kisula

Parisuhteen hoito kun toinen lapsi syntyy

31 posts in this topic

Miten "hoidatte" parisuhdettanne kun perheeseenne syntyi toinen lapsi? Varsinkin jos lapsilla on pieni ikäero.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän naperoilla on ikäeroa 1v11kk. En tiiä onko riittävän pieni vastaamaan tähän kysymykseen.

 

Mutta kuitenkin, parisuhdetta tulee hoidettua pienillä kosketuksilla pitkin päivää, ja onneksi tulokas on nukkunut "yöunia" alusta lähtien, eli kun esikoinen nukahtaa, niin isillä ja äidillä on aikaa vaalia toisiaan, jos sattuu vielä jaksamaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuopus on nyt 1,5 kk ja ikäeroa pojilla 2,5 vuotta. Eipä olla parisuhdetta vielä hoidettu kuopuksen syntymän jälkeen mitenkään. Kun perusta on kunnossa, niin suhde pysyy hyvänä kyllä jonkin aikaa hoitamattakin. Toki on molemmat yritetty pitää yllä hyvää "virettä", koitettu auttaa toisiamme ja olla huomaavaisia. Mutta sellaista "parisuhdeaikaa" ei ole ollut. Kiinnostaa siis muakin tämä ketju!

Share this post


Link to post
Share on other sites

1v8kk ikäeroa on lapsilla. Ollaan kerran kuussa viety vanhempi lapsi hoitoon mummolaan että ollaan päästy parin päivän ajan vähän helpommalla. Täysin kahdenkeskistä aikaa siis ei olla vietetty, mutta jo se että vain vauva on kotona on helpottanut urakkaa ja ollaan voitu keskittyä toisiimme paremmin. Ravintolassa yritetään käydä syömässä ihan kahdestaan parin kuukauden välein. Myös ostoksilla käydään silloin tällöin kahdestaan, mutta se nyt ei välttämättä ole kovin rentouttavaa :rolleyes: . Kunhan imetys loppuu, niin voidaan jättää molemmat lapset yöhoitoon ja muutenkin pääsee irtautumaan pienemmästä lapsestakin paria tuntia pidemmäksi aikaa.

 

Ihan arkenakin yritetään huomioida toisiamme, mutta aika usein sitä iltaisin haluaa myös täysin omaa aikaa ja mies jää liian vähälle huomiolle. Uskon että tilanne helpottaa kunhan pienemmän lapsukaisen rutiinit alkavat vakiintumaan ja saadaan nukuttua kokonaisia öitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vasta neljän viikon kokemus kahden lapsen kanssa olemisesta. Lapsilla käeroa 1v 3,5kk. Tähän mennessä on ollut aika minimissä yhteinen aika. Me kuitenkin ollaan jjoka viikko sovittu "treffit" yhdeksi illaksi viikossa, jolloin esikoisen nukkumaan mentyä syödää jotain yhdessä ja katsotaam meidän lemppariohjelmaa telkkarista sylikkäin. Paljon muuhun ei nyt pysty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapsilla on ikäeroa 1v10kk ja melko vähissä on ollut kahdenkeskinen aika miehen kanssa toisen lapsen syntymän jälkeen. Tähän tosin osasyynä ollut sekin, että muutettiin uudelle paikkakunnalle muutama kuukausi sitten ja täällä ei ole ollut luotettavia tuttuja, joille olisi voinut jättää lapset hoitoon.

 

Meillä parisuhdetta hoidetaan arkisilla asioilla -pieniä kosketuksia, halauksia ja suukkoja pitkin päivää, tehdään toisen lempiruokaa, hierotaan kipeitä hartioita tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiinnostava ketju :)

 

Meille on tulossa toinen lapsi syyskuussa ja ikäeroa tulee olemaan n. 1v4kk. Meidän kummankin äidit on kyllä jo nyt sanoneet että heille saa tuoda esikoisen hoitoon niin usein kun vaan halutaan. Luultavasti näin tehdäänkin ainakin kerran viikossa niin pääsee vähän helpommalla kun on vain yksi hoidettava ja vauva kuitenkin nukkuu paljon niin voi sitä kahdenkeskeistä aikaakin viettää ;)

 

Kokemuksia voin sitten syksyllä tulla kertomaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eipä olla parisuhdetta vielä hoidettu kuopuksen syntymän jälkeen mitenkään. Kun perusta on kunnossa, niin suhde pysyy hyvänä kyllä jonkin aikaa hoitamattakin. Toki on molemmat yritetty pitää yllä hyvää "virettä", koitettu auttaa toisiamme ja olla huomaavaisia.

