kultanen

Sitten, kun minulla on lapsia en ainakaan..

500 posts in this topic

En aio omia vauvaa itselleni. Aion antaa miehelle yhtä paljon vastuuta vauvanhoidosta ja kodista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

-Jos miulla joskus on lapsia, en ainakaan hauku ja mollaa heitä heidän kuullen tai muutenkaan enkä huuda heille (kuuntelin taas eräiden äidin ja isän kommunikointia lastensa kanssa :rolleyes:  )

 

- en valita jatkuvasti kuinka rankkaa ja kauheaa vauva-arki on

 

- en unohda kasvattaa lastani vaan pidän selkeät rajat

 

- en unohda sitä, että minulla on myös ystäviä ja muutakin elämää

 

- en unohda aviomiestäni vaan hän saa osallistua lapsen hoitoon ja pidän huolen siitä, että on omaa aikaa myös parisuhteelle ainakin joskus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Vanhemmat ovat aidosti läsnä lapselle.

 

- Johdonmukaisuus kasvatuksessa, rajat ja rakkautta.

 

- Lämmin ja kannustava ilmapiiri perheessä, haluan että koti on lapselle turvapaikka jossa on aina hyvä olla ja saa tukea ja lohtua vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Kaikesta täytyy voida puhua.

 

- Parisuhteen hyvinvoinnista pidetään huolta.

 

Siinähän ne tärkeimmät, jos nämä toteutuvat niin loppu hoituu kyllä omalla painollaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haluaisin, että keskustellessani muiden ihmisten kanssa (kaverit, sukulaiset yms.) löytyisi muitakin puheenaiheita kuin vauva, eli vaikka vauva/lapsi olisikin itselle se kaikista tärkein juttu, niin osaisi ottaa toiset ihmiset huomioon ja ymmärtää, että kaikkia ei välttämättä kiinnosta montako hammasta kullannupulla nyt on ja mitä tänään on syöty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lupaan hoitaa sekä omat, että lapseni asiat niin hyvin, ettei meistä tule ikinä lastensuojelun asiakkaita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asia mihin olen viime aikoina törmännyt eri lapsiperheissä on käytöstavat ruokapöydässä!

Ideaaleimmin toimii eräs ystäväni perhe jossa oikeasti vaaditaan käyttäytymään asiallisesti pöydässä (on vaadittu pienestä pitäen): syödään mitä on tarjolla, ensin lämmin ruoka ja vasta sitten jälkkäri jne. Ruokapöytä ei myöskään ole mikään leikkipaikka ja ruokaa ei lähdetä kuljettamaan muualle (herkkuhetket on toki erikseen). Ja jos ruokapöydässä ei osata olla niin sitten mennään pois (on tarvinnut käyttää kerran).

Toisessa päinvastaisessa perheessä lapsi taas saa tehdä ruokapöydässä ihan mitä huvittaa. Jos ei huvita maistaa ruokaa niin ei ole pakko. Kerrankin ei huvittanut maistaa lämmintä ruokaa mutta sai kyllä heti halutessaan leivän ja muuta hyvää. Ja tokihan pöydästä saa kaikkea mitä haluaa ja mille vain keksii tekemistä. ja jos nyt ei huvita syödä leipää tai keksejä pöydän ääressä niin ei se mitään. Raivostuttavaa! Perheen äiti kyllä sanoi itsekin, että pitäisi tehdä korjausliike mutta joskus myöhemmin. Olis varmaan helpompi tehdä nyt kun lapsi on vielä pieni?

