Sitten, kun minulla on lapsia en ainakaan..

[kultanen]

En ainakaan osta lapselleni krääsäleluja. Toki tiedän, että tietyssä ikävaiheessa kaikenlainen krääsä kiinnostaa lapsia paljon, mutta kammottaa ajatus, että lapsen lattia on täynnä entistä kamalampaa pikkukrääsää, jolla ei oikeastaaan tee mitään. Myös muitten lelujen kanssa aion olla tarkka. Kuten aiemmin mainittiin, en aio antaa lapsille esim. väkivaltaisia pelejä.

 

En aio myöskään antaa lasten katsoa paljon tv:tä (enpä!). Olen huomannut, että monista lapsista tulee hyperaktiivisia pitkän tv:n katselun jälkeen ja tutkimusten mukaan jopa lastenohjelmat aiheuttavat pelkotiloja suurimmalle osalle lapsista.

[Tweety]

Näitähän putkahtelee kokoajan lisää mieleen. Eli tämä on mieheni päätös, ja minusta ihan hyvä.

 

-emme pue lasta liian pieniin tai liian kuluneisiin vaatteisiin. Eli jos lahkeet on lyhkäiset tarvitsee lapsi uudet housut. Tai jos paita on täysin kulahtanut, sitä ei päälle laiteta kuin korkeitaan pilkkihaalarin alle Liikaa näemme lapsia liian ruppanissa vaatteissa.

 

-kuopus ei peri kaikkia vaatteitaan sisarilta. Kyllä kaikki lapset samalle viivalle kuuluu uusien vaatteidenkin suhteen.

 

Tuo huutaminen on myös hyvä unohtaa.

 

-lapsen tasolle ei vajota kiukkuisenakaan. (kiroaminen, huutaminen ym vähemmän tulosta tuottava kommunikointi ) Itse juuri käänsin isäni raivon häntä vastaan. Minusta tuli näsäviisas, rauhallisella äänellä kirjakieltä puhuva nulikka, joka otti "aikuisen roolin" riitatilanteissa. Sekös sitten sai isän hulluuden partaalle, kun vaikeaa on asiaan puuttua muutoin kuin sanomalla siitä näsäviisaudesta. Miten kiellän rauhallisesti käyttäytyvää lasta kun ulospäin näyttää juuri siltä ettei lapsi mitään edes tee. Yleisön paine siirtyi huutavaan isääni. (minä olen ollut ihan kamala tiedän... )

ps. vieläkin suutuksissani puhun rauhallisesti kirjakieltä.

 

EDIT: En viitsi taas uutta kirjoittaa, kun kirjoitan tänne koko ajan.

 

Minulla ei ole mitään ongelmia ns tietokonesotapelien ja vaikka muiden ensisilmäykseltä hurjien lajien suhteen kuten paintball ja airsoft. Minun mieheni on maailman rauhaarakastavin ihminen, ja harrastaa näitä kaikkia. Itsekkin olen värikuulilla käynyt "sotimassa" ja hauskaa oli. Eihän siinnä tappamista opetella vaan kyseessä on vain hightecimpi-lipunryöstö. Pelasinhan minäkin commodore 64 ampumispelejä. Ne eivät kovin pelottavia olleet grafikaltaan, mutta kyllähän sielä avaruudessa ammuttiin toisia aluksia myös. Toki vahdin määrää miten paljon nettiä käytetään, ja seuraan pelien ikärajoja yms.

Edited October 24, 2008 by tweety

[Aurinko_81]

Lapset istuvat takapenkillä ja niin kun on tarkoitus, joko kaukalossa, turvaistuimessa tai korokkeella. Tästä en jousta en sitten yhtään. Turvatyynyt kun kuitenkin löytyvät edestä, niin en halua tietää mitä se tekee pienelle lapselle.

 

Kaupassa ei avata yhtään pakkausta, ennekuin se on maksettu. Meillä kun käydään kaupassa kerran viikossa, joten eiköhän se sitten myös onnistu, että lapsi on syönyt ennen kaupassa käyntiä.

