LeeLoo

Änkytys

14 posts in this topic

Onko täällä muita, joiden lapsella on puheen sujumattomuutta, änkytystä tai sokellusta?

 

Meidän nelivuotiaamme on änkyttänyt viime kesästä. Syksyllä oli liki kolmen kuukauden tauko, jolloin puhe oli oikein soljuvaa ja sujuvaa, ja joulukuussa änkytys taas alkoi ykskaks kesken uimahallireissun.

 

Poika venyttää sanojen alkukirjaimia, eli tätä tapahtuu lähinnä vokaalialkuisissa sanoissa. Nyt hänellä on ollut jonkin verran alkutavujen toistoa. Välilä puhe sujuu hyvinkin hienosti, välillä lauseen jokainen sana on hankala.

 

Puheterapeutille olemme jonossa, pääsemme arviokäynnille todennäköisesti maaliskuussa. Viime viikolla asia alkoi painaa minua niin paljon, että soitin yksityiselle puheterapeutille, kerroin tilanteestamme ja kysyin, olisiko kiirehtimisestä (siis sen terapian ;)) apua, tai oikeammin, onko odottamisesta haittaa. Hän piti näin kertomani perusteella änkytystä vain puheen kehitykseen liittyvänä ja todennäköisesti ohimenevänä. Itse en ole kuitenkaan tästä ihan vakuuttunut.

 

Pojallamme on useita äännepuutteita, ei kuitenkaan tarpeeksi, että olisimme päässeet niiden takia puheterapiaan. Hän alkoi puhua melko myöhään, ja suun motoriikka on ehkä hieman kankeaa. Sanavarasto, lauserakenteet ja kieli ylipäätään on hänellä kuitenkin nykyään todella rikasta ja laajaa.

 

Olen viime kuukauden aikana lukenut paljon aiheesta, ja vaikka näin pienen puheen ennuste on todella hyvä - 80 prosentilla änkytys jää itsestään pois ja aikuisista änkyttää enää yksi prosentti - on asia hetkittäin todella ahdistava, ja ajatus, ettei änkytys poistukaan ennen kouluikää, on ihan kamala. Vaikka tiedän, että senkin kanssa pärjää.

 

Minua myös harmittaa, etten tarmokkaammin ole kiinnittänyt huomiota pojan äännepuutoksiin tai puheen kankeuteen. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, olisin viime keväänä yrittänyt saada hänet arviokäynnille. Toisaalta pojalla ei ole muun motoriikan kanssa mitään ongelmia (päinvastoin hän tuntuu olevan jopa poikkeuksellisen taitava hieno- ja karkeamotoriikkaa vaativissa jutuissa), hän on aina ollut hyvä syömään (ts. ruoan työstämisessä ei ole vaikeuksia) ja hän on muuten kaikin puolin todella hyvin kasvanut ja kehittynyt lapsi.

 

Kertokaa kokemuksianne aiheesta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuin mun näppikseltä :)

 

Meillä poika nyt 4,5v ja änkytys ilmestyi tuossa 3-vuotiaana. Puhe on muutenkin kehittynyt kuten teilläkin.

 

Välillä änkytystä oli enemmän, välillä vähemmän. Välillä oli melkein pois ja sitten taas palasi. Kunnes katosi yhtäkkiä ehkä noin puolivuotta sitten.

 

sä olet varmasti googlannut samat asiat, joten neuvoja en osaa antaa. Mutta sanonpa vaan, että ymmärrän pelon ja ahdistuksen asian suhteen.

 

Mä uskon, että teilläkin on kyse vain siitä, että ajatus juoksee puhetaitoa nopeammin ja aika korjaa asian. Tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kovasti, Mamalicious :) Todella lohdullista kuulla, että vastaavassa tilanteessa puhe on lähtenyt sujumaan taas normaalisti. Kuinka pitkään pojallanne oli änkytystä kaikkiaan? Noin vuoden verran ilmeisesti?

 

Meillä onneksi puhe soljuu eteenpäin änkytyksestä huolimatta, eikä poika ole kehittänyt vielä ainakaan mitään näkyviä maneereja, joilla saa puheen eteenpäin sen jumitettua (pään heilautusta, kasvojen liikkeitä tms.). Tämä oli terapeutinkin mielestä oikein hyvä juttu. 

 

Nyt on ollut pari oikein hyvää päivää, ja mieli on heti valoisampi asian suhteen. Ja on hyvä mieli siitäkin, että puheen ongemista huolimatta pojalla sujuu kerhossa tosi hienosti ja muut lapset eivät ole moksiskaan hänen omalaatuisesta puhetavastaan. Aikuisilla tuntuu olevan vähän hankalampaa.

