Pitääkö lapsen näyttää nimeltään?

[Guest]

Eli oliko teillä valmiina nimi lapselle, vai keksittekö/muuttuiko nimi lapsen syntymän myötä? Miltä teistä erinimiset lapset mielessänne näyttävät, ja kävisikö omalle lapsellenne toinen nimi?

 

---

 

Itsellämme oli sairaalassa pojalle omat suosikkinimet päätettynä, mutta oma lempinimeni oli liian "helppo" eli siinä ei ollut haastetta keksiä nimeä. Ja jotenkin poika oli eriluontoinen kuin suunnittelemani nimi. Miehen lemppari nimestä taas voi kiusata helposti (kaikesta nykyään voi ), mutta se meni toiseksi nimeksi. Käytiin loputkin nimivaihtoehdot päässämme läpi, eikä nähty yhtäkään nimistä poikamme nimenä. Sairaalassa sitten minulla oli mukana mieheni tekemä tiivistelmä eri nimiyhdistemistä. Satuin sitten sairaalan sängyssä selailemaan eri lehtiä ja sieltä pompahti esiin nimi, joka sattui olemaan miehenkin listassa. Kysyin nimestä mielipidettä mieheltä, ja nimen merkityksen kuullessani olin täysin myyty

 

Meillä siis ehdottomasti lapsen on näytettävä nimeltään

[minni]

Meidän tytöllä on kolme nimeä. Etunimi oli tarkoitettu kutsumanimeksi, ja kyllä häntä edelleen kutsutaan usein vain etunimellä. Kuitenkin hän alkoi tavallaan muistuttaa enemmän toista nimeään. Siis niin, että yhdistän hänen toisen nimensä sellaiseen vauhdikkaaseen touhuilijaan joka ei paljon sylissä ehdi istuskella. Ja meidän tyttö on juuri sellainen. Aika usein kutsutaan häntä sekä etu- että toisella nimellä. Eli jos tyttö olisi Marja Kaisa Katariina niin häntä kutsuttaisiin Marjakaisaksi. Kun se vaan on sen toisen nimensä oloinen. Ja siis tämä alkoi sitten, kun luonne alkoi selvästi näkyä, ehkä reilu puolivuotiaana.

[Suvi]

Mä olin kasannut suhteellisen pitkän listan poikien nimiä raskausaikana, mutta ei etukäteen päätetty mitään nimeksi, koska meiän mielestä piti vauva nähdä ensin Ja taisi olla ihan muutamia tunteja synnytyksen jälkeen kun jo puhuttiin nimestä, ja mulle pomppas heti yksi nimi ylitse muiden siitä listastani (mikä tosin oli kotona ) ja se heti passas miehellekin. Oli meidän molempien mielestä heti siis aivan nimensä näköinen+että nimi vielä tarkoittaa villiä, niin passas senkin puolesta kun aattelin pojun masuaikaa

[blue.eyes]

Meillä oli nimet päätetty sekä pojalle ja tytölle kun mentiin synnyttämään ja ei meillä ollut tarkoitustakaan vaihtaa nimeä toiseksi. Itselläni on ollut pieniä vaikeuksia saada tolkutettua että neidin nimi on nyt neidin nimi eikä se mitä hänestä joskus kaavailin. Nyt kun odotamme toista ja aika suurella todennäköisyydellä tyttöä, olen saannut valkata nimen ja nimi tulee pysymään vaikka tyttö ei "näyttäisi" nimeltään. Tosin en tunne ketään tämännimistä henkilö omalta ikäpolvelta enkä edes vanhempia, joten nimi varmasti sopii tulokkaalle, kun ei ole mitään mielleyhtymiä nimestä.

[Nadda]

Meillä oli sekä tytölle että pojalle nimet päätettynä, mutta sillä varauksella, ettei nimi sovi yhtään lapselle. Siinä tapauksessa olisimme nimivalintaa muuttaneet.

[Guest Neiti.Aurinko]

Meillä oli myös molemmille sukupuolille nimet päätettynä. Tytön nimi oli molempien mielessä ollut kuukausikaupalla että tää se nyt on. Sitten kun neiti syntyi niin ei sille vaan mtn voinut että ei tyttö näyttänyt yhtään meidän kaavailemaltamme nimeltä... Suht.nopsaan se nimi sit kuitenkin löydettiin. Ja tyttö todella näyttää juuri nimeltään

 

Nimi on suht.yleinen mutta meidän tuttavapiirissä ei ole koskaan ollut tän nimisiä joten ei ollut mtn assosiaatioitakaan...