 

Ainoa asia mikä on testattu on se kun ennen vauvan syntymää sanoin, että meidän vauva nukkuu sitten omassa huoneessaan eikä meidän välissä. Toisin kävi ainakin aluksi. Ensimmäisen kuukauden poika nukkui meidän välissä, mutta tämän jälkeen poika on nukkunut omassa sängyssään ja omassa huoneessaan.

[Emppu78]

Kaupassa ei syödä mitään ennen kuin tavarat on maksettu.

 

 

 

Tuli mieleen yx mun kauppa reisu Mä otin hyllystä trip mehun ja annoin sen neidille

käteen...Sanoin että saat kaninskella sitä niin kauaan et päästään kassalle...No hetkeksi kun

käänsin pääni pois niin arvatkaa mitä neiti teki???Joi sitä niin iloisen näköisenä

Kyllä muutama ihminen muo kattelikin Silloin muo nolotti

[Pihla]

En ainakaan haluaisi sellaista ajattelutapaa toteuttaa, että tytöillä on omat ja pojilla omat leikkinsä, kuten kärjistetysti "tytöt leikkii aina nukeilla" ja "pojat autoilla", vaan lapsi saisi olla sellainen kuin on ja leikkiä sukupuolesta riippumatta mitä tahtoo. Inhoan myös sitä, että on olemassa muka ns. tyttöjen ja poikien värit. Mä ainakin voisin kuvitella pukevani poikalapseni punaisiin ja tytön sinisiin.

[fleur]

Kauheesti ei ole tällaisia periaatteita, kun on jo ennen omaa lasta nähnyt tosi erilaisia tapauksia ystäväpiirissä ja todennut että mikä toimii yhden lapsen kanssa ei välttämättä olekaan hyvä toiselle. Yleisperiaatteena on ollut kuunnella lapsen tarpeita ja soveltaa omat kasvatusperiaatteet niihin, eri lapset kun eivät kaipaa aina samanlaista kasvatusta.

 

Mutta yksi on ollut ja siitä en toivottavasti joudu lapsen kasvettua tinkimään: en IKINÄ uhkaa jättää lasta jonnekin että hän tottelisi. Aivan järkkyä minusta se kun joutuu bussissa/kaupassa tms. todistamaan sitä kun äiti uhkaa lähteä pois ja jättää lapsen sinne jos lapsi käyttäytyy huonosti. Se olisi toteutuessaan heitteillejättö! Miksi uhata kun ei kuitenkaan aio toteuttaa uhkaustaan - tyhjät uhkaukset syö vanhemman auktoriteettia.

 

Anteeks OT mut mä en käsitä mitä siinä on niin kamalaa jos pakkauksia avataan kaupassa ennen kassaa? Sama hintahan niistä maksetaan joka tapauksessa, en näe miten se muka on näpistys. Kumpi on parempi, nälkäänsä kaupassa huutava lapsi (kun joskus elämässä tulee niitäkin tilanteita että nälkäisenä on menty kauppaan) vai tyytyväisenä avatusta leipäpaketista palaa mussuttava ipana? Kyllä minä ainakin tuossa tilanteessa priorisoin lapseni nälän, kun itse kokemuksesta tiedän miltä tuntuu kun verensokeri pääsee laskemaan liian alas.

[hallon]

^Samaa mieltä tuosta pakkauksen avaamisesta - en ole koskaan tajunnut ajatella että siinä olisi jotain pahaa. Kun kuitenkin sen paketin kassalle kiikutan ja maksan ihan normaalisti. Tästä saa nyt sen kuvan että teen sitä jatkuvasti, mutta siis viimeisilläni raskaana saatoin joskus alkaa hörppiä vesipullosta ennen kassaa ja nyt juuri pari päivää sitten tyttö 1 vee haukkaili banaania koska välipala-aika yllätti kesken kauppareissun ja saatiin sen avulla hoidettua homma kunnialla loppuun. Toki tajuan ettei siitä mitään tulisi jos kaikilla olisi joku avattu sipsipussi kourassa ja limppari toisessa, mutta siis tuollaiset satunnaiset ns. hätätapaukset on mielestäni ihan ok.

