Pitkittynyt latenssivaihe

[Marmalade]

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Netistä löysin aika vähän tietoa, esim. Pampersin sivuilla todettiin, että normaalisti latenssivaihe kestää n. 8 tuntia ja siinä ajassa aukeaa yleensä 3-4 cm. No, itsellä alkoi kivuliaat supistukset tiistaina aamuyöllä klo neljän aikaan eli nyt ollaan kärvistelty yli 60 tuntia heikoilla yöunilla. Kävin eilen neuvolan terveydenhoitajan kehoituksesta äitiyspolilla, ja kohdunkaulan kanavaa oli vielä 2 cm jäljellä, hurraa... Limatulppa irtosi jo pe-la -vastaisena yönä. Onkohan tästä jotain haittaa vauvalle? Äitiyspolin kätilön mukaan kaikki on ok, pitää vain nyt kestää. Sydänkäyrä oli ok, ja puolessa tunnissa tuli 5 supistusta, ja käyrän lukemat olivat 60-80.

[siilis]

Minulla oli pitkittynyt latenssivaihe. Se kesti yhteensä 25 tuntia. Tuona aikana supistukset olivat siis säännölliset ja todella kivuliaat. Jos lasketaan pelkästään kivuliaista supistuksista (ei säännöllisistä, mutta joiden aikana kohdunkaula hävisi), niin latenssivaihe kesti n. 50 tuntia. Tuossa välissä oli yksi 3.5 tunnin supistukseton tauko.

[Snazu]

Mulla oli noin neljä päivää vähintään puolen tunnin välein supistuksia, joten nukuttua ei pahemmin tullut ja itse olin aivan loppu. Sen aikana avauduin 2cm. Sitten päätettiin käynnistää. Supistukset tuli 4-10 min välein heti ja sitä kestin noin kuusi tuntia. Kivut paheni selvästi, niitä oli vaikea kestää, mutta vieläkään ei mitään aukeamista eli edistymistä tapahtunut. Vasta sen jälkeen kalvot puhkaistiin ja sit tunnissa avauduinkin siitä 2cm 10 senttiin... Kertarysäyksellä sitten

 

Varmaan ei tarvi sanoa, et olin henkisesti ja fyysisesti aivan totaalisen loppu kunnes synnytys päätettiin käynnistää. Pelkään et sama tapahtuu ensi kerralla, eli kipeetä tekee mutta mun kroppa ei osaa oikeen silti edistää sitä synnytystä.

[Citronella]

Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa nelja vuorokautta kipeitä supistuksia ennen kuin synnytys kunnolla käynnistyi. En pystyny öisi nukkumaan juuri ollenkaan ja olin tosi väsynyt synnytyksessä. Sitten itse synnytys meni kuitenkin nopeasti, kun ne varsinaiset supistukset alkoivat.

[Mrs-W]

Onkohan tällainen pitkittyminen kuinka tavallista? Varsinkin ensisynnyttäjillä? Itse alan olla ihan poikki, kun supistelee ja supistelee, muttei tarpeeksi tiuhaan... Täytyy kohta soittaa sairaalaan ja kysyä, että saiskos tähän hommaan jotain apuja/vauhtia... Tuntuu, että omassa kropassa on jotain vikaa, kun homma ei vaan etene

[Myria]

Lasketaanko mikä latenssivaiheeksi? Mulla alkoivat kipeät supistukset sunnuntaina aamuyöllä, niitä tuli pitkin päivää, maanantaina sitten vähemmän ja epäsäännöllisemmin, tiistaina taas enemmän ja vauva syntyi keskiviikkoaamuna?

[h4izuli]

^ mulla oli sama. Tiistaina alko pienet supistukset. Tiistai - keskiviikko välisenä yönä ne oli jo kipeitä ja tyttö syntyi torstaina. Olin aivan kuitti 2 unettoman yön jälkeen. Mä en edes tiedä missä vaiheessa ns. "latenssivaihe" on alkanut ja milloin päättynyt

 

Kannattaa Mrs-W mennä synnärille ja vaatia kalvojen puhkaisua tms. (jos vaan olet jo jonkin verran auki). Sanot ettet vaan yksinkertaisesti enää jaksa!

