Nimen periytyminen sukupolvelta toiselle

[Anastacia78]

Meillä molemmat ovat halunneet antaa lapsille toiseksi ja kolmanneksi nimeksi suvussa periytyviä. Tuntuu tärkeältä jatkumo. Nimet eivät ole siis mitään jokaisella olleita, vaan suvussa kulkevia. Esikoispojallamme on toisena nimenä miehen isoisän nimi ja kolmantena mun vaarin, joka on myös veljeni kolmas nimi. Tuleva tyttäremme taas saa toiseksi nimekseen mun sekä miehen siskon ja isoisoäitini etunimen ja kolmanneksi mammani ja miehen isotädin nimen. Hankalasti selitetty, mutta lähinnä tarkoitus selventää ettei nimet periydy mitenkään automaattisesti meillä, vaan kaikki tarkkaan harkittuja. Pitää olla oikeasti kauniit nimet ja kutsumanimiin sopivat siis, en antaisi esim. äitini toista nimeä Annelia tai miehen puolen Anteroa eteenpäin

[Maisie]

Jos meillä on joskus lapsi/lapsia, minulle on todella tärkeää, että nimet tulevat löytymään sukujen historiasta. Ehkä se on se jatkumo, joka minua viehättää.

 

Mitään kauhean kaukaa periytyviä nimiä ei minun eikä miehen suvussa ole.

[Elena]

Mitä mieltä olette siitä, että olen aivan ihastunut mieheni toiseen nimeen ja haluaisin antaa sen lapselle etunimeksi, jos se on poika? (Olen aika aikaisessa asian kanssa, mutta mietin jo nyt tätä ) Olisiko se hölmöä? Kyseinen nimi on myös miehen isän toinen nimi, joten se olisi todella periytyvä sitten...

 

Miehen nimi on siis minusta todella kaunis ja haluaisin kivenkovaan pistää sen nimenomaan etunimeksi eikä toiseksi nimeksi. En siis haluaisi antaa sitä eniten siksi, että se on miehen toinen nimi, vaan koska se on vain minusta ihana.

[Chena]

^ Ei se minusta ole mitenkään huono idea. Jos nimi on teidän mielestänne juuri teidän pojalle sopiva, niin mikä ettei. Kuitenkaan miestäsi ja appiukkoasi ei kutsuta sillä nimellä.

 

Me haluamme (jos joskus pojan saamme) antaa hänelle miehen papan nimen. Nimi on aika suosittu nykyään, mutta se ei meitä haittaa. Pappa oli ihana ihminen, niin siksi. Tytön jos saamme, hänelle tulee kolme nimeä, joista ensimmäinen on "keksitty", toinen minun mummon etunimi ja kolmas mieheni isomummon toinen nimi. Jos päädymme tytöllä vain kahteen nimeen, niin silloin toinen nimi ei tule suvusta. Mummoni nimi ja miehen mummon toinen nimi vain sointuvat niin nätisti yhteen, eli mitenkään tietoisesti emme ole niitä miettineet. Mutta nämähän on vasta suunnitelmia.

 

Eli lyhyesti sanottuna, on oikeastaan ihan sama, onko nimi suvusta vai ei. Kummankaan suvussa ei ole nimiä, jotka olisivat olleet monella sukupolvella.

[Elena]

^Kiva kuulla jonkun ulkopuolisen mielipide. Minun perhehän ei varmaan edes muista, että se on mieheni toinen nimi, mut sit miehen perheessä saattaisivat aluksi vähän ihmetellä. Mutta ehkä se sitten lähtisi suvussa kulkemaan pitemmällekin tulevaisuudessa, kenties lapsemme antaisivat sen poikansa toiseksi nimeksi sitten..

[Alya]

Ei mustakaan tuossa ole mitään kummallista, Elena.

 

Mun miehen etunimi on isänsä kolmas nimi (en ole varma, kulkeeko myös suvussa pidemmällekin).

[Empsu]

Minulla on suvusta tuleva nimi, mutta ei ns. kulkeva.. Kaikki kolme nimeäni ovat jonkun mummon tms. nimiä. Ja olen tyytyväinen. Mieheni nimi on hänen vanhempiensa "keksimä" aikansa "muotinimiä". Itselleni on tosi tärkeää, että lapsen nimi nousee suvun juurista. Miehelle ei tällä ole niin suurta merkitystä, mutta hyväksyy kyllä suvusta tulevat nimet, jos ovat "muuten ok".

[Arinetta]

Mulle ei ole suurta merkitystä suvun nimillä. Sitten kun (ensimmäinen) lapsi syntyy, niin katsotaan minkä nimiseltä hän näyttää; jos joku suvun nimistä sopii esim. toiseksi nimeksi niin voin asiaa hyvin harkitakin.