 

Joten tästä voitte päätellä miten tulen mahdollisen tulevan lapseni kanssa toimimaan ja mieheni on kyllä samoilla linjoilla. Mä en siedä sitä, että ruokaa ei arvosteta ja ruokapöydässä käyttäydytään rumasti. Työni ehkä helpottaa omaa tulevaa kasvatustyötäni kotona koska työssäni joudun olemaan tiukka lapsille. Lempeä mutta tiukka smile.gif

Lapsemme on nyt reilun vuoden ikäinen ja tästä on kyllä pidetty kiinni, eli vaaditaan käyttäytymään ruokapöydässä asiallisesti. Tietenkin nyt ja jatkossakin huomioidaan lapsen ikä :) lapsemme on hyvin oppinut, että ensin syödään puuro jne, sen jälkeen leipä tms. Leluja tai muuta viihdykettä ei tuoda pöytään ja ruoka syödään pöydässä. Aiomme myös jatkossa pitää huolen, että ruokapöydässä ollaan nätisti. Olen sen suhteen aikaa nipo ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt pian 5kk ikäinen vauva ja siitä olen yrittänyt pitää kiinni että osaan puhua muustakin kuin hänestä, varsinkin ihmisille joita ei lähtökohtaisesti vauva-asiat niin kiinnosta. Ihan hyvin olen onnistunutkin ja piristävääkin on kuulla juttuja "muusta elämästä" kun omat päivät täyttyvät kuitenkin aika lailla pikkumiehen kanssa elosta (mikä sinänsä on kivaa mutta onhan sitä elämää muillakin ja siitä on kiva kuulla) :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

kun meillä on lapsi....

.. emme päivitä facebookiin ensimmäistä kakkaa, pierua tai muutakaan "kivaa"

..viisastumme

..tai emme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä nyt joitain mietteitä, saa nähdä miten toteutuu. :)

 

-Lapsen pitää jo mahdollisimman pienestä pitäen oppia välillä itse viihdyttämään itseään, ilman tv:tä tai tietokonetta. Tämä on myös lapsen etu, että oppii käyttämään omia aivojaan ja omaa mielikuvitustaan, ja samoin vanhemmat saavat hengähdysaikaa. Ja pientä tylsyyttäkin pitää pikkuhiljaa opetella sietämään. Vastapainoksi on sitten paljon sellaisiakin hetkiä, kun keskitytään  aidosti lapsen kanssa touhuiluun.

 

-En aio omia lasta kokonaan itselleni. Myös isän pitää saada välillä viettää aikaa lapsen kanssa kahdestaan alusta lähtien, ilman että olen aina siinä päsmäröimässä. Jos imetys sujuu hyvin, niin kyllä sitä pulloakin uskaltaa kokeilla antaa, että tämä mahdollistuu paremmin. Jos isovanhemmat mielellään hoitavat välillä lasta, niin siitä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa.

 

-Kotityöt pyritään alusta lähtien tekemään suurimmaksi osaksi lapsen hereilläoloaikana. Jos pikkuinen kaipaa juuri sillä hetkellä viihdytystä, niin sitten otetaan mukaan siihen puuhaan. Myös lapsi osallistuu kotitöihin omalle ikätasolleen sopivasti mahdollisimman pienestä pitäen, ja kotitöihin koitetaan suhtautua hauskasti ja innostavasti.

 

-Sitten kun lapsi oppii kävelemään, häntä kannustetaan kävelemään mahdollisimman paljon. Jos lapsi haluaa kävellä, häntä ei laiteta rattaisiin, ellei oikeasti ole kiire. Muutenkin kaikenlaiseen liikunnallisuuteen kannustetaan ja yritetään olla varoittelematta ja älättelemättä turhia. Ei myöskään kauhistella liikaa bakteereita, mullan syöminen ja lattioiden nuoleminen pienissä määrin on vaan terveellistä.

 

-Valmiiksi pureskeltuja leluja ostetaan mahdollisimman vähän. Mielummin kannustetaan käyttämään omaa mielikuvitusta leikeissä. Meillä saa tehdä lakanoista majoja ja käyttää kattiloita rumpuharjoituksiin. Tähän liittyy myös se, että opetellaan pitämään tavaroista huolta ja korjaamaan omat jäljet.