[Guest]

Anteeks OT mut mä en käsitä mitä siinä on niin kamalaa jos pakkauksia avataan kaupassa ennen kassaa? Sama hintahan niistä maksetaan joka tapauksessa, en näe miten se muka on näpistys. Kumpi on parempi, nälkäänsä kaupassa huutava lapsi (kun joskus elämässä tulee niitäkin tilanteita että nälkäisenä on menty kauppaan) vai tyytyväisenä avatusta leipäpaketista palaa mussuttava ipana? Kyllä minä ainakin tuossa tilanteessa priorisoin lapseni nälän, kun itse kokemuksesta tiedän miltä tuntuu kun verensokeri pääsee laskemaan liian alas.

Miusta se vaan on niin että tavara on kaupan omaisuutta niin kauan kuin sitä ei ole maksettu. Se on vaan kirjoittamaton sääntö eikä poikkeus edes huutavan lapsen tapauksessa. Itse syötän lapsen aina ennen kaupunkiin lähtöä ja otan varapullon maitoa (helpompi vielä tässä tapauksessa kun lapsi on näin pieni ) jos tulee nälkä. Näin pitäisi olla myös isomman lapsen tapauksessa.

[hallon]

^Pohdin tuota juttua yön pimeinä tunteina ja käsitän kyllä tuon näpistys-pointin, esim. jos maksuvälineet onkin unohtuneet kotiin niin aika nolo homma. Jotenkin vaan olen niin voimakkaasti yhdistänyt varastamisen siihen että tavara lähtee ulos myymälästä. Hassua että olen pitänyt ok:na asiaa joka monen mielestä onkin ehdoton nou-nou, sillä olen oikeasti maailman lainkuuliaisin ihminen joka seisoo liikennevaloissakin vaikkei autoja olisi lähimaillakaan. (Siinä se nyt selittelee... )

[Guest pikkaraiset]

Miusta se vaan on niin että tavara on kaupan omaisuutta niin kauan kuin sitä ei ole maksettu. Se on vaan kirjoittamaton sääntö

 

Tuo ei ole mikään kirjoittamaton sääntö vaan ihan oikea sääntö lakiteknillisesti. Tavara on kaupan omaisuutta, kunnes asiakas sen maksaa. Maksulla asiakas sitoutuu ostamaan tavaran itselleen kaupan määräämällä hinnalla. Siihen asti kauppa päättää, mitä tavaralle tehdään.

 

Kaupassa käy sen verran paljon asiakkaita, että noita ns. hätätapauksia olisi melko paljon. Kyllä mun mielestä on vanhempien tehtävä opettaa lasta kunnioittamaan toisten omaisuutta - kaupanhan omaisuutta tavarat ovat. Okei, alle 1-v eivät tuota tajua. Mutta miten vaikeaa on pitää hoitolaukussa jotain pientä syötävää varoiksi, jos tietää lapsen verensokerin tippuvan helposti? Meillä on aina jotain pientä syötävää mukana miehen diabeteksen takia, eikä ole todellakaan mikään iso vaiva.

[Guest HelmiQ]

Mä en vaan tykkää, että kaupassa syödään. Tai muutenkaan semmoisesta, että kaupassa kinuamalla saa mitä vaan mukaan. (Jos pikkuvauvalla on kaupassa nälkä, se on asia erikseen.. Mutta isomman lapsen on opittava siihen, että vähän aikaa voi odottaa.)

Ymmärrän sen, että ostokset maksetaan kyllä kassalla, eikä jää maksamatta, vaikka lapsi söiskin ruoan jo kaupan puolella.. Mutta sitä mä en ymmärrä miksi siellä kaupassa pitää syödä? Miksei voi hetkeä odottaa?

Mutta musta vaan kaupassa ei tartte syödä mitään.

