Nimen periytyminen sukupolvelta toiselle

[Cera]

Meillä on sekä pojalle että tytölle tulossa toiseksi nimeksi nimi mun suvusta. Mulle on jotekin tärkeetä kytkeä nimi sukuun koska meidän suku on todella pieni. Ja tuolta muutaman sukupolven takaa löyty kauniita nimiä mikä tietysti helpotti valintaa. Ja mikä kummallisinta; nimet meni miehelle läpi heti kättelyssä vaikkei mitään perusnimiä olekaan!!!

[Helga]

Mun äidillä, mulla ja meen tyttärellä on kaikilla sama toinen/kolmas nimi. Haluttiin jatkaa tuota "perinnettä" ja antaa tytölle sama toinen nimi kuin mulla. Jos meille tulee joskus poika, niin oletettavasti sen toinen nimi tulee olemaan sama kuin miehen toinen nimi. Etunimeksi en välttämättä halua valita suvussa kulkevaa etunimeä, jollei se sitten satu muutenkin olemaan meen suosikkinimi.

[lorelai]

Meillä ei kummallakaan ole suvusta tulevia nimiä. Alustavasti ollaan mietitty pojalle nimeä miehen suvusta ja tytölle keksittiin nimi, joka ei tule suvusta. Toiset nimet kaivetaan sukukirjoista.

 

Ja jos lapsia joskus saadaan enemmänkin, niin sitten varmaan etunimet ainakin menee keksimisen puolelle, kun suvusta kaikki hyvät vaihtoehdot on jo käytössä.

[linnaeaborealis]

Esikoinen on vielä masussa, mutta olemme jo nimiä pohtineet. Nimet ovat suvusta löytyviä. Sekä minulla että miehellä on kummallakin toisina niminä suvussa kulkevat nimet.

[Miuccia]

Miehellä, hänen isällään ja isosisällään on kaikilla sama toinen nimi, mutta emme ole ajatelleet jatkaa perinnettä. Syynä se, ettei mies juuri kyseisestä nimestä piittaa, enkä itsekään hirveän innoissani siitä ole. Mun etunimeni on puolestaan mummini kolmas nimi ja toinen nimeni toisen mummini etunimi. Tuskin tullaan tässäkään kohtaa perinnettä jatkamaan. Voi silti olla, että tutkaillaan vielä sukupuitamme, josko jostain isomummoilta ja -vaareilta löytyisi soveltuvia nimiä tulokkaalle.

[satine]

Miehen suvussa on ollut tapana antaa pojan toiseksi nimeksi isän nimi. Meillä ei näin tule olemaan sillä miehen etunimi on tylsä ja tavallinen ja itse alunperin sanoi että taitaa jäädä perinne katkolle Meidän suvussa ei oo kai pahemmin mitään nimien kulkemista, mutta mieheni tämän hetkinen nimiehdotus on ukkinin nimi, saapa nähdä mihin lopulta päädymme.

[Snazu]

Miehen puolelta kulkee toisena nimenä aina sama, ja sen poikammekin saa toiseksi nimekseen. Ja musta on ihan hauskaa, että meidän pojan nimikirjaimiksi tulee nyt aika varmasti samat kuin isänsä ja isoisänsä eli JAK.

[SMH]

Jos meille joskus poika tulee, niin hän saa kyllä toisen ja kolmannen nimen isoisiltään. Miehen puolella kulkee sama nimi isillä ja pojilla ja halutaan kyllä jatkaan tuota ketjua. Ja sitten haluan nimeen kyllä myös minun puolelta eli oman isäni nimen, joka sattuu olemaan myös mieheni pappan nimi... eli kyllä meillä tulee nimet periytymään. Ja jos sattuu niin, että tulee kaksi poikaa, niin molemmat saa samat toiset ja kolmannet nimet, eli eka nimi vaan erilainen.

 

Tyttön nimiasia on sitten vähän erilainen, kun mitään suvussa pitkään kulkenutta nimeä ei ole.. Tosin minulla, siskollani ja äitilläni on samalla kirjaimella alkava toinen nimi, mutta tätä tuskin tulee jatkettua. Etunimi tulee suvusta, jos kukaan ei sitä ennemmin vie.

 

Niin ja tosiaan, eihän meille vielä mitään lapsia ole edes tulossa.. kuhan vaan haaveilen

[Keijukainen]

Periaatteessa meille oli/on ihan sama periytyykö nimet vai ei. Ekalle tytölle ei annettu suvussa olleita nimiä, toiselle annettiin 3. nimeksi mummoni 3. nimi. Mutta mitään pakkoa ei tuohon ollut, se vaan oli nätti nimi ja sopi jo valittuihin kahteen nimeen. Miehen suvusta en periaatteessa halua/aijo ottaa nimiä, vaikka anoppi varmaan haluaisi. Juuri siitä syystä en halua. Mulla itsellä ei ole suvusta tullutta nimeä, miehellä on.

[Guest Onneli]

Vastasin että meidän kummankaan nimet eivät kulje suvussa, ja että minulle on sama periytyvätkö nimet vai eivät.