 

Meillä kuopus on 5,5kk ja tytöillä on ikäeroa 1v 10kk. Tämä Elman kirjoitus oli juuri niin kuin itse sen koin. Varmaan ensimmäiset 2-3kk menivät ihan uusien rutiinien oppimiseen ja vain selviytymiseen ;) Pikku hiljaa ollaan sitten alettu huomioida toisiamme paremmin ja useammin. Usko siihen, että joskus elämä helpottaa auttaa vielä asiaan.

 

Tämä vaihe on kyllä parisuhteelle vaarallista aikaa, koska siinä niin helposti ajautuu hoitamaan vain arkea ja parisuhde unohtuu. Ja jos vielä tilanne jää sellaiseksi niin helposti alkaa kasvamaan erilleen :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpa hyvä aihe!

 

Meillä toinen lapsi vasta syntynyt, mutta jo nyt tiedän että aikaahan tässä menee ennen kuin parisuhteelle jää aikaa juuri mitään. Ja väsyneenä sitä muutenkin tulee helposti mentyä sille linjalle "käy sinä kaupassa, minä syötän lapset" eikä tule sitä vähääkään huomioitua toista puolisona :unsure: . Vaikka eihän siihen paljon tarvitsisi jos silloin tällöin pysähtyisi hetkeksi ja antaisi jotain positiivista palautetta, huomiota toiselle muutenkin kuin arkiasioissa.

 

Mulla ainakin on paljon petrattavaa tällä saralla :( .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy vastata, ettei parisuhdetta ole kakkosen syntymän jälkeen hoidettu millään tavalla... Tosin toinen lapsi on vielä pieni, mutta kuitenkin.

 

Meillä ei ole isovanhempia tai muitakaan hoitajia lähellä, joten aika sidottuja olemme lastenhoitoon tällä hetkellä. Esikoisen syntymän jälkeen ensimmäinen kahdenkeskeinen meno oli rakenneultra... Väsyneitä olemme, ei niinkään unen puutteesta vaan arjen hälinästä ja vauhdista, vaikka se toisaalta niin ihanaa onkin. Tällä hetkellä olemme ensisijaisesti isä ja äiti. Onneksi tämä aika on toivottavasti aika lyhyt, ellei nyt kamalia solmuja parisuhteeseen päästä tulemaan niin kun pikkuveljelle saadaan jonkinlainen rytmi niin asia on korjattavissa.

 

Ettei nyt epätoivoiselta kuullosta niin meillä on hyväuniset lapset ja esikoisella on hyvä ja säännöllinen rytmi. Jos haluamme niin ainakin esikoisen puolesta kahdenkeskeistä aikaa järjestyy vaikka joka ilta. Meidän parisuteen hoito on varmasti jatkossakin toisen huomioimista arjessa ja pienissä asioissa, ei niinkään yhteisiä menoja tai matkoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun lapset menee nukkumaan niin vanhemmat tanssii pöydällä :rolleyes:;) Me laitetaan hyvää ruokaa kahdestaan, yleensä jotain pihviä tai texmexiä ja juodaan pari bisseä/siideriä tai skumppaa. Ja sitten istuskellaan sohvalla ja vaan hengaillaan yhdessä. Me tehdään tätä tosi usein, etenkin kun mä olen kotona lasten kanssa ja miehellä on epäsäännöllinen työ (yleensä työt alkaa vasta puolilta päivin, usein myös arkivapaita) niin ei ole kiire nukkumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v10kk, niinkuin muutamalla muullakin. Nuorempi täytti juuri vuoden ja toinen sitten täyttää reilu kuukauden päästä 3v.

 

Nuorimmainenkin on ollut alusta asti "rytmissä" kiinni ja mennyt viimeistään klo 22 maissa nukkumaan ja nukkunut hyvät yöunet, joten illalla sitten toisten nukkuessa on ollut sitä parisuhdeaikaa. Ollaan syöty jotakin, pelattu pelejä, katsottu telkkaa tms.

 

Kodin ulkopuolella ei paljoa ole parisuhdeaikaa vietetty. Joskus ollaan käyty syömässä ja pari kuukautta sitten oltiin päivä pääkaupunkiseudulla, mutta siinäpä ne.