[a_paradise_79]

Meillä tulee tytölle toinen ja kolmas nimi suvusta. Toinen nimi löytyy mun vanhempien suvuista (sekä isän että äidin) ja kolmas nimi on mun siskon nimi, äitini suvussa oleva ja löytyy myös miehen isänäidin nimilitaniasta. Etunimi on vähän harvinaisempi (tänä vuonna annettu reilu 30).

Edited August 1, 2010 by a_paradise_79

[einju]

Jos joskus saan tytön, aion antaa hänelle toiseksi nimeksi oman toisen nimeni. Se on myös äitini ja hänen mummonsa toinen nimi. Lisäksi voin sitten antaa kolmannenkin nimen. Myös muita suvussa olevia nimiä olisi kiva antaa, jos vain löytyy miellyttäviä vaihtoehtoja.

[Guest Grenada]

Meillä on molempien suvuissa periytyneitä nimiä, mutta koska aiotaan antaa tuleville lapsille vain kaksi nimeä, ei anneta kummankaan suvussa jo olevia nimiä. Kumpikaan meistä ei pidä suvuissaan kulkevista nimistä eikä todellakaan haluta lasten nimistä mitään loppuelämän mökötysaiheita isovanhemmille kuin muillekaan, joten aloitetaan puhtaalta pöydältä.

[Tuu-tikki]

meillä ei kummallakaan ole suvussa kulkevaa nimeä emmekä näillä näkymin ole laittamassa pikkuiselle suvussa olevaa nimeä. oma toinen nimeni on sattumalta sama kuin puolisoni toisen mamman toinen nimi, joten se kattaisi tarvittaessa kummankin suvun. en tosin usko, että sitä otetaan koskaan käyttöön. tai mistä sitä tietää.

[Iskä2011]

Oma, aika erikoinen, toinen nimeni on periytynyt suvussa esikoispojalta esikoispojalle jostain ammoisista ajoista lähtien. Ainakin isoisäni isoisästä. Todennäköisesti kauempaakin. Olen siis sopinut että jos joskus poika tulee niin sitten pistetään eteenpäin. Minulla on melko harvinainen sukunimi ja tosiaan erikoinen toinen nimi ja tämä jaksaa vuodesta toiseen kikatuttaa puolisoani.

[Kyllikki79]

Minun toinen nimi on suvussa kulkeva nimi. Minun äidillä ja minun molemmilla isoäideillä (sattumaa että kyseinen nimi on molemissa suvuissa kulkeva) on sama toinen nimi. Ja osa minun serkuista on myös toiselta nimeltä tätä, joten minusta oli luonnollista että myös meidän neiti sai saman toisen nimen.

[makira]

Ei ole merkitystä, onko nimi suvusta vai ei. Jos kaunis nimi löytyy suvusta niin se käy, mutta ainakin kahden ensimmäisen nimet on keksitty ihan oman maun mukaan.

[nania]

En voi sietää mieheni toista nimeä. Kaiken lisäksi suvussani on ainakin yksi poika, jolla on sama nimi toisena nimenä. Aina kun ajattelenkin tätä nimeä toiseksi nimeksi, niin mieleeni tulee kuva sukulaispojasta, jonka mukaan en todellakaan haluaisi nimetä lastani.

 

Mies haluaisi antaa pojalle toisen nimensä, koska tämä on periytynyt hänen suvussaan isältä pojalle. Mutta voinko sanoa vastaan, koska tämä sanoo, että se on ainoa asia jonka haluaa säilyttää isänsä suvusta (kasvatettu toisessa suvussa)??

 

Sen me kummiskin olemme vakaasti päättäneet, että tytön etunimi tulee olemaan mieheni äitivainaan nimi ja sen toinen nimi tulee viimejouluna syöpään menehtyneen isotätini etunimen mukaan. Hiljaa mielessäni päätin, että annetaan vielä kolmas nimi, ja se on mun toinen nimi. Nämä kaikki kolme sointuvat kyllä hyvin yhteen

[Chimelli]

^ Joskus täytyy antaa vähän periksi. Tietysti täytyy miettiä, kummalle asia on tärkeämpi. Kuulostaa tosin siltä, että se on molemmille aika tärkeä. Miehelläsi sinänsä on kyllä tavallaan parempi perustelu, kun jos se nimi on aina kulkenut isältä pojalle, niin minusta olisi törkeää katkaista se linja. Toisaalta tiedän myös, että jos joku nimi on omasta mielestä oikeasti ihan kamala, niin ei sitä kyllä omalle lapselle halua antaa!