 

-Säännölliset ruoka-ajat, ei ylimääräisiä välipaloja, kohtuullinen herkuttelu, kaikkea pitää maistaa mutta inhokkeja ei ole pakko syödä. Kylässä ja isovanhemmilla tms. saa hiukan poiketa, kunhan ei överiksi mene. Ruokaa ei tuputeta, vaan luotetaan, että lapsi kyllä syö jos on nälkä.

 

Oon niin monien kanssa samaa mieltä mutta tässä^ oli eniten sitä mitä itekkin ajattelen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On vaikea sanoa millainen äiti minusta joskus tulee, jos saamme lapsen. Mutta tässä muutama asia joihin haluaisin kiinnittää huomiota:

- En unohda parisuhdetta! Olen kuullut, että se parisuhde unohtuu helposti vauvan tultua. Enkä halua meille käyvän siten.

- Pidän lapsella selvät rajat. 

- En huuda hänelle turhasta. En voi sanoa etten huuda koskaan, sillä en ole vielä törmännyt yhteenkään vanhempaan, joka ei olisi koskaan huutanut lapselleen tämän tehdessä jotain pahaa. 

- Haluan opettaa lapsen arvostamaan toisia ihmisiä ja eläimiä.

- Haluan korostaa rehellisyyden tärkeyttä!

- En aio päivittää facebookkiin kakkapissayrjö juttuja! ( Tämä onkin ensiintynyt aika paljon täällä).

 

Tuossa nyt jotain jotka päälimmäisenä ovat liikkuneet mielessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika monet en-koskaan-jutut on kyllä pitänyt näin lastentulon jälkeenkin, mutta tuo turhasta huutaminen (mikä itseasiassa oli listallani aikalailla ykkösenä) ei kyllä ole pitänyt. Stressaantuneena, kun lapsi ihan tahallaan turhasta kiukkuaa (tyyliin en-saa-pelata-pleikkaa-niin-tönin-siskoani-heittelen-tavaroita-paiskon-ovia), niin olen kyllä ääntäni korottanut vähän turhankin herkästi. Ja monesti ihan turhaan, turhautuneena ja ärsyyntyneenä. Ja aina se harmittaa jälkeenpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin koko ketjun läpi, puuh.

 

Tärkeimpiä itselle esiin nousseita juttuja täällä on ollu:

 

- en vähättele ja arvostele lastani muiden kuullen, enkä hänelle itselleen

- en vertaa lastani muihin lapsiin ja pyydä häntä olemaan kuin he

- en lakkaa rakastamasta lasta, kävi miten kävi, ja meillä opitaan sanomaan minä rakastan sinua ja osoittamaan hellyyttä

- lapsen täytyy oppia käytöstapoja (hänen oma kehitystasonsa tietysti huomioiden), sanotaan kiitos, anteeksi ja ole hyvä

- lapsi kunnioittaa vanhempiaan ja muita aikuisia, lemmikkejä ja luontoa

- lasta rohkaistaan kokeilemaan itse ja olemaan itsenäinen eikä juosta perässä hysteerisenä ja paapota joka tilanteessa

- lapsi osallistuu kotitöihin oman kehitystasonsa mukaan, esim. lelut korjataan lattialta yhdessä ennen nukkumaanmenoa

- arjen rutiineista pidetään kiinni, uni on lapsille tärkeää ja sitä täytyy saada riittävästi

- lapsille luetaan satuja kunnes he oppivat itse lukemaan, lukuharrastusta tuetaan

- lapset syövät samaa ruokaa kuin aikuiset, ruokailu tapahtuu pöydän ääressä perheenä

- lapsi odottaa vuoroaan eikä ole huomion keskipisteenä joka_ikisessä_tilanteessa

- parisuhteelle järjestetään aikaa: lapselle tekee hyvää solmia suhteita muihinkin aikuisiin omien vanhempiensa lisäksi, vanhemmille tekee hyvää olla joskus kahdestaan, vaikka toisinaan halu olla lapsen kanssa on suurempi kuin päästä tuulettumaan, loppupeleissä kaikki voittaa