 

Nyt mun haaveena onkin, että päästäisi kesäkuussa vuorokaudeksi pois ja mentäisi kattomaan Bon Jovia. :lol: Sanomattakin selvää, että se ei ole miehen haave...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hieno ketju! Onneksi bongasin. Meillä ei lapsukaisilla ole pieni ikäero, tai no 3,5 vuotta.Onko se sitten suuri vai pieni. Mutta täytyy myöntää, että meillä ei oikeesti ole YHTÄÄN aikaa, siis yhteistä aikaa. On lapset ja miehen epäsäännölliset työajat. Nytkin töissä, enkä tiedä millon tulee. Mutta sepä nyt näkyy pahastikin meidän väleissä. Haluisin saada välimme kuntoon, ettei tää kaikki kaadu. Mutta miten? kelle vien lapset? Kuka hoitaa miehen työt? Mitä tehdään sitten kun tämä ihme joskus tapahtuu, että päästäis olemaan ees hetki kahestaan :unsure: En tiiä. Iskee taas epätoivo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nyt ei ole hirmu pieni ikäero, 1v 9kk, mutta vastaanpa silti :lol:

 

Ei olla "hoidettu" sen kummemminkuin esikoisenkaan aikaan, siltä osin mikään ei muuttunut koska ei meillä nykyään ole sen vähempää yhteistä aikaa kuin ennenkään :) Meillä ei ole mitään hoitomahdollisuutta joten mihinkään ei voitaisi kahdestaan lähteä, oli lapsia sitten 1 tai 10.

 

Mies on aika paljon töissä ja reissussa ja "parisuhteen hoito" on sitä jos sillä on kuukaudessa 1-2 kokonaista vapaapäivää niin että ollaan koko perhe yhdessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapsilla ikäeroa 1v6½kk (tarkkaa :)). Vanhempi on siis reilu 2v ja Nuorempi täytti just 7kk.

 

Molemmat nukkuvat periaatteessa täysiä öitä - esikoinen tosin herää usein huhuilemaan kyytiä äidin ja isin sänkyyn.

 

Kuitenkin siis, meillä on noin vähän yli ilta-ysistä eteenpäin omaa aikaa. Parisuhdeaikaa siis. Yleensä katsellaan yhdessä jotain nauhotettua sarjaa tai puuhaillaan muuta ;D

 

Nyt kun kuopuskin syö muutakin kuin tissimaitoa, niin on päästy vähän yhdessä viettämään laatuaikaakin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

nyt on pakko myöntää että tää arjen vauhdikkuus pääsi yllättämään mut ihan täysin!!!!!! meillä siis jo kolme mukulaa mutta esikoinen on jo 9v joten ekaa kertaa opetellaan elämään kahden pienen kanssa...pikkupojat nyt siis tasan 2v ja 2viikkoa.

 

ja aika ei tahdo riittää mihinkään...toki tässä on vielä uuden opettelua mutta musta tuntuu että mä en edes näe miestä päivän aikana vaikka se on kotona ollutkin. saatikka sitten että ehtisin tai jaksaisin muodostaa mitään helliä hetkiä tai edes ajatuksia siihen suuntaan :mellow: mies on touhunnut taaperon kanssa ja mä pääsääntöisesti vauvan kanssa...tai siis istunut sohvan nurkassa ja imettänyt :unsure: ja kun en imetä, juoksen pää kolmantena jalkana tekemässä joitain PAKOLLISIA kotitöitä kuten ruoanlaittoa tai pyykkejä. tai muuta pienempää siivousta..mun hermo kun ei lepää jos kotona vallitsee kaaos.

 

mies kyllä tekee ihan kiitettävästi mutta jotenkin se on nyt sortunut ajattelemaan että riittää kun se vahtii ja viihdyttää taaperoa/ esikoista päivät. että siinä samassa ei sitten pysty tekemään mitään kotitöitä..tai pesemään autoa tms tms juttuja. tuntuu, että kaikesta pitää ensin sanoa jotta se hokasee pystyvänsä myös muuhun kun suht helpon taaperon kanssa olemiseen.

 

ja vauva taas roikkuu tissillä aika jatkuvasti. ja sehän sitoo mun tekemisiä kamalasti. parisuhteesta ei nyt voi edes puhua...ehkä meitä voisi nyt just pitää työkavereina jotka raataa samalla työleirillä :lol: ja mä oikeasti kuvittelin hallitsevani arjen! tää pääsi yllättämään ihan täysin...

 

..mutta tosiaan, alkua tämä vasta on joten toivoa on siitä että tähän löytyy rutiinit ja arki tasoittuu. toivottavasti, mies kun palaa huomenna kunnolla töihin ja mun työvuori senkun lisääntyy ja aika vähenee.

 

just nyt parisuhteen hoitoon ei löydy tippaakaan kiinnistusta vaikka sen tärkeyden tiedostankin...