 

Varmaan kuitenkin antaisitte nimen vain toiseksi nimeksi, harvoinhan se silloin olisi käytössä, joten ei kai se olisi niin paha? Jos itse haluat antaa oman toisen nimesi tyttärellesi, et kyllä voi vaatia, että miehen toista nimeä ei anneta pojalle.

 

 

Ketjun kysymykseen liittyen, olisi ollut ihan kiva antaa toiseksi nimeksi joku suvusta tuleva nimi, tai sellaisesta muokattu. Meillä olikin päätettynä tytölle toinen nimi, joka oli itse keksitty, mutta tavallaan samaa sarjaa oman toisen nimeni, miehen äidin toisen nimen ja molempien mummojeni toisten nimien (käytettiin kutsumaniminä) kanssa. Vähän samaa myös pikkusiskoni etunimen ja äitini toisen nimen kanssa. Mutta ei se sitten minusta sopinut siihen etunimeen, joka valittiin (olisi ollut liian samanlainen), joten otettiin sitten ihan muu toinen nimi, joten eipä ole suvusta nyt mitään. Pojalle olisi ollut mietinnässä miehen etunimen "pidempi muoto"... Saa nähdä tuleeko käyttöön joskus jos saadaan poika, ehkä, ehkä ei.

 

Sinänsä minusta on vähän outoa ja tylsää antaa suoraan oma toinen nimi lapsenkin toiseksi nimeksi. Poikkeuksena tosiaan sellaiset, joissa nimi on kulkenut vanhemmalta lapselle useiden sukupolvien ajan.

Edited August 19, 2010 by Chimelli

[Rautalanka]

Mä haluaisin tehdä niin, että lapsen etunimi on ihan uusi nimi suvussa. Toinen ja kolmas sitten olisi perintönimiä, toinen isältä ja toinen äidin suvusta. Mutta ei ole vielä päätetty kuinka kaukaa niitä nimiä haetaan, joten valinnanvaraa on kuitenkin aika paljon.

[Amanta]

Miehen toinen nimi tulee suvunperintönä ja tarkoitus olisi jatkaa sitä (jos tulee poika).

[Angervo]

Pojan molemmat nimet tulevat suvusta, ensimmäinen nimi on sama kuin minun isoisäni ensimmäinen nimi (joskaan häntä itseään ei sillä nimellä koskaan kutsuttu, käytti toista nimeään kutsumanimenä) ja toinen nimi taas on kulkenut miehen suvussa toisena nimenä jo monessa sukupolvessa. Itse olisin halunnut antaa vielä kolmannen nimen joka taas olisi minun isäni suvussa kulkeva "perintönimi" mutta miehen mielestä se ei enää sopinut samaan yhdistelmään.

[Graintad]

Meidän pojalle tulee toinen nimi miehen suvusta ja kolmas nimi mun suvusta...

[Liliaana]

Meillä on niin, että miehen toinen nimi kulkee sattumalta minun suvussani. Voisin hyvinkin kuvitella antavani nimen omalle pojalle toiseksi nimeksi. En tosin tiedä yhtään, mitä mies on asiasta mieltä. En nimittäin itse välttämättä osaisi kuvitella antavani omaa toista nimeäni lapselleni.

[mammabloggaaja]

Lapsen kumpikin nimi tulee suvusta. Toinen nimi itse asiassa kummankin puolelta. Ei mitenkään erityisemmin tätä tavoiteltu, mutta kivahan se on.

Edited August 31, 2010 by mammabloggaaja

[Drasina]

Itse haluaisin antaa, jonkin periytyvän nimen, mutta mies ei ole vielä lämmennyt ajatukselle. Joten pehmiteltävää vielä on

[SininenHetki]

Ensimmäiset nimet tulevat varmaankin olemaan ihan uusia, "omia" nimiä. Toisissa nimissä haluaisin olevan mukana esim. isovanhempieni nimistä jokin, minulla kun on enää elossa vain isäni äiti. Mies ei ole sanonut, miten hän haluaisi, emme ole niin paljoa asiasta vielä puhuneet. Jossain vaiheessa halusin, että tyttölapselle tulisi elossa olevan mummoni nimi etunimeksi mutta mietin sitä vielä. Kaunis nimihän se kyllä olisi ja kävisi sukunimeen hyvin

 

Isosiskoni antoi esikoiselleen oman toisen nimensä kolmanneksi nimeksi. Nimi on myös äitimme toinen nimi, joten sitä en antaisi, sillä se "kuuluu" siskolleni.

Edited September 5, 2010 by SininenHetki