Raskaustarinat

[OuMaMa]

Jos raskautesi eroaa jotenkin "normaalista" -hyvässä tai pahassa, jaa se meidän muiden uteliaiden kanssa.

Edited October 19, 2008 by OuMaMa

[OuMaMa]

Mä aloitan.

 

Esikoista odottaessa kävi jossain 30+ viikoilla ilmi, että neito on perätilassa. Lähdin sairaalaan jossa kokeiltiin ulkoisesti ipanaa kääntää, mutta eihän siitä mitään tullut. Monta tuntia olin ensin tipassa jossa sain supistuksia estävää lääkitystä. Joka kerta kun lääkäri (oli muuten siloinen naistentautien erikoislääkäri) laittoi kätensä vatsan päälle, tuli lääkkeistä huolimatta voimakas supistus. Mun vatsa oli kuin betonia ja lääkäri sai hädin tuskin vauvan päätä otteeseensa. Ei ollut paljoakaan opettavaista siinä tapahtumassa edes niille kahdeksalle lääkisopiskelijalle, jotka olivat mukana toimituksessa.

 

Päätettiin sitten (tai siis lääkäri päätti) että otetaan röntgenkuvat mun lantiosta, että mahtuuko ipana sieltä pylly edellä maailmaan. Lääkäri tutki kuvat ja totesi, että "sinulla on lantio kuin ämpäri, vauva mahtu vaikka poikittain" . Kohteliaisuutenahan se piti ottaa. Valmistauduin siis henkisesti synnyttämään lapsen alakautta perätilassa.

 

Onneksi 10 päivää ennen laskettua aikaa kävin vielä ultrassa jossa katsottiin, onko vauva kohtuullisen kokoinen vielä. Lääkäri oli jo pyyhkimässä geelejä vatsalta, kunnes tuumasi, että katsotaan vielä lämpöultralla tilanne. Napanuora oli aika tiukasti kaulan ympärillä ja lääkäri pamautti heti, että sectioon menee. Huh. Ajatella, jos vatsa ei olisi supistellut kääntöyrityksessä. Vauva olisi voinut kuolla kohtuun jos kääntäminen olisi onnistunut ja napanuora olisi kiristynyt. Tai jos lääkäri ei olisikaan katsonut enää sillä lämpöultralla. Olisi vain pyyhkinyt geelit pois ja lähettänyt kotiin odottelemaan synnytyksen alkamista. Lapsi ei olisi tullut elävänä ulos.

 

Kohtalon käsi, ei voi muuta sanoa.

[Rekkuli]

Ei nyt varsinaisesti liity raskauteen, mutta raskautumiseen kuitenkin...

 

Anoppi oli sairastanut syöpää jo toistakymmentä vuotta. Me olimma alkaneet yrittämään esikoistamme pari kuukautta ennen kuin anoppi joutui sairaalaan. Tärppiä ei tuntunut tulevan vaikka kuinka tikutin.

 

Yksi aamuyö heräsin siihen, että olin nähnyt unta, jossa kerroin anopille tehneeni raskaustestin ja se oli plussa. Eli viimeinenkin lapsosista saisi jälkikasvua, jota oli odotettu. Siihen anoppi hymyili ja nukkui hetken päästä pois. Joku etiäinen siinä tuli ja menin samana yönä tekemään testin ja selkeä plussahan sieltä rävähti, minkä aavistin jo ennen viivan näkymistäkin. Anoppi nukkui pois saman päivän aikana...

 

Jotenkin tuon tapauksen takia ollut aika rauhallisin mielin koko raskauden ajan. En ole pelännyt esimerkiksi aikaista keskenmenoa tms. Jollain tavalla myös aika pelottava kokemus kaikenkaikkiaan ja alkanut uniansa miettimään sen jälkeen vähän enemmänkin.

[Snazu]

Saisko esimerkkejä mikä vois olla "jännää" tai erikoista?

Tällaisia?:

 

Erikoinen ja jännä asia oli mun hyvin mystiset kivut oikeassa munsarjassa jotka piinasivat mua alusta asti. Kipu tuli kun tuli, sai mut aina huutamaan lujaa enkä pystynyt sillon makaamaan, istumaan tai seisomaan, enkä varsinkaan kävelemään. Kipu oli varsin kovaa. Tutkittiin paljon, mitään ei ole vieläkään löytynyt ees synnytyksen jälkeen.

 

Me käytiin myös pysäyttämässä alkanut synnytys viikolla 29.

 

Mä kärsin suht säännöllisistä kivuliaista supistuksista neljä päivää kunnes käynnistettiin. Eli synnytys ei meinannut käynnistyä mutta kitumaan se mut laitti.

 

Epiduraali ei toiminut vaikka mulle annettiin lisäannoksia.

 

Pelottavaa oli se, että vauva painoi 4kg vaikka syntyi melkein kolme viikkoa ennen laskettua aikaa