Sitten, kun minulla on lapsia en ainakaan..

[Guest calad]

Sitten kun minulla on lapsia en ainakaan jää pois poliittisesta toiminnasta tai käytä kokousaikaa puhuakseni lapsistani (yllättävän yleistä!), lopeta koiraharrastuksia ja jätä koiriani seurakoiriksi sohvannurkkaan tai kirjoita nettipäiväkirjaani täyteen vauvajuttuja.

 

Nuo kaksi ensimmäistä etenkin koen tärkeinä.

Olemme siis puolisoni kanssa aktiivisesti mukana puoluepoliittisessa toiminnassa, ja olemme puhuneet paljon siitä mitä mahdollinen lapsen saaminen sen suhteen tarkoittaa. Sen tosin voi sumplia sitten ajallaan, käydään vaikka vuorotellen kokouksissa. Kerkesipä Mies suunnitella jo sitäkin, miten ensi kunnallisvaaleissa hänen vaalikuvissaan on lapsi mukana - keräämässä sympatiaa kuulema.

Koirien kanssa harrastamme myös molemmat, pelastuskoiratoimintaa, agilitya ja tottelevaisuuskoulutusta (toko). Osallistumme edustamamme seuran toimintaan ja talkoisiin, sekä treenaamme melko paljon (3-4 iltaa viikossa). Vaikka meidän koirat varmaan ajan kanssa sopeutuisivatkin "pelkkään" seurakoiran elämään, en haluaisi heittää hukkaan kaikkea niiden kanssa tehtyä työtä tai etenkään nuoremman valtavaa potentiaalia harrastusrintamalla.

 

Ikinähän ei tiedä miten lopulta käy näillekin ajatuksille. Aika näyttää. Nyt on kuitenkin helppo tehdä lupauksia, kun en vielä ole edes raskaana.

[TuiTui]

En halua olla sellainen äiti, jota ei oikeasti kiinnosta lasten tekemiset ja joilla ei riitä aikaa ihastella esim. lapsen piirustuksia tai kehua hienosti siivottua huonetta. Ylipäätään haluan olla äiti, joka ennen kaikkea tukee ja kannustaa, eikä mitätöi tai suhtaudu välinpitämättömästi lapsen valintoihin ja tekemisiin.

[Guest Toisaalta..]

^ Samaa mieltä. Muutenkaan mun mielestä tämä ketju ei ole välttämättä ihan oikea paikka tulla toteamaan, että ihan turha tehdä mitään suunnitelmia ja noinhan te naiivit vielä ajattelette, mutta odottakaas kun todellisuus iskee kehiin. Eiköhän se ole kaikille vähänkään fiksuille ihmisille ihan itsestään selvää, että elämä ei välttämättä tule olemaan sellaista kuin odottaa ja toivoo tai että asiat voi muuttua kertaheitolla jotenkin erilaisiksi, koski nämä suunnitelmat sitten vauva-arkea tai muuta elämää. Toki sitä voisi myös ajatella, että ihan turha tehdä mitään urasuunnitelmia tai vaikka haaveilla uudesta kodista kun voin milloin tahansa joutua onnettomuuteen ja neliraajahalvaantua tai mies voi jättää tai työpaikka tehdä konkurssin taitaitai... Ei kai sitä elämää pidä koko ajan elää varautuen jatkuvasti niihin pahimpiin kauhukuviin, todennäköisemmin kaikki tulee kuitenkin menemään ihan hyvin. Tigrua siis komppailen kovaa.

 

Oma "sitten kun mulla on lapsia en ainakaan" voisi siis olla se, että vaikka mielessäni ihmettelisin muiden suunnitelmia ja aikeita besserwisseröiden ja päivitellen niin muistaisin senkin, että niitä omia totuuksia ei aina välttämättä tarvitse tuoda julki.

 

Tämän ketjun aloittajan idea näyttäisi olevan negatiivissävytteisesti arvostella asioita, joita näkee äitien tekevän, ja sanoa, että "mä en ainakaan". Sen takia tähän ketjuun voi mielestäni äitinä tulla sanomaan, että oikeasti monet asiat ymmärtää vasta, kun on ne itse kokenut. Eli tuo ärsyttävä lause pitää valitettavasti paikkaansa: "Ymmärrät sitten, kun sinulla on omia lapsia." Pätee todella moneen tässä ketjussa mainittuun asiaan.