[Monnax]

Mä en osaa ajatella niin, että lapsi ei näyttäisi nimeltään, kun mielestäni nimet eivät näytä erityisesti miltään. Meillä poikien nimet oli päätetty jo etukäteen ja kun olin poikia aina ajatellut sen nimisinä, niin tottakai he "näyttivätkin" nimiltään. Mielestäni on ennemminkin niinpäin, että käyttäjä muokkautuu nimensä näköiseksi, eikä toisinpäin.... tai siis, äh, en taida osata sanoa sitä mitä tarkoitan .

Mahdolliselle lisälapsellekin minulla on nimivaihtoehdot valmiina, enkä ole hetkeäkään miettinyt mahtaisiko mahdollinen lapsi näyttää nimeltään, koska tottakai näin on tai koen, että nimi ei aseta mitään vaatimuksia sille, miltä lapsi näyttää.

 

Toki sitten asia erikseen on tietyntyyppiset kuvaavat nimet, kuten esim. Siru tai Keiju tai vastaava, mutta itse en sellaisia valitsisikaan.

Edited October 21, 2008 by Monnax

[Ink Q]

^samaa mieltä Monnaxin kanssa. Nimi päätettiin jo etukäteen, enkä oikein osaa ajatella, että ko nimi ei jonkinlaiselle vauvalle olisi sopinutkaan (paitsi tytölle ). Vauvan luonteestakaan kun ei niin hurjia johtopäätöksiä voi siinä ihan alussa tehdä, tai en ainakaan mä. Esim jos en tuntisi ketään Mikkoa, niin en mä osais sanoa, minkälaiselle vauvalle se ei nimenä sopisi...

[Guest Neiti.Aurinko]

....

Edited December 10, 2009 by Neiti.Aurinko

[Ink Q]

^ Aavasta tulee mullekin kyllä tuo assosiaatio. Tai siis eka ajatus on aava meri/ulappa, ja jotenkin näen sen suht tyynenä enkä myrskyävänä. Mut tuo onkin jotenkin "kuvaava" nimi minusta.

[Guest Neiti.Aurinko]

^ Samaa mieltä sun kanssa

[*NuuNuu*]

meillä nimi vaihtui jo valitusta, kun ei poika oikeesti yhtään näyttänyt "nimeltään"

[Guest Macilla]

Nimen keksin lapsena ja sen tyttö sai vaikkei pienenä nimeltään näyttänytkään. Ekan puolivuotta kutsuimme tyttöä kyllä ihan hatusta vedetyltä "Synnärinimellä". Yhä edelleen kutsumme raukkaa tuolla nimellä, vaikka typy jo etunimensä tuntee.

[Guest Elle]

Me ollaan mietitty joitakin nimivaihtoehtoja valmiiksi, joista sitten aikanaan valitaan sopivin kun lapsi syntyy. Meillä on mielessä ykkösvaihtoehdot sekä tytölle että pojalle, mutta jos tulokas ei muistuta tätä nimeä niin sitten on turvauduttava muihin vaihtoehtoihin. Mun mielestä vauvan olemuksella ja ulkonäöllä on siis jotain merkitystä kun nimi lopullisesti päätetään.

[Guest Julia]

Kyllä lapsi voi olla näyttämättä joltain nimeltä. Esikoisella meni toinen nimi synnärillä vaihtoon, kun katseltiin ja tutustuttiin nyyttiimme, ja makusteltiin nimeä - se vaan ei sopinut... Mies heitti toisen nimiehdotuksen, jota ei raskausaikana oltu edes ajateltu vaihtoehtona, ja se sopi kuin nakutettu, eli se siis valittiin.

[pipa]

Mä olin miettinyt ihan hirveesti raskauden aikana pojalle nimiä ja monta suosikkiehdokasta oli, mutta kun poika syntyi niin siinä vaiheessa kaikki miettimäni nimet olivat huonoja. Mies sitten keksikin nimen siinä synnärihuoneessaa ja todella näytti siltä, että tämä on poika on Robin.

[Ines]

Meillekin kävi niin, että alkuperäinen tyttönimi alkoi tuntua aivan liian pliisulta tytön temperamenttiin nähden ja uusi sopivampi nimi keksittiin vasta muutamaa viikkoa ennen ristiäisiä.

