kultanen

Sitten, kun minulla on lapsia en ainakaan..

500 posts in this topic

Mielenkiintoista lukea muitten listoja, oikein hyviä ajatuksia  :)

Oma lista on lyhentynyt huomattavasti sen jälkeen kun sain lapsen mutta yks tärkeä juttu (jonka olen tähän asti onnistunut pitämään) on että haluan olla läsnäoleva äiti. 

 

muoks. poistin osan tekstistä kun meni vähän aralle alueelle

Edited by shantia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen hirmuisen monta kertaa vilkuillut tätä ketjua, mutta jättänyt kommentoimatta, sillä en muista koskaan ajatelleeni mistään "Sitten, kun minulla on lapsia en ainakaan.."

 

Myönnän ihan suoraan, ettei mua hirveesti hetkauta muitten tekemiset tai ajattelemiset. Mulla on voimakkaat mielipiteet siitä, miten asiat teen, mutta kykenen joustamaan lähes missä hyvänsä. Mä tahdon vain, että mun lapset ovat yhteiskuntakelpoisia ja onnellisia ja itse olen onnellinen. Myönnän, että karsastan koko tuota aiheen kysymystä, pyrin itse tietoisesti välttämään negatiivista "ei koskaan"-ajattelua. Ajattelen mieluummin "minä teen näin", kuten moni vaikuttaakin tässä ketjussa myös ajattelevan. Muistan ainakin nuoruudestani, että kun jyrkkänä teininä ajattelin ei koskaan! niin millainen pettymys se oli itselle, kun asia sitten kuitenkin tapahtui. Tahdon ajatella nykyisin vain tekeväni parhaani, en vetäväni itselleni jyrkkiä rajoja.

 

Muoks. Useimmat täällä esille otetut asiat ovat sellaisia, joiden mun mielestä pitäis olla itsestäänselvyyksiä kaikille siksikin mun on varmaan vaikea listata mitään, kun en aktiivisesti pyri niihin, ne vain ovat.

Edited by JoHe

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Komppaan!

 

 

Täällä on moni esittänyt ajatuksia, joita kannatan, kuten vaikkapa se, etten ala hurmosmammaksi ja puhu vain lapsijuttuja tai unohda parisuhdetta. Mitään pitkää listaa en tässä(kään) asiassa ala tehdä, koska todellisuus kuitenkin lopulta yllättää ja on aivan erilainen kuin olen kuvitellut. Vältän siis ehdottomia "teen näin", "en koskaan toimisi noin" -ajatuksia, ettei tule pettymyksiä, riittämättömyydentunnetta ja itseinhoa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä niin toivon, ettei musta tulee "sokeaa, apaattista äitiä". Tällä tarkoitan sellaista äitityyppiä, joka vain katsoo vierestä ilmekään värähtämättä, kun oma piltti piinaa muita. Varsinkin, kun ei ole vielä omia lapsia, niin vaivaannuttaa kyllä joissain tilanteissa komentaa toisen mukeloa, jos se esim. riivaa kaverin lasta, pilaa leikit, riehuu, ja äiti ei tee mitään, vaikka on aivan vieressä.

 

Ymmärrän, että varmasti joskus väsyttää, ja haluaa vain uppoutua omiin ajatuksiinsa, mutta silti.. Viimeksi kun törmäsin tällaiseen ilmiöön, niin kävi vain lasta niin sääliksi, sillä näki heti, että hän halusi vain huomiota, mitä ei äidiltään saanut. Ei vain osannut sitä oikein ilmaista.

Jaa tällaista :D Esikoinen on nyt kolme ja puoli, ja aika hyvin tämä on toteutunut. Mä olen se rasittavuuteen asti omaani kieltävä ja välinpitämättömiä vanhempia avoimen vihamielisesti mulkoileva tyyppi. No ei vai. Mutta poika on melkoinen elohiiri, joten aika tarkkana saa olla. Naapurin samanlaisen jästipään kanssa tosin saavat kolistella sarviaan ja keksiä itse ratkaisuja erimielisyyksiin tiettyyn pisteeseen saakka (kunhan ei siis mene fyysiseksi).

Share this post


Link to post
Share on other sites

:pupu_1:  Ei vitsi nää on kaikki hyviä!