 

huoh. tulipas vuodatus :lol: ja sitten ruoanlaittoon!!!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tuo työleirifiilis on niin tuttu!! Lapset 4kk ja 2v, ja vanhempi vielä on kamalassa uhmaiässä. Mä olen niin väsynyt! Täytyy yrittää ylläpitää eden hyvää työkaverisuhdetta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^"kiva" että joku muukin kokee samoin...

 

mulla ei vielä ainakaan ole pahemmin univelkaa ja mietinkin että jos/kun sitä kertyy niin mahtaako oikeasti meidän työkaveruus pysyä hyvänä enää sekään...mä oon kamala väsyneenä. onneksi nyt on kuitenkin kesä tulossa ja se aina tekee asioista vähän helpompia ;)

 

meillä on iltasin kyllä kanssa ihan ok "omaa aikaa" kun isommat lapset nukkuu ylhäällä ja vauva torkkuu kopassaan. jos ei siis satu tississä roikkumaan...mutta mä oon kyllä ihan tyytyväinen hiljaisuudsta ja tykkään kattoa jotain "laatusarjaa" telkkarista aivot narikassa. ei tuota voi oikein mun mielestä kustua parisuhdeajaksi jos kumpikin tuijottaa sohvalla telkkariin :blink: ja juu, telkan voisi laittaa kiinni mutta mä en halua...kun just nyt tuntuu että ei tosiaan jaksa panostaa seurusteluun ja se telkan tuijottaminen vaan on niin helppoa..ja rentouttavaa :rolleyes:

 

ennen vauvan syntymää meillä oli säännöllisen epäsäännöllisesti "treffit" keittiössä muksujen mentyä nukkumaan; hyvää ruokaa, kaunis kattaus ja viiniä...nyt mä en kyllä saisi loihdittua edes sitä kattausta pöytään kun sylissä on vauva ja puntissa taapero...meillä kun oli siis tapana että treffit alkaa kun mies tulee illalla töistä...täytynee koittaa nyt joku ilta treffata taas jos vaikka vauvakin suostuisi nukkumaan ruokailun ajan edes :blink:

 

tulipas valitus :lol: meillä on oikeasti asiat ihan hienosti mutta jos tää jatkuu yhtä hullun myllynä kun tämän reilu 2vkoa niin kauhean pitkään meidän suhde ei voi hyvin :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mamalicious ja Mabeline, tuo kuulostaa niiiiin tutulta.. Meillä oli kanssa toisen lapsen syntymän jälkeen ensimmäiset kuukaudet melko raskaita -tai siis lähinnä minä olin väsynyt, kun touhusin kahden lapsen kanssa kaikki päivät ja olin täysin kiinni lapsissa. Lapsilla on ikäeroa 1v10kk, joten hoidettavana oli kaksi vaippaikäistä. Meillä ajoittui siihen vauva-aikaan vielä muutto uudelle paikkakunnalle ja parin kuukauden ajan mies oli toisella paikkakunnalla 3-6 päivän reissuja ja minä vanhassa kodissa lasten kanssa.

 

Mun väsymys purkautui sit monesti siihen, että pahoitin mieleni ja itkin tosi helposti. :unsure: Ja välillä riideltiin ihan kunnolla.. <_< Meillä parisuhdetta vaalittiin monesti just illalla tv:tä katsellen -tykätään monista samoista ohjelmista ja iltaisin sit istuttiin lähekkäin sohvalla (jos oli satuttu saamaan lapset ajoissa nukkumaan) ja vaan oltiin.

 

Ja noita Maman mainitsemia "ruokatreffejä" me harrastettiin toisinaan niinkin romanttisesti kuin noutoruuan merkeissä! :lol: Siinä vaiheessa, kun oli itse niin poikki, ettei tosiaan olisi jaksanut alkaa ruokaa laittamaan, niin miehen puhelu "kulta, hakisinko mä meille jotain ruokaa?" oli päivän pelastus! ;)

 

Jaksamista!! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
ja vauva taas roikkuu tissillä aika jatkuvasti. ja sehän sitoo mun tekemisiä kamalasti. parisuhteesta ei nyt voi edes puhua...ehkä meitä voisi nyt just pitää työkavereina jotka raataa samalla työleirillä :lol:

 

Mulla oli alkuun ihan samanlainen fiilis, kun vauva syntyi, mutta tuo vaihe meni ohi kuukaudessa parissa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tytöillä on ikäeroa 10,5 kk. Kuopus syntyi keskosena ja se kevät oli parisuhteen kannalta raskas. Kaikki aika meni siihen että ravasi sairaalassa, yritti hoitaa vauvaa kotona ja jaksaa omien kipujen kans. Myöhemmin olemme hoitaneet parisuhdetta ottamalla itsellemme aikaa vaikka väkisin. Lapset mummille - luojankiitos on halukas hoitaja - ja vaikka elokuviin tai syömään. Tai kahdestaan remonttia tekemään. Mikä tahansa yhteinen tekeminen käy kun sen tekee kahdestaan. Päivittäin yritetään muistaa toista sanoilla ja teoilla, määrä ja laatu vaihtelevat. Parisuhdeaika on meille tärkeä mutta kyllä se jokapäiväisen arjen ohella tapahtuva toisen huomioiminen on kaiken a ja o.

