Nadda

Nimen periytyminen sukupolvelta toiselle


406 posts in this topic

Meillä on niin pitkä sukunimi että ei haluta kolmea etunimeä. Mahdolliselle tulevalle pojalle olisikin kaksi vaihtoehtoa toiseksi nimeksi. Toinen on miehen suvusta (miehen ja hänen isänsä toinen nimi) ja toinen minun isän suvusta (minun veljen ja isän toinen nimi, edesmenneen papan etunimi). Olen kuitenkin suostunut että ensimmäisen pojan toiseksi nimeksi tulee tuo mihen suvun nimi, ja jos joskus saadaan toinenkin poika, niin sitten otetaan tuo minun suvun niim käyttöön. Henkilökohtaisesti tykkään minun suvun nimi on kivempi, mutta minä en juurikaan ole tekemisissä isäni kanssa, niin merkitys ei sinänsä ole kovinkaasn tärkeä, kyseessä vaan hieno perinteinen nimi. 

 

Tytölle meillä ei ole mitään suvussa kulkevaa nimeä, minullakaan ei ole varsinaista toista nimeä kun etunimeni on yhdistelmänimi väliviivalla. Täytyy katsoa sovelletaanko jotain kuitenkin mummojen tms nimistä vai keksitäänkö ihan uusi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on suvussa ollut ihan liikaa periytyviä nimiä varsinkin poikalapsilla. On paljon täyskaimoja, vaikka sukunimi on harvinainen. Onneksi vanhempani tuskin odottavat, että mikään näistä perintönimistä siirtyisi enää eteenpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyttäreni sai toiseksi nimeksi saman kun mitä minulla, äidilläni ja mummollani on. 

Edited by shantia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olemme ajatelleet jotain vanhanaikaista ja perinteistä nimeä. Ja haluaisin käyttää jotakin suvussa ollutta nimeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olis miehen puolella sukua pojalle "perinnenimi", jolle mää en vaan lämpene. Inhoa lisää se, että appiukon nimi on juurikin tämä ja hän on alkoholisti. Kaikki vaan olettavat, että tämä nimi tulee olemaan meidänkin pojalla, jos joskus pojan saamme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma kolmas nimeni on naisversio isäni ja isänisäni toisesta nimestä, siis samalla idealla kuin Johanna / Johannes. Olisin halunnut pitää nimen käytössä, mutta mies oli tosi ehdoton esikoisen toisesta nimestä ja kakkoselle suunniteltuihin nimiinkään ei kyseinen nimi oikein sovi, niin perinne katkennee muhun... Toisaalta jos tulokas on poika, niin hän saa todennäköisesti toiseksi nimekseen mun äidin isän toisen nimen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapselle tulee nimet suoraan suvusta mutta ne ei oo mitään erityisiä "perintönimiä". Jos tulee joskus poika niin toinen nimi tulee sellanen joka on ollu jo tosi monessa polvessa. Mun mielestä se on ajatuksena tosi kiva että nimi periytyy sukupolvelta toiselle. 

Toisaalta miehen kolmas nimi on mun mielestä ihn karsee enkä tuu suostumaan siihen että mun lapsi sais sen vaikka mies kuinka haluais. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsilla on osittain käytetty suvussa esiintyviä nimiä, mutta eivät ole sinänsä perintönimiä. Miehen toinen nimi on perintönimi ja jos jokus poika saadaan periytyy se myös hänelle. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun miehellä on suvussa kulkeva nimi ensimmäisenä nimenä, samoin appiukolla. Kummallakin kutsumanimenä toinen nimi. Tätä perinnettä aiotaan jatkaa jos poika saadaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös samalla tavalla, eli miehellä ja hänen isällään on ensimmäisenä nimenä X ja toisena nimenä sitten kutsumanimi. Mä en siihen suostunut, että sekä isälle ja pojalle olisi tavallaan sama nimi, X sukunimi, ja miettinyt olen myös sitäkin, että jos saamme kaksi poikaa, olisi molemmilla sama ensimmäinen nimi. Tulee vähän amerikkalaiset James Jr-fiilikset. Kompromissina olemme päättäneet, että pojalle/pojille tulee kolme nimeä, joista se suvussa kulkeva on toisena nimenä. Onneksi mies suostui tähän :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on sama toinen nimi kuin äidilläni. Toisaalta haluaisin sen periytyvän, toisaalta en halua rajata kutsumanimen valintaa sen takia, jos nyt ykköseksi valikoituu joku, joka ei yhteen tämän toisen nimen kanssa sovi.