 

Aika samoilla linjoilla mennään: en päivitä mitään mistään eritteistä facebookkiin, en unohda parisuhdetta ja erityisesti keskityn siihen, että puhun lapsettomille ystäville ja sukulaisille myös muusta kuin lapsesta. Tiivistetysti: en unohda (muuta) itseäni, vaikka minusta äiti tuleekin! :D

 

Toisaalta lupaan myös, etten ole itselleni liian ankara: nyt jo raskaushormoneissa rupesin yksi päivä parkumaan, kun en ollut ajanut säärikarvoja aikoihin, vaikka olin luvannut pitää itsestäni huolta myös raskausaikana...  :girl_sigh:  :girl_haha:  

Share this post


Link to post
Share on other sites

ei nyt ihan mene aiheeseen, mutta muistan ajatelleeni, että "sitten joskus kun aika on vauvalle, en ainakaan lueskele netistä mitään vauva-palstoja" :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

ei nyt ihan mene aiheeseen, mutta muistan ajatelleeni, että "sitten joskus kun aika on vauvalle, en ainakaan lueskele netistä mitään vauva-palstoja" :girl_haha:

 

Tätä samaa minäkin ajattelin ja kuuntelin muiden varoituksiakin...mutta (maalais)järki käteen kaikessa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä ajatuksena lähinnä:

 

* Ei vauvakuvia ja kakkapäivityksiä someen - taitaa olla monilla muillakin. Ei ainakaan liikaa :girl_haha:

* Teen edelleen niitä asioita, joita näen itselleni tärkeäksi. En jämähdä kotiin täyspäiväiseksi mammaksi. Tiedostan totta kai että vähintään eka vuosi menee hyvin pitkälle lapsen ehdoilla ja "oma elämä" pitää jättää tauolle, mutta toivon että sitten ajan mittaan voin ottaa elämääni takaisin minulle tärkeitä asioita. Että löytyy sopiva tasapaino lapsen ja työelämän, harrastusten, mielenkiinnon kohteiden ym. kesken. Painotussuhteet toki tulevat muuttumaan ja paljon siitä mitä ne ovat ennen odotusaikaa olleet. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joskus vannoin, että en alkaisi puhua itsestäni kolmannessa persoonassa "tuu tänne, niin äiti auttaa", "äiti antaa puuroa" jne. Kummasti on sekin päätös muuttunut... Uskottelen itselleni, että lapselle olisi jotenkin muka selkeämpää, kun puhun noin, koska "minä" lienee pienelle vielä aika häilyvä käsite.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakin näitä olen ajatellut mitä haluan opettaa lapselle/lapsilleni

 

A) Olla rasistinen, opetan suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä/

B) Ole materialisti

C) Anna kohdella muita huonosti (jos niin tekee niin keskustelen asiasta hänen kanssaan)

D) Anna lapselle ylivaltaa

E) Ole viemättä esittämääni uhkausta/rangaistusta loppuun asti. Valitettavasti sitä näkee turhan usein, että vanhempi komentaa lastaan ja jos et nyt lopeta niin..  Ja ei kuitenkaan toteuta sitä jos lapsi ei edelleenkään usko

 

:D tätä listaa voisi jatkaa ja jatkaa, mutta säästän kuitenkin teidät turhan pitkältä scrollaukselta. Ja voihan se olla, että sitten kun on se oma lapsi niin joistain "säännöksistä" joutuu luopumaan tai joustamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen itse elänyt perheessä, jossa vanhempani olivat oikeastaan koko lapsuuteni ja nuoruuteni riidoissa toistensa kanssa. Riidat eivät koskaan olleet sellaisia, että olisin niitä kuullut, mutta noin kymmenen vuoden ajan kotona oli ihan jäätävä ilmapiiri ja heistä huomasi miten he vihasivat toisiaan, eivätkä vanhemmat sisarukseni enää halunneet edes käydä kotona. Tällä hetkellä joudun terapiassa käsittelemään näitä tunteita. Ainakin nämä kokemukset ovat opettaneet, etten itse halua koskaan lapsilleni sellaista ja että riidat selvitetään ja kaikkia tunteita saa näyttää kotona.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on pikku juttu, mutta yritän välttää passiivissa puhumista "meillä nukutaan", "meillä syödään", kun puhun lapsesta ja hänen tekemisistään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ikinä sano lapsettomille ystävilleni/tutuille "ymmärrät sitten, kun olet äiti". Kuinka loukkaavaa! Etenkin, kun koskaan ei voi tietää, käykö kuulija kenties juuri rankoissa lapsettomuushoidoissa tms. Toki ymmärrän, että lapsettomana en varmasti kaikkea todella ymmärräkään, mutta tuollainen päin naamaa vähättely silti harmittaa. Itse en vielä tiedä, kuinka nopeasti tulee tärppäämään, mutta voisin kuvitella, että jos yrittämistä joutuu jatkamaan aina vaan ja aina vaan, niin tuntuisi tosi pahalta silloin kuulla tuollaisia kommentteja.