[Marmalade]

Kesti sitten 5 vuorokautta tämä latenssivaihe... Kylläpä oli hilpeää aikaa

 

Mrs. W: käsittääkseni pitkittynyt latenssivaihe on melko harvinaista ja sitä esiintyy vain ensisynnyttäjillä. Kannattaa ottaa yhteyttä sairaalaan ja kysyä, mitä voisi tehdä. NKL:lla olivat jo valmiita keskustelemaan käynnistyksestä, kun neljäntenä päivänä kävin siellä valittamassa oloa. Mutta kanava olikin jo auennut ja synnytyslääkärin mukaan vauva syntyy itsestään seuraavana päivänä, ja niin syntyikin. Tai siis ei syntynyt itsestään, vaan kiireellisellä sektiolla, mutta joka tapauksessa.

[Maria Corona]

Oma synnytykseni kuulostaa aika samankaltaiselta kuin edellä olevat on jo kertoneet.

 

Bongasin limatulppaa ja vaaleanpunaista nestettä lauantaiaamuna (uudenvuodenpäivä), mutta silloin ei vielä supistanut. Saman päivän iltana ehkä vartti nukkumaanmenon jälkeen alkoi supistaa säännöllisesti ja supistukset jatkuivat läpi yön. Ne olivat säännöllisiä mutta eivät kipeimpiä mahdollisia. Nukkumaan ei niiltä kuitenkaan pystynyt. Sunnuntaiaamupäivällä supparit taukosivat hetkeksi, mutta alkoivat iltapäivällä uudelleen niin kipeinä että lähdimme sairaalaan näytille. Kohdunsuu oli vain sentin auki, joten meidät laitettiin takaisin kotiin. Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni myös valvoessa ja nyt supparit olivatkin paljon kipeämpiä kuin edellisenä yönä. Kävelin ympyrää kotona ja yritin hengitellä rauhallisesti. Maanantaina puolenpäivän aikaan meidät otettiin sisään synnärille ja olin edelleen sentin auki. Tiistaiaamuna olin "peräti" 4 cm auki. Ponnistamaan pääsin tiistaina illansuussa ja illalla poika vihdoin syntyi puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen.

 

Bebes.info -sivujen mukaan latenssivaihe on avautumisen eka vaihe - kun kohdunsuu avautuu 4 cm:iin saakka. Minun kohdunsuuni pääsi 5 cm:iin vasta tiistaina klo 11:50 ja kun kipeät supparit alkoivat lauantaina illalla niin latenssivaiheelle tulee kestoa n. 60 tuntia. Mutta laskutapoja saattaa tietysti olla erilaisia (mistä latenssivaiheen lasketaan alkavan ja mihin loppuvan).

 

Kalvot puhkaistiin mullakin tiistaina aamuyöstä, mutta se ei valitettavasti tuonut toivottua vauhtia avautumiseen. Kun tämä siellä todettiin, alkoivat lääkäri ja kätilöt jo valmistella meitä henkisesti sektiomahdollisuuteen. Muutaman tunnin kuluttua kun kohdunsuun tilanne taas tutkittiin, olikin avautuminen alkanut edetä (oksitosiinin avustuksella) sen verran, että alatiesynnytys sittenkin onnistui.

 

Kaikkein ikävintä tässä pitkittyneessä latenssi-/avautumisvaiheessa oli se turhautumisen tunne, kun sattuu ja sattuu, mutta mitään mitattavaa edistystä ei tapahdu kohdunsuulla. Meillä kyllä oli todella upea kätilö, joka tajusi vetää oikeista naruista ja sanoi aina jo ennen kohdunsuun tutkimista, että "älä masennu jos ei senttejä ole tullut lisää, kyllä se vauvan pää siellä kuitenkin raivaa tilaa ja homma menee eteenpäin vaikkakin hitaasti". Pieneltä kuulostava asia, mutta tsemppasi tosi paljon ja antoi uskoa siihen, että vauva saadaan joskus syntymään.