 

Poika on kyllä vähän ujonpuoleinen ollut aina, ja julkinen puhuminen tai esiintyminen on ollut hänelle hyvin jännittävää. Esim. eilen kerhon hartaudessa hän ei halunnut soittaa triangelia ollenkaan, kun ohjaaja yhden laulun aikana kiersi ja antoi kaikkien lasten kilauttaa sitä muutaman kerran. Että tuskin puhumisen ujous liittyy mitenkään änkytykseen vaan on vain perusluonteenpiirre.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esiintyy tuota myös lähes 4-vuotiaalla. On ollut ehkä vuoden päivät. Lähinnä se esiintyy sellaisena että puheeseen tulee täytesanoja, joita sitten toistetaan ja toistetaan. Esim.  lauseen keskellä saattaa olla "tuota", jota hokee niin kauan että saa puheen jatkumaan. Meillä esiintyy varsinkin silloin kun on tosi innostunut ja aivot käy nopeammin kuin suu ja ehkä etenkin silloin jos tähän on yhdistettynä vähän jännittävä tilanne eli esim. kuuntelija ei ole ihan perhepiiristä. Ujo lapsi siis kyseessä meilläkin, mutta todella taitava puhumaan sanavaraston ja kieliopin puolesta, taitaa mennä jo meistä vanhemmista ohi eikä meilläkään ole missään syömisissä tai muissa ollut vaikeuksia ja kirjaimista muut löytyy paitsi S on täysin hukassa ja R on alkanut vasta pikkuhiljaa muistuttamaan jonkinlaista sorinaa.

 

Mun käsityksen mukaan on yleistä juuri tässä iässä tai siis että niillä joilla esiintyy ohimenevänä niin nimenomaan tässä iässä.

 

Itse haluaisin tietää voiko tuollainen kehittyä kunnon krooniseksi änkytykseksi vai onko aikuisänkytyksen syyt ihan jossain muualla, kun en siis tiedä mitään puheenkehityksestä yleensäkään.

Mietin nimittäin että kuinka paljon pitäisi (lapselta salaa toki) kovistella kerhoa, tuttavia ja kaikkia aikuisia siitä että lapsen lauseet pitää kuunnella rauhassa loppuun eikä yhtään yrittää hoputtaa eikä puhua puolesta. Sen ainakin tiedän olevan se pahin stressin aiheuttaja kun lapsi tietää että on kiire saada asia ulos tai aikuinen ei jaksa kuunnella loppuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, noin vuoden sitä oli. Välillä tosiaan katosi ja välillä tuntui ettei sano sanaakaan ilman änkytystä.

 

Meillä ei myöskään ollut noita ns. maneereja.

 

Meillä päiväkodissa lastentarhanope testasi poikaa eri tavoin. Esimerkiksi pyysi häntä kertomaan tarinan muiden lasten leikkiessä leikkejään samassa tilassa. Änkytystä esiintyi näissä tilanteissa.

 

Toisella kerralla vei pojan eri tilaan ja rauhoitti tilanteen täysin - änkytystä ei ollut.

 

Tuokin vaan tuki sitä, että kyseessä oli puheenkehitykseen liittyvä asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Jännä juttu tuo päiväkodin testi :) Mun on vaikea kuvitella, olisiko meidän pojallamme eroa noissa tilanteissa. Hän kyllä änkyttää välillä, vaikka tilanne olisi äärimmäisen rauhallinenkin ja olisimme kahden. Mutta selkeästi enemmän sitä on, jos tilanne on levoton ja jos paikalla on muita. Yksin leikkiessä tai siskolle puhuessa änkytystä ei kyllä esiinny, eli se kyllä on kommunikaatiosidonnasta. Mitä se nyt sitten käytännössä meinaakaan.

 