 

Toinen, mitä en voi sietää on Facebookissa äitinä olon onnea ja autuutta julistavat päivitykset. Hyi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pussihiiren sanoja kommentoidakseni, olisin TODELLA loukkaantunut jos joku minulle sanoisi, ymmärrät kun olet äiti....

Share this post


Link to post
Share on other sites

...perusta identiteettiäni äitiyteen. Tarvkoitan tällä sitä, että en ymmärrä miksi ihmiset esittelevät itsensä tyyliin " Olen Maija, kahden lapsen äiti", kun kyseiseen tilanteeseen ei mitenkään liity henkilön lapset. Ihmettelin viime vaalien aikoihin miksi miespoliitikot esittelevät itsensä tyyliin "olen esko, valtiotieteiden maisteri" ja naiset " olen Tiina, kahden lapsen äiti". :dash2:

Ja siis tottakai omat lapset saa ja täytyykin olla elämän keskipiste, mutta ei kai koko identiteetti yhtäkkiä perustu vain äitiyteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paljon on tässä ketjussa asiaa jo tullut esiin, mitä voin itsekin allekirjoittaa. Yksi mitä ei ole kukaan maininnut ja mistä itse yritän pitää kiinni on se, että en laita lapsistani kuvia tai tietoja mihinkään nettiin. Niitä kun ei sieltä sitten enää ikinä saa pois, ja ties mihin käyttöön joutuvat... Isompana saavat sitten itse päättää miten haluavat netissä esiintyä (yritän kyllä ohjeistaa silloinkin), mutta ainakaan ei tarvitse hävetä mitään tyhmiä äidin laittamia juttuja. Tää on tietysti mulle helppoa kun en ole facebookissa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

# Itse yritän olla laittamatta ainakaan naamakuvaa vauvasta fb:n (oon ihan addikti koko naamakirjan kanssa muuten :D )

# En ole humalassa lasteni edessä (ehkä sitten kun ne on aikuisia niin ymmärrettävämpää mutta itse olen katsonut pienenä humalaista vanhempaa ja se oli niin outoa silloin ja nykyisinkin ahdistaa aina jos näen heidät humalassa vaikkei alkoholisteja olekaan)

# Kun olen "lapsi vapaalla" EN PILAA TOISTEN JUHLIA selittämällä niistä "omista kullannupuista mikä kuule just tänään pissi päälle...." Muutaman kerran melkein itkuraivarin saanut kun alkaa se vauva keskustelu .....

# En vie vauvaa aikuisten kosteisiin illanistujaisiin, kovin mukavaa varmasti kun saa huomioa mutta kun se viinan höyryinen tyyppi tulee hönkimään pienen naamalle niin ei kiva - saati kaataa kaljaa vahingossa sittariin ... :(

 

Pientä pateutumien purkamista samalla :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä toivoisin, että en siirtäisi lapsilleni sukuni naisille hyvin tyypillistä tapaa vähätellä itseä ja omia tarpeita. Tavoitteena olisi esimerkiksi olla mollaamatta omaa ulkonäköä tai tekemisiä lapsen kuullen ja ottaa aikaa myös itselle eikä vain jumittaa kotona. Aion säilyttää sosiaaliset suhteet, enkä erakoitua!

 

Haluaisin antaa lapsille mahdollisuuden tulla omiksi erilaisiksi persoonikseen. Ärsyttää ihan hirveästi, kun pojista aletaan jo synnärillä puhumaan reippaina, vahvoina ja voimakkaina. Tytöt sen sijaan ovat söpöjä, herkkiä ja kilttejä. Saahan noinkin olla, jos lapsi on luonnostaan "perinteisiin rooleihin sopiva".

 

Ystävälläni on kaksi lasta. Poika on äärimmäisen herkkä ja empaattinen taiteilijasielu, tyttöä taas kuvaisin enemmän sanoilla ronski, tomera, voimakas ja rohkea. Kamalaa katsoa sivusta, kun herkkyys nujerretaan vähä vähältä pojasta pois. Miehet ei itke, halaa, hymyile... :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keskustelin mummoni kanssa eilen ja hän painotti mitenkä lapsia pitää rohkaista pienenä olemaan itsenäisiä ja reippaita sekä kokeilemaan harrastuksia ja näin ollen heistä ei kasva ujoja, tiiä sitten mutta kieltämättä kukaan isän sisaruksista eikä minusta ole ujo piimää tullut tosin (!) meillä on niin painostavan tyyppinen suku että hankalaa olisi ollut niiden parissa kasvaa ujona <_<

Edited by Cherryrock

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle ehdottomat ovat ne, etten polta yhtään (nyt poltan vain hyvin satunnaisesti miehen seurana), enkä juo lapsen läsnäollessa kuin ehkä max. yhden siiderin jos olemme vaikka ravintolassa.