Jos on nälkä, syödään ennen kauppaa tai kaupan jälkeen.

 

En ite syö kaupassa tuotteita ennen kuin ne on maksettu, enkä halua "opettaa" sellaista tapaa lapsillekkaan.

Näin meillä.

 

Ja jos joku muu niin tekee, tehkööt mun puolesta.

 

Ja tää vaan on "perustelu" sille miksi meillä ei tällaista harrasteta enkä tarkoita, että kaikkien pitäis näin toimia. Ehkä perustelu on jonkun mielestä huono, mutta...

[blue.eyes]

OT:nä. Mä muistan kuinka mä olin pienenä kauhuissani äidin ja kummitädin kanssa kaupassa kun kummitätini otti lihispaketin ja avasi sen ja alkoi syömään sitä kaupassa. Mä olin varma että nyt kummi pidätettään näpistyksestä tms. Mutta sitten kummi maksoi tyhjän pakkauksen kassalla eikä kassa ollut moksiskaan.

 

Mä olen kerran sortunut avaamaan kaupassa ostamattoman tuotteen. Esikoista odottaessa jumbon prismassa olin pyörtyä janoon ja otin pullon hyllystä ja kannoinkin sitä tovin aikaa, mutta mun seuralaiseni ei ollut lähdössä kaupasta vielä hetkeen, niin avasin pullon. Maksoin sen tietysti kassalla eikä kassa katsonut mua kieroon, eli kait sitä tapahtuu suhteellisen usein.

 

Itse en meinaa lapsilleni opettaa että kaupassa voi syödä kärryyn laitetun tavaran ennenkuin se on maksettu. Kyllähän sen arvaa että kun päiväkodista haetaa lapset ja siitä suoraan kauppaan, on ehkä mennyt aika tovi siitä kun on viimeksi syöty, mutta voisi varata autoon pillimehua, banaanit, jugut, omenat tms.

[Guest]

Tuo ei ole mikään kirjoittamaton sääntö vaan ihan oikea sääntö lakiteknillisesti. Tavara on kaupan omaisuutta, kunnes asiakas sen maksaa. Maksulla asiakas sitoutuu ostamaan tavaran itselleen kaupan määräämällä hinnalla. Siihen asti kauppa päättää, mitä tavaralle tehdään.

 

Kaupassa käy sen verran paljon asiakkaita, että noita ns. hätätapauksia olisi melko paljon. Kyllä mun mielestä on vanhempien tehtävä opettaa lasta kunnioittamaan toisten omaisuutta - kaupanhan omaisuutta tavarat ovat. Okei, alle 1-v eivät tuota tajua. Mutta miten vaikeaa on pitää hoitolaukussa jotain pientä syötävää varoiksi, jos tietää lapsen verensokerin tippuvan helposti? Meillä on aina jotain pientä syötävää mukana miehen diabeteksen takia, eikä ole todellakaan mikään iso vaiva.

Siis joo, tarkoitin myös että kirjoittamaton sääntö lapsiperheissä. Tai ainakin pitäisi olla

 

HelmiQ:n kanssa erittäin samaa mieltä!

[Deja]

Kyläillessä täytyy käyttäytyä, ei riehuta, ei pengota toisten tavaroita eikä varsinkaan ahmita kahvipöydästä mielettömiä määriä herkkuja.

 

Eläimiä täytyy kohdella hyvin, lapsi ei saa kiusata/häiritä eläimiä vaan koska on lapsi "eikä ymmärrä vielä". Kamalaa katsottavaa kun jotkut vanhemmat ei yhtään välitä miten esim. koiria tai kissoja kohdellaan. Eläimet ei ole leluja!

 

En aio tyrkyttää omaa lastani toisten syliin, tai muutenkaan halua keskittää kyläillessä toisten huomiota jatkuvasti lapseen.

 

Raskaana oleville ystäville/tutuille en todellakaan aio tärkeänä toistella "tämmöistä se sitten on" kommenttia jatkuvasti lapsen itkiessä, vaippaa vaihtaessani jne.