Sitä, voiko tässä vaiheessa jotenkin eritellä niitä, oilla änkytys on vain puheenkehitykseen liittyvää ja siten jäämässä pois itsekseen, vai onko kyseessä pysyvämpi tapa, en tiedä yhtään. Käsittääkseni joitain eroja näissä on, mutta ei paljoa. Toisilla se sitten vaan jää pysyväksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen huomannut, että lähipiirissä lapsilla tuossa iässä on usein ollut änkyttämistä joka jää itsestään pois kun asiaan ei kiinnitä sen kummemmin huomiota. Meidän kummipojalla oli tuota myös samaisessa iässä ja itsestään meni ohi. Olen pitänyt tuota ikäkauteen liittyvänä juttuna, toivotaan että se on sitä teilläkin:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tosi mukava kuulla tuollaisia kokemuksia :) Asia tosiaan huolettaa vaihtelevissa määrin, nyt viime päivinä ei ole onneksi murehdituttanut niin kovasti. Poika itsehän ei ole moksiskaan, onneksi :) Hän ei itse taida edes huomata koko asiaa, ja hyvä niin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen änkyttänyt 2-vuotiaasta asti ja änkytän edelleen. Onneksi änkytykseen on tarjolla tosi hyvää hoitoa. Eihän siitä "parantua" voi, mutta sen kanssa oppii kyllä elämään ja hallitsemaan. Itse olin koko ala-asteen varmaan luokkani puheliain ja aktiivisen, viis veisasin vaikka puhe oli välillä tosi huonoa. Puheterapian myötä opin hallitsemaan puhetta ja yleensä selviän puheen kanssa tosi hyvin. Ymmärrän toki LeeLoo ahdistuksesi, mutta kuten itse sanoit, todella monella änkytys on vain vaihe puheen kehityksessä ja jos ei olekaan, uskon, että poikanne tulee pärjäämään elämässä todella hyvin, jos vain kotona on kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri ja puheelle (ja sen erilaisille sävyille) annetaan tilaa ja ollaan ymmärtäväisiä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika 01/09 syntynyt aloitti änkyttämään n. 3 vuotiaana (en oikein enää tarkkaan muista koska alkoi). Itseä asia häiritsi/vaivasi ehkä enmmän kuin poikaa itseään. Puhuttiin asiasta päiväkodissa ja paljon tädit rauhoittelivat että todennäköisesti vain ikään/puheenkehitykseen kuuluva asia ja häviää varmasti kesän aikana. Viime syksynä havahduttiin siihen ettei poika enää änkyttänyt ollenkaan eli meni itsestään ohi. Änkytys meillä vaikutti suurimmaksi osaksi siltä ettei suu ehtinyt aivojen mukaan :)  Änkytys oli ajoittain todella voimakasta ja toisti usein lauseen ensimmäisiä sanoja monta kertaa.

Kuopuksella on myös nyt änkytystä ja hänellä ikää 2v. 3kk. Änkytys on mielestäni samanlaista tosin ei ehkä yhtä voimakasta kuin veljellään aikaisemmin mutta on alkanut vuotta aikaisemmin ja vaikuttaisi olevan ihan puheenkehitykseen liittyvää.

Molemmat pojat on meillä motorisesti ja muutenkin ikätasoisesti kehittyneet eikä puheenkehityksessäkään ole mitään ongelmia ollut.

 

Toivottavasti LeeLoo teilläkin olisi kyse ihan tavallisesta kehitykseen liittyvästä asiasta ja kertomasi perusteella näin uskoisin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olemme nyt käyneet neljästi puheterapiassa ja on ollut oikein mukavaa :) Puhe on mennyt aaltoillen, nyt on ollut taas monta todella hyvää päivää, valtaosa puheesta on oikein sujuvaa tai sujumattomuutta on hyvin vähän. Viime viikolla oli taas pari tosi, tosi hankalaa päivää, poika jumittui suurinpiirtein jokaiseen sanan tavuun. Hän kuitenkin puhua pälpättää kovasti eikä sujumattomuus vaivaa häntä itseään laisinkaan. Noin kuukausi sitten oli kausi, jolloin hän sisäisti asian ja voi miten se repi sydäntä, kun poika yritti sanoa asiaansa ja lopulta itkun kanssa koitti sanoa, että ei se tule mun suusta. Autoimme noissa tilanteissa häntä parhaamme mukaan, ja yritimme pitää tunneölman kevyenä ja hilpeänä ja muistuttaa, että kaikilla menee välillä sanat sekaisin, ja tuo vaikein vaihe menikin sitten onneksi ohi.

 

Puheterapeutti on sitä mieltä, että kyseessä olisi ehkä kuitenkin alkava änkytys ennemmin kuin puheen kehitykseen liittyvä sujumattomuus, jos sillä nyt terapian kannalta on mitään väliä. Jatkamme terapiaa nyt kevään kerran viikossa, ja katsotaan sitten. Terapiassa tehdään harjoituksia puheen sujuvuuden edistämiseksi ja harjoitellaan noita puuttuvia äänteitä. Terapeutilla ei itselllään ole kokemusta änkytyksen kuntoutuksesta, mikä minua vähän harmittaa, mutta eikähän se kuitenkin hyvin suju. Ja hän on sattumoisin menossa aiheeseen liittyvään koulutukseen tässä kuussa.