Mies on luvannut, että siihen mennessä, jos (kun) meille pienokainen syntyy, on lopettanut tupakoinnin.

Molemmat aiotaan tietenkin korjata myös unirytmi ns. normaaliksi, aina aamulla suht tiettyyn aikaan herätys ja illalla nukkumaan, eikä katsella telkkua yömyöhään ja nukuta iltapäivään...

Tässä nyt mitä tähän hätään tuli mieleen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole vielä edes raskaana mutta ei se mitään, pitkä lista on olemassa jo valmiiksi :D

 

  1. En aio ruveta käyttämään ällöttäviä ilmauksia ehkäisyn jäätyä pois. Siis nämä täti tuli kylään, plussatuulia, pupuilu...  :wacko:  Asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä.
  2. Raskaana ollessa en aio miettiä että aiheutinkohan nyt sikiövaurioita kun join lasin vettä!!!! Ts. en tietenkään käytä päihteitä tai tee muuta oikeasti sikiölle haitallista, mutta en ala hysterisoimaan joka asiasta (ei haitallisista) että entä jos tästäkin on oikeasti haittaa...
  3. Enkä kulahda raskaana ollessani. En myöskään silloin käytä oksettavia ilmauksia tyyliin masuasukki. Koska edelleen asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä, tässä tapauksessa alkiona, sikiönä tai vauvana.
  4. En ole tupakoiva äiti. Tupakka saa tietenkin jäädä jo raskauden alettua, mutta en siis myöskään aloita uudestaan synnytyksen/imetyksen jälkeen.
  5. En ole mikään mamma. Tämäkin menee oksettavien sanojen listalle. Samasta syystä en todellakaan liity mihinkään mammaryhmiin facebookissa, käy mammajumpissa tai -kerhoissa. Ei siitä edes tulisi mitään kun oksentaisin vaan koko ajan, en voi sietää sanaa mamma :D Ihan äiti vaan olen.
  6. Vauva nukkuu omassa sängyssä, eikä missään nimessä ole vielä 15 -vuotiaanakin vanhempien huoneessa!
  7. En muutu kulahtaneeksi äitihahmoksi myöskään sen jälkeen kun vauva on syntynyt. Ihan oikeasti, ne kauniit vaatteet pukee päälle ihan samalla vaivalla kuin ne rumatkin. Ei siis reikäisiä college-housuja ja haisevia t-paitoja minulle kiitos. Ei myöskään rasvaisia hiuksia kilometrin juurikasvulla, meikkejäkään ei tarvitse hävittää. 
  8. Kissaa kohdellaan nätisti ja kiltisti. Ja emme saa unohtaa kissasta huolehtimista ja kissan huomioimista sitten kun vauva tulee taloon. Tottuu kissakin helpommin vauvaan kun ei jää sen tähden syrjään. 
  9. Minusta ei tule pelkkää äitiä. Olen äiti, mutta myös vaimo, ystävä, tytär, sisko, lapsenlapsi, miniä, käly, serkku... 
  10. Palaan kouluun ajoissa. Mutta en mene kouluun heti kun vanhempainvapaa loppuu, jos minusta vaikuttaa siltä että lapsen olisi vielä parempi olla kotona hetki. En jää loputtomiin vanumaan, mutta en myöskään liian aikasin jatka opiskelua. Riippuu täysin lapsesta milloin on hyvä.
  11. En kuvittele että kaikki ihmiset ovat loputtoman kiinnostuneita meidän vauvasta. 
  12. En omi lasta itselleni. En minä sitä yksin aikaan saa, ja puolet on miehen geeniperimää :D Siispä myös isällä on täysi oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsesta. En kuvittele olevani ainoa joka sen osaa, osaa mieskin jos pääsee yhtä lailla hoitamaan.
  13. En aio olla ylihuolehtiva ja hössöttävä kanaemoäiti. Pumpulissa kasvaminen ei ole hyväksi. 
  14. Ja en missään nimessä, kuten en nytkään, kysele toisten jälkikasvun hankkimisten perään. Kaikkihan eivät halua lapsia, ja toiset eivät saa (ainakaan helposti) vaikka tahtoisivatkin. Toiset taas eivät juuri nyt tahdo eivätkä vielä tiedä milloin on aika. Yhtä kaikki, ei kuulu minulle. 

Tätä listaa nyt voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi :D Täällä monien muiden listoilla on hyviä kohtia jotka voisin myös allekirjoittaa. Lupaan palata kommentoimaan tätä joskus myöhemmin, että miten oikeasti kävikään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now