Njord

Sateenkaarevaa höpöttelyä

49 posts in this topic

Sehän onkin ratkaisevaa, miten itse itsensä ja perheensä määrittelee. Mutta on varmaan silti mukavaa tietää, miten muut sateenkaariperheet suhtautuvat teihin sateenkaariperheenä (jos ymmärsin alkuperäisen kysymyksesi oikein).

 

Meilläkin tuo varsinainen "toiminta" on ollut enemmän vaikuttamaan pyrkivää kuin biletyskeskeistä. Itse marssin aikoinaan (sinkkuna vuosia sitten) "eheyttämään" pyrkivän Aslan-järjestön vastaisessa mielenosoituksessa Tampereella, ja yhdessä nykyisen kumppanin kanssa olimme sateenkaariperheiden seassa eduskuntatalon edustalla, kun parisuhdelakia puitiin ja kristillisten tahojen vastamielenosoitus polvisteli portailla. :rolleyes: Olen myös viimeisten 10+ vuoden aikana osallistunut uuvuttavan moniin keskusteluihin HS:n palstalla, kun homoseksuaaleihin, rekisteröityyn parisuhteeseen, perheensisäiseen adoptioon, hedelmöityshoitoihin jne. liittyviä aiheita on käyty läpi (useinkin eräiden heteroiden puolelta täysin asiattomissa ja vihamielisissä tunnelmissa). Siitä olen mielissäni, että useammin kuin kerran joku nimimerkki on kertonut olevansa hetero ja seuranneensa keskusteluja sivusta, ja mun asialliset ja perustellut vastaukseni :blush: ovat kuulemma saaneet hänen aiemmin kielteisen suhtautumisensa (esim. naisparien hedelmöityshoitoja kohtaan) vaihtumaan myönteiseksi.

 

Opiskeluaikoina kävin kyllä myös välillä bileissä, ensin sinkkuna ja myöhemmin silloisen tyttöystäväni kanssa, ja marssin myös joukon jatkeena muutamilla Pride-marsseilla, mutta nykyisen suhteen aikana biletys ym. on jäänyt. Kaippa se on sitä "kypsymistä", vanhemmuuteen valmistautumista ym. ;)

 

Harkitsen kuitenkin Sateenkaariperheet ry:n toimintaan jossain määrin liittymistä siinä vaiheessa, kun pieni on jo maailmassa, oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin meillä ei ole juuri nyt ketään tuttua lähipiirissä, jolla olisi (tai jolle olisi tulossa) vauva, ja voisi olla jossain alkuhermoiluissa mukavaa vaihtaa kokemuksia muiden tuoreiden äitien kanssa myös ihan livenä. Toisekseen lapselle itselleen saattaa olla vuosien mittaan mukavaa tuntea muitakin kahden äidin lapsiperheitä, kun tuttavapiirimme koostuu käytännössä lähes pelkästään heteroista (ja ei-heterot ovat ainakin toistaiseksi lapsettomia). Mitään en ole päättänyt, mutta olen avoin jonkinlaiselle epäsäännölliselle toiminnallekin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ihan oikein ymmärsit alkuperäisen kysymyksen tarkoituksen. :)

 

Mekin ollaan joskus mietitty sateenkaariperheiden toimintaan tutustumista, siis ihan käytännössä (yhdistykseen kyllä ollaan kuuluttu jo jonkin aikaa ihan vaan kannattamisen riemusta). Hieman kuitenkin pelottaa, millainen vastaanotto me mahdollisesti saataisiin. Meidän tuttavapiirissä kun ei ole juurikaan pienten lasten vanhempia, etenkään täältä nykyisestä kotikaupungista jossa ollaan asuttu vasta n. vuoden verran, niin olisi mukavaa jossain päästä tutustumaan muihin isiin ja äiteihin (näiden seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vinka, itse olen suhteellisen samassa tilanteessa kuin sinä. Olen siis biseksuaali, suhteessa miehen kanssa. Olemme menossa naimisiin ja sen jälkeen olisi tarkoitus antaa esikoisen tulla. Jos sinua kiinnostaa vaihtaa ajatuksia esim. mesessä laita tänne viestiä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

th_i70676801_9436.gif

 

Hyvää joulua!

 

 

 

 

 

:grin:

 

 

Edit. korjasin linkin, joka oli alkanut sekoilla täällä itsekseen..

Edited by Njord

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei sateenkaarevat, missä kaikki?!

 

Minäkin kuulun (ylpeänä) tähän porukkaan. Lapsia ei tosin vielä ole, mutta kuume on korkea. Haluaisin löytää miehen tahi miesparin, jonka kanssa jakaa vanhemmuuden.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Onhan meitä täällä muutamia ainakin. Yleisen vapaan ilmapiirin vallitessa vaan tulee kirjoiteltua "omaan" kuukausiketjuun ja milloin minnekin, ei ole tarvetta pitäytyä vain sateenkaaren alla ;) Mutta tämä katgoria on hyvä olla olemassa jos ja kun tulee jotakin spesifistä juteltavaa aiheen tiimoilta.