 

Yksi tärkeä seikka meillä on ollut se, että olen alusta asti "antanut" miehen hoitaa tyttöjä ihan omalla tavallaan enkä ole puuttunut asiaan mitenkään,neuvoja toki annoin jos niitä pyydettiin. Vaikka minusta olisikin tuntunut (ja monesti tuntuikin) siltä että mies hoitaa lapsia "väärin" kun ei tee samoin kuin minä älysin kuitenkin pitää suuni kiinni ja antaa miehen vaihtaa vaipat tyylillään. Huomasin että varsin pian vauva tottui siihen että isi hoitaa omalla tavallaan ja äiti omallaan, kumpaakin tervehdittiin yhtä hohtavalla hymyllä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei lapsilla ole mitenkään hirveän pieni ikäero, 2,5 vuotta. Nyt kun kuopus on kuukauden ikäinen, on parisuhdetta hoidettu lähinnä kosketuksilla ja hellillä sanoilla tässä kaaoksen keskellä. Se riittää oikein hyvin nyt. Sitten kun lapset vähän kasvavat, ruvetaan varmaan käymään kerran kuussa kahdestaan leffassa tai syömässä tai jotain. Niin tehtiin ennen kuopuksen syntymää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapsilla on ikäeroa 1v 11kk, nuorempi on nyt 6 kk vanha. Tässä ketjussa mainittu työleiri-tunnelma on aika tuttu meilläkin - varsinkin kun lapsista nuorempi ei ole ollut ns. helppo vauva (mikä se sitten ikinä onkin...). Masuvaivaa ja sairastelua on ollut kovasti, joten työtä riittää. Asutaan ulkomailla, ja meillä ei ole täällä ketään luotettavia hoitajia varsinkaan nuoremmalle, jota en vielä uskalla millekään satunnaisille hoitajille jättää. Niinpä kahdenkeskiset hetket keskittyvät iltoihin, kun molemmat lapset nukkuvat. Silloin ollaan usein niin väsyneitä, että katsotaan jotain leffaa tai surffataan netissä. Kerran viikossa kokataan jotain hyvää ja avataan pullo viiniä.

 

Suomessa käydessä tehdään aina jotain kahdestaan, mutta tähän mennessä ei kauhean pitkiä poissaoloja olla harrastettu, koska nuorempi oli vielä niin pieni. Kuten joku aiemmin jo totesi, kun suhteen perusta on kunnossa, se kestää hoitamattakin vähän aikaa. Näin uskon, ja odotan jo innolla kesää, jolloin nuoremmankin luota on helpompi olla poissa ja ollaan Suomessa isovanhempien lähellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kun lapset menee nukkumaan niin vanhemmat tanssii pöydällä :rolleyes:;) Me laitetaan hyvää ruokaa kahdestaan, yleensä jotain pihviä tai texmexiä ja juodaan pari bisseä/siideriä tai skumppaa. Ja sitten istuskellaan sohvalla ja vaan hengaillaan yhdessä. Me tehdään tätä tosi usein, etenkin kun mä olen kotona lasten kanssa ja miehellä on epäsäännöllinen työ (yleensä työt alkaa vasta puolilta päivin, usein myös arkivapaita) niin ei ole kiire nukkumaan.

 

Kuulostaa ihanalta. Mekin tehdään tuota tooosi harvoin. Yleensä ollaan niin väsyneitä, että nukahdetaan heti (klo.21), kun saadaan lapset nukkumaan. Meillä siis 3v. ja 10kk lapset, joista nuorempi heräilee edelleen jopa kymmenen kertaa yössä. Parisuhteen hoito on jäänyt tosi vähiin ja se alkaa näkymään, eli ollaan tosi kireitä toisillemme, vaikka vankka pohja suhteellamme onkin. Pitäs petrata tällä saralla, mutta tällä hetkellä kaikki energia menee arjen pyörittämiseen ja nukkumisesta haaveiluun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now