[fleur]

Okei mä taidan jäädä vähemmistöön mielipiteineni... Kuten hallon mäkin oon kyllä ihan lainkuuliainen mutta en ole koskaan tullut mieleenkään että tuossa olisi jotain pahaa kun ei edes ajattele että tavaran voisi jättää maksamatta. Mutta ymmärrän asian kyllä kaupan kannalta että jos periaatteesta ruvettaisiin poikkeamaan niin olisi kaaos käsillä. En ole kyllä koskaan lapsen takia avannut pakkausta kaupassa, meillä kun mies yleensä hoitaa yksin tuon kauppapolitiikan, mutta itse heikotuksen iskiessä pari kertaa on tullut banaania haukattua.

[Mila3]

Toinen ehkä jopa rajulta kuullosta päätös on ollut vauvan kantaminen. Me ollaan nyt näitä vauvojen kehityksiä seurattu eikä voida olla varmoja mistä se ilmiö johtuu että yksi tuttu vauvamme alkaa huutamaan välittömästi kun äiti katoaa silmistä (ei tarvitse mennä pois huoneesta, vain vaikka toiseen paikkaan istumaan, jolloin suoraa näköyhteyttä ei ole). Tätä en halua.

 

Luulen että se johtuu ihan normaaliin kehitykseen kuuluvasta eroahdistuksesta, joka osoittaa vauvan kiintyneen äitiinsä. Vauvojen välillä on tietysti eroja, miten voimakkaasti ilmenee. Itse uskon että sylittelyn välttäminen on haitallisempaa kuin sylissä pitäminen.

[Guest annukka]

^Mä olen ihan samaa mieltä. Mulla on tasan yksi periaate mahdollisen seuraavan vauvan kanssa ja se on se etten lotkauta korvaani senkään vertaa tuollaisille hokemille kuin "vauvaa ei saa pitää liikaa sylissä" tai "jokaiseen itkuun ei kannata vastata". Mun mielestä vauvaa ei vaan voi pitää liikaa sylissä ja itku on aina avun tai huomion pyyntö eikä mikään "kettuillakseni tässä vaan huutelen".

 

Ja mä oon tosi minta kertaa esim. avannut vesipullon kaupassa ja maksanut sen sitten kassalla enkä ole ollenkaan tajunnut että se on väärin..

[fleur]

Allekirjoitan edelliset. Ei vauvaa voi opettaa vanhemmistaan riippuvaiseksi tai itsenäiseksi, eri vauvat toki reagoi enemmän tai vähemmän voimakkaasti eroahdistukseen..

[miumiu]

Sitten, kun minulla on lapsia

 

1.) Huolehdin itsestäni samanlailla kuin nyt. Ulos ei mennä jos ei olla huolitellun näköinen.

Lapsikin sen sitten oppii.

 

2.) He eivät pelaile mitä sattuu pelikonsoleillaan ja netissä ollaan vanhempien silmien alla.

Ja omaa nettiä he eivät saa!

 

3.) Kaupasta lapset eivät saa mitään huutamalla, vinkumalla ja muutenkaan raivoamalla.

 

4.) Karkkipäivä on lauantaina piste! (En voi ymmärtää kun miehen veljenpoika 3v mussuttaa karkkia

joka ikinen päivä!!!)

 

5.) Vanhempia kunnioitetaan! Ei on todellakin EI!

 

6.) Vanhemmat keskenään ei lapsen edessä kyseenalaista toisen kieltoja/suostumuksia. Niistä

puhutaan silloin, kun lapsi ei ole paikalla.

 

7.) Vierailla ei löhötä sohvalla, kinuta huomiota, syödä kahvipöytää tyhjäksi, kiroilla ja ei muutakaan

epäsopivaa käytöstä ei hyväksytä.

 

8.) Kotona ei myöskään löhötä sohvalla ja odoteta, että vanhemmat tekee kaiken ympärillä.