 

Heitänpä tähän pikku kysymyksen muille (lapsellisten) naisparien puoliskoille, kun ei ole niin vakava paikka että sille kannattaisi omaa ketjua perustaa:

Miten teillä vietetään äitienpäivää, vai vietetäänkö? Jos vietetään, juhlistetaanko molempia äitejä tasavertaisesti - eli ylipäätään pidetään jotenkin erityinen päivä perheen kesken - vai saako vain synnyttänyt osapuoli kahvit ja ruusut sänkyyn tai muuta erikoiskohtelua? :girl_sigh:

Edited by Aeria

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo ja tää foorumi tuntuu muutenkin suht selväjärkisten paikalta verrattuna joihinkin muihin lapsi- ja perheaiheisiin foorumeihin. :girl_haha:

 

 

Katsoin muuten nyt ton Njordin linkittämän "we told dads they're going to be grandpas" -videon ja se on HILARIOUS! Aivan ihana! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilmoittaudun uutena mukaan kun innostuin rekisteröitymään. Odotan esikoistani syntyväksi elokuussa 2012 ja olen siis tutun luovuttajan avulla lähtenyt kasvattamaan perhettä yksin. Lukeudun mielestäni sateenkaariperheisiin sekä suuntautumisen myötä (en oo koskaan ollut heterosuhteessa) ja lisäksi sukupuolenkorjaus on ollut kovasti pohdinnoissa viime vuosina. Ensin kuitenkin ajattelin tehdä lapset niin ei se sitten harmita myöhemmin.

 

Tuo onkin asia mikä aiheuttaa pohdintaa, tuo äitienpäiväkysymys mistä Aeria mainitsit. Minä koen ongelmallisena sen että miten ihmeessä lapsi sitten minua nimittää? En haluaisi että hän kutsuu minua vain etunimellä, se olisi liian virallista. En kuitenkaan koe olevani äiti, enkä ole ainakaan vielä isä. Tämä pohdituttaa jatkuvasti. No, aika näyttää tietysti että miten käy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervetuloa mukaan nauris12 ja onnea odotukseen! :lipsrsealed: Saako udella minkälainen elämäntilanne sulla on noin muuten, kun olet päättänyt yksin vanhemmaksi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi Briony, kiitos tervetuliaisista!

Elämäntilanne - huh, aika laaja käsite ;) On aika monia syitä miksi päätin nyt alkaa perustamaan perhettä yksin.

Yksi painava on ollut tuo sukupuolenkorjauspohdinta - olen käynyt jo tutkimuksissa sen tiimoilta jonkun aikaa, mutta aina siinä jarrutti se että mietin että jos käyn prosessin läpi niin jäisi harmittamaan jos en ikinä omia lapsia saisi. En uskalla jättää sitä sen varaan että joskus tapaisin sitten jonkun joka haluaisi lapsia kanssani. Nyt kun mulla on biologisesti siihen edellytykset niin homma on paljon helpompi - käy hankalammaksi sitten kun siihen tarvitsee puolison joka kantaisi ja synnyttäisi lapset, ja varsinkin kun adoptiokaan kun ei tosiaan ole mikään läpihuutojuttu. Mulle siis kävisi tosi hyvin myös adoptiomuksut eli se biologisuus ei ole mikään pakollinen juttu mutta toistaiseksi elämäntilanne ei vielä vuosiin tule olemaan sellainen että seulasta pääsisin läpi (vakityö, omistusasunto jne puuttuvat nyt ainakin).

 

Muita syitä on olleet ihan se että oon kaivannut lasta jo pitemmän aikaa. Seurustelin muutaman vuoden ihanan ihmisen kanssa, jonka kanssa olisin myös erittäin mielelläni lapsia tehnyt, mutta oltiin niin eri paikoissa elämässä että hän ei vielä kokenut että vava sopisi suunnitelmiin. Sitten tajusin että pikkuhiljaa vauvahaave alkoi ohjaamaan mun käyttäytymistä suhteessa tosi paljon - vaikeaa selittää mutta ymmärsin että en esim uskalla enää seurustella tai aloittaa romanttista suhdetta ennen kuin homman lapsia koska muuten etsisin vain sitä kumppania jonka kanssa tehdä lapset enkä ehkä pystyisi antaa suhteen kehittyä itsekseen, omalla painollaan. Eli jos nyt tapaisin jonkun niin ajattelisin perheytymistä koko ajan ja se sit vois saada tekemään huonoja ratkaisuita. Jos hankin lapsen jonkun kanssa, haluan että ollaan tunnettu useampi vuosi, mutta epäilen että tässä tilanteessa en pystyisi odottamaan niin kauaa.