 

Vähän pelkäsin siinä avautumisen pitkittyessä sitä ettei voimat riitä ponnistusvaiheeseen kivun, valvottujen öiden ja syömättömyyden takia (sektiouhan takia oli syöminen kielletty ja kun selvisi, ettei sektiota tehdä, ei mikään pysynyt sisällä), mutta jostain sen energian sitten kuitenkin löysi (jee, tää loppuukin joskus) ja ponnistin sydämeni kyllyydestä eikä suureksi yllätyksekseni tarvinnut ottaa imukuppiakaan käyttöön.

[Guest Grenada]

Mulla oli kivuliaita, noin 10 minsan - 20 minsan välein tulleita suppareita siitä hetkestä alkaen, kun lapsivettä alkoi tihuuttaa ke-to välisenä yönä aamukolmelta, ja la synnytys käynnistettiin puoliltapäivin. Eli mitäs siitä tulee, lähes 2.5 vrk? Mä olin kärvistelemässä sairaalassa, kun täällä vedenmenon alettua ei voi enää olla kotosalla tulehdusriskin takia. Mutta oli se silti aika kammottavaa, en saanut nukutuksi muuta kuin kipulääkkeiden voimalla, yhteensä pari tuntia yössä ja päiväsaikaan supparit olivat niin intensiivisiä, ettei väsymyksestä huolimatta pystynyt lepäämään. Ei ollut kyllä ihan paras teho päällä mentäessä synnytyksen käynnistykseen, kun oli valmiiksi jo ihan naatti väsymyksestä ja kivusta.

Niin, eka lapsi siis kyseessä.

Edited January 7, 2013 by Ravenna

[Murielle]

Hei mahtavaa, muitakin. En mä tajunnut, että se oli pitkittynyt latenssivaihe, mutta taisihan se olla. Viikon veran tuli limaista verta, melko paljon Soitin pari kertaa synnärille, mutta kuulemma normaalia. Su-ma yönä alkoivat säännölliset 10-20min väliset supistukset, jotka jo seuraavana yönä yltyivät pariksi tunniksi 3min välisiksi, mutta päivällä aina palasivat 20-30min välisiksi. Ke-to yönä olin jo nukkumattomuudesta niin puhki, että päätin, että yksikin tunti 3min välisiä, lähdemme synnärille. Päästyämme sinne olin 1cm auki. Sillä lailla. Sain kipulääkettä ja nukkua jonkun 4h. Aamulla piti vielä päästä kotiin, mutta sitten aamupäivästä lääkäri katsoi sykkeiden olevan niin monotoniset että puhkaistaan kalvot. teki hiukan kivuliaan siätutkimuksen jonka jälkeen olinkin 3cm auki. Sitten puhkaistiin kalvot, avitettiin suppareita oksitosiinitipoilla. Kalvot siis puhkaistiin klo 15 torstaina ja tyttö syntyi 22.48 illalla. Olin aivan umpi väsynyt ja kuollut niin monen vuorokauden valvomisesta. Nyt joulukuussa syntyvä toinen lapsi jännittää. Mitä jos kehoni ei taaskaan toimi...?

[Smultron]

^ Rohkaisuksi voin kertoa, että ainakin niillä muutamalla joilla tiedän olleen pitkittynyt latenssivaihe, seuraava lapsi on tullu paljon nopeammin. Itselläni oli ennen ensimmäistä synnytystä pari vuorokautta epäsäännöllisiä, kohtuullisen kipeitä harjoitussupistuksia. Varsinaisia tuskaisia, alle 10 minuutin välein tulevia supistuksia kesti 43 tuntia ennen kuin vauva syntyi. Minullakaan ei ensimmäisen synnytysvuorokauden aikana tapahtunut paljonkaan edistymistä, oikeastaan sitä alkoi tapahtua vasta kun kätilö puhkaisi kalvot. Mutta toinen lapsi tulikin sitten neljässä tunnissa! Siinä sitten ihmeteltiin vastasyntynyt sylissä, että täh, joko se on muka ohi?! Eli ei kannata jännittää tulevaa (varsinkin kun Marmaladekin sanoi käsittäneensä, että pitkittynyttä latenssivaihetta esiintyy vain ensisynnyttäjillä).