 

9.) Viikko- tai kuukausiraha ansaitaan - sitä ei saada. Jos ei ole mitään tehnyt, niin rahaa ei tule

 

10.) Lapsen leluissa en hyväksy leluaseita tai muutakaan suoraan väkivaltaan liittyvää!

 

11.) Lapsi syö sitä ruokaa, mitä on tarjolla. Jos ei kelpaa, niin sitten ei syö. Kyllä se illalla varmasti

menee alas, kun on tarpeeksi nälkä. (Tämä toimi hyvin ainakin minun kotona) Tosin lapsen allergiat

otetaan huomioon, mutta tarkoitin sitä, että lapselle ei tarjota sitten esim. hampurilaista tai jotain

muuta mitä hän haluaa siinä tilanteessa, kun sen päiväinen ruoka ei kelpaa.

 

12.) Kaupassa ei avata pakkauksia vaikka kuinka lapsi haluaa. Pienempi lapsi syötetään ennen kauppaan

menoa ja isompi lapsi osaa kyllä odottaa kassalle asti.

 

13.) Eläimiä kunnoitetaan! Niitä ei vedetä hännästä, niitä ei lyödä, niitä ei potkita jne.

Edited October 27, 2008 by miumiu

[Tweety]

Sen verran haluan korjata väärin ymmärrettyä asiaa, että en tarkoita että itkevä lapsi jätetään huomioimatta. (Ja sanoin myös etten tiedä miksi vauva itkee koko ajan) Tarkoitan vain, että eikö lasta voi huomioida muutenkin kuin vain sylissä pitämällä? Tietysti lasta pidetään myös sylissä, mutta minusta vaikuttaa hassulta, että ensimmäinen vuosi kun lapsi on kevyt kantaa mukana, hän istuu äidin sylissä koko ajan, ja sitten kun tulee painavammaksi ja isommaksi, ihmetellään kun ei voi mitään tehdä kun lapsi huutaa, jos vähänkin yrittää itse jotakin tehdä. Kai siinnä itku tuleekin, kun toimintatapa muuttuu nopeasti? Ollaan vierailla sellaisessa paikassa missä aina ollaan pidetty tiukasti sylissä, ja sitten yks kaks laitetaan lattialle ja kadotaan vaikka saunaan puoleksitunniksi, ja oletetaan että kyllä lapsi pärjää, kun paikalla on muita aikuisia. Kysymys kuuluukin että itkisikö vähemmän, jos alusta asti olisi kannustettu leikkimään myös vieraillessa, ja kannustettu tutustumaan ympäristöön sekä ihmisiin? Mutta minä aijon kokeilla sitä, että lasta alusta asti kannustetaan myös itsenäiseen toimeen jopa muualla kuin kotona, mutta en tarkoita että lapsi jätetään yksin ja ignore nappi kytketään päälle Tietysti itkevää lasta lohdutetaan, mutta kannustetaan myös omiin leikkeihin ja leikitään samalla itsekkin mukana. Osoitetaan lapselle, että paikka on turvallinen. (hassua sanojen vääristelyä havaittavissa täälläkin, en sanonut, että lohduttaminen on väärin. En sanonut että lapsi vittuilee vanhemmilleen huutamalla, mutta ihan miten vain haluatte asian tulkita, niin olkoon asia niin sitten. )

 

Kaupasta vielä myös sen verran, että eiköhän kaupassa ymmärretä, että hätätilanteessa banaani mussutetaan menemään, mutta myös kaupassa työskennelleenä, voin sanoa että hyllyjen välistä löytyy paljon jo juotuija juomia ja syötyjä ruokia. Näitä ei kukaan ole siis kassalle kiikuttanut. Ja muistan myös kahvitauolla kuunnelleen kassoja, joiden jaloissa on jo isot tavara määrät, kun on ostettu jotain, ja muistettu hinta väärin, ja jätetty kassalle. (ihan ymmärrettävää) Heillä saattaa olla myös jaloissaan korikaupalla vaatteita. (myös ymmärrettävää.) Ja sitten joku tuo roskansa vielä kommentoiden, että muistathan sitten että banaani kuuluu biojätteeseen. Työkaverini oli vastanut kylmän rauhallisesti, että jokaiseen huipputekniseen kassajärjestelmäämme on kytketty jätteidenlajitteluautomaatti. He myös puhuivat usein kaikkea mitä "Birgitan" eväsretkellä oli tällä kertaa ollut. Suurin osa ennen maksua nautituista hyödykkeistä taitaa olla ihan vain itsekkään "Birgitan" oma valinta olla "järjestelmän" yläpuolella, eikä mikään hätätilanne.