 

Oon myös pitempään ajatellut että haluan lapset saadessani olla vielä sen verran nuori että jaksan jotain tehdäkin niiden kanssa ja vuodet hupenee koko ajan :)

 

Suunnilleen näitten asioiden summasta syntyi sit päätös lähteä etsimään luovuttajaa ja nyt asiat onkin edenneet aika nopeasti. Nyt oon ajatellut että jos myöhemmin kohtaan jonkun jonka kanssa haluan rakkaussuhteen niin perhehaaveet ei sinällään vaikuta suhteen kehittymiseen vaan asiat saa sit mennä miten menee. Toki ei oo poissuljettua että tulee vastaan joku jonka kanssa haluan perheen mutta nää seuraavat vuodet oon ajatellut keskittyä nyt lapseen ja elämään hänen kanssaan. Mulle on tärkeetä että olisin hyvä ja läsnäoleva vanhempi joten luulen että mitään suhdehaaveita tuskin tulee muutamaan vuoteen olemaan, lapsi saa olla rauhassa pieni ja ihmetellään maailmaa yhdessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos pitkästä vastauksesta. :) Mulla menee jonkin verran yksiin joidenkin kohtien kanssa. Esim. adoptio olisi muuten yksi vaihtoehto ellen olisi todella kaukana siitä mitä ja keitä asiasta päättävät kelpuuttavat adoptiovanhemmiksi, sekä parisuhteesta haluaisin olla todella(=mahdollisimman) varma ennen kuin voisi lapsia suunnitellakaan ja en halua, että omat haaveet jää ainakaan parisuhteesta kiinni. Että toistaiseksi yksin tässä ollaan, mutta mistäpä sitä tietää mitä kaikkea tässä ehtii vielä tapahtumaan.

 

Saanko vielä kysyä ikääsi? Tai saan ja kysyin jo, mutta vastata ei ole pakko. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Briony - oon vähän rönsyilevä kirjoittaja... Joo, mulla on just tuo sama kuin sulla eli minusta on parempi että on edes yksi vanhempi joka on täysin sitoutunut lapseen, kuin kiirehtiä hankkimaan lasta suhteessa jossa sitten mahdollisesti onkin niin paljon turbulenssia että lapsi jää jossain vaiheessa liian vähälle huomiolle jos vaikka erotaan tsp. Olis kamalaa jos olisi niin jumissa omissa tunnekuohuissaan ettei osaisi sitten auttaa lasta vaikka selviämään siitä erosta tai tulisi joku muu ikävä tilanne. Ja tietysti kasvatusasioissa toisen vanhemman olis jaettava samat arvot aika täysin eikä vaan melkein.

 

Tietysti joskus kun ajattelee että on niitäkin jotka vaan kohtaa jonkun ja rakastuu ja se lasten teko tulee siinä mutkattomasti jatkona niin tulee vähän haikea olo mutta toisaalta oon kyllä innoissani vauvan tulosta nyt ja tuntuu että tää on mulle kuitenkin oikea ratkaisu nyt. Tuntuu vaan niin oikealta ajatella että kohta se oma lapsi on tässä.

Raskaudessa on vaan niin paljon juttuja joita olis ihana jakaa sen toisen kanssa! Kyllähän tuolle luovuttajallekin oon kertonut kuulumisia ja näytellyt ultrakuvia ja sellaista ja ollaan toisinaan yhteydessä mut ei se vaan oo mitenkään sama asia kuin fiilistellä tulevaa vauvaa rakkaan kanssa. Ja sit rankempina hetkinä olis toki mukavaa jos olis joku jakamassa pohdintoja ja auttamassa käytännön jutuissa.

 

Laitan tosta ikäasiasta vaikka yksäriä kun en oo vielä varma kuinka julkinen tää foorumi on :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää sateenkaarialue pitäisi tietääkseni näkyä ihan kaikille, joten ihan julkista tekstiä täällä.