Edited September 30, 2011 by Hasabu

[Pöpö]

Mulla synnytys käynnistyi supistuksilla eli vedet pysyivät ihan loppumetreille mukana. Latenssivaihe kesti 25h ja supistukset olivat kohtuullisen kivuliaat koko sen ajan. Siinä oli yksi 1.5 h tauko jolloin supistuksia ei tullut mutta synnytystä edeltävänä yönä supistukset tulivat 10-15 min välein ja jokaisen kesto oli melkein 2 min eli sinä yönä ei nukuttu. Itse synnytys meni sitten kuitenkin sen verran nopeasti että sairaalassa vietettiin vaan noin 7h ennen vauvan tuloa ja niistäkin vaan 6h salissa (tämäkin olisi ollut nopeampaa jos kalvojen puhkaisu ei olisi aiheuttanut takapakkia ja vauvan virhetilaa). Toivon tosiaan että latenssivaihe ei olisi seuraavalla kerralla noin intensiivinen ja pitkä.

[tuiku]

Löysin ja nostan tätä ketjua.. Täällä vissiin moinen tilanne nyt päällä. Su aamuyöstä saakka valvottu enemmän ja vähemmän säännöllisten supistusten kanssa. Välit on "parhaimmillaan" 8 min, mutta yleensä puksutellaan siinä 10 minuutin paikkeilla. Nukuttua ei juuri saa ollenkaan ja alkaa pää olemaan aika huttua ja itku herkässä. Nyt on siis keskiviikko. Ehkä sitä voisi soitella synnärille ja kysellä mitä sitä pitäisi tehdä..

 

 

Muoks. Soitin synnärille ja ainut "apu" mitä sieltä tarjottiin on se, että voin mennä yöksi osastolle nukkumaan lääkkeiden avulla. Mut tod. näk. synnytys ei ole käynnissä.. Juuri tuon uutisen mä tässä tahdoinkin kuulla. Olisi edes hieman toivoa tuonut, että tää joskus loppuu. Mut kun ei ole vielä vissiin edes alkanutkaan..

Edited December 14, 2011 by tuiku

[Smultron]

Huomasin tuolta toisesta ketjusta, että tuiku on jo saanut helpotusta tilanteeseen. Onnea vauvasta!

[tuiku]

Kiireellisemlä sektiolla vauva tuli tänään maailmaan.. Jotain nuo siis yrittivät kertoa. Tällä kertaa vain, että kaikki ei ollut pienellä hyvin. Nyt onneksi on!

[Humpuuki]

Ei tarvitse olla ensisynnyttäjä, että pääsee nauttimaan tästä ilosta. Meidän numero nelonen teki tuloaan kolme yötä. En nukkunut kuin ehkä 5h yhteensä tuhannessa pätkässä tuon kolmen vuorokauden aikana. Vähän oli TÖÖT olo. Lisäksi huonekaveriksi sain vauvan, joka huusi koko yön, että en nukkunut synnytyksen jälkeenkään. Kahden yön valvomisen jälkeen menin näytille ja oli 2cm auki + kaulaa jäljellä. Koittivat just saada mut lääkkeillä nukahtamaan, mutta tuntia unta kummempaa ei edes niillä saatu aikaiseksi. Kolmantena yönä sitten kivut koveni entisestään ja tyttö syntyi 11:36. Pitkittyneestä latenssivaiheesta puhuttiin sairaalassa.

[Guest p ullis]

sama tilanne täällä... laskettuun aikaan 3 pv. nyt on ma-ilta ja mulla alko kipeät supistukset pe-aamuna siitä lähtien väli 8-15 minsaa, muutaman tunnin taukoja mut koko ajan kivuliaampaa.

 

viime yönä enkä lähes koko viikonloppuun ole nukkunut yhtään ja tänään aamulla menin sitten itku kurkussa synnärille. siinähän ne supparit sitten tietty lopahti kun menin sinne, ja en tiiä uskoivatko ees oikeen että miten kauheet 3 vrk mulla oli takana. en ees päässy lekurille vaan ainoostaan kätilö tutki paikat (-> 1 cm avautumista ja kaulaa jäljellä). totesivat että kaikki ensisynnyttäjät joutuvat kokemaan saman (my ass!!!) ja antoivat 2 litalgin-tablettia mukaan särkyyn ja potkivat pellolle:P otin kotiin päästyä toisen ja supistukset on pysynyt poissa koko päivän - tosin en tiiä onko tääkään nyt hyvä kun mitään edistystä ei tapahdu senkään vertaa mut oonpahan saanu vähän nukuttua.