 

Itse olen tosin saanut kolmanneksi nimekseni oman isoisoäitini nimen, ja omille tuleville lapsille olen harkinnut mm. omien isovanhempien nimiä, mutta mielestäni tämä ei ole aivan sama asia kuin jonkin tietyn nimen kulkeminen suvussa sukupolvelta toiselle. Jos sellaisesta olisi kyse, en välttämättä haluaisi sitä noudattaa. Ja jotenkin on kivempi ajatus antaa lapselle ihan "oma" nimi eikä jotain sukurasitenimeä. Isovanhempien nimien harkitsemisessa on varmaan kyse nimimuodin kierrosta, eli sen sukupolven nimet vaan alkavat taas olla muodikkaita ja kauniita. Ja olisihan se tavallaan kaunis ele omia isovanhempia kohtaan. En tiedä. Onneksi tämä ei vielä ole ajankohtaista.

[Galentin]

Minulla itselläni ei ole suvussa kulkevaa nimeä (tytöillä kulkeva meni tädille ja serkulle) mutta miehen toinen nimi on periytynyt isältä pojalle muutamia sukupolvia. Siispä annoimme tämän nimen myös omalle pojalle toiseksi nimeksi. Siihen ei ollut mitään paineita, mutta minusta nimi on kiva ja oli kiva jatkaa perinnettä, varsinkin kun lapsen sukunimi tulee minulta. Kolmas nimi pojalla taas on isäni toinen nimi, vaikka se ei olekaan suvussa kulkenut. Sekin oli minusta kiva nimi ja halusin tavallaan tasapuolisuutta, nyt tulee nimi kummaltakin isoisältä. Kumpikin oli aika otettu, varsinkin minun isäni, joka ei ollut osannut odottaa tuota.

 

Minusta oli tärkeää, että etunimi on kuitenkin lapsen oma eikä sitä löydy suvusta.

[lisbet]

Meillä miehen nimi kulkee suvussa, omani ei. Ahdistaa vaan kun anoppi nyt jo ehdottelee et olis hienoa jos meidänkin lapsi saisi suvussa jo niin ja niin kauan periytyneen nimen.... Aargh... ja mä en siis erityisemmin pidä siitä nimestä.

 

Musta on ihan hienoa antaa jokin suvussa jo oleva nimi esim. toiseksi nimeksi, mut en oikein osaa arvostaa yhden tietyn nimen periytymistä.

[minnijii]

Mä antaisin mieluusti suvussa periytyvän nimen, meidän tapauksessamme kuitenkin lähinnä kyseeseen tulisi toinen tai kolmas nimi, hyviä etunimiehdokkaita ei oikein ole noissa nimissä.

[Eiccu]

Meillä ei kummallakaan ole suvussa kulkevaa nimeä, omalta kohdaltani ainakin siitä syystä, että isäni inhoaa "pakkonimiä" jotka on annettava vain siksi "kun aina ennenkin on annettu". Tästä syystä itselläni ei ole ollut mielessä mitään suvussa liikkuvaa nimeä, jos joskus lapsen nimeäminen olisi ajankohtaista. Toisaalta ei mitään nimen periytymistä vastaankaan varsinaisesti ole.

[Guest flower-]

Jos lapsi tulisi tiedän, että miehen suku haluaisi että annettaan näitä suvussa kiertäviä nimiä. Mutta en kyllä kelpuuta niistä mitään. Joten ei jatketa.

 

Sama täällä, tai kyse on siis miehen toisesta nimestä. Tytölle ei taida mitään perintönimeä olla. Mutta meillä riittää, että lapsi saa isänsä sukunimen, muita suvussa kulkevia nimiä emme anna.

 

Omassa suvussani ei tätä olla harrastettu.

[siilis]

Miehen suvussa kulkee Uolevi nimi, joka me nyt ainakin omalta osalta jätetään käyttämättä...

[Lillinkäinen]

mulla on toinen ja kolmas nimi suvussa kulkevia. toinen äidin puolelta ja toinen isän puolelta. kaiken kukkuraksi nimet eivät edes sovi keskenään...tiedän kyllä ilmankin toisia ja kolmansia nimiä olevani sukua sekä äidilleni että isälleni (tai mistä sitä tietää kun en ole kokeillut ilman noita nimiä elämistä..)

 

miehellä on myös suvussa kulkeva toinen nimi.

 

me ei aiota antaa mahdollisesti perheeseemme siunautuville lapsillemme mitään suvun nimitaakkaa. voidaan vaikka askarrella seinälle sukupuu niin pysyy sukutietoisuus yllä

[Arkadia]

Tulin saivartelemaan ja ihmettelemään. Tosi pienen ja sukujuuriltaan jotenkin nuoren suvun jäsenenä mua kiinnostaisi tietää, monestako sukupolvesta on kyse kun sanotaan että joku nimi kulkee suvussa. Neljä tai useampi sukupolvi? Musta tuntuisi oudolta sanoa, että meidän suvussa kulkee joku nimi, jos se on esim. vain isäni ja isoisäni nimi; mulla on toka ja kolmas nimi tädiltä ja mummolta, mutta en sanois että ne kulkee meidän suvussa, koska tiedän ne vain näissä kahdessa eri sukupolvessa.