[MarikkiL]

En halua olla äiti, joka on ulkona lapsensa elämästä... Tämä koskee ehkä enemmän isoja lapsia, siis koululaisesta eteenpäin.

[missah]

En halua olla äiti, joka huutaa naama punaisena joka asiasta... Näitäkin löytyy kaveripiiristä.

[Guest calad]

Sitten kun minulla on lapsia en ainakaan jää pois poliittisesta toiminnasta tai käytä kokousaikaa puhuakseni lapsistani (yllättävän yleistä!) - - -

 

Pakko lainata itseäni, kun ensimmäinen tosielämän tilanne tuli vastaan eilen. Kun ystävämme, joka on eduskuntavaaliehdokkaana kuuli että olemme raskaana, alkoi hän heti miettiä uutta puheenjohtajaa kampanjalleen. Aika tiukkasävyisesti huomautin, että kyseinen henkilö ainakin poliitikkona puhuu paljon siitä, miten raskaana olevia naisia ei saa syrjiä työnhakutilanteissa...

[curly]

En ainakaan siedä sen enempää yllätysvieraita kuin tähänkään asti. Mein puolella sukua on tapana soittaa ennen kuin tulee vierailulle, miehen puolella ollaan extempore- vierailijoita. Jotkut tykkää, me emme miehen kanssa oikein tykätä.

[Päivikki]

En ainakaan puhu vain lapsista. Työkaverina nimittäin henkilö joka vetäsee joka väliin ja asiaan. "niin kun meidän samipetteri eilen ja tänäänkin se..."

Ymmärrän että se on elämän tärkein asia, se äitiys, mutta itse haluaisin pystyä kuuntelemaan myös muita ihmisiä ja keskustelemaan muistakin aiheista..

 

 

Tätä minäkin haluan välttää, ja sitä että fb:ssa kaikki päivitykset liittyy siihen vauvaan.

[Jii_]

- En halua olla äiti joka raportoi naamakirjaan joka ikisen päiväunille nukahtamisen ja vaipan sisällön.

- En halua olla äiti joka vähättelee lapsettomia ystäviään "voi kuule, kyllä me ÄIDIT tiedetään"-mentaliteetilla (tuttavapiiristä näitä löytyy...)

- En halua olla äiti joka lahjoo lapsensa herkuilla ja käyttää piirrettyjä lapsenvahtina joka päivä (silloin tällöin ok, mutta päivittäinen "otappa tästä karkkiaski että äiti saa käydä vessassa/lakata kynnet/puhua puhelimessa" ei oikein iske tajuntaan.)

- En halua olla äiti jonka kotoa löytyy kauko-ohjattava mobile ja musiikkia soittava babysitter. Rajansa kaikella!

Edited August 13, 2010 by Jii_

[Hani <3]

...puhu jatkuvasti kuinka äidin pikku söpöliini on kakkinut sellasta ja tälläistä ja syönyt tänään sitä ja tätä ja kiinteätä ruokaa ja jne. jne.... mutta....aika näyttää

[Katti03]

Haluaisi olla äiti, jonka elämään ei mahdu mitään muuta kuin lapsi ja sen tekemiset. Eli haluan myös jatkossa olla myös nainen, puoliso, ystävä jane vaikka minulla olisi lapsi. Enkä aio liittyä facebookissa kaikenmaailman ryhmiin, missä hehkutetaan omaa äitiyttä ja sitä kuinka on melkein puolijumala äitinä.

[Pirteä Panda]

Sit jos mä alan pitämään mammablogia missä pikku sinappitykkipanda kertoo minä-muodossa siitä mitä me ollaan mammapandan kanssa tänään kakittu niin sitten saatte viedä mut hourulaan. Ja sama koskee koira-, kissa-, kani-, siili- ja kilppariblogia.