- en tee itsestäni korvaamatonta vaan hyväksyn ja pyydän apua, lapseni parhaaksi on saada tukeutua myös isovanhempiin ja kummeihin

- lapsille ei osteta uusia leluja joka kauppareissulla

- lapset ei päätä arjen asioista, voivat kyllä ilmaista mielipiteensä tullessaan tarpeeksi vanhoiksi (en siis kysy taaperolta mitä se haluaa syödä tänään tai ostaa kaupasta)

- lapsi saa jo pienestä asti olla lattialla ja tutkia paikkoja, se tukee varmasti lapsen motorista kehitystä enemmän kuin lapsen alituinen kanniskelu paikasta toiseen

- vanhemmilla tulee olla yhteinen rintama ja toisen kasvatustapoja ei kyseenalaisteta lasten kuullen

- lasten kuullen ei huudeta ja tapella, erimielisyyksiä kuitenkin täytyy olla ja lapsen täytyy saada nähdä myös niitä (sekä niitä sopimushaleja)

- lapsen nähden ei humalluta, alkoholia voi toinen vanhemmista nauttia kohtuudella, mutta ryyppybileet ei ole lapsen paikka

- lapsi ei keskeytä aikuisten juttuja hakemalla jatkuvaa huomiota, vaan hänelle voidaan ystävällisesti sanoa "odota, sanon tän asian ensin loppuun" ja sitten annetaan lapselle puheenvuoro

 

 

:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olemme mieheni kanssa seuranneet läheisen ystäväpariskunnan kasvatusta ja päättäneet, että meillä ei tule lapset pompottamaan. Tietysti lasten ehdoilla on paljon elettävä mutta rajansa kaikella. Kaikki ei vaan mene niin kun lapset haluavat ja pettymyksiäkin täytyy oppia sietämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

-olen läsnä lapsen elämässä

-luomme rutiinit luomaan säännöllisyyttä ja turvaa

-sovimme miehen kanssa yhdessä kasvatuksellisista asiosta

-opetan lapseni arvostamaan sitä mitä hänellä on

-huolehdin parisuhteesta

-päätösvalta on vanhemmilla, lapsen mielipide huomiodaan, mutta viimeinen sana on aikuisella

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen aihe. Moni on jaksanut purkaa ajatuksiaan vanhemmuudesta ja kasvatuksesta niin hyvin, ettei siihen taida olla enää mitään lisättävää. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

tosi hyviä listoja teillä! Itselläni hyvin samanlaisia ajatuksia kuin muillakin. Täytyykin muistaa käydä lukemassa tämä palsta jos onnekkaasti onnistun äidiksi tulemaan  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joskus sitten jos meille lapsi/lapsia koskaan suodaan niin varmaan se tärkein asia on että ollaan läsnä. Omat vanhemmat ei siinä minun kohdalla aina ole onnistuneet mutta haluan yrittää vähän paremmin.

 

Panostetaan parisuhteeseen/avioliittoon koska se on perusta myös lapsen hyvinvoinnille.

 

Ollaan miehen kanssa tiimi eikä niin että kun toinen kieltää niin sitten toiselta saa periksi.

 

Annetaan lapsen olla oma persoonansa ja juuri sellainen kun on lähtökohtana ehdoton rakkaus ei ole oltava mikään tietynlainen/tehdä jotain että on hyväksytty/rakastettu. En halua asettaa mitään vaatimuksia tai paineita esim koulutuksen tai uran suhteen ne on lapsen omia valintoja.

 

Silloin kun lapsi on alaikäinen/asuu pääasiassa kotona ja meidän huollettavana silloin kunnioitetaan meidän huushollin sääntöjä, kun itse elättää itsensä/elää täysin itsenäisesti silloin saa tehdä niinkuin itse parhaaksi katsoo.

 

Vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja muutenkin kanssaihmisiä, hyvät käytöstavat tulee kaikkien osata.