[anina]

Meillä tytön nimi on ollut valmiina jo monta vuotta (vuodesta 2005). Jo raskausaikana, kun saatiin tietää odottavamme tyttöä, puhuttiin maha-asukista toisinaan tulevalla nimellään.

 

Nyt kun tyttö syntyi, näytti hän heti itseltään, eikä ole tarvinnut miettiä korvaavaa nimeä!

[Diana]

Tytölle ja pojalle on nimivaihtoehtoja mietittynä. Mielestäni kuitenkin lapsen tulee näyttää nimeltään.

[Tweety]

Meillä on tytölle olemassa jo toinennimi. Siitä en luovu! Se vaukuttaa erikoiselta, mutta toisaalta niin mahdottoman suomalaiselta, että en vain löydä parempaa nimeä. (Mies ei kelpuuta etunimeksi... mokomakin ryökäle )

 

Pojalle meillä oli unelmana yksi nimi. Se on suomalainen sana, jota on myös nimenä käytetty. Sanana se antaa tietyn voimakkaan mielikuvan kuulialle, joten ehkä emme voi kutsumanimesä sanaa käyttää, vaikka nimenä se sopiikin hyvin suuhun. Jos poika onkin hintelä (ja millä geeneillä siitä hintelä sitten edes tulisi ), ja vaikka ujomman puoleinen, saattaa nimi aiheuttaa hilpeyttä kuuliassa. Mutta voisin silti toiseksinimeksi tämän toivenimen sijoittaa.

[Honeynut]

Ihan ehdottomasti pitää nimen sopia kantajalleen. Siitä syystä meillä nimen valinta tuotti todella suuria vaikeuksia, kun tyllerölle ei millään meinannut löytyä itsensä näköistä nimeä. Monissa nimissä on musta merkitystä, että onko tumma vai vaalea. Esim. Vilja on musta blondin nimi. Meillä kun tyttö olikin yllättäen tosi tumma, meni nimet ihan uusiksi.

[vinku]

Mun mielestä myös pitää ehdottomasti nähdä ja edes vähän tuntea vauva, ennen kuin päättää nimestä. Kyllä muutaman päivän ikäisen ulkonäkö ja "luonne" voivat jo vaikuttaa nimen valintaan.

 

Meillä ei siis ollut nimeä valmiina. Esikoista odottaessa oli lyhyt lista sekä tytön että pojan nimiä, kun ei tiedetty, kumpi tulee. POika tuli. Nimi päätettiin aika nopeasti joskus viikon jälkeen (ei ollut edes siltä listalta). Kakkosen kohdalla osattiin odottaa poikaa ja mietittiin veljen nimeen sopivaa nimeä. Haluttiin antaa vauvalle aika nopeasti nimi, että esikoinenkin sitten oppii sen eikä vauvasta tule "veikka", "vauva" tai joku vastaava. Silti toisenkin kohdalla meni viikon verran, että se sopiva nimi lopulta löytyi (sillä kertaa kuului etukäteen mietittyihin). Ristiäiset meillä pidettiin noin kuukauden ikäisinä molemmille ja suku kuuli nimet silloin.

[Lilia]

Meillä oli tytölle koko nimi valmiina ja se pysyi samana Nimestä ei tullut mitään miellleyhtymiä mihinkään, siksi minusta voi ihan hyvin näyttää kantajaltaan ja muovautua lapsen mukaan. On kyllä kuitenkin paljon nimiä, joista tulee tietty mielikuva, esim. Ronja on tummatukkainen, Peppi ilkikurinen ja vilkas nje..

 

Luonnetta kyllä pystyy mielestäni näkemään jo aikalailla synnäriltä lähtien, ainakin meidän tyttö on pysynyt sen luonteisena kuin minkä kuvan hänestä sain Mutta esim hiustenväristä, tytöllä oli syntyessään paksu musta tukka ja tällä hetkellä vähän vaaleaa untuvatukkaa..

Edited January 20, 2009 by Lilia

[Emindra]

Meilläkin oli valmiiksi mietittynä suosikki nimiä kummallekkin sukupuolelle, (emme tieneet sukupuolta etukäteen)

Mutta kun vaavi-poika sitten syntyikin, niin kävikin niin ettei lapsi näyttänytkään yhdeltäkään nimeltä joita olimme ajatelleet, joten piti miettiä uudestaan nimi

 

Kyllä se sieltä sitten juuri ennen ristiäisiä sitten löytyikin se juuri pojan näköinen nimi

[Guest Neiti.Aurinko]

....

Edited December 10, 2009 by Neiti.Aurinko