[pipa]

- En halua olla äiti jonka kotoa löytyy kauko-ohjattava mobile ja musiikkia soittava babysitter. Rajansa kaikella!

 

Rajansa kaikella? Miten se on niin järkyttävää että lapsella on kauko-ohjattava mobile? Mulla on sellainen ja se ei kyllä tee minusta jotenkin laiskaa äitiä. Saamarin kätevä kapine tietyissä tilanteissa. Tietysti en ikinä sellaisesta mobilesta maksaisi sitä 60e, mutta omani löytyikin kirpparilta Niin ja musiikkia soittava sitteri ei ole minusta myöskään kamala juttu vaan jos lapsen mielestä se on viihdyttävä niin miksi vauva ei voisi sellaisessa istua?

 

Tuntuu aika pahalta lukea, kun kirjotetaan millainen äiti ei halua olla ja samalla halveksitaan sitten sitä äitiä joka sellainen on. Moni kirjoitus osuu ja uppoo kuvauksineen tähän mammaan ja siitä tulee sellainen fiilis, että olenko minä sen takia huono äiti että olen hankkinut kauko-ohjattavan mobilen, hehkutan lapsiani fb:eessä ärsyttävillä statuksilla, huudan lapselle harvasen päivä kun hermo menee, käytän telkkaria lapsenvahtina aika useinkin jne... Ymmärrän toki jos ei halua itse sellainen olla mutta että siihen lisätään se halveksuva kommentti jostain äidistä joka niin tekee, tuntuu aika töykeältä.

 

Anteeksi jo etukäteen iso OT!

[Dacoit]

Ennen esikoista sanoin, ettei minusta tule sellaista äitiä jonka koko muu elämä jää ja jonka ainoa tarkoitus elää on lapsi. Minulle tultiin sanomaan että joopa joo ja odotahan vaan ja kyllä se sinullekin vielä kolahtaa jne. Sanoin myös että aion pitää huolen parisuhteestani vauvasta huolimatta enkä anna itseni lässähtää hiirennäköiseksi vain siksi, että minulla on lapsi. Tästäkin naurettiin että niinpä niin, kuule kyllä sinä vaan rupsahdat.

 

No, en rupsahtanut (ikä tekee kyllä tehtävänsä mutta se on eri juttu), pidän parisuhteesta huolta ja olen edelleen myös minä, nainen omine kiinnostuksen kohteineni ja unelmieni kanssa.

 

Nyt odotan toista ja sanon edelleen, kun minulla nyt sanotaan että ootas vaan kun saat toisen, kyllä se sun äitiytyminen (wtf) siitä alkaa. Sanonpahan vaan, että ei ala! Olen edelleen oma itseni ja silti maailman paras äiti lapsilleni

[Flower]

Ennen esikoista sanoin, ettei minusta tule sellaista äitiä jonka koko muu elämä jää ja jonka ainoa tarkoitus elää on lapsi. Minulle tultiin sanomaan että joopa joo ja odotahan vaan ja kyllä se sinullekin vielä kolahtaa jne. Sanoin myös että aion pitää huolen parisuhteestani vauvasta huolimatta enkä anna itseni lässähtää hiirennäköiseksi vain siksi, että minulla on lapsi. Tästäkin naurettiin että niinpä niin, kuule kyllä sinä vaan rupsahdat.

 

No, en rupsahtanut (ikä tekee kyllä tehtävänsä mutta se on eri juttu), pidän parisuhteesta huolta ja olen edelleen myös minä, nainen omine kiinnostuksen kohteineni ja unelmieni kanssa.

 

Nyt odotan toista ja sanon edelleen, kun minulla nyt sanotaan että ootas vaan kun saat toisen, kyllä se sun äitiytyminen (wtf) siitä alkaa. Sanonpahan vaan, että ei ala! Olen edelleen oma itseni ja silti maailman paras äiti lapsilleni

 

 

 

HYVÄ HYVÄ!!

[Guest lady-x]

En aio paivittaa facebook statustani vain lapsen tekemisilla ja vaihtaa profiilikuvaa vauvan kuvaksi.