 

Lapsi saa olla lapsi ei liikaa vastuuta tai itsenäisyyttä siinä vaiheessa kun sen kantamiseen ei vielä kyetä. Ikätasoisesti yritetään mennä.

 

Vanhemmat kasvattaa ja toivon että meidän kasvatusta kunnioitettaisiin. Tiedän että esim minulla ja äidilläni on hyvinkin eriäviä mielipiteitä monista asioista joten toivon että isovanhemmat ym läheiset osaisivat kunnioittaa meidän mielipiteitä ja niistä pidettäisiin myös kiinni silloin kun lapsi on heidän luona.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika vähän  on itellä mitään semmosia ehdottomuuksia, mutta ne onkin sitten sellaisia mistä toivoisin ihan oikeasti voivani pitää kiinni sitten ihan tositilanteessakin. :)

 

Minusta ei tule lasteni palvelijaa, joka kulkee päivät pitkät lapsen perässä keräillen leluja, vaatteita, astioita, you name it. Sen ikäinen lapsi joka osaa ns. tietoisesti sotkea, on myös kykenevä opettelemaan omien jälkiensä siivoamista, aluksi tietysti yhdessä tehden. Omatoimisuuteen muutenkin haluan kannustaa myös ihan käytännön järjestelyillä, lapsen tavarat on mahdollisuuksien mukaan lapsen korkeudella, jolloin oikeasti voi sitten vaatiakin sitä, että ne lelut menee laatikkoon ja lapaset lapaskoriin. Totta kai siihen menee aluksi hitosti enemmän aikaa vrt. jos vaan tekis itse, mutta uskon, että se käytetty aika kyllä sitten palkitsee jossain vaiheessa. 

 

Ruoka syödään ruokapöydässä ja ruoka-aikaan, eikä ruokapöytä ole leikkikenttä. Kaikki syö samaa ruokaa ja ruuanlaittaja päättää mitä se on, toki sitten vuorollaan kaikkien lempiruokaa tehdään ja toiveita saa esittää, mutta pelkkiä lapsen lempiruokia ei ruveta tekemään. Myöskin toisinpäin, en toivottavasti anna omien mieltymysteni kapeuttaa lapsen ruokavaliota vaan tarjoan myös sellaisia makuja jotka ei ole välttämättä niitä omia lemppareita. Vauva-aikaa ajatellen ruokailuun liittyen toivon, että meillä ei tarvitse koskaan syöttää lasta (pääsääntöisesti), vaan aiotaan kokeilla sormiruokailua. 

 

Kylässä/julkisilla paikoilla pitää osata käyttäytyä. Minulta tää vaatii tietysti sitä, että "uskallan" vaatia niitä käytöstapoja ja komentaa omaa lasta myös muiden kuullen.

 

Viimeisenä ehkä se ihan kaikkein tärkein ajatus: toivon, että lasten tultua tehdään asioita perheenä, koska se on mulle ollut aina se The Juttu, ei niinkään se, että minä haluan lapsia vaan nimenomaan sen perheen. Tähän liittyen toivottavasti tehdään asioita edelleen myös miehen kanssa kahdestaan, koska se parisuhde kuitenkin on se perheen "perusyksikkö" mistä kaikki alkaa. Ja onnellinen, terve parisuhde on myös paras mahdollinen kasvualusta lapselle. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

…tee katteettomia uhkauksia tai anna katteettomia lupauksia. Tästä ollaan miehen kanssa puhuttu paljon, ja pidetätään tätä todella tärkeänä vanhemman auktoriteetin ja lapsen ja vanhemman välisen luottamuksen syntymisen kannalta. Kun on läheltä seurannut lasta, joka on kasvatettu jatkuvilla uhkauksilla, jotka eivät koskaan toteudu (jos et tottele, et saa sitä tai tätä, jos et ole hiljaa, ei mennä sinne tai tänne jne.) lapsi on oppinut, etteivät vanhemman sanomiset oikeasti pidä paikkaansa, ja niistä ei tarvitse välittää. Haluan lapseni oppivan, että meillä tarkoitetaan sitä mitä sanotaan, oli kyseessä sitten uhkaus tai lupaus. Uhkauksille ei toivottavasti ole usein tarvetta, mutta jos suusta pääsee joskus (kuten inhimillistä on) livahtamaan esimerkiksi, että "Jos et nyt lopeta, niin tänään ei lähdetä uimaan", niin silloin ei myöskään lähdetä, vaikka se myös vanhemmista tuntuisi kurjalta.