Miehen suvussa taas isän etunimi on annettu pojan toiseksi nimeksi, mutta siihen tulee nyt stoppi: aina kun olemme muuttaneet, on myös miehen isän osoite kääntynyt meidän uudeksi osoitteeksi, ja joka kerta on pitänyt käydä postin kanssa selvittämässä, että X.Y.:n postia ei saa kääntää Z-X.Y.:n osoitteeseen. Eli käytännön syistä ei haluta antaa etunimeä eteenpäin, vaikka kai tuommoiset sekaannukset on harvinaisia, onhan sitä kaikennimisiä täysnimikaimojakin paljon tässä maassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tytön kolmas nimi on kulkenut miehen puolen suvussa joko toisena tai kolmantena nimenä lähes jostain "kivikaudelta" alkaen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on suunnitelmissa, että pojan nimeksi tulee mieheni toinen nimi, joka on myös miehen isän ensimmäinen nimi. Ajatus perinteen jatkumisesta tuntuu hyvältä, mutta silti ensisijaisesti tärkeintä on, että kyseessä on tosi kiva nimi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sekä minun että puolisoni suvussa on kauniita kiertäviä nimiä, mutta en välttämättä silti haluaisi antaa omalle lapselleni "selvää suvun perinteeseen liittyvää nimeä", vaan pikemminkin hienovaraisen viittauksen johonkin sukujemme perinteisistä nimistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen ajatellut, että mikäli joskus saisin tyttären antaisin hänelle toiseksi nimeksi Kristiina. Tämä siitä syystä että se on siskoni, äitini ja anoppini toinen nimi ja sitä voisi pitää "kunnianosoituksena" heille. Pojalle taas toiseksi nimeksi mieheni toinen nimi tai samantyyppinen ri-päätteinen nimi. :) Etunimeksi sitten varmasti tulisi jotain sellaista, jota ei ihan lähisuvussa tai välttämättä aiemminkaan ole esiintynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaikkien kolmen lapsen nimet, lukuunottamatta kolmosen etunimeä, löytyvät suvusta parin sukupolven takaa tai sitä lähempää. Varsinaisia "periytyviä" nimiä ei silti ole tavallaan kun yksi; itselläni, äidilläni ja mummollani kulkee nimissä erilaiset muunnokset Maria-nimestä ja meidän kakkonen, perheemme ensimmäinen tyttö, 0sa tämän nimen muodossa Maaria. Se sattui olemaan myös miehen äidin kolmas nimi, joten se tulee nyt tavallaan hauskasti tulee molemmistä suvuista. Toiselle tyttärellemme ei ole Maria-nimen muunnoksia nyt tulossa, jotenkin koen, että perheestämme riittää yksi, joka perinnettä saa jatkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä löytyy jokaiselta lapselta yksi perintönimi toisena tai kolmantena nimenä. Myös minulla ja miehellä on perintönimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen suvussa miehillä on kulkenut toinen nimi perintönä ja jos saamme pojan tulee hänellekin tämä perintönimi toiseksi nimeksi. Itse en mitenkään ole ihastunut nimeen, mutta en halua olla katkaisemassa perinnettä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä äidin puolelta kulkee nimi Irene, joka tulee mahdolliselle tulevalle tyttärelleni kolmanneksi nimeksi:) Pojalle haluaisin toiseksi\kolmanneksi nimeksi pois nukkuneen vaarini nimen Ingvald, mutta sitä mietin vielä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmilla isoisilläni on sama etunimi, sen haluaisin antaa myös lapselleni jos vain poika sattuu tulemaan. Ylipäätään nimen periytyminen suvussa on minusta jotenkin ihana, jatkuvuutta korostava asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan varta vasten keksitty lapsillemme nimet, jotka eivät viittaa kehenkään tuntemaamme ihmiseen. Miehen suvusta olisi kyllä ollut tyrkyllä toinen ja kolmas nimi, jotka ovat periytyneet aikaisemmissa sukupolvissa, mutta katkaisimme tylysti perinteen tässä kohtaa. Oma toinen nimeni on myös sama kuin isoäidilläni, mutta tätäkään ei siirretty eteenpäin. Seuraava sukupolvi saa sitten tehdä taas omat ratkaisunsa, ja jos suvun nimet kiinnostavat niin jaamme kyllä mielellämme tietoa asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äidin suvun puolella on "aina" periytyneet nimet, laitettu tokaksi tai kolmanneksi nimeksi esim. isoisovanhemman nimi. Me aiomme miehen kanssa jatkaa perinnettä, meillä onkin jo päätettynä että jos saamme tytön niin minun puolelta tulee toinen nimi (joka on myös minun, äitini ja isoäitini toinen nimi, ja isoisoäitini etunimi) ja kolmas nimi tulee miehen isoäidiltä. Etunimen kanssa on sitten "vapaammat kädet". Poikien nimiä ei olla vielä oikeen pohdiskeltukaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun ja mieheni isillä on sama toinen nimi, mikä oli mielestämme hauska sattuma ja olemme ajatelleet, että annamme sen mahdolliselle poikalapselle toiseksi nimeksi. Tytölle taas olen jo kauan sitten päättänyt antaa nimen, jolla pikkuveljiäni kutsuttiin silloin, kun he vielä olivat mahassa (ja minä niin toivoin saavani pikkusiskon :lol:).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kulkee suvussa sekä naisilla että miehillä tietyt nimet toisina niminä, aina vuorosukupolvin. Vähän tylsää ehkä, mutta haaveissa on laittaa omallekin lapselle sitten joskus perintönimi käyttöön. Miehen puolelta en tiedä onko perinnenimiä ja muutekin miten sitten yhdistellään kahden eri maan kulttuurit ja tavat, mutta aika näyttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ole meillä perintönimiä. Toisella lapsella on kyllä isomummon nimi toisena nimenä, ihan siitä syystä, että nimi niin kaunis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now