 

#Meilla on syoty tanaan porkkanasosetta ja ulkoiltu.#

 

[fragolina]

pipa: Mä olen ketjua lueskellut taustalla ja mietinkin, että koska joku loukkaantuu

 

Tämän ketjun perusteella tuntuu siltä, että elämän pitäisi lasten jälkeen jatkua samoin kuin ennenkin. Jos omistaudut lapsille, jäät kotiäidiksi, et ehdi tai halua lähteä kavereiden kanssa bilettämään, luovut hetkeksi omista harrastuksistasi ja omistaudut perheelle olet se säälittävä nössykkä, joksi kukaan mama-to-be ei halua muuttua

 

Mulla on yksi lapsi ja toinen tulossa. Toivon, että myös toisen lapsen kanssa jää aikaa rauhalliseen arkeen lasten ehdoilla. Tää aika kun lapset on pieniä menee ohi liian nopeasti ja haluan nauttia joka hetkestä. Musta ei todellakaan ole häpeä sanoa, että mun lapset on tällä hetkellä mun elämän tärkein asia ja keskipiste, kaikki muu pyörii niiden ehdoilla (Okei, en kyllä kirjoita lapsistani kuin poikkeustapauksissa FB:hen ).

 

Ja ennen kuin kukaan ehtii säälitellä, niin todettakoon että mulla on työ, en ole koskaan perheellisenä viettänyt koko päivää pyjamassa (sinkkuna kylläkin), en edes omista verkkareita, käytän merkkikosmetiikkaa päivittäin ja joskus raskauden ja vauva-ajan jälkeen aion kyllä taas harrastaakin tavoitteellisesti. Parisuhteelle jää harmittavan vähän aikaa, mutta se johtuu hoitoavun puutteesta ja molempien töistä.

[SnowWhite]

pipa, et todellakaan ole huono äiti tuolla perusteella!

 

Tämä ketju tuntuu monien kommenttien perusteella olevan vaan yksi keino, jolla naiset hienovaraisesti piikittelee toisiaan ja jopa aiheuttaa pahaa mieltä. Aika passiivis-agressiivista, ettenkö sanoisiMutta myös lapsellista.

Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama, jos joku jaksaa v*****ntua mun tavastani olla äiti. Ikävää hänelleHän voi kuluttaa energiansa ärsyyntymiseen, minä voin sillä aikaa keskittyä olemaan lapsilleni hyvä äiti.

 

Ja fragolinalta hyvä kommentti!

[pimpiäinen]

.. jätä harrastustani.

[Iskä2011]

.. jätä harrastustani.

 

Tää nyt lienee kaikille vanhemmille elinehto. Toki aika harrastamiseen vähenee mutta kyllä ihmisellä pitää olla tilaa omille harrastuksilleen. Siis kaikilla perheenjäsenillä.

[curly]

Jää harmittelemaan raskauskiloja vaan lähden muksun kanssa ulkoilemaan ja pidän muutenkin terveydestäni parempaa huolta kuin ennen raskautta. Nii, ja tupakointiin en haluaisi enää sortua! En tiedä mitään typerämmän näköistä kuin muksu rattaissa ja äidillä rööki suunpielessä roikkumassa..

[Guest lady-x]

Tunnen äitejä, jotka rakastavat lapsiaan mutta käyvät välillä viihteellä, osaavat jutella kaikesta (ei vain omasta lapsesta), eivät tuo joka kerta lastaan mukaan kun tapaamme. Sellainen toivon itsekin olevani, hyvä äiti voi olla vaikka olisi omaakin elämää.

[pipa]

^Oikeasti. Jos haluat omaa elämää, älä hanki lasta. Kyllä äidillä täytyy saada myös omaa aikaa mutta lapsi tulee olemaan sun elämää!

[Pirteä Panda]

En ikinä ikinä pue lastani kypäräpipoon.

[Iskä2011]

En ikinä ikinä pue lastani kypäräpipoon.

 

 

Miksi?

 

Kypäräpipo on yksi parhaimpia keksintöjä! Käyttäisin itse kypäräpipoa jos vain kehtaisin ja niitä löytyisi aikuiselle miehelle!

Edited September 29, 2010 by Iskä2011