 

tilannetta ei helpota se, että nyt sitten iltapäivällä sain neuvolassa kokoarvioksi 3.9 kg

[AvioPapu]

Munkin täytyi tämä sitten kokea. Pe-la-yönä mentiin ekan kerran sairaalaan, supistuksia tuli säännöllisesti mutta laantuivat juuri sopivasti siellä sairaalassa, ja kotiin tultiin, olin 1 cm auki ja kohdunsuu vielä "takana". Seuraavana yönä sama juttu, paitsi että supistukset olivat paaaljon tujumpia. Päästiin saliinkin, mutta lopulta 14 tunnin sairaalassa olon jälkeen lähdettiin kotiin, kun olin ensin saanut nukkumista varten semmoisen lääkecocktailin, jolla sain levättyä kolmisen tuntia, mutta samalla supistukset loppuivat. Tässä vaiheessa auki muistaakseni 2,5 cm tai 3 cm. Seuraavan kerran oltiin sairaalassa ma-aamuna klo 6 aikaan, auki 3 cm. Eli pe-keskiyöstä ma-aamuun edistystä ton verran... Lopulta lapsi syntyi sektiolla maanantai-iltapäivänä 16.30 maissa kun olin avautunut vasta 4 cm:iin, mun omat supistukset eivät tehneet mitään ja lapsen sydänäänet laskivat joka kerta kun supistuksia yritettiin jouduttaa oksitosiinilla. Lopulta kaikki päättyi ihan hyvin siis, terve 9 pisteen vauva saatiin, mutta mulla ei siis synnytys koskaan edennyt latenssivaihetta pidemmälle. Toivotaan että mahdollisessa seuraavassa raskaudessa synnytys etenisi. Synnytyskammoa ei kuitenkaan onneksi jäänyt, vaikka kovissa kivuissa sain kärvistellä vähillä yöunilla ja sektioon jouduttiin.

[inkeri__]

Minulla kanssa tuo avautuminen kesti pitkään 1.12 alkoi supistukset tulivat ensin 5.15 min välein sitten päiväunilla lopsahtivat. sitten jatkuivat illalla jo todella kipeinä ja yöllä menin sitten käymään sairaalassa..Kohdunkaulaa 2 cm jäljellä ja 1 sormella auki.. vietettiin siellä ssitten 12 h jonka jälkeen kotiin vauhdittamaan supistuksia.. No siinäå sitten kotona kärvistelin supistuksia taas. 3.12 illalla supistukset yltyivät hirveiksi mutta en viitsinyt lähteä sairaalaan koska en oisi kumminkaan avautunut.. aamulla en enää kestäny 4.12 ja mentiin käymään tarkistuttamassa tilanne.. 2 cm auki ja muuten sama tilanne.. siinä vaiheessa ei turhautuminen ollu kaukana.. eivät lähettäneet onneksi kotiin koska kätilö huomasi että lapsivettä tihkuu välillä ylhäältä.. siinä sitten sairaalassa kärsin supistuksista ja olimme paikalla klo 9.20 ja kello 21.00 tilaqnne oli edennyt vasta 3 cm ja supistuksia koko ajan ja pitkäkestoisia ja ainut kivun lievitys oli tramali.. onneksi 22.oo pääsin kylpyyn ja sen jälkeen vedet menivät kokonaan ja pääsin salliin hegittelemään ilokaasua.. sielläkin avautuminen oli hidasta joten laittoivat oksitoonia tulemaan ja kaiken lisäksi koko aikana supistuksia ei saatu piirrettyä käyrille..! NO POIKA sitten vihdoin syntyi 5.12 klo 5.14 avotarjonnassa imukupilla avitettuna ja sen takia avautuminen kuulema on ollut niin hidasta ja synnytys pitkittynyt. Sekä avautumisesta että synnytyksesgtä jäi kamalat traumat..