 

Itselläni on ihan hyvä fiilis :) Poika on ihana ja taitava puhuja, hänellä on hauskat jutut ja rikas kieli, ja uskon kyllä, että tämä sujumattomuuskin saadaan hallintaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mä oon tänään kiinnittänyt huomiota tytön puheeseen, jossa tuntuu olevan myös änkytystä. Saattaa toistella lauseen ensimmäistä sanaa, sanan ensimmäistä tavua tai venyttää ensimmäistä tavua, kunnes pääsee puheessa eteenpäin. Isä on lasten kanssa arkenakin kotona ja sanoi huomanneensa samaa jo muutamana päivänä.

 

Meiän tapauksessa uskoisin liittyvän vaan puheen kehitykseen. Tyttö oppii nyt uusia sanoja hirmuista vauhtia, lähes joka päivä käyttää sanaa, jota en ole aiemmin kuullut käyttävän.

 

Tuntui lohduttavalta löytää täältä jo ketju aiheesta. Lähinnä sain mielenrauhaa, ettei tarvitse rynnätä lääkärille parin lähikuukauden aikana vaan ottaa asian puheeksi 3-vuotis neuvolassa, jos samaa vielä esiintyy (tyttö on nyt 2v8kk).

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kuulostaisi minun korvaani hyvinkin juuri sellaiselta, että on vain vaihe, joka jää omia aikojaan pois.

 

Meillä on puhe jokseenkin täysin sujuvaa :girl_in_love:  Tuntuu niiiiiin mahtavalta, vaikka tiedostankin, että tämä voi olla vain parempi vaihe ja hankalampaa tulee vielä. Mutta vaikka tulisikin, tuntuu niin helpottavalta, että poika on ihan täysin kykenevä yäysin sujuvaan puheeseen.

 

Puheterapia on ollut tosi kivaa, ja sillä kyllä hyvin pystytään auttamaan änkyttävää lasta. Meillä poika on 4,5 -vuotiaana ehkä vielä vähän pieni, kun hän ei täysin tiedosta sujumattomuuksia tai puhettaan ylipäätään. Mutta kaikkiaan hän on tykännyt käydä siellä ja todennäköisesti hyötyäkin on ollut. Luulen kyllä, että tilanne olisi jokseenkin sama ilman terpaiaakin - poika on vaan ylittänyt jonkun kynnyksen ja pystyy hallitsemaan puhettaan paremmin.

 

Äännepuutteiden kanssa on vielä töitä, tosin teraputti itsekin arveli, että äänteet tulisivat ajan kanssa ihan omia aikojaankin. Mutta käymme nyt ainakin kolme kertaa vielä ja syksyllä sitten katsotaan tilannetta uudestaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Otti keskustelun otsikko silmään, joten tulin logopedian opiskelijana kertomaan näkemyksiäni.

 

Kuten ootte täällä jo keskustelleetkin, niin änkytys on tietyissä ikävaiheissa jopa melkoisen yleistä. Todella suurella osalla änkytys kuitenkin spontaanisti korjaantuu, joten sinänsä aihetta huoleen ei välttämättä ole. Änkytykseen vaikuttavia tekijöitä on pitkä lista, ja niiden perusteella voidaan arvioida, onko riski krooniseen änkytykseen suuri vai korjaantuuko ongelma todennäköisesti itsestään. Ymmärrän kyllä huolen, ja puheterapeuttien jonot ei yhtään helpota asiaa. Tilanne on hyvä siinä vaiheessa kun sekundaarisia ongelmia ei tule (liikkeitä yms), eikä änkytys johda välttämis- tai pakenemisreaktioihin. Sanoisin, että jos edellämainittuja asioita ei esiinny ja lapsenne puhua pulputtavat änkytyksestä huolimatta eivätkä itse niin välitä siitä, niin tilanne on hyvä. 

 

Joku totesi myös, että puheterapeutilla ei ole kokemusta änkyttävistä asiakkaista - asia on toki harmillinen, mutta todella yleinen Suomessa. Änkytysasiantuntijoita on todella vähän ja asiakkaitakin. Älkää kuitenkaan antako kokemattomuuden haitata, positiivista on kuitenkin se että terapeutti haluaa toteuttaa terapian. Tietoa on kuitenkin paljon saatavilla sekä kirjallisuudesta että kokeneemmilta kollegoilta, joten hoito on joka tapauksessa hyödyllistä ja oikeanlaista. Ja opintojahan näiden asioiden eteen on käyty. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now