyttä minuun päin, vaan kyläilyt yms. täytyy hoitaa aina itse.

 

Itse koin myös vaikeana kieltäytyä kummiudesta. Vähän tuntuu kuin sanoisi, että sori mut ei kiinnosta toi teidän seura tai perhe-elämä. Ehkä olisi tuolloin oma-aloitteisesti pitänyt hiukan keskustella tuosta kummina olemisesta ja mitä se kenellekin tarkoittaa.

[Lucky]

Meidän molempien lasten kummit asuvat niin kaukana, että eivät juurikaan kummilapsiaan ehdi/pääse tapaamaan =( Joitakin kertoja vuodessa nähdään. Ihana olisi useammin tavata, mutta välimatkoille ei mahda mitään.

Oma kummilapsen asuu myös yli 400km päässä minkä vuoksi tapaamiset ovat jääneet aika lailla minimiin. Hurjan paljon harmittaa ja huonoa omatuntoakin asiasta poden...

[Guest Hippo]

Taidan olla kumma, mutta minusta olisi rasittavaa, jos joku kummeista kävisi meillä joka viikko. Ja kyllä perhekin voi pitää yhteyttä kummiin, ei kai kummius ole mikään yksisuuntainen palvelussuhde.

[Lakme]

Meillä on tytöllä neljä kummia. Yksi on siskoni ja kolme muuta olivat meidän kolme läheisintä ystävää ajalta, jolloin lasta ei vielä ollut.

 

Siskoni on tosi innostunut ja aktiivinen kummi, pitää yhteyttä ja kyselee aina tytön kuulumisia. Käy tapaamassa usein ja kävisi enemmänkin, jos aikataulut esim meidän perheessä antaisivat myöten. Odotimmekin osallistumista, mutta jotenkin hän on oikein kasvanut kummiuteen.

 

Yhdellä ystäväkummeista välimatka on pitkä, mutta siihen nähden näemme häntä varsin paljon, ehkä joka toinen kuukausi. Soitellaan myös ja jutellaan puolin ja toisin, paljon myös tytön asioista. Näinhän asiat olivat ennenkin, mutta on tosi hienoa, että hän on sopeutunut lapsen saamiseen näin hyvin. Toinen ystäväkummi on aina ollut huithapeli, joka on läsnä ja soittelee, kun muistaa. Hänkin on oma itsensä - aina sataprosenttisesti läsnä, kun on - ja omaan tapaansa myös pitkiä aikoja "muissa kuvioissa", kuten aiemminkin. Eli ikään kuin tiesimme, mitä saimme. Iloitsen, kun hän huomioi tytön tosi hyvin aina käydessään, toinen on selvästi tärkeä.

 

Valitettavasti neljäs kummivalinta meni pieleen. Välimme ovat täysin viilentyneet lapsen saamisen myötä, vaikka ennen olimme tosi läheisiä. Olemme nähneet viimeisen vuoden aikana kolmasti - mukana siis ristiäiset. Asumme samassa kaupungissa, matkoihin menee puoli tuntia. Viesteihin ei vastata tai saamme korkeintaan "kiitti viestistä, kiirettä on, palataan joskus" takaisin. Puheluihin ei vastata. Hän on ilmeisesti pyyhkinyt meidät kokonaan elämästään. Oli koko kesän lomalla samassa kaupungissa, siis reilu 3kk, eikä koko aikana ehtinyt edes jutella. Lapsen saaminen ottaa ilmeisesti koville, vaikkei sitä myönnäkään ja iloitsi tosi paljon raskausaikana meidän kanssa. Jos nyt valitsisin, en pyytäisi kummiksi, mutta onneksi neidillä on kolme muuta tärkeää aikuista lähipiirissämme.

 

Edit. Lahjoja emme varsin nuorilta ja pienituloisilta kummeilta odota, mutta muistaminen on tärkeämpää (kiva kortti vähän isompana, huomio kun tapaavat jne). Siskolta toivoisin myös lapsenvahtiapua ja sitä on tiukassa paikassa saatukin. Luksusta

 

Emme myöskään odota, että ystävyyssuhteet toimisivat nyt vain yhteen suuntaan, kun ystävät ovat lapsen kummeja. Mulle tärkeää on kuitenkin se, että kun nähdään tai soitellaan, kenen tahansa aloitteesta, jotenkin huomioisivat myös pikkuista. Etenkin jos tyttö itse selvästi hakee kontaktia...

Edited October 18, 2011 by Lakme

[Gaudia]

Meillä välimatkat vaikuttavat, eli tapaavat toisiaan n. kaksi kertaa vuodessa.