Edited February 3, 2012 by inkeri__

[Guest vieras_]

Tämä koettu täälläkin. Supistukset alkoivat ma-iltana. Kahteen yöhön en nukkunut lähes ollenkaan ja keskiviikkona vietettiin sairaalassakin aikaa jonkun verran. Tuolloin kohdunsuu oli muistaakseni n. 3 cm auki. Sain jotain tujua lääkkeitä, ne auttoivat nukkumaan parin tunnin verran mutta myös lopettivat supistukset yhden illan ajaksi lähes kokonaan ja takaisin kotiin lähdettiin.

 

No ennen nukkumaanmenoa ne alkoivat taas, eivät kovin kovina mutta sen verran, että nukuin enintään muutamia pieniä hetkiä koko yönä ja seuraavana päivänä. To-pe yönä voimistuivat ja aamuyöstä lähdettiinkin takaisin sairaalaan. Tilanne 4 cm auki. Päästiin saliin, sain epiduraalin, kalvot puhkaistiin ja oksitosiini tippumaan. Nukahdettua en saanut, kun koko ajan ramppasivat katsomassa.

 

Tilannehan ei päivän aikana edistynyt sitten lähes yhtään, vaikka supistuksia kyllä tuli. Klo 22 aikaan tehtiin sektiopäätös 5 cm auki tilanteessa. Mulle tuo päätös oli tuossa vaiheessa suuri helpotus. Oli tosiaan perjantai-ilta ja maanantaiaamun jälkeen olin nukkunut ihan muutaman tunnin pienissä pätkissä. Olin siis aivan poikki. Näin jälkikäteen en voi kuin ajatella, että kunpa olisin osannut sanoa, että antakaa mulle ihan mitä vaan, että saan nukkua, ja sitten jaksan taas. Tai että joku synnärillä olisi tämän tajunnut.

 

Mutta sitä tulin tänne pohtimaan, että kun olen lukenut tämän pitkittyneen latenssivaiheen olevan (yleensä) ensisynnyttäjien ongelma. Mutta entä jos sitä ensimmäistä ei kuitenkaan ponnistettu maailmaan? Eikä edes päästy yli tuon latenssivaiheen? Onko nyt lainkaan päästy yli ensisynnytyksestä ja jatkuuko tämä sama mahdollisesti ensi kerralla? Pelkopolille suuntaan ensi kerralla ja siellä tuota varmasti kyselen, mutta ajattelin täältä jo etsiä tietoa ja ennen kaikkea sitä vertaistukea. Kiitän AvioPapua kokemustensa kirjoittamisesta, kuulosti niin tutulta!

[Låla]

^Sen verran lohdutusta, että kätilöt sanoivat minulle, että siitä, kuinka synnytys on mennyt, ei voi päätellä mitään kuinka seuraava synnytys tulee menemään. Eli vaikka ensimmäinen on ollut pitkä latenssivaiheineen, niin kakkosen synnytys voi olla hyvinkin nopea eikä sisällä mitään latenssivaiheita.

[Peach]

Jep, esikkoa tein neljä päivää, synnytyksen kestoksi merkattiin vain 13 tuntia. 15-30 min välein supisti. Lääkkeillä sain jotenkin sairaalassa nukuttua. Toinen synnytys kesti "vain" 29,5 tuntia.

[Guest Vieras]

Mulla alkoi esikoisesta (2009) supistelu sunnuntaina. Olivat tosi kipeitä, puuskuttelin vain ja kävelin välillä pitkin seiniä. Supparit tulivat 20-30 min välein. Synnärillä kävin, mutta eivät ottaneet sisään. Neljä vuorokautta kärvistelin ja torstaina soitin synnärille että nyt tulen, en kestä enää. Sentin olin auki, sain sitten jäädä. Sain kipupiikkejä kaks, että saisin nukuttua. Ei auttanut, joten sain aquarakkulat. No hetken helpottivat, mutta sitten menikin vedet ja pääsin synnytyshuoneeseen. Pari tuntia meni ja olin neljä senttiä auki. Kello oli seitsemän aamulla ja sain epiduraalin ja sen jälkeen oksitosiinitipat. Tyttö syntyi sitten klo 12. Papereissa synnytyksen kesto 5 tuntia. Omasta mielestä kesti sen 5 vrk. Seuraava tuli sitten sektiolla 9 viikkoa sitten ja se oli paljon helpompi synnytys, vaikka sektiosta aina sanotaan kuinka kipeä sitä on. No minä en ollut.