Mun kysymykseni taitaakin liittyä siihen, miten pitkälle sukujuuret Suomessa yleensä menee. Ja mikä osa sukua katsotaan siksi "suvuksi", jossa erinäiset asiat periytyy? Sukulaissuhteethan menee vaikka kuinka moneksi mutkaksi kun mennään tarpeeksi kauas taaksepäin. Tarkoitatteko te isänisänisänisänjne sukua vai? Kyselen ihan aidosti uteliaana, koska mulla itselläni ei ole juurikaan sellaista sukutietoisuutta tai -kiinnostusta joka ulottuisi isovanhempiani ja serkkujani edemmäs.

 

Ja saattaisin harkita jotakin niistä toisista ja kolmansista nimistä, joita lähisuvusta löytyy, koska ne ovat kohtuukivoja. En tosin haluaisi, että vanhemmat kuvittelisivat polleina että nyt jatketaan "suvun perinteitä".

[zeya]

Vastasin, että minulle ja miehelleni on ihan sama periytyykö nimi suvussa. Kummankaan meidän nimi ei ole suvussa periytyvä.

 

Pojan kaikki nimet ovat jollain muotoa esiintyneet meidän molempien suvussa. Ei sillä, kun ovatkin aika yleiset nimet. Etunimi on minun isoisän (kuten myös vissiin miehen jonkun isosedän tms.) ja toinen nimi on minun isäni toinen nimi (ja miehenkin puolelta löytyi kourallinen kaimoja myös tälle nimelle). Mutta tarkoitushakuisesti emme noita nimiä valinneet, vaan ne tulivat vähän vahingossa, kun olivat niin kivat yhdessä. Ja mun käsittääkseni ei kyllä voi varsinaisesti puhua mistään nimien periytymisestäkään tässä tapauksessa, koska meidän lähipiirissä on sellaisia perheitä, joissa samat nimet on kulkeneet jo yli 5:n sukupolven matkan.

 

Tytön nimet taas ovat ihan tuulesta temmatut. Ei ole tietääkseni kaimoja kummankaan suvussa, eli ei ehkä mikään yleisinkään nimi(yhdistelmä) sattunut.

[Ariel]

Itse haluaisin antaa lapselleni jonkin vanhan, jommankumman suvussa kulkevan nimen. Vähitellen pitäis alottaa tuo nimien pohdinta ja kaivella sukuluetteloita... Jos mitään kivaa nimeä ei löydy niin ei sitten - perinteet ei velvoita niin paljon.

[hNade]

Minun toinen nimeni kulkee suvussa, ja samoin miehen (ainoa) nimi. Molemmat tulevat jatkumaan, kunhan niitä tulevia sukupolvia vaan tulisi...

[Omana]

Minulla on täysin sama nimi kuin isoäidilläni, ja minusta se on aina ollut hienoa. Varsinkin, kun en koskaan ehtinyt tutustua mummooni. Tällaiset nimiperinteet ovat minun mielestäni säilyttämisen arvoisia.

[Mariangelina]

Minulla on aitini mummon nimi ja jatkoin perinnetta niin etta tyttarellamme on keskimmaisena nimena oman mummoni nimi aidin puolelta.

 

Seuraavalle jos on poika niin tulee isani nimi toiseksi tai kolmanneksi nimeksi.

 

Katsoimme niin etta sukunimi jatkaa miehen suvun perinnetta.

[Guest Elle]

Mun molemmat etunimeni kulkevat suvussa. Kutsumanimi on kolmen sukupolven takaa ja toinen nimi on ollut suvussamme kai tyyliin aikojen alusta. Myös miehen toinen nimi on sellainen, että sitä voisi sanoa suvussa kulkevaksi nimeksi, vaikka miehen nimi on tästä nimestä muunnelma, joka heittää yhdellä kirjaimella alkuperäisestä. Molemmat nimet ovat kuitenkin Suomessa sen verran harvinaisia ja kirjaimen muutos ei ole kauhean merkittävä osa nimeä, joten olemme aina ajatelleet myös miehen nimen suvussa kulkevaksi.

 

Me emme kuitenkaan halua omalle lapsillemme mitään noista nimistä tai muutakaan suvussa jo käytössä olevaa nimeä, sillä olemme mieltyneet hieman erilaisiin nimiin kuin nämä suvussa kulkevat perinteiset nimet ovat.

[sasa]

Musta ois ihana (sitten joskus) antaa lapselle nimeksi joku nimi jota löytyy meidän isovanhemmilta tai heitäkin vanhemmilta "esi-isiltä". Sellainen ei todellakaan tuntuisi matkimiselta, vaan suvun perinteiden kunnioittamiselta ehkä. Mutta en haluaisi antaa samaa nimeä joita on lähipiirin lapsille viime aikoina annettu, jotenkin se tuntuisi enemmän matkimiselta..