 

Ymmärrän tuon, että olisi niin ihanaa, jos omakin tilanne olisi niin yksinkertainen, että olisi se puoliso, jonka kanssa haluaisi lapsia. Vielä helpompaa, jos ko. henkilö olisi vielä mieskin. Kun heterosuhteessakin lapsien saaminen voi olla vaikeaa niin tällaisena sateenkaarevana sinkkuna se yleensä on vielä isomman työn takana. Ja minä kun haluaisin vielä ihan aktiivisen isän tai isät enkä pelkkää luovuttajaa, niin siinäkin on omat kommervenkkinsä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

en viitsi uutta aihetta aloittaa ja koska tän nimi on sateenkaarevaa höpöttelyä, niin laitan tämän tänne. kävin äsken kelan sivuilla ja sinne on näköjään 5.10. päivitetty sateenkaariperheille oma osio aiheen lapsiperheet alle. :dancegirl: siellä oli tietoa mm. elatustuesta, jota me siis luultiin saavamme ainoastaan siihen saakka, että puoliso on saanut adoptoitua yhteisen lapsemme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minna: on sateenkaariperhechat, esim. setan foorumilla ja toinen on perheaikaa.fi-sivustolla. Molemmat on kyllä niin hiljaisia, ettei siel ketään liiku... Siksi itekki etsiydyin tänne :)

 

Njord:Kiva kun aloitit näköjään tällaisen "sateenkaareva neuvoo sateenvarjottimia"-palstan! Sellainen vast oiskin tarpeen! :D Mutta hyvä, että saa höpötellä jossain. Oon sun kanssa samassa tilanteessa eli vauva haaveissa vasta, mutta odotus on kova ja suunnitelmat sen mukaiset (eli hyvin epärealistiset!) Hahahhaha! :)

 

Mutta rupeenpa käymään täällä ja kyselen itekki kaikkia tyhmiä kysymyksiä. On vaan niin uuno, että vaikka itekki on sateenkaariväkeä, niin silti sekoitan itekki termejä ja tulee loukattua oman piirin ihmisiä. Mutta aina on selvitty ja kun vaan pyytää anteeksi ja korjaa tilanteen ja kyllä mullekin muut (yleensä ei-sateenkaarevat cis-heterot) sanoo jotain hassuja välillä. Mutta tätä se on ja todella itekki odotan innolla/kauhulla miten vastaanotetaan neuvolassa, synnärillä, päiväkodissa, jne... Apilaperhe tässä meillä siis syntymässä!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei, höpöttelenpä tämmöisen aiheen:

 

Mikä sukunimi teillä on lapsella? Meillä siis apilaperhe ja sukunimiasia onkin aika haastava... Dammit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kaikilla sama sukunimi. Vaihdoin siis omani (isolla rahalla, tietysti...) puolison sukunimeen rekkauksen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on mun sukunimi ja rekkaus ensikuussa ja toivon että puoliso olisi lämmennyt idealle ottamaan mun sukunimi, kivempaa kun koko perheellä on sitten sama :)

Kiva kun tämä sateenkaaripuoli on ilmeisesti hieman aktivoitunut :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi Vavec! Kiva kun liityit mukaan messiin!

 

Sateenkaarevia vaukkareita on vissiin suhteessa kuitenkin niin vähän, etteivät tule tänne tai koe tarvetta tulla tänne höpöttämään. Se on musta harmi, kun ite ainakin tunnun kaipaavan juttuseuraa, noi "normi"puolen palstat tuntuu niin heteronormatiivistiltä et ihan ärsyttää, vaik eihän siinä mitään pahaa ole että nainen ja mies on suhteessa/liitossa ja sitä vauvaa haikailee. Mutta, tunnustan, että välillä jutut siellä ärsyttää mua. :P

 

Höpöttelenpä sellaistakin, että miten olette kertoneet perheellenne/muille raskausyrityksista ja raskaaksi tulosta?

 

Tämä sateenkaariväen lisääntyminen kun usein ihmetyttää cis-tyyppejä ja reaktiot voi olla monenlaisia. Tietysti jos olette jo kauan eläneet kumppaninne kanssa yhdessä, ei ehkä ole ihmeellistä että vauvoja ajattelette ja klinikalle suuntaatte.

 

Mutta kuitenkin siis, millaisia ovat reaktiot olleet?

 

Omalla kohdallani mietin sitä, että kun meille tulee apilaperhe, niin ajattelisin sen aiheuttavan vieläkin enemmän kummastusta ja tarvetta selityksille kuin lesboydinperhe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin, käytin cis-termiä väärin. Anteeksi. Älköön kukaan loukkantuko, Honest mistake. Tarkoitin siis sekä cis-ihmisiä että heteroita (jotka ei tietenkään ole sama asia!).

 

Mutta ei tosiaan o helppoa tää sateenkaariterminologia, vaikka sateenkaaren alle kuulun itsekin... Voi vaan kuvitella kuinka vaikeeta se on asiaan täysin perehtymättömälle!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei yrityksistä puhuttu perheille mitään, sit vasta kun positiivinen testi tuli tehtyä. Hyvin on suhtautunut kaikki, vaikka esikoisen plussattuani oltiin seurusteltu vasta 4kk :D

 

Vähän kyllä tulee muihin verrattuna puhuttua perheestä yms vaikka oon ihan avoimesti kertonut että ollaan sateenkaarevia tuolla odotusklubissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now