 

Toki näitä on tässä raskausvaiheessa mielessä ihan loputon määrä muitakin, mutta tuo on ollut meidän keskusteluissa eniten pinnalla viime päivinä. Ja tiedostan kyllä sen, mitä lapselliset kaverit on sanoneet, että väsyneenä, lapsiperhearjen keskellä, tuon noudattaminen voi joskus tuntua mahdottomalta. Mutta tavoitteita on aina hyvä olla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todella hyviä listoja!  :) Paljon itsellä tulee mieleen sellaista, mitä ei itse lapsena tarpeeksi saanut, kuten läsnäoloa, yhteistä tekemistä, "minä rakastan sinua" -sanoja, lohdutusta painajaisiin, tukea vaikeisiin tilanteisiin, rohkaisua olla oma itsensä… (Kuulostaa siltä, niin kuin mulla olisi ollut kauhea lapsuus, mutta se ei ole totta, vaan lapsuus on monen tekijän summa.) Kyllä on tullut mietittyä, miten voisi estää sen, ettei tee samoja virheitä kuin omat vanhemmat. Ja sitten myös osaisi ne hyvät jutut ja voisi myös siirtää hyviä perinteitä, kuten hassuttelua ja tiettyjä kivoja rutiineja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omalla kohdallani todella vaikeaa olisi joustaa terveellisestä ruokavaliosta. En ainakaan lähde tämän enempää lisäämään einesten ja valmisruuan osuutta tämän talouden ruokahuollossa. Passaamaan en ainakaan rupea. Kauhulla olen kuullut juttuja iltatähtenä syntyneen mieheni lapsuudesta, jossa ollaan hyysätty, passattu ja annettu periksi. Ihmeen yhteiskuntakelpoinen yksilö siitä on silti kasvanut, vaikka anoppi onkin tyyliä, että jos jotakin kysyy, käy hän mieluummin itse tekemässä kuin antaa toisen tehdä.

 

Muita en sitten ainakaan asioita on iso liuta, mutta sittenhän sen vasta lapsiperhearkea eläessä näkee miksi se muotoutuu. Oon pitkään vannottanut, että meillä ei sitten ole miesten ja naisten töitä, mutta kappas vaan kuinka kiinnostus rassaushommiin kotona on laskenut kuin lehmän häntä, kun töissä saa fiksata ja laittaa vapaa-ajankin tarpeiksi. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosi  hyviä ajatuksia täällä. Nuo  katteettomat uhkaukset ovat meilläkin olleet aiheena, kun kesällä kuultiin niitä ja niiden pettämisiä jatkuvasti.

 

Toivon, että sitten, kun minulla on lapsi, en totea ensimmäistä lastaan odottavalle jatkuvasti "Unelmoi vain tuollaisesta, odota vaan kun..."

Share this post


Link to post
Share on other sites

> Otan ihmisten neuvoista vaarin, mutta saatan silti soveltaa sitä meille sopivammassa muodossa.

 

> Ystäviä ei unohdeta ja niille ei jauheta vain siitä että Martta-Hilma on syönyt tosi huonosti viimeset 3 päivää - varsinkaan, jos heitä ei oikeastaan kiinnosta keskustella lapsiaiheista. :D

 

> Miehellekin pitää riittää aikaa ja hellyyttä !

 

> Pitäisi varmaan myös muistaa joskus omaa itseään: kun minulla on hyvä olla niin jaksan paremmin lapsen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now