[onion]

Tein naikkareiden yleisiin pollin tuosta kauppa-aiheesta.

[Gilda]

Voisin kompata tuota miumiun listaa.

 

Sitten kun minulla on lapsia:

- yritän välttää jonkun tietyn lapsen suosimisen eli joku nassikka ei saa aina enemmän kuin muut

- en usko sokeasti lapseni kiltteyteen. Kyllä se minunkin lapseni voi heittää kiven ikkunaan

- tietokonepelien pelaaminen on sallittua vasta kouluiästä lähtien. Silloinkin vain kehittävien pelien (ei mitään räiskintää). Ja internetiin ei ole asiaa ilman valvontaa.

- en osta mitään leikkiaseita (paitsi ehkä vesipyssyn, heh). On tullut niin paljon katseltua erään tutun nyt 10-v. lapsen kehitystä väkivaltaisten pelien ja leikkien parissa, huh.

- en kannusta karkinsyöntiin eli lauantainakaan ei ole karkkipäivä. Itse pienenä sovelsin karkkipäivää niin, että silloin sai ilmaiseksi karkkia, muuten se piti itse ostaa eli söin karkkia koko ajan...hoh hoijaa.

- vietän heidän kanssaan aikaa enkä vain ole uraohjus. Niin yleistä. Lapset päkerretään kovimmassa uraputkessa ja heidät tuupataan hoitoon, jotta vanhemmat voivat jatkaa urakehitystään. Lapset näkevät vanhempiaan vain pari tuntia illalla.

- osoitan lapsille, että he ovat haluttuja, enkä vaadi heiltä kohtuuttomia tai arvosta heitä vain heidän suoritusten takia. Niin että lapset ovat sitten yliopistossa burn outissa

- en osta lasteni rakkautta tavaroilla (enkä myöhemmin lastenlastenikaan), enkä opeta heitä arvostamaan ihmisiä heidän omistamansa materian mukaan

 

Näitä olisi vaikka kuinka monta...

[Guest annukka]

(hassua sanojen vääristelyä havaittavissa täälläkin, en sanonut, että lohduttaminen on väärin. En sanonut että lapsi vittuilee vanhemmilleen huutamalla, mutta ihan miten vain haluatte asian tulkita, niin olkoon asia niin sitten. )

 

Mä en kyllä sun tekstiin viitannut omassa kirjoituksessani.

[PMLats]

Mäkin kyllä luulisin, että ei se vauvan hätä äidin kadotessa näköpiiristä johdu siitä, että sitä on pikkuisen pidetty paljon sylissä

 

Mutta sitten ihan uteliaisuuttani heittäisin ilmaan kysymyksen, että miten pikkuiselle vauvalle voi ylipäätään opettaa mitään, siitä puhumattakaan, että voisi opettaa että kaikki on ok vaikka äitiä ei näy - kun eikös nimenomaan pieni vauva ajattele, että se mitä ei näy ei ole olemassakaan? Toisin sanoen, jos äitiä ei näy, on äiti kadonnut. Miten tämä kehitysvaihe voidaan ohittaa?

[Guest annukka]

^ Munkin on pakko vielä ääneen ihmetellä että kun tässä nyt puhutaan kuitenkin vauvoista niin miten voidaan olettaa että vauvan pitäisi olla jotenkin itsenäinen? Siis vaikka